Panu - 18

Total number of words is 3544
Total number of unique words is 2110
18.4 of words are in the 2000 most common words
25.8 of words are in the 5000 most common words
31.3 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
tuvassa otti hän vastaan sairaita, jakoi lääkkeitä, paranti, teki
taikoja, kyseli arpaa ja sen vastauksia tulkitsi, myi taikakaluja ja
kannuksia ja opetti uusia taikoja: uusia kalataikoja ja uusia
karjataikoja tämän kesän varalle. Aamusta varhaisesta myöhäiseen iltaan
hän tuvan peräpenkillä istui, ollen tuvan luukut suljettuina ja tuli
takassa palaen. Ja yksi oli väijyvä vihollinen ja paha haltija, josta
sanoi kaiken pahan tänä vuonna tulevan: »Ristin-Kiesus, papin peikko,
sitä vastaan kun varainnet, et muita vaaroja varanne».
* * * * *
Mutta jo rusottaa kevätaamu ihana. Yön lyhyen ovat laulurastaat
uhrivaaran viidakoissa vihellelleet, aamun koittaessa yltyvät kaikki
Mielikin käköset koivujen latvoissa kukkumaan. Hiirenkorvalla
helottavat koivut Uhrivaaran rinteillä, tyyni on taivas, ja tyynet ovat
vedet keväistä voimaansa yli rantainsa tulvehtien. Ei ole uhrikansa
hennonut silmää ummistaa. Kantelot rannoilla helähtelee, kirjavissa
vaatteissaan parveilevat nuoret pihoilla ja penkereillä, siellä täällä
syttyy risukokko palamaan ja toitahtaa tuohitorvi tulien äärestä.
Talonsa pihalla järjestää Panu uhrikulkuetta liikkeelle lähtemään.
Eläimet on illalla kytketty ja pihaan tuotu ja asetetaan kuljettajineen
ja ajajineen eturiviin. Uhrikarjan jälkeen asettuu Panu heimojen
vanhimpain kanssa ja heidän jälkeensä muut miehet, kaikki
puhtahimpiinsa, valkeihin sarkakauhtanoihin puetut, jalassa uudet ennen
käyttämättömät virsut. Toiset heistä uhrikaluja kantavat: patoja,
kattiloita ja hahloja, kuppeja, ropeita ja vakkasia, lusikoita ja
kapustoja, joita kaikkia säilytetään eri uhriaitassa Panulan pirtin
perässä ja sieltä vain uhrien aikana otetaan esille, toiset
soittokaluja ja kannuksia. Mutta aseita ei ole muilla kuin Panulla ja
hänen apulaisillaan uhrintoimittajilla, sillä ei saa kynttä terävämpää
eikä hammasta purevampaa asetta kukaan pyhälle uhrivuorelle mukanaan
viedä.
Mutta jälkijoukossa, erillään muista, ovat naiset ja tyttölapset jotka
saavat vain loitolta seurata.
Mutta on heilläkin uhrinsa, joita aikovat miehillä haltijain
hyvitykseksi annattaa: millä on kesy kana tai muu lintu, millä
elättijänis, millä käsin tehtyjä antimia minkinlaisia.
Yhä enemmän kirkastuu taivaanranta päivännousun pohjolassa. Jo heittää
päivätär ensimmäiset säteensä ylös aamupilviin ja ruiskauttaa sieltä
niitä kimppusen pyhän koivun latvaan korkean uhrivaaran harjalle ...
hehkuu taivas, helottaa koivun latva ja vaaran rinteet, kirkastuvat
maat ja vedet...
Helähtää Jorman kannel saattueen etupäässä, yhtyy siihen kanteleita
jälkijoukosta ja toisia joukon keskestä; aloittaa Jorma ikivanhan
uhrivirren vapisevalla äänellään, joka pian peittyy miesten karkeiden
ja naisten kimeiden äänten alle, ja kohta laulaa koko uhrikansa:
--Kuule meitä, metsän joukko,
Tapio, talon isäntä,
metsän kultainen kuningas,
Mielikki, metsän emäntä,
Kaunotar, valio vaimo,
sekä kaikki korven kansa.
Ukko pilvien pitäjä,
hattaroiden hallitsija,
Ahti aaltojen alainen,
Vellamo, veden emäntä,
edellämme astukaatte,
kupehella kulkekaatte,
tulkaatte ottamaan omanne,
uhrit kaikki kallihimmat,
lahjat suuret suotuisimmat.
Ulos Panulan pihasta kulkee jono, läpi uhriportin, joka on koristettu
lehvillä, yli alavan niittykannaksen, jonka kahden puolen tyynet vedet
välkkyvät, ja alkaa siitä nousta uhrivuorelle leveää polkua, joka
milloin lehtoon katoo, milloin kulkee aukean ahon laitaa, milloin vie
harvan, viileän hongikon läpi. Kuta korkeammalle kohotaan, sitä
jyrkemmäksi käy tie ja viepi viimein pystynä törmänä ylös kukkulan
laelle.
Tuohesta punotulla köydellä on uhrikenttä sitä ympäröivine puineen
erotettu eri pyhätöksi, jonka sisälle miehet astuvat, mutta naiset ja
tyttölapset jäävät ulkopuolelle. Maahan kumartuu Panu haltijan kuvan ja
pyhän puun eteen, ja kaikki muut miehet seuraavat hänen esimerkkiään.
