Muistelmia matkoilta Venäjällä vuosina 1854-1858 - 06

Total number of words is 3593
Total number of unique words is 2025
19.8 of words are in the 2000 most common words
27.6 of words are in the 5000 most common words
31.9 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
vaimoansa kuolin-päivään asti elättämään, oli hän itsekin nuorella
iällänsä kerännyt jonkunlaisen raha-summan, joka oli Pietarin
lampartissa vuokria kantamassa. Näistä vuokrista ei hän kuitenkaan muka
saanut muuta kuin mikä hänellä vaatteissa kului, sillä lamparti-setelit
olivat hänen vaimonsa vallassa, ja ukko valitti tätä hyvin ahnaaksi ja
itsepäiseksi. Ihmetellessäni, että hän vähäisestä papin-palkasta oli
voinut säästää niin suuren summan kuin kuusi tuhatta hopearuplaa vanhan
päivänsä varaksi, sanoi hän sitä ei palkasta säästyneeksi, vaan kaupalla
hankituksi, sillä nuorempana oli hän käynyt jotenkin suurta
karjan-kauppaa. Hän oli ostellut lehmiä aina Vytegrasta ja Valkeajärven
linnasta (Bjelosersk'ista) asti, suurella edulla ajaen eli ajattaen ne
Tihvinan markkinoille eli Pietariin. Näillä kauppa-retkillänsä oli hän
hyvästi tullut tuntemaan koko sen osan Aunuksen ja Uudenlinnan lääniä,
jossa Lyydikköjä elää, ja tiesi tarkasti sanoa, missä minkin tienoon
puheen-parsi erosi toisten tienoiden kielen-laadusta. Hän sanoi olevansa
valmis rupeamaan minulle täkäläisen kielen selittäjäksi ja siksi
kelpaavansa sen enemmin kuin jo ennenkin oli semmoisena ollut, nim.
Andrej Mihailovits'illa (Sjögren'illä), joka oli kaksi viikkoa elänyt
hänen tykönänsä Ladvassa, ja jota hän muisteli suurella rakkaudella.
Palkkaa ei ukko vaatinut enemmän kuin noin puoli-tuoppisen hinnan
päivältä, ja työn päätimme seuraavana päivänä alottaa.
Mutta ihminen päättää ja Luoja säätää, sanoi nykyjään eräs suuri
ajattelija Helsingin Sanomissa, ja niin tässäkin asiassa ei käynyt
päätöstä myöten. Seuraavana päivänä oli tämän opettajakseni ruvenneen
ukon emännällä nimi-päivät. Minun tähteni oli eukko päättänyt viettää ne
tavallista juhlallisemmasti. Jo hyvissä ajoin aamulla tuli ukko tyköni
ja ilmoitti tämän seikan ja kutsui minua nimi-päiville. Minä "panin
päälleni parasta, valkeinta varrelleni", ja sitten läksimme ukon kanssa
yhdessä. Papin kartanoa näissä tienoin ei voi eroittaa muista ympäri
seisovista taloista, ja tavallisesti löytyy kylässä aina joku pohatta
talon-poika, jolla on paljoa pulskemmat rakennukset kuin papilla. Niin
oli tässäkin kylässä kapakka-talo paremmassa asussa kuin yksikään muu,
ja astuessamme eteenpäin luulinkin sitä pappilaksi, ennenkuin
seuralaiseni likaisimmassa kohdassa kylän katua nousi erään talon
portaille ja sanoi: tänne. Tultuamme sisään otettiin me vastaan hänen
vaimoltansa, joka jo oli täydessä juhla-puvussa, ja jonka hirmuinen
lihavuus kyllä todensi ukon sanat, että eukko muka yksinänsä söi vuokrat
heidän yhteisesti säästämistä rahoistansa. Heidän tyttärensä, nuoren
papin vaimo, ilmestyi vähää jälemmin, ja viimein hänen miehensäkin,
mutta ei vielä juhla-asussa, sillä hän oli ollut riihtä viskaamassa,
Siistiytyänsä ja pukeutuansa oli hän sangen sievä mies ja josko ei
oppinutkaan, niin tiesi hän kuitenkin sen verran, että Suomen-maalla oli
yksi tsaari kuin Venäjällä, että Sevastopol ja Veapori eivät olleet
yhden meren rannalla ja että Helsinki oli etempänä Pietarista kuin
Viipuri, joissa kysymyksissä vanhalla papilla oli hyvin hämärät ja
sekaiset tiedot. Jonkun tunnin kuluttua eneni seuramme vielä edellä
mainitulla piisarilla ja hänen puolisollansa. Pidoista, jotka nyt
alkoivat, en sano sen enempää, kuin että ensin tarjotun kahvin päälle
ilman väli-ajatta seurasi se ian-kaikkinen tsjaju (tee), joka tapa on
täällä yleinen, sillä "tee keventää kahvin vaikutuksen," selitti minulle
eräs pappi, jolta tämän luonnottoman tavan syytä kysyin, Tsjajun juotua
tuli puoli-päiväinen, jonka pituista atriata en vielä ole koskaan
nauttinut ja jonka pituisesta Jumalan rukoilen itseäni vasta
varjelemaan. Vaan jos minun täytyi jo kolmannella osalla siinä
annetuista ruokalajista olla tyytyväinen, niin söivät muut sen enemmän,
vaikka ruoan suuhun saamisessa ei ollut muuta apuna kuin ne
viisi-haaraiset kahvelit, joita Luoja jo esi-isällemme Aatamille antoi
parin.
