Papin perhe; Hän on Sysmästä; Spiritistinen istunto - 5

Total number of words is 3682
Total number of unique words is 1634
25.9 of words are in the 2000 most common words
35.2 of words are in the 5000 most common words
39.8 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
JUSSI. Ole nyt! Vertaatko sinä sanomalehtikiistaa akkojen
kielen-pieksemiseen? Onhan asiassa ero.
HANNA. Ei minusta ero ole niinkään suuri. Saanko nyt muuten lukea tuon
kirjoituksesi?
JUSSI. Tällä on kiire, poika odottaa eteisessä. Pianhan lehti ilmestyy,
ennätät sen lukea sittenkin. (Hän käärii kokoon korehtuurit ja antaa ne
eteisen ovelta pojalle.) Tässä, vie ne sukkelasti painoon.
TEUVO (ottaa pöydältä erään kirjoituksen). Mitäs tämä on? »Sodat
hävitettävät, asevelvollisuus ja sotalaitos poistettavat.»
HANNA. Ai, elkää lukeko sitä!
TEUVO. Ahaa neiti Hanna! Oletteko tekin ruvennut kirjoittamaan »Nuoreen
Suomeen»? Sepä hauskaa.
HANNA. Vaivaista hauskaa. Eiväthän ne hyvät herrat huoli minun
kirjoituksistani lehteensä. Kaksi on jo pantu paperikoppaan. Tämä
kolmas saa luultavasti mennä samaa tietä.
TEUVO. Mutta minkätähden?
HANNA. Niin, selittäköön Jussi sen asian.
JUSSI. Eikö sitä jo otsakirjoituksesta arvaa ilman muita selityksiä?
TEUVO. »Sodat hävitettävät, asevelvollisuus ja sotalaitos
poistettavat»--niin, tätä tietysti ei käy painattaminen.
HANNA. Minä en ymmärrä, miksi ei käy.
JUSSI. Siksi, että kansalla täytyy olla kuntoa ja voimaa puolustaa
itseään, jos vihollinen hyökkää maahan.
HANNA. Kansalla täytyy olla kuntoa ja voimaa pysyä totuudessa. Jos
miestappo ja verenvuodatus on syntiä ja raakuutta, niin ei mikään
maailmassa oikeuta sitä tekemään. Onhan se selvä asia.
JUSSI. On monta selvää asiaa, jota ei voi elämässä toteuttaa.
HANNA. Täytyy voida! Pelkuruus ei saa estää.
JUSSI. Pelkuruus? Mitä sinä aina sanot pelkuruus? Järki, käytännöllinen
äly--ne ne kieltävät menemästä suinpäin surman suuhun.
HANNA. Sen juuri tekivät esi-isät ja sitä sanottiin urhoollisuudeksi.
Soimaako heitä kukaan järjettömiksi, vaikka panivat henkensä alttiiksi
isänmaan edestä?
TEUVO. Ei, mutta kuulkaa nyt, neiti Hanna--
HANNA. Jos Suomen kansa uskaltaisi kuolla marttyyri-kuoleman rauhan
aatteen tähden, niin eipä se silloin olisi suotta elänytkään. Suurempaa
historiallista tehtävää sille tuskin voi ilmestyä.
JUSSI. Mitä sanot tuohon, Teuvo? Eikö ole kaikki suoraa hulluutta.
Mutta hän ei usko minua.
TEUVO. Ei, ei. Turhaa haaveilua! Ja sitäpaitse ei noista asioista sovi
puhua julkisuudessa, neiti Hanna. Kyllä Jussi siinä on oikeassa. Mutta
mitä koskivat teidän edelliset kirjoituksenne?
HANNA. Kannattaako niistä kertoakaan? (Istuu käsityötä tekemään.)
JUSSI. Niissä oli samanlaisia mahdottomia tuumia. Viimeisessä
esimerkiksi hän väitti, että vankilaitokset kaikki ovat muutettavat
kasvatuslaitoksiksi tai parantoloiksi. Rikokselliset ovat pidettävät
joko moraalisesti sairaina, tai tylsinä, tai kehittymättöminä.
Henkisestä puolesta koetetaan kyllä pitää huolta, on kouluja kaikille,
yksin idiooteillekin, ja mielisairaille parannuslaitoksia, mutta
siveellinen hoito tykkänään laiminlyödään--
TEUVO (hymyilee). No, no, tuo ei olisi ehkä niin hullua.
JUSSI (sytyttää papyrossin). Lapsellisuutta!
TEUVO. Niin, ei niitä aatteita tietysti voi toteuttaa milloinkaan.
(Katsoo kelloaan.) Mutta kuulkaa, onko teillä jo teaatteripilettiä
täksi illaksi?
JUSSI. Ei ole, vaan meille kuulutaan annettavankin vapaaliput, kun on
Maijun koetusnäytäntö.
TEUVO. Se on totta, se. Mutta minunpa täytyy käydä ostamassa, ennenkuin
loppuvat.
JUSSI. Tulet kait sitten tänne takaisin, että menemme yhdessä?
TEUVO. Tulen, tulen. Hyvästi siksi aikaa. Menee.)
JUSSI. No, Hanna?
HANNA. Mitä no?
