Nummisuutarit - 7

Total number of words is 3456
Total number of unique words is 1692
21.1 of words are in the 2000 most common words
29.8 of words are in the 5000 most common words
33.9 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.

MARTTA. Ei vielä.
LEENAN-KALLE. Olenpa varma siitä, että hän on juonut ylös lintu-rahani
ja jään nyt ilman ampuvaroja.
MARTTA. Niin taitaa käydä!
LEENAN-KALLE. Mutta teidän tulee maksaa vahinkoni, jonka kärsin poikanne
kautta!
MARTTA. Sen saamme nähdä! (Anna-muori tulee).
ANNA-MUORI. Hyvää päivää, Nummisuutarin-muori! Onko kaupunkimiehestä
jo mitään kuultu? Minä pelkään, etten saa nuuskaa, enkä rahojani
takaisin enään!
MARTTA. Niin luulen minäkin tapahtuvan.
ANNA-MUORI. Se viheliäinen poika, missä mahtaanee hän, kaupungin vai
tievarren krouvissa, aikansa näin synnin humussa menettää?
MARTTA. Häntä käykäät etsimään, jos tahdotte tietoa siitä.
ANNA-MUORI. Se on ennen teitin tehtävänne, joka olette äitinsä.
MARTTA. Vaiti, ämmä! sun muutoin yhdellä potkauksella tästä mökkiisi
linkoon! (Kristo tulee vasemmalta). Mitä tahdot sinä?
KRISTO. Ei niin vihaisesti, Nummi-Martta; sillä tuonpa teille iloisen
sanoman. Esko lähestyy nuoren vaimonsa kanssa; kaunis tyttö, kuin
aamurusko punertavat poskensa ja silmät säteilee kuin kaksi aurinkoa.
Kohta ovat tässä. Peltolan pihalla Esko hevoistansa juotti.
MARTTA. Sinä valehtelet, mies!
KRISTO. Totta puhun! (Klanetin ääni kuuluu). Siinä ovat! (Itsekseen).
Kuulenpa ratasten jyrinän myös. Mitä aattelen tästä? Oliskohan Mikko
minua vietellyt? Sitten totta valehtelen tässä. (Topias ja Sepeteus
tulevat huoneesta, edellinen joteskin päissään).
TOPIAS. Klanetin äänen kuulin; he lähestyvät.
KRISTO. Paikalla ovat he tässä!
TOPIAS. Kuinka häitten tapaista! Mitä marssia puhaltaa kraatari?
SEPETEUS. Porilaista!
TOPIAS. Porilaista marssia! Ja nummi pauhaa kuin suden-ajossa!--Mutta
mikä loilotus siellä?
KRISTO. Juuri niinkuin suden-ajossa.
TOPIAS. Tämä loilotus?
KRISTO. Ilon ja surun huuto!
TOPIAS. Niin, seppä! »Iloitkaat ja riemuitkaat! nyt on meillä joulu!»
Ollaan ystävät taas, seppä! Nyt annan anteiksi kaikille, itse
saatanallekin, joka meitä kiusaa ja heijailee pitkin myötä-virtaa
alespäin.--Tässä on tassuni, seppä!
KRISTO. Tässä minun! (Kättelevät).
TOPIAS. Ystävät olemme aina!
KRISTO. Niinkauvan kuin kestää vaan!
TOPIAS. Niin, seppä!
SEPETEUS (itseks.) Ystävyys ja vesi, he ovat tähän aikaan yhtä.
TOPIAS. Eskon häät!
MARTTA. Sinä nauta, olethan juonut itses juovuksiin, vaikka kielsin
kovin?
TOPIAS. Nauta! Elä, Martta kulta, saata itsellesi tänä ehtoona sitä
häpeää, että vihoissani karkaan sinusta kuuksi päiväksi!
MARTTA. Marssi matkaan, jos mieles tekee!
TOPIAS. Mitä minun tarvitsee? Minä olen herra huoneessani. Sinua en
pelkää, meitä on monta nyt, sinun voitamme kyllä.--Nauta! Elä saata
sydäntäni kiehumaan!
MARTTA. Kitasi kiinni, sanon minä!
SEPETEUS. Malttakaat mielenne, mies ja vaimo! Nyt riita pois ja
kristillisellä tavalla ottakaamme vastaan ylkä ja morsian!
TOPIAS. Kristillisellä tavalla, palavat lamput kädessä. Ylkä tulee!--
Mutta mikä mustalaiskuorma tulee sieltä? (Iivari, Sakeri, Niko, Esko
ja Antres, kaikki istuen rattailla, tulevat loilottaen ja klanetin
pauhinalla. He pysäyvät perälle; Sakeri ja Antres nostavat lakkiansa).
MARTTA (itseks.) Jumal' avita! rupeanpa arvelemaan, ettei ole laita
oikein!