Koko näistä pidoista en tässä olisi tarvinnut mainita mitään,
ell'ei niissä tapahtunut seikka olisi ollut painava käänne
kielitutkinnoilleni Järvissä. Vanhan papin emäntä nim., jonka kanssa
miehensä puoli-päiväisen joutuessa oli käynyt kirkossa, eukolle
suojelija-enkeliltänsä vielä jotakuta paria kolmea vuosikymmenistä
elinajan lisäksi rukoilemassa, oli päättänyt palkita tämän miehensä
palveluksen ja sentähden haettanut kapakasta puteliin viinaa. Sen
tyhjensi ukko pian piisarin kanssa, eivätkä viinan vaikutukset hänessä
vielä olleet kovin vaaralliset. Mutta suurin asia oli se, että hän,
kauan viinatta oltuansa, näin pääsi taas makuun. Ilta-puoleen, kuin jo
olin korttierissani, tuli hän minun luokseni, pyysi paperia ja
kirjoitus-värkkiä ja tahtoi muka minulle näyttää käsi-alaansa
kirjoituksessa, koska kieli-apulaiseni piti osata kirjoittaakin.
Kirjoitus, jonka hän tässä teki, oli anomus saada minulta
puoli-tuoppisen hinta rahaa sen työn päälle, jota yhdessä olimme
rupeavat tekemään. Sen annoinkin hänelle tinkimättä, ja vähän ajan
perästä alkoi piisarin kodista kaikua pajatus, joka ilmoitti, että
viina-jumala oli löytänyt veljensä runo-jumalan. Mutta ei sillä hyvä.
Myöhään illalla, minun iltaista syödessäni, tulla kompuroi ukko ilman
lakitta ja "parta paksussa porossa, tukat kaikki taljaskassa"
korttieriini, itki, nauroi, pajatti, tanssi ja pyysi vielä rahaa.
Minusta näytti hän jo kyllin-kylläiseltä, minä en antanut. Hän rukoili,
syleili minua, vaan turhaan. Viimein lankesi hän polvillensa, kumarsi
jalkojeni juureen ja suuteli monet kerrat savisia saappaitani.
Päästäkseni tästä ilkeästä tilasta ja saatuani häneltä lupauksen ei
enempää tulla minua kiusaamaan, annoin hänelle vielä toisen
puoli-tuoppisen hinnan, jonka kanssa hän heti menikin matkaansa.
Reuhatessansa tykönäni hoklasi hän aina pöydältä ruokaakin suuhunsa,
jota häneltä suinkaan en kieltänyt, vaan saadakseni tietää, kuinka
ankara hän uskonsa lajissa oli, muistutin kuitenkin, että hän
paasto-päivänä söi arkea eli rasvaista ruokaa, josta hän hyvin kyllä
tiesi suuren synnin tulevan. Mutta ukko vastasi juuri muutamia viikkoja
takaperin käyneensä Valaman monasterissa Petron päivillä, siellä kaksi
vuoro-kautta yhteen menoon papillista toimitusta tehneensä ja näin
muodoin kaikki eli vähintäsäkin suuren osan entisiä syntiänsä
kuitanneensa, joten hänellä arvattavasti nyt taas hyvä aika eteenpäin
oli varaa poikkeilla hurskauden vaivaloiselta tieltä. Samasta syystä
teki hän julkisesti toistakin syntiä, nim. poltti tupakkaa niin usein
kuin minä jaksoin hänelle tupakka-pötkyläisiä antaa. Kernaammin olisi
hän kuitenkin polttanut piippua kuin näitä, ja tämän halunsa ilmoittikin
juuri tässä rohkeassa tilassansa siten että tahtoi kiskoa piippua
hampaistani. Tässä asiassa en hänelle kuitenkaan antanut perää, ja
piipusta väittelemisemme olisi kukaties miten loppunut, ell'ei hänelle
olisi juolahtanut mieleen että se mahtoi olla uskoni, joka esti minun
antamasta tois'uskoisen polttaa piipustani, jossa tapauksessa hän ei
millään tavalla tahtonut saattaa minua rikkomaan hengellistä lakiani.
Ilolla vakuutin minä että asian laita oli semmoinen, ja heti jätti ukko
piippuni rauhaan. Tätä keinoa käytin sitten jälkeenkin päin suurella
menestyksellä semmoisia vastaan, jotka maansa tapaa myöten tahtoivat
minun piippuani omana piippunansa pitää, ja mainitun esteen sanottuani,
ei sitä vastaan koskaan inttäilty mitään.
Toisena aamuna menin kapakkaan sekä tietelemään ukon eileisen-iltaista
elamoitsemista että vähän rahaa särkemään. Tämän oli ukko keksinyt. Ulos
tullessani kapakasta tulla haihatti hän kotoansa, eikä malttanut juosta
tietä myöten ympäri, vaan oikasi pellon poikki, jossa hänelle aidan yli
pyrkiessänsä ei käynyt paremmin kuin että aidassa repi kauhtanansa, joka
kumminkin jo entuudestansakin oli hyvin huono ja repaleinen. Hän luuli
minun ostaneeni viinaa, ja vaikka pohmelo näytti surkeasti ahdistavan
häntä, säihkysi ilo hänen silmistänsä, sillä kuin minulla muka oli
viinaa, niin oli sitä hänelläkin, jonka ajatuksensa hän heti
ilmoittikin. Pian selkeni kuitenkin ukon erhetys, ja pahoilla mielin
rupesi hän selittämään, että hänestä sinä päivänä ei ollut minulle
työhön, ja huomenna taas piti hänen lounaan syötyä lähteä erääsen viiden
virstan päässä olevaan kylään, jossa yli-huomenna tuli praasnikka.
