Niobe: Nykyajan romaani - 02

Total number of words is 3632
Total number of unique words is 1968
23.2 of words are in the 2000 most common words
31.9 of words are in the 5000 most common words
38.1 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
johonkin määrin selviämään humalastaan." -- "Ainoa mitä meidän tulee
tehdä, Baarvig", -- hän katsoi mieheensä päättävän vakavasti, --
"on tukea häntä. Enkä muutoin usko sinun täysin määrin käsittävän,
mitä todellinen laulaja on. Ei Endre halua ruveta miksikään
kierteleväksi renkuttelijaksi." -- "En parhaimmallakaan tahdolla
voi siitä ajatuksesta päästä... Mutta" -- hän kuuli kulkuset ja
hevosen, joka tuli häntä noutamaan, ja nousi ylös, -- "Herran
nimessä, onhan sinulla rahat, -- onhan sinulla varoja käyttää hänen
kukoistuksekseen"...
Rouva seurasi häntä matkavaatteille.
"Niin, Baarvig, -- ota asia miltä kannalta tahdot, -- nuo
kaksituhatta kruunua _täytyy_ minun saada, -- minä _tahdon_ käyttää
ne Endren hyväksi. Minä en voi kestää sitä ajatusta, että hänet
hylkäisimme. Minä en saa muutoin rauhaa!" huudahti hän epätoivoisena.
-- "Kuulithan sinä, että saat ne, Bente"...
Hän melkein riuhtaisi itsensä irti vaimostaan, kun tämä tahtoi auttaa
turkkeja hänen päälleen.
"Tiedät kyllä, ett'en ole koskaan ajatellut niitä rahoja, Baarvig,
-- enkä sekaantunut siihen, mitä niistä määräät... Ei, anna kun
köytän vyön paremmin ympärillesi... Sinähän se pidät huolen
meistä kaikista... Ja Endre on pahoittanut mielesi alituisella
horjumisellaan ja pettymyksillään... En sano siihen mitään, että
tuo jo lopulta väsyttää sinua, mies parka... Mutta" -- tuo pieni
hento olento nousi varpailleen ja veti turkinkauluksen vyön päälle
-- "mutta sinulla on yhtä paljon sydäntä lapsia kohtaan kuin
minullakin... Ja kun meidän _täytyy_, niin" -- "Kun _minun_ täytyy,
niin" -- jyrisi tohtori vastaan.
Rouva väistyi vähän taakse päin ja katsoi häneen.
"Kyllä ymmärrän", -- huudahti tohtori katkerasti ja astui
matkasaappaissa nopeasti ovea kohti, "minun täytyy auttaa häntä
sinne, minne kana potkaisee... Ja vasten vakuutustani..."
"Mutta, Bente", -- hän kääntyi äkkiä purevasti ovessa, rouvan
kiiruhtaessa lamppua ottamaan näyttääkseen hänelle tietä, "sinä itse
saat olla niin hyvä ja huomenna panna kokoon kirjeen, jossa laulaja
saa tuon auliin kehotuksen --. Minä pelkään, että minä muutoin
ottaisin häneltä uskon hieman karkealla tavalla", -- kuului alhaalta
katuportailta pimeästä.


II.

Taajaan satoi märkiä lumihiutaleita kouluhuoneen ruutuihin tohtorin
Elvsaetissa.
Oli harmaja aamupäivä ja virran takaa metsäharjuja tuskin häämötti.
Oppilaat istuivat pitkän pöydän ympärillä kolmeen luokkaan jaettuina.
Seinää lähinnä vaipui seitsemän-, kahdeksantoista vuotiaan Minkan
ruskeanpunainen hiustötterö saksalaiseen käännösvihkoon, saksalainen
lukukirja, sanakirja ja pari muuta kirjaa aitana nuorempaa sisarta
Bertheaa vastaan, joka ohuena ja nahkalaihana istui toisena luokkana
ja nakersi rihvelinpätkää. Kolmannen luokan, alimman ja suurimman,
muodostivat tohtorin ja muutamain naapurien pojat ja tyttäret.
"No siis", -- kyttyräselkäinen pieni kotiopettaja nosti linjaalin
olalle ja rupesi asentoon, -- "no siis, sinä Arnt...Mikä oli sen
kuninkaan nimi, jonka tanskalaiset naiset koristeillaan lunastivat
Vendien vankeudesta?"
"Sven -- Sven Kaksiparta."
"Uh -- huh! -- Eikö sinun luonnollinen kauneudenaistisi jo
kuiskaa, ettei semmoisen kuninkaan nimi saattanut olla Kaksiparta
-- Kaks-kymmentäparta" -- Schulteiss oikaisi itseään ja vilkaisi
syrjästä Minkaan -- "että se piti olla semmoinen mies, joka panee
liikkeelle naisten mielikuvituksen."
Hän astui edes takaisin silmät raollaan ja kasvoissa oman
tietäjätunteen kohottama ilme, joka merkitsi, että juuri nyt hän
kohosi korkeampain esitelmäinsä alalle, joista kolmannessa luokassa
ei missään tapauksessa muuta ymmärretty, kuin että päästiin siksi
päiväksi enemmästä läksyjen kuulustelusta ja saatiin pitää lystiä.
