Panu - 02

Total number of words is 3666
Total number of unique words is 2103
22.6 of words are in the 2000 most common words
31.1 of words are in the 5000 most common words
36.6 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
talviteirtä yhdestä puusta ampunut, ja miehet päättelivät Panua
silmäillen, että hänellä, tietäjällä, oli osanna tässä poikansa oudossa
saaliissa. Välistä oli ennenkin hänen mukana ollessaan sattunut
samantapaista.--Kerrankin oli eräs metsämiehistä, ollen yhtä pyytä
ampuvinaan, lävistänyt yhdellä nuolellaan kaksi, niin että jäivät
molemmat siihen kaulastaan riippumaan. Toisen kerran oli yhtä oravaa
kolkatessa pudonnut puusta toinenkin; nuoli oli yhteen oravaan
satuttuaan kimmonnut kuusen oksasta toiseen. Mutta ei Panu sallinut
näistä tämmöisistä puheltavan.
Teiret kynittiin miehissä, siivottiin, täytettiin voilla ja suolalla ja
heitettiin pataan, joka oli alkanut kiehua. Kuisma oli lähennellyt
Joukoa ja kuiskasi hänen korvaansa:
--Teitkö taikaa ennenkuin ammuit?
--Mitäpäs minä olisin hänestä taikaa tehnyt.
--Ei tule lintu loitsimatta, tetri taian tekemättä. Jos neuvot minulle,
niin taon tusinan nuolia ilmaiseksi. Jos pelännet sitä, että taikasi
käy tehottomaksi, niin saathan isältäsi uusia.
--Isä on kieltänyt.
--Ei se saa tietää.
--Isä tietää kaikki.
--Jos sanot, niin neuvon sinulle lauluja, joilla kaiken maailman
neitojen aittain ovet avautuvat. Vielä niitä niitäkin tarvitset, eikä
osaa isäsi niitä neuvoa.
Jouko, joka oli totinen, suorakasvoinen poika, hymähti vähän, mutta ei
vastannut. Usein laski Kuisma hänen kanssaan tuollaista todensekaista
leikkiä, usein kärtti hän sanoja ja taikoja, mutta ei ollut Jouko
kuitenkaan varma siitä, uskoiko se niihin, vai pitikö vain pilkkanaan
sekä isää että häntä ja kaikkia, jotka taikoihin luottivat.
--Teitkö tämmöisen taian,--ahdisteli Kuisma yhä edelleen,--oliko
sinulla pussissasi kolme kynää kolmen pyytäjän pyydyksestä otetun
linnun siivestä, majavan hammas ja sipale vanhan ruumiin vasemmasta
korvalehdestä, panitko pussin kainaloosi ja kiersitkö sillä
lintuparven? Oliko?
--Ei ollut.
--Sitten oli sinulla mustan kissan pää, ja sillä kiersit ja panit sen
kannon päähän?
Panun terävä silmä, joka pälyi kaikkialle, oli muiden syödessä ja ääntä
pitäessä seurannut Kuismaa ja Joukoa ja sai hänen tarkka korvansa
muutamista sanoista selville, mistä oli puhe.
--Ne on niitä Kuisman taikoja ne, virkkoi hän pilkallisesti.
--Kun ei kelvanne, niin neuvo parempia ... ota oppiisi minut!
--Ei ole sinusta tietäjäksi ... olet liiaksi laajasuinen, haastaisit
kaikelle maailmalle tietosi, ja sinne ne sitten menisivät, ja voima
hajoisi kuin sumu ilmaan.
--Sinne ne vielä menevät muidenkin tiedot ... en ole ikipäivinä taikaa
tehnyt enkä loitsua lukenut.
--Aina sillä kehut, mutta edestäsi löydät, minkä taaksesi kylvät.
Jouko näki isänsä silmän välähtävän. Ei suottakaan olisi hän sallinut
taikoja halvennettavan ja niistä kevytmielisesti puhuttavan. Mutta
paljon oli niitä sellaisia, jotka niin tekivät. Monet nuoret miehet
pitivät niitä pilkkanaan, varsinkin hänen kuultensa, joka oli suuren
tietäjän poika. Ei vanha setä Jormakaan niitä viljellyt, ja usein siitä
hänen kanssaan väittelivät. Mutta Joukon täytyi niitä noudattaa joka
asiassa, mihin ryhtyi. Menipä hän kalaan tai metsälle, aina neuvoi isä,
mitä oli tehtävä, ja kyseli ja muistutteli entisiä ja uusia opetti. Ei
voisi hän ainoatakaan tekemättä jättää. Jos jää tekemättä tehtävä taika
ja paha haltija sitomatta, alkaa se jäljessä kulkea ja ympärillä hiipiä
ja viimein tekevät tuhon, kun niitä niin paljon kertyy, että jaksavat.
Mutta kun tekee taian, lukee luvun siinä, missä se on tehtävä, niin
tottelee kuin koira isäntäänsä ja tekee, mitä teettää.
--Liepeesi palaa! kuuli Jouko jonkun huudahtavan. Hajamielisenä hän oli
istunut tulen ääressä ja antanut paukun kyteä viittansa liepeessä.