Huomenna voisi hän kumminkin edellä puoli-päivän tulla minun tyköni, jos
nyt saisi edes pariksikaan ryypyksi minulta vielä palkkaansa. Sen
annoinkin hänelle, mutta nyt vahvistui minussa jo edeltä arveltu päätös,
kokonansa erotani tästä miehestä, sillä vaikka hänellä kyllä olin
havainnut olevan hyvät tiedot Lyydin kielessä, niin näkyi se nyt
selvästi, että hänellä oli liian huikentelevainen luonto kelvataksensa
minulle apu-mieheksi.
Siis aloin tiedustella toista apulaista, ja sanottiinkin Ladvassa
Iöytyvän vanhan diakan, lyydikkö-syntyisen ja niinmuodoin hyvän
lyydiläisyyden tuntijan, jolla kehuttiin kaiken maailman viisaus olevan
päässä, ja jonka ei sanottu juovan muulloin kuin praasnikoissa. Tämän
miehen luultiin tulevan sille praasnikalle, jolle Järvien ukonkin jo
niin aioissa piti lähteä, ja minä päätin myös odottaa tätä
juhlallisuutta ja mennä sille, sekä sitä katsomaan että mainittua
diakkaa tapaamaan.
Tämmöisiä praasnikoita on kaikissa venäjän-uskoisissa kylissä (meidänkin
maassamme) tavallisesti yksi, monesti useampikin vuodessa. Ne vietetään
sen pyhän päivänä, jonka nimeä kylän kirkko kantaa, ja joka sillä
niinmuodoin on erityisenä suojelijana. Mutta tavallisesti on kylässä
paitse kirkkoa vielä rukoushuoneitakin (Karjalassa kutsutaan tämmöisiä
"sässynäksi" venäjän-kielisestä sanasta tschasovna), joilla myös on
pyhät suojelijansa, ja joille myös vietetään praasnikat. Näin saapi moni
kylä kolme ja neljäkin praasnikkaa vuodessa. Niille keräytyy rahvasta
vahvasti, ja pää-asia niissä on syöminen, tanssiminen ja pajatus. Myös
tulee niihin josta kusta suuremmasta lähi-kylästä renikan kauppias, ja
kuin kylän kapakasta saadaan viinaakin kyllältensä, niin löytyy
praasnikalla kaikki väli-kappaleet, joilla ilo saadaan kukoistamaan.
Toivoani myöten Ladvan diakka olikin praasnikalla, pian sovimme tuumilla
ja jo seuraavana päivänä muutin Ladvaan. Useammassa kirkon-kylässä
Suomessa löytyy joku leski-akka, joka on vähän herras-perua, köyhäksi
jäänyt, vaan hyvästi elävä sillä keinoin, että hänellä on arpa-kirja ja
kortit, joilla talonpojan-tyttärille povaa sulhaiset, vähä lääkityksiä,
joilla parantaa pienet silmä-kipeät, päästää hampaan-kolotuksesta
j.n.e., ja koreoita tilkkuja, joista hän tekee emännille taskuja, lakkia
ja m.s. Sen ohessa tietää hän kaikki pitäjän juorut ja uutiset, ja kuin
värjälin puutteessa hänellä painatetaan lankojakin, niin ei kumma
olekaan, että talonpojan-vaimot kirkko-tiellänsä käyvät hänen luonansa
istumassa, jolloin ämmän kahvi-pannu ei tulelta pääse, vaan jolloin
hänellä myös on tulonkanto-päivänsä, sillä käyjät tuovat, mikä
voi-naulasen, mikä maito-leilin, mikä mitäkin. Tämmöisiä löytyy
Venäjälläkin, vaan edellä lueteltujen virkojen rinnalla pitävät nämä
parittajankin tointa, sillä harva naima-kauppa niin herroissa kuin
talon-pojissakin tapahtuu Venäjällä ilman parittaja-akan (svahan)
avutta. Tämänkaltaisen ihmisen luona sain minä korttierin Ladvassa. Hän
oli edellä kerrotun Järvien vanhan papin tytär, oli ollut naimisessa
erään papin kanssa, joka jo viisi vuotta takaperin oli kuollut, ja eli
nyt ukkonsa, mainitun papin isän, kanssa yhdessä, joka jälkimäinen myös
oli ollut pappina, vaan halvauksen tähden, joka häntä oli kohdannut, jo
kauan sitten virastansa eronnut. Heillä oli hyvä talo, vähä
maan-viljelystäkin ja he elivät pensillä (pensiunilla), jota ukolla oli
20 ja lesken tyttärellä 6 hopearuplaa. Tähän oli leskellä senlaisia
tuloja kuin edellä kuvasimme, ja jonkun verran sai hän sisään sitenkin,
että piti korttieria mittareille ja muille matkaaville virka-miehille.