... "Luultavasti mies, jonka hienoista kasvonpiirteistä loisti
etevämmyys... terävät, ankarat silmät, jotka äkkiä saattoivat
leppyä viehättäviksi, -- ja" -- hän katsoi ympärilleen jalolla
ylhäisyydellä -- "voimakkaan kauniin, nerokkaan pään tukena ihanat
leveät hartiat"...
Minka ja Berthea iskivät toisilleen silmää.
"No siis, -- he antoivat hänelle koristuksensa... Katuivatko he
sitä?" -- "Sitä ei seiso kirjassa, hra Schulteiss." -- "Minä kysyn,
luuletko, että he sitä katuivat, -- käännyn kehittymättömän järkesi
puoleen. -- Luuletko esimerkiksi, että Minka sisaresi olisi katunut,
jos olisi antanut sievän rintaneulansa?" --
Minka keikautti niskaansa, ikäänkuin merkiksi, että esimerkki oli
sopimaton.
"Riippuisi kai siitä, minkälainen kuningas se olisi", -- pisti
siihen Berthea suurella mielenkiinnolla. -- "Sallittakoon minun
huomauttaa Berthealle, että ilman isänmaallista uhrausta olisi kaunis
teko jäänyt historiasta pois; se loistaa." -- "En ainakaan minä
olisi raahtinut antaa rintaneulaa vaikka minkämoisen edestä", --
vastasi tyttö nenäkkäästi. -- "Jos hänellä olisi ollut kyttyrä kuin
kameelilla"... kuiskasi nimismiehen Ole, silmät pinteinä sisällisestä
naurusta. -- "Se sikseen, -- minä pyydän, mitä levottomuutta siellä
pidetään! -- ym -- ym -- naisen asemasta täällä Pohjolassa eri
aikoina, siitähän minä puhuin. -- -- Tuo koristejuttu osotti yhden
kuvaavan piirteen: -- hänen kykynsä alttiiksiantavaisuuteen ja
innostukseen. Mainitsin Olavi Trygvasonin puolison, Thyran, joka
istui ja itki kannen alla, kun sankari kaatui Svolderin luona, ja
sitten kuoli surusta." -- "Olisi ollut paljon parempi, jos hän
olisi pistänyt kuoliaaksi jonkun vihollisen, sen sijaan että istui
poraamassa", arveli Arnt. -- "Tämä ilmaisee naisessa toisen piirteen;
-- tunteen syvyyden", -- jatkoi Schulteiss, joka ei ollut huomautusta
kuulevinaan, -- "tunteen syvyyden"... "Minä hiljattain luin koirasta,
joka kuoli isäntänsä haudalle", -- näki Minka hyväksi virkahtaa
kesken syvää kiintymystään.
"Oikein, oikein", -- Schulteiss kumarsi mielistelevästi -- "tulemme
nyt intresantimpiin tunteihin -- -- Sigrid Storraadeen...Svolderin
tappelu oli hänen poliitillinen työnsä, kosto, jonka hän, yöt päivät
mietittyään, pani toimeen nerokkailla juonilla, -- sen vuoksi että
Olavi kuningas oli hänet hyljännyt. Tässä meitä kohtaa naisen
_persoonallisuus_: -- Sen miehen, joka polkee hänen ylpeyttään ja
hänen rakkauttaan, sen hän tappaa, -- tappaa!" -- Viimeisen sanan hän
huuti, niin että oli vähällä ääni pettää.
Berthea irvisti letukkamaisesti pöydän alapäässä ja vilkui Minkaan,
vääntäen nenänpäätään, joka oli hänellä erikoinen taito. Minka oikasi
pontevasti niskaansa, nähtävästi vaikutti juttu häneen aivan toisella
tavalla, ja kävi jälleen innolla kirjoitukseen käsiksi. Eihän se
häntä koskenut. Omituisella hiljaisella tyytyväisyyden hymyllä ja
vähän kiihottavalla katseella Schulteiss jälleen kääntyi esitelmäänsä
jatkamaan kolmannelle luokalle, joka oli sen sisällystä kohtaan
suurimmassa määrin kylmäkiskoinen.
... "Semmoinen siis on nainen esiintyessään jonain muuna kuin kodin
kaitsijana ja värttinän vääntäjänä. Elämän suuret himot täyttävät
hänet: rakkaus, himo johtaa ja vallita pienen kotoisen piirin
ulkopuolella, -- vaatimus, että hänenkin tulee saada tilinteko ja
oikeus siltä mieheltä, jolle hän ei enää vain sokeasti ja nöyrästi
antaudu, vaan jonka kanssa hänen tulee jakaa harrastukset, kehityksen
ja kasvun. Semmoiset naiset vaativat myöskin, että saavat pitää
oman nimensä, eivät salli sen avioliittoon hävitä... Sillä, jonka
mainitsin, on nimenä Sigrid Storraade ikuisiksi ajoiksi. -- Voin
melkein kuvailla, minkä näköinen hän oli... Punaisenruskea runsas
tukka", -- hän vilkaisi Minkan täyteläiseen hiustötteröön, --
"selväpiirteiset sukukasvot perittyine sävyineen, -- vähän kuin -- ym
-- ym -- rouva Bentellä -- -- ja silmissä kuin unelma..." lisäsi hän
tuijottaen.