--Ei ollut varattu tulta vastaan, pisti Kuisma. Onko totta, Panu, ettei
sinulla ole tulenvaraustaikoja ... että tulelle et mitään taida?
--Kuka sen on sanonut?
--Reita vainaja kuului kehuneen ... hänellä oli ... jos tuleen vielä
hukut!
Panu ei vastannut.
Liha oli padassa pehmeäksi kiehunut, ja miehet seivästivät terävään
tikkuun palasensa kukin. Pian oli aamiainen syöty, tavarat koossa, tuli
sammutettu ja miehet valmiina lähtemään. Heitettyään turkit yltään ja
sidottuaan ne ahkioihin asettuivat he suksilleen, vetäisivät
kaksisäikeisen ahkiojukon olkapäittensä yli, kiinnittivät sen
vyötäisiinsä ja aikoivat jo lähteä liukumaan, kun Panu virkkoi
lyhyesti, melkein käskevästi:
--Ei taiatta taipaleelle, jumalatta juoksemahan; viime mutka koskessa
pahin, huippu tiessä jyrkin kohta.
Miehet asettuivat puolikehään johtajansa ympärille. Irrotettuaan pienen
kirveen pulkkansa seviltä karsi hän sillä ensimmäisestä matkan
suunnassa olevasta kuusesta alimman oksan ja lausui puoleksi laulavalla
äänellä:
--Tepposeni tiejumala,
ainoa avittajani,
kun minää kotoa kuljen,
isoni ilopihoilta,
mammoni makuusijoilta,
käyös kanssani keralla,
veräjillä vierahilla,
oudoilla tuvan ovilla,
jottei keksis kierosilmä,
kadesilmä sinkahuttais,
kirkonväki viskeleisi,
kellopeikko paiskeleisi,
jottei pystyis papin juonet,
manaukset mustan miehen.
Anna viekkaus väkevä,
anna taito, taikatieto,
jolla tyhmät tyrmistellä,
hölmön kansa kaikenlainen;
pidä tiellä tervehenä,
matkan päässä mairehena,
saata kauniisti kotihin,
omille olomajoille,
isän tuomille tuville,
emon saunan lämpimille.
Koko seurue kertasi viimeiset säkeet, samassa ponnistivat miehet
sauvojaan ja suksiaan ja hurahtivat hongikon läpi rinnettä alas.
Rinteen alla oli suuri suo. Juuri kun suksien vauhti oli hiljennyt ja
miehet alkoivat todenteolla kiskoa kuormiaan, kuului huikkaus
takaapäin, ja humisten kiiti heidän ohitsensa pyryävänä lumipilvenä
poroilla ajava matkue, puolikymmentä pulkkaa, yksi pulkka tyhjänä.
--Hei, hai, Korpivaaran kopeat miehet! huusi jälkimmäisen pulkan ajaja
taakseen kääntyen. Jo on joukko joutavassa, kun on lunta soutamassa!
--Akka lehmällä ajavi, uros itse hiihtelevi! huusi Kuisma vastaan.
--Hoi, Panu pahanniminen, kohta on valtasi vähissä! Reidan poika on
löydetty ja ajaa huomenna kotikyläänsä!
--Valehtelet vääräsääri, laskettelet laajasuinen!
--Koston päivä on koittanut!
--Laitanko, Panu, nuolen tuon sekasikiön selkään? kysyi Kuisma.
--Anna hurjien humata!
Mutta Panu ei ollut niin rauhallinen, kuin miksi tekihe. Miehet, jotka
hänen ohitsensa ajoivat, olivat vähän väliä hänen tiellään, milloin
pitkin, milloin poikki. Ne olivat sekalaista, kesytöntä lappalaista
rotua, joiden keskuudesta monena miespolvena oli syntynyt taikureita ja
tietäjiä. Reidan, heidän viimeisen noitansa, oli hän kukistanut ja
uudistanut Panujen vanhan vallan, mutta eivät reitalaiset, joiksi heitä
kutsuttiin, vieläkään hänen valtaansa tunnustaneet.
--Sanoiko se Reidan pojan löytyneen? kysyi Ilpo Panun vieressä
hiihtäessään.
--Niin huusi, mutta sitähän ne ovat ikänsä kaiken huutaneet.
Mutta jos Reita sittenkin olisi löytynyt ja palannut kadoksistaan? Jos
hän olisi perinyt isänsä tiedot ja tulisi sukunsa surmaa kostamaan?
--Akkamieltä minua, kun en jäljestä ajanut ja syössyt surman suuhun.
sitäkin!
Panu painoi liikkeeseen joutuneen mielensä ajamana eteenpäin niin, että
toisten oli työläs hänen rinnallaan pysyä, ja ajan ollen jätätti hän
niin, että kun oli tullut kirkkoharjulle, täytyi hänen pysähtyä toisia
odottamaan.
Ei ollut päivä vielä kokonaan valjennut, kun Panu, niinkuin ilves
kukkulan laelta korkeimman kiven päältä tarkastaa, onko pääsy laakson
kautta vapaa, katseli edessään olevaa alankoa. Aamuruskon valossa
punertelevia savupatsaita kumpuili sieltä sekä lakeistorvista että
nuotioista, joita markkinamiehet olivat sytytelleet. Niistä päättäen
oli kansaa lukuisasti saapunut ja toisia näkyi tulevan jäätä pitkin,
mitkä poroilla viiletellen, mitkä suksilla pitkissä jonoissa hiihtäen.