JUSSI. Sinä olet pahoillasi.
HANNA. Olen. Kun sinä et ollenkaan minua käsitä.
JUSSI. Kyllä minä käsitän sinut, mutta sinä et käsitä minua. Kuulepas
nyt, kun selitän sinulle asian oikein juurta jaksaen. Pane pois tuo
ompeluksesi ja kuuntele minua tarkkaan.
HANNA (laskee työnsä syrjään). Nooh?
JUSSI. Oletetaan, että tänne pohjoiseen tulee puutarhuri etelämaasta.
Hän ei tunne meidän ilmanalaa, vaan kylvää täällä oman maansa hienoja,
arkaluontoisia kasvia. Kuinka luulet, että niiden kylvöjen käy?
HANNA. Ne eivät menesty. Tietäähän sen.
JUSSI. Oikein! Ne eivät menesty. Niiden kylvämisestä ei siis ollut
mitään hyötyä, ei hänelle eikä muille. Olemmeko siitä yhtä mieltä?
HANNA. Olemme.
JUSSI. Tuo puutarhuri saattoi olla hyvinkin taitava kasvien hoitaja,
mutta kumminkin hän oli epäkäytännöllinen ja lapsellinen, kun ei
ottanut selkoa ensin maan ilmanalasta, ennenkuin meni kylvöjään
tekemään, eikö niin?
HANNA. Niin--arvatenkin.
JUSSI. Ja halusta soisimme, että täällä kasvaisi rusinoita, veskunoita,
appelsiinia, viinirypäleitä ja muuta semmoista. Mutta mikä on
mahdotonta, se on mahdotonta.
HANNA. No niin--vaan minä en ymmärrä--
JUSSI. Mitäkö tämä koskee sinuun? Odotahan, me tulemme nyt siihen.
Tahtoisin, näetkös, väittää, että sinä juuri olet tuommoinen
epäkäytännöllinen puutarhuri.
HANNA. Minä? Kuinka? Millä tavalla?
JUSSI. Sinä tavoittelet semmoisia aatteita ja totuuksia, jotka eivät
menesty tämän maapallon moraalisessa ilmanalassa. Ne kuuluvat, näet,
johonkuhun muuhun taivaankappaleesen, jossa korkeamman elämän ehdot
ovat edullisemmat. Täällä niitä on mahdoton toteuttaa.
HANNA. Mutta voisimmehan kumminkin koettaa. Voisimmehan edes puhua
niistä.
JUSSI. Runoilija sen voi tehdä, niinkuin Ibsen tahi Tolstoi ynnä muut.
He saattavat kirjoissaan haaveilla yhtä toista mahdotonta, vaikka hyvin
tietävät, että hukka olisi käsissä, jos heidän aatteitaan
seurattaisiin: Tolstoi itse myöntää, että hänen oppinsa veisi
ihmiskunnan häviöön, ja Ibsenin Rosmer--niin, hän, ukko paha, on kuin
puusta pudonnut ja vähän säikähtänyt. Ei käsitä tämän maailman
meininkiä ollenkaan.
HANNA. Pelkään, etten minäkään käsitä.
JUSSI. Mutta sanomalehden, näetkös, täytyy ottaa ihmiset semmoisina
kuin ne ovat, ja olot semmoisina kuin ne ovat, katsoa, mikä on
mahdollista toteuttaa, mikä ei,--ja myöskin millä tavalla mikin asia
voidaan perille ajaa. Lyhyesti: sen täytyy olla käytännöllinen ja
viisas, ei haaveilla pilvien tuolla puolen eikä myöskään lyödä päätänsä
seinään. Ymmärrätkös nyt?
HANNA. Kyllähän minä ymmärrän, mitä tarkoitat. Mutta sillä tavoin
edistytään niin kauhean hitaasti--jos edistytään ollenkaan.
JUSSI. Elä rupea alakuloiseksi, pikku Hanna. Sinun täytyy heittää nuo
korkeat ideaalit ja tyytyä matalampiin, paljon matalampiin, muuten
tulet mielisairaaksi. Mitä hyötyä sinulla siitä, jos välttämättä tahdot
kotimaassa kasvaneita appelsiinia, kun niitä kumminkin on mahdoton
saada? Vähemmän tunnetta, enemmän järkeä, lapsi kulta--No, mitä nyt?
Maiju siellä, luulemma, jo rymyää. Kas niin, tuossa hän on. Miks'et
malttanut nukkua enemmän aikaa?
MAIJU (tulee väsyneen näköisenä sivuhuoneesta).
HANNA. Maiju rakas, kuinka sinä jaksat näytellä illalla, kun et
ollenkaan lepää, etkä moneen yöhön ole saanut unta?
JUSSI. Ja ajattele miten tärkeätä, että onnistut tänä iltana, kun on
koetusnäytäntö.
MAIJU. Eihän ole enää aikaa, kello on jo paljon. Täytyy mennä
teaatteriin.
JUSSI. Kello on vasta kuus. Puoli tuntia ennätät vielä nukkua vallan
hyvin.
HANNA. Mene takaisin pitkällesi. Kyllä minä herätän, jos sattuisit
nukkumaan.