Hän oli sen verran viisaampi täkäläisiä talonpojanakkoja, että osasi
juoda sekä teen että kahvin, vieläpä keittääkin molemmat, ja että
valitti, kuinka hänen kätensä pysti ja näkönsä päivettyi, nyt työssä
käydessä, sillä siihen ei hän ollut tottunut miehensä eläessä, jolloin
sampovara aina oli seisonut valmisna hänen makuulta noustessansa.
Entisestä herruudesta ei hänessä ollut muuta jälellä, kuin se, että
tahtoi että muiden piti uskoa hänen aamulla pitkään makaavan, jota
herruuden välttämätöntä merkkiä hän kuitenkaan itse asiassa ei pitänyt,
sillä useasti kuulin hänen raukan jo päivän kanssa nousevan
askareillensa.
Sekä tämä vaimo että hänen ukkonsa, se vanha pappi, olivat muuten
merkilliset sen tähden, että pahemmin pahinta mustalaista pyysivät,
puistivat kaikkea, mitä vaan näkivät minulla. Heille piti antaa paperia,
kyniä ja läkkiä, edellensä kynttilöitä, teetä, sokuria, sanalla sanoen
kaikkea, mitä muassa oli ja mitä emäntä viime kerran Vidlassa
käydessänsä muka oli unhoittanut ostaa. Ukko tahtoi minua itsellensä
ostamaan nuuskuakin, jota minulla ei ollut, ja määräsi siksi tarvittavan
tschetvertakan (25 kop. hop.). Tämän hävittömyytensä peitti hän sillä,
että lupasi edestäni lukea rukouksia, joiden määrä ja pituus tulisi
senvertainen, kun verran hänelle rahaa jättäisin, ja sanoi tätä rahaa ei
tulevani katumaan, sillä hänen rukouksensa olivat hyvin teholliset.
Tämmöisiä rukouksia lukikin hän alinomaa, pitkästä nimi-listasta aina
rukouksen alussa mainiten niiden nimet, jotka olivat hänen palkanneet
puolestansa taivasta lähestymään. Minua inhoitti tämmöinen elatus-keino,
varsinkin yhdekskymmen-vuotisella hautaan vajoovalla ukolla, enkä paljo
huolinutkaan peittää ylenkatsettani häntä vastaan, josta itselleni
seurasi se paha, että ukko, päättäen minut täydeksi pakanaksi, ei
sanonut yhdenkään kristityn papin rupeevan minulle taivaan ovea
longistamaan, ja kuin sitä, hänen luulonsa jälkeen, maailmallisen
ihmisen itsensä oli mahdotoin avata, niin arvaa jokainen, mihin hän
minun tuomitsi.
Paitse sitä vastusta, mikä minulla oli tästä ukosta, oli kymmempäiväinen
oloni Ladvassa sangen hupainen. Rahvas täällä salon sydämessä oli siivoa
ja hiljaista, ja työni juoksi erittäin hyvästi sentähden, että
apulaiseni, vanha diakka, oli selvä-päinen ja ymmärtävä mies. Hän oli
syntyjään tästä samasta kylästä, oli poikana saanut vähän opetusta
Aunuksen kaupunkia lähellä olevassa Aleksanteri-Svirskin monasterissa,
ja sitten vielä puoli vuotta ollut Uudessa linnassa (Novgorod'issa)
oppiansa lisäilemässä. Näin oli hän oppinut venäjän kielen oikein
kieli-opillisesti, ja ymmärsi käyttää tämän oppinsa omaakin kieltänsä
tutkittaessa. Muuten oli hän kaiken ikänsä elänyt täällä koto-kylässänsä
ja oli hyvin tuttu ja rakastettu ympärinsä, niin että praasnikkaa ei
praasnikkana pidettykään, jos häntä ei ollut läsnä, sillä hän oli
taitava kertoja, ankara pajattaja ja hyvä juoja. Hänen karkea äänensä,
vahva kasvunsa ja tuuhea partansa antoivat hänen käytöksellensä ja koko
olennollensa semmoisen arvoisuuden, että pojat joka paikassa nostivat
lakkiansa hänelle ja vanhemmat häntä leikillä kutsuivat proto-jereiksi
(rovastiksi).
Yleisesti ylen-katsoo vallan päällä oleva kansa allansa olevien
pienempäin kansojen kieltä, jonka Lyydin kielestäkin tulin havaitsemaan
Scholtjärvellä, jossa pappi, vaikka neljä-kymmentä vuotta palvellut
Lyydikköjen seassa, tuskin tiesi sanaakaan heidän kielestänsä, ja jossa
rikkaammaksi ja mahtavammaksi päässeet Lyydiköt itsetkin kernaammin
puhuivat venäjätä kuin omaa kieltänsä. Toisin oli asian laita täällä
Ojatin tienoilla. Tämän tienoon synkeä salon-luonto, sen köyhyys ja se
seikka, ett'ei sen läpi kule yhtään tietä, ovat tehneet, että Venäläiset
ovat jättäneet sen rauhaan, elikkä jos heitä on sinne joku tullutkin, on
tulijan ollut mahdotoin saada omaa kieltänsä tavaksi, ja vaikka hän on
ollut pappikin eli muu virka-mies, on hän perheinensä vähitellen
taipunut maan kieleen ja, niinkuin edellä kerrotuista esimerkeistä
olemme nähneet, viimein paremmin osannut täkäläisen rahvaan kieltä kuin
omaansa. Tämä seikka on vaikuttanut rahvaasen takaisin siten, ett'ei se
häpeä kieltänsä ja että se näissä tienoin tulee vielä kauan voimassa
pysymään. Tässä Ojatin tienoossa on rahvas pitänyt oman alku-peräisen
nimensäkin muistossa. Edellä olemme nähneet, että Äänisen rannalla
asuvat Tschuudit kutsuvat itseänsä vaan _Lyydeiksi eli Lyydiköiksi_,
joka tulee venäjän-kielisestä sanasta _ljudi_, merkitsevä rahvasta, ja
jolla nimellä mekin entistä myöten olemme heitä tähän asti kutsuneet.