Markkinapaikka oli jäällä Kirkko- ja Voudinniemen välissä, ja hyöri
siellä jo mustia olennoita kuin muurahaisia. Hiljaista hyminää kuului,
koirat haukkuivat, kelloja kilisi, ja koski kohisi tuolla, missä näkyi
musta suvanto valkean jään reunassa ja paksu usvapilvi nousi mustan
metsärinnan alta. Monta kertaa ennen hän oli tämän saman harjun päällä
katsellut tuonne, missä alkoi se maailma, joka aina oli ollut hänelle
vihollisten maa. Kuta useammin hän siellä kävi, sitä sankemmaksi se
hänen sydäntään paisutti. Sinne se oli asettunut, ja sieltä se
valtaansa levitti, se paha haltija, joka jäyti kansan vanhaa tietoa.
Eivät sitä vastaan mitkään taiat auttaneet, tuossa oli sen asumus,
suuressa omituisessa huoneessa ristin alla, ja tuolla vähän tuonnempana
asui sen turvissa se sen suuri tietäjä, johonka eivät mitkään
silmänteet eivätkä taiat pystyneet. Houkkoja olivat olleet ne, jotka
eivät sitä silloin, kun se vielä oli vähävoimainen, käännyttäneet pois
näiltä mailta. Mutta tästä se ei edemmäksi pääse, tämän harjun yli se
ei harppaa niin kauan kuin hänen keuhkoissaan henki kulkee. Keinot hän
tiesi ja niitä aikoi hän käyttää.
Miehet saapuivat vähitellen toinen toisensa perästä pulkkiaan mäen
päälle kiskoen. Kun kaikki olivat koolla, pidettiin neuvottelu ja
päätettiin jättää tavarat piiloon harjulle siksi aikaa, kunnes
nähtäisiin, minne päin kaupat alkaisivat kallistua. Eivät saisi ostajat
tietää, minkä verran on nahkoja saatavana. Vasta sitten, kun hinnat on
markkinain kuluessa saatu nousemaan, tuodaan varastot esiin. Se oli
Panun neuvo, ja kaikki siihen suostuivat. Pulkat vedettiin syrjään,
kätkettiin tiheään näreikköön ja jälki lakaistiin havuluudalla umpeen.
Kun taas seistiin suksilla, valmiina alas lähtöön, näyttivät miehet
odottavan käskyä, ennenkuin laskivat suksensa menemään. Seistessään
siinä he olivat kuin joukko sydänmaitten sissejä ryöstöretkellä,
aikeissa karata viljeltyjä seutuja hävittämään.
--Hii--heijaa! huudahti Panu ja potkaisihe rinnettä menemään muiden
seuratessa.
Mutta juuri, kun hän oli parhaaseen vauhtiinsa päässyt, helähti häntä
vastaan laaksosta ääni, joka sai hänet vaistomaisesti sauvoillaan
kaikin voimin vastaan karustamaan. Se oli kirkonkellon soitto, joka
kutsui kansaa markkinamessuun. Mutta ei saanut Panu enää suksiaan
seisahtumaan, ja huimaavaa vauhtia kiidättivät ne häntä sankassa
lumipilvessä laaksoa kohti. Hän näki suuren kookkaan miehen astuvan
tietä myöten, jonka poikki hänen oli mentävä. Se pysähtyi katsomaan, ja
sen jäljessä tuleva väkijoukko pysähtyi myöskin. Siksi sai Panu
suksensa käännetyksi, ettei päälle ajanut, mutta tien yli päästyä
irtautui toinen suksi hänen allaan, ja karkeasti kiroten lensi hän
vyötäisiään myöten seisoalleen hankeen.
--Älä kiroo! kuuli hän jonkun väkijoukosta huutavan.
--Kiroon kirottuanikin, joka tielleni asettuu!
--Ei kirosi kirkonmieheen pysty!
Väkijoukko riensi papin jäljessä kirkkoon, kello kirkon tornissa heilui
vimmatusti, ja sekava kiukun ja nolon mielen tunne rinnassaan
puhdisteli Panu lunta suustaan ja silmistään. Enne oli ilkeä, hän oli
kaatunut kaiken kansan nähden, ja hänen miestensä oli useiden käynyt
samalla tavalla. Hän nousi taas suksilleen ja laski alas jäälle, jossa
markkinapaikka tyhjenemistään tyhjeni kaikkien kirkkoon rientäessä.


III.