TOPIAS. Minä kysyn: mikä on tämä mustalaiskuorma?
IIVARI. Rahakuormahan tämä on.--Ales rattailta kaikki. Minä tahdon
päästä syömään! (Astuvat rattailta, Iivari vie hevoisen pois
teaterilta).
TOPIAS. Selittäkäät minulle tämä näkö, jos taidatte!
SAKERI (osoittaen Nikoa kohden). Katseles tätä kuvaa! Etkö huomaa jotain?
TOPIAS. Kaikki on unta! Miksi on hän sidottu, ja miksi hallitset häntä
jalasta?
SAKERI. Se on kallis kalu! (Iivari tulee takaisin). Ilmoita asia,
Iivari!
IIVARI. Kuulkaat, kuulkaat ilon sanomaa! Villitysti elänyt olen,
pahemmin kuin ennen tuhlaaja-poika. Tuhat tulimmaista! joinpa kaikki
ylös, kuorman, rahat ja säntit mennä annoin, mutta tässä on se, joka
täyttää kaikki lävet taas, tässä on seittemän sataa riksiä!
TOPIAS. Seittemän sataa! Minkätähden, minkätähden poikani, Iivari!
IIVARI. Hän on se ulkomaan kreivin varas, hänen otin kiinni Puol'matkan
krouvissa, ja luvattu palkinto on minun. Me tulemme rikkaiksi, isä!
TOPIAS. Keritty tukka, piikkiparta ja pilkku tuossa, juuri niinkuin
pitää. Nyt iske kirkasta tulta ja jysky, riemun päivä on tullut ja
ilosta silmäni mustenee! Koira vieköön! eipä paljon puutu, etten suutele
sinua ilosta, varas!--Seittemän sataa, ja viisi sataa siihen luoksi
vielä!
IIVARI. Me ostamme talon!
TOPIAS. Talon oivallisen!--Kas niin, Martta, minun kiltti Marttani, nyt
olemme onnen myyriä.
IIVARI. Isä ja äiti, teitä pyydän unohtamaan mitä rikkonut olen!
TOPIAS. Kaikki on unohdettu, sinä uljas poika. Nyt muistelemme tätä
onnen tempausta vaan!
IIVARI. Myös tahdon puhua Eskon puolesta. Asiansa kävi huonosti, hänen
pettivät ja annoit morsiamensa toiselle, mutta se ei ollut hänen syynsä
eikä sekään, että hän on viipynyt matkalla näin kauvan. Mikko oli
petollinen myös. juotuaan kaikki Eskon rahat, erosi hän kumppanistaan
kuin rosvo, annoi hänelle kaupanpäälliseksi vielä korvapuustin. Niin
teki hän!
TOPIAS. Tosin kuuluu tämä vähän kiusattavalta...
MARTTA. He olkoot kirotut, niin morsian kuin Mikko!
TOPIAS. Ikävätä; mutta kaikki olkoon unohdettu ja sovittu tällä ilon
hetkellä!
MARTTA (itsekseen). Jos asia on niinkuin se näyttää, niin pelastuu mar
todella sekä Iivarin että Eskon selkä! (Jaana tulee).
TOPIAS. Jaana piikaseni, tules kuulemaan, mikä onni on kohdannut meitä.
Tässä on se suuri varas kiikissä!
NIKO. Sinäkö Jaanani, pieni enkelini? Tule ja päästä isäs kädet, että
hän saa sinua halailla!
TOPIAS. Mitä hän sanoo?
JAANA. Te isäni?
NIKO. Merimies Niko, karkuri, mutta ei varas. Ole lohdutettu, tyttäreni!
ANNA-MUORI. No sinä suuri jumala! Totisesti Järvelän Niko, vaikka paljon
muuttunut.--Tunnetko minua vielä?
NIKO. Vanha Anna-muori, luulen!
ANNA-MUORI. Sama muori, joka kerran sinunki auttoi mailman valkeuteen
pääsemään!
TOPIAS. Tunnetko minua sitten?
NIKO. Sinua en koskaan ole unohtanut. Koska aavalla merellä ystäviäni
muistelen kotomaassani täällä, niin usein kaipauksen kyyneliä vuodatin.
TOPIAS. Mies parka! Minä surkuttelen sinua nytkin niinkuin ystävä.
NIKO. Kiitoksia vaan. Mutta koska sinua muistelin, sun tukkaas, totisia
silmiäs ja pikistä naamaas, niin itku nauruksi muuttui, nauroin, että
kojuni kajahteli.
TOPIAS. Vai niin, sinä vanha varas. Mutta etpä tunnekkaan minua. Kellen
kuuluu tämä pikinen naama?
NIKO. Nummisuutarin-Martan miehelle.
TOPIAS. Sen taidat arvata; kyseleppäs jotain elämäni vaiheista.
