Panu - 20

Total number of words is 3804
Total number of unique words is 1796
23.8 of words are in the 2000 most common words
31.9 of words are in the 5000 most common words
37.3 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
--Mitä pojat hiipivät? kysyi Reita luo tullen.
--Niin, kun siinä nukkuu haltija tuossa ja sille uhrataan.
--Missä?
--Tuossapa tuossa...
--Paimeniako olette?
--Kukas sinä olet?
--Tunnetteko sen hyvän paimenen, joka tuntee lampaansa ja joka tutaan
lampailtansa?
--Emme tunne ... minkä hyvän paimenen?
--Ristuksen Kiesuksen maailman Vapahtajan.
Pojat seisoivat äänettöminä ja katselivat suurin silmin häntä, jonka
puheesta eivät mitään ymmärtäneet. Sitten aikoivat he mennä.
--Älkää menkö ... istutaan tähän kivelle ... tulkaa katsomaan.
Hänellä oli laukku mukanaan, ja laukkuun oli ommeltu risti, kalkki ja
sydän, papin rouvan ompelema punaisella langalla mustalle kankaalle. Se
herätti poikain uteliaisuutta.
--Mitä sinulla on tuossa? kysyä tokaisivat he.
--Tässä on pyhä kirja, tulkaa katsomaan.
Pojat kapaisivat kivelle Reidan viereen. Reita otti raamatun ja aukaisi
sen poikain eteen. Uteliaina ja silmät pyöreinä tutkivat he kirjailtuja
lehtiä ja kuvia.
--Mitä sinä tällä teet?
--Minä luen siitä teille, kun kuunnellette.--Reita avasi kirjansa ensi
lehdet ja alkoi lukea maailman luomisesta. Pojat kuuntelivat haralla
silmin, ja kun Reita oli lopettanut, virkkoi Nyyri:
--Sitäkö siinä on?
--Sitä ja vielä paljon muutakin.
Reita jatkoi lukuaan poikain maatessa mahallaan kivellä kyynärpäittensä
varassa, päät kallellaan. Joukokin oli tullut uteliaaksi ja läheni
ryhmää. Kun he huomasivat hänet, huusi Nyyri:
--Tule sinäkin, Jouko, kuuntelemaan, kun se loihtee.
--Ei tämä loihtua ole, sanoi Reita. Se on Jumalan sanaa.
--Jumalako sen on sanonut?
--Jumala, suuri Jumala, kaikkivaltias ja väkevä, joka maailman loi,
kuulettehan.
--Ilmatarpahan maailman loi, virkkoi Jouko oikaisten.
--Minä tiedän, miten Ilmatar teki!--ja poika loihtemaan:
--Kussa kättä käännähytti,
siihen niemet siivoeli,
kussa pohjasi jalalla,
kalahauat kaivaeli,
kussa ilman kuplistihe,
siihen syöverit syventi.
--Anna, kun minä hoen!--ja toinen poika hokemaan:
--Kylin maahan kääntelihe,
siihen sai sileät rannat.
Mutta silloin huusi Leiro:
--Missä lehmät on?
Ei kuulunut enää kellojakaan notkosts, jonne lehmät olivat painuneet,
ja unohtaen kaiken muun lähtivät pojat jälkeen. Mennessään huusi Nyyri:
--Tule meille pihaan sitä loihtemaan!
--Tulkaa te tänne huomenna, minä olen taas täällä.
Joukokin alkoi lähteä. Mutta Reita pyysi häntä jäämään.
--Sinulle minä luen, sinun lehmäsi eivät ole menneet.
--Mitä varten sinä olet tänne tullut?
--Tulin tätä kirjaa lukemaan.
--Mikset tule taloon?
--En uskalla tulla. Isäsi vaanii minua ja tappaisi, jos tavoittaisi.
Minä luen sinulle nyt syntiinlankeemuksesta.
Ja vastausta odottamatta alkoi Reita lukea Joukolle lukua
syntiinlankeemuksesta. Jouko katseli häntä hänen lukiessaan ja kuunteli
vain toisella korvalla, ajatusten kulkiessa toisia teitä. Tuo se on nyt
sen Reidan poika, ajatteli hän ... sen poika, jonka isän henki on
haltijana taikamajan käärmeessä, tuon isän pääkallossa, jonne minä sitä
juotan ... tänä iltanakin menen vastalypsettyä maitoa viemään. Se ei
sitä tiedä ... vai tietäisikö...
Yht'äkkiä säpsähti Jouko. Sehän sanelee käärmeestä, jostakin
käärmeestä, joka osasi puhua.
Nyt kuuli hän kaikki, ja joka sana painui hänen mieleensä: »Ja Herra
Jumala sanoi käärmeelle: ettäs tämän teit, kirottu ole sinä kaikesta
karjasta ja kaikista eläimistä maalla: sinun pitää käymän vatsallas ja
syömän maata kaiken elinaikasi. Ja minä panen vainon sinun ja vaimon
siemenen välille; sen pitää rikki polkeman sinun pääsi, ja sinä olet
pistävä häntä kantapäähän».
--Minkä tähden sen piti rikki polkeman käärmeen pää? kysyi Jouko.
