Olviretki Schleusingenissä; Leo ja Liina; Alma - 8

Total number of words is 1689
Total number of unique words is 992
21.4 of words are in the 2000 most common words
28.1 of words are in the 5000 most common words
32.6 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
Iske tulta, kiiriköhöön maa ja taivas,
Jalonahan seisoo aina Alma, kaunis,
Kuni pyhäin kuva tulen välkkynässä!
Olkoon menneeksi ja tulkoon tuosta melske.
Conon, Conon!
ELINA. Cononille ilmestyköön
Alma hänen ylevyytens ankarimmas
Pukimessa, Alma, Kilianin onni.
CONON. Teiltä parhain tunnettu on immen luonto;
Rakentakaat leikki, mä en estää tahdo.
KASPER. Oiva leikki, koska lempi takoo juonii
Lemmen korotteeksi ilon iltana,
Leikki jumalten, »Divina comedia»!
ELINA. Hänen näen minä. Tuolta lähestyy hän
Pitkin pellonpientaretta astellen.
KASPER. Olkam valmiit. Elinani, kuinka määräät
Meidän kohtamme täs leikkinäytelmässä?
ELINA. Minä tiedoks hälle annan haaksirikon,
Jossa meri kohtuuns Leonardin temmas;
Te, mun appeni, te hälle ilmoitatte
Sotaretkenne pois etäisille maille,
Jonne, ennen nousuu kolmen auringon,
On jo teidän lähdettävä.
KASPER. Hyvä hyvä!
Sitten Conon tuossa. Huomaa, poika, läksys.
ELINA. Conon luokseen meitä kutsuu viettämähään
Lähtöjuhlaa, viettämähään samoin retkin
Kilianin kihlausta.
CONON. Tiedän siis nyt
Kohtani, ja miten voin sen tahdon täyttää.
KASPER. Siinähän on meillä ensimmäinen näytös,
Tulee sitten toinen riemun remunalla;
Ja nyt myöskin tämän juoni-asemasta
Suoppas ahtööreilles pieni viittaus.
ELINA. Samas järjestykses toimintomme juoskoon:
Minä veljens hälle kuolemasta annan,
Tepä sodan hirveästä pauhinasta
Oman itsenne taas ilosena tuotte
Hälle päiviensä huviks, mutta Conon
Hältä armahaasti kysyy jos hän tahtois
Tulla kauniin Kilianin avioksi;
Sitten nouskoon tämä ilovalkeamme
Vallatonna korkeuteen pilvien.
KASPER. Perin oivallista! Kaikki liittyy lukkoon
Ilman yhtään räminätä koneissamme.
Mutta jymiseehän porras! Olkam valmiit
Tuikeahaan ilveesen. Nyt koetellaan
Keinol koval, myrskyl vallan kiivahalla
Nuoren tyttäreni ryhtiä. No noo,
Onhan suonissasi ukko Kasperin verta. (Alma tulee)
ELINA. Almani, sun katsantosi meille lausuu,
Ettäs kuvauksen korkeen nähnyt olet.
ALMA. Minkä ihanuuden täällä nähdä saamme
Hänen kasvoillansa, joka autuaana kuolee,
Koska sielu, itseänsä peilaellen
Valkeuden lähteen paistees hymysuin,
Odottavi kelmeältä enkeliltä
Suutelmaa, mi kovan solmun helläst päästää!
Minkä pyhän rauhan, minkä viisauden
Korkean, kuin kirkastuisit elämämme
Himmeydet kaikki, sinä sillon näet
Hänen otsallansa! Näet kuni koitteen,
Koitteen heljän ijankaikkisuuden päiväst.
Niinpä vaimo kuolon kaunoisena
Lepäsi mun edessäni, tyyven tyyven!
ELINA. Ja nyt on hän elämänsä päättänyt?
ALMA. Vielä ei; vaan hänen hengittämään heitin
Koska hänest läksin, läksin käskystänsä;
Sillä äkisti hän katsoi puoleheeni,
Lausui kuni ennustaen: »hyvästi,
Hyvästi nyt, armas neito! Jätä huone
Kuolevan ja kohden kotoasi riennä,
Jossa hetki ankara sua odottaavi»,
Niin hän lausui ihanasti myhäellen.
