Papin perhe; Hän on Sysmästä; Spiritistinen istunto - 2

Total number of words is 3541
Total number of unique words is 1630
26.4 of words are in the 2000 most common words
34.8 of words are in the 5000 most common words
39.7 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
kokoon. Siinä on nyt viisikymmentä jäsentä, kaikki hartaita
kristityitä, jotka mielellään uhraavat aikansa ja voimansa rakkauden
töissä.
NEITI VUORIO. Onhan meillä paljon ystäviä,--jos toiselta puolen on
paljon vastustajiakin, jotka eivät muuta tee kuin pilkkaavat ja ivaavat
meidän harrastuksiamme yksin julkisuudessakin.
HANNA. Ketkä on niin pahoja?
MAIJU. Niin--ketkähän ne ovat niin pahoja?
ELISABETH. Ei tarvitse heistä välittää.
ROUVA SAVÉN. Ei, tietysti. Ilolla kärsimme täällä häväistystä Herramme
tähden. Se on kunniamme. Ja tulevassa elämässä siitä palkan saavutamme.
NEITI VUORIO. Se vaan on surullista, että löytyy ihmisiä, jotka ovat
niin paatuneita--
MAIJU. Että panettelevat ja juoruavat--
ELISABETH. Kuinka päätämme sitten? Lähdemmekö vai ei?
MAIJU. Ei!--Ei lähdetä. Hannakin näyttää niin väsyneeltä.
HANNA. Jospa sentään lähtisimme, niin saisimme nähdä pappaa vähän
pikemmin. Hän varmaan menee »Aamuruskon» toimistosta sinne suoraan?
ELISABETH. Niin luulen. Ja mielellään hän soisi meidän olevan siellä.
HANNA. Niin, emmeköhän sitten--
MAIJU. Kuullaan ensin, mamma, mitä Jussikin sanoo ja herra Rastas.
ELISABETH. Ehkä menet kutsumaan heitä tänne.
MAIJU Kyllä!--Mutta elkää päättäkö mitään sill'aikaa. (Hän juoksee
ruokasaliin.)
ROUVA SAVÉN. Kuinka hauskaa, jos tulisitte sinne kaikki. Nuoret ovat
meitä tähän saakka ylipäätään karttaneet--mikä siihen lienee syynä?
NEITI VUORIO. Meillä kun ei ole tarjota sitä, mikä lihalle ja verelle
olisi mieluista.
ROUVA SAVÉN. Siinä kait se on.--Niin, niin, siinä kait se on. (Jussi,
Teuvo ja Maiju tulevat. Edelliset tervehtivät, Teuvo esitellään.)
ELISABETH. Täällä on kysymys--
JUSSI. Me jo tiedämme.--Maiju kertoi.
ELISABETH. Ja mitä teette? Tuletteko mukaan?
JUSSI (hymyillen) Niin, mekö?--Ei, mamma!
TEUVO. Emmehän me osaa ommella edes--emme ole käyneet yhteiskoulua.
ROUVA SAVÉN. Voi, eihän teidän tarvitse ommella, tulette muuten vaan.
Näytätte että hyväksytte asian.
NEITI VUORIO. Niin, ja tehdäänhän siellä muutakin, ei vaan ommella.
Keskustellaan, luetaan. Tiedättekö, siinä on jotain mieltä ylentävää
tuossa meidän pyrinnössämme. Minä ainakin palajan sieltä joka kerta
parempana ihmisenä, kuin olen sinne mennyt.
JUSSI. Vai niin? Kuinkahan hyväksi mahdatte sitten lopulta tullakaan?
HANNA. Jussi,--käytkö ruokasaliin, minulla olisi sinulle vähän
puhuttavaa.
JUSSI. Tarpeetonta!--Minä tiedän puhumattasikin, mitä sinulla on
sydämellä!
HANNA. Hyvä Jussi--!
JUSSI. En minä ole hyvä. En ole tehnyt vielä ainoallekaan
neekeri-penikalle paitaa.
ELISABETH (lempeästi nuhdellen). Sinä et ole hyvä. Se kyllä näkyy.
JUSSI. Ja sentään mamma minusta pitää, vaikka olenkin tällainen,--eikö
totta?
ELISABETH. Irvihammas!
ROUVA SAVÉN. Kello on jo paljon.--Teiltä ei sitten tule ketään?
NEITI VUORIO. Kuulethan sen. Turhaa toivoakaan.
HANNA: Mamma, eikö me--?
ELISABETH. Me lähdemme kaikessa tapauksessa.--Jääkööt nämä kotiin.
MAIJU. Hanna, tule ensin tänne, kun supatan sinulle pikkuisen. (Rouva
Savén ja neiti Vuorio sanovat jäähyväiset ja menevät eteiseen, jonne
Elisabeth heitä seuraa.)
MAIJU. Anna mamman mennä heidän kanssaan, jää sinä kotiin, minä
näyttelen kohtauksia Noorasta sillä aikaa.
JUSSI. Näytteletkö sinä kohtauksia Noorasta?
MAIJU. Näyttelen,--jos sinä olet Helmerinä?
JUSSI. Teuvo olkoon Helmerinä, minä ennemmin vaikka soitan tarantellaa.