--Sentähden, että käärmeen kautta on kaikki paha maailmaan tullut. Kun
käärmeen pään on rikki polkenut, niin on kaikki kirous maailmasta
kadonnut.
--Isä on sanonut, ettei saa käärmettä tappaa.
--Isäsi on noita ja velho, joka pahoja henkiä palvelee.
--Käärmeessä asuu haltijan henki, sentähden ei sitä saa tappaa.
--Mutta kuulitko, miten pyhä Jumala sanoo: »Minä panen vainon sinun ja
vaimon siemenen välille». Joka kerta, kun käärmeen tapat, tapat pahan
haltijan.
--Minä en tapa! sanoi Jouko.
--Minä tapan kaikkialla, missä tapaan.
--Mutta _sitä_ käärmettä et uskaltaisi tappaa.
--Mitä käärmettä?
--Nyt minä menen, sanoi Jouko hätäisesti.
Iso musta härkä oli noussut ylös makuultaan, raapi jalallaan maata,
heitti multaa sarvillaan ja lähti karjan jäljessä metsään painumaan.
Jouko oli varma siitä, että nyt se lähtee sanaa viemään.
--Etkö antaisi minulle ruokaa? pyysi Reita.
--En anna, sinä olet isän kiroissa.
--Ei minuun hänen kironsa pysty.
--Mutta minuun pystyy.
--Ei pystyisi sinuunkaan, kun oikean uskon omistaisit ja Ristuksen
Kiesuksen suojaan antautuisit ja tämän kirjan tietoja kuuntelisit.
--Senkö salatietoja? kysyi Jouko epäröiden. Onko sinulla ne?
--Kaikki, jotka tahtovat, voivat ne oppia.
Jouko katseli kirjaa ja Reitaa. Sitten otti hän kontistaan leivän ja
antoi sen Reidalle.
--Tullet tänne taas huomenna, niin luen lisää, sanoi Reita.
Jouko poistui mitään vastaamatta. Ajatuksissaan astui hän lehmäin
jäljessä, aina silmällä pitäen suurta härkää. Ennenkuin hän auringon
mailleen painuessa astui pihaveräjästä sisään, kuulosti hän, oliko isä
tullut kalasta. Ei ollut tullut, ja vasta sitten uskalsi hän itse
tulla.
Kauan hän mietti, veisikö sinä iltana lypsylämpöset kallokäärmeelle
taikamajalla; eikä sitten vienytkään. Oli, niinkuin ei olisi tohtinut.


XXXVI.

Vastustamattomasti veti Joukoa puoleensa Reita ja hänen kirjansa. Yönsä
hän sitä makuuaittansa ylisillä mietti--keväisen yön, kun hyttyset
ulkona surisevat, rääkkä narisee, koski kaukana kohisee--ja kun
västäräkki päivän valjetessa tuohikatolle hypähti ja malkoa myöten
juosta rapisti, niin heräsi hän herkästä unenhorroksestaan ja odotti
levottomasti lypsyn loppumista, metsään päästäkseen eiliselle aholle.
Lähtiessä sanoi äiti:
--Kun nähnet vieraan miehen metsässä, anna tämä kannikka ja nämä
piiraat,--ja hän pisti ne vyöliinansa alta Joukon kouraan.
--Jo eilen näin.
--Vaan et sanone kenellekään. Ei ole sen tieto paras tieto, mutta
parempi on kuin Panun. En minä hänen uskostaan, mutta Annikin on
veikko. Suultaan yöllä suosta löysin ... sitä paha heittää.
--Mikä paha?
--Heittää ja kiemurteluttaa kuin käärmettä ... niinkuin hänen
isäänsäkin.
--Heittikö sitäkin kuin käärmettä?
--Ja sitten jäykistyi kuin olisi kuollut. Kun olisi joku, joka sen
poloisen siitä päästäisi.
Yhä sekavammin vaeltelivat Joukon ajatukset. Se siitä vain hänen
mieleensä selvisi, että Reita on käärmeen kiroissa ... että hänellä
itsellään on käärme Reidan isän kallossa ... että hän sitä siellä
vankinaan pitää eikä päästä ja että Reita tahtoo kaikki käärmeet
tappaa.
Hän ajaa karjan samalle aholle, jossa eilen oli Reidan kanssa. Reita ei
ole siellä, eikä karja pysähdy. Hänen täytyy seurata karjan mukana,
mutta kun karja pysähtyy toiselle aholle ja asettuu sinne syömään,
heittää Jouko konttinsa kivelle ja rientää juoksujalassa katsomaan,
joko Reita olisi tullut. Ei ole tullut, ja Joukon täytyy palata karjan
luo.
Kaiken päivää kulkevat lehmät salolla viimekesäisiä syönnöspaikkojaan
katsomassa. Vasta illemmalla kääntyvät kotimatkalle, ja Jouko rientää
edeltäpäin, sillä karjan ura kulkee ahon kautta.
Reita istuu kivellä ja odottaa. Säteilevin kasvoin ottaa hän vastaan
Joukon. Paimenpojat ovat olleet täällä, kertoo hän. He ovat puolen
päivää yhdessä tätä kirjaa tutkineet, tämä on Lasten Paras Tavara, se,
minkä eilen näit, oli Pyhä Raamattu, hän on heille näitä merkkejä
neuvonut, jo ovat muutamia oppineet, ja kun vielä tulevat, niin kohta
osaavat itse selon ottaa. Ja on hän muitakin opettanut, on käynyt
taloissa naisten luona, kun miehet ovat poissa.