Panu nousee ylös, lähestyy haltijan kuvaa, heittää hopearahoja
kourallisen jumalan maljaan ja rukoilee, sill'aikaa kun muut miehet
vielä polvillaan maassa odottavat:
--Annan kullat kuppihisi,
hopeat pikarihisi,
nämä on kullat kuun ikuiset,
päivän polviset hopeat,
aartehet on uhrikansan,
kullat kannan karjalaisen.--
Sulle tuovat tuomisensa,
antimensa ensimmäiset.
Uhrikentän keskellä, haltijan kuvan edessä on kivinen arina vuoresta
itsestään yhdeksi paadeksi lohjennut, jonka päälle on pinottu puita
viisikannan muotoiseen kuvioon, tuohia keskessä ja tuohia halkojen
välissä; puut ovat ukon kaatamista hongista pilkotut ja tuohet kiskotut
pyhältä vuorelta. Uhriarinan edessä lepää ristiin pantujen puiden
varassa pitkä riuku, johon nyt hahlat kiinnitetään ja hahlain
koukkuihin kattilat uhrilihain keittämistä varten. Keskelle riukua
uhrikiven kohdalle ripustetaan koko heimon yhteinen suuri uhrikattila
ja kahden puolen sitä kylien, talojen ja yksityisten kattilat ja padat.
Uhritoimitus alkaa. Kattilat ja padat kannetaan vettä täyteen suuren
koivun alla olevasta uhrilähteestä, tulet viritetään niiden alle ja
uhrielukat talutetaan, nuora-aitauksen takaa esiin.
Ensin tuodaan koko heimon yhteinen uhri, Panulassa kasvatettu nuori
härkä, vanhaa rotua, jota polvi polvesta on tietäjän talossa kasvatettu
ja jonka sukuperä on yhtä vanha kuin Panujen. Se asetetaan keskelle
kenttää, vastapäätä uhrikiveä ja haltijan kuvaa. Panu asettuu sen
eteen. Ilpo on toisella puolella kaulaa, kädessä teurastuskirves ja
toisella puolella on Patva, heimon miehistä vanhin, puukko kädessä, ja
vähän syrjemmällä seisoo Jouko, hopeinen vedellä täytetty malja
kädessä.
Kääntyy Panu taas puolittain haltijan puoleen ja sanoo:
--Otollinen uhri ollos,
kelvollinen kaiken kansan,
jos vähän värähtelevi,
päältä vettä puistanevi.
Ottaa Panu maljan Joukon kädestä ja heittää sen sisällön jääkylmää
vettä uhrielukan selkään. Elukka pudistaa nahkansa, ja otollinen on
uhri, kelpaa sille, jolle se tarjotaan, ja heimonsa puolesta puhuu
Panu, uhrieläintä osoittaen:
--Hyväksi katsoit, haltija, uhrimme halvan, kuitenkin parhaan, minkä
antaa taidamme kiitokseksi kaikesta, minkä meille soit ... paljon soit,
suuret annoit ... vierasten vihoista varjelit, kirot kiersit, kiukut
käänsit, katehet vitahan väänsit. Kalaonnen ison annoit, metsäonnen
sitäkin isomman, kauppaonnen kaikista isoimman. Vieras jumala vihoin
meitä vainota tahtoi, kiitetty ole, että pois pelästyi! Siitä sinua
kiitämme ja siitä sinulle uhrit kannamme. Anna onnea vastaistakin ...
riista eteemme aja, kalat ainaisille apajille kutemaan kuljeta,
kariamme kasvata ja varjele ... yhä isommat uhrit, yhä uhkeammat elukat
sinulle siitä teurastamme ... katso, kuinka komea on elukka edessäsi,
kuule, kuinka tuolla toiset vuoroansa vartovat ... kuule malttamatonta
mylvintää ... sinun eteesi polvilleen pyrkivät, sinun jalkaisi juureen
verensä vuodattavat!
Panun rukoillessa soivat yhä kanteleet, ja kun hän viimeiset sanansa on
lausunut, tempaa hän kirveen Ilpon kädestä ja iskee sillä uhrihärkää
otsaan joka siitä maahan lyykähtää ja niitten jalkainsa sijoilla
henkensä heittää. Patva sysää puukon sydämeen, ja Jouko jouduttaa
astian vuotavan veren alle. Kiireesti nyhtäistään nahka uhrieläimestä
ja pyhään puuhun ripustetaan. Lihat paloitellaan luuta rikkomatta ja
parhaat niistä suurimpaan uhrikattilaan pannaan. Mutta sydämen ja
keuhkot sijoittaa Panu uhripadan päälle, valelee halkoja verellä ja
sytyttää tuohet kitkavalkealla, jonka puut ovat vuoden taikamajan
orrella kuivaneet. Ja hyvänmielen hymähdys karehtii huulilta huulille,
kun savu otollisen uhrin merkkinä kohoo kohtisuorana ilmaan ja
kohotessaan pyhän koivun latvuksia pyyhkäisee.