MAIJU. Hyvä, hyvä!--Herra Rastas on Helmerinä.
TEUVO. Mutta enhän minä osaa. En ole vielä eläissäni näytellyt.
MAIJU. Ei se tee mitään. Kerta ensimmäinen!
ELISABETH (eteisestä). No, Hanna! Me olemme jo valmiita!
HANNA. Minä tulen.--Pitäkää kenraaliharjoitus tänään. Huomenna tai
jonakuna muuna päivänä näyttelette sitten oikein--niin saamme mekin
nähdä.
MAIJU. Hanna, Hanna, Enpä olisi uskonut sinua tuommoiseksi.
JUSSI. Mutta, Hanna, oletko sinä hassu? Viitsit todellakin mennä sinne
Siionin virsiä veisaamaan, noiden vanhojen akkojen kanssa.
HANNA. Tulen minäkin vanhaksi aikaa voittaen. (menee.)
JUSSI. Laittaisivat ensin vaatteita kylmän ilmanalan lapsille.
TEUVO. Ajattelin juuri sanoa samaa.
JUSSI. Ja antaisivat neekerien olla oloillaan,--niin pysyisivät ehken
paljon onnellisempina.
TEUVO. No, varmaan. Kun saisivat elää luonnollista elämää--
MAIJU (etagerin luona). Kuulkaa, emmekö aloita nyt heti?--Täällä on
kirja, herra Rastas.--Lukekaa Helmerin osaa, sillä välin kuin minä käyn
hiukan koristelemassa itseäni. (Menee ruokasaliin.)
JUSSI. Minä, tohtori Rank, istun valmiiksi tänne pianon ääreen.
TEUVO. Saadaanpas nähdä, kuinka hyviä näyttelijöitä me ollaan.
JUSSI. Kaiketi olet nähnyt Nooraa suomalaisessa teaatterissa?
TEUVO. Olen toki! Montakin kertaa.
JUSSI. Ei sitten hätää. Tee vaan niinkuin näit herra Ahlbergin tekevän.
(Teuvo katselee kirjaa, Jussi soittelee alkua tarantellaan.)
MAIJU (ruokasalista). Joko saa tulla?
TEUVO. Kyllä minun puolestani!
JUSSI. Minä otan sitten alusta.
MAIJU (tulee sisään koristeltuna, kastrullin kansi tamburiinina).
Soittakaa, tohtori Rank, nyt tahdon tanssia! (Jussi soittaa, Maiju
tanssii.)
TEUVO. Hitaammin--hitaammin.
MAIJU. En voi toisin.
TEUVO. Ei noin hurjasti, Noora.
MAIJU. Juuri niin pitää olla.
TEUVO. Ei, ei, se ei millään lailla käy laatuun.
MAIJU (heiluttaa kastrullin kantta). Sanoinhan minä sen! (Pastori tulee
eteiseen, asettaa keppinsä ja hattunsa pois ja tulee viimein ovelle,
jossa pysähtyy katselemaan. He eivät häntä huomaa.)
MAIJU. Tässä näet iloa, Kristiina.
TEUVO. Rank, lakkaa soittamasta, onhan tämä selvää hulluutta. Lakkaa,
sanon minä. (Jussi lakkaa. Maiju pysähtyy ja putoo taaksepäin Teuvon
käsivarrelle.)
TEUVO. Tätäpä en olisi uskonut. Olethan unohtanut kaikki, mitä sinulle
opetin.
MAIJU (viskaa pois kastrullin kannen). Näetkös sen nyt itsekin?
TEUVO. Tässä tarvitaan oikein johdatusta.
MAIJU. Niin, näethän, kuinka tarpeellista se on. Sinun pitää johdattaa
minua viimeiseen asti, Torvald.
TEUVO, Siihen voit täydellisesti luottaa.
MAIJU. Ei sinulla saa tänään eikä huomenna olla mitään muuta mielessä
paitsi minua--et saa aukaista mitään kirjettä--et kirjelaatikkoakaan.
TEUVO. Ahaa, sinä yhä vielä pelkäät tuota miestä?
MAIJU. Pelkään, pelkään sitäkin.
PASTORI (ovella). Mi-mitä tämä on? Maiju, oletko sinä--?
MAIJU (hyppää ylös). Pappa--!
JUSSI. Hyvää iltaa, pappa! Terveisiä Helsingistä!
PASTORI. Hyvää iltaa!
JUSSI. Toverini, Teuvo Rastas. On tullut tänne Savoon kesää viettämään.
PASTORI. Terve, terve!--Mihinkä sinä menet, Maiju!
MAIJU. Ajattelin--toimittaa teetä sisään.
JUSSI. Me täällä harjoittelimme näyttelemistä juuri kun pappa tuli.
PASTORI. Maijun tuumia, arvaamma.--Sille pistää päähän milloin
minkinlaisia hullutuksia, joilla tuottaa minulle ainaista mieliharmia.
JUSSI. Elkää toruko, pappa, tämä ei ollut mitään vaarallista. Meitä
hauskuuttaakseen hän sen vaan teki, kun mamma ja Hanna menivät
ompeluseuraan.
PASTORI. Ja sinä et mennyt, vaikka minä nimenomaan käskin?