Näin on näillä samanlainen nimi kuin Virolaisilla, jotka myös eivät
tiedä itseänsä muuten nimetä kuin _maa-rahvaaksi_ ja kieltänsä vaan
_maa-kieleksi_. Ojattilaiset sitä vastaan kutsuvat itsiänsä
_Vepsäläisiksi_ ja kieltänsä _Vepsän eli Vepsan_ kieleksi, joka nimi
niinkuin paljo muutakin kansan alku-peräisestä kansallisuudesta jo
muissa osissa sen alaa on unohtunut. Ei tarvitse siis ensinkään epäillä,
että tämä nimi, vaikka sitä nyt käyttää vaan yksi osa tätä kansaa, ennen
ei olisi ollut sen yleisenä nimenä, jota päätöstämme vahvistaa sekin
seikka, että pohjais-puolimaisen Aunuksen Karjalaisetkin yleisesti
kutsuvat näitä serkkujansa Vepsäläisiksi. Tässä otamme sentähden
tilaisuuden tärkeimmästi kehoittaaksemme kaikkia tästä kansasta eli sen
kielestä vasta kirjoittavia, että heittäisivät pois nuo muukalaiset
nimet _Lyydit, Tschuudit_ ja muut joihin ylpeiden naapurien
halveksiminen ja ylen-katse on nähtävä juuri, ja antaisivat tälle
kansalle sen edun, jota ei kielletä keltään yksinäiseltäkään ihmiseltä,
nim. kunniallisen oman nimensä nautinnon. Tähän on heillä sen suurempi
oikeus, kuin heidän esi-isänsä ovat tämän nimen historiaankin
kirjoittaneet. Sillä Venäjän vanhimman historioitsijan Nestorin _Vessit_
eivät voineet olla muita kuin nykyisten _Vepsien eli Vepsäläisten_
esi-isiä, vaikka perilliset eivät ole kuin vähäiseksi osaksi voineet
pitää vallassansa isien jättämää maata. Se on Sjögren'in erhetys
kirjassa: _Ueber die älteren Wohnsitze der Jämen_, joka meidän
kansan-tutkijoiden silmissä kauan on polkenut tätä nimeä. Hän oli jo
ennen tämän kirjansa kirjoittamista ja yleisesti ennen koko sitä suurta
matkustustansa, jonka arvollinen ja kiitettävä hedelmä se on,
kirjallisesti päättänyt että se kansa, jota Nestor Vessiksi kutsuu ja
joka eli Bjeloseron järven ympärillä, mahtoi kutsua tätä järveä
_Vesijärveksi_ ja siitä itseänsäkin _Vesiläisiksi_, josta Venäläinen
muukaloimalla muka sai nimen Vessit. Tämmöinen edeltä-käsin päättäminen
on aina vaarallinen, ja tehdyksi Sjögren'iltä, joka kaikessa koki
totuutta tarkoittaa, olisi sitä vaikea uskoa, ell'emme tietäisi, että
hänen sitä kirjoittaessaan Vessien eli sen suomalaisen kansan, joka
Nestorin aikoina eli mainituissa seuduissa, luultiin jo kokonansa
ilmoilta hävinneen. Mutta mainitulla matkallansa löysi Sjögren samoissa
tienoin suomalaista kansaa, joka kutsui itseänsä _Vepsäksi_, ja
toiseksensa tuli hän tällöin myös tietämään, että tämä kansa ei kutsunut
vasta mainittua järveä Vesijärveksi, vaan _Vauget- eli Valgetjärveksi_,
jonka Venäläiset sanasta sanaan kääntäen tekivät nimeksi: bjeloje osero,
Bjelosero. Näissä kahdessa seikassa, jotka hän itse uskollisesti kertoo,
olisi hänelle jo pitänyt olla kyllä todistusta siitä, että edellinen
päätöksensä Vessin nimen tulemisesta suom. sanasta Vesiläiset oli väärä,
varsinkin koska sanasta vesi Vepsäläistenkin kielessä pitää johdettaa
nimi _Veteläinen, ei Vesiläinen_, ja että samainen Veksi eli Vessä ei
ollut muuta kuin Venäläisen kielellä pehmennyt nimi _Vepsä_. Vaan tätä
ei hän nimittämässämme kirjassansa tahdo myödyttää. Todistuksia, joilla
hän puolustaa entistä päätöstänsä, olisi liian lavea ruveta tässä
kertomaan, koska halullinen lukija löytää ne täydellisinä itsestä
kirjasta. Niiden joukosta otamme tähän vaan yhden, joka myös perustaksen
väärälle kokemukselle. Siitä nim. että kaikilla nykyisten Vepsäläisten
kylillä muka on venäläiset nimet päättää Sjögren, että koko heidän
alansa olisi ensin ollut Venäläisten vallassa, jotta olisivat viljelleet
ja rakentaneet maan ja joiden kielestä kylätkin olisivat nimensä