--Lue sinäkin! kehoittaa hän.
--Isä voi tulla kotiin milloin hyvänsä, sanoo Jouko.
Mutta Reita ei sitä kuule. Hän on ottanut laukustaan kirjan, pienemmän
kuin sen, mikä hänellä eilen oli, hän avaa sen Joukon eteen ja sanoo:
--Tule oppimaan sinäkin, opetan sinulle nyt Herran rukouksen... »Isä
meidän, joka olet taivaissa»...
Ja Reita luki kerran alkuun päästyään rukouksen loppuun asti.
--Missä varauksessa se auttaa tuo loihtu?
--Ei se ole mikään loihtu, se on rukous, ja se auttaa kaikkia pahoja
vastaan.
--Auttaako käärmeenkin vihoja vastaan?
--Kaikkia vastaan auttaa.
--Eipähän sinuakaan auta, kun joka yö paha heittää.
--Ei minua paha heitä. Pyhä Henki minut tainnoksiin heittää, ja Jumala
puhuu suuni kautta.
--Mitä se puhuu?
--Itse en tiedä, mutta muut sanovat, että tuhoa Panulle puhun.
--Et taida isälle mitään.
--Vielä kerran taidan.
--Hänellä on käärme hallussaan, jossa asuu isäsi henki. Minä ruokin
sitä, ja niin kauan eivät pysty isään mitkään vihat, mutta niin kauan
se sinua heittää. Se on se käärme.
Reita kävi yht'äkkiä totiseksi ja kalpeaksi. Häntä puistatti kuin
horkassa, himmeä kalvo vilahti hänen silmässään ja hän kouristi kiveä,
josta sammal irtautui. Mutta kohtaus meni ohi, hän tointui ja virkkoi
vielä vähän vapisten ja ikäänkuin puolustautuen ja itseään vakuuttaen
Joukolle:
--Missä on se käärme? Ei se minussa ole ... ei minussa ole käärmettä.--
Missä se on? sanoi hän melkein tiuskaten.
--En minä sano! sanoi Jouko yhtä tiukasti.--En saa sanoa, lisäsi hän
heikommin.
--Tapa se käärme!
--En tapa!
--Jos lie hyvinkin käärme ... isäsi nostama ... se minua vaivaa ja koko
sukuani.
Reita tavoitti sydänalaansa.
--Koskeeko sinuun? kysyi Jouko.
--En minä silloin mitään tiedä, mutta ennenkuin se tulee ja kun on ohi,
niin kouristaa niin pahasti...
--En minä sille eilen mitään vienyt, sanoi Jouko.
Reita on ottanut kirjan ja alkaa sitä lukea ääneensä hymisten.
--Nyt se herkesi, sanoo hän lakattuaan. Tätä kun luen ja näin painan
sydänalaani...
--Se auttaa käärmeen vihoja vastaan?
--Kaikkia vastaan auttaa.
--Anna minulle se! huudahti Jouko yht'äkkiä.
--En tätä anna, tämän on pappi minulle antanut ... mutta tämän saat ...
se on yhtä hyvä.
Hän antoi laukustaan Joukolle yhden niitä pieniä Aapisia, joita hänellä
oli useampia ja jotka oli saanut mukaansa pakanoille annettavaksi.
Jouko ymmärtää hyvin, ettei hän tahdo isoa taikakaluaan antaa, niinkuin
ei isäkään anna suurta kannustaan. Mutta pienempiä antaa, joita sitä
varten valmistaa.
--Onko tämä loihdittu? Lieneehän loihdittu, kun olet papilta saanut.
--Ei ole loihdittu, vaan siunattu on ... pyhä kirja.
Jouko katselee kirjaa ja kääntelee käsissään. Silloin kuulee hän
liikettä takanaan, ja kun hän käännähtää, näkee hän karjan ahon
laidassa metsän rannassa. Härkä on etunenässä, ja suurin silmin ja
sieraimin ja korvat pörhöllä ne katselevat häntä.
Hän sukaisee kirjan nopeasti povelleen, hänen suustaan pääsee
kirkaiseva huudahdus--silloin härkä hätkähtää ja karkaa pelästyksissään
muun karjan seuraamana juoksujalassa kotiin päin. Jouko rientää
jäljestä, tuntee rinnassaan eri voimaa, josta ei ole ennen koskaan
tiennyt, uskoo, että nyt se ei musta härkä uskallakaan, nyt on hänellä
se taikakalu, ettei hänelle mikään mitään mahda, ei pelkää isäänsäkään
... olkoon kotona, jos on ... en mitään pelkää!
Ja kun hän on aina kaikkia pelännyt, yöllä ja päivällä vapissut taikojen
voimaa, niiden tekoa ja tekemättömyyttä, niin tuntee hän nyt
vapautuksen, joka huumaa, ja hän ajaa karjan isolla melulla pihaan.