MAIJU. Kun jäi Jussikin kotiin Ja herra Rastas.
PASTORI. Kuuluiko se sinuun?
JUSSI. Hän ei tahtonut jättää meitä yksin näin ensi iltana. Hyvä
tarkoitushan Maijulla siinä oli.
PASTORI. Kyllä minä ne tunnen ne tarkoitukset.--Pian päällesi nyt ja
laita itsesi sinne,--minä tulen kohta jäljessä.
JUSSI. Mutta, pappa, täytyykö hänen tosiaankin mennä?
PASTORI. Täytyy. Se oli päätetty aikoja sitten.--Noh--? Mitä sinä
viivyttelet? (Maiju menee.)
PASTORI.--No niin!--Vai te olette tullut--Savoon kesää viettämän,
herra--kuinka olikaan nimenne?
TEUVO. Rastas.
PASTORI. Rastas, aivan oikein.--Niin, onko aikomus tutustua Savon
kansaan, vai muutenko vaan--?
TEUVO. Olihan minulla vähän sekin mielessä--Jussi kun sitä on niin
kehunut--
PASTORI. Niin, Jussi on kovasti kiintynyt tähän paikkakuntaan. Ja--ja
ja--ja eikä se ihme olekaan. Onhan täällä paljon hyvää--paljon hyvää,
jos paljon pahaakin.--Sinä tulit muuten parhaasen aikaan, Jussi. Aivan
kuin lähetettynä. Minulla on täällä laveat tuumat--olin juuri
»Aamuruskon» toimistossa, ja pistäysin katsomaan olitko jo kotona.--
Niin on,--laveat tuumat, joihin tarvitsen sinun apuasi.
JUSSI: Onpa hauska kuulla--?
PASTORI. En jouda nyt tällä hetkellä niistä puhumaan sen enempää.--
Jätetään aamuun.--Mielelläni tosin olisin tahtonut saada asiat selville
niin pian kuin mahdollista... Mutta kun tulin heille luvanneeksi,--
niin, mennä minun täytyy. Ei siinä auta. Jätetään aamuun, niinkuin
sanoin. Ennätämmehän sittenkin vielä.--Ne minua siellä odottavat--
hyvästi, siksi aikaa! (Hän menee.)
JUSSI. Hyvästi, hyvästi! Mitä lienee ukolla mielessä?
TEUVO. Jotain erinomaista.
JUSSI. Jotain erinomaista se oli kaikesta päättäen.
TEUVO. Minä arvaan.
JUSSI. Noo--?
TEUVO. Hän aikoo sinut naittaa.
JUSSI. Ole vaiti!
TEUVO. Saatpas nähdä. Hän tahtoo saada sinut kristillisen avioliiton
turvalliseen satamaan.
JUSSI. Turha vaiva! Minua se satama ei ollenkaan houkuttele.--Mutta
milläs lailla me vietämme tätä iltaa, kun jättivät meidät näinikään?
TEUVO. Emmekö lähde kävelemään?
JUSSI. Niemelle, niin! Aivan oikein. Ja otamme siellä pikku tuutingit.
TEUVO. Se sopii!
(Esirippu alas.)


TOINEN NÄYTÖS.

(Seuraava aamu. Sama huone. Elisabeth kastelee kukkia. Pastori istuu
kiikkutuolissa ja polttaa piippua.)
PASTORI. Sinun täytyy pitää Maijua paremmin silmällä. Ei antaa hänelle
liian paljon vapautta. Eikä milloinkaan jättää häntä yksin nuorten
miesten kanssa. Ei millään ehdolla.
ELISABETH. Mutta sitä on melkein mahdoton välttää. Ja kun hän kumminkin
piakkoin on lähetettävä ulos maailmaan.
PASTORI. Mihinkä sitten?
ELISABETH. Noo jatko-opistoon, arvelen, niinkuin Hannakin. Johan siitä
viime vuonna oli puhetta. Etkö muista?
PASTORI. Ehkä! Mutta nyt ovat asiat kääntyneet toisin. Minulla ei ole
varaa kustantaa häntä jatko-opistoon. Hannankin täytyy keskeyttää--
ajattelin juuri mainita sinulle siitä.
ELISABETH. Hannanko keskeyttää? Mutta sehän on mahdotonta. Nyt, kun
hänellä on vaan vuosi jäljellä.
PASTORI. No niin,--vuosi jäljellä! Mutta mitä se häntä oikeastaan
hyödyttää? Opettajan paikkaa hän tuskin saa--kilpailu on jo siksi
suuri. Ja muussa tapauksessa ei hän niillä tiedoillaan tee juuri
mitään.
ELISABETH. Hanna raukka! Kuinka hän mahtaa tulla tästä pahoilleen.
PASTORI. Hm--ikävä kyllä.--Vaan minkä sille voi?
ELISABETH. Niin ahkera kuin hän on ollut ja niin suurella halulla kuin
hän on koettanut edistyä.
PASTORI. Ahkera hän on, sen kyllä myönnän, mutta lahjoja--niitä häneltä
puuttuu.
ELISABETH. Mistä sen tiedät? Et siitä koskaan ole selkoa ottanut.