MAIJU. En minä enää. Antakaa minun olla täällä teidän luonanne. Jos
tietäisitte, kuinka vaikeata se on, ette varmaankaan pakoittaisi.
JUSSI. Mikä on vaikeata?.
MAIJU. Se, se--. En minä hirviä kertoa.
HANNA. Kyllä arvaan. Ne yölliset näyt sinua kiusaavat.
MAIJU. Nehän ne kiusaavat.
HANNA. Ihme ja kumma! Eikö mitään apua bromkaalista, eikä
puolikylvystäkään, jonka tänään otimme?
MAIJU. Ei mitään. Pahemmiksi vaan käyvät.
JUSSI. Minkälaisia näkyjä ne ovat? Saanko kuulla? Jospa minä ne
karkoittaisin hyvinkin.
MAIJU. Ei ne vaivaa näin kun olen ylhäällä, ja kun puhelemme yhdessä.
Mutta niin pian kuin menen levolle ja koetan nukkua--
JUSSI. Silloin ne ilmestyvät?
MAIJU. Silloin heti. Jos menen unenhortoon, on isä vuoteen ääressä ja
kumartuu ylitseni. Hänellä on pitkä puukko kädessä, jolla aikoo pistää
minua suoraan sydämeen. »Näin uhrasi Abraham ennen poikansa Iisakin»,
hän sanoo. Minä aina säikähdän ja vavahdan hereille.
JUSSI (nauraen). Ja tuommoista unta sinä pelkäät. Jopa olet
lapsellinen.
MAIJU. Ei siinä ole vielä kaikki. Minä näen hänet välistä valveilla
ollessakin, ennenkuin menen uneenkaan. Kun painan silmät kiinni, ja
koetan nukkua, tunnen selvästi, että hän jo on huoneessa. Repäisen
äkisti silmät auki, ja hän tosiaankin seisoo nurkassa perällä huonetta,
ikäänkuin väijymässä; mutta kun oikein kiinteästi teroitan silmäni
sinne, himmenee hän vähitellen, ja katoo aivan samaan paikkaan,
seisovilta jaloiltaan.
JUSSI. Näköhairahduksia, hyvin tavallisia. Ei niistä huoli olla
millänsäkään, Kun voisit olla pappaa ajattelematta--
MAIJU. Mutta kun minä en saa häntä pois mielestäni, en vaikka mitä
tekisin.
JUSSI, Et ainakaan häntä pelkäisi, turhanpäin. Siitähän ne vaan tulevat
kaikki nuo kuvittelut.
MAIJU. Niin, miksi täytyy minun häntä niin hirveästi peljätä! En sille
mitään voi.
JUSSI. Me lähdemme huomenna lääkäriin, ehkä hän tietää jotain neuvoa.
Nyt unohdamme pois kaikki kummitukset ja puhelemme muista asioista.
HANNA. Tehdään niin. Ajattelin sitä jo äsken ehdoittaa.
MAIJU. Mutta eikö minun pidä jo vähitellen lähteä? Jussi, katsoppa
kelloasi.
JUSSI. Jaa-a! Ei tässä enää ole aikaa kovin vitkastella. Kymmenen
minuttia korkeintaan.
MAIJU. Voi, voi! Kuinkahan minun nyt käynee!
HANNA. Joko tulee ramppi-kuume?
MAIJU. Kuulkaa--yhtä teidän täytyy luvata minulle.
HANNA. Nimittäin--?
MAIJU. Te ette saa tulla teaatteriin tänä iltana, ette kumpikaan.
JUSSI. Mitä hullua? Mekö emme saisi tulla teaatteriin?
MAIJU. Ette millään ehdolla! Minä pyydän ja rukoilen: jääkää pois!
HANNA. Mutta minkätähden?
MAIJU. Minä suorastaan en osaisi näytellä, jos tietäisin teidän olevan
katselemassa. Ajattelin sitä juuri äsken tuolla.
JUSSI. No, nyt tuli kummat!
MAIJU. Etkö muista, Hanna? Koulun tutkinnoissakin ennen en peljännyt
ketään niin paljon kuin mammaa ja sinua.--Samoin nyt. Ei saa ketään
omia tulla teaatteriin, kun minä näyttelen, ei ketään.
HANNA. Eikö milloinkaan?
MAIJU. Sitten ehkä joskus--monen vuoden päästä, kun olen käynyt
Pariisit ja muut.--Mutta tänä iltana ei varsinkaan.
JUSSI. Ja täälläkö meidän pitää istua epätiedossa kaiken aikaa? Kuule--
ei se käy laatuun.
MAIJU. Minä tulen kotiin heti, kun »Ensi lempi» on mennyt. Sitten
istumme hauskasti yhdessä ja minä kerron tarkkaan, kuinka on käynyt.
JUSSI. Niin, mutta--En minä tiedä, tokkohan me tuohon suostumme, Hanna?
MAIJU. Teidän täytyy, minä sen sanon. Vai tahdotteko välttämättä tehdä
minulle kiusaa, tahdotteko, etten onnistuisi?
HANNA. Ollaan poissa, Jussi, koska hän niin vaatii. Näemmehän sen
sitten jonkun toisen kerran.
MAIJU. Hyvä, rakas Hanna, sinä olet aina kiltti. Voi, voi, kuinka sinä
olet herttainen, minä pidän sinusta niin ihmeesti.