"Minä pyydän teitä, hra Schulteiss, jättäkää äiti vertauksistanne"
-- keskeytti Minka terävästi. -- "Perheen ulkopuolella hänen nimensä
muutoin on rouva Baarvig."
"Ja-ha... ruumiinrakennus ja vartalo niin erilaiset, -- kuin suuri
ja mahtavasti muovailtu hennon ja hienon rinnalla... Tavattoman
voimakkaasti vuoltu, luja kaula ja ihanat hartiat. -- Mutta
nuorena oli Sigrid Storraade korkean, vaaleaverisen, sorean ja
oikullisen hurjasilmäisen tytön perikuva." -- "Te kai arvelette
ettei häntä olisi kukaan saanut kirjoittamaan saksalaisia teemoja",
pärpätti parantumaton Berthea. Hän oli jo aikoja sitten käsittänyt
Schulteissin heikkouden sisartaan Minkaa kohtaan... "Tällä vaimolla
oli tuo hillitsemätön, masentamaton luonne, jota maailma ei koskaan
voinut kukistaa. Hänessä oli neitseellistä ylpeyttä, joka sai
kuninkaat kilpaa juosten häntä kosimaan, mutta hän hylki ja tappoi
niitä sima-ammeeseensa kuin kärpäsiä... Silloin tuli Olavi Trygvason,
Norjan kaunein ja ylpein mies; hän oli kiivennyt Smaltserhornille"...
Schulteiss oikaisi niskaansa korkeita olkapäitään vastaan ja
katsoi ylös kuin Smaltserhornin huippuun... "Tätä hän rakasti,
tälle hän tahtoi antautua. Ja kun Olavi sitten hylkäsi hänet, --
uskonvimmassaan löi häntä hansikkaalla vasten kasvoja ja sanoi häntä
pakanalliseksi nartuksi, hän kun ei tahtonut uskostaan luopua,
-- siitä pitäin himosi hän ainoastaan yhtä, yhtä, _yhtä_ asiaa
elämässään, -- Olavin surmaa... Ja siitä syntyi Svolderin tappelu,
jossa kuningatar Thyra istui kannen alla ja unohti värttinän!" --
"Kuninkaan täytyi vaihtaa miekkaa, sillä omansa hän oli hakannut
aivan pilalle," selitti Ole. -- "Niin, -- ja sitten hän hyppäsi
mereen, eikä hävinnytkään", intoili Arnt... "Luullakseni myönnetään".
-- Minkaa kohti lensi opaalisininen katse, -- "että näiden molempain
naisten persoonallisuuden arvo oli sangen erilainen, -- kumpikin
oli paras laatuaan. Toinen kaikkien kotoisten kehrääjäin uskollinen
kelpo kuningatar, -- -- vaan toinen tienraivaaja", -- hän äkkiä
korotti äänensä, niin että Minkakin huomaamattansa katsoi häneen, ja
iski linjaalilla ilmaan että vinkui, -- "tienraivaaja vapautetulle
naiselle, joka taistelee persoonallisuutensa puolesta meidän
aikanamme!"
Äkkinäisellä voimanponnistuksella hän tällä kertaa voitti kiusauksen,
eikä tapansa mukaan kääntynytkään Minkaan, ja loi sitten lapsiin
ankarasti tutkivan katseen:
-- "Mitä tiedät Gydasta, Arnt?" -- "Hän kosi, -- ei, vaan Harald
Haarfager kosi. Mutta Gyda sanoi, että jos hän tuli toista kertaa
kosimaan, ennenkuin oli valloittanut koko Norjan, niin" -- "Ähä
ähä, -- näetsen, -- kovin vaatimattomia eivät naiset silläkään
kertaa olleet", huomautti Schulteiss salaperäisesti myhähtäen.
-- "Personallisuus" -- hän katsoi jäykästi Minkaan, -- "joka
pyrki valtakunnan haltijaksi... Ja siltä kannalta äärettömällä
halveksimisella katseellaan niitä vähäpätöisiä olentoja, jotka ovat
niin syvällä alla, -- muurahaislaumaa, jolla on selkä koukussa"...
Poikain puolelta kuului tirskunaa.
"Harald Haarfagerillahan oli niin paljon vaimoja ja lapsia, että
oikein kihisi", huusi Ole. -- "Vaikk'ei ollut kuin kahdentoista
vanha", intoili Arnt. -- "Salomolla oli enemmän, hänellä oli
seitsemänkymmentä ja kaksi", julisti Tor, lukkarin poika. --
"Tässä olisi paikallaan se huomautus", sanoi Schulteiss kohti
kattoa ivallisesti, -- "että paitsi mainittua Gydaa ja tämän
jälkeen juuttilaista Ragna kuningatarta, olivat ne kaikki muut
personallisuutta vailla... Onko rukkeja yksi tahi tusina, se ei tässä
merkitse mitään. Aikain kuluessa on niiden luku supistettu yhteen
taloa kohti, -- pääasiallisesti taloudellisista syistä... Tätä on
runollisesti ihannoitu nimityksellä 'Freyan rukki', -- ja se tietysti
on jotain, jota kohtaan nuori nykyajan nainen suuntaa halunsa ja
haaveensa" --.