saaneet, vaan että heidän olisi pitänyt taas luopua maasta ja jättää se
Vepsäläisille niissä myllyissä, joita täälläkin kansojen edes takaisin
siirrellessä tapahtui. Tämä päätös on kuitenkin väärällä pohjalla. Koko
Ojatin tienoossa samoin kuin Äänisenkin rannalla on ei ainoastaan
kaikilla vepsäläis-, vaan myös suurimmalla osalla venäläiskyliä
suomi-peruiset nimet, joita rahvas keskenänsä käyttää. Vaan kirkon- ja
henki-kirjoissa, mittarien luetteloissa ja kartoissa ovat molempien
nimet venäläisiä, useammassa kohden vaan josta kusta ristimä-nimestä
(sanotaan tavallisesti paikan ensimäisen asujan nimestä) tehtyjä,
niinkuin: Ivanoffkaja, Timosejeffkaja, Trosimoffkaja j.n.e. Tämmöiset
kirjat, kartat ja muut sanoo Sjögren, niissä löytyvien nimien tähden,
joka paikkakunnassa tarkoin läpi käyneensä. Näiden nimien vääryydestä ja
siitä, että hän ei tarkoin ottanut vaaria rahvaan kielessä käytettävistä
nimistä, päättää hän venäläisiä nimiä alku-peräisiksi ja niiden antajia
maan ensimäisiksi asujiksi, josta taas seuraisi että Vepsäläiset vasta
myöhemmin joutuivat sen isänniksi ja että niinmuodoin Nestorin Vessit
olivat toinen kansa, toista Vepsäläiset.
Tässä lienee nyt tilaisuus sanoa muutama sana näiden kielestäkin ja sen
aarteista. Suomalaiselle kielentutkijalle on tästä murteesta paljo
selkoa sekä kieli-opissa että sana-kirjassa. Vaan kuin useamman lukijan
pelkään tämän-laatuisissa kokemuksissa ja löydöissä ei löytävän sitä
miellytystä, joka niistä on kielentutkijalle, niin jätän Vepsän kielen
kieli-opilliset ja sana-kirjalliset edut tässä mainitsematta. Mitä taas
sen hengellisiin aarteihin tulee, niin ei niistäkään ole paljo
lausumista. Edellä olen jo sanonut, että Äänisen Vepsäläisillä en
tavannut lauluja ensinkään. Sama oli niistä yleinen lause Ojatillakin,
nim. että laulettu on iki-muistoisista ajoista venäjäksi ja että lauluja
ei ole koskaan löytynyt vepsäksi. Satuja taas löytyy paljo, vaan
niistäkin nähdään pian, että ovat parhaasta päästä Venäläisiltä saatuja,
ja paraat satujen sanojat tarjoaksetkin aina kernaammin venäjäksi kuin
omaksi kielekseksensä niitä kertomaan. Sana-laskuja ja arvoituksia
löytyy sitä vastaan Vepsäläisilläkin, ja niiden muoto todistaa, että
niitä ei ole naapureilta lainattu. Jälkimäistä kirjoitin Ojatilla noin
puoli-sataa, ja niistä saan kielen näytteeksi suomennoksen kanssa
painattaa tähän seuraavat.
1. Neitschykäine iscytub liphaisches, kasaine irdal? _Nagris mas_.
2. Pol hebot, pol hahat? _Jouh-segl_.
3. Mustan söb, vaugtan situb? _Melnits_.
4. Vaugtan söb, mustan situb? _Lämoi säreses_.
5. Must da pehmed, märg da maged? _Paschtkas_.
6. Märg masa aidan taga? _Kjel_.
7. Päiväl rippub, a yol reighu? _Koukuine ukses_.
8. Lehm pätschisch, händ irdal? _Lämoi i savu_.
9. Ymbri päs ei hvati, ymbri pöydos hvatib? _Silm_.
10. Kaks kurged pälitschi meres katsutas, toinen toscht ei voikoi
sabutada? _Keranden korvad_.
11. Mi om notktemb vet? _Savu_.
12. Kaks neitschykäischt yhtel laval kargaitas? _Petkleil
survotas_.
13. Pä tohine, vats töine, jamgad kivisched? _Not_.
Suomeksi.
1. Neitsykäinen istuu arkussa, kassa (palmikko, letti) ulkona?
_Nauris maassa_.
2. Puoli hevoista, puoli haapaa? _Jouhi-seula_.
3. Mustan syö, voalkean sittuu? _Mylly_.
4. Valkean syö, mustan sittuu? _Tuli päreessä_.
5. Musta ja pehmeä, märkä ja makea? _Paistikas_.
6. Märkä vasikka aidan takana? _Kieli_.
7. Päivällä riippuu, vaan yöllä reikään? Oven _koukku_ (säppi).
8. Lehmä uunissa, häntä ulkona? _Tuli ja savu_.
9. Ympäri pään ei yllä, ympäri pellon yltää? _Silmä_.
10. Kaks kurkea päällitse merestä katsovat, toinen toistansa ei voi
saavuttaa (tavata)? _Korvon (saavin) korvat_.
