Mehiläinen 1839 - 4

  osuuteen. Niin saatiin osuuteen 123 joka on kolmasosa 369 sta.
  1. Muistutus. Jos jakaja ei mene jaettavan itsekuhunki laskimeen
  erittäin, niin otetaan näistä usiampaa, jotta menee, esimerkiksi:
   jaettava 1236|6__ jakaja
   206 osuus
  Sano: 6 1:teen ei mene, jonka tähden otetaan seuraava laskin 2
  kanssa, ja sanotaan: 6 12:sta menee 2 kertaa, 2 osuuteen; 6 3:meen ei
  mene, jonka tähden pannaan 0 osuuteen ja otetaan seuraava 6, sanoen:
  6 36:teen menee 6 kertaa osuuteen. Näin saatiin osuus 206, joka on
  kuudes osa 1236:sta.
  2. Muist. Edellisestä muist. nähtiin, että kun 6 ei mennyt 3:meen,
  pantiin 0 osuuteen; niin pitää ainaki tehtämän, kun jakaja ei mene,
  paitsi ensimmäisessä jaettavan laskimessa, jossa sitä ei tavoita,
  koska 0 siinä tapauksessa tulisi osuusluvun alkuun ja 0 kunki luvun
  alussa on joutava, ei mitään merkitsevä.
  Esimerkki vielä siitä asiasta:
   jaettava 3240|5__ jakaja
   30 648 osuus
   24
   20
   40
   40
  _Sano_: 5 32:teen menee 6 kertaa, 6 osuuteen ja 30, jonka 5 6:tta
  teki, 32:n alle. Sitte vedetään viiva ja otetaan 30 32:desta, josta
  jääpi 2. Tämän 2:den viereen alasmuutetaan jaettavasta seuraava 4,
  jotta tulee olemaan 24. Sitte sanotaan: 5 24:jään menee 4 kertaa, 4
  osuuteen ja 4 5:ttä, s.o. 20, 24:n alle. Wiiva näiden alle ja sitte
  otetaan 20 24:stä, jääpi 4. Sen viereen alas muutetaan seuraava 0
  jaettavasta ja sanotaan: 5 40:neen menee 8 kertaa, 8 osuuteen. Wiides
  osa 3240:stä on siis 648.
  3. Muist. Jos jaettavassa on tyhjyköitä, niin menetetään niiden
  kanssa samalla tavalla, esimerkiksi:
   jaettava 30000|4___ jakaja
   28 7500 osuus
   20
   20
  _Sano_: 4 30:neen menee 7 kertaa, 7 osuuteen ja 28, jonka 4 7:mää
  teki, 30:n alle; 28 pois 30:sta, jääpi 2, ja seuraava jaettavan
  laskin 0 viereen; 4 20:neen 5 kertaa, 5 osuuteen ja 5x4, s.o. 20,
  20:n alle; 20 pois 20:stä, ei jää mitään. Nyt jäi 2 tyhjykkää
  jaettavaan ja niihin menee kumpaseenkin 4 0 kertaa, jonka tähden
  tulee 2 tyhjykkää osuuteenki pantavaksi sillä kun jakaja kerran on
  jaettavan ensimmäiseen eli ensimmäisiin laskimiin kerrottu, niin
  sitte tulee joka laskimesta, kun jaettavassa löytyy niiden jälkeen
  yksi laskin välttämättömästi osuutteenki.
  4. Muist. Jos jakajassa on usiampaa laskinta, niin toimitetaan
  siinäki tapauksessa jako samalla tavalla, esimerkiksi:
   jaettava 7872|32_ jakaja
   64 246 osuus
   147
   128
   192
   192
  Sano: 32 78:saan 2 kertaa, 2 osuuteen ja 2 kertaa 32, s.o. 64,
  78:n alle; 64 pois 78:sasta, jääpi 14, joiden viereen jaettavasta
  alasmuutetaan 7; 32 147:mään 4 kertaa, 4 osuuteen ja 32x4, s.o. 128,
  147:n alle; 128 pois 147:sta, jääpi 192, johon 32 menee tasalleen 6
  kertaa, 6 osuuteen.