PASTORI (kohottaa olkapäitään). Näkeehän sen.
ELISABETH. Minä luulen aivan päinvastoin. Enkä tiedä--mutta minusta on
suorastaan väärin pakoittaa häntä nyt lopettamaan--ja jättämään kaikki
kesken.
PASTORI. Minkä sille voi? Minulla ei ole varaa, niinkuin jo sanoin. Ja
velkaa en tahdo tehdä, se on vastoin prinsiippiäni.
ELISABETH. Mutta, hyvä Henrik, onhan meillä riittänyt tähänkin asti.--
PASTORI. Tähän asti en ole tarvinnut rahoja muuanne, sen vuoksi olen
voinut käyttää niitä yksinomaan perheeni hyväksi. Nyt on toisin.
Yleiset asiat tarvitsevat kannatusta, nekin. Niitä ei käy enää
laiminlyöminen.
ELISABETH. Ethän niitä ole laiminlyönyt, Henrik. Tunnollisesti olet
aina hoitanut virkasi.
PASTORI. Siinäpä ei ole tarpeeksi--näinä aikoina. Epäusko leviää
leviämistään. Sanaa ei lueta,--saarnaa kuunnella, sakramenttiä
ei nautita. Yhteiskunnassa ja valtiossa liikkuu hajoittavia
aatevirtauksia. Niitä täytyy pontevasti vastustaa, muuten kukistavat
kirkkomme tykkänään.
ELISABETH. Vastustaa, niin. Mutta millä tavalla?
PASTORI. Etupäässä sanomalehtien kautta. Niillä on mahti ja valta
nykyaikana. Ne ne ohjaavat yleistä mielipidettä. Vievät ihmisiä
laumoittain mukanaan minne tahtovat.
ELISABETH. Sinä et sitten luota enää kirkon omaan sisälliseen voimaan?
PASTORI. Sen--sisälliseen voimaan?
ELISABETH. Niin, hengelliseen voimaan, minä tarkoitan.
PASTORI Kyllä ymmärrän. Ja miksi en siihen luottaisi? Tietysti minä
luotan. Mutta eihän se estä minua sanomalehden toimesta.
ELISABETH. Aijotko perustaa uskonnollisen aikakauslehden?
PASTORI. Eikä--ei! Näitä minä vaan ajattelen, näitä tavallisia
paikkakunta-lehtiä. Niiden kauttahan ne juuri levittävät kansaan tuota
epäuskon myrkkyä, mutta kun me saamme ne pappien, taikka ylipäätään
kristillismielisten haltuun, niin--Missä muuten Jussi on? Nukkuuko hän
vielä?
ELISABETH. En tiedä, minä laitan katsomaan. (Menee oikeaan ja tulet
vähän päästä takaisin.)
PASTORI. Näes, nyt on asia sillä lailla, että tämä »Aamurusko» on
tuottanut kustantajalleen suurta tappiota viime vuonna, ja hän aikoo
sen vuoksi luopua siitä tykkänään, Mutta lehti on, niinkuin tiedät,
perustettu juuri vastapainoksi noille epäkristillisille, niin
sanotuille »vapaamielisille»,--emmekä siis millään ehdolla voi antaa
sen kuolla. Olemme pitäneet useita kokouksia, joissa on keskusteltu ja
tuumailtu sinne, tänne. Ja illalla viimein päättyi siihen, että minä
sen otin.
ELISABETH. Kustannettavaksesi?
PASTORI. Sekä kustannettavakseni että toimitettavakseni. Kaikki tyyni
käy minun edesvastauksellani.
ELISABETH.. Mutta--kuinka sinä ennätät? meneehän aikasi ihan tarkkaan
omissa toimissasi.
PASTORI. Täytyy panna yötä lisäksi--ellei muu auta.
ELISABETH. Ja sitten--onko hyvä hajoittaa voimiaan? Nyt juuri kun
kirkko niitä kysyy enemmän kuin milloinkaan tätä ennen. Siellähän
pappien tulisi työtä tehdä,--korjata epäkohtia, puhdistaa, elähyttää--
PASTORI. Sitähän teemme, sitähän olemme tehneet kaiken aikaa.
ELISABETH. Jospa olette erehtyneet ja menneet väärään suuntaan? Minusta
väliin tuntuu--
PASTORI. Mitä tuntuu?
ELISABETH. Kuin olisivat vastustajamme jossakin määrin oikeassa.
PASTORI. Sinä alat hermostuttaa minua.--Hekö oikeassa? Jumalan
kieltäjät, epäuskon levittäjät. Ei sitä pitäisi puhua tuolla tavalla,
vaikka onkin nainen.--No, tuollahan Jussi tulee. Hyvää huomenta!
Pitkäänpä sinä olet maannut.
JUSSI. Pitkään.--Viivyimme kovin myöhään illalla niemellä--
PASTORI. Paha tapa. Semmoista tulisi välttää.--Mutta emme nyt huoli
puhua siitä tällä kertaa. Tahtoisin keskustella tärkeistä asioista
kanssasi.
JUSSI. Niin, pappa eilen jo mainitsi jotain semmoista.