NIKO. Onko selkäs hiljan Martan pamppua maistanut?
TOPIAS. Aha haha; kuinka vihaa täynnä! Nyt tunnen sinun, entinen
naapurini. Löisitpä minua, mutta katsos kätes ovat koreasti sidotut.
NIKO. Minä en tahdo lyödä toisen vaimon miestä.--Mutta päästäkäät mua
siteistä.
JAANA (itsekseen). Isänikö näkisin, mutta varkaana? Minä kauhistun.
KRISTO (itsekseen). Minä onnea toivon ja pahinta pelkään toki.
NIKO. Mua päästäkäät, muutoin hävitystä ympärilleni saatan, kuin
juoksussaan kappaleiksi lentävä myllynkivi.--Päästäkäät!
SAKERI. Sinä olet vankimme.
NIKO. Miksi olette mun vanginneet?
SAKERI. Että olet varas.
NIKO. Varas! (Katkaisee siteensä). Sinä ryökäle! todista sanas, sitä
muutoin kadut, ja hellitä jalkani, mies. (Tempasee jalkanuorallaan
Sakerin nurin, Iivari ja Topias aikovat karata päällensä). Pysykäät
matkan päässä, jos mielitte säästää pääkallojanne!
KRISTO. Elkäät koskekaa häneen, vaan sanokaat syy, miksi olette sitoneet
hänen. Tässä seison minä ja tahdon häntä puolustaa.
SAKERI. Katsokaamme, ettei pääse hän pakoon.
TOPIAS. Hän ei pääse.
IIVARI. Hänen kyllä pitelemme.
NIKO. Kohta menen.--Mutta sinäkö tyttäreni? (Syleilee Jaanaa). Jaanani,
taidatko minulle anteeksi antaa?
JAANA. Kaikki kaikki, kuin ette vaan ole se, miksi nämät teitä syyttää.
NIKO. Kunniallinen olen, muusta rikoksesta en tiedä, kuin että kerran
laivastani karkasin ja siitäpä söin jo vettä-leipää Turun linnassa,
juuri silloin koska tapahtui tämä varkaus, jota nämät nyt tahtovat
saattaa päähäni. Siellä istuin silloin ja sinnen tulin suoraan
Engelsmannin laivalla. Kaikki todistaa taidan; tämä seisoo passissani
myös, jonka vaadin takaisin tuolta mieheltä.
SAKERI. Sen saat koska annan.
IIVARI (itsekseen). Liukuisiko kulta kädestäni vielä? Mutta sitä en
usko.
ESKO (joka seisoo ta'empana muita jäseniä. Itsekseen). Minä pelkään,
minä pelkään. (Lautamies Eerikki tulee).
TOPIAS. Tuossa lautamies kuin käsketty.--Minä manaan oikeuden nimessä
teitä ottamaan tarkan vaarin tästä miehestä, joka on se peräänkuulutettu
kreivin varas. Poikani, Iivari, otti hänen kiinni.
EERIKKI. Mitä turhia leksottelet? Se varas kiinni-otettiin eilän Vanajan
kirkolla, sen näin itse.
IIVARI (itsekseen). Tulinen helvetti! Nyt on soppa edessäni taas.
ESKO (itsekseen). Minä olen onneton!
NIKO. Mitä tuijottelet noin päälleni, ystävä Eerikki.
EERIKKI. Mitä konstia taas, Niko? Mihen on partas joutunut, sinä
kanalja? Missä on ryhevä partas, jota Hämeenlinnassa sun, pari päivää
sitten, näin kantavan?
NIKO. Kuule pieni kertomus, ja nämät toiset kuulkoot myös, jos se heitä
miellyttää. Näille kahdelle, jotka tulit kaupungista, tein pienen
keppoisen Puol'matkan krouvissa. Siinä haasteltiin eräästä varkaasta,
jonka sanottiin löytyvän niillä seuduilla ja jonka he toivoit saavansa
kouriinsa, ansaitakseen sen suuren luvatun palkinnon. Tuo mustahiuksinen
ystävä tuossa lupasi, jos hän käsittäisi varkaan, hänen kohta istuttaa
rattaillensa ja kyydittää hänen kotopitäjän nimismiehen luoksi. Minä
äkkäsin hänen olevan samasta pitäjästä kuin minä itse ja, koska olin
kovin väsyksissä, mielin päästä kyydillä kotiin; sentähdenpä kävin
salaliittoon krouvarin kanssa, saadakseni itseni oikein tämän mainitun
varkaan muotoiseksi. Kaikki kävi kuin tulta pohtaen. Krouvarin tukkaani
keritessä partani ajoin, ainoastaan tämän piikin jätin ja painoin tämän
pilkun nenäni viereen,--ja se kadokkoon taas! (Pyhkäisee pois
pilkun).--Toinen hattu ja takki vielä, jotka sain krouvista, ja se suuri
varas astui sisään krouvitupaan. Nämät kohta kuin kotkat niskaani,
sidoit minun, ja riemun metelillä, sillä luulivatpa käsittäneensä
kalliin aarteen, kyyditit he minun kotiin. Tässä seison nyt ja kiitän
kyydin edestä!