  5. Muist. Useinki jääpi jaettavasta joku osa yli, jota ei taita
  tasalleen jakaa, koska on pienempi, kun jakajaluku. Semmoinen jääpä
  taitaan tehdä pienemmiksi osiksi, puoliksi, neljiksi osiksi jne ja
  sitte jaettaa, esimerk.
   jaettava 3804|25_ jakaja
   25 152 osuus
   130
   125
   54
   50
   4
  Sano: 25 38:aan 1 kerta 1 osuuteen ja 1x25 38:n alle; 25 pois 38:sta,
  jääpi 13, ja 0 muutetaan alas; 25 130:neen 5 kertaa, 6 osuuteen ja
  5x25, s.o. 125, 130:n alle; 125 pois 130:stä, jääpi 5, ja 4 muutetaan
  alas; 25 54:jään 2 kertaa, 2 osuuteen ja 2x25 s.o. 50, 54:n alle, 50
  pois 54:jästä, jääpi 4, jonka viereen ei enää ole mitään jaettavasta
  muutettavaa. Jos olis 1 jäänyt, niin olis 25 siitä saanut jokainen
  25:dennen osan. Waan nyt jäi 4 sen vertaa, jonka tähden 25 siitä
  saapi 4 25:tta osaa, s.o. ja koko osuus tulee olemaan 152 4/25. Jos
  olisi nämät jääpää 4 olleet riksiä, ruplia, leivisköitä eli muita
  semmoisia, olisi ne taittu kertoa luvuilla 48, 100, 20 jne ja saatu
  killingeiksi, kopeikoiksi, nauloiksi jne, jotka sitte olisi voitu
  tavallisella keinolla 25 välillä jakaa.
  6. Muist. Erehtymisen välttämiseksi on hyvä sekä kohta alusta
  merkitä jaettavassa luvussa ne laskimet, joihin jakaja ensimmäisen
  kerran menee, ja sitte joka kerralla merkitä se alasmuutettava
  laskin, ett'ei sitä sivumentäisi taikka kahdesti'ki vaan muuten
  alasmuutettaisi, esimerk.
   jaettava 54068834|836__ jakaja
   5016 64675 osuus
   3908
   3344
   5648
   5016
   6323
   5852
   4714
   4180
   jääpä 534
  Merkitse nyt kohta 3 laskinta erille jaettavasta, koska jakajassa
  on 3 laskinta ja sano: 836 540:neen ei mene, jonka tähden merkitse
  4:jäski ja sano: 836 5406:teen menee 6 kertaa ja tekee 5016; jääpi
  390, joiden viereen muutetaan jaettavasta 8 ja merkitään samassa,
  että nyt on se muutettu; 836 3908:saan menee 4 kertaa ja tekee 3344;
  jääpä on 564 ja toinen 8 alas muutetaan ja merkitään; 836 5648:saan
  menee 6 kertaa ja tekee 5016; jääpä 632 ja 3 alas jne.
  7. Muist. Jos sekä jaettavan että jakajan perässä on tyhjyköitä, niin
  saa niistä yhtä monta kummastaki pois jättää ja osuus tulee kuitenki,
  kun pitää.
  Esimerkkejä.
  1) 6 henkeä ovat yhteensä kaivaneet 1548 syltää ojaa, paljoko tulee
  kunki osaksi? -- Wast. 258 syltää.
  2) Montako naulaa tekee 1000 luotia? -- W. 31 naulaa ja 8 luotia.
  (Tässä tulee jaettavaksi 32:n kanssa, koska naulassa on 32 luotia).
  3) Montako riksiä tulee 1000 killingistä? -- W. 20 riksiä ja 40 kill.
  (Tässä on 48 jakaja).
  4) 30500 ruplaa tulee jaettavaksi 36:n osallisen välillä, paljoko saa
  kukin? W. 847 ruplaa 22 2/9 kopeikkaa.
  5) Montako tynnyriä tulee 2460 kapasta? -- W. 82 tynnyriä. (Jaetaan 30
  kanssa).
  6) 500 tynnyriä pitäisi jakaa 55 köyhän välillä, paljoko tulee
  kullenki osaksi? -- W. 9 tynnyriä, 2 kappaa, ja 40 kappaa jäävi
  sitteki yli.