Viimeistä lausetta seuraava katse ja kasvojen ilme ehdottomasti
kääntyi Minkaan, joka istui hajamielisenä ja hermostuneesti hypisteli
kynäänsä, kaikkea muuta, mutt'ei kirjoitustaan ajatellen.
"Nyt hän pöyhistelee ja luulee onnistuneensa oikein hyvästi", sipisi
Berthea pannen liikkumaan taipuvan nenänpäänsä... "Katso kuinka hän
kääntelee itseään --" -- "Ole vaiti, hän huomaa, että sinä teet
hänestä pilkkaa", uhkasi Minka kiihkeästi.
Schulteiss asteli miettiväisenä edes takaisin ja tuijotti jalkojaan,
joiden muodosta hän näytti olevan erinomaisen turhamainen. Hän
asetti jalkansa huolellisesti ja sirosti eteensä askel askeleelta,
ja aina kääntyessään notkahutti hän syvälle polviaan, ikäänkuin
vahvistukseksi ajatustyölleen.
Hän alkoi innostua yhä enemmän, käänteet kävivät yhä nopeammiksi ja
polvien notkaukset yhä merkitsevämmän syviksi. Äkkiä hän pysähtyi
säteilevään itsetietoiseen hymyyn.
"'Rukin historia'... se tulee nimeksi teokselle, jonka aion
kirjoittaa, -- monta nidosta --. Mitä kaikkea rukin ääressä on
kehrätty... Miehet ovat villatukkoina kulkeneet lankarenkaan läpi.
Se on, y-ym", hän nosti leukansa ilmaan ja puhalsi, -- "kaiken tuon
romanttisen käsityskannan naisesta minä jätän maailman pienille
tuhrijoille. Minä, minä", -- ääni kiihtyi äkkiä intohimoiseksi
kiljunaksi, -- "aion sytyttää palosoihdun, -- palosoihdun! -- näyttää
orjan, joka ostetaan ja myydään ja kytketään rukkiin. Ja sitten,
neiti Minka", -- hän pysähtyi ja loi häneen samalla juhlallisen ja
viekkaan katseen, ikäänkuin luonnolliseen sotatoveriin, -- "alkaa
vapaudentaistelu. -- Mutta ensiksi, -- ensiksi sen vahingon historia,
jonka nainen on saanut, hänen syvän lankeemuksensa historia...
Erittäin arkaluontoinen, monimutkainen, hienonhieno asia, jonka
ainoastaan nero, läpitunkevin psykolooginen silmä voi selvittää, --
paljastaa kaikkine yksityiskohtineen. Semmoisen miehen täytyy tuntea
naisen sydän juurtajaksain, -- juurta -- jaksain!"... Arnt nyki ja
veteli hänen nenäliinansa kulmaa, joka pisti ulos takin takataskusta.
... "Vaan minä, -- kun kynäni kerran on päässyt vauhtiin", -- oli hän
kirjoittavinaan käsi ojossa, niin että laihaa paljasta rannetta näkyi
takinhiasta pitkä matka,-- "toimitan paljastuksen, -- niin -- niin,
paljastuksen --." Tässä Arnt sai nenäliinan vedetyksi ulos hännäksi.
-- -- "Minä paljastan kaikki hänen aseensa, -- koko arsenaalin!...
Askel askeleelta aion seurata hänen kurjaa tietään liitoksia myöten,
näyttää ja _todistaa_, kuinka tuo ainainen peitelty hätä varjeluksen
taistelu ja juoniminen miestä -- vallanpitäjää vastaan -- on
vääristänyt hänen sisimmät, pyhimmät tunteensa silmäneulanhienoiksi,
myrkytetyiksi aseiksi, inhaksi vangitsevaksi viettelykseksi, ja
tehnyt hänestä mestarin kaikilla liukkailla petollisilla aloilla,
-- supistanut hänen vihansa ja rakkautensa pikkumaisen, uskottoman
ja viekkaan orjan tunteiksi, -- nii-in, sen sanon, turmellut hänen
luonteensa sydänjuuria myöten"...
Hän loi verisen katseen Minkaan.
... "Hän keimailee miehen edessä ja leikittelee hänen kanssaan niin
itsekkään kylmällä intohimolla ja verenhimoisella kiihkolla kuin
kissa hiiren kanssa... Hän -- hän -- hä -- än", -- hän kyykistyi
polvilleen mairittelevan näköiseksi, -- "istuu lumoovana ansaluukun
ääressä, imartelee ja viekottelee, -- ja kun tyhmeliini siihen
pudota kopsahtaa", -- seurasi halveksiva potku, -- "antaa elämänsä
ja kokonaisen tunnemaailman", -- suurten ulkonevain huulten pielissä
alkoi sinisen kalpeasti värähdellä, -- "niin hän vuodattaa kyyneleitä
niin lumoovia, niin sydäntä särkeviä"... Schulteiss harppasi edes
ja takaisin, ja nenäliina riippui kuin häntä hänen perässään...