11. Mikä on notkeampi vettä? _Savu_.
12. Kaksi neitsykäistä yhdellä lattialla tanssivat? _Petkeleillä
survotaan_.
13. Pää tuohinen, vatsa liinainen, jalat kiviset? _Nuotta_.
Isä-meidän rukous kuuluu tässä kielessä, venäjän-kielisestä uudesta
testamentista käännettynä, seuraavalla tavalla:
"Tatoi meide, kudam oleb taivhal; sädkahase puhthaks nimi sinun;
tulgha tsarstv sinun; da liinob vald sinun i mal kut taivhal; Leib
meide kaikutscheks päivaka anda meile tjänambäi; i jäta meile
völgad meide kut i mö jätamoi völghiischile meide; i ala anda meid
iskusaha; a pjästa meid pahas; sida möd mi sinun om tsarstv, i
vägi, i kuulund igan kaiken, Amin."
Kielen näytteeksi saakoot vielä seuraavat satuset tässä sian.
1. Orl.
Kysuiba orlal: mihe sötat sina itscheis poigid muga korttas taivhan
al? -- Orl sanii: rohtischibak hö kasnuded lähetase päiväischen
lost, kut minä heid sötaischin alahan mas?
2. Kukoin karangg.
Sanu milein, kysii kadag kukoin karanggol, miksch sina muga
nälghiine sobihe, mändes siiritschi sinusaisch meheb;[6] mida sina
tahtoit säta heisch? mihe hö sileisch koschutas? -- Ni mihe, sanii
kukoin karangg; minä i en tahtoi anastada hied mehel, tahtoin
vaische rebitada heid.
3. Lambas i djumalan-lindiine.[7]
Djumalan-lindiine lebastihe lambhan päle, mise rastta hänel
vähäischen villad itschesa pesaks. Lambas rubens verdusiine hypta
sinna i tänna. Kut sina milein yhtel muga skup? sanii
djumalan-lindiine; paimnele sina käsket otta itschesaisch kaiken
nahkha-sai villan, a milein otkaschit pitschukaisches klakiisches.
Miksch muga netsen sädad? -- Netsen sädan siksch, sanii lambas,
mise sina ed malta milain minun villad otta muga armhutte kut
paimen.
Suomeksi.
1. Kokko.
Kysyivät kokolta: mintähden elätät sinä poikiasi niin korkeassa
taivaan alla? -- Kokko sanoi: uskaltaisivatko he kasvaneina lähetä
auringon luokse, kuin minä heitä elättäisin alahalla maassa?
2. Orjantappura.
Sano minulleni, kysyi kataja orjantappuralta, miksi sinä niin
nälkäinen (olet) vaatteihin, ihmisten sinustasi sivutse mennessä;
mitä sinä tahdot tehdä niistä? mihin ne sinullesi kelpaavat? -- Ei
mihinkään, sanoi orjantappura; enkä minä tahdokaan ryöstaä niitä
ihmiseltä, tahdon vaan repiä niitä.
3. Lammas ja pääski.
Pääski lepäytyi lampaan päälle, että raastaa häneltä vähän villaa
pesäksensä. Lammas alkoi vihaisena hyppiä sinne ja tänne. Kuin sinä
minulleni yhdelle (olet) niin ahnas? sanoi pääski; paimenelle sinä
annat luvan ottaa itsestäsi kaiken villan nahkaan asti, vaan
minulle kiellät pienoisesta tulloisesta. Miksi niin tämän teet? --
Tämän teen siksi, sanoi lammas, että sinä et osaa minultani
villaani ottaa niin lempeästi kuin paimen.
Työni lopetettua Ladvassa olisin suurelle maantielle voinut palata samaa
tietä, jota mennytkin olin, ell'ei mieleni olisi tehnyt paikalla
tiedustamaan, mitä murretta, karjalaistako vai vepsäläistä,
Ojatin-tienoon itäisessä, eli Aunuksen läänin etelä-itäisessä, osassa
puhuttiin. Sekä Ladvassa että jo edelläkin sanottiin kyllä näiden
tienotten kieltä aivan yhdenlaiseksi kuin kieli tässä seurakunnassa ja
sen ympäristöllä. Vaan Köppen'in kansakartta puhui toista. Tämä Pietarin
Tiede-Akateemian jäsen on mm. Schubert'in maa-tieteelliselle kartalle,
jota Venäjän maan europalaisesta osasta on noin 50 lehteä, eri
värillänsä kuvannut kunkin kansakunnan alan ja piirin. Tätä suurta
kansakarttaa ei löydy kuin kaksi kappaletta käsi-kirjoituksessa, nim.
toinen mainitun Tiede-Akateemian kirjastossa ja toinen Pietarin
keisarillisella maa-tieteellisellä seuralla. Mutta jälkimäinen seura on
siitä painattanut pienemmässä mitassa tehdyn kopion neljälle lehdelle.
