Panu - 10

Total number of words is 3749
Total number of unique words is 2039
20.9 of words are in the 2000 most common words
29.4 of words are in the 5000 most common words
35.4 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
alkoivat sen eläjät liikkeelle lähteä. Palokärki huuteli, oravat
kurahtelivat, ja ylhäällä harjulla kuherteli teiri toverejaan
houkutellen. Jorma nousi suksilleen ja lähti pyydyksiään kokemaan.
Lammen rannalle pajukkoon oli hän laittanut riekkopihan risuista. Kaksi
valkoista kanaa oli käynyt lankaan. Ylempänä rinteellä olivat
jänislangat maahan kaadettujen haapojen ympärillä. Puolikymmentä lankaa
oli Jormalla vireessä, ja kahteen oli käynyt. Mutta kokonainen karja
niitä näytti vielä jäljellä olevan, tantereeksi oli lumi haapojen
ympärillä polkeutunut. Jorma myhäili siinä jänöjen yöllistä
temmellystä, myhähteli hangen pinnalla kelluvia papanoita ja siististi
nakerrettuja haavan oksia, joissa näkyi hampaitten sijat ja milteipä
hennon turpasenkin jälki. Kohta olivat kaikki hipleimmät ja hienoimmat
oksat jyrsityt, uutta elämistä pitää antaa ... ja Jorma kaatoi maahan
muutamia vereksiä haavan vesoja lehdosta. Keskelle aukkoa oli jäänyt
saareke haapoja ja pikku näreitä. Tuuheimman näreen juuressa vilkkuivat
nytkin nuo ruskeat silmät ja mustat korvan päät, jotka siinä olivat
koko talven näkyneet. Se oli suuri, kesy jänis, joka ei koskaan käynyt
pyydykseen, loikkasi aina loukkujen yli ja liisi langat. Milloin
tahansa olisi Jorma saanut sen nuolella makuukseensa kolkatuksi, mutta
ei kolkannut asentojänistä, jolla oli siinä kotonsa; ja hän alkoi
uskoa, että se on haltijan jänis, kun ei pyydykseen mene, saattaa olla
haltija itsekin, jota jos hätyyttää, kaikkoo muille maailmoille ja vie
kaiken riistan mukaan. Ja varovasti, ettei pyhä elävä turhaan
pelästyisi, vetäytyi Jorma viidakkoon ruskeain silmäin häntä seuratessa
ja mustakärkisten korvain hörhällään seistessä.
Koettuaan pyydyksensä vei Jorma saaliinsa suuren majakuusen alle lammen
rannalle ja ripusti ne puun oksaan niin korkealle kuin yletti. Sen
tehtyään läksi hän Karin mökille hiihtämään.
Korkean hiekkaharjun selkää hän hiihteli, joka kulki kahden suon
välitse. Pitkät hoikat hongat pyrkivät rinteiden alta aina sen tasalle
kohoamaan. Alempana oli metsä sakeaa, mutta harjun selällä harvempaa,
ja puitten välitse näkyi etäisiä vaaroja. Karin mökki oli siellä
vuoristossa korkeimman vaaran vierteellä, mistä savupatsas ilmaan
suitsusi.
Ei ollut nuoressa kansassa Jorman mieleisiä miehiä muita kuin Kari.
Kari oli puhdas poika, äitinsä kanssa kahden eleli. Ei kukaan osannut
Jorman mielestä niin laulaa ja soittaa kuin Kari. Kaikki Jorman laulut
oli hän oppinut, ja uusiakin hän sepitteli, niin soinnukkaita, ettei
aina isäin vanhoista virsistä erottaa tiennyt; vanhoillaankin oli niitä
vielä Jormankin pitänyt ruveta oppimaan, niin ne häntä viehättivät.
Puhdas oli poika sekä mieleltään että tavoiltaan ja taisi ja tahtoi
metsolaa miellytellä, niinkuin Kalevan miesten ennen oli tapana. Ei
hänkään taikoihin ja temppuihin luottanut, sanaan uskoi ja sanaa
viljeli ja Väinön tietoa piti tiedoista korkeimpana. Sentähden kantoi
Panu häntä kohtaan kannemieltä eikä Annikkia antanut....
Olisi Jorman mielestä ollut Karille parempiakin neitoja kuin tuo
lappalaisrotuinen, joka oli pahainen ja pieni ja liiaksi musta. Oli
Jorma siitä Karille ja hänen äidilleen puhunutkin, mutta siitä pitäen,
kun Kari varmasti mielensä ilmaisi, oli Jorma apuna siinä, missä voi.
Kun Jorma oli harjun selkää kappaleen hiihtänyt ja maat alkoivat
kohoilla sille vaaralle, missä oli Karin maja, kohahti yht'äkkiä
hiihtäjän edestä iso metso lentoon. Kuulostettuaan, minne se asettui,
lähti Jorma jäljestä hiihtämään. Metso on iso, komea lintu, se olisi
mainio tuomisiksi Karin emännälle, ja ollakseen oikein varma siitä,
ettei metso keksisi häntä ennen kuin hän metson, laskeutui ukko
suksiltaan, heitti pois tuuhean ketunhäntähattunsa ja hiipi
metsästysintoa palaen sinnepäin, minne metso oli lentänyt. Korpi oli
sakeaa, puut korkeita ja tuuheita, ja tiheimpään kuuseen lentää Tapion
kukko, katselee sieltä maurottaa, pää kallellaan ja nokkaansa väliin
hipaisten huomatessaan puitten juurilla paarustelevan vaanijan, joka ei
näe, vaikka hänet nähdään. Liian laiska on lentoon lähtemään raskas
lintu, puun maltoa vain kiertää sitä mukaa kuin toinen puuta kiertää.