   * * * * *
  _Jälkisana_. Paljo puuttuvainen on tämä kokeemme laskuopissa sekä
  itse asian vaikeuden että oman taidottomuutemme puolesta. Jos
  joku talonpojista kuitenki tahtoisi tässä neuotuita laskukeinoja
  opettella, niin menköön herrasmiehiltä kysymään, mitä ei ymmärrä;
  suusanalla ovat paljo huokiammat sekä opettaa että oppia. -- Ilman
  muita puuttuvuaisuuksia on todistajat kerrossa ja jaossa unehtuneet
  pois. Kerrossa on todistaja saatava, jos kertoma jaetaan jommankumman
  kerrosluvun kanssa ja osuus tulee yhtäsuureksi sen toisen kerroksen
  kanssa; jaon todistaa se, että jakaja kerrotaan osuuden kanssa, josta
  kertoma pitää tulla yhtäsuureksi, kun jaettava luku oli.
  
  
  Runoista.
  
  Suomen kansan runotaidosta on jo kyllä ennen kirjoitettu ja
  tässäki kirjassa (katso Mehil. Kesäkuulta 1836 ynnä muualla). On
  myös siitä mainittu, kuinka runotaito halki tuhansien vuosien,
  hamasta Wäinämöisen ajoista näihin aikoihin asti, on säilynyt ja
  vielä nykysinäki päivinä voimassaan pysyy Suomessa paremmin, kun
  missään muussa meillä tutussa maailman kansassa. Mikä ääretön
  paljous eikö liene'ki koko sillä ajalla runoja syntynyt ja jälle
  hävinnyt! Ainoastaan nykysemmänki kansan tekemistä runoista tulisi
  jo suuri kirja, jos ne kaikki yhteen kokoon präntättäisiin, niinkun
  Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran huolella toivommaki tapahtuvan.
  Sillä ehkä niistäki enin osa tiettävästi on hävinnyt, ett'ei ole
  kirjoitetuksikaan, saati präntätyksi, tullut, niin löytyy kuitenki
  siellä täällä kirjoissa paljo säilytettyjäki. Niiden lisäksi panemma
  nyt joita kuita uusia tämän Kuun ja ehkä vielä toisenki osassa.
  Walitsemma myös eripaikoista koottuja ikääskun näytteheksi, kuinka
  kussaki runotaito vielä on tavattava.
  
   Tietäjän runo.
   Täss on laulu laitettuna,
   Wirsi tehty tietäjistä,
   Koottu konstista pahoista;
   Johon on alku aivottuna,
   Pantu Paavalin sanoista: 5
   _Aika on unesta nosta,
   Ylös synnistä syvästä,
   Jalon tuntohon Jumalan,
   Pelkohon pyhimmän Herran_.
   Wiel' on nuotti nouettuna, 10
   Runokirjasta katsottu,
   Pantu muistoksi pahoille,
   Kuink' on usko uuistettu
   Kautta kaunihin Jumalan;
   Jost' on kirjat kirjoitettu, 15
   Raamatutki räntättynä,
   Wiel' on pantuna papitki,
   Opettajat annettuna;
   Jotka aina ilmoittavat,
   Paljo suullansa puhuvat, 20
   Julkisen Jumalan töistä;
   Joka on tehnyt tietäjätki,
   Welhonoiat valmistanna,
   Ensisti Egyptin maalla,
   Niinkun Mooses mainitsepi, 25
   Joita palveli pakana,
   Kurja mieleltä kuningas,
   Pharaoni voimallinen. --
   Siellä ihmiset sikisi,
   Lisäntyivät Luojan lapset, 30
   Kasvo kansa kauhiasti,
   Waikka orjana olivat,
   Wallan alla vaikiasti,
   Tämän ilkiän opissa,
   Konnan koulussa kovassa. 35
   Waan mitä valitan vielä
   Tästä turhasta tavasta;
   Nyt on tullut tietomiehet,
   Noiat nossehet sekaamme,
   Surkialla Suomenmaalla, 40
   Ilkeistä ihmisistä;
   Jotka käyvät kerkiästi,
   Läpi maata matkustavat,
   Käyvät kahella jalalla,
   Wiettelevät viekkahimmat, 45
   Julkisen Jumalan töillä,
   Tekemässä terveyttä.
   Muoto on miehellä mokoma
   Niinkun pienellä pirulla,
   Köyhä katsanto peräti; 50
   Ryysyt on rymännäköset,
   Nuttu nuoralla siottu,
   Sekä vyöllä vahvistettu,
   Ympärillä yhistetty;
   Hajallinen hattu päässä, 55
   Silmät liiaksi liassa;
   Kengät on koivusta kolottu,
   Tahi päästetty pajusta.
   Saua käessä saatanalla,
   Keppi koivusta kovasta, 60
   Jolla tietä telkkäsevi,
   Kulkevi kyliä myöten,
   Elatusta etsimässä.