Veräjällä hän hotaisee mustaa härkää vielä seipäälläkin selkään, niin
että se pakenee tarhan perälle.
--Ka, kun uhrihärkää uskaltaa ... jos suuttuisi ja puskisi! virkkaa
orjatyttö.
--En pelkää! huutaa Jouko kuin raivoissaan. Nyt en pelkää mitään, nyt
se ei enää uskalla!
Oudoksuen häntä hänen äitinsä katselee.
Mutta Jouko rientää saman voiman ja uskalluksen kantamana uhrivuorelle
päin. Hän juoksee niityn yli, poikkeaa polulle, jonka ainoastaan hän ja
hänen isänsä tuntee ja joka vie vuoren syrjää ja järven rantaa pitkin
taikamajalle niemen nenään. Tavallisia tulotaikoja tekemättä, joita hän
isän käskystä ei koskaan ennen ole laiminlyönyt ovea avatessaan ja
sisään astuessaan, työntää hän oven auki, hyppää kynnyksen yli ja
seisoo keskellä taikamajan lattiaa. Vanhan Reidan vaatteet riippuvat
nurkassa, hän levähyttää auki kauhtanan helmat, ja pääkallo irvistää
häntä vastaan. Samassa pistää käärme päänsä vasemmasta silmästä ja
loirahtaa lattialle nälkäisenä suutaan aukoen ja kieltään kierrellen
Joukoa kohti, puoli ruumista pystyssä. Joukolla on vielä kädessään
seipään pää, jolla mustaa härkää iski, se hujahtaa ilmassa ja sattuu
orteen, josta karisee maahan taikakaluja... Jouko iskee toisen kerran
käärmeen päätä kohti, keppi sattuu, ja pää menee murskaksi.
--Tapoinhan! huudahtaa hän.
Häntäpuoli vielä kiemurtelee, Jouko polkee kantapäänsä niskaan, tarttuu
pyrstöön ja heittää ruumiin huoneen nurkkaan, jossa Panun suuri
arpakannus riippuu.
Kannuksen nahkakalvo kumahtaa. Jouko ei älyä, mikä äänen synnyttää, se
kuului kuin seinän takaa, kuului kuin maan alta ... ja hurjana pelosta,
luullen tapetun haltijan äänen kuulleensa, karkaa hän ulos
taikamajasta.
Hän luulee itseään takaa ajettavan ja juoksee niemen kärkeen; siellä on
vesi vastassa. Hän kääntyy yhä hurjemmin paeten sille tielle, josta oli
tullut; sieltä voi tulla isä vastaan. Silloin karkaa hän ylös vuorelle
polkua myöten, joka vie taikamajalta uhripaikalle. Vastamäkeä karkaa
hän pitkin askelin painaen kirjaa rintaansa vasten. Hän luulee
käärmeiden kintereillään tulevan ja ajavan häntä, tuntee kipua
kantapäässään, luulee siihen pureutuneen sen, jota kantapäässään polki
... pudistaa jalkaansa, on saavinaan sen irti ja rientää uudelleen
eteenpäin päästäkseen pyhälle vuorelle, haltijan suojaan, mutta eksyy
tiellä, ei tulekaan kukkulalle, vaan jyrkkää kalliota vastaan ... ei
pääse eteenpäin, kääntyy takaisin, eksyy metsään eikä tiedä enää, missä
on, ennenkuin on taas taikamajan edessä, jonka ovi kamalasti ammottaa
häntä vastaan ja kallot irvistävät. Uudelleen syöksee Jouko pakoon ja
herää vasta hölmäyksistään, kun on kotonaan Panulan pihassa ja kuulee
huutoa ja hälinää.
Pihamaalla seisoo ryhmä naisia, kehässä. Heidän keskessään on Reita
maassa selällään, hän huitoo käsillään, heittelee ruumistaan ja huutaa
ja kirkuu sekavia sanoja.
--Käärme! käärme! käärme! huutaa hän.--Ja Herra Jumala sanoo: kirottu
olet sinä, ettäs tämän teit!... Se puree ja jäytää ja syö minua ...
auta, Herra Kiesus, auta! ... josta on kaikki paha maailmaan tullut ...
auta armias! Voi, kun koskee ... köyhyys, kurjuus, sairaus ja synti
suuri.
--Mitä se sanoo? kysyy joku.
--Sillä on käärme sisässään, näetkö, kuinka se sydämen alla
pullistelee? sanoo Panun emäntä.
--Eikö ole tietäjää, joka tuon kurjan pahasta päästäisi?
--Sinun pitää tappaman ja rikki polkeman ... helvettiin te menette ...
tuliseen pätsiin, jossa on oleva itku ja hammasten kiristys ... tulella
minä Panun poltan ja hänen huoneensa, sanoo Herra. Kirotut olkoot
kaikki, jotka ... ei armoa yhtään, ei armoa, ei armoa!
--Ei armoa! ei armoa! uikuttavat naiset, ja muutamat kaatuvat
kasvoilleen maahan.
--Kiesukseen turvatkaa! huutaa Reita silloin kimakalla äänellä ja
levittää käsiään.--Kiesus auttaa! Kiesus auttaa!--Taivaaseen!