"Nainen on muuttunut maailman suureksi petturiksi... hänellä on
alhainen saatanallinen vaisto, jonka intohimo on viekotella, -- --
hän on muuttunut vaaralliseksi, -- minä sanon, -- tuhansin
viettelevin värin keimailevaksi myrkkyitikaksi." Ääni äkkiä muuttui
pirullisen teräväksi ja kimeäksi... "Olennoksi, e -- he, he, -- jota
-- jota -- olisi psykoloogisesti tutkittava ja valvottava samalla
epäluottamuksella kuin käärmettä, jota luullaan kesytetyksi." -- "Ih
hih hih, -- hih hih, -- tshi tshi tshi, -- käärme, kas käärme"...
Ole koetti nyt vuorostaan saada heiluvan nenäliinan kokonaan ulos
vedetyksi seljapuisen raippansa koukkuisella päällä. Schulteiss
levitti hajalleen molemmat haaransa, keinui niillä ja myhäili
kattoon, poskillaan hivuttava puna ja niska korkeaa kyttyrää vastaan
nojaten. Käärme nyt riippui suoraan alaspäin, ja kaikki silmät
vartioitsivat jännityksellä, milloin se taas rupeaisi liikkumaan.
"Tämä oli kauhea kuva, jonka teille paljastin", -- lausui hän
vihdoin syvään hengähtäen ja kääntyi Minkaa kohti. Pitkäin, alas
painuneiden silmäripsien alta kohosi Minkan katse viattomana ja
vierastaen. "Kuinka? -- Mitä sanoitte? -- Minä kirjoitan teemaani,
hra Schulteiss."
Hänen kasvonsa lensivät aivan harmaiksi. Itsetietoinen innostus
kutistui äkkiä kokoon ja katosi pieneksi, pelokkaasti kärsiväksi
olennoksi, hän yski ja änkötti: -- "Sen jälkeen aioin... aioin
esittää naista sillä kannalla, kun -- sielukas tunne hänen omasta
arvostaan on herännyt, -- hänen suurta, ihanaa taisteluansa meidän
aikanamme ja syvää -- syvää" -- -- "Hihihi-i, -- käärme... tuossa
makaa käärme!" -- poikain kesken purskahti valloilleen hurja
hillitsemätön nauru. Schulteiss katsoi hämmennyksissä ympärilleen. --
"Tuossa -- tuossa, hra Schulteiss"... näytti Berthea avuliaasti.
Schulteiss hairasi äkkiä nenäliinan lattiasta, palasi kirjain luo ja
ryhtyi nolona toiseen läksyyn...
"E -- he he, -- sitten oli meillä maantiedettä, -- Langfjeldit"...
"Saitpahan panemaan kokoon sateenvarjonsa", kuiskasi Berthea
riemuissaan.
Schulteiss selaili kirjaa hermostuneena ja levottomana... Poikain
silmät olivat lakkaamatta seuranneet nurkassa olevan seinäkellon
viisaria.
"Kello on jo kymmentä minuuttia vailla kaksitoista, hra Schulteiss",
ilmoitti Arnt viattomasti, -- "emmekä vielä ole saaneet läksyjä ensi
kerraksi."
"Vai niin, -- noh -- historiassa ottakaa luku loppuun."
"Lukuko loppuun! kun ei vielä ole kuulustettu alkuakaan... Pitääkö
meidän ottaa kaksi läksyä samaksi tunniksi"... napistiin ja mutistiin
siinä viekkaassa tarkoituksessa, että saataisiin jäljellä olevat
minuutit kulumaan. Viisarin imeytyessä ja madellessa lähemmäksi
kahtatoista nousivat äkkiä sekä lukkarin että nimismiehen poika
pystyyn kirjat yhteensidottuina kainalossa. Heille tuli aina
semmoinen hirveä kiire kellon lyödessä, kun muka olivat saaneet
-- he vetosivat siihen -- kotoa ankarat käskyt saapua ajoissa
päivällisille. Massi, tohtorin kahdentoista-vuotias tytär alimmalta
luokalta, oli samassa tuokiossa Minkan luona; ja Berthea hyökkäsi
alas rappusia ollakseen paikalla, kun pojat ulko-oven edessä sitoivat
sukset jalkaan ja lähtivät makasiinimäkeä laskemaan. Schulteiss
kokosi välinpitämättömän näköisenä kasaan muutamia pöydälle jääneitä
kirjoja.
"Antakaa anteeksi, mutta en saanut kirjoitustani tänä päivänä aivan
valmiiksi", virkkoi Minka kokoillessaan tavaroitaan; -- "mutta minä
todella kävin hieman hajamieliseksi. Te puhuitte niin innokkaasti"...
"Vai niin, en minä ole mikään argus, sen vakuutan teille, -- minä en
tahdo valvoa -- oppilasta, joka on kasvanut valvonnasta pois", --
hän huudahti kiivaasti, -- "minä -- minä" -- ääni vapisi sisällistä
liikutusta.