Heimon yhteinen uhri kun on haltijalle uhrattu, tuodaan toiset
uhrielukat esiin vuorotellen siinä järjestyksessä kuin olivat
saattueeseen asetetut, tapetaan ja paloitellaan, sydämet ja keuhkot
annetaan haltijalle ja lihat pannaan patoihin ja kattiloihin. Siinä
paloitellaan hiehoja, vasikoita ja lampaita, ja lopulta, kun sukujen ja
talojen uhrit ovat tehdyt, ojentelevat naiset sulkunuoransa takaa
kukkoja, kesyjä metsälintuja: metsoja, teiriä ja metsäkanoja
uhrattavaksi.
--Tässä paras kaluni, tätä haltijalle hoidin ja kasvatin, antakoon
haltija parhaansa minulle,--kuiskaavat he uhrieräänsä antaessaan.
--Mitä toivot haltijalta? kysyy Panu.
Mikä pyytää karjaonnea, mikä onnea lapsilleen, mikä itselleen.
Mutta ne, jotka eivät mitään nimitä, vaan sanovat: »Haltija itse
tietää», ne itselleen sulho-onnea toivottavat.
Juhlallinen hiljaisuus on vallinnut isompien uhrien aikana, ja alallaan
on totisena seisonut uhrikansa. Mutta kun naisten uhria aletaan
toimittaa, kun kukot kotkottavat, linnut siipiään räpyttävät ja padat
iloisesti porisevat, hilpenee juhlamieli, ja kielet laukeilevat
kantimistaan.
Ilpotar, joka seisoo etumaisena naisten joukossa sulkunuoran takana,
kutsuu Panua nimeltään ja ojentaa hänelle pienoisen valkeavillaisen
karitsan.
--Anna, Panu, uhriksi erinomaiseksi tämä ... anna, iso tietäjä, isolle
haltijalle tämä vähäinen villavuonani.
Aina oli Ilpottarella jokin erikoinen uhrinsa loppu-uhriksi varustettu,
milloin valkea vuona, milloin musta, milloin jänösen poika.
Panu ottaa vuonan, mutta kysyy piloillaan:
--Antaisin, jos tietäisin, onko uhrisi otollinen.
--Kaada vettä koetteheksi, tokko pudisteleisi.
Vuona lasketaan maahan ja pirautetaan vettä sen selkään. Se
kyyristäikse, ponnistaikse ja potkaiseikse irti pitäjänsä kädestä.
Syntyy naurua ja hälinää, koetetaan ottaa kiinni karkuria, mutta se
hyppii sinne ja hyppii tänne, pelastuu käsistä ja karkaa piirin läpi
pensaikkoon ja katoo sinne.
--Elävältä otti uhrin! huutaa riemuiten Ilpotar,--elävältä otti, ei sen
henkeä hennonut ottaa!
Ja sitä kaikki muutkin sanomaan, että elävältä haltija hempeimmän
uhrielukan otti, ei tahtonut siitä muille osaa antaa. Eikä huoli enää
lisätä uhrattavaa, vaan on kylläinen siihen, mitä jo on saanut.
--Panuhan sen päästi! sanoo joku, mutta toinen kääntyy päin sanojaan ja
virkkaa:--Entäpä jos päästikin, kun haltijain tahdon tiesi!
Padat ovat alkaneet kiehua yhä kiivaammin. Olutta ja makeaa mahlasimaa
lasketaan hopeamaljoihin tietäjämiehille ja heimojen vanhemmille ja
visakupposiin ja tuohisiin muille miehille suurista tynnyreistä, joita
on pyhän puun juurelle pinottu. Kohta ovat lihat kypsyneet, ja
uhriateria alkaa. Suurimmasta uhrikattilasta nostelee Panu
lihakimpaleita astioihin ja nuoremmat miehet ja poikaset kantavat niitä
vanhempain eteen, jotka ovat istuutuneet uhrikentän vihreälle nurmelle.
Ei riitä astioita kaikille, mutta sill'aikaa, kun toiset syövät,
laulavat toiset odotellessa ja kanteloitaan helkyttelevät:
--Hyvä on meidän ollaksemme,
armas aikaellaksemme,
kun on ruuat, kun on juomat,
kun on hyvät haltijamme!
Haihdu huoli, poistu puute,
kadotkosi köyhän kiusa,
nääntyösi näihin nälkä,
näihin juhlajuominkeihin,
suurin uhrisyöminkeihin!
Naiset ja tyttölapsetkin pääsevät nyt haltijan uhriateriasta
osallisiksi. Mutta kuokkavieraina naisia kohdellaan ja armopalat heille
annetaan. Alempana uhrivaaran rinteellä on vihreä niittyaho, koivujen,
haapain ja tuomien ympäröimä. Sinne he laskeutuvat, ja sinne heille
nuora-aituuksen yli ojennetut ruoka-astiat kannetaan. Ilpotar naisten
niityllä emännöi, ruuat jakaa, johtaa ja järjestää, että kukin arvonsa
mukaan kestityksi tulisi, vanhimpain naiset ensin ja nuorempain sitten,
neidot viimeiseksi. Mutta eivät tyydy naiset yksin uhrilihoihin, on
omat eväänsä mukanaan emännillä, on piiraita, on kakkuja, on
kalakukkoja, voita ja juustoja on, joita ei miehillä ole, kun ei
uhripaikalla muuta syödä saa kuin mitä haltija uhriensa ylellisyydestä
tarjoo.