Taivaaseen! Siellä enkelit ja kerupiimit ja harput ja kanteleet ja
iankaikkinen autuus! Ei kuolemaa, ei kipua, iankaikkinen elämä!
Hänen kasvonsa näyttävät kirkastuvan, hänen silmänsä selviävät, hän
hymyilee ja puhuu väliin hiljaisella ja sopottavalla, väliin riemusta
vapisevalla äänellä.
Naiset heltyvät, huudahtelevat ilosta, käyvät toisiaan kaulaan.
--Ei kuolemaa, ei kipua! Voi, mitä lupaa!
Jouko on lähestynyt ryhmää ja seisoo Reidan edessä. Reita taas
raivostuu, häntä alkaa kouristaa ja heitellä ja suonta vetää niin, että
pää ja kantapäät vain ovat maassa, muu ruumis luokkina. Siitä nakkaa
hänet istualleen, hän puristaa kädet rinnan yli, levittää niitä, suu
vaahtoaa ja hän huutaa:
--Pois, sinä! Pois, sinä! Et tapa käärmettä .... kiusaat ja kidutat!
Kirottu sinä, noidan sikiö, joka et tapa!
Taas retkahtaa Reita selälleen, menee äänettömäksi, on kuin kuollut.
Silloin pääsee parkaisu Joukon suusta, hän hoipertuu maahan ja alkaa
huutaa:
--Minä tapoin, minä tapoin!
--Joukoa heittää!--Joukoakin heittää! voivottavat naiset. Jouko lankesi
loveen! Nyt se meni siihenkin!
--Reita herää! huutavat toiset.
Reita oli noussut istualleen ja katseli oudostellen ympärilleen. Mutta
kun hän yritti nousta, horjui hän. Panun emäntä käski naisten saattaa
hänet aittaan vuoteelle. Mutta itse kantoi hän Joukon, joka oli
vaiennut ja jäykistynyt kuin korento, toisten naisten kanssa toisen
aitan luhtiin, jossa oli Joukon makuusija. Koko yön hourasi Jouko ja
puhui käärmeestä ja mustasta härästä.
Mutta kun Ilpotar, joka oli rientänyt järven yli ottamaan selkoa
oudosta melusta Panulan pihalla, oli kuullut, mitä siellä oli
tapahtunut, lähti hän niiltä jaloiltaan soutamaan sanaa Panulle, joka
oli järven saaressa kalassa.


XXXVII.

Herättyään kouristuksistaan lepää Jouko toiseen iltaan saakka heikkona,
velttona ja liikkumatonna vuoteellaan aittansa luhdissa täyteen
tajuunsa tointumatta. Uupunein ja unteloin silmin hän kattoon tuijottaa
käsittämättä, mitä on tapahtunut. Katon ruoteita ja tuohia ja niiden
välitse kuultavaa päivää katsellessaan on hänestä, niinkuin hän näkisi
näkyä koko ajan. Hän ummistaa silmänsä ja odottaa unta, mutta silloin
alkaa polttavien luomien alla ilmestyä hänen eteensä päällekkäin,
poikittain, sisäkkäin ja sekaisin tapahtumat ja ajatukset: pikku pojat
aholla, suuri musta härkä ... sitten käärme pää pystyssä ... tappoiko
hän sen, vai untako se oli? ... kaikki menee mullin mallin ... koko
pyhä vuori horjuu, ja uhrikoivu kaatuu ... huutavia naisia ... ja taas
käärmeitä ... häntä kannetaan .. hän avaa silmänsä eikä taas näe
mitään, eikä muista, mitä äsken näki ... ei pääse selville, missä hän
nyt on ... ummistaa taas silmänsä siitä päästäkseen. Se uudistuu yhä
uudelleen.
Silloin kuuluu naraus niinkuin oven naraus ja hiipiviä askelia jostakin
alhaalta. Parahiksi saa Jouko mieleensä selvyyden siitä, että hän on
omassa aitassaan ja joku liikkuu alasillalla, kun hän näkee lattian
läpi kohoavan tukan, kasvot, parran, kaulan, rinnan ja mustain teräväin
silmien pysähtyvän häntä tarkastamaan. Se on joku, jonka hän tietää,
kuka se on, vaikkei saa siitä selkoa. Mutta kun viimein tuntee
isäkseen, jähmettyy veri sydämessä, hän huutaa, mutta ei saa sanaa
suustaan, hän on kuin painajaisen alla, tuijottaa silmät ulkona päästä,
ja pakkautuu kauemmas nurkkaan, jossa makasi.
Hän kuulee isänsä kuiskaavan:
--Se on vielä haltijain lumoissa ... älä pelkää isääsi, Jouko, pysy
lovessa niin kauan kuin henki pitää.
Jouko hypähtää pystyyn ja tointuu samassa.
--Näitkö mitä? kysyy Panu.
--Mitä isä tahtoo?
Jouko vapisee kiireestä kantapäähän ... nyt se on saanut kaikki tietää.
Mutta isä sanookin ystävällisesti:
--Pue yllesi puhtaimpasi paita ja ota ne ennen pitämättömät
päällysvaatteesi ja tule minun jäljestäni uhrivuoren veräjälle. Kulje
niin, ettei kukaan näe. Jos sattuisi olemaan joku näkijä tai kysyjä,
niin varo sanomasta, minne menet.