Niin pää-kartassa kuin tässä kopiossakin antaa tekijä mainitussa osassa
Aunuksen lääniä, keskellä Vepsäläisten piiriä, ei vähemmän kuin
kokonaista kolme laajaa seurakuntaa Karjalaisille, vaikka näiden
historiallisesti ei tiedetä koskaan jalkaa astuneen Äänisen järven
etelä-puolelle. Väärjärven pogostan kautta tultuani Schimjärven kirkolle
havaitsinkin, että rahvas Ojatilla oli oikeassa ja että herra Köppen on
tehnyt suuren vian pannessansa Karjalaisia tänne, sillä kieli täällä oli
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Muistelmia matkoilta Venäjällä vuosina 1854-1858 - 07
  • Parts
  • Muistelmia matkoilta Venäjällä vuosina 1854-1858 - 01
    Total number of words is 3418
    Total number of unique words is 2039
    19.7 of words are in the 2000 most common words
    27.6 of words are in the 5000 most common words
    32.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Muistelmia matkoilta Venäjällä vuosina 1854-1858 - 02
    Total number of words is 3549
    Total number of unique words is 2024
    20.3 of words are in the 2000 most common words
    29.1 of words are in the 5000 most common words
    33.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Muistelmia matkoilta Venäjällä vuosina 1854-1858 - 03
    Total number of words is 3452
    Total number of unique words is 2038
    19.5 of words are in the 2000 most common words
    27.7 of words are in the 5000 most common words
    32.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Muistelmia matkoilta Venäjällä vuosina 1854-1858 - 04
    Total number of words is 3518
    Total number of unique words is 1975
    19.7 of words are in the 2000 most common words
    28.6 of words are in the 5000 most common words
    33.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Muistelmia matkoilta Venäjällä vuosina 1854-1858 - 05
    Total number of words is 3670
    Total number of unique words is 1984
    21.6 of words are in the 2000 most common words
    30.1 of words are in the 5000 most common words
    34.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Muistelmia matkoilta Venäjällä vuosina 1854-1858 - 06
    Total number of words is 3593
    Total number of unique words is 2025
    19.8 of words are in the 2000 most common words
    27.6 of words are in the 5000 most common words
    31.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Muistelmia matkoilta Venäjällä vuosina 1854-1858 - 07
    Total number of words is 3478
    Total number of unique words is 2016
    20.0 of words are in the 2000 most common words
    28.9 of words are in the 5000 most common words
    35.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Muistelmia matkoilta Venäjällä vuosina 1854-1858 - 08
    Total number of words is 3499
    Total number of unique words is 2033
    20.0 of words are in the 2000 most common words
    28.4 of words are in the 5000 most common words
    32.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Muistelmia matkoilta Venäjällä vuosina 1854-1858 - 09
    Total number of words is 3627
    Total number of unique words is 2011
    21.3 of words are in the 2000 most common words
    29.2 of words are in the 5000 most common words
    35.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Muistelmia matkoilta Venäjällä vuosina 1854-1858 - 10
    Total number of words is 3485
    Total number of unique words is 2049
    19.2 of words are in the 2000 most common words
    27.2 of words are in the 5000 most common words
    31.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Muistelmia matkoilta Venäjällä vuosina 1854-1858 - 11
    Total number of words is 3470
    Total number of unique words is 1931
    19.9 of words are in the 2000 most common words
    28.8 of words are in the 5000 most common words
    33.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Muistelmia matkoilta Venäjällä vuosina 1854-1858 - 12
    Total number of words is 3541
    Total number of unique words is 2010
    20.1 of words are in the 2000 most common words
    29.8 of words are in the 5000 most common words
    34.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Muistelmia matkoilta Venäjällä vuosina 1854-1858 - 13
    Total number of words is 3523
    Total number of unique words is 2007
    20.4 of words are in the 2000 most common words
    28.5 of words are in the 5000 most common words
    33.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Muistelmia matkoilta Venäjällä vuosina 1854-1858 - 14
    Total number of words is 3545
    Total number of unique words is 2014
    21.1 of words are in the 2000 most common words
    28.9 of words are in the 5000 most common words
    33.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Muistelmia matkoilta Venäjällä vuosina 1854-1858 - 15
    Total number of words is 3413
    Total number of unique words is 2005
    20.1 of words are in the 2000 most common words
    28.4 of words are in the 5000 most common words
    31.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Muistelmia matkoilta Venäjällä vuosina 1854-1858 - 16
    Total number of words is 3601
    Total number of unique words is 2013
    20.9 of words are in the 2000 most common words
    29.3 of words are in the 5000 most common words
    33.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Muistelmia matkoilta Venäjällä vuosina 1854-1858 - 17
    Total number of words is 3617
    Total number of unique words is 1999
    20.6 of words are in the 2000 most common words
    28.3 of words are in the 5000 most common words
    32.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Muistelmia matkoilta Venäjällä vuosina 1854-1858 - 18
    Total number of words is 3576
    Total number of unique words is 2001
    18.3 of words are in the 2000 most common words
    26.9 of words are in the 5000 most common words
    32.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Muistelmia matkoilta Venäjällä vuosina 1854-1858 - 19
    Total number of words is 3562
    Total number of unique words is 2010
    20.5 of words are in the 2000 most common words
    28.7 of words are in the 5000 most common words
    32.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Muistelmia matkoilta Venäjällä vuosina 1854-1858 - 20
    Total number of words is 3526
    Total number of unique words is 2001
    20.1 of words are in the 2000 most common words
    28.4 of words are in the 5000 most common words
    33.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Muistelmia matkoilta Venäjällä vuosina 1854-1858 - 21
    Total number of words is 721
    Total number of unique words is 526
    21.8 of words are in the 2000 most common words
    27.5 of words are in the 5000 most common words
    30.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.