HANNA (hymyillen). Vähälläpä on lapsen mieli hyvitetty.
MAIJU. Mutta nyt alkaa jo olla kiire. (Katsoo kelloaan.) Jumaliste--
kohta puoli seitsemän.--No, Jussi, jäätkö pois, vai et?
JUSSI. Hm... Sepähän sitten nähdään.
MAIJU (polkee jalkaa). Sano sukkelasti!
JUSSI. Kuule--elä sinä äyski.
MAIJU. Kun on niin kauheasti kiire. Nyt minun pitäisi olla jo
teaatterilla.
JUSSI. Mene sitten joutuun.
MAIJU. Lupaatko jäädä pois? Hyvä Jussi?
JUSSI. Sinulla on aina kaikenmoisia päähänpistoja, jotka eivät
velvoita, ei niin mitään. Oikein harmittaa tuommoinen--
MAIJU. Lupaatko, lupaatko?
HANNA. Anna myöten, Jussi, hän muuten hermostuu.
JUSSI. Eikö liene jo parhaiksi hermostunut?
MAIJU. Taivas, kuinka sinä minua viivytät.--Puoli seitsemän jo!
JUSSI. No, mene, Jumalan luoma, mene herran nimeen.
MAIJU. Ja sinä et tule?
JUSSI. En. Ole rauhassa.
MAIJU. Käsi päälle.
JUSSI. Vielä minä sen panen alle. Ellet usko sanaa, niin--
MAIJU. Käsi päälle, minä sanon! (Ottaa sen häneltä puoliväkisen.) Noh,
nyt on hyvä kaikki.
JUSSI. Hupakko.
MAIJU. Nyt se siis kohta alkaa!--Voih!
HANNA. No, Maiju--? Mikä vaivaa?
MAIJU. Jos olisi kaikki jo ohitse! Jos olisi kello yhdeksän ja me
istuisimme täällä levossa!
HANNA. Elä rupea sitä nyt ajattelemaan. Sinä myöhästyt.
MAIJU. Niin, se on totta. Täytyy lähteä, ei auta mikään! Hyvästi,
Hanna.
HANNA. Hyvästi, hyvästi! Ja onnea nyt! Ole rohkea vaan, elä hätäile
yhtään. Kyllä sinä varmaan onnistut.
JUSSI. Ja ellet onnistu, niin väliäpä tällä! Ei se ole sen
vaarallisempaa.
HANNA. Käännyt jollekulle muulle alalle sitten.
MAIJU. Hyvästi, Jussi! Elkää olko minulle ilkeitä huomenna lehdessänne.
JUSSI. Minustako se riippuu, kun et päästä edes katsomaankaan. Antaahan
olla, ettet vaan saisi sitä katua.
HANNA. Ei hän saa, mitä sinä vielä kiusoittelet, Jussi, suotta. Riennä
nyt, Maiju kulta.
MAIJU. Hyvästi. (Menee kiireesti eteiseen.)
HANNA (saattaa häntä ovelle ja tulee takaisin). Pää pystyyn! Näytä,
että sinussa on terästä ja rautaa.--Maiju raukka! Luuletko, että hän
onnistuu, Jussi?
JUSSI. Vaikea tietää edeltäpäin.
HANNA. Mutta ellei hän nyt onnistu eikä pääsekään teaatteriin--entäs
sitten? Pappa varmaan kieltää häneltä kodin.
JUSSI. Mitäs sitten muuta kuin menee naimisiin. Teuvo on, luulemma,
häneen pahasti pikiintynyt. Ja Teuvo on varakas poika, voi ottaa eukon
milloin hyvänsä.
HANNA. Hyi sinua!
JUSSI. Mitä hyi? Kuule, Hanna, elä sinä halveksi naimista, se se
kumminkin on naiselle tärkeintä kaikesta.
HANNA. Senpätähden juuri siihen ei enää toimeentulon tähden mennäkään,
vaan ainoastaan rakkaudesta.
JUSSI. Mikäs estää Maijua rakastumasta Teuvoon? Semmoinen kunnon
poika--
HANNA. St! Joku tuli eteiseen. (Menee katsomaan.)
JUSSI. Ja rakkaus se syttyy ja rakkaus se sammuu, mutta pääasia on,
että tulevat hyvin toimeen.
HANNA (ovella). Ole hiljaa!--Kas, tekö siellä olittekin?
TEUVO (tulee sisään). Nyt, tiedättekö, on hiisi merrassa.
JUSSI. Noh?
HANNA. Mitä on tapahtunut?
TEUVO. Pappanne on täällä.
JUSSI. Elä!--Mistä tiedät?
TEUVO. Tuli vastaani kadulla. Ja hän oli mörkin näköinen kuin
ukkospilvi.
JUSSI. Taidamme olla helisemässä kohta.
HANNA. Elä edes naura, Jussi.
JUSSI: En suinkaan tässä osaa itkemäänkään ruveta.
TEUVO. Leikki siitä kumminkin on kaukana. Tietysti hän tahtoo ottaa
Maijun pois teaatterista. Mitä varten hän muuten olisi tullut?