Jouko tuntee täytyvänsä totella. Jos ei isä vielä sitä tiedä, niin saa
se sen kerran tietää ... tehköön, mitä tahtoo. Ja hän tekee niinkuin
isä käski, ja muuttaa vaatteensa. Isä käski tulemaan uhrivuoren
veräjälle. Siellä se sen tekee, minkä tekee. Pistää Jouko kuitenkin
Reidan antaman kirjan povelleen, jonka se oli sanonut kaikesta
varjelevan. Kun muistaisi sen loihdun, jonka se luki, mutta se on
unohtunut.
Isänsä käskyä totellen hiipii hän huoneiden taitse, mutta kun hän aikoo
aittojen ohi, huomaa hän Reidan kynnyksellä istumassa.
--Minne menet, Jouko? kysyy Reita.
--Jos äiti kysyy, niin sano, että isä tuli ja vei vuorelle.
--Jos hätä tulee mikä, niin sano: »Auta, Kiesus armias!» ja purista
kirjaa rintaasi vasten, jonka sait. Minulla on nyt niin hyvä olla.
Tuntuu kuin ei enää heittäisikään. Sinä tapoit sen.
Jouko kiiruhti pois. Reita katseli hänen jälkeensä, näki Panun
veräjällä odottavan, tarttuvan Joukoa käteen ja menevän hänen kanssaan
niityn poikki. Hän pistäytyi aittaan, sukaisi vaatteita ylleen ja hiipi
jälkeen.
* * * * *
Mutta kun Panu on Joukon kanssa saapunut metsän rintaan, puhuu hän
pojalleen näin:
--Kuulin, että olet loveen langennut. Hyväksi kävi mieleni, sillä nyt
olet tietäjäksi valmis, ja suuremmat ovat lahjasi kuin minun. Reitain
tieto on sinuun tarttunut, tieto kaikista suurin, kun haltija suusi
kautta puhuu. Ei nyt mikään siirrä Panun suvusta tietäjän taitoa.
Entiset on kaikki taidot hallussamme ja nyt on uuttakin voimaa annettu.
Ei nyt tarvitse Lappia pelätä, ei pappi enää mitään mahda, eikä Karin
viha mihinkään tunnu. Mutta se on vain vielä vaara tarjona, vaara suuri
se, että sinuun Reidan haltija hänen poikansa kautta kulkiessaan toi
Kiesuksen väijyviä vihoja tullessaan. Se on pois peloitettava,
erotettava sinusta ainiaaksi. En ole sinua ennen tietäjäksi kastanut,
nyt sen teen, nyt on aika tullut ... ja silloin eivät sinuun pysty
kynnet, kuinka terävät lienevät, vaan itsellesi kasvaa kyvyn kynsi,
jolla kaikki kouristat. Loveen lankesit, kohta olet isääsi isompi.
--En minä ole loveen langennut.
--Et tiedä vielä itse, mutta kyllä siitä selviät. Tietäjäksi olet kohta
valmis, kaikki on alkutaiat tehty siksi tullaksesi. Viimeiset vain
vielä tekemättä, lukko kiinni vääntämättä.
--Anna, isä, minun mennä kotiin, minua väsyttää.
--Ei nyt kotiin, nyt on hetki tullut ja aika otollinen.
--Ei ole minusta tietäjäksi, isä.
--Ei ole toista maailmassa tietäjäksi niin valmiiksi varattua kuin
sinä. Äitisi kohdussa sinusta jo tietäjä tehtiin. Ennenkuin
synnyitkään, seisotin äitiäsi kolmena torstaina ennen auringon nousua
paljaan taivaan alla kasvot pohjoiseen päin käännettyinä ja syötin
hänelle koirasriekon aivoja. Se on lumoamaton eläin, siihen eivät pysty
mitkään kirot, ja se näkee kaikenlaisia haltijoita ja niiden kanssa
haastelee. Siitä sait tarkan ampujansilmän. Et syntynyt hammas suussa
niinkuin olin toivonut, olit heikko ja huono, niin että kuolevaksi
katsottiin--äitisi peruja--mutta silmäsi oli kirkas--isäsi peruja,
suuren ja vanhan Panujen suvun--niin vein minä sinut, ennenkuin olit
kolmen yön vanhaksi tullut ja ennenkuin olit nimen saanut, kosken
partaalle ja otin vaahtoa pyörteestä, joka pyörii myötäpäivään, ja
ripautin koivun vitsalla vettä selkääsi ja päähäsi ja loihdin näin--
sanon, että muistaisit, kun kerran tietosi pojallesi perinnöksi jätät--
loihdin näin:
--Koskesta kovimmat miehet,
väeksi vähän urohon,
miehen pienen miehuueksi.
He kulkivat tavallista tietään taikamajalle, eikä Jouko älynnyt muuta,
kuin että nyt he sinne menevät ja nyt saa isä tietää, että hän on
käärmeen tappanut. Oli yö, iltayö, ja rusko näkyi vielä taivaalla,
punaten synkkien pilvien reunaa. Ilma oli lämmin ja hikevä, ja ukkosta
oli ilmassa. Joukoa hiotti ja raukaisi niin, että vaivoin pysyi isän
jäljessä.