Kontojärven pappilan huoneet olivat kaksi toisiaan vastapäätä olevaa
pirttiä, porstua väliä, jonka pohjassa oli yksi ainoa kamari. Vanhempi
ja pienempi tupa oli aikoinaan, ennenkuin vakinainen pappi
Kontojärvelle asettui, ollut tänne silloin tällöin suuriksi juhliksi ja
markkinapäiviksi saapuneen saarnamiehen asunto, jossa väliajoilla
kirkonvartija oleskeli. Nykyisen papin edeltäjän aikana oli tehty
toinen tupa, sisäänlämpiäväksi sekin ja vasta nyt uudelleen sisustettu
saliksi. Uusi salin sisustus oli siinä, että uuni laitettiin
uloslämpiäväksi, lakeinen tukittiin ja nahkan kedestä ja hienoista
päreistä tehdyt ikkunat muutettiin lasi-ikkunoiksi. Ne olivat
ensimmäiset niillä seuduin, eikä sellaista oltu vielä kirkkoonkaan
hankittu. Vasta sen jälkeen, kun pappi sai lasi-ikkunat, laitatti
voutikin samanlaiset.
Tuvan takassa palaa kirkas pystyvalkea hienoiksi halkastuista
oksattomista koivuhaloista tehty, valaisten suurta huonetta, jonka
pienistä ikkunoista samalla tunkee sisään hiukan tammikuun niukkaa
päivää. Seiniä sitovat toisiinsa paksut orret, joille on nostettu
kaikenlaista tavaraa: pärekoreja, hevoskaluja, reen jalaksia, tankoihin
pistettyjä reikäleipiä y.m.s. Peräseinällä on pitkä pöytä, yhdestä
hongasta halkaistu, tyvipuoli leveämpi kuin latva. Seiniä pitkin
kulkevat pitkät penkit, katketen pöydän päässä, jossa karhun taijan
päällä on suuri, korkeaselustiminen, nahkalla päällystetty ja
nähtävästi muualta tuotu nojatuoli. Tuolin edessä pöydän tyvellä on
paksu raamattu, joitakuita muitakin tanakkakantisia kirjoja ja
kirjoitusneuvot; sen takana on kirjahylly ja sen kahden puolen
Luteruksen ja Kustaa Waasan muotokuvat kuparipiirroksissa. Ovensuussa
on höyläpenkki ja seinällä höyliä, kirveitä, sahoja ja muita työkaluja.
Karsinapuoli pirttiä on muodostettu kuin eri huoneeksi omaa erikoista
asujataan varten. Ikkunan alla on pienoinen, kiiltomaalilla maalattu
naisen ompelupöytä ja sen molemmin puolen kaksi suorapiistä, vaalealla,
raitaisella vaatteella katettua tuolia ja nurkassa samantekoinen sohva,
jonka takana kultakehyksinen soikea peili kynttiläjalkoineen. Pöydän ja
sohvan välissä on messinkihelainen piironki. Koko karsina on muusta
huoneesta erotettu ortta myöten uunin nurkasta peräikkunaan kulkevalla
uutimella.
Huoneessa käyskentelee sitä järjestellen nuori nainen. Suuresta
matka-arkusta ottaa hän esille kapineen toisensa perästä: uutimia,
mattoja, peitteitä, liinoja ja lakanoita, jotka äsken juuri olivat
tulleet Turusta markkinamiesten mukana.
--Nythän tämä alkaa vähän ihmisasunnolta näyttää, huokaa hän.
Hän on solakka, hienon näköinen ihminen, liikkeet vähän uupuneet ja
kasvoissa alakuloinen, vähän tyytymätön ilme. Otettuaan esille suuren
kauniin ryijyn levittelee hän sitä käsissään, katsellen, mihin sen
asettaisi. Mutta ei sitä näyttänyt voivan oikein mihinkään asettaa.
Lattia on musta ja epätasainen, seinät samoin. Kaikki täällä on niin
mustaa ja nokeentunutta. Ihmisetkin näyttävät, kuin olisivat kaikki
savustettuja. Joka paikassa ammottaa täällä raaka puu ja silittämätön
kivi. Tuokin, tuo uunin kylki ... mutta senhän minä peitänkin tällä ja
seiniä varten täytyy keksiä jotakin muuta. Hän mittaa, ja se sopii.
Innostuen siitä rupee hän laajentelemaan järjestelysuunnitelmaansa.
--Tuohon kun siirrän pöydän ja nuo tuolit ja levitän hirven taljan
jalkain alle, niin tulee tästä lämmin, soma nurkka.--Kaarina, huutaa
hän ovesta, tulehan tänne, mitä teet siellä ulkona?
--Terveisiä kirkosta! Lakaisen tullessani lunta täältä porstuasta, kun
on taas ajanut kynnyksen tasalle.
Sitäkin on täällä niin, että tahtoo siihen hukkua, jos minne liikahtaa.
Se tunkee huoneisiin, sataa sisään piipuista, nietostaa lasit umpeen,
sulkee tien kaikkialle. Ja kun ei sitä ole, silloin ei pääse senkään
vertaa: soita ja korpia kaikkialla, jotka näyttävät ulottuvan maailman
laitaan.
--Tulehan auttamaan minua, Kaarina!
Kaarina siunasi sitä ihmettä, että matto ripustetaan uunin kylkeä
koristamaan. Mutta paljon oli Kaarinalla ollut muutakin kummastelemista
tästä kaukaa tulleesta rouvasta, jonka käytös, vaatteet ja kaikki
tuumat olivat niin toisenlaisia kuin kenenkään, joita oli ennen nähnyt.
--Kas niin, ja nyt asetamme nämä muut.