   Koska pääsevi pihalle,
   Koira haukkuvi kovasti, 65
   Siitä tungeksen tupahan,
   Lapset kanssa katselevat
   Niinkun ihmettä isoa.
   Siellä istuvi isäntä,
   Pöyän päässä pöllöpäinen, 70
   Halpa haltia talossa;
   Rupiaa ravitsemahan,
   Wiinat suuhun viskoavi,
   Asettavi atrialle
   Wietteliän viekkahimman, 75
   Kosk' on ruoalla ravittu,
   Wirvoitettu viinan kanssa
   Kohta konstista puhuvi,
   Itsiänsä ilmoittovi:
   "Ei nyt tartu tauti teihin, 80
   Eikä kuulu kuolemata;
   Täss' on konna kelvollinen,
   Perkelien peljättäjä,
   Alaspainaja pahojen."
   Itse lausuvi isäntä 85
   Wielä tälle vierahalle:
   "Jos olet ukko uskollinen,
   Tässä työssä toimellinen,
   Katso minulle karjasuolat,
   Anna lepo lehmosille 90
   Sekä heikoille hevoille
   Wahvista vasikka lykky,
   Laittelekkas lammaslauma!
   Annan vielä viinat sulle
   Totisesti toisen kerran, 95
   Suuhusi suloset ryypyt,
   Jotta pääsi pehmenevi,
   Hautuvi hyvä hajusi."
   Saatua lupasanoman,
   Kohta konna kiiruhusti 100
   Tarttuvi talossa työhön
   Liihennäksen liiokselle,
   Tungeksen tulisialle.
   Ukko uskolla lukevi,
   Wati varvattu käessä 105
   Uusi kuppi kunnollinen,
   Siinä on sisässä suolat,
   Jotk' on karjalle katsottu,
   Waimoväelle valmistettu,
   Tauin tarttuvan varalle, 110
   Sekä paiseille pahoille,
   Ajoksille ankaroille.
   Wiel' on virressä vähäsen
   Koottuna Kokin pojalta:
   Avatkanne ihmisraukat 115
   Auki silmänne molemmat,
   Näkemähän näitä töitä
   Kirkkahassa katsannossa,
   Kuinka suuttui suuri Luoja
   Entisen Egyptin päälle; 120
   Tästä turhasta tavasta
   Kansan kauhian kaotti.
   Saivat tietäjät tilansa,
   Ween päälle velhonoiat,
   Puolehen meren punasen. 125
   Peljätkänne myös pakanat,
   Tuota kansa kaikkityyni,
   Kuinka kauhia kaotus,
   Helvetiss' on hirvittävä;
   Kuss' on kosto konstimiesten, 130
   Palkka kaikille pahoille,
   Walmistettu vaiva suuri,
   Sia tehty tietäjille,
   Jotka suoloja sukivat
   Wain varvatun sisässä -- 135
   Muien terveeksi tekiät
   Siellä istuvat itse'ki
   Warsin vaivassa syvässä,
   Hukkuneina helvetissä.
   Wielä lauluni lopuksi, 140
   Pienen virren päätökseksi,
   Minä muille muistuttelen,
   Isännille ilmoittelen:
   "Jos olet oikia isäntä,
   Talon vanhin toimellinen, 145
   Ele konstia kysele
   Ele tutki tietäjiä,
   Luku suloja suatse,
   (Suolat on Jumala suonut
   Ravinnoksi ruumihille). 150
   Ota oppi oikiampi,
   Pane päähäsi parempi.
   Ku on taivaasta tarittu,
   Kautta kaunihin Jumalan
   Ihmisille ilmoitettu. 135
   Lue kirjat kaikkinaiset,
   Laula myös tämäki laulu,
   Jos se sattuisi sinulle.
   Osta raamattu rahalla,
   Josta tutkit toisinansa, 160
   Millon mielesi tekevi,
   Julkisen Jumalan töitä,
   Seka pieniä piruja.
   Niin on mielesi ilonen,
   Olet aina onnellinen, 165
   Kuolet viimen kunnialla,
   Tulet taivahan ilohon,
   Joss' on rauha riemullinen,
   Ilo tarjona iäti."