Mutta jo on Jorma saanut vihiä linnusta, ei pysäytä kulkuaan, vaan
virittää salaa jousensa, maahan painuu mättään taa ja tähtää, mutta ei
ennätä laukaista, kun suhahtaa ilmassa ja Jorman varma saalis vieraan
nuolen lävistämänä tulla rumistaa puusta alas.
Eihän ole Jorma kiivas mies eikä kiroisa, mutta kun ei ole vielä ennen
sattunut, että toinen hänen saartamansa riistan viepi, niin jo kiraisee
hän metsään ja kysyy, kuka lempo se siellä hänen lintujaan ampuu.
Ei kuulu metsästä vastausta, ja Jorma rientää vähän kiireemmin kuin
vanha mies tavallisessa menossa katsoo arvolleen soveltuvaksi
anastamaan otusta, jonka hän pitää omanaan, oli ampuja kuka tahansa.
--Äläpä vie toisen lintua! kuulee hän tutunomaisen äänen sanovan, ja
kun kääntyy jäljelleen, näkee hän Karin astuvan esiin paksun puun
suojasta.
Jorma on olevinaan vihainen ja tiuskaisee:
--Minun on lintu!
Kari on myöskin olevinaan tiukkana ja vastaa:
--Sen on lintu, joka linnun ampuu.
--Sen se on, joka löytää ja saartaa!
Mutta sitten he molemmat nauramaan ja käteltyään kyselemään, miten
kumman lailla olivat tulleet samaa riistaa ampuneeksi.
Kari kertoi jo kauan tienneensä suuren metson näillä paikoin telmettään
pitävän, oli kuullut sen soitimen aikana ja kuullut kesällä
kotkottelevan, ja kun viime kerran Panulasta hiihti, niin siinä se oli
taas. Lähti nyt lintuun ja kun harjua hiihtäessään kuuli metsän
rumisevan, niin hiipi kohti. Näki siinä toisenkin vaanivan, ajatteli:
autan vanhaa miestä, jos ei sattuisi osumaan.
--Kyll' olisin osannut, mutta siin' on lintusi.
--Ei minun ole.
--Ei ole minunkaan. Mutta nuoremmakseni pistän konttiini, niin pääsee
vanhus kantamasta.
Niin oli ystäväin riita ratkaistu, ja yhdessä lähtivät he metsästystään
jatkamaan.
--Vouti tulee pian karhun ajoon, sanoi Jorma heidän hetken aikaa
hiihdettyään, sanoi niinkuin jotakin asiaa, joka oli vain ohimennen
mieleen juolahtanut. Ja vaikka Kari kohta käsitti, että sitä sanaa se
on Jorma näin pitkän matkan lähtenyt tuomaan, virkkoi hänkin yhtä
välinpitämättömästi:
--Tulleeko piankin?
--Täyden kuun aikana, kun lienevät ilmat suotuisat.
--Sehän on huomenna.
Ainoastaan hiukan kiireemmin kuin tavallista hiihti Kari uutisen
kuultuaan ja lykkäsi sauvallaan muutamia kertoja voimakkaammin kuin
ehkä olisi ollut tarpeellista. Mutta Jorman tarkka silmä näki ja korva
kuuli, ettei nuoren miehen mieli ollut niin levollinen kuin mitä hän
tahtoi näyttää. Annikin oli vouti tahtonut saunapiiakseen pestata,
niinkuin oli jo niin monen tytön tätä ennen pestannut ja siihen
pilannut, ja yhdessä liitossa näkyi olevan Panu. Orjatyttärillä hän
heimolle etuja osti, eikä kukaan käynyt kurjia puolustamaan. Mutta
Annikilla oli puolustaja. Ei se mies, joka heittäysi karhun kanssa
painisille ja yksin hänen käsistään hiehon ryösti, niinkuin Kari oli
tehnyt, heittäisi omaansa vieraan herran haltuun, vaikka olisi koko
heimo vastassaan. Ei olisi luullut tuossa solakassa varressa olevan
sitä voimaa, mikä siinä oli, eikä tuossa lauhkeassa luonnossa sitä
kiukkua, minkä Jorma oli nähnyt siitä purkautuvan. Auta Ilmari, miten
hän kerran oli suuttunut, kun markkinakansa oli päihtynyttä lappalaista
rääkännyt: aseensa oli hän luotaan nakannut ja hyökännyt miesten
kimppuun nakellen heitä yksillä jalkainsa sijoilla hankeen kymmenkunnan
yhteen menoon, minkä päälleen, minkä pitkälleen--ja se oli Jorman
mielestä jalo teko.
--Lähdemme lintuun vielä, ehdotti Kari. Kierrämme vaaran ja menemme
toiselta rinteeltä kotiin.