He alkoivat purkaa ja tyhjennellä lattialla olevia matkalaatikoita
levitellen penkeille, tuoleille ja pöydille kapineita, jotka Kaarinasta
olivat toiset toisiaan somempia. Sieltä löytyi posliiniastioita,
lasisia kuppeja, hopealusikoita ja vaatteita, kaikki rouvan
myötäjäistavarat, koko hänen entisen neitokammionsa sisustus Turusta,
jotka hän oli jättänyt sinne, mutta jotka hänen ystäviensä toimesta oli
kelin tultua lähetetty tänne hänen synkkää sydänmaan elämäänsä
valaisemaan.
--Kylläpä te olette rikas! huudahti Kaarina silmät säteillen. Ei
saksoillakaan ole niin paljon koreita kaluja kuin teillä. Menettekö
markkinoita katsomaan?
--En tiedä. Onko tullut paljon väkeä?
--Koko aamun niitä on hiihtänyt ja poroilla ajanut. Äsken kun messuun
menin, tuli Korpivaaran Panukin miehineen.
--Kuka hän on?
--Ettekö tiedä, kuka on Korpivaaran tietäjä? Sillä on erilaiset
vaatteet kuin muilla ... se laski juur'ikään suksillaan kirkkoharjun
rinteestä ja oli vähällä kaataa pastorin, mutta kaatuikin itse. Jos
minkä vielä tekee, kun kirosi pahasti.
--Minkä hän tekisi?
--Mene tiedä, minkä tekee velho. Pastori sen taitaa teille paremmin
selittää kuin minä. Mutta osaa ne tehdä hyvääkin, kun tahtovat. Vouti
oli äidille sanonut...
--Mitä on vouti äidillesi sanonut?
--Eihän se paljon mitään ... paremminhan sen pastori tiennee.
--Sano nyt sentään, mitä vouti on sanonut.
--Korpivaaran Panu osaa parantaa tauteja, mutta paha vie sen sielun,
jonka ruumiin se parantaa.
--Voutiko niin sanoi?
--Ei, vaan pastoripa.
--Tietääkö Kaarina ketään, jonka hän on parantanut?
--Ka, voudin emännän paransi toisilla markkinoilla, kuiskasi Kaarina.
--Mikä häntä vaivasi?
--Heittäjä nakkeli välistä monta kertaa päivässä niin, että oli koko
ruumis sinelmillä, eikä se siihen saanut apua parhailta Ruotsin
tohtoreiltakaan, kun oli tauti panentatauti ... niin kun sitten tuli
takaisin tänne kuolemaan, niin kutsui vouti Panun, ja kun se vei
saunaan ja antoi voiteet ja luki luvut, niin ei sen koommin nakellut.
--Veikö se paha sitten sen sielun?
--Pyhä Maaria varjelkoon, mistäs minä sen tiedän ... vuoden perästä
kuoli ja kelloilla haudattiin ... mutta kyllä se paljon kummitteli ...
mutta älkää, hyvä rouva, kenellekään sanoko, että minä olen sanonut!
--Ei sinun sitä tarvitse pelätä.
--Ette saa sanoa pastorillekaan. Sitä ei tiedä kukaan.
--Mistäs sinä sen sitten tiedät?
--Ka, kun minä palvelin siellä, niin pani lämmittämään saunaa ja käski
keräämään metsästä ukkosen kaatamia puita ja noutamaan vettä purosta,
joka kolmesti maan alaitse juoksee, eikä sitä tekemään kelvannut kuin
semmoinen, jonka luona ei ole sulhasia käynyt. Kielsi kiven kovaan,
ettei saa tulla saunaan, kun hän kylvettää, muuten uhkasi minut
menettävänsä; mutta minä menin luukun raosta tirkistämään, ja rouva oli
selällään olkien päällä lattialla, ja Panu huitoi ja loihti ... kyllä
se nyt laittaa suden tai karhun tai nostaa merestä Turson. Pelkäisin
pahemminkin, jos en olisi pappilassa piikana.
--Mikä on Turso?
--Mistäs minä sen tiedän, mutta se on vain semmoinen, joka viepi...
--Ja sinä uskot, että se sen voi?
--Ettekös te usko?
--Saattoihan sen Jumalakin parantaa.
--Ka, saattoihan Jumalakin tai Neitsyt Maaria emonen. Äiti sanoo, että
Neitsyt Maaria emonen on yhtä hyvä jumala kuin oikea Jumalakin, ja pyhä
Henrikki ja pyhä Pirkitta, joka karjaa varjelee... Sillä on sen kuva
navetan parressa piilossa, ja siellä se sitä rukoilee, kun ei isä
suvaitse. Isä on papin uskossa ja rukoilee niinkuin kirkossa.
--Mitenkäs Kaarina rukoilee?
--Minä rukoilen niinkuin äiti pienenä opetti:
Anna emoni, suo Jumala,
laita lapselle osoa.
viluhista lämmitellä,
anna maata Maariainen,
Kiesus leppein levätä,
syötelläni nälkähistä,
niinkuin Maaria makasit.
Kiesus leppein lepäsit!
--Nyt on messu pidetty! Jo tulevat muutkin kirkosta.