MAIJU (ruokasalista). Mammaa! Mamma tulisi tänne vähäisen! (Katsoo
ovelta.) Pikipäin vaan, uunia katsomaan, että jos siellä on paras
lämmin peparikaakuille.
ELISABETH. Minä tulen. (Ottaa ruiskukannun ynnä kukkaruukuista
keräämänsä roskat, ja poistuu oikeaan.)
PASTORI. Sinäkö kirjoitit »Suomettareen» tässä talvella muutamia pieniä
kertomuksia »Jussin» nimimerkillä?
JUSSI. Minähän se olin. Pieniä kynäpiirteitä vaan--
PASTORI. Arvasin juuri. Vai ne olivat sinun kirjoittamiasi.
JUSSI. Pappa ne siis luki?
PASTORI. Illalla ne vasta luin oikein, silloin vaan silmäilin. Mutta
nyt hain lehdet uudelleen käsille, nähdäkseni, minkälainen kynä
sinulla on.
JUSSI. Noo ja mitä pappa sanoo siitä?
PASTORI. Ooja,--hyvä vallan. Sujuva ja selvä.
JUSSI. Samaa ne ovat kehuneet, toveritkin. Ja »Suomettareen» pyysivät
vaan enemmän semmoisia.
PASTORI. Sinulla on lahjoja, sinun pitäisi antautua tykkänään
sanomalehti-alalle.
JUSSI. Tietääkö pappa--minä olen juuri sitä ajatellut. Sepä hauskaa,
että tuumamme sattuivat noin yhteen.
PASTORI. Minulla on jo valmiina ehdotuskin. Tämä meidän lehtemme
»Aamurusko»--olet kai sitä seurannut siellä Helsingissä?
JUSSI. No, enpä sanottavasti. Mutta tunnen minä sen kannan yhtä hyvin.
PASTORI. Vakava, kristillismieiinen lehti.
JUSSI. Niin, kyllä tiedän.
PASTORI. Olemme sitä koettaneet täällä tukea yksissä miehin.
JUSSI. Illalla kuulin, että pappakin on antanut siihen apuaan.
PASTORI. Olen vaan kirjoittanut yhden ja toisen artikkelin. Mutta nyt
tulen jo syksystä vallan päätoimittajaksi--
JUSSI. Eikös mitä! Pappako sanomalehden toimittajaksi?
PASTORI. Ja tässä suhteessa luotin juuri pääasiallisesti sinuun.
JUSSI. Minuun?
PASTORI. Kuules nyt, kuinka olen ajatellut.--Sinä tulisit olemaan sekä
sihteerinä että apulaisena. Kokoilet uutisia, kirjoittelet novelleja,
»kaikenlaista» ja sen semmoista, pientä, kevyttä. Pääkirjoituksista me
kyllä pitäisimme huolen.
JUSSI. Ja lehden kanta tulisi olemaan entisellään?
PASTORI. Jyrkemmäksi minä sen tahdon. Lehti on tähän saakka ollut liian
laimea, välistä melkein väritön. Enemmän pontevuutta vaaditaan, jos
mieli jotain vaikuttaa.
JUSSI. Ei, pappa--ei ole minusta siihen toimeen.
PASTORI. Miksi ei olisi? Kykenet nyt jo vallan hyvin, sen näkee
kirjoituksistasi »Suomettaressa». Ja lisää totut, kun pääset työhön
oikein käsiksi.
JUSSI. En minä sen puolesta epäile. Mutta minä kun olen täydellisesti
vapaamielinen, pappa. Ja pyrkisin kehittymään juuri realistiseen
suuntaan; Enhän minä silloin voi kuulua konservatiiviseen lehteen,
millään lailla.
PASTORI. Vapaamielinen, sinä--? Pyrkisit kehittymään realistiseen
suuntaan--? Tuohon roskatasaiseen--Mitä joutavia! Sinulla ei vielä ole
omia, vakavia mielipiteitä. Tuolla ijällä tavallisesti häilytään sinne
tänne. Vähän vanhenet, niin opit ymmärtämään, ettei siinä suunnassa
mitään kehitystä hyvään ole, vaan kehitystä pahaan, itsensä
ryvettämistä. Lokaviemäriin se johtaa, ei muuhun. Vapaamielinen! Vielä
vain! Olet saanut sen päähäsi siellä Helsingissä, kun toiset ovat
tyrkyttäneet.--Mutta onpa sinun aika jäädä kotiin, näemmä. On
tosiaankin!
JUSSI. En minä ole enää mikään poikanulikka, pappa.--On minussa jo
siksi miestä, että osaan itsenäisesti ajatella ja arvostella asioita.
PASTORI. No, enhän minä sitä tarkoittanut.--Tahdon vaan sanoa, että
olet vaikutusten alainen, niinkuin nuorena ylipäätään ollaan. Mutta
sitä paitse--mitä sinun kantasi oikeastaan tähän kuuluu? Ei sitä
kysytä. Kirjoittelet viivan alle tai viimeisille sivuille jotain
leikillistä päivän tapauksista tai niin poispäin. Yhtä toista, mitä
sattuu. Keveitä, helposti sulavia pätkiä vaan. Vakavammista asioista
sinun ei tarvitse puhua sinne eikä tänne. Saat niistä häiritsemättä
pitää omat ajatuksesi, jos niin haluat.