He lähtevät hiihtämään, mutta muissa mietteissään on Kari, kun päästää
teiriparven toisensa perästä päänsä päältä lentoon lähtemään.
--Taitavat sinulla olla isommat otukset mielessäsi. Heitämme nämä ja
lähdemme toisten tappoon varusteleimaan, ehdottaa Jorma.
--Aina ovat valmiina aseeni ja tamineeni, lie otus otettava kuinka
suuri tahansa, vastaa Kari, ja he jatkavat metsästystään iltaan asti.
Oli jo pimenemässä ilta, kun metsämiehet saapuivat Karin majalle,
kontit täynnä riistaa. Maja oli viettävällä, aukealla rinteeltä ja
tuvan ovelle näkyi koko Korpiselkä ja Uhrivaara ja Panulan kylä
takaisine maineen. Kaikki matkan tekijät, jotka jäätä pitkin Panulaan
samosivat--ja siitä kulki talvitie--voi täältä ylhäältä nähdä.
Asettaessaan suksiaan kotaa vasten pystyyn, sanoi Kari Jormalle:
--Ei huoli äidille puhua voudin lahjasta Annikille...
Aina on Jorma tervetullut vieras Karilaan ja aina häntä siellä hyvänä
pidetään. Lämpimin käsin ottaa emäntä hänet vastaan, saunaan vie,
hyväksi kylvettää ja saunasta tultua pöydän päähän istuttaa. Myhäellen
katselee Jorma siinä eteensä katettua ruokapöytää, johon emäntä
kiidättää uunin arinalla hautuvia hutturoppeita toisen toisensa perästä
niin pian kuin entiset tyhjenevät. Mutta kun vieras on veronsa saanut
ja pöytä pyyhitty, istuu emäntä takan viereen karsinanpuolelle
värttinöineen, ja Jorma nostaa kanteleen seinältä eteensä pöydälle ja
sitä virittelee. Kari käy karhukeihäänsä aitasta ja alkaa sitä
lujitella ja kärkeä hijoa. Siinä on vielä terässä ja varressa
kuivanutta verta viimeisen karhun jäljeltä, ja siitä muistuu emännälle
jotakin mieleen. Hän pistäikse ulos ja kun tulee takaisin, heittää hän
ovesta sisään kannannaisensa mytyn, suuren karhun nahkan, joka peittää
puolet pienen pirtin lattiaa.
On Jorma isojakin nahkoja nähnyt, mutta ei koskaan niin isoa ja komeaa.
--Olet malttanut myymättä jättää?
--Tätä nahkaa ei myydä, tämä on nuoren naisen vuoteeksi pyydetty. Ja
siitä emäntä selittämään, millä lailla se oli saatu.
Monena kesänä oli se näillä mailla maleksinut, välistä kotoahollakin
kellehtinyt, mutta ei koskaan saatu sitä kierretyksi. Luultiin sen jo
niinkuin aina ennenkin ennen lumien tuloa makuilleen menneen, kun viime
talvena Kari näki Panulasta tullessaan karhun jäljet Uhrivuorelta
tulevan ja puhalsihe jälkeen. Monta päivää ajatti, kerran juoksi
Uhrivaarankin poikki, mutta pois hylkäsi Tapio koiransa ja tänne
kuljetti. Kotiahon alle ajaessaan teki Kari sen lupauksen, ettei myy
turkkia, vaan morsiusvuoteeksi pyhittää. Jo alkaa uupua metsolan ukko,
siinä odottaa läähättäen suuren kiven kupeella, ja kun Kari keihäineen
kohti käy, niin suin päin syöksähtää rautaan, niinkuin olisi elämäänsä
kyllästynyt, ja hangelle kellahtaa.
--Tuoss' on vielä haavan jälki rinnassa.
--Tapion huomenlahja se on, siksi sitä ei myydä.
--Hyvä on siinä nuorikon kanssa kelliä.
--Kun tuon nyt tuoduksi saisi, huokasi Karin emäntä.
--Anopiksi mielesi tekisi!
--Olisihan rattoisampi ollakseni, kun Kari metsiä kiertää, ja saisinhan
kerran soudateltavani minäkin.
--Mutta metsäonnesi sinä menetät, Kari, kussa naisen kotiisi kuljetat.
Kateita ovat sinipiiat, eivät näyttäy, pois kaikottavat edestäsi
riistan ja harakan tiellesi ajavat, laski Jorma leikkiään.
--Eivät aja sen edestä, joka ei metsäaamuna päivän nousuun vuoteellansa
virune, niin sanoi ennen isä vanha.
--Ei sillä kuulu väliä olevan, kunhan mies puhtoisena metsään menee ja
viljavirret hyvin helkytellä taitaa.
--Puhdas on mies tämä Kari ja pulska ja virsikäs verraton.
--Ei ole Jorman virsille vertojen vetäjää, kehahti Kari puolestaan.
--Nähnettekö noita sinipiikoja ja metsän väkiä, vaikka aina kehutte?
arveli Karilan emäntä.