ELINA. Ja sä tulit. Mutta katsahtihan tarkoin
Vaimo pian sammuvalla silmällänsä.
ALMA. Mitä on siis teillä tiedokseni antaa?
Tosiaankin tärkeätä, huomaan minä.
Toki murheen pimeyttä enemmin
Kuni iloa mä muodoistanne varron.
ELINA. Muistele siis näkyäsi taivaallista
Ja nyt seiso lujana, mun tyttäreni,
Koska kuulet syvän murheen sanoman.--
Leonard jo heittänyt on päivän valon
Ainiaaksi; meren povessa hän lepää
Peittämänä sammalhienon kääreen,
Unohtaen kaikki.
KASPER. (Eriks.) Sydäntäni louhii;
Mutta en sua tahdo pettää, Elinain.
ALMA. Kuollut olet siis, mun veljein, saanut hautas
Meren syvyyteheen kauhistavaan, kylmään.
Korkeuden Herra, ole armollinen
Hänen sielullensa! Mitä tiesi hän,
Nuoruutensa hourees aina ilon lapsi?
Kauvan häntä murehdin ja itken, itken!
Leonard, oi Leonard, mun veljeni kurja!
ELINA. Onnellinen on hän, ota lohdutusta.
ALMA. Oikeutensa myös ottaa kuolon murhe!
KASPER. Lapsein, kuule vielä toinen murheen sana,
Joka, tiedän minä, lisää taakkas painoo;
Mutta olkoonpa nyt ilmoitettu kaikki.--
Sinä tiedät meidät, Cononin ja minun,
Vannoneeksi kerran nuorna pyhän valan.
Katso, nyt on tullut meille vissi tieto,
Että villi, partaposki Turkkilainen
Maata Hellaksen taas tahtoo valtahaansa
Temmata, ja niin on käsissämme hetki,
Jona lupauksemme on täytettävä,
Vala: käydä puolustamaan Kreikalaista.
Siis aloo! Me ylihuomenna jo mennään.
ALMA. Armas iso-isäni, te, harmaapäinen
Kahden vihollisen valtakunnan ryskees
Murhatanterella! Mitä aattelette?
KASPER. Että pyhä lupaus on täytettävä.
Mahdotonta Kasperin on toisin tehdä,
Mahdotonta! Älä vaivaa itsees turhaan.
ALMA. Mikä vimman vihuri! Oi Leonard!
Sinä kuollut olet, isäni mun heittää;
Haaksi vanhettunut, heikko, mi jo kauvan
Lepäs tyynees satamassa, odotellen
Loppuansa hiljaista, nyt rynkää ulos,
Rynkää hurjapäisnä mailman kaikkein tuulten
Valtahaan, ja vaipuu ensimmäises myrskys.
Oi! mä nauttisinko enään yöseen unta
Tahi päivän iloo, aina muistellessain
Teidän kiharia hopeehohtavia
Vainon verisellä pellol? Sydän kätkee!
Conon, teihin minä vetoon. Aatelkaatte!
CONON. Neitonen, mun aatoksein ja askeleeni
Kasperia seuraavat nyt samaa tietä;
Se on kunniamme vaade; ei siis tilaa
Tinkimiseen, vaan on edessämme retki.
Mutta juhla komja toki vietettäköön
Ennen lähtöämme Suomesta. Ja meillä,
Minun huoneessani tapahtukoon tämä.
Ystäväni, huomenna siis tulkaat kaikki
Vieraiksemme. Teitä Kilian myös käskee;
Sillä eihän ole ainoastaan juhla
Vakaa lähtöjuhla, vaan myös riemun päivä,
Koska kaksi onnellista nuorta lempens
Kihlauksen sinetillä vahvistavat.
Niinpä Kilian teit iloitsemaan käskee
Kanssansa ja kauniin lemmittynsä kanssa.
ELINA. Conon, mitä kuulen?
CONON. Nuorten kihlausta.
KASPER. (Eriks.) Haa! miks lumivalkeaksi käy sun poskes,
Likkasein?
ALMA. Hän kihlaa itsens; kehen sitten?