EERIKKI (nauraa). Sinä veitikka!
JAANA. Isäni, olkaat terve-tullut!
KRISTO. Terve tuloa. Ja tulittepa otolliseen aikaan. Oi onnen hetki!
Tässä on siis Jaanan isä, tytön oikea naittaja. (Lautamiehelle).
Lautamies, käykäät puhemiehekseni.
EERIKKI. Kernaasti. Tässä, Niko, seppä Kristo, oiva ja vikkelä mies,
rakastaa tytärtäsi; anna hänen saada se, hän on ansaitseva hyvän vaimon.
NIKO. Mitä sanot itse, Jaanani?
JAANA. Suorasti puhua tahdon. Oi! olettehan oma isäni, tukeni ja
turvani? Eihän tarvitse mun enään pelätä vieraan vihaa? Sydämeni
aatukset teille sanoa tahdon.--Tätä miestä kauvan rakastanut olen, hän
yöt ja päivät on ainoa aatukseni ollut, ja armahin toivoni on, joutua
vaimoksensa; mutta karmeasti on meitä estetty yhtymästä avioliittoon.
Oi, isäni! minä paljon kärsinyt olen.
NIKO. Sen uskon. Sun silmäs katse on kärsivän seraahvin.
JAANA. Mutta en toki kannella tahdo, en, sitä en tee. Onhan kaikki hyvin
taas.
SEPETEUS. Tosin on tyttö päiviä tuimia koettaa saanut; mutta ankara
sananlasku sanoo: »silakka ei pahene suolassa».
NIKO. Jaa, kanttoori, hän on kelpo tyttö, sen näen.--Ota ystävääsi
kädestä; minä kihlaan teidät, minä myös. (Kristo ja Jaana ottavat toinen
toistaan kädestä).
MARTTA (itseks.) Siis kaikki kadotettu. Kirous, kirous! Tätä en kestää
voi.
NIKO. Tulevana sunnuntaina käyköön kolmas kuulutus.
KRISTO. Silloin vietämme häämme myös ja sitten nostamme viisi sataa
riksiä. Se on nyt varma saaliimme, sillä eihän taida Esko enään
kanssamme kilvoitella. Jos päättäiskin hän itsensä kihlata paikalla,
niin on kuitenkin häihinsä viikkoja kolme, mutta meillä ainoastaan
viisi päivää. Voitto on meidän! Mutta mitä on kaikki tämä sinun suhteen,
tyttöni, jonka nyt vissisti omakseni tiedän.--Kuitenkin, voitto on
meidän!
SEPETEUS. Sallimuksen käsi, sallimuksen vilpitön käsi!--Totuuden kieltä
lausun. Tältä turvattomalta tytöltä koetettiin juonilla monikoukkuisilla
oikeutensa kietoa pois, estellen laillista liittoa, mutta kaikki toisin
kääntyi.--Te, jotka kiellätte löytyvän sallimuksen johtavaa perämelaa,
käykäät tänne, käykäät Nummisuutarin pihalle, näkemään esimerkkiä
edessänne, sen teitä sokeudella lyömän pitää kuin ukkosen sinertävä
salava.--Suuri ompi vääryyden voima, mutta oikeuden suurempi vielä. Ja
tämä on lohdutus!--Mutta mitä joulupukkia tuodaan tuolta? (Kuokat,
kantaen Mikkoa, tulevat vasemmalta).
ESKO. Olethan siinä, Mikko? (Asettavat Mikon istumaan maahan).
1:N KUOKKA. Kanttoorille sidottavaksi tuomme miehen; hän on murtanut
jalkansa.
ESKO. Vai niin, Mikko! Noh, enpä tahdo pititellä, sinä olet saanut
osas.
TOPIAS. Sinä juutas! Mutta olethan kaatunut vihamieheni, sentähden
istu rauhassa siinä.
SEPETEUS. Niin, tässä taasen välähtelee koston-enkelin miekka. Taivas,
sinua kiitän, ettäs rankaiset, muutoin vääryys, pilkka, riettaus ja
petos täällä röyhistyisit ylös pilvihin, anastaisit korkeuden
istuimen, ja hävityksen pimeys tulis meille perinnöksi ikuiseksi, mutta
tasapainon, o taivas! pitää täällä rankaiseva henkes.--Niin, Mikko
Vilkastus, tämä on niitto kylvöstä, pistelevä ohdakkeinen niitto, mutta
kylvä tästälähin viisaammin. (Katselee jalkaansa). Paha murros.