JUSSI. Ei pappa ottaisi samoilla ehdoilla osaa vapaamielisen
sanomalehden toimitukseen.
PASTORI. Se on vallan toista. Eri asia tykkänään. Kuinka sinä voit
verratakaan? Minulla on varmat vakuutukset, jotka perustuvat
ilmoitettuun sanaan. Ja minä olen pappina velvoitettu taistelemaan
kirkon ja kristinuskon puolesta.--Vaan siitä emme nyt huoli riidellä.
Niinkuin jo sanoin, sinulta ei vaadita enempää kuin antaa voit. Eikä
sinun tarvitse puuttua näihin kysymyksiin ollenkaan. Vallan tarpeetonta
ylimalkaan, että nuoret puhuvat asioista, joita he eivät kumminkaan
ymmärrä. Parempi kun malttavat mieltänsä, siksi kuin viisastuvat ja
pystyvät niitä oikein arvostelemaan.
JUSSI. Pappa aivan erehtyy tuossa. Se on juuri kritiikki, joka
on nuorten paras ase nykyaikana. Kritiikki, joka hävittää
auktoriteetti-uskot ja ennakkoluulot kaikilla aloilla puhumattakaan
tyhjänpäiväisistä houreista, joista ihmisparat kerrassaan päästetään
vapaiksi.
PASTORI. Kyllä kai! Lapsellista suunpieksämistä vaan, ei muuta mitään.
Mutta siitäkin täytyy tehdä loppu, ennenkuin saavat kansan villityksi.
--No niin, päätetty asia siis! Sinä jäät kotiin ensi vuodeksi?
JUSSI. Ei, pappa, heittäkää pois koko tuuma. Minä en voi kirjoittaa
siihen lehteen.
PASTORI. Ole vaiti! Sinä voit, ja sillä hyvä. Minä takaan, ettei tule
mitään vaikeuksia. Ja pääsethän sitä paitse erillesi, jos siksi näet.
Otamme jonkun toisen sijaasi, sillä se on tehty. Mutta nyt koetamme
aluksi yhdessä, isä ja poika.
ELISABETH (tulee ruokasalista). Tuletteko ruualle? Siellä on aamiainen
pöydässä.
PASTORI (katsoo kelloaan). Minä en jouda. Täytyy lähteä kirjapainoon.
Kumma, etteivät ole vielä tuoneet korrehtuuria sieltä.--Niin, Jussi,
mieti nyt asiaa, niin huomaat itsekin, että se on hyvä kaikin puolin.--
Noin tunnin päästä tulen takaisin, silloin toivoakseni olet jo
selvillä. (Menee.)
JUSSI. Minä en rupea siihen lehteen, en millään ehdolla! Pappa ei saa
minua siihen, ei vaikka--! Mutta kyllä hän minua nyt kiusaa,
luultavasti, kaiken kesää.--En tiedä kuinka siitä tekisi lopun.
ELISABETH. Tuskinpa hän kiusaa, jos kerran varmasti päätät. Eihän pappa
voi sinua pakoittaa. Tulisit muuten syömään nyt, siellä perunat
jäähtyvät.
JUSSI. Ei minulla ole nälkä, enkä minä välitä.
ELISABETH (ottaa käsityön). Voi, kuinka olet kärsimätön. ja kuinka
vähästä sinä joudut suunnilta pois. Olisit edes Hannan sijassa, mitä
silloin sanoisit!
JUSSI. Hannan sijassa? Mikä hänellä on hätänä?
ELISABETH. Kyllä kuulet.
JUSSI. Tuoltahan Hannan ääni kuuluu ruokasalista yhtä iloisena kuin
ennenkin.
ELISABETH. Niin--kuulukoon vaan.
JUSSI. Ettäkö hän sitten salaa jotain,--ja teeskentelee iloisuutta?
(Ruokasalin ovelle.) Hanna; tules tänne!
ELISABETH. Ei,--anna hänen syödä.
HANNA. (tulee). Mitä tahdot, Jussi?--minä olen, mamma, lopettanut.
JUSSI. Kuule--mikä sinua vaivaa?
HANNA. Ei mikään.--Kuinka niin?
JUSSI. Kun mamma sanoo.
ELISABETH. Hanna ei itse vielä tiedä koko asiasta.
HANNA. Mistä asiasta?--Mamma, mistä?
ELISABETH. Että sinun nyt, lapseni, täytyy lopettaa kesken
jatko-opisto.
HANNA. Voi, minkätähden?
ELISABETH. Pappa tahtoo. Papalla ei ole varaa kustantaa sinua enää.
JUSSI. Sanoiko hän niin?
ELISABETH. Sanoi.
HANNA. Ja sikseenkö sitten jäisivät kaikki luvut? Ijäksi päiviä?
ELISABETH. En tiedä mitään neuvoa.
HANNA. Jospa voisin itse ansaita jollain tavalla?
ELISABETH. Millä, hyvä lapsi?
HANNA. Jos saisin koti-opettajan paikan.
ELISABETH. Ja kaksisataa markkaa palkkaa korkeintaan. Ei sillä säästöjä
tehdä.
HANNA. Niin,--ei sillä tehdä säästöjä.