--Ja että sinusta näkijä tulisi, joka tietää asiat edeltäpäin ja
aavistaa, mitä tapahtuu, ja arvaa ihmisten mielet ja asiat, kun tulevat
kysymään, niin otin kolme kiven sirua tuolta uhrikallion takaa, jonne
ei aurinko koskaan paista ja jossa on ikuinen märkyys kesänsä talvensa
pyhän lähteen vedestä; ja otin kolme muurahaisen lehmää ja panin ne
päänalaisesi sisään yhdeksi yöksi. Ei ole vielä tehonut, mutta taika
itää, itää kuin siemen; odottanet aikasi, suuri tietäjä sinusta
sukeutuu, sukusi kunnia ja heimosi mahti.
--Muistanetko kaikki, mitä olen sinulle opettanut? virkkoi taas Panu
hetken kuluttua. Olen opettanut sinun arpaa ymmärtämään, pyhän
kannuksen ongelmoita selittämään ... muistanetko, mitä olen opettanut?
Miten tehdään taika, kun on karhua vastaan varauduttava? Neuvoin
sinulle sen talvella.
Jouko ei jaksa muistaa eikä virka mitään.
--Ei sillä niin väliä, jos et kaikkia muistakaan, kunhan tiedät sen,
mikä on missäkin taiassa tärkeintä ja mitä ei saa jättää tekemättä.
Niitä olen neuvonut ja neuvon vasta enemmän ... vielähän ehditään. Ei
teekään oikea taikuri kahta kertaa taikaa samalla lailla, kunhan ne
kolme päätemppua tekee. Paha haltija oppii väistämään, niinkuin vanha
metso oppii ansaa liisimään, sentähden on uusittava. Kun tauteja
parannat, mitä silloin teet...? Entä kun varkaan käden kautta
kadonnutta haet?... Et muista, vielä ehdit, olenhan opettamassa.
Mielesi nyt muualla vaeltaa.
He tulivat taikamajalle, jonka ovi oli auki Panun kummaksi.
--Kuka täällä on käynyt?
--Lienee tuuli avannut, virkkoi Jouko.
Panu astui sisään ja näki lattialla taikakaluja, jotka olivat orrelta
pudonneet.
--Ei vain liene se Kari? sanoi hän, ja hänen silmänsä välähtivät. Mutta
sitten hän sanoi:
--Sinut on Reita vainajan vaatteissa tietäjäksi kastettava.
Mutta kun hän kohotti Reidan kauhtanan lievettä, hätkähti hän ja
huudahti:
--Missä on käärme?
Mutta samassa hänen kasvonsa kirkastuivat:
--Mitä minä kyselen! Sinussahan se on! On telminyt täällä lähtiessään
ja oven auki heittänyt. Henkensä lähtöä temmelsi... Ennen oli
käärmeessä Reidan henki ja on nyt Sinussa; mitäs olisi täällä, kun on
sinussa!
--Käärmekö minussa?
--Reidan henki on sinussa! Se sinuun meni silloin, kun loveen lankesit.
Ei se silloin ollut mennyt, ennen oli jo mennyt, Jouko tiesi, milloin
oli mennyt. Silloin oli paha henki häneen mennyt, kun hän käärmeen
tappoi. Hän alkoi vapista, häntä pyörrytti, sydänalaa etoi, mutta kun
hän sitä kädellään tapasi, tunsi hän kirjan ja samassa helpotti.
--Sinussa se on ... pidä varasi, ettei pääse ... pyrki, vaan ei
päässyt,--puhui Panu, joka oli huomannut kouristuksen oireet. Joudutaan
täältä. Heitä pois hattusi ja riisu vaatteesi! käski hän sitten ja otti
nurkan naulasta Reidan lakin ja kauhtanan.--Riisu ihokkaasikin!
Jouko riisui muut vaatteensa, mutta jätti ihokkaan, jonka alle kirja
oli kätketty.
Sitten käski Panu hänen pukeutumaan Reidan vaatteihin ja auttoi niitä
hänen ylleen. Jouko vähän esteli, mutta totteli kuitenkin.
--Ne pitää sinulla olla ylläsi--kun on sen ydin sisässäsi, niin olkoon
kuorikin, muuten voisi luikahtaa pois, eikä tiedä, mihin menisi.
Kun Jouko on saanut ylleen vaatteet, ottaa Panu kannuksen nurkasta,
heittää sen hihnasta olalleen, pistää Reidan pääkallon kainaloonsa ja
lähtee nopeasti ulos majasta, sulkien oven huolellisesti jälkeensä.
--Tänne mennään! virkkaa hän ja lähtee nousemaan vuoripolkua ylös
uhrivuorelle.
Yhä raskaammaksi ja hikevämmäksi on käynyt ilma. Ukkosta ja sadetta
piilevät linnut ovat vaiti, eikä kuulu muuta kuin kuikan huuto jostakin
kaukaa suurilta seliltä. On kuitenkin outoa suhinaa ilmassa ja puissa,
joiden latvat aiheettomasti humahtavat, ja kaukana jossakin myrähtelee
lähenevä ukkonen.