HANNA. Niin, se hänellä mahtaa olla mielessä. Kuinka tämä. päättyy,
Jussi?
JUSSI. Mitä hän sinulle puhui?
TEUVO. Ei paljon mitään. Kysyi vaan teidän asuntoanne.
JUSSI. Hän aikoo siis tulla tänne? Hyvä!
HANNA. Jussi, ei riitaa! Rakas Jussi!
JUSSI. Ei minun puoleltani ensiksi. Mutta jos hän aloittaa--ja sen hän
luultavasti tekee--
HANNA.. Niin muista kuitenkin, että hän on isäsi, että hän on juurtunut
kiinni toiseen katsantotapaan--
JUSSI. Jonka nojalla luulee olevansa oikeutettu muita sortamaan. Jos
antaisi hänelle vallan, hän tukehuttaisi henkisesti kuoliaaksi
jok'ainoan lapsensa.
HANNA. Nyt sinä olet jo täydessä vihassa!
TEUVO. Hevonen pysähtyi portaiden eteen. (Katsoo ikkunasta.) Ganska
riktigt--siellä hän on.
HANNA. Pappako? (Juoksee ulos.)
TEUVO. Mutta kuinkas nyt? Meidän pitäisi jo mennä teaatteriin.
JUSSI. Kuulehan, kun Maiju ei anna meidän tullakaan. Mokoma visapää.
TEUVO. Eikö anna teidän tulla?
JUSSI. No ei. Hän muka ei osaa näytellä, jos tietää meidän olevan
katsomassa.
TEUVO. Entäs sitten?
JUSSI. Täytyy kait totella.
TEUVO. Nyt ne siellä tulevat, että ovet jyskävät. Minä lähden ajoissa
tieheni.
JUSSI. Maltapas, kun sanon. Lähetä sinä meille tietoa teaatterista,
kuinka Maijun on käynyt. Lähetä kohta, kun »Ensi lempi» on mennyt.
TEUVO. Kyllä, kyllä. (Menee.)
JUSSI. Vai niin, isä! Sinä siis uhalla tahdot koetella voimia lastesi
kanssa. Astu esille! Minä olen valmis. (Pastori ja Hanna tulevat.)
HANNA (eteisessä tullessaan). Herra Rastas meille ikään kertoi, että
pappa oli kaupungissa.
PASTORI (samoin eteisessä). Jussi on kotona?
HANNA. On.
PASTORI. Hyvä! (Tulee sisään, sanomalehti kädessä. Hanna seuraa häntä.)
JUSSI. Hyvää iltaa!
PASTORI. Sinunko kynästäsi on lähtenyt tämä hävytön kirjoitus
»Aamuruskoa» vastaan?
JUSSI. Minun.
HANNA. Tämän päivän lehdessä varmaan?
PASTORI. Sinun kynästäsi? Todella sinun kynästäsi? Sitä en olisi
kuitenkaan uskonut. Täytyy tunnustaa: minä olen niin hämmästynyt, etten
tiedä mitä sanoa.
HANNA. Voi, Jussi, mitä olet sinä kirjoittanut?
PASTORI. Pitkälle olet ehtinyt vähässä ajassa. Kotona sinulla vielä oli
hiukkasen omaatuntoa jäljellä, et silloin näin ilkeästi sentään olisi
kirjoittanut omaa isääni vastaan.
JUSSI. Ensiksikin tuo kirjoitus ei ole nimenoman teitä vastaan
kirjoitettu, ja toiseksi--olettehan itse sanonut, ettei teillä enää ole
poikaa, siitä seurannee, ettei ole minulla enää isää.
HANNA. Pappa rakas--tulkaa istumaan tänne.
PASTORI. Sinä rohkeat vielä puhua puolestasi? Sinä seisot siinä
avoimella otsalla ja katsot minua suoraan silmiin? Etkö ymmärrä edes
hävetä?
JUSSI. Tuotako kirjoitusta? En--sitä en tosiaankaan häpeä. Onhan se
vaan vastaus »Aamuruskon» hyökkäykseen. Vai luulitteko saavanne
solvaista minua mielin määrin ja kivittää minut vaikka kuoliaaksi,
ilman että olisi teillä pelkoa vastustamisesta? Siinä surkeasti
petyitte. Minä en ole semmoinen raukka, että minut noin ykskaks' vaan
muserrettaisiin ja poljettaisiin jalkojen alle. Oho--vähäpä olisi
minussa silloin kuntoa. Ei--sana sanasta, kaksi parhaasta, siinä ei
arvella yhtään. Ette minun suutani hevillä saa tukkoon, sen lupaan.
HANNA. Pappa ei kuuntele häntä, hän on vihan vallassa nyt eikä tiedä
mitä puhuu.
PASTORI. Minä en sanoisi mitään, jos rehellisesti itseäsi puolustaisit,
jos pysyisit asiassa ja koettaisit kumota väitteitämme, selittää
kantaasi, miten parhaiten voit. Mutta totuutta on vaikea kumota,
siinäpä se! Sen vuoksi tartut tällaisiin aseihin. Vakavaan puheesen
sinä vastaat ivalla ja kevytmielisellä pilkalla. Mitä luulet sillä
voittavasi? Naurajat saat puolellesi ja ymmärtämättömät, mutta kaikki
ne, jotka kykenevät vähänkin ajattelemaan, ne sinua halveksivat.