--Monesti on nähty, hyvä emäntä. Olen Tapiotakin vilahdukselta saanut
silmätä. Talvella Tapion parhaiten näkee, kovana pakkasaamuna, kun
päivä vaarojen välistä kiiluu, silloin se suuren kuusen takana seisoo,
ja partaansa sukii... Mielikki syksyllä näytäkse, kun lehtoisen vaaran
rinne koreimmillaan paistaa, punaisena ja keltaisena hohtaa, silloin se
vähän ennen auringon laskua samannäköisissä kirjavissa vaatteissa
vaaran rinteellä istuu. Silloin kun metsään menee, metsä niillä mailla
viljaa vilisee, on kuin kaiken metsän elävät mukanaan kuljettaisi:
oravat kurahtelevat, teeret kukertavat, metso kotkottaa, metsäkana
kokkaa pekkaa panee, ja palokärki huilauttelee.
--Sinipiiat, Tapion tyttäret, liikkuvat kesäilloin, kun käki vielä
kukkuu ja lahorastas laulaa, virkkoi Kari ... vetten vaiheilla ne näkee
tai luhtain ranteilla metsän rinnassa ... sumuhameisiin pukeutuvat, ja
jos kaukaa laulat toiselta rannalta tai hiljaa kannelta järvellä
soittelet, niin karkeloon käyvät...
--Muttei niitä joka mies näe, ei näe nykykansa.
--Mikä lienee siihen syynä, etteivät näe?
--Eivät katsoa osaa, ei ole silmä siihen teroittunut, ei mieli
haltijoita kohtaan herkistynyt. Ystävinä ennen haltijoita pidettiin,
jotka hyvää soivat, nyt vihamiehinä kohdellaan, joita manataan ja
penätään ja taioilla ja tempuilla vangita ja sitoa koetetaan.
--Mutta eikö ole tehona taioissakin?
--Ei tehoa taika muihin kuin tyhmään kansaan, jolla Panu niitä
teetättää. Manaukset ovat tarpeen, aseet pitää olla puhtaat, pyydykset
siistit ja mies hajuton, ja kun sitten metsän väen iloksi laulaa tai
soittaa, niin siinä on taikain taika. Muuta ei tarvita, kun mies muuten
kykenee. Mutta kymmeniä kujeita, satoja sotkuja vaatii nyt Panu ja
niitä opettaa ja on ne kaiken kansan uskoksi ylentänyt. Ei nyt olekaan
ylempää tietoa, ei korkeampaa viisautta muuta. Katsokaahan, mitä
teetättää jäniksen pyytäjällä. Minä kun vien langat metsään, pyyhin
havuilla, poltan pois pirtin hajun enkä paljaalla kädellä koskettele.
Kun olen ne virittänyt, loihdin näin:
»Minä laitan lankojani,
liitän näitä liinojani,
liitän liinani lumelle,
lasken langat hangen päälle.
Jänön poika kyykelöinen,
juokse noron notkokkeita,
painakkeita painattele,
juoskos kullaisna käkenä,
hopeaisna möykkyränä
vasten minun pyytöäni,
kohen kultalankojani.»
En sen enempää pakottele enkä pinnistele, annan vallan, menköön, jos
tahtoo, ja useimmiten se menee. Mutta millainen on Panun opettama
taika? No, puhdistaa hänkin käskee pyydykset ja sitten panna tuvan
pohjoisnurkalle, joka on hyvä, mutta sitten kun metsään lähtee, niin
pitää kolmesti vasemmalla kantapäällään painaa ovea lähtiessään ja
sitten kirveellä tehdä tiehen kolme viisikantaa, joiden päällitse
astua. Sitten kun menee pyytäjä näreikköön, niin siellä pitää katkaista
kolme kolmikantaista näreen lehvää ja ne tielle viskata ja niiden
päälle polkea, jotta ne kolmeen askeleeseen tulevat. Sitten hän ottaa
yhden havunlehvän käteensä, ja minkä langan panee polulle, sillä
pyyhkii se sen lankansa ja panee vyönsä alle sen havunlehvän niin
kauaksi kuin toisen saa pannuksi. Sitten kun tulee kotiinsa, niin
heittää aitan taa sen havunlehvän. Kun menee katsomaan lankojaan ja jos
on siellä jänis, niin sen pitää olla vyön alla sen havunlehvän. Sitten
pitää se jänis pyyhkiä myötäkarvaan joka paikasta, ja ennenkuin sitä
liikuttaa, niin pitää painaa lehvä siihen jäniksen tilalle, tyvipuoli
päähän päin ja vasemmalla kantapäällään polkea sitä havunlehvää. Sitten
kun ottaa siitä sen jäniksen, pitää vielä kerran taittaa kolmikantainen
näreen oksa ja panna molempiin korviin ... ja tiesi hänen, mitä kaikkea
sitten vielä täytyy tehdä!
Ja Jorma nauroi niin makeasti, että vesi silmään kihosi. Mutta sitten
hän suuttui, kun taas muisti, mitä Panu oli sanonut:
--Ja näitä mielettömyyksiä niitä nyt korotellaan Väinön tietoja ylemmä!
Vaan eivät ole Väinön tietojen veroisia, jolle Ilmatar emo viisautensa
neuvoi ja hän sen meille säilytti. Mutta niitä nyt halveksitaan,
sanotaan: se on sitä joka miehen tietoa, mutta taika se on salaperäistä
ja voimallista, sillä ne henget hallitaan.