Seittemän viikon perästä sinä kenties vuoteesi jättää taidat, mutta ole
varma siitä, että hautaas saakka ykskolmatta astelet. Ontuvana kuolet,
mies.--Mutta kantakaa hän Tiehaaran Priitan luoksi; muijalla on
tavallisesti yhtä ja toista rohto-ainetta. Viekäät hän sinne; itse tulen
perässä kohta. (Kuokat menevät, kantaen Mikkoa).
EERIKKI. Minä teen, mitä virkaani kuuluu.--Esko, sinun Karri antaa
käskeä keräjiin, vastaamaan koirantöittesi edestä kasvate-tyttärensä
häissä. Keräjät alkaa kolmas päivä syyskuussa, Marttilan talossa Hätylän
kylässä.--Tästä vedät tuiman sakon, poikani.
TOPIAS. Mitä kuulen minä?
MARTTA (itseks.) Tämäkö vielä?
TOPIAS (Eskolle). Mutta sinua en taida uskoa pojakseni. Kuka olet sinä?
ESKO. Esko.
TOPIAS. Sano: Eskon haamu, hänen ennuksensa.--Ilman hattua ja toista
kenkää! Kuka olet, mies?
ESKO. Esko.
TOPIAS. Oletko lihaa, luuta ja verta? Tule, että saan sinua tunnustaa,
ennen en usko sinua Eskoksi.--Tule!
SEPETEUS. Tee niinkuin isäs käskee. (Esko lähestyy hitaasti isäänsä).
TOPIAS (Joltisesti päissään. Laskee tunnustellen molemmat kätensä Eskon
olkapäälle). Jaa, me olemme nyt eroitetut. Mene mene, ja elköön sinä
ilmoisna ikänä silmäni sinua nähkö enään! Mene!
SEPETEUS. Te'e niinkuin isäs käskee. (Esko poistuu muutaman askeleen
isästänsä).
TOPIAS. Ja ota myötäs, mitä sinulle kuuluu. Tässä on lakkis. (Viskasee
lakin päästään Eskon jalkoihin, Esko kääntyy ympäri, ottaa sen ylös ja
panee sen päähänsä). Sinustako naimisiin! Köntti!--Annappas takaisin
valtuuskirja; lupauskirjani tänne! (Esko antaa hänelle kirjan, Topias
katsoo siihen). Mikä on tämä variksen-jalka?--Ei vastausta. Tämä
variksen-jalka? kysyn minä.
ESKO. Kyllä se on minun puumerkkini. Sen luulin siinä tarvittavan
laillisuuden tähden.
SEPETEUS. Mikä kopea rohkeus!
TOPIAS (rikkirepii kirjan ja viskasee kappaleet Eskon silmille). Sinä
peeveli!
ESKO. Puhu puolestani, Iivari!
TOPIAS. Jaa, kas Iivari. Paras puolustajas.--(Iivarille). Otanpa
kynsiini sinun myös.--Missä on kuorman hinta?
ANNA-MUORI. Missä on minun nuuskanaulani?
LEENAN-KALLE. Ja minun ampuvarani, kruuti ja haulit?
IIVARI (itseks.) Nyt olen kiinni.--Koetanpa tehdä itseni hulluksi, se
kenties pelastaa selkäni. (Mullistelee silmiänsä).
TOPIAS. Te'e tili kuormasta ja ostoksista, mies sinä; sinä onneton mies
ja Esko samoin. Taivas varjelkoon minua teistä!
IIVARI (teeskennellen itsensä hulluksi). Taivaan-kierukka putosi pilvistä
alas, että mötkähti, ja jalka poikki.
TOPIAS. Kuka?
IIVARI. Taivaan-kierukka.
TOPIAS. Häh?
IIVARI. Tämä mailma on käynyt ylös-alas, niinkuin pyhä Pietari sanoo.
TOPIAS. Elä, elä poikani koe pettää meitä tänlaisilla konsteilla.
IIVARI. Päässäni krapisee paistettuja herneitä.
SEPETEUS. Suuri veijari, suuri kanalja!
ESKO. Ehkä on tässä täydet käsissä; sillä hänellä on tällä hetkellä
paljon surua niinkuin minullakin.
IIVARI. Suru pannaan säkkiin, säkki lättiin ja iso tynkö oven päälle.
--Mutta kuulekkos mitään täältä päästäni?
ESKO. En mitään.
IIVARI. Sieltä kuuluu jotain.
ESKO. Mitäs sieltä kuuluu?
IIVARI. Ei mitään liikoja.
ESKO. Elä mullistele silmiäs noin. Muotosi on hirveä.
IIVARI. Ja sinun muotos on punainen kuin turkin-lanka.--»Punainen mustaa
tuikkii», mikä on se arvoitus?