Siitä on kehunta ainainen naisilla, ruokainsa paremmuudesta. Siitä puhe
alkaa, ja sikin sokin sanat syödessä lentävät.
--Tuonne meidät eväinemme päästäisivät, niin ei heiltä särvin loppuisi.
--Mitä parempia lienevät poikakakarat haltijan pöydältä syömään
kuin me.
--Miehiä ovat pojatkin.
--Älkää nurkuko. Parempihan meidän on täällä olla, siellä keittämään
pantaisiin, täällä valmista nautimme, kerran meillekin muut
keittämässä.
--Sitkeätäpä tuo on miesten keitto.
--Paremmin uhrimme vaikuttaisi, kun itse saisimme esille kantaa.
--Peloittaisi kai minua haltijan eteen mennä ... en mitenkään
uskaltaisi.
--Mitä pyysit?
--Sitä en sano.
--Mitä Ilpotar pyysi?
--Pyysin vanhuuden varaa. Pitää tässä sitäkin ajatella.
--Voi, voi, joka toki Ilpotar on naisista nuorin, missä tarvitaan.
--Vanha olen, vanha olen.
Se oli aina Ilpottaren tapa: puhua vanhuudestaan, että muut nuoreksi
kiittäisivät.
--Panulan emäntä ei mitään pyytänyt.
--Ei milloinkaan pyydä.
--Ei ole mitään pyytämistä minulla.
--Kaikkiko on onnen antimet?
--Ei tiedä, olisiko antajaa sen, siksi en pyydä!
--Mutta Kiesuksen kirkossa saavat naisetkin olla uhria tekemässä, kuka
tahtoo, muistatko, mitä sanoi?
--Muistan toki, näin sanoi, kun täällä puhui: »Kaikki ottaa hän yhtä
rakkaasti vastaan, kutsuu kaikki armo- ja uhripöytänsä ääreen. Ei ole
vaimo saastaisempi kuin mies, ei häntä kelvottomampi eikä huonompi, ja
kuta heikompi ja hylätympi olit, sitä suurempi oli hänen armonsa sinua
kohtaan»--niin sanoi.
--Hänen virtensäkin nuotin muistan.
--Soita...
--Näin oli...
--Herkeätkö ... sitä tässä soittelet ja suututat haltijat!
--Ei sille suuria uhreja ... sääli on hiehoani ... ei muuta kuin käyt
uskosi ilmoittamassa, niin auttaa. Se kun sitoi kaikki pahat henget...
--Sen poikapa sitoi.
--Ristin-Kiesusko?
--Niinpä niin!
--Niin, kun sitoi, niin siellä ovat maanalaisimmassa manalassa eivätkä
taida mitään, kun et vain pelkää. Mitenkäpä sanoikaan! Näin sanoi,
sanasta sanaan muistan...
--Kumpiko lienee mahtavampi ... Panuko vai pappi?
--Ei Panu papille mitään voinut, vaikka koetti. Ei palanut tulessa, ei
paleltunut pakkasessa. Se on niitä varten varattu.
--Joukon oli markkinoilla lumonnut. Ei ole siitä ollut itseensä poika
... unissaan haastaa ja hourii usein.
--Nähdä tekisi mieleni vielä kerran. Lähdemme, naiset, kerran
Kontojärvelle katsomahan, kuulemahan.
--Eivät päästä meitä miehet ... kielto on kova.
--Salaa lähdemme, kun ovat miehet kevätkalaan menneet, silloin
lähdetään.
--Emme tietä tiedä...
Silloin astui puun takaa nuori mies, joka siinä oli hetken seisonut.
--Minä neuvon tien, kun lähtenette.
--Kuka sinä olet?
--Annikin veli! huudahtaa Panun emäntä hiljaa.
Hämmästyneinä katselevat häntä naiset, jotka siinä lähellä istuvat.
--Pois täältä! kuiskaa Panun emäntä. Ilpotar tulee! Mitä sinä täällä?
--Tulin kadotettuja sieluja pelastamaan, sanoo Reita rauhallisesti.
--Jos tapaavat sinut, henkesi ottavat... Mene, hyvä Reita, täältä!
Naiset kurkottelevat uteliaina kaulojaan, mutta silloin tulee Ilpotar
ilmoittamaan, että Panu miesten keskessä kivellä seisoo ja tähdellisiä
heille puhuu.
Uteliaina kiiruhtavat kaikki naiset Panua kuulemaan, sillä aina on
Panulla uhrijuhlassa uusia tuumia tiedoksi annettavana, joista miesten
mieltä kysyy ja heidän kanssaan keskustelee.
Emäntäkin on menevinään, mutta kääntyy puolitiestä pois ja lähtee
Reidan jälkeen, jonka oli nähnyt menevän alas vuoren rinnettä metsään.


XXXIII.

Panu seisoo kiven päällä, miehet ovat kokoontuneet hänen ympärilleen,
ja hän puhuu heille näin asiasta, jota on kauan mielessään hautonut,
mutta jonka ilmaisemiseksi hän vasta nyt katsoo sopivan tilaisuuden
tulleen:
--Karjalan miehet, miehet Panujen heimon ja heimojen kaikkien
muidenkin! Uhrattu on jumalille ja puolellemme on haltijoita lepytelty.