JUSSI. Erehdytte. Teidän kirjoituksenne »Aamuruskossa» oli päinvastoin
siihen määrään typerä, ettei kannattanut muulla tavalla vastata. Te
olette joutuneet naurun alaisiksi, mutta syyttäkää itseänne.
Kirjoituksessanne annoitte minulle mainiot aseet käteen, enkä minä ole
niin jalomielinen, että laskisin hyvää tilaisuutta ohi menemään, koska
kerran ollaan sodassa toisiamme vastaan. Ette sitä itsekään tekisi,
niin Jumalan miehiä kuin olettekin.
HANNA. Voi, Jussi, miksi olet noin paha?
JUSSI. Siksi, että he ensin ovat olleet minulle pahoja. Ja siksi, etten
minä ole sinuksi. Sinä sitä annat menetellä kanssasi kuinka hyvänsä,
sinua saa huoleti solvaista ja potkia tieltä pois. Ei tarvitse urosten
peljätä, että heitä potkaistaan takaisin. Sinä kärsit hiljaisesti ja
nöyrästi, et avaa suutasi koskaan itseäsi puolustamaan. Mutta sano,
mitä olet siitä kostunut? Oletko ehkä pehmittänyt heidän sydäntänsä?
Kaukana siitä--!
PASTORI. Jatka, jatka! Anna tulla enemmän samaan suuntaan. Vahinko,
ettei ole äitisi täällä näkemässä ja kuulemassa minkälaisia hedelmiä
hänen kasvatuksensa on tuottanut.
JUSSI. Äitipä katseleekin minua toisilla silmin. Hän näkee, etten minä
ole juoppo enkä renttu enkä tylsistynyt, kykenemätön, pahanpäiväinen
nahjus, jommoiseksi olisin tullut teidän käsissänne. Äidille kiitos
siitä, että olen saanut vapaasti kehittyä, että minulla on voimaa ja
kuntoa jotain toimittamaan maailmassa.
HANNA. Mutta ikävällä mielellä hän sinua nyt kuuntelisi, Jussi. Surua
herättäisi hänessä jok'ainoa sanasi, ole siitä varma. Sillä hän ei
ikinä ole sinua kehoittanut näin pappaa kohtelemaan, ei esimerkillä
eikä neuvoilla.
JUSSI. Ei tosin olekaan; vaan sen on oma järkeni minulle opettanut.
Olenhan nähnyt, mihinkä ehdoton alttiiksiantamus vie. Isässä ei
milloinkaan olisi sorron halu päässyt noin kasvamaan, jos äiti olisi
ollut hiukan jäntevämpi eikä liiallisella lempeydellä pitkin matkaa
antanut sille yllykettä--
PASTORI. Mitä--! Minäkö sortanut?--Onko äiti valittanut--?
JUSSI. Ei--hän ei ole koskaan valittanut. Hän on kestänyt ja kärsinyt,
ja alistunut ja antanut anteeksi kovat sanat ilman että pyydettiinkään.
Ja siinä hän juuri teki väärin.
HANNA. Kuinka voit niin sanoa, Jussi?
JUSSI. Hän teki väärin ensiksikin isää kohtaan, joka senkautta pääsi
paatumaan itsekkäisyydessään ja kovuudessaan ja pitämään menettelyään
oikeana. Hän teki väärin meitä kohtaan, jotka hänen jälkeensä jouduimme
tuon itsekkäisyyden ja kovuuden esineiksi.
HANNA. Että sinä julkeat syyttää äitiä! Jumalan kiitos, hän ei
kumminkaan ole tätä kuulemassa.
PASTORI. Hävyttömyydelläsi ei ole enää rajaa!
JUSSI. Ymmärtäkää minua oikein. Minä en sanallakaan tahdo mammaa
nuhdella, sillä hän ei ole aavistanut mitä seurauksia hänen liiallinen
hyvyytensä tuottaisi muille, luuli kaiken riippuvan siitä, että hän
itse jaksoi kärsiä. Nyt täytyy minun korjata hänen erehdyksensä,
asettua sitä jäykempään vastarintaan ja antaa jok'ainoa isku hörymättä
takaisin. Minä näytän sekä äidille että sinulle, millä tavalla
tänlaisissa kohdissa on meneteltävä.
HANNA. Ei, Jussi, ei, ei! Äiti on oikeassa, sinä väärässä. Ei pahaa
voiteta pahalla. Ei väkivaltaisuutta, ei aseita. Ei huonoja keinoja
oikealle asialle. Järkiään toisella tavalla se voitolle pääsee.
JUSSI. Kyllä! Vallan toiseen kokemukseen sinunkin olisi pitänyt tulla.
PASTORI. Herkiä! Sinussa asuu villityksen henki. Mainiosti osaat sinä
sotkea ja velloa asioita. Mainiosti kääntää kaikki omaksi eduksesi,
lykätä syyt muiden niskoille ja asettaa itsesi kauniimpaan valoon.