Rouva ja Kaarina menivät ikkunaan, josta näkyi kirkko ja sen alla oleva
jää. Oven täydeltä tunki väkeä kirkosta ulos painuen vahvana mustana
vyörynä alas rantaan.
Ainoastaan yksi roteva mies näkyi eroten muista, joiden edellä oli
kulkenut, tulevan pappilaan tuovaa tietä myöten. Voimakkaasti ja
varmasti hän astui pää pystyssä ja selkä suorana, silloin kun nuo
pienet, vähäpätöisen näköiset olennot pyörivät kuin kääpiöt hänen
jäljessään...
Tuommoisena, juuri noin suorana ja komeana ja voimakkaan varmana ja
samalla noin miettiväisen näköisenä oli hän astunut Tuomiokirkon torin
poikki Turussa, palatessaan luennoiltaan yliopistossa. Hän tuli
portista sisään ja meni omaan pieneen kamariinsa pihan perällä, jossa
hänellä oli asunto ilmaiseksi ja päivälliset vapaat lasten opetuksesta
professorin perheessä. Hän oli niin urhokkaan, niin sankarimaisen
näköinen eikä ollenkaan niinkuin ne muut papin kokelaat. Hän luki
jumaluusoppia, ja Turun parhaat perheet olivat ottaneet hänet
huostaansa, auttoivat häntä ja hankkivat hänelle tilaisuuden opinnoiden
jatkamiseen vielä papintutkinnonkin suoritettua. Hän väitteli, hänestä
toivottiin paljon ja hänet tahdottiin kiinnittää yliopistoon. Ja johan
hänellä oli paikkakin tiedossa, jota odottaessa ja kun häät oli
vietetty, hän sai papin paikan Ahvenanmaalla. Mutta yht'äkkiä hän
sitten muuttui, palattuaan matkoilta sisämaahan, jossa piispan
notariona oli ollut tarkastuksilla mukana. Synkkänä ja sanatonna hän
kulki ja silloin, kun joskus puhui, puhui velvollisuuksista, joita
tunsi olevansa kutsuttu täyttämään. Puhui siitä, ettei hänen paikkansa
pitäisi olla täällä, vaan tuolla kaukana, jossa Jumalan valtakunnan
hyväksi ei vielä ole paljon mitään tehty. Silloinhan kuoli heidän
lapsena ... ja silloinhan hän sanoi tulleensa selvyyteen siitä, että se
oli otettu häneltä pois sentähden, että hän sitä liiaksi rakasti,
enemmän kuin Jumalaa ja kansaansa, joka pimeydessä vaelti. Lähdettiin
tänne, ja samahan tuo oli, missä oltiin. Yhteisestä päätöksestähän,
vaikkakin kaikkein sukulaisten ja suosijain mieltä vastaan lähdettiin,
paikan auettua, tänne kaukaisille rajamaille, erämaahan, jossa ihmiset
vielä puolittain pakanoina elivät, uskoivat noitiinsa ja taikoihinsa,
ja epäjumaliaan palvelivat. Ja täällä sitä nyt oltiin.
Kun ei täällä vain olisi niin kylmää ja kolkkoa ja autiota ja ihmiset
niin suljetuita ja juroja. Usein oli hän jo katunut tänne tuloaan, oli
katunut taas sitä katumistaankin, mutta kotiutua tänne ei hän koskaan
luullut voivansa. Ainoastaan silloin, kun hänen mielensä innostus
häneenkin tarttui, kun hän tuli vakuutetuksi hänen tehtävänsä
suuruudesta, sai hän mielensä viihtymään. Se voikin puhua siitä niin,
että maailma ainakin siksi hetkeksi kokonaan näytti muuttuvan. Peikot
hän korpien pimeydestä karkoittaa, uskoon ja valoon ja vapauteen
pakanuuden orjuudesta hän kansan vie, Jumalan työtä tekee, kirkon
ympäristöä perkkaa ja sen kellojen äänen kaukaisimpiinkin rotkoihin
kaiuttaa! Sellaisia olivat aina hänen sanansa, ja silloin tuntuivat
hänen omat huolensa hänestä niin pieniltä ja itsekkäiltä. Jos ne vain
taas toisina hetkinä eivät olisi tulleet kahta voimakkaampina takaisin
... jos häntä välistä ei olisi peloittanut niin, että sydän oli
jähmettyä, ja jos hän olisi voinut olla aavistuksiaan uskomatta. Mutta
välistä, kun hän yöllä kuuli tuon heti talon takaa alkavan korven
ryskävän ja paukkavan, tuntui hänestä kuin harjun puut syöksyisivät
hänen päälleen ja hän rutistuisi kuin karitsa kaatuvan hongan alle,
vaikka hänen miehensä seisoi häntä varjelemassa ja torjui niitä kädet
ojoina hänen luotaan. Vääristyneet petäjät olivat välistä hänen
unissaan noita-akkoja, joiden keskellä hänen miehensä taaskin tappeli
ja riuhtoi eikä huomannut, kun toiset hänet kiertäen tarttuivat hänen
vaimoaan hiuksiin ja jalkoihin ja raahasivat hänet palavaan kirkkoon,
joka välistä oli kuin Turun tuomiokirkko, välistä kuin oma kirkko,
mutta lopuksi aina niinkuin se polttorovio, jonka päällä hän oli nähnyt
velhovaimoja Turun tullissa poltettavan. Yhtä mittaa kuuli hän täällä
taikuudesta ja noituudesta puhuttavan, ja yhä useammin häntä nuo
painajaiset rasittivat.