ESKO. Nyt ei huolita siitä.
IIVARI. Minä rukoilen sinua: selitä minulle se arvoitus, »punainen
mustaa tuikkii».
ESKO. Se on liekki, joka tuikkeilee mustaa pataa.--Mutta veli kulta,
sano minulle, oletko sinä totisesti hullu?
SEPETEUS. Hän hullu! Suuri veijari!
TOPIAS. Yhtä viisas kuin minäkin.
IIVARI (itseks.) Näkyy kuin ei auttais tämäkään.
TOPIAS. Kas tämmöisiä poikia minulla on, kanttoori! Kuritukseksi ovat
he minulle annetut.
SEPETEUS. »Kurita tääl', säästä siel'!»
TOPIAS. Niin veisaamme, mutta kova on tämä kuritus.--Millä maksan,
Iivari, puolestasi kylän sänti-rahat, jotka olet hävittänyt, millä
maksan sakkos, Esko? Te peijoonit! pampusta pitää teidän saaman, että
mökkimme huiskuu.--Esko, millä maksan sakkos?
EERIKKI. Häärauhan rikkominen sakottaa kovin.
ESKO. Sakosta ei niin paljon puhetta, lautamies. Minä en ole juuri vielä
täys-ikänen, siis taidan päästä koko asiasta pienellä pieksiäis-saunalla
lakituvan porstuassa, jos niin tahdon. Mutta tämä olis häpeä.--Minä
sanon toki: ei niin paljon kopeilemista sakosta.
EERIKKI. Siitä suorita itses miten parhain taidat. Minä olen tehnyt
tehtäväni.
SEPETEUS. Niin, tänäpänä ansio palkkansa saanut on ja rangaistuksensa
pahuus. Sinä oikeuden päivä!
TOPIAS. Kanttoori, minä käskin teidät poikani häihin; tosin kyllä
näyttää kuin ei nousis tästä mitään juhlaa, mutta minä käskin teidät
kuitenkin.
SEPETEUS. Siitä kiitän sinua! Mutta luulenpa itseni vieraaksi, jonka
puhetta ja käytöstä ei tarvitse sun hävetä. Minä totuuden kieltä puhun,
sanoen, että tämä tapaus on sinulle ja vielä muillekin kurittava
rangaistus ja varoitus, mutta tytölle tässä ansaittu onni.--Iloitse,
Jaana!
JAANA. On siis tullut ilon päivä, jota ennen kaukaisena valona
synkeästä laaksosta katselin, eikä mua lähestyä tahtonut. Se tullut on
ja vierastanpa sitä vielä, sen lempeässä paisteessa kainostelen kuin
pieni lapsi.--Nyt yht'aikaa ystäväni omakseni sain ja isän armaan
löysin. Isäni, teille kuolleen äitini terveykset saatan! Ei kironnut
hän teitä, ei, vaan siunasi ja sanoi: »jos sun isäs luoksesi palaa
vielä, niin sano hänelle terveiseni, sano: terve-tuloa mereltä
eksyttävältä!» Niin hän haasteli hetkeä ennen kuin silmä-kantensa
umpeen kävit.
NIKO (pyhkien kyyneliänsä). Sovinnon kihara-hiuksinen enkeli tänään
vallitsee. Liehutellen lumivalkeata viiriänsä, hän haakseni mereltä
myrskyiseltä johtaa rauhan satamaan, ja ympärilläni seisoo lapsuuteni
tienoot taas ja näyt, ahot, kankaat, pellot leikatut, aumat pelloilla ja
sauhuvat riihet, kaiken tämän näen ja korvissani kielen lempeän kuulen.
Päivää toista tämänkaltaista en elinkaudessani enään näe, sentähden sen
tahdon iloisesti viettää ja vihamiestä, onneni kadehtijaa ei silloin
oleman pidä.--Tämän huoneen asukkaat, teidän kaikkein kanssanne
sovintoon käydä tahdon. Silmämme vihainen isku ystävyyden loisteeksi
muuttukoon! Toverit ja kylänmiehet, tehkäämme niin!
SEPETEUS. Minä panen sanansa sydämellenne, sinä Nummisuutarin perhe!
TOPIAS (itseks.) Totisesti, niin eikö koske puheensa sydäntäni!
NIKO. Tämä on vielä Jaanan koto, suokaat, että on se myös minun kotoni
tänä ehtoona.--Jaanani, sinun kauttas elköön tässä närkästystä olko!
Sinä sanoit, ettes kantele, niin tahdon minä myös; sinä
elatus-vanhempias et moittia saa; sillä malta, heissäpä toki on ollut
tukes ja suojas, heidän kädestänsä elos ja vaattees saanut olet!
JAANA. Sentähden olen heille kiitollinen, kiitollinen kuolemaan asti!
TOPIAS (itsekseen). Kelpo tyttö, sen olen aina sanonut!