JUSSI. Vai ei ole varaa! Tietäähän sen. Kun täytyy sanomalehtiä
kustantaa. Ja hämmentää ihmisten järkeä. Eihän semmoisen »jalon
harrastuksen» rinnalla ole mikään minkään arvoista.
ELISABETH. Jussi, elä puhu noin!
HANNA. Puhtaaksikirjoitusta minä myöskin voisin toimittaa.
ELISABETH. Siitäkään ei suurta etua olisi.
HANNA. Eikö minulle sitte aukeaisi mitään mahdollisuutta?--Eikö
milloinkaan?
ELISABETH. Rakas lappi!
JUSSI. Elä ole pahoillasi, Hanna. Kyllä minä pidän sinusta huolen.
HANNA. Hyvä Jussi! Sinulla on tarpeeksi huolta vielä omasta
tulevaisuudestasi.
JUSSI. Yksi vuosi enää jäljellä, eikö niin?
ELISABETH. Yksi vuosi.
JUSSI. Sinä tulet lopettamaan jatko-opiston, luota siihen. Minä
kustannan, minä hankin rahoja.
HANNA. Kuuleeko mamma, kuinka hyväsydäminen hän on?
JUSSI. Puhu siinä nyt hyvistä sydämistä!
ELISABETH. Mutta millä sinä, Jussiseni, rahoja hankkisit, paremmin kuin
Hannakaan?
JUSSI. Työlläni. Sepä kumma, ettei tänlainen mies maailmassa työtä
löytäisi.
HANNA (laskee kätensä hänen kaulalleen). Minäpä en ota sinun rahojasi.
Jonkun keinon vielä keksin, millä itse pystyn ansaitsemaan.
JUSSI. Sinä otat, ja sillä hyvä.
HANNA. Mutta enpäs ota,--enpäs.--Sinä rakas, herttainen veli!
JUSSI. Elä nyt ole lapsellinen.--No niin, kas niin! Teillä aina pitää
oleman niitä tunteita.
MAIJU (ruokasalista). Martha--ottaa pian pois pelliltä loput! Elkää
antako palaa! (Tulee juosten, peparkaakku-talrikki kädessä, valkoinen
esiliina edessä, hihat ylöskäärittynä.) Hihei! Lämpimäisiä,--
peparkaakkuja! Missä herra Rastas? (Huutaa takaisin ruokasaliin.)
Martha, juoskaa sanomaan, että herra Rastas tulisi tänne heti paikalla.
Kiireimmän kautta!--ei aloteta kestiä, ennenkuin hänkin tulee.--Mutta
katsella saatte: Jussi, käännä silmäsi tänne'--ovatko kauniita? Tekeekö
mielesi?
JUSSI. Tuohan maistaa yksi.
MAIJU. Ei vielä, hyvä herra. »Snälla barn bruka vänta.»--Mammalle
annetaan jo edeltäpäin, jos mamma tahtoo, ei muille.
ELISABETH. Mammakin malttaa odottaa.
TEUVO (tulee oikealta).
MAIJU. Joutukaa, joutukaa, herra Rastas! Täällä on suuret
peparkaakku-kestit. Istukaa tuonne ja odottakaa. Nyt ne alkavat.
Mammalle ensin. Mamma saa ottaa kaksi.
ELISABETH. Kiitos, minä tyydyn yhteen.--
MAIJU. Sitten tulee Hannan vuoro.
HANNA. Kuinka monta?
MAIJU. Yksi vaan!--Herra Rastas, olkaa niin hyvä!
TEUVO. Kiitoksia! Ka' nehän ovat ihan lämpöisiä vielä.
MAIJU. Juur'ikään uunista otetuita.--Jussi, sinä,--hyi, tuota veijaria,
kun sieppasi kaksi.--Noo, mitä mamma sanoo? Ovatko hyviä?
ELISABETH. Ei sovi moittia.
TEUVO.. Nämä ovat vallan mainioita.
MAIJU. Niin, enkös osaa leipoa, minä? ja kun niitä tuli vielä niin
paljon, likemmä kaksisataa, tietääkö mamma. Pellit eivät tahtoneet
riittää mitenkään. Semmoinen siunaus oli sillä taikinalla.--Ja,
arvaatteko, mistä se tuli?
HANNA. Noo?
MAIJU. Kun tein taikoja! Pyöritin ruukkua yhdeksän kertaa myötäpäivää
ja luin vispatessani. kolmasti »Isä meidän».
ELISABETH. Mutta Maiju!
MAIJU. Kas niin, onko sekin paha, että lukee »Isä meidän»? Tuossa se
nyt nähdään. Teinpä niin tai näin, minua aina torutaan. Olkoon, sama
se! En lue enää tuon koommin sitä rukousta.
HANNA. Kuinka silloin käy peparkaakkujen?
MAIJU (ottaa pallonsa esille). Käyköön kuinka hyvänsä, minä vähät!
Koska minun ei kerran anneta--Hanna, tule leikkimään kammaripeliä.
HANNA (siirtyy lähemmäksi). En minä osaa.
MAIJU. Pian sen opit. Katsele, kun minä heitän.
ELISABETH. Taas!