CONON. Tämä olkoon salaisuus viel huomiseksi.
ALMA. Mutta kehen kihlauu hän?
CONON. Minä pyydän,
Olkoon tämä kätkös juhlahetkeen asti.
ALMA. Olkoon niin. Mut tietkäät, teidän sanomanne
Kaikuu korvissani kuolon tuomiona
Sielulleni.
KASPER. Tyttäreni, mitä sanot?
ALMA. Totuudenpa sanon.
CONON. Suokaat mulle anteeks,
Jos mä saatoin syämmellenne jonkun iskun.
ALMA. Uskotteko, että rakastan mä häntä?
CONON. Enpä toki.
ALMA. Uskottepa väärin, väärin!
CONON. Enhän usko, että häntä rakastatte.
ALMA. Erhetytte. Minä häntä rakastan.
KASPER. Alma, Alma, sinä saatat meidän kaikkein
Silmät vaipumahaan alas.
ALMA. Kätkisinko tämän, ja niin teeskennellen,
Kehnomielisesti valehdellen tässä
Teidän edessänne, vierittäisin tuskan,
Katkerimman kaikist, Leonardin kuoloon,
Iso-isäin poistumiseen surman kitaan,
Tuskan, jonka lähde toisialla kuohuu?
Ei! vaan hetkes ulosliehtoa mun täytyy
Sydämmeni ahdistuksen.--Kilian!
Unohtaa sun tahdon, ja niin kaiken riemun
Täällä elämämme kannikalla kaidal!--
Miehet, uskottepa, että olen hullu
Teille avatessain sydämmeni näin.
Mutta näiden kierrostuulten kiljuessa!
KASPER. Minä seison ihan kierrostuulen keskel.
ALMA. (Eriks.) Tahtoisinpa itseäni tyyventää.
KASPER. Tyttäreni, nosta pääsi korkealle!
ALMA. Miehet, uskotteko, että olen hullu?
ELINA. Ei; he kyllä käsittävät toivottoman
Lemmen hurjat, huohottavat karkelot.
ALMA. Käsittäkööt he ja tietäkööt he kaikki,
Kaikki myös he salakoot, ja nähkööt tässä
Kuinka heitän pois nyt turhan toivon,
Toivon päiviemme onni-autuudesta.
Mikä on se? Virvatuli elon suolla,
Houkutellen meitä petolliseen pyyntiin.
Tuonne tänne sinkoilee se, tuonne tänne
Sitä vainoten me turhaan ajelemme,
Kunnes hetteen musta loka meidät nielee.--
Rakenna siis ikikalliolle
Toivos linna, jota myrskyt eivät kaada,
Mutta perintönäs ikuisena seisoo
Vartoen sua morsianna. Rakenna!
Koska sulle etu kallis tämä suotiin,
Koska saimme toki osan ankarimman.
Katso: kennen onni ihmislapsen voittaa,
Kennen miekkoisen? Hän taistelkoon tääl hetken,
Ristiin rastiin leimahtelkoon jyrinällä
Hänen ympärillään kamppauksen tiellä;
Sillä--huomaa huomaa!--iltaväsyneenä
Vaipua hän saapi Isän armaan helmaan.--
Miksi vaikertelsin? Tiedä: vielä kantaa
Mulle elon päiväkin tääl kohdussansa
Voittoo monta vaihka kadot suuret tein.
Tuossahan mun emoseni armas vielä
Aina omanani, omanani aina
Etäisihin aikoin! Oi mi onni, onni! (Halailee häntä)
ELINA. En sua koskaan heitä, kaunis tyttärein.
ALMA. En sua koskaan heitä, kallis kallis äiti!
Yhdessä me suremme ja iloitsemme,
Yhdessä me elämämme kiirastamme
Pyhäin kaltaseksi alla rauhan viirin.
Ja niin viimein, koska tyyni ilta onpi,
Kuolon enkel' kolkuttakoon ovellemme,
Meitä kutsuen, ja seuraammepa häntä
Hymyhuulin, kuni vaimo hurskas tuolla,
Valkeuteen ihmeelliseen käärittyinä.
KASPER. Oi mun Elinain, jo käännä lehti, käännä!