MARTTA. Jaana, eipä minun juuri edessäsi tiliä tehdä tarvitse, mutta
yhtä kysyn sinulta toki. Sinua puheella tuimalla ja kiukkuisella--sillä
äkeä on tuntoni--kohdellut olen, sen todistan, mutta olenko koskaan
kättäni päälles laskenut?
JAANA. Ette koskaan, elatus-äitini!
MARTTA. Toisen lasta en lyö, vaikka peittoisinki omiani kuin hallia, he
omiani ovat, ja löisinkö heidät vaikka rammoiksi, niin eipä kose se
muihin, heidän elätän itse!
JAANA. Teitä kiinteän kohtelemisen edestä kiitän ja myös! jos hempeyttä
mua kohtaan osoittaneet olisitte, mun sallineet heittäyä riettauden
helmaan, niin olisinpa kentiesi nyt tyttö kurja, ylenkatsetta ansaitseva
kaikilta. Mutta teitä kiitän, että näin vapaasti nyt isääni ja
sulhaistani kasvoihin katsoa taidan.
MARTTA (itseks.) Jumal' avita! puheensa mieltäni lämmittää!
NIKO. Sinä päivä soma! Hyminän kuulen honkien kruunuista nummella.
Soitto menneistä päivistä!--Naapurimme, huomaitkaat, että aurinko
laskuunsa likenee, siis heittäkäämme hiiteen kaikki viha ja vaino
ennenkuin päivän ruhtinas kasvonsa peittää. Sovintoa tahdon!
TOPIAS. Minä myös, entinen kasvukumppanini. Tässä on käteni!
NIKO. Terve, Topias, terve!
ESKO (itseks.) Myös minun kivikova sydämeni liikkuu, niinkuin kivikin
koska sitä liikutetaan. (Ääneensä). Sopikaamme kaikki!--Terve, Kristo,
terve!
KRISTO. Terve!
ESKO. Niin!--Entäs, Iivari?
IIVARI. Olkoon menneeksi! Terve, eno Sakeri! Kätelkäämme miehissä, niin
saamme juoda kättiäisiä.
SEPETEUS. Iivari! Tässä on totuus käsissä.
IIVARI. Suokaat anteiksi, vaikka löin vähän leikkiä. Sovintoa tahdon
todenteolla minäkin. Ennen ystävien kasvoja ympärillämme kuin
vihamiesten!
TOPIAS. Martta, sinä myös sydämesi lievetä anna! Sinä olet ääneti.
SEPETEUS. Topiaksen vaimo, sinulle sanasen lausun. Kaikkein povessa sinä
itsiäsi kohtaan pahuutta ja ilkeyttä löytyvän luulet ja tämä aatus
veresi lakkaamatta kuohinassa pitää; mutta käyppäs omaan povehes, vaimo,
ja alkusyyn mielesi kiukkuun ja vimmaan siellä sinun löytämän pitää.
Usko tämä!
TOPIAS. Martta, jos on sinulla korvat, niin kuule!
MARTTA. Eikö ole tämä kiusan ja murheen päivä? Poikamme viimein kotia
tulleet ovat, tuoden meille häpeän ja viimeisen häviön!
ESKO. Antakaat meille anteeksi!
MARTTA. Anteeksi teille! Ja olisko sillä kaikki parannettu? Ennenko
pahat elkenne näiltä retkiltänne maksaneet olemme, niin onpa kädessämme
kerjäläissauva! (Jaana kuiskaa isäänsä korvaan).
NIKO. Juuri niin, Jaanani! Kuulkaat mitä mulle tyttöni kuiskasi ja mitä
jo itsekkin mietiskelin.--Onhan ystäväin tapa, jakaa saalis tasan. Kahda
pankaamme voitto. Kaksi sataa viisikymmentä riksiä teille ja sama
meille! Mitä sanot, Kristo?
KRISTO. Olkoon niin!
NIKO. Siis suoriutte hyvin, Topias ja Martta, poikienne nuoruuden
hulluuksista. Ja elkööt tehkö enään niin!
TOPIAS. Niko, Niko! (Puristaa häntä kädestä). Sinä olet oivallisempi
kuin luulinkaan. Puolet voitosta!
NIKO. Sanassani pysyn, ja se on Jaanan tahto!
TOPIAS. Sinä kevät-illan kukkainen! annas kuin syleilen sinua.
Äijä-karru tahtoo sinua syleillä! (Syieilee Jaanaa).
MARTTA (itseks.) Sinä hyvä lapsi! Hyvyytes mua enemmin liikuttaa kuin
tämä raha-voitto.
EERIKKI. Parhain näin! Kaikki tulkoon hyville teloille taas! Käy, Esko,
koska aikaa saat, käy ja sovi Karri pois! Minä tunnen hänen; sovintoja
ei sinun maksaa tarvitse, ainoastaan, mitä hävittänyt olet. Mene ja tee
sovinto!