Ei ole miesmuistiin tällä vuorella näin suuria lahjoja tehty eikä näin
runsaita antimia annettu. Hyvitetty on haltijain mieli, mielellä
hyvällä on uhrit otettu vastaan, ihanan ilman on Ukko antanut ja savun
kohtisuorana taivaalle kohottanut. Siitä olkoon mielemme iloinen!
--Iloinen on siitä mielemme, Panu, että hyvin osasit uhrit otollisiksi
laatia! säestää Ilpo.
--Aika on käydä haltijoille loppukiitosta tekemään, viimeistä savua
suitsuttamaan ja viimeistä uhritulta virittämään. Aika on sen tehtyä
käydä nuorison kisakentälle karkelemaan ja vanhain ilovirsillä
virkisteleimään, sillä siitä käy haltijain mieli hyväksi ja herttaisin
silmin he ihmisten ilonpitoa pyhällä vuorella katselevat, kuuntelevat.
Mutta ennenkuin huvihuilut puhaltamaan panemme, pitäkäämme totinen
tuuma, pankaamme miesten neuvo käymään miesten asiasta.
--Mikä on mielesi, Panu? Puhu, sinua kuuntelemme.
--Tämä on tuumani, joka on kauan mielessäni kytenyt, sen nyt tuleen
puhallan, kohentanette, kun tahtonette--kun ette, siihen
sammuttanette!--Hyvä oli riistavuosi tämä, hyvä kaupan vuosi, kaiken
vuosi. Hyvä on Tapio lapsilleen, joita suosii ja joille mielensä
leppeänä asustaa. Mutta oikullinen on hän isäntä, ei tiedä taata hänen
tuuliansa, milloin myötä puhaltavat, milloin vastaan. Yhtenä vuonna
ylenmäärin antaa, toisena kaiken viljan kadottaa. Hyvä on Tapio, mutta
vielä parempi sitäkin Pellervo. Kun kourallisen siementä maahan kylvät,
antaa välistä vuoden viljan. Katsokaa, miten kontolaiset elävät ja
hyötyvät. Kaskia kaatavat, polttavat ja kylvävät, viljan Viipuriin
soutavat, hyvät hinnat kotiin tuovat, äveriäinä elävät! Miksemme mekin,
Karjalan miehet, viljaa Viipuriin vietäväksi kylväisi! Hyötyvät ovat
hongikot ja hikevät lehtomme vesien varsilla, niitä jo Kontojärven
kansakin himoiten katselee. Mutta ei ole apua joka miehen pienestä
puurojauhokaskesta, tuskin omaksi leiväksi riittää. Suuri hakatkaamme
kaski, koko heimon yhteinen kaski miehissä kaatakaamme; yhdessä sen
poltamme, vierrämme ja kylvämme, ja yhteen aittaan viljan korjaamme ja
sen miehiä myöten jaamme. Se on tuumani!
Kun ei kukaan mitään virkkanut, jatkoi Panu:
--Käykäämme kirveinemme jo huomenna metsään! Ennen juhlapäivät
haarikoita kallistellen vietimme, nyt kirveitä keikutellen
viettäkäämme, suuri aukeama korpeen hakatkaamme! Sanokaa mielenne,
miehet!
Kuului ääni miesjoukosta:
--Mitä Tapio sanonee, jos hänen tanhuansa poltamme?
--On Tapiolla tanhuvia! vastasi Panu, kädellään metsiä ja maita
osoittaen.
--Mutta jos sattunee hänen asumuksensa siihen, mistä metsän kaadamme?
virkkaa toinen.
--Paikan olen katsonut ja siitä arvan mieltä kysynyt, eikä ole siinä
Tapiolla taloaan. Tuolla vastapäätä Lehtoniemen rinteellä, esi-isäin
vanhalla kaskipaikalla, siellä on kasken paikka parasta lajia.
--Kyllä Panu paikat tietää ja osaa arvan ajatukset!
--Osanneehan Panu, osannee, mutta syttyy tuleen salo, ryöstäikse kulo
käsistäsi, etkä tiedä, minne karkaa.
--Saataneenhan tuli sammumaan, ja onhan saloja palamaankin, paremmin
heinää kasvaa ja helpompi on metsänkävijän kulkea.
--Heitämme sen asian Panun haltuun, lie hänellä taikoja tulellekin.
--Mitä miehet arvelevat? kysyy vielä kerran Panu.
--Ei ole tyhmä tuumasi, voipi kasvaa vilja runsas, mutta miten
kaukaisten paikkain miehet tänne tullemme kaatamaan ja polttamaan?
--Niinkuin metsällekin tulette ja niinkuin me taas vuorostamme
hiihdämme riistan ajoon teidän saloillenne. Nyt kasken kaadamme, ensi
kevännä sen miehissä poltamme, kun taas uhreillenne tulette. Jos
Pellervo nyt meille onnea antaa, käymme toiste _teidän_ korpianne
kaatamaan. Vuoroin Karjalan kankaat viljelemme emmekä päästä vierasta
maillemme, emme halmeillemme. Hyödymme, rikastumme, ei köyhyys paina,
ei puutetta tule, vaikka Lappi metsän karjan veisi ja vaikka räähkän
sana reitalaisen joskus toteen kävisikin.