  Jälkimaine. Tämä runo on Mylläri _Juhana Kokin_ tekemä Kerimäen
  pitäjästä. Runo on asiata myöten tehty ja kuvailee osaavasti, missä
  pimeydessä paikoin vieläki yhteinen kansa Suomessa elää. Wärsyssä
  59 mainittu saua nähdään tavallisesti loihtioitten kädessä, jonka
  tähden sitä heidän virkasauaksensa'ki usein sanotaan. Niinkun
  v. 102-112 lausutaan, lukeeki loihtia eli tietäjä tulisialla
  kumarruksissa pitkiä lukuja suolohin, joita sitte sanotaan katse
  suoloiksi (katsotuiksi, luetoiksi suoloiksi) ja pidetään avullisina
  moninaisissa taudeissa ja kohtauksissa. Olispa kyllä jo aika unesta
  nosta (v. 5) ja hyvinki mieleen panna mitä runoniekka (v. 144-163)
  muistuttaa.
  (Lisää toiste.)
  
  
  
  MEHILÄINEN.
  W. 1839. Toukokuulta.
  
  
  Runoista.
  (Lisää Huhtikuun osaan.)
  
   Kahviruno.
   taikka
   Wirsi kahvista katsottu
   Runo ruoasta hyvästä:
   Tämä kahvi kallis juoma
   Ja raskas rahoin surma
   Ensin alkoi Aasiassa,
   Kasvoi maassa kaunihissa,
   Pikkusissa pensahissa, 5
   Pienten palkoin sisällä.
   Näistä alkoivat osata
   Keitteä jalomman juoman,
   Jota herrat herkkunansa,
   Siniviitat siivonansa, 10
   Ensin keitit kestissänsä,
   Sitte joivat joutessansa.
   Sieltä Suomehen levisi;
   Kulettivat kauppamiehet.
   Heti kohta Suomen herrat 15
   Tunsivat tämän hyväksi,
   Jonka itse luoja laitti,
   Sille sääylle sovitti,
   Joll' on oppia otsassa,
   Sekä nappia nutussa, 20
   Housuissa hopiauuri,
   Sekä selvät seinäkellot
   Kaunihissa kammarissa,
   Silmät saipulla sivitty,
   Käet pesty puhtahaksi, 25
   Kullat kiiltävät käsissä,
   Sormissa kivet koriat,
   Waimot silkissä sinissä,
   Punasessa purpurassa.
   Waan mitä valitan vielä 30
   Kunniasta kuulun juoman,
   Nyt on päässyt pienet pannut,
   Wääräkaulat kattiloiksi,
   Törkyturpainki tuvissa,
   Likasilmäin liiuksilla. 35
   Nyt on tehty teelusikat,
   Kupit kaunihit kuvatut,
   Rerakannut kanssa vielä,
   Tungettu joka tupahan.
   Tällä juomalla jalolla 40
   Moni tuhlavi talonsa;
   Wiepi viimeisen kopekan,
   Kulettavi kauppiaalle,
   Miehen velkahan vetävi.
   Wiimen paukkavi vasara 45
   Avisjoonissa aikalailla,
   Kahvinjuojan kartanossa.
   Wielä myötähän menisi
   Talonpojissa paraissa,
   Joill' on konnut kelvolliset, 50
   Pellon pientaret laviat;
   Waan kun juovat joutomiehet,
   Sekä toisen torpparitki,
   Likasilmät liiatenki,
   Mustapartaset mokomat, 55
   Ruman ruokansa välihin
   Kumasevi kuulun juomam.
   Tup' on tukien nojassa,
   Karisnunna katto maahan,
   Siltalattia lahonna, 60
   Lapset lattiilla alasti.
   Emännäll' on paikkapaita
   Noen kanssa nyölättynä,
   Kahvikattila käessä,
   Toisessa sokuritoppa. 65
   Isännällä huonot housut
   Ja liian likaset silmät;
   Suu on jäänyt siistimättä,
   Parta on porossa piipun,
   Sihen kahvin kaatelevi, 70
   Turmelee hyvän tavaran;
   Waikka vieähän vasikka,
   Ainoa emännän lehmä,
   Welan maksoksi monelta,
   Ruunulle henkirahoista. 75
   Enkä tuota ennen tiennyt,
   Kuullut kasvoni ajassa,
   Paljo maassa mainittavan;
   Oli juomana olutta,
   Ruokana rukiinen leipä, 80
   Silakoita särpimenä,
   Wiina vierahan varalla.