Toden totta! Enkö seisonut siinä jo suu kiinni ja ollut vähällä
hämmentyä itsekin taitavasta puheestasi. Mitä sitten enää
ihmettelenkään naisia, että joutuvat sinun vaikutuksiesi valtaan,
varsinkin Maiju, joka on vielä nuori, kokematon, tykkänään lapsi--Niin,
nyt olin vähällä unohtaa--missä Maiju? Kutsukaa häntä tänne puheilleni
heti.
HANNA. Maiju ei ole kotona, pappa.
PASTORI. Ei kotona? Mihin hän on mennyt?
HANNA. Teaatteriin. Aikoja sitten. Hänellä kun on koetusnäytäntö
tänään.
PASTORI. Kas niin! Tämä turhanpäiväinen väittely--! No, ei auta; minä
lähden sinne.
HANNA. Teaatteriin? Mitä varten, pappa?
PASTORI. Estämään häntä. Minun lapseni ei saa näyttelijänä esiintyä.
JUSSI. Ette kumminkaan mahda--? Sehän olisi julkinen häväistys.
PASTORI. Sekö, että isä vaatii kuuliaisuutta lapseltaan? Sinulla on
kumma käsitys kunniasta ja häpeästä. Mutta--sitä en ihmettele.
JUSSI. Mitä sanottaisiin, jos vapaamielinen isä tunkisi kirkkoon ja
väkipakolla estäisi poikaansa saarnaamasta?
PASTORI. Onko se mielestäsi sama asia?
JUSSI. Jotakuinkin.
PASTORI. Sinun kanssasi ei kannata sanaa vaihtaa. Ole oloillasi sinä.
Minä koetan palauttaa edes yhden lapsistani vielä oikealle tielle.
HANNA. Onko taiteilijan tie sitten väärä, pappa? Onko hänen työnsä
vähemmästä arvosta kuin muiden? Hänen rehelliset pyrintönsä--ovatko ne
tuomittavat?
PASTORI. Minä en tuomitse niitä. Kuka sen on sanonut, että minä
tuomitsen? Olenhan päinvastoin aina myöntänyt, että taiteellakin voi
olla merkityksensä. Ei siitä ole puhetta. Mutta minun lapseni ei saa
näyttelijäksi ruveta. Minä sen kiellän, ja minulla on siihen oikeus.
JUSSI. Maiju raukka--mikä hänelle tulee eteen. Papiksi hän ei kelpaa,
saarnastuoli on siksi liian pyhä paikka, ettei se ole naisille--
HANNA. Voi, elkää menkö, rakas pappa. Maiju ei sitä kestäisi, hän on
ilmankin niin heikko. Hyvä pappa, ajatelkaa häntä.
PASTORI. Ajatteliko hän minua, kun karkaamalla läksi kotoa? Syntiä
seuraa rangaistus, se hänen piti tietää. Heitä minut irti, Hanna!
HANNA. Pappa, kuulkaa minua, edes tämä ainoa kerta--!
JUSSI (katsoo kelloaan). Kaikessa tapauksessa olette nyt myöhästynyt.
Hän näyttelee parastaikaa.
PASTORI (ryntää ulos). Se oli teidän syynne!
HANNA. Mitä hän aikoo? Keskeyttääkö näytännön?
JUSSI. Se voisi häneltä syntyä.
HANNA. Vaan millä tavalla?
JUSSI. Kuka sen tietää. Minun ei tee mieli mennä katsomaan.
HANNA. Ja mitä sitten seuraa?
JUSSI. Mitäkö seuraa? Suuri skandaali, arvatenkin. Perhana sentään.
HANNA. Elä edes kiroa.
JUSSI. Mitäs tässä muutakaan voin?
HANNA. Emmekö millään tavalla saattaisi sitä estää?
JUSSI. Emme nyt enää. Että minä yhtäkaikki päästin hänet menemään!
Olisi pitänyt asettua oven eteen ja sulkea häneltä tie. Se minun olisi
pitänyt tehdä! Pöllö, mikä olin.
HANNA. Ei, tyyneesti, rauhallisesti olisit puhunut. Olisit kohdellut
pappaa rakkaudella--
JUSSI. Mene rakkauksinesi! Etkö jo vihdoinkin huomaa, ettei sillä
päästä mihinkään? Voimaa täällä kysytään, ei rakkautta. Ottiko sinua
isä lukuun ollenkaan, sano?
HANNA. Ei ottanut.
JUSSI. Tietääkö hän ylipäätään, että sinua on olemassakaan? Sinua tai
äitiä? Muulloin kuin milloin hän teitä halveksien sysää syrjään?
HANNA. Taidat olla oikeassa. (Peittää kasvonsa käteen.)
JUSSI. Hanna--? Itketkö sinä? Kuule--mitä sinä nyt joutavia? (Menee
hänen luoksensa ja laskee kätensä hänen kaulalleen.) Elä itke, elä
herran tähden, ei se kannata. Jopa jo! Ole ihan huoleton, kyllä minä
pidän puoliasi. Mutta sinä et saa silloin asettua minua vastaan. Muista
se. No niin--elä itke enää. Kuule, Hanna!
HANNA. Enhän minä itke.
JUSSI. Itketpäs. Kas tuota, kun osaa narrata. Tiedänhän minä että
itket, mitä sinä kiellät? Näytäpäs silmiäsi--no, näytä vaan, näytä.