Ei hän niistä huoli, ei hän niitä tahdo pelätä, eivät ne hänelle mitään
mahda, kun hänen luja, voimakas, hellä miehensä on häntä niiltä
suojelemassa ... mutta sittenkin hän vapisi noita ihmisiä, joiden
silmissä oli niin kumma kiilto, salaperäinen syrjä-ilme, niinkuin
olisivat aina joitakin mustia mietteitä hautoneet, että ne välistä
värisyttivät häntä selvällä päivälläkin. Eikä hän kuolemakseenkaan
olisi uskaltanut heille kättä antaa.
Kuului askelia porstuasta. Pudistaen kaikki synkät kuvat mielestään
kiiruhti hän uunin luo, kaatoi padasta lämmintä maitoa kupposeen ja
ojensi sen tulijalle. Tämä näytti ilostuvan, hänen otsansa kirkastui,
hän heitti turkin yltään, pani kupin syrjään ja sulki syliinsä
vaimonsa.
--Ethän ole enää tyytymätön minuun, sanoi tämä.
--Enhän toki, jos et vain sinä.
--Olin eilen taas niin paha ja kärtyisä ja pahoitin mielesi ... vaan
elä siitä välitä ... se tulee tuo mieli aina, kun minua peloittaa enkä
minä voi itseäni voittaa, mutta elä sinä sitä enää muistele.
--Enhän minä, rakas ystäväni ... ymmärränhän, että mielesi voi murtua
... mutta kyllä päivät vielä pitenevät, ja maailma valkenee. Eikä sinun
tarvitse peikkoja eikä noitia pelätä ... minä karkoitan ne, voitan ne
... hävitän ne sukupuuttoon--sinunkin tähtesi!
--En minä nyt taas pelkääkään...
--Yhtä sinulta kuitenkin pyytäisin...
--Sano, mitä.
--Älä sano vast'edes niin kuin sanoit eilen: »Olkoot pakanat pakanoita,
mitä meidän oli heidän kanssaan tekemistä?»
--Enhän minä ... enkä sitä niin pahasti tarkoittanut ... nämä
kotipuoleni muistot ne vain johdattivat mieleeni toisia ihmisiä ja
oloja.
--Tiedänhän minä sen ... ja tiedän sen tulevan siitä, ettet näitä
ihmisiä vielä käsitä etkä vielä ole oppinut heitä rakastamaan ...
eiväthän ne olekaan noita meidän hauskoja ja hilpeitä
saaristolaisiamme, joihin olimme jo niin kiintyneet ja jotka olivat jo
muuttuneet ystäviksemme. Mutta kuitenkin koskee se minuun, enkä soisi,
kun olemme päättäneet koko elämämme pyhittää...
--Niin, niin, tahdon minäkin pyhittää elämäni, mikäli voin ... oletko
jo tavannut niitä miehiä, joista eilen puhuit?
--He tulevat kohta tänne ... toivon heidän kauttansa voivani ruveta
jotakin vaikuttamaan ... paljonhan en vielä ole saanut aikaan ...
täällä ei voi tehdä rynnäköitä, niinkuin luulin, täytyy ryhtyä
valloittamaan piirittämällä...
--Ja piiritys kestää kauan?
--Pelkään sen kestävän kauemmin kuin--luulinkaan ... vaikka toisaalta
enteet ovat hyvätkin.
--Kerro niistä ... mutta juohan toki maitosi ennenkuin se jäähtyy ...
tules tänne katsomaan, miten olen aikonut järjestää.
Hän vei hänet karsinaansa verhon taa, sai hänen suostumuksensa uusiin
järjestelyihinsä, pani hänet auttamaan itseään, ja, kun uunin kylki oli
saatu uuteen asuunsa, virkkoi hän, heidän vierekkäin sohvalle
istuutuessaan:
--Kas niin, kerrohan nyt hyvistä enteistäsi!
--Niin, minä tarkoitin sitä nuorta miestä, Reita on hänen nimensä, joka
tuli jo joulun aikana tänne ja pyysi saada asua saunassamme. Hän on
kertonut...
--Hänen kalpeat kasvonsa ja palavat silmänsä ovat minua aina
peloittaneet.
--Olet niin herkkä ottamaan epäedullisia vaikutuksia... Hän on kertonut
olevansa entisen noidan poika.
--Olinhan siis kuitenkin oikeassa.
--Hänen isänsä oli noita ja pakana, mutta itse hän on kristitty, vaikka
muutamia vuosia sitten hänkin oli täysi pakana. Hänet oli määrätty
noidaksi isänsä jälkeen, ja hän olisi kai siksi tullutkin, ellei hänen
äitinsä Jumalan ihmeellisten ohjausten vaikutuksesta olisi tuonut häntä
Turkuun, jossa hänet kastettiin. Nyt tulee hän tarjoutumaan
palvelukseeni ja olemaan avullisena heimolaistensa kristitsemisessä.