   Keitto oli kuvusta kaalin,
   Siin' oli sianlihoa,
   Rokka raavahan lihasta 85
   Tahi taikinan hapanta.
   Pappilass' oli kahvipannu,
   Seki vierahan varalla;
   Waan ei löytty lukkarissa,
   Eikä huonossa hovissa. 90
   Emmä kahvia kaehi,
   Enkä laita luojan töitä;
   Kyll' on kahvi kaunis juoma,
   Jalo ruumihin ravinto,
   Paljo viinoa parempi, 95
   Rommiaki raittihimpi.
   Ei se päätä pyörryttele,
   Eikä muuta miehen mieltä,
   Sekä on siistinä talossa
   Hyvän vierahan varalla; 100
   Tekispä mieleni minunki,
   Kaula kahvia palaisi
   Aivan aamulla varahin,
   Juur' heti herättyäni,
   Waan on kumma kukkarossa,
   Kauppamiehelle menetys.
  _Jälkimaine_. Tässäki Kerimäen pitäjässä talonpojalta ja kirkon
  kuudennusmieheltä _Petteri Makkoiselta_ tehdyssä runossa on kyllä
  varteen otettavia muistutuksia. Mitä värsyissä 93-100 sanotaan, se
  kyllä on tosi asia. Suureksi voitoksi maakunnalle tapain siisteyden
  suhteen ja kaikkinaisten turmellusten välttämiseksi yhteisessä
  elämässä olisi, jos ruvettaisi edes kahvia viinan ja rommin siasta
  nauttimaan, koska näitä kuitenkaan ei näy heitetyksi saatavan ilman
  jotain siaista palkintoa. W. 20-23 nähdään, ett'ei Kerimäessä vielä
  talonpoikanen sääty ole niin herrastunut, kun rantamailla ja monessa
  muussa paikassa, joissa "sit' ei vaatteista erota, mikä herra kuka
  narri, kuka muita mestareja."
  
   Koiranruno.
   Koverasta koira juoksi,
   Juoksi kohti Konnunnientä,
   Juoksi Huovilan hoviin,
   Rippu Riikolan pihoille,
   Antti Luukosen alate, 5
   Penttilän peräsin puolin,
   Juoksi Tarnalan talohon.
   Tuota Tarnanen tapasi,
   Luuli suureksi sueksi,
   Karhuksi kavehtivaksi. 10
   Tapettihin Tarnalassa,
   Suholassa surmattihin,
   Henki läksi Heinosessa.
   Mitäs nyt Pietari pitävi,
   Kun on koissa koiran raato? 15
   Tuo pitävi Pietarille:
   Henkitorvi Heinoselle.
   Ohvellen osa pitävi:
   Takajalka Tarnaselle;
   Paras vuitti Paavilalle: 20
   Kohta koivet rukkasiksi.
   Mitäpä tästä millen annan,
   Kuta kullenki ojennan?
   Äiää ei vähästä täyvy,
   Yhen koiran kuoliosta; 25
   Kylä on suuri, saalis pieni,
   Talvi pitkä vierahiksi:
   Mieli Mikko Laakkoselle
   Mielen entisen lisäksi,
   Rasvat Pekka Rautiolle, 30
   Kuroselle kulkkutorvi,
   Peräpaikat Pennaselle,
   Rinta Riiko Tuupaselle,
   Wäistölle vähä lihoa,
   Waan ei Mitrolle mitänä. 25
   Mitä nyt tästä millen annan,
   Kuta kullenki ojennan?
   Äiää ei vähästä täyvy,
   Yhen koiran kuoliosta;
   Kylä on suuri, saalis pieni, 40
   Talvi pitkä vierahiksi:
   Häntä Jussi Härköselle,
   Saparo sanan sepälle,
   Suhoselle suurta suuta,
   Koiran leukoja kovia, 45
   Jolla Riittoa repivi,
   Hassitarta haukkoavi.
  _Jälkimaine_. _Olli Parviaiselta_ Luostarinvaaran kylästä
  Ilomantsista. Minkä syyn tähden koiran lahjoja jakaessa mieli
  annettiin Mikko Laakkoselle ja suu sekä leuat Suhoselle, se on
  erittäin vv. 29, 46, 47 ilmoitettu. Laakkosella taisi ainaki vähä
  mieltä olla ja Suhoselta pelkää runontekiä oman suun ja leukansa
  liiaksi kuluvan, (vaimonsa) Riitta Hassittaren kanssa aina
  eripuraisuudessa eläen. Jotta muutki antimet, henki- ja kulkkutorvet,
  rasvat, lihat, rinta jne. tulivat tarvetta myöten sovitetuksi, se on
  varsin uskottava asia.