--Kuka hänen tiennee, huokaisi Karin emäntä, paljon on nykyaikana
tietoja, mitkä heistä oikeita lienevät. Kuka hänen tiennee sen
Kiesuksenkaan, paljon on hänelläkin palvelijoita.
--En tiedä hänestä enkä hänestä kysy ... vieras on minulle ja
muukalainen. Sen vain tiedän, että kun Väinön tavoin haltijoita
palvelee ja pitää hänen tietonsa suurinna tietonaan, ei oikeista
tiedoista puutetta ole. Mutta mitä pajatan samoista asioista joka kerta
käydessäni ... vanhan aatos entisiä latujaan hiihtää.
--Pajata, taatto, pajata, harvoin käyt, mutta viisaita puhut. Hupainen
on sinua kuullaksemme.
Puhellessaan oli Jorma kannelta sormiellut ja säveliä juoksetellut.
--Laulamme, Kari, ei ole viikkoihin taas virsikkäin oltu, virkkoi
Jorma.
--Laulakaatte! kehoitteli Karin äiti.
--Laulamme, kun äiti säestänet.
Pöydän nurkalle asettuivat miehet, liittivät sormensa sormien lomahan
ja kävivät laulamaan, Karin äidin, kantele polvellaan, heitä takan
ääressä säestäessä.
--Mistä laulamme? kysyi Kari.
--Laulamme Väinöstä, joka venettä rakenti, vaan ei saanut valmiiksi,
kun kolmea sanaa puuttui.
Ja he lauloivat Väinöstä, joka lähti sanojansa Tuonelasta hakemaan ja,
kun ei sieltä saanut, upposi Vipusen vatsaan ja sieltä ne toi. Innosta
tutisi Jorman harmaa parta hänen Väinön vaelluksia laulaessaan, ja
riemuiten lopetti hän laulunsa Väinön sanoilla:
»jo nyt sain sadan sanoja,
tuhansia tutkelmia,
sain sanat salasta ilmi,
julki luottehet lovesta!»
Mutta kun laulu oli lopussa, muistui hänelle mieleen entiset ajat ja
nykyiset, ja huoaten hän virkkoi:
--Sieltä hän ne haki, ja sieltä hän ne sai viisauden sanat. Mutta sinne
ne taas katosivat, vainajain kera manalle menivät, eikä ole nuorisossa
nousevassa, kansassa kasvavassa miestä, joka tietojen oikeat ongelmat
uudelleen ilmi toisi. Ei ole eikä taida tulla. Pirstaleina on sanojen
sampo.
Pitkälle karstalle oli päre pihdissään palanut, uupumus valtasi mielet
ja uupumus miehet, ja levolle laskeutuivat Jorma, Kari ja hänen
äitinsä. Vanhukset nukkuivat pian, mutta Kari valvoi kauan
mietteissään. Eikä hän saanut rauhaa ennenkuin nousi ylös, pistäytyi
pihalle ja tuvan nurkalta kuulosteli. Mutta ei kuulunut jäältä
liikettä, eikä näkynyt Panulasta valkeata--ei ollut vouti siis vielä
saapunut.


XVII.

Seuraavana aamuna varhain herätti Karin äiti miehet kiireesti
ilmoittaen, että oli nähnyt verekset ilveksen jäljet käydessään
lähteellä vettä noutamassa. Nopeasti nakkasi Kari keveimmät
hiihtovaatteensa ylleen, heittäytyi suksilleen ja puhalsi otuksen
perään, jonka jäljet johtivat talosta vuoren rinnettä alaspäin.
--Jos voudin väen näet jäätä ajavan, pane musta tervassavu tuvan
lakeisesta nousemaan, virkkoi hän lähtiessään äidilleen, ja sen
sanottuaan potkaisi hän menemään.
Jorma lähti jäljestä hiihtämään kiinnitettyään emännän täyttämän
eväskontin selkäänsä ja sen päälle sidottuaan Karin turkin.
Verkalleen hiihteli Jorma Karin latua, joka noudatteli ilveksen jälkiä.
Huimaa vauhtia oli Kari mennyt, ja pitkät matkat oli sauvan somman
jälkien välillä. Ei yrittänytkään Jorma häntä saavuttaa, oli vain
tarkoituksena ehtiä siihen, kun Kari otuksen yllätettyään ja
hiihtämästä herettyään tarvitsisi paksumpia vaatteita hiestyneen
ruumiinsa verhoksi.