--Sehän oli onni, sanoi rouva hajamielisesti,--mutta pastori jatkoi
innostuen:
--Se oli todellakin onni, kun en tähän saakka ole saanut käsiini
ketään, joka tuntisi ihmisiä ja elämää tuolla laajalla perukalla, mikä
melkein järjestään kuuluu olevan pakanallista seutua, vaikka nimeksi
kyllä kristinuskon tunnustavat. Heillä on epäjumalansa, joille
uhraavat, ja omat noitapappinsa ja taikatemppujen tekijät. Täällä ei
ole mitään toimitettu ... koskematon korpi kaikkialla.
--Tiedätkö, mitä Kaarina minulle juuri ikään kertoi, keskeytti hänet
rouva, johon hänen miehensä innostus tarttui. Hän on täällä nyt, se
mies sieltä sydänmaalta, joka on se suuri tietäjä ja joka oli
parantanut voudin rouva vainajan. Eikö hän ollut vähällä hiihtää sinua
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Panu - 03
  • Parts
  • Panu - 01
    Total number of words is 3547
    Total number of unique words is 2183
    19.7 of words are in the 2000 most common words
    28.2 of words are in the 5000 most common words
    33.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 02
    Total number of words is 3666
    Total number of unique words is 2103
    22.6 of words are in the 2000 most common words
    31.1 of words are in the 5000 most common words
    36.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 03
    Total number of words is 3606
    Total number of unique words is 1974
    22.6 of words are in the 2000 most common words
    32.8 of words are in the 5000 most common words
    37.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 04
    Total number of words is 3582
    Total number of unique words is 2063
    22.1 of words are in the 2000 most common words
    30.6 of words are in the 5000 most common words
    35.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 05
    Total number of words is 3642
    Total number of unique words is 2018
    22.9 of words are in the 2000 most common words
    32.1 of words are in the 5000 most common words
    36.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 06
    Total number of words is 3661
    Total number of unique words is 2045
    21.2 of words are in the 2000 most common words
    31.7 of words are in the 5000 most common words
    36.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 07
    Total number of words is 3693
    Total number of unique words is 2134
    21.9 of words are in the 2000 most common words
    31.9 of words are in the 5000 most common words
    37.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 08
    Total number of words is 3511
    Total number of unique words is 2069
    21.1 of words are in the 2000 most common words
    29.1 of words are in the 5000 most common words
    34.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 09
    Total number of words is 3595
    Total number of unique words is 2073
    21.2 of words are in the 2000 most common words
    29.4 of words are in the 5000 most common words
    34.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 10
    Total number of words is 3749
    Total number of unique words is 2039
    20.9 of words are in the 2000 most common words
    29.4 of words are in the 5000 most common words
    35.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 11
    Total number of words is 3618
    Total number of unique words is 2156
    19.5 of words are in the 2000 most common words
    28.7 of words are in the 5000 most common words
    34.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 12
    Total number of words is 3581
    Total number of unique words is 2056
    19.5 of words are in the 2000 most common words
    28.5 of words are in the 5000 most common words
    33.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 13
    Total number of words is 3630
    Total number of unique words is 2017
    21.3 of words are in the 2000 most common words
    31.0 of words are in the 5000 most common words
    36.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 14
    Total number of words is 3771
    Total number of unique words is 1949
    23.4 of words are in the 2000 most common words
    34.5 of words are in the 5000 most common words
    39.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 15
    Total number of words is 3670
    Total number of unique words is 1983
    20.8 of words are in the 2000 most common words
    29.7 of words are in the 5000 most common words
    36.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 16
    Total number of words is 3511
    Total number of unique words is 2125
    17.8 of words are in the 2000 most common words
    26.2 of words are in the 5000 most common words
    30.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 17
    Total number of words is 3726
    Total number of unique words is 2094
    21.8 of words are in the 2000 most common words
    31.2 of words are in the 5000 most common words
    36.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 18
    Total number of words is 3544
    Total number of unique words is 2110
    18.4 of words are in the 2000 most common words
    25.8 of words are in the 5000 most common words
    31.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 19
    Total number of words is 3674
    Total number of unique words is 2018
    21.4 of words are in the 2000 most common words
    30.2 of words are in the 5000 most common words
    35.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 20
    Total number of words is 3804
    Total number of unique words is 1796
    23.8 of words are in the 2000 most common words
    31.9 of words are in the 5000 most common words
    37.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 21
    Total number of words is 3736
    Total number of unique words is 2021
    21.6 of words are in the 2000 most common words
    30.4 of words are in the 5000 most common words
    35.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 22
    Total number of words is 3640
    Total number of unique words is 2006
    21.8 of words are in the 2000 most common words
    30.0 of words are in the 5000 most common words
    35.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 23
    Total number of words is 3480
    Total number of unique words is 2201
    19.5 of words are in the 2000 most common words
    29.5 of words are in the 5000 most common words
    35.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 24
    Total number of words is 3663
    Total number of unique words is 1997
    21.4 of words are in the 2000 most common words
    28.6 of words are in the 5000 most common words
    33.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Panu - 25
    Total number of words is 1706
    Total number of unique words is 1029
    26.8 of words are in the 2000 most common words
    36.5 of words are in the 5000 most common words
    41.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.