ELINA. Minä teen sen, sillä sydämmeni tahtoo
Kauvas pois jo heittää teeskellyksen peiton.--
Tyttäreni, anna anteeks tämä ilve;
Yksi aate lemmen helleydest oil se,
Yksi aate, joka ilon kirkasteeksi
Murheen teki, läpikäytäväksi laaksoks
Pyhän vuoren kiirehelle päivän loistoon.
Oilpa syy viel tärkeämpi kiihotteena
Leikkiin: koetella tämän myrskyn kautta
Miltä voimas näyttivät; ja niinpä toivos,
Joinkin rohkean, nyt saavuttanut olet.
Kuitenkin viel karkaa päälles myrsky toinen,
Toki lentäenpä uljaal vinkunalla
Toivon kulta-kyhkysparvena se rientää,
Mutta ehkä tuimempana ensimmäistä;
Sillä ääretön on kimmeltävä parvi.
ALMA. Mitä, äiti?--Kuinka ymmärtäisin tämän?
Pian! Päästäkäät mua tästä häiriöstä!
ELINA. Mitä äsken tuhona me kertoilimme,
Tämä kaikki myötäkäymiseksi muuttuu,
Koska totuus leikitsevän valheen siirtää.
Kuule siis ja usko mitä ilmoitamme:
Leonard viel elää; kohta hänen näet,
Tulleheena lainehitten karkeloista.
KASPER. Kaikkialla rauha mailman tantereilla;
Turkki makaa kuorsaten ja Hellas nousee.
CONON. Minä rakkauden lähettiläs olen,
Minä vanha; mutta kaino on tuo nuori.
Auta, Amor, huuliltani tämä sana:
Ihanaista Almaa lempii Kilian.
ALMA. Hurjat miehet, hurjat vaimot! mitä juonta,
Mitä mieletöntä narritusta teiltä,
Armottomat, kohtaan Almaa katalaa?
ELINA. Totuus kaikki!
KASPER. Totuus kirkas!
ALMA. Pyörtyvänä vuoren jyrkällä mä seison,
Ja mun joko nielee hirvittävä hauta,
Tahi ottavat mua helmaans enkelit!
Laupeutta, ystäväni, laupeutta!
ELINA. Sinä todeks pelkäät uskoo mitä kuulit,
Eikä ihme, koskenahan onnes vuotaa.
Toki mietiskele, ja sä huomat kohta,
Että autuutes on vissi. Eihän taida
Ystävyyden pilaleikki murheel päättää
Mitä ilolla hän alkoi, mahdotonta;
Vaan päinvastoin varjost valkeuteen käy hän,
Eikä ystäväänsä haavotuksi heitä.
Älä aattele niin hirveätä meistä!
Sillä jos nyt valheeks muuttaisimme tämän
Mitä ihaninta sulle lupasimme,
Pyöveleitäs oltas me, ei ystäviäs.
Alma, usko mitä ilmoitamme!
ALMA. Jumal'! mitä uskoisin ja aattelisin?
ELINA. Mitä sulle sanomme ja vakuutamme.
ALMA. Mitä mulle sanotte ja vakuutatte?
Sankaat, sankaat sanomanne uudestaan!
ELINA. Mereltä on Leonard, sun veljes, tullut.
KASPER. Rauhassahan rakentelee Kreikalainen
Näkemättä haamettakan Turkin parrast.
ALMA. Mitä lausui Conon? Sanan, joka tuntui
Kaiken taivaan kohtuhuunsa sulkenneeks!
CONON. Kilian nyt Alman kullaksensa tahtoo.
ALMA. Mitä tahdon minä?
CONON. Lupauksen sai hän
Varhain kyllä, onnellinen Kilian.
ALMA. Mikä päivä tämä? Oi! mun ympärilläin
Mikä hämärän ja valkeuden valhe!
Nytpä: millon taasen silmä kauvas kantaa
Halki avaruuden äärettömän helman,
Jossa kultapallot hymiseväs pauhus
Ympärsinkoilevat, ylistäen luojaans;
Mutta katso: taasenpa nyt hämäräinen
Pyhä peittää mun, ja vaipua sen kohtuun
Tahtoisin mä uneksumaan ainiaaksi
Ijankaikkisuuden autuasta unta.--
Mutta pois jo kauvas tämä houre
Vallaton ja jalosti nyt iloitkamme,
Sillä ankarahan toki tämä hetki.