Minka seisoi, ikäänkuin miettien jotain: -- "Schulteiss"... alkoi hän
varovasti ja tutkistellen... "Tunnetteko erästä neiti Feiringiä?"
"Neiti Thekla Feiringiä... Kyl -- lä... tunnen kyllä, -- ellei
kukaan muu kysy, -- meidän kesken, -- ainoastaan meidän kesken!...
On minulla omat vainuni... Hän on yksi niitä naisia, jotka
kirjoittavat 'Kahdenteenkymmenenteen vuosisataan'... yksi niitä
lintusia, jotka vielä visertävät puunlatvoihin piiloutuneina --
syvimpäin salanimien suojassa". -- "Hän tulee tänne tänään", intoili
Minka, --"hän on matkalla vouti Preusin luo, joka on ottanut hänet
kotiopettajattareksi. Minä olen semmoisessa jännityksessä"... lausui
hän, kun riensi huoneesta. Schulteiss seisoi kauan ja tuijotti oveen,
kun se oli Minkan jälkeen sulkeutunut.
* * * * *
-- Kello jo neljää lähenteli, ennenkuin kartanolta alkoivat kuulua
umpikulkuset ja neiti tuli. Lumituisku ja huono keli olivat häntä
viivyttäneet. Sillä välin kun alhaalla kävi vilkkaaksi ja talonmies
tuli hevosta ottamaan, seisoi Schulteiss ylhäällä kouluhuoneen
akkunassa, hieroi ruutua ja katseli, ja vanhimman jälkeinen poika
talossa, Kjel, kiiruhti paljain päin neitiä vastaan ottamaan.
Melkein kuin pyryn peittämä virstanpatsas neiti Feiring seisoi
eteisessä, itsepintaisesti kuurona kaikille ystävällisille
kutsumuksille. Häntä ei mitenkään saatu saliin lähtemään, ennenkuin
hänen päältään oli riisuttu paksu kuori päällysvaatteita ja jaloista
raskaat karvaiset töppöset.
Ja sitten hänet huomattiin hieman espanjanruokomaiseksi soreaksi
naiseksi, joka oli puettu muodikkaaseen, vartalon mukaiseen kappaan,
liepeet ja hiat nahalla reunustetut. Kapan selkänapeista killui
toinen pahasti irrallaan melkein poikki kuluneen langan päässä, ja
kaulasta riippuva upea silkillä vuorattu muhvi lemusi hajuvedestä.
Kokoon rutistetun nenäliinan vierestä häämötti sieltä sisästä jotain
keltaisen kirjavihkon tapaista.
Kjel tunsi hänen tarkastavan syrjäkatseensa kulkevan pitkin
paksua pahansään nuttuaan, leveitä maalla neulotulta housujaan,
jotka sukelsivat pitkävartisiin rasvanahkasaappaihin. Helkkarin
kiusallista, kun piti juuri tämmöisenä esiintyä muodikkaan
kaupunkilaisnaisen edessä! Hän hakkasi reippaasti takinliepeitään ja
reisiään ikäänkuin lunta pudistellakseen: "Tämmöiseen ilmaan otetaan
oikea maalaisen sporttipuku, neiti, kun pitää kahlata lumikinoksissa."
Mutta neiti ei kuullut häntä; hänen pienet mustat marjasilmänsä
seurasivat vilkkaalla harrastuksella Minkaa, joka suurimmalla
huolella kantoi sisään matka vaatteet ja levitti ne ruokahuoneessa
parille tuolille lämpiämään. "Ja tekö olette neiti Minka?" kysyi hän.
"Minä en ajatellut teitä semmoiseksi, vaan -- vähän kalpeammaksi ja
-- --" Suu yhä tervehdykseen hymistettynä hän sitten kumarruksella ja
pienellä niiauksella solahti arkihuoneeseen.
Neiti näkyi halveksivan noita tavallisia johdantoja keskusteluun; hän
katsoi ääneti ympärilleen, pidättäen itselleen omat mielipiteensä.
"No täällä maalla joka tapauksessa asutaan tilavasti", alkoi
hän sitten huomioitaan... "Tuntee heti, että on tullut toiseen
viattomampaan aikakauteen, jossa poltetaan koivupuita hiilien ja
koksien asemesta"... "Mutta mistä olette voineet saada käsityksen
meidän Minkastamme?" -- puhkesi rouva kysymään. -- Neiti Feiring
seisoi ja myhäili ja hymyili nuoren tytön puoleen: "Minä oikeastaan
tunnen hänet varsin erinomaisen hyvästi. Poikanne, -- niin,
filolooginhan kirjoissa hän kuuluu kulkevan, -- on minulle puhunut
niin paljon sisarestaan. Hän ymmärtää hänet niin perinpohjin."
Minka punastui ja punastui yhä enemmän ja puuhasi yhä uutterammin
pesän kuumotuksessa.