ESKO. Sen teen niin pian kuin mahdollista.
TOPIAS. ja teidän vahinkonne, Anna-muori ja Leenan-Kalle ja jonkun muun
vielä, teidän vahinkonne pitää palkituksi tuleman!--Mutta sinä, Iivari,
muista tästälähin!
IIVARI. Isä, minä häpeen! Tämä vaikuttaa enemmin kuin kuritus, tuhat
vertaa enemmin. Minä häpeen kuin koira muistellessani yhtä ja toista.--
Pois, entinen elämä!
SEPETEUS. Jaa, Iivari; nuori nallikka ja niin kiltisti klasia
kallistella! Poika, katso, ettes saa sauvastani!
IIVARI. Hyvästi antakaa!
SEPETEUS. Noh, näetpä, että kaivetaan vielä puun juuren ympärillä, mutta
näytä pian hyviä hedelmiä!
IIVARI. Minä jotain teen!
SEPETEUS. Tee ja te'e se niinkuin mies!
IIVARI. Minä merelle lähen, Niko!
NIKO. Oikein ja uljaasti päätetty, Iivari! Siellä sun leipäs, sen näen
luonteestasi!
IIVARI. Minä merelle lähen, ja koska sieltä palaan tervehtimään heimoani
täällä, niin olenpa merimies komea ja kultaa on kukkarossa; ja monen
profetan häpeälle saatan.
NIKO. Hyvä!
TOPIAS. Ha ha ha, sinä Iivari poikani!--Tee niin, te'e niin ja ole
terve-tullut takaisin!
IIVARI. Se on päätetty.
ESKO. Iivari lähteköön merelle, minä neuloskelen täällä isän kanssa,
enkä nai koskaan, en koskaan. Mitä vaimosta? Minä tunnen sen suvun nyt.
Petturia ovat he.
SEPETEUS. Sinä kentiesi harkitset myöskin parhain.
ESKO. En koskaan nai, en, se on päätetty.
MARTTA. Hääpöydän huoneesemme rakensin, mutta muuttukoon se nyt Kriston
ja Jaanan kihlauspöydäksi. Sinne käsken teitä kaikkia. Tehkäät hyvin ja
astukaat sisään! (Menee huoneesen, jättäen oven auki).
NIKO. Kaikki kaikki! Elköön yksikään jääkö seinän taa.--Te myös, vanha
Anna-muori, ja sinä, poika, sinua en tunne, sinä olet nuorempaa juurta.
LEENAN-KALLE. Minua kutsutaan Leenan-Kalleksi!
NIKO. Tule sisään, Leenan-Kalle! Kaikki sisään, ja ilon edestä
välttyköön ynseys ja murhe!
ESKO. Onpa tänä päivänä murhe ja ilo, epäilys ja toivo vaihdelleet.
Kirjava se on ollut kuin lammaslauma.
SEPETEUS. Sinä suuri päivä! Rangaistuksen leimauksia ja jyrinätä seurasi
sovinnon kirkas taivas. Muistakaamme tätä suurta päivää!
TOPIAS. Pöytään, ystävät!--Astu edellä, Antres, ja puhalla klanetias,
jälessäs tulee pestiäiskestin juhlakulku! (Kaikki menevät huoneesen,
kraatari edellä puhaltaen Porin-marssia).
You have read 1 text from Finnish literature.
  • Parts
  • Nummisuutarit - 1
    Total number of words is 3674
    Total number of unique words is 1820
    21.3 of words are in the 2000 most common words
    30.0 of words are in the 5000 most common words
    33.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Nummisuutarit - 2
    Total number of words is 3672
    Total number of unique words is 1779
    21.2 of words are in the 2000 most common words
    29.0 of words are in the 5000 most common words
    33.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Nummisuutarit - 3
    Total number of words is 3690
    Total number of unique words is 1721
    20.5 of words are in the 2000 most common words
    28.0 of words are in the 5000 most common words
    32.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Nummisuutarit - 4
    Total number of words is 3675
    Total number of unique words is 1916
    20.4 of words are in the 2000 most common words
    29.0 of words are in the 5000 most common words
    33.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Nummisuutarit - 5
    Total number of words is 3652
    Total number of unique words is 1801
    21.0 of words are in the 2000 most common words
    29.9 of words are in the 5000 most common words
    33.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Nummisuutarit - 6
    Total number of words is 3676
    Total number of unique words is 1772
    22.1 of words are in the 2000 most common words
    30.4 of words are in the 5000 most common words
    35.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Nummisuutarit - 7
    Total number of words is 3456
    Total number of unique words is 1692
    21.1 of words are in the 2000 most common words
    29.8 of words are in the 5000 most common words
    33.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.