Ilveksen jälkiä tarkastellessaan oli Jorma huomaavinaan, että se oli
suuri koirasilves, joka alussa ei ollut kiirettä pitänyt, vaan juosta
jolkutellut omia aikojaan kuutamoisen yön paisteessa. Välistä oli vähän
syrjään poikennut, haavikoita ja ahoja kierrellyt jäniksiä vaanien ja
eräässä paikassa oli ensin maahan kyykistynyt ja siitä kolme pitkää
laukkaa ottanut, mutta pelastunut oli jänis hirvittävän pitkiä
harppauksia tehtyään. Pitkältä olikin ilves juossut, ei ollut vielä
aikeissakaan asettua päiväuntaan ottamaan. Eikä ollut omia aikojaan
kulkenut, joku matkan pää sillä oli varmasti mielessä, koska laski
suoraan ja väistämättä yhtä ilmansuuntaa kohti. Juoksijailves se
nähtävästi oli, kotoisin muualta ja muille maille menossa. Yhä
uteliaammin alkoi Jorma seurata jälkiä, kun hänen omat pyydysmaansa
lähenivät. Jos ei ilves kohta tee äkkimutkaa, niin on se kulkenut
suoraan hänen lammelleen.--Tultuaan sille paikalle, missä hän eilen
Kariin yhtyi, näki hän, ettei ilves ainoastaan ollut juossut entistä
suuntaansa lampea kohti, vaan asettunut vielä hänen omille eilisille
suksen jäljilleen. Jo kiihtyi Jormankin kulku tavallista kiivaampaan
menoon. Kun saapui metsämajalleen, näki hän, että ilves oli juossut sen
editse, ja lammen yli loikattuaan ojentanut suoraan Jorman jänismaalle.
Mutta kun Jorma sinne saapui, pääsi häneltä hiljainen huudahdus,
huudahdus, joka pääsee varovaisimmaltakin metsämieheltä odottamattoman
ilmiön edessä. Ilves oli vienyt haltijan jäniksen, iskenyt sen
makuukseensa ... tuosta oli loikannut kaatuneiden haapojen yli,
laskenut jäniksen maahan, veren juonut ja sitten sen kanssa matkaansa
jatkanut, veripilkkuja lumeen tiputellen.
Siinä oli Jormalla ongelma, jota hän, hangessa polviaan myöten seisten,
turhaan koetti ratkaista. Jäniksenhän piti olla haltijan jänis, jota ei
ollut uskaltanut tappaa, saattoihan se olla haltija itsekin, jäniksen
turkkiin pistäytynyt. Jos se ei olisi ollut, miten se olisi säilynyt
lankain keskessä koko talven niihin tarttumatta. Mutta jos se oli
haltijan oma tai haltija itse, kuinka oli ilves saanut sen otetuksi, ja
kuinka se ei ollut saanut vaaraa väistetyksi?
Jorma lähti jälkiä tarkastamaan ja huomasi uudeksi ihmeekseen, että se
ei enää jatkanutkaan suoraan pohjoista kohti, vaan kääntyi itään
Korpijärveä kohti. Ilves oli tullut tähän kuin tietylle kassalleen ja
tästä kääntynyt. Entäpä oli ilveskin haltijan eläin? Entäpä oli jänis
sitä varten siihen varattu ja sentähden pyydyksistä säilynyt? Yhä
mutkaisemmaksi kävi ongelma, mutta siitä oli Jorman hyvä mieli, ettei
ollut jänistä tappanut.
Mutta jos Kari tappaa ilveksen? Jos hän tietämättä, millainen otus on
edessään, ajaa sitä takaa ja saavuttaa ja tappaa haltijan pyhittämän?
Jos se oli sitä varten pantu pirtin peräitse juoksemaan, jos oli siinä
pahansuovan ansa, sinipiikain kateudesta virittämä tai turma jonkun
tietäjän nostama? Olisiko Panulla sitä voimaa?
Kiireesti suki Jorma sukset jalkaansa ja lähti lykkimään lylyään Karin
jälkeen, minkä vain jaksoi.
Vaikeita taipalia oli nyt ilves juossut, kohonnut kallioisille
kukkuloille jyrkimmistä paikoista ja laskeutunut yhtä jyrkistä alas.
Karinkin oli täytynyt ne kiertää ja etsiä matalampia kohtia.
Korpijärven rannalla, joka oli korkeata ja jyrkkää louhikkokalliota ja
jossa kasvoi pitkiä honkia, oli Kari ollut otuksen saavuttamaisillaan.
Suuren kiven päälle se oli nähtävästi ruvennut maata. Kari oli
kiertänyt sen ja suksilta laskettuaan päässyt louhikossa hiipien
ilvestä niin likelle, että sai sitä ammutuksi. Karvat olivat
pölähtäneet, vertakin oli jäänyt, mutta nahkansa oli ilves pelastanut,
juosten jään yli vastapäätä olevalle Uhrivuorelle.
Haltijan eläin se siis sittenkin oli! Ja siihen oli Kari nyt siis
nuolensa laukaissut!
Kovin kävi Jorman mieli pahaksi tätä pojan onnettomuutta.
Tuolta hän tulikin järven poikki, oli nolostuneen ja uupuneen näköinen.
--Haltijan eläin, jota ajoin, sanoi Kari. Vuoreen juoksi, ja sinne
jätin.
--Kenen luulet työksi tätä?
--Pahansuovan työtä.
--Olisiko Panun?
Karikin uskoi, että se oli Panun työtä.
Vaikkeivät kumpainenkaan pitäneet Panun tietoja suuressa arvossa,
uskoivat he kumminkin, että Panu kykeni tämmöisen pahan saamaan aikaan.
Haltijain karjan hätyyttäminen oli pahinta, mitä metsämiehelle saattoi
tapahtua. Se pilasi metsäonnen ja sai muutakin pahaa aikaan. Ei se aina
heti näyttäytynyt, saattoi välistä vuosiakin kulua ennenkuin kosti.