--Hyvä on tuumasi, Panu! Minä tulen, vaikkeivät muut tulisi!
--Tulen minäkin!
--Koetamme, sitten näemme!--Emmehän tässä mitään menetä. Huomenna olisi
karkelopäivä nuorten ja meidän vanhain maljojen edessä istuminen.
Siirtäkäämme ilot ja karkelot ja juomingit tuonne vastaisen vaaran
rinteelle. Kirves kädessä siellä karkelemme, nuorukaiset ja neidot
kassaroita heiluttavat.
--Ja Jorma kannelta soittaa!
Jorma ei ollut tähän saakka mitään virkkanut.
--En minä haltijain uhripyhiä häpäise arkitöihin menemällä.
--Vanha on Jorma ja viisas, mutta viisaampi on vielä haltija ja
paremmin etunsa ymmärtää. Yhtä uhria on kaskenkaadanta, kun se haltijan
hyväksi koituu. Karjalan kansalle kun siitä kerran valta kasvaa, kasvaa
haltijainkin valta. Miksi ristinkansa niin hyvin elää, miksi heidän
Kiesuksena voima kasvaa? Anna meidän saada sama valta, niin ei ole
tarvis haltijamme väistyä. Kontokoskella on kirkko Kiesuksella, missä
meillä ennen oli uhripyhättö. Kaskensa siihen kaasivat ja siihen
jäivät. Olisi meillä ollut siinä heitä ennen kaski, ei olisi väistytty,
eikä haltijamme ollut pakko perästä tulla.
--Sanoin mieleni, kun kysyitte ... pidän oman pääni, pitäkööt muut
omansa, virkkoi Jorma.
--Koetammehan, koetamme!
--Hyvä siitä sukeuu!
--Lähdemme heti kaskea kaatamaan! huusivat herkkämieliset miehet yhdestä
suusta.
--Teemme talkoot, ettei moisia ole ennen kuultu!
--Tullette, jotka tahtonette osalle päästä. Niinkuin metsän viljan
jaamme jousia myöten, niin jaamme maan viljan kirveitä myöten.
--Kaikki tulemme!
--Heti lähdemme!
--Hetikö lähtenemme, vaiko huomisaamuna?
--Yöllä on viileä lehdossa liehua.
--Olkoon päätetty! Heti lähdemme, kun ensin uhrit päättänemme.
Päätetty on Panun tuuma, hyvä tuuma, ja tyytyväisin mielin astui hän
alas kiveltä.
--Nyt uhri viimeinen tehkäämme, savu viimeinen suitsuamaan pankaamme!
Huolellisesti oli kaikki luut syödyistä lihoista talteen pantu ja
koottiin nyt uhriarinan päälle. Sen tehtyä pinottiin pitkiä halkoja
kodan muotoiseksi suippopinoksi paaden ympärille ja sytytettiin. Miehet
seisoivat puolikehänä tulen ympärillä ja naiset sulkunuoran takana.
Panu kohotti kätensä taivasta kohti ja kiitti vielä kerran haltijoita
siitä, että olivat uhrit otollisin mielin vastaan ottaneet, pyysi heitä
muistossaan pitämään, mitä heille oli annettu ja uhrattu ja kuinka
miehet kaukaistenkin matkain takaa olivat tänne tulleet. Jos
palkitsisivat hyvällä onnella, metsän viljan onnella, veden viljan
onnella ja onnella kaikella muullakin, yhä upeammat uhrit ensi vuonna
tuotaisiin, yhä tarkemmin heidän tahtoaan noudatettaisiin, minkä unessa
ja arvan avulla ihmisille ilmaisevat. Ei vieraisiin jumaliin
taivuttaisi, pois heidän viettelyksensä torjuttaisiin ja haltijain
pyhiä paikkoja, lehtoja, vuoria ja karsikoita tarvittaessa
puolustettaisiin. Vielä kiitti Panu haltijoita hyvistä neuvoista ja
viisaista tiedoista, joita miesten mielissä herättävät ja siellä
älykkäiksi päätöksiksi kypsyä antavat, ja lausui lopuksi:
--Niinkuin aurinko nousee, kuu kohoaa ja joet ja järvet äyräittensä
tasalle täyttyvät, niin te, hyvät haltijat, ilahuttakaa meitä viljan
paljoudella, perheen siunauksella, karjan runsaudella ja kaikenlaisella
yltäkylläisyydellä! Niinkuin pääsky visertelee ja käki kukkuu, niin
olkoon elämämme huoleton ja iloinen. Niinkuin lehto leikitsee ja tuuli
lehvissä lehahtaa, niin asukoon mielemme iloisena ja rinta riemuisena
sykkiköön! Ja niinkuin tuo savupatsas päivää kohti kohoaa ja ilmaan
haihtuu, niin kohotkoon toivomuksemme taivaankaaren takaisten luo.
Sykkivin sydämin, riemuisin mielin ja suut ja silmät hyväksyvässä
hymyssä otti uhrikansa osaa tietäjän rukoukseen ja kiitokseen.