Noo--vai et sinä itke? Mikä sinua nyt oikeastaan vaivaa? Tunnusta
kauniisti!
HANNA. Minä olen tarpeeton ihminen maailmassa. Ei minulla ole sijaa
täällä. En sovellu elämään, en voi toimittaa mitään.
JUSSI. Sinäkö tarpeeton? Hui hai! Ennen sitten kaikki muut.--Mihinkä me
matoset joutuisimme, ellei olisi tuommoisia lempeitä, helläsydämisiä
olentoja kuin sinä ja äiti--jotka aina pidätte vaan muista huolta, ette
milloinkaan itsestänne? Voi, että minä nyt pahoitin sinun mielesi noin!
Oikein kirvelee syntistä sieluani. Pikku, herttainen muru, elä ole
milläsikään enää, näes, minä jo lykkään katumusta. Nyt jos pappa olisi
täällä, minä olisin hänelle niin hyvä, niin hyvä, niin että! Ainoastaan
sinun tähtesi, kulta nupukka.
HANNA. Lupaatkos olla? Sinä rakas, hyvä Jussi, tiesinhän, että sinä
pohjalta olet vallan toinen.
JUSSI. Niin olenkin--sen tunnen nyt. Mutta siellä tulee joku.
Kirjapainon poika ehkä--Ei--?
(Vosikka tulee.)
VOSSIKKA. Asuuko täällä herra Valtari?
JUSSI. Mitä sillä? Minä se olen.
VOSSIKKA. Tämän laittoi eräs herra suomalaisesta teaatterista.
JUSSI (ottaa kirjelipun ja aukaisee sen). Teuvolta!--»Loistava
menestys! Seitsemän esiinhuutoa, monta monituista kukkaisvihkoa.
Ihastus yleinen!»--No hei! Hanna, elä ole pahoillasi enää, kaikki on
hyvin.
VOSSIKKA. Tuleeko siitä vastausta?
JUSSI. Ei, saatte mennä.--Odottakaa--tässä vähän juomarahaa.
VOSSIKKA. Kiitän. (Menee.)
HANNA. Eipä tullut siis mitään julkista skandaalia. Oli se kumminkin
hauskaa.
JUSSI. Ei tullut. Isä-ukko ei arvon ennättänyt perille ennen näytännön
loppua. Sai pitkän nenän. Nyt pauhatkoon jäljestäpäin niin paljon kuin
lystää.
HANNA. Mutta Maiju raukka on ehkä kovalla parast'aikaa.
JUSSI. Pah--hän sen kestää. Ja paetkoon tänne, jos hätä tulee.--No
niin, siinä paha, missä panetellaan.
MAIJU (tulee kukkaisvihko kädessä). Nyt se on ohitse.
HANNA. Loistava menestys, esiinhuutoja, kukkakimppuja--me jo tiedämme.
MAIJU. Kuka kertoi?
JUSSI. Onnea vaan! Saako sinua nostaa?
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Papin perhe; Hän on Sysmästä; Spiritistinen istunto - 6
  • Parts
  • Papin perhe; Hän on Sysmästä; Spiritistinen istunto - 1
    Total number of words is 3612
    Total number of unique words is 1532
    25.4 of words are in the 2000 most common words
    35.1 of words are in the 5000 most common words
    39.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Papin perhe; Hän on Sysmästä; Spiritistinen istunto - 2
    Total number of words is 3541
    Total number of unique words is 1630
    26.4 of words are in the 2000 most common words
    34.8 of words are in the 5000 most common words
    39.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Papin perhe; Hän on Sysmästä; Spiritistinen istunto - 3
    Total number of words is 3632
    Total number of unique words is 1688
    26.6 of words are in the 2000 most common words
    35.6 of words are in the 5000 most common words
    39.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Papin perhe; Hän on Sysmästä; Spiritistinen istunto - 4
    Total number of words is 3622
    Total number of unique words is 1576
    25.9 of words are in the 2000 most common words
    34.3 of words are in the 5000 most common words
    38.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Papin perhe; Hän on Sysmästä; Spiritistinen istunto - 5
    Total number of words is 3682
    Total number of unique words is 1634
    25.9 of words are in the 2000 most common words
    35.2 of words are in the 5000 most common words
    39.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Papin perhe; Hän on Sysmästä; Spiritistinen istunto - 6
    Total number of words is 3591
    Total number of unique words is 1469
    26.6 of words are in the 2000 most common words
    35.0 of words are in the 5000 most common words
    39.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Papin perhe; Hän on Sysmästä; Spiritistinen istunto - 7
    Total number of words is 3505
    Total number of unique words is 1670
    22.4 of words are in the 2000 most common words
    31.1 of words are in the 5000 most common words
    34.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Papin perhe; Hän on Sysmästä; Spiritistinen istunto - 8
    Total number of words is 3645
    Total number of unique words is 1586
    25.0 of words are in the 2000 most common words
    34.8 of words are in the 5000 most common words
    39.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Papin perhe; Hän on Sysmästä; Spiritistinen istunto - 9
    Total number of words is 3499
    Total number of unique words is 1252
    26.5 of words are in the 2000 most common words
    34.0 of words are in the 5000 most common words
    37.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.