Mutta pahan edellä se varmaan tapahtui. Se olisi kuitenkin Jorman
mielestä pitänyt olla lieventämässä Karin rikosta metsän haltijan
silmissä, ettei hän ollut tiennyt pyhitettyä otusta ajavansa ja että
hän oli jättänyt varman saaliinsa haltijalle, kun sen kerran oli nähnyt
pyhälle vuorelle juoksevan. Vaikkei sitä nyt sentään tiennyt, mille
tuulelle Tapio sattui...
Mutta siitä olivat nyt kumpainenkin selvillä, että uhri on tarpeen. Se
oli tarpeen aina, kun riista vuoreen meni, saati sitten, kun sitä oli
haavoitettu.
Oli jo iltapäivä ja aurinko laskemaisillaan. Päivä oli ollut kirkas ja
kylmä. Korkea uhrivaara kohosi siinä jylhänä ja synkkänä ikäänkuin
kulmiaan rypistäen, lehdot valkoiseen huuruun kiedottuina, mutta
havumetsä mustan viheriänä seisten. Korkein huippu oli kallioinen ja
paljas, ja sen keskeltä kohosi yksinäisenä tupsuna tuuhea koivu,
haltijan pyhä puu, rusottaen mailleen menevän auringon valossa. Ei
hiiskaustakaan kuulunut, ei muuta kuin vaaran toisella puolella olevan
kosken kohina, joka tuntui tulevan kuin vuoren sisästä, olevan niinkuin
sen sisässä olevain haltijain hiljaista pidätettyä murinaa.
Kunnioituksen ja hiljaisen pelon tunne povessaan lähestyivät miehet
pyhää tienoota, jossa sanottiin metsän haltijain asuvan ja jossa
Tapiokin maita matkatessaan vieraili. Maan alla louhujen sisässä
luultiin hänen asuntonsa olevan, kolme linnaa, yksi puinen, toinen
luinen, kolmansi kivinen linna, niinkuin runossa laulettiin.
Tultuaan vuoren juurelle järven rantaan riisuivat miehet aseensa ja
heittivät ne lumelle kolme sauvan pituutta vuoren rajasta. Oli
kielletty aseellisena pyhän vuoren piiriin astumasta. Ei saanut keihään
kärjellä varustettua suksisauvaakaan ottaa mukaansa.
Tavallisesti tuli uhraajan nousta vuorelle maan puolelta Panulasta
päin, josta oli tarkoin pilkottu tie vaaran huipulle. Uhripappien oli
kuitenkin lupa nousta maihin niemen puoleltakin, ja kun Jorma aikoinaan
oli ollut ylin uhrien toimittaja ja pyhän vuoren korkein kaitsija,
astuivat miehet vuoren piiriin lähimmästä paikasta läheltä niemen
kärkeä. Ei ollut Jorma, sitten kun heitti tietäjän toimen veljensä
pojalle, näiltä paikoin moniin vuosiin vuorta lähestynyt.
Vuoren alla oli tasaista vesijättörantaa, luhtaniityksi muodostunutta,
jossa kasvoi paikka paikoin sakeata pajukkoa. Rantaa seuratessaan
niemen kärkeen päin, josta oli vähemmän jyrkkä tie vuorelle, yhtyivät
miehet latuun, jonka Jorma heti tunsi Panun laduksi. Se oli äsken
hiihdetty, eikä ollut hiihtäjä siitä kautta vielä palannut.
Taikatoimissaan oli tietäjä täällä nähtävästi liikkeessä.
Ladulle tultuaan miehet pysähtyivät. Kun tietäjän latuun yhtyi, ei
ollut hyvä lähteä sitä seuraamaan.
--Olisiko tuossa mitään, jos mentäisiin? arveli Jorma.
--Minä en häntä pelkää.
Jorma näki, että Kari oli äkeissään ja että hänessä alkoi nousta uhka,
joka, kun hänen luontonsa pääsi liikkeelle, nousi hiljaa, mutta
varmasti kuin keväinen tulva.
--Minua hän välistä kammottaa, vaikka onkin veljeni poika. Mutta
minkäpä hän tehnee meille kahdelle miehelle.
Ja he lähtivät hiihtämään samaan suuntaan kuin Panu oli hiihtänyt,
kuitenkaan hänen latuunsa liittymättä. Kari hiihti edellä, Jorma
jäljestä. Tultuaan niemen kärkeen näkivät he tuuhean kuusikon sisässä
olevan aukon keskessä pienoisen huoneen, jonka nurkkiin oli räystään
kohdalle naulattu karhun pääkallo kuhunkin ja sen alle pienempäin
petoeläinten pääkalloja, kaikilla kidat auki ja hampaat irvellään.
Miehet seisahtuivat metsän rintaan outoa asuntoa katselemaan.
--Panun taikasauna, kuiskasi Jorma.
Hetken aikaa he kuulostivat, mutta ei sieltä mitään kuulunut. Savusta
päättäen, jota lakeisesta nousi, oli Panu siellä vast'ikään ollut,
mutta sitten nähtävästi poistunut, koska veres latu vei ylös vuorelle.
--Lähdemme, virkkoi Jorma.