Tähteeksi jääneet lihat ja keitot kannettiin alas kylään seuraavina
juhlapäivinä nautittaviksi. Vuodat vietiin Panulan uhriaittaan ja
nostettiin orsille kuivamaan.
Panu jäi vielä muiden mentyä vuorelle. Ilpon ja Joukon avulla pingoitti
hän ensimmäisen uhrihärän vuodan, karva ulospäin, ja asetti sen
telineen päälle haltijan kuvan eteen, ettei tämä saamaansa uhria
unohtaisi. Kun se oli tehty, lähetti hän pois Joukon ja Ilpon ja jäi
vuorelle tekemään taikoja, joita paitsi ei uskonut uhrin suurimmankaan
tepsivän: keräili tuhkaa uhrikiveltä, sekoitteli sitä maan multaan,
puun lehtiin, heitteli ilmaan, lähteeseen upotti. Kokosi hiilet, keräsi
sitten vuoden varat sarvia, kynsiä, rakkoja ja muita taika-aineita ja
vei ne taikapajaansa niemen nenässä.
Kun Panu yön tultua palasi kylään, soivat siellä kanteleet ja pillit,
nuoriso karkeli Panulan tanhualla, ja vanhat miehet kellettelivät
penkereillä maljain ja haarikkain keskessä olutta ja simaa
ryypiskellen.
Mutta kun Panun näkivät tulevan, ottivat he hänet ilohuudoilla vastaan,
ylistivät hänet ikihyväksi, kirveensä tempasivat ja olivat valmiit
kaskimaalle lähtemään.
--Yön kun miehissä riehumme,--olivat keskenään tuumineet ja sen nyt
Panulle ilmaisivat,--niin on aamulla metsä jo maan tasalla ja huominen
päivä on karkelon ja ilon päivä koskematon!
Ja siitä kaikki kaskimaalle hankkiutumaan. Kirveet olalla he rantaan
riensivät ja siitä itsensä salmen yli soudattivat. Laulaen, soittaen ja
iloa pitäen siirtyi uhrikansa täysissä venheissä tyyntä järven pintaa
pitkin Lehtoniemen nenään, josta Panu heidät hakkauspaikalle opasti,
itse edellä kulkien.
Hyötyvää lehtoa, raitaa, pihlajaa, tuomea ja pajua kasvoi niemen nenä
ja ranta kahdenpuolinen. Maan yletessä muuttui metsä koivikoksi, sitä
komeammaksi, kuta ylemmäksi tultiin kukkulalle, joksi maa niemen
keskikohdalla kohosi, mutta kukkulan takana maan puolella kohoili
kuusia ja honkia lehdon sisästä, ja etäämpänä alkoi havumetsä suureen
saloon yhtyen.
Kukkulan korkeimmalle kohdalle johdattaa Panu miehet; siinä suuren
koivun ympärillä, joka itse käen kukkumapuuksi pyhitetään, osoittaa hän
jokaiselle puun, mihin ensin kirveensä iskeä. Vuolaisee Panu sitten
koivun alle palan hopeaa, toisen kultaa ja metsänväeltä ja Tapiolta
anteeksi anoo. Ei sano puita omin lupinsa ottavan, ei arvan kysymättä
kaatavansa. Eikä ilmaiseksi ota eikä ainaiseksi, lainaksi lehdon ottaa,
uudet puut ja paremmat siihen sijalle kasvattaa. Siihen kun kaski
kaatuu, hyvä on teirien, riekkojen ja metsojen rytöjen alla pesiä ja
poikiansa piilotella. Kun laiho kasvaa, ei lopu jänöltä helpeinen
ruoho, ja kun ohra olkea työntää, tulkoon hirvi vasikoinensa osansa
ottamaan.--Emme itse isoa osaa himoitse, emme suuren saaliin toivossa
koivujasi kaada, sinulle kaadamme, Tapio, sinun mieliksesi, Mielikki,
siinä on kukkaisella aholla kevyt impiesi ilakoida, kun itse tämän
koivun alla istut ja käkesi latvassa kukkuu.
Ei Panu ylen totisin suin puhunut, hymy parran alla piili ja ilo
silmissä säteili. Ja noin puhuttuaan puolirunoon iski hän kirveensä
koivuun, ja samoin tekivät muut.
Iloiset tuli siitä illatsut ja iloiset öitsyt miesten paitahihasillaan
heiluessa ja naisten tullessa jäljestä vastoja ja kerppuja taittaen ja
tyynenä, valoisana kesäisenä yönä työmiesten iloksi laulellen. Kaatui
vanhoja rosoisia koivuja, joiden ympäri ei miehen syli ylettynyt,
kaatui ikihonkia sikin sokin yhä kasvavaksi röykkiöksi, suunnattomaksi
kaskeksi kukkulalta alas niemen kärkeen päin ja korven puolelle päin.
Tuon tuostakin pyrähti lintuja lentoon, tai lähti jänö tiehensä
hippaisemaan, mutta ei ahdistettu lintuja eikä jänöä hätyytetty--rauha
täytyi nyt Tapion karjalle antaa. Ja tuon tuostakin jätettiin jokin
suurempi puu pystyyn käkien kukkumapuuksi ja kokkojen leposijaksi.