"Vai niin, te siis tunnette poikamme Endren, -- ehkäpä hyvinkin?"
tunnusteli rouva. --
"Herra Jumala, mikä sielukas ihminen... Ja miten kauniisti hän
laulaa. Olen tavannut hänet melkein joka päivä koko tämän puolen
vuoden aikana laulaja Figerin seurassa. -- Kun hän puhuu laulusta,
-- niin ei siinä auta vastaan sanominen, hyvä rouva! Sillekin
taiteelle koittaa aivan uusi aika, -- vaikutus tehdään eläväksi,
dramaattisesti sulatetaan persoonallisuuteen."
Rouvan kasvoihin tuli hermostunut ilmaus ja levottomana hän katsoi
konttorin ovea koti, josta hän joka hetki odotti miestään.
... "Kun hän ja Figer laulavat duetin, toinen tenoori ja toinen
basso, niin on se verraton nautinto, -- ja he yhä oppivat uusia
kappaleita"... "Olkaa hyvä, neiti, minä pelkään, että ruoka jäähtyy",
kutsui rouva hieman kiirehtien. -- "Kiitos, kiitos... Ja Figer ja
hän ovat eroamattomat, aina ne näkee yhdessä"... "Mutta teidän
täytyy vihdoinkin tulla syömään, neiti."... "Ja ellei hänestä tule
taiteilijaa niin! Hänen koko luonteestaan henkii jotain niin suurta
ja lämmintä, ettei siitä voi erehtyä -- Minä vakuutan teille, niitä
on paitsi Figeriä monta muuta, jotka ovat samaa mieltä"...
Sillä välin kun neiti nautti ne pari hyvää ruokalajia, jotka oli
hänelle säästetty, jatkoi hän, poisjohtamisyrityksistä huolimatta,
innokkaasti puhetta samasta arkaluontoisesta asiasta.
"No jaa, mitä te nyt oikeastaan pidätte, olin sanoa meistä
maalaisista?" -- alkoi Kjel, kun äiti hetkeksi oli poistunut
huoneesta.
"Minä tosiaan luulin, että tekin kysyisitte kalakokkareista", hymyili
neiti.
"Minä pyydän, lihakokkareista."
"Niin, niin, lihakokkareista, -- ruokaopinnoitahan täällä maalla
ensi sijassa täytyy ajatella... Ja hyytelön kanssa", -- hän loi
surkuttelevan katseensa ensinnä vatiin ja sitten oveen, josta rouva
oli mennyt... "Kun ajattelen kaikkea sitä puuhaa", -- hän nosti
kahvelilla pienen linnun lautaselleen, -- "kaupungissa haetaan tämä
ruokalaji ravintolasta, kun alkaa sitä mieli tehdä. Kuinka paljon
huolta ja vaivaa sekin tuottaa... Oih!" -- hän kääntyi Kjelin ja
Minkan puoleen, -- "tunsin heti ensi tunnelissa, johon rautatiellä
tulimme, että nyt, nyt sitä mennään maalaisläpeen, jossa kaikki
haiskahtaa ruualta ja ruokapyrinnöiltä."
"Erittäin miellyttäviä vaikutuksia siis, neiti, kun tulee tänne
ylämaahan", huomautti Kjel ja nojausi mahtipontisesti taapäin.
"Ja kun minut sitten junasta sullottiin sudennahkaisiin
rekivällyihin, niin tuntui siltä, kuin tämä kaikki nielisi minut.
Alussa en uskaltanut karvoihinkaan koskea, sillä minusta se oli
todellinen susi."
"Sangen pikanttia," -- siristi Kjel silmiään ja kaivoi liivinsä
taskusta siron ruskahtavan meripihkaisen sikari-imukkeen...
"Tuommoinen kuolemaan tuomittu tylstyy, näettekös... Kaikki tuo
harmaa lumituisku, joka tuli metsäharjuilta, ja loppumaton iloton
valkoinen virta, jota ajoimme ja ajoimme, vaivuttivat minut
lopulta niin rauhalliseen puoliuneen ja saivat minut mielessäni
kuvittelemaan, että pyry peittäisi minut lumeen ja minä paleltuisin
kuoliaaksi, kunnes jälleen heräisin taivaassa, ystävieni luona
pääkaupungissa." -- "No-no, -- älkää nyt kuitenkaan tehkö itsellenne
kovin liiallisia mielikuvia maalaisesta viattomuudestamme, neiti,"
huomautti Kjel. -- "Mekin toki vähän pippuroimme hermojamme... Saatte
uskoa, että tuommoinen lankkuliikekin, jossa on suuret pääomat
kysymyksessä, -- se terästää aika lailla. -- Niin, en tahdo mainita
summia, te ehkä pyörtyisitte, neiti... Ja mitä tulee niin sanoakseni
yksityiseen elämäämme ja oloomme -- niin emme siinäkään toki ole niin
kovin aikamme jäljessä -- --. Ja, -- mitä minuun tulee niin, -- sitä
pahempi... No niin, siitä älkäämme puhuko perhekodissa"...
Minka katsoi suurilla silmillä veljeensä. Katseesta kuvastui se
vilpitön ajatus, että veli nyt sekä turhisteli että kerskasi.