  
   Toinen Koiranruno.
   Kosk' oli koira kulkenunna,
   Isännätön ilmestynnä,
   Rantakartanon rapuille,
   Ison Iisakin pihalle,
   Kohta tuosta tuumoapi 5
   Wanha herra nuorten kanssa:
   "Koira kuolettaa pitäisi,
   Waikka varsin ampumalla."
   Heti herrat, nuoret miehet,
   Pyssyn seinältä sivalsit, 10
   Kouran ruutia rumautit,
   Lyiypallin päälle työnsit,
   Wasten koiran kuolemata,
   hallin vaivasen varalle.
   Sitte siirtyivät pihalle, 15
   Kartanolle katsomahan
   Tuota koiran kuolemata,
   Herjan hengen lähtemistä.
   Heti herra pitkän piipun
   Kohti koiroa osotti, 20
   Wasten päätä valmisteli,
   Siinä laukasi samassa,
   Jotta ruuit rupsahtivat,
   Lyiy luiskahti sisältä
   Kohti päätä koiraraukan. 25
   Nytpä koira koko suulta
   Parkasi pahan sävelen,
   Wingahteli viimeiseksi,
   Waan ei kauan karjununna,
   Eikä viikon vinkununna, 30
   Kuin oil heti henki mennyt,
   Kova kuolema kohannut.
   Juoksit kohta katsomahan.
   Mist' oil luoti luiskahtanna,
   Läpikö pään, vaan syämen. 35
   Wain on kautta keuhkoloien;
   Olipa otsahan osanna,
   Päa-kairo kaheksi mennyt.
   Sihen sattupi samalla
   Kotoansa kulkemahan 40
   Kellonsoittaja soria,
   Jollen on annettu Juhana
   Esinimeksi ennätetty,
   Wäistö ompi vanha nimi
   Peritty isänisiltä. 45
   Heti herrat tuumasivat,
   Keskustelit keskenänsä:
   "Kun nyt on koira kuoliana,
   Laannut halli haukkumasta,
   Tok' se nylkiä pitäisi, 50
   Että saatais saapasraait,
   Kengänpäällys kelvollinen,
   Tahi talvivaattehesen
   Turkinkaulus kaunokainen."
   Wielä virkkavat Juholle, 55
   Wäistölle vähän puhuvat:
   "Kuulepas, Juhana kulta,
   Ota koira koivistansa,
   Kääppeä käpälistänsä,
   Olkapäälle oikialle! 60
   Sitte kuletat kotiisi,
   Kiskot siellä kiirehesti
   Koiralta korian turkin,
   Paraimman karvapaian."
   Kun nyt oil koira kollotettu, 65
   Wäätty Waistön hartioille,
   Juho läksi juntsimahan,
   Wäistö mennä väntsimähän,
   Kotihinsa kulkemahan,
   Koiran kanssa kaulatusten. 70
   Niskass' oli koiran kuono
   Juhanalla justihinsa,
   Käpälistä toinen käätty
   Oikian olan ylitse,
   Toinen väätty vasimmalle, 75
   Häntä häily kantapäissä,
   Takakoivet kollahteli
   Pitkin sääriä pahasti,
   Muu raato miten mujottu
   Pitkin miehen selkäpiitä. 80
   Waanpa astuissa aholla,
   Kotihinsa kulkiessa,
   Juohtui mielehen Juholle,
   Ett'ei joua ensinkänä,
   Kerkii sillä kerrallansa, 85
   Koiran nylkytyn korian;
   Töit' oil muita tehtaviä,
   Aivan paljo askareita.
   Juho mietti mielessänsä,
   Ajatteli aivossansa: 90
   "Koiran kuopalle kuletan,
   Hukan hauan haltiaksi,
   Sikskun työni toimittelen,
   Kaikki askaret ajelen;
   Sitte nylen nyrkilläni, 95
   Piirrän peukaloisellani,
   Kaikki koivet ja käpälät,
   Koko runnakon rutasen,
   Panen pahki paljahaksi,
   Saatan nahkan saalihiksi, 100
   Kohta herroille kuletan."
   Juho kulki joutusasti,
   Halusesti hauan luoksi;
   Sitte