Ylinnä muista liehui Panu ja hänen kiiltävä kirveensä välkkyi muita
vinhemmin singotellen lastuja ympärilleen kuin myllyn ratas veden
pärskyä. Niin oli hänen mielensä kiihkeä kuin sotilaan, joka
voitollisena temmeltää pakenevassa vihollislaumassa sen viimeistä
vastustusta murtaen. Hyvin olivat hänen kaikki hankkeensa käyneet,
kaikki häntä kuulivat ja kaikki tottelivat, uudistettu oli Karjalan
kansan yhteys ja tunnustettu vanhain Panujen valta ja Panu itse kaiken
kansan tietäjäksi tunnustettu.
Kun aamu valkenee ja aurinko nousee, on kaski kaadettu, metsä avattu,
iso aukeama lohkaistu suunnattoman salon niemeen. Siihen, minne ei
metsän sisään näkynyt muuta kuin taivasta palanen puiden latvojen läpi,
näkyy nyt vihertävä uhrivaara ja sen niemitse siintävät selät.
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Panu - 19
  • Parts
  • Panu - 01
    Total number of words is 3547
    Total number of unique words is 2183
    19.7 of words are in the 2000 most common words
    28.2 of words are in the 5000 most common words
    33.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 02
    Total number of words is 3666
    Total number of unique words is 2103
    22.6 of words are in the 2000 most common words
    31.1 of words are in the 5000 most common words
    36.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 03
    Total number of words is 3606
    Total number of unique words is 1974
    22.6 of words are in the 2000 most common words
    32.8 of words are in the 5000 most common words
    37.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 04
    Total number of words is 3582
    Total number of unique words is 2063
    22.1 of words are in the 2000 most common words
    30.6 of words are in the 5000 most common words
    35.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 05
    Total number of words is 3642
    Total number of unique words is 2018
    22.9 of words are in the 2000 most common words
    32.1 of words are in the 5000 most common words
    36.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 06
    Total number of words is 3661
    Total number of unique words is 2045
    21.2 of words are in the 2000 most common words
    31.7 of words are in the 5000 most common words
    36.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 07
    Total number of words is 3693
    Total number of unique words is 2134
    21.9 of words are in the 2000 most common words
    31.9 of words are in the 5000 most common words
    37.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 08
    Total number of words is 3511
    Total number of unique words is 2069
    21.1 of words are in the 2000 most common words
    29.1 of words are in the 5000 most common words
    34.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 09
    Total number of words is 3595
    Total number of unique words is 2073
    21.2 of words are in the 2000 most common words
    29.4 of words are in the 5000 most common words
    34.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 10
    Total number of words is 3749
    Total number of unique words is 2039
    20.9 of words are in the 2000 most common words
    29.4 of words are in the 5000 most common words
    35.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 11
    Total number of words is 3618
    Total number of unique words is 2156
    19.5 of words are in the 2000 most common words
    28.7 of words are in the 5000 most common words
    34.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 12
    Total number of words is 3581
    Total number of unique words is 2056
    19.5 of words are in the 2000 most common words
    28.5 of words are in the 5000 most common words
    33.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 13
    Total number of words is 3630
    Total number of unique words is 2017
    21.3 of words are in the 2000 most common words
    31.0 of words are in the 5000 most common words
    36.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 14
    Total number of words is 3771
    Total number of unique words is 1949
    23.4 of words are in the 2000 most common words
    34.5 of words are in the 5000 most common words
    39.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 15
    Total number of words is 3670
    Total number of unique words is 1983
    20.8 of words are in the 2000 most common words
    29.7 of words are in the 5000 most common words
    36.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 16
    Total number of words is 3511
    Total number of unique words is 2125
    17.8 of words are in the 2000 most common words
    26.2 of words are in the 5000 most common words
    30.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 17
    Total number of words is 3726
    Total number of unique words is 2094
    21.8 of words are in the 2000 most common words
    31.2 of words are in the 5000 most common words
    36.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 18
    Total number of words is 3544
    Total number of unique words is 2110
    18.4 of words are in the 2000 most common words
    25.8 of words are in the 5000 most common words
    31.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 19
    Total number of words is 3674
    Total number of unique words is 2018
    21.4 of words are in the 2000 most common words
    30.2 of words are in the 5000 most common words
    35.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 20
    Total number of words is 3804
    Total number of unique words is 1796
    23.8 of words are in the 2000 most common words
    31.9 of words are in the 5000 most common words
    37.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 21
    Total number of words is 3736
    Total number of unique words is 2021
    21.6 of words are in the 2000 most common words
    30.4 of words are in the 5000 most common words
    35.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 22
    Total number of words is 3640
    Total number of unique words is 2006
    21.8 of words are in the 2000 most common words
    30.0 of words are in the 5000 most common words
    35.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 23
    Total number of words is 3480
    Total number of unique words is 2201
    19.5 of words are in the 2000 most common words
    29.5 of words are in the 5000 most common words
    35.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 24
    Total number of words is 3663
    Total number of unique words is 1997
    21.4 of words are in the 2000 most common words
    28.6 of words are in the 5000 most common words
    33.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 25
    Total number of words is 1706
    Total number of unique words is 1029
    26.8 of words are in the 2000 most common words
    36.5 of words are in the 5000 most common words
    41.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.