Tie oli jyrkkä ja kaitainen, kulkien toinen toistaan suurempien kivien
ja kallionlohkareiden lomitse ja tuuheain, maahan saakka ulottuvien
kuusenoksien alitse. Joskus aikoinaan oli Jorma tästä kautta kulkenut,
mutta olisi tuskin enää osannut, ellei Panun latu olisi ollut
ohjaamassa. Lopulta muuttui latu ahtaaksi poluksi kahden vuorenseinän
välissä, jonne vain vähän taivasta siinti. Miesten täytyi astua alas
suksiltaan ja kantaa niitä käsissään. Noustuaan viimeisen nikaman
olivat he samassa vuoren korkeimmalla kukkulalla, tullen sinne kuin
takatietä linnan torniin.
Vuoren laki oli tasainen kuin lattia, matalan kivisen aituuksen
ympäröimä. Alempana jyrkänteen rinteellä kasvavien kuusien latvojen
yli, jotka olivat myrskyistä kokoon kähertyneet, näkyi kaikille
haaroille, niin kauas kuin silmä kantoi, synkkää, ruskean viheriää
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Panu - 11
  • Parts
  • Panu - 01
    Total number of words is 3547
    Total number of unique words is 2183
    19.7 of words are in the 2000 most common words
    28.2 of words are in the 5000 most common words
    33.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 02
    Total number of words is 3666
    Total number of unique words is 2103
    22.6 of words are in the 2000 most common words
    31.1 of words are in the 5000 most common words
    36.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 03
    Total number of words is 3606
    Total number of unique words is 1974
    22.6 of words are in the 2000 most common words
    32.8 of words are in the 5000 most common words
    37.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 04
    Total number of words is 3582
    Total number of unique words is 2063
    22.1 of words are in the 2000 most common words
    30.6 of words are in the 5000 most common words
    35.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 05
    Total number of words is 3642
    Total number of unique words is 2018
    22.9 of words are in the 2000 most common words
    32.1 of words are in the 5000 most common words
    36.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 06
    Total number of words is 3661
    Total number of unique words is 2045
    21.2 of words are in the 2000 most common words
    31.7 of words are in the 5000 most common words
    36.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 07
    Total number of words is 3693
    Total number of unique words is 2134
    21.9 of words are in the 2000 most common words
    31.9 of words are in the 5000 most common words
    37.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 08
    Total number of words is 3511
    Total number of unique words is 2069
    21.1 of words are in the 2000 most common words
    29.1 of words are in the 5000 most common words
    34.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 09
    Total number of words is 3595
    Total number of unique words is 2073
    21.2 of words are in the 2000 most common words
    29.4 of words are in the 5000 most common words
    34.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 10
    Total number of words is 3749
    Total number of unique words is 2039
    20.9 of words are in the 2000 most common words
    29.4 of words are in the 5000 most common words
    35.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 11
    Total number of words is 3618
    Total number of unique words is 2156
    19.5 of words are in the 2000 most common words
    28.7 of words are in the 5000 most common words
    34.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 12
    Total number of words is 3581
    Total number of unique words is 2056
    19.5 of words are in the 2000 most common words
    28.5 of words are in the 5000 most common words
    33.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 13
    Total number of words is 3630
    Total number of unique words is 2017
    21.3 of words are in the 2000 most common words
    31.0 of words are in the 5000 most common words
    36.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 14
    Total number of words is 3771
    Total number of unique words is 1949
    23.4 of words are in the 2000 most common words
    34.5 of words are in the 5000 most common words
    39.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 15
    Total number of words is 3670
    Total number of unique words is 1983
    20.8 of words are in the 2000 most common words
    29.7 of words are in the 5000 most common words
    36.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 16
    Total number of words is 3511
    Total number of unique words is 2125
    17.8 of words are in the 2000 most common words
    26.2 of words are in the 5000 most common words
    30.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 17
    Total number of words is 3726
    Total number of unique words is 2094
    21.8 of words are in the 2000 most common words
    31.2 of words are in the 5000 most common words
    36.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 18
    Total number of words is 3544
    Total number of unique words is 2110
    18.4 of words are in the 2000 most common words
    25.8 of words are in the 5000 most common words
    31.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 19
    Total number of words is 3674
    Total number of unique words is 2018
    21.4 of words are in the 2000 most common words
    30.2 of words are in the 5000 most common words
    35.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 20
    Total number of words is 3804
    Total number of unique words is 1796
    23.8 of words are in the 2000 most common words
    31.9 of words are in the 5000 most common words
    37.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 21
    Total number of words is 3736
    Total number of unique words is 2021
    21.6 of words are in the 2000 most common words
    30.4 of words are in the 5000 most common words
    35.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 22
    Total number of words is 3640
    Total number of unique words is 2006
    21.8 of words are in the 2000 most common words
    30.0 of words are in the 5000 most common words
    35.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 23
    Total number of words is 3480
    Total number of unique words is 2201
    19.5 of words are in the 2000 most common words
    29.5 of words are in the 5000 most common words
    35.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 24
    Total number of words is 3663
    Total number of unique words is 1997
    21.4 of words are in the 2000 most common words
    28.6 of words are in the 5000 most common words
    33.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 25
    Total number of words is 1706
    Total number of unique words is 1029
    26.8 of words are in the 2000 most common words
    36.5 of words are in the 5000 most common words
    41.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.