--Joudutaan! kiirehtii Panu, kun väsymys viivyttää Joukoa. On
jouduttava ennenkuin Ukko saapuu. Se odottaa meitä, mutta saattaa
kyllästyä ja tulla ennen aikojaan. Kun salama leimahtaa ja ensi kerran
vettä ripahuttaa, silloin tietäjä kasteensa saakoon.
Jouko on vähitellen menettänyt tietonsa siitä, missä on ja mitä
tapahtuu, on eksynyt itsestään, näkee kulkevansa vaatteissa, jotka
eivät ole hänen ... ei tunne omain jalkainsa liikettä eikä osaa omistaa
omaksi näkemäkseen, mitä silmään sattuu.
Kuitenkin näkee hän nousevansa vuorelle, näkee ison koivun, jonka alla
lähde välkkyy, näkee haltijan kuvan ojennettuine käsineen ja sen edessä
uhrikivet. Isä vie hänet haltijan kuvan eteen, langettaa hänet
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Panu - 21
  • Parts
  • Panu - 01
    Total number of words is 3547
    Total number of unique words is 2183
    19.7 of words are in the 2000 most common words
    28.2 of words are in the 5000 most common words
    33.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 02
    Total number of words is 3666
    Total number of unique words is 2103
    22.6 of words are in the 2000 most common words
    31.1 of words are in the 5000 most common words
    36.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 03
    Total number of words is 3606
    Total number of unique words is 1974
    22.6 of words are in the 2000 most common words
    32.8 of words are in the 5000 most common words
    37.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 04
    Total number of words is 3582
    Total number of unique words is 2063
    22.1 of words are in the 2000 most common words
    30.6 of words are in the 5000 most common words
    35.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 05
    Total number of words is 3642
    Total number of unique words is 2018
    22.9 of words are in the 2000 most common words
    32.1 of words are in the 5000 most common words
    36.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 06
    Total number of words is 3661
    Total number of unique words is 2045
    21.2 of words are in the 2000 most common words
    31.7 of words are in the 5000 most common words
    36.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 07
    Total number of words is 3693
    Total number of unique words is 2134
    21.9 of words are in the 2000 most common words
    31.9 of words are in the 5000 most common words
    37.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 08
    Total number of words is 3511
    Total number of unique words is 2069
    21.1 of words are in the 2000 most common words
    29.1 of words are in the 5000 most common words
    34.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 09
    Total number of words is 3595
    Total number of unique words is 2073
    21.2 of words are in the 2000 most common words
    29.4 of words are in the 5000 most common words
    34.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 10
    Total number of words is 3749
    Total number of unique words is 2039
    20.9 of words are in the 2000 most common words
    29.4 of words are in the 5000 most common words
    35.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 11
    Total number of words is 3618
    Total number of unique words is 2156
    19.5 of words are in the 2000 most common words
    28.7 of words are in the 5000 most common words
    34.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 12
    Total number of words is 3581
    Total number of unique words is 2056
    19.5 of words are in the 2000 most common words
    28.5 of words are in the 5000 most common words
    33.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 13
    Total number of words is 3630
    Total number of unique words is 2017
    21.3 of words are in the 2000 most common words
    31.0 of words are in the 5000 most common words
    36.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 14
    Total number of words is 3771
    Total number of unique words is 1949
    23.4 of words are in the 2000 most common words
    34.5 of words are in the 5000 most common words
    39.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 15
    Total number of words is 3670
    Total number of unique words is 1983
    20.8 of words are in the 2000 most common words
    29.7 of words are in the 5000 most common words
    36.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 16
    Total number of words is 3511
    Total number of unique words is 2125
    17.8 of words are in the 2000 most common words
    26.2 of words are in the 5000 most common words
    30.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 17
    Total number of words is 3726
    Total number of unique words is 2094
    21.8 of words are in the 2000 most common words
    31.2 of words are in the 5000 most common words
    36.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 18
    Total number of words is 3544
    Total number of unique words is 2110
    18.4 of words are in the 2000 most common words
    25.8 of words are in the 5000 most common words
    31.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 19
    Total number of words is 3674
    Total number of unique words is 2018
    21.4 of words are in the 2000 most common words
    30.2 of words are in the 5000 most common words
    35.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 20
    Total number of words is 3804
    Total number of unique words is 1796
    23.8 of words are in the 2000 most common words
    31.9 of words are in the 5000 most common words
    37.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 21
    Total number of words is 3736
    Total number of unique words is 2021
    21.6 of words are in the 2000 most common words
    30.4 of words are in the 5000 most common words
    35.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 22
    Total number of words is 3640
    Total number of unique words is 2006
    21.8 of words are in the 2000 most common words
    30.0 of words are in the 5000 most common words
    35.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 23
    Total number of words is 3480
    Total number of unique words is 2201
    19.5 of words are in the 2000 most common words
    29.5 of words are in the 5000 most common words
    35.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 24
    Total number of words is 3663
    Total number of unique words is 1997
    21.4 of words are in the 2000 most common words
    28.6 of words are in the 5000 most common words
    33.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 25
    Total number of words is 1706
    Total number of unique words is 1029
    26.8 of words are in the 2000 most common words
    36.5 of words are in the 5000 most common words
    41.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.