Ystävät, nyt iloitkamme, iloitkamme!
KASPER. Iloitkamme kaikki ilon iltana!
ALMA. Armahin mun isäni, mun äitini! (Ottaa heitä molempia kädestä)
ELINA. Alma, sinua mä kiitän.
KASPER. Seppel tänne!
Seppel koristeeksi hänen kulmillensa!
Alma, sydämmeni ihastus ja aarre,
Kalliona seisoit koetuksen myrskys.
ELINA. Alma, kaikki palkinnut on tämä ilta
Nähdyt vaivani; jos niitä nähnyt olen
Tähtes sinun, joka sieväst ylenit.
KASPER. Niin hän kasvoi, hyöstyi, tässä hän nyt seisoo
Edessämme valmihiina miehelään.
Conon, eikö ole tässä emännäksi
Uroollesi? Mitä! Sinä seisot tuossa
Kuni vanha, tietoviisas tarhapöllö
Aatoksissas, miesi.
CONON. Tiedä, tämä hetki
Ihanasti hengittää mun sieluhuuni.--
Korkeaksi katson Kilianin onnen.
KASPER. Siis jo saata huoneesemme sankaris,
Sekä ylkä että meren uljas peikko.
CONON. Käynpä täyttämiseen tämän illan riemun.
KASPER. Riennä, että lyömme kerran naulaa kantaan!
CONON. Minä menen. (Menee)
KASPER. Riennä!
ALMA. Toki viipykäätte!
KASPER. Miksi viipyisi hän enään poikinensa,
Miksi, likkaseni? (Ottaa häntä kädestä)
ALMA. (Laskien toisen kätensä Elinan olalle) Oi mun äitini,
Anna mulle jalo tyyneytes, anna!
KASPER. Ole rauhas, tyttö, näiden kahden tynkön
Nojalla kuin kahden vuoren.
ALMA. Ei! He tulkoot.
Minä jalona ja uneksuen seison.
(1869-70)

You have read 1 text from Finnish literature.
  • Parts
  • Olviretki Schleusingenissä; Leo ja Liina; Alma - 1
    Total number of words is 3536
    Total number of unique words is 1593
    21.0 of words are in the 2000 most common words
    29.1 of words are in the 5000 most common words
    33.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Olviretki Schleusingenissä; Leo ja Liina; Alma - 2
    Total number of words is 3532
    Total number of unique words is 1748
    20.6 of words are in the 2000 most common words
    28.2 of words are in the 5000 most common words
    31.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Olviretki Schleusingenissä; Leo ja Liina; Alma - 3
    Total number of words is 3533
    Total number of unique words is 1708
    20.1 of words are in the 2000 most common words
    27.7 of words are in the 5000 most common words
    31.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Olviretki Schleusingenissä; Leo ja Liina; Alma - 4
    Total number of words is 3676
    Total number of unique words is 1813
    19.8 of words are in the 2000 most common words
    28.9 of words are in the 5000 most common words
    33.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Olviretki Schleusingenissä; Leo ja Liina; Alma - 5
    Total number of words is 3624
    Total number of unique words is 1866
    18.4 of words are in the 2000 most common words
    26.8 of words are in the 5000 most common words
    31.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Olviretki Schleusingenissä; Leo ja Liina; Alma - 6
    Total number of words is 3685
    Total number of unique words is 1830
    19.9 of words are in the 2000 most common words
    27.2 of words are in the 5000 most common words
    32.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Olviretki Schleusingenissä; Leo ja Liina; Alma - 7
    Total number of words is 3532
    Total number of unique words is 1809
    19.7 of words are in the 2000 most common words
    27.2 of words are in the 5000 most common words
    31.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Olviretki Schleusingenissä; Leo ja Liina; Alma - 8
    Total number of words is 1689
    Total number of unique words is 992
    21.4 of words are in the 2000 most common words
    28.1 of words are in the 5000 most common words
    32.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.