MAIJU. Sitten tulee Hannan vuoro.
MAIJU. Taas, mamma! Pikkuruisen vaan. Olenhan minä ollut niin ahkera
tänään.--Näes nyt, Hanna. Ensin otetaan näin: yksi, kaksi, kolme. Ja
sitten tulee tämä: yksi, kaksi, kolme. Sitten yksi, kaksi, jne.
JUSSI. Kuule, Teuvo! Mitä se oli kuin sinä matkalla puhuit »Nuoresta
Suomesta»? Etkö sanonut, että tarvitsevat lisävoimia toimitukseen?
Keneltä sen kuulit?
TEUVO. Heiltä itseltään, »Nuoren Suomen» miehiltä.
JUSSI. Milloinka?
TEUVO. Aivan hiljan. Siinä juuri lähtiessäni.
JUSSI. Ottaisivatkohan minut? Mitä luulet?
TEUVO. Sinut? No, tietysti ottaisivat mielellä hyvällä, siitä olen ihan
patentti.
JUSSI. Mutta jospa ovat jo saaneet.
TEUVO. Niin ottaisivat sittenkin. On sinun kynäsi jo siksi tunnettu.
Tahdotkos muuten, niin laitan heti sähkösanoman ja kysyn?
JUSSI. Laita!--Laitapas tosiaankin!
MAIJU (keskeyttää pallonlyönnin) Varro! Kuunnellaan mitä nuo puhuvat.
(Kuuntelee, kädet ja pallo selän takana.)
JUSSI. Niin saan sen asian selville heti.
ELISABETH. Rupeisitko sitten kumminkin sanomalehden toimitukseen,
Jussi? Ja äsken papalle niin jyrkästi kielsit.
JUSSI. Mutta tämähän on vallan toista, mamma. »Nuori Suomi» on
vapaamielinen. Siinä saan kirjoittaa aivan oman vakuutukseni mukaan.
Katsella asioita omalta kannaltani. Ei, tämä on tykkänään toista!
ELISABETH. Vapaamielinen, sanot? Se on sitten niitä lehtiä, joita pappa
juuri vastustaa? Niitä epäkristillisiä?
JUSSI. Ei, mamma pelkää suotta. Ei se itse asiassa ole enemmän
»epäkristillinen» kuin »Aamuruskokaan». Eroitus on vaan siinä, ettei se
pidä kristillisyyttä keppihevosenaan.
ELISABETH. Mutta, rakas lapsi, kun ne papan mielestä kumminkin ovat
vaarallisia.
JUSSI. Niin, minkä minä sille voin? Minun mielestäni taas hänen
kannattamansa lehdet ovat vaarallisia siinä, että ne ihmisiä
tyhmentävät. Eivät anna heidän vapaasti harjoittaa ajatuskykyään, vaan
sotkevat pois entisenkin.
ELISABETH. Ja mitä seuraa, jos te papan kanssa joudutte vastakkaisiin
lehtiin?
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Papin perhe; Hän on Sysmästä; Spiritistinen istunto - 3
  • Parts
  • Papin perhe; Hän on Sysmästä; Spiritistinen istunto - 1
    Total number of words is 3612
    Total number of unique words is 1532
    25.4 of words are in the 2000 most common words
    35.1 of words are in the 5000 most common words
    39.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Papin perhe; Hän on Sysmästä; Spiritistinen istunto - 2
    Total number of words is 3541
    Total number of unique words is 1630
    26.4 of words are in the 2000 most common words
    34.8 of words are in the 5000 most common words
    39.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Papin perhe; Hän on Sysmästä; Spiritistinen istunto - 3
    Total number of words is 3632
    Total number of unique words is 1688
    26.6 of words are in the 2000 most common words
    35.6 of words are in the 5000 most common words
    39.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Papin perhe; Hän on Sysmästä; Spiritistinen istunto - 4
    Total number of words is 3622
    Total number of unique words is 1576
    25.9 of words are in the 2000 most common words
    34.3 of words are in the 5000 most common words
    38.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Papin perhe; Hän on Sysmästä; Spiritistinen istunto - 5
    Total number of words is 3682
    Total number of unique words is 1634
    25.9 of words are in the 2000 most common words
    35.2 of words are in the 5000 most common words
    39.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Papin perhe; Hän on Sysmästä; Spiritistinen istunto - 6
    Total number of words is 3591
    Total number of unique words is 1469
    26.6 of words are in the 2000 most common words
    35.0 of words are in the 5000 most common words
    39.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Papin perhe; Hän on Sysmästä; Spiritistinen istunto - 7
    Total number of words is 3505
    Total number of unique words is 1670
    22.4 of words are in the 2000 most common words
    31.1 of words are in the 5000 most common words
    34.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Papin perhe; Hän on Sysmästä; Spiritistinen istunto - 8
    Total number of words is 3645
    Total number of unique words is 1586
    25.0 of words are in the 2000 most common words
    34.8 of words are in the 5000 most common words
    39.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Papin perhe; Hän on Sysmästä; Spiritistinen istunto - 9
    Total number of words is 3499
    Total number of unique words is 1252
    26.5 of words are in the 2000 most common words
    34.0 of words are in the 5000 most common words
    37.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.