"Mutta eihän teidän kuitenkaan tarvitse jäädä tänne ainaiseksi,"
-- lohdutti hän oikein sydämelle käyneesti. "Minä vakuutan, että
sydämeni oikein kutistui kokoon, -- ja ellei minulla olisi ollut
luettavana korehtuuria somaan pikku artikkeliin, joka tulee
'Kahdenteenkymmenenteen vuosisataan'... Se oli kuin viimeinen
auringonpaiste pääkaupungista, joka lämmitti jähmettyneitä käsiäni."
-- Neiti käänsi siitä pitäen puheensa Minkan niinkuin ainakin sen
puoleen, joka nähtävästi oli ainoa kykenevä jotain käsittämään.
-- "Sillä oli niin viehättävä nimikin"... Hän kuiskasi tämän
kevyesti sivuun, rouva Baarvigin tullessa huoneeseen, ja katsoi
välinpitämättömän näköisenä ulos akkunasta... "Voitteko arvata mikä?"
Minka kalpeni ja vilkasi äkkiä taakseen, kuka oli huoneeseen tullut.
"'Nainen, joka herää'... Toimitus oli yksimielinen siitä, että se oli
painettava." -- Minka tuijotti häneen vavisten, kylmä hiki otsallaan.
-- "Siitä kuohuu semmoinen viehättävä kapinanhenki. Ja kaikki nuo
erinomaiset sitaatit historiasta... Ei mutta kiitoksia, rouva
Baarvig, pitääkö minun vielä jaksaa sylttiä ja leivoksia... Minä
vakuutan -- jospa näkisin kirjoittajan, niin tarttuisin sitä naista
kädestä ja puristaisin sitä niinkuin nyt puristan teidän kättänne,
neiti Minka", -- hän ojensi kätensä ja teki, niinkuin oli sanonut, --
"ja pyytäisin häntä vaan kirjoittamaan enemmän samaan tapaan"...
Toisen äänessä ja toisen hehkuvassa kasvojen ilmauksessa oli jotain,
joka herätti rouvan huomiota ja sai hänen katseensa jonkinlaisella
tutkivalla ja punnitsevalla hämmästyksellä verkalleen tarkastamaan
kumpaakin... Ikäänkuin yrittäen masentaa jotain kiusallista hän
äkkiä painavasti sanoi: "Ei, se ei ole helppo tehtävä, jonka olette
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Niobe: Nykyajan romaani - 03
  • Parts
  • Niobe: Nykyajan romaani - 01
    Total number of words is 3804
    Total number of unique words is 1863
    24.5 of words are in the 2000 most common words
    33.0 of words are in the 5000 most common words
    37.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Niobe: Nykyajan romaani - 02
    Total number of words is 3632
    Total number of unique words is 1968
    23.2 of words are in the 2000 most common words
    31.9 of words are in the 5000 most common words
    38.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Niobe: Nykyajan romaani - 03
    Total number of words is 3697
    Total number of unique words is 1911
    24.9 of words are in the 2000 most common words
    34.4 of words are in the 5000 most common words
    40.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Niobe: Nykyajan romaani - 04
    Total number of words is 3752
    Total number of unique words is 1928
    24.9 of words are in the 2000 most common words
    34.8 of words are in the 5000 most common words
    40.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Niobe: Nykyajan romaani - 05
    Total number of words is 3783
    Total number of unique words is 1846
    25.2 of words are in the 2000 most common words
    35.4 of words are in the 5000 most common words
    40.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Niobe: Nykyajan romaani - 06
    Total number of words is 3694
    Total number of unique words is 1875
    24.9 of words are in the 2000 most common words
    34.3 of words are in the 5000 most common words
    39.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Niobe: Nykyajan romaani - 07
    Total number of words is 3772
    Total number of unique words is 1910
    23.1 of words are in the 2000 most common words
    32.2 of words are in the 5000 most common words
    37.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Niobe: Nykyajan romaani - 08
    Total number of words is 3814
    Total number of unique words is 1866
    25.0 of words are in the 2000 most common words
    35.0 of words are in the 5000 most common words
    39.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Niobe: Nykyajan romaani - 09
    Total number of words is 3803
    Total number of unique words is 1838
    25.0 of words are in the 2000 most common words
    34.0 of words are in the 5000 most common words
    39.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Niobe: Nykyajan romaani - 10
    Total number of words is 3939
    Total number of unique words is 1758
    27.1 of words are in the 2000 most common words
    36.3 of words are in the 5000 most common words
    41.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Niobe: Nykyajan romaani - 11
    Total number of words is 3815
    Total number of unique words is 1894
    24.7 of words are in the 2000 most common words
    34.1 of words are in the 5000 most common words
    38.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Niobe: Nykyajan romaani - 12
    Total number of words is 3748
    Total number of unique words is 1945
    23.9 of words are in the 2000 most common words
    33.4 of words are in the 5000 most common words
    38.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Niobe: Nykyajan romaani - 13
    Total number of words is 3726
    Total number of unique words is 1851
    25.6 of words are in the 2000 most common words
    35.3 of words are in the 5000 most common words
    40.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Niobe: Nykyajan romaani - 14
    Total number of words is 40
    Total number of unique words is 37
    37.8 of words are in the 2000 most common words
    48.6 of words are in the 5000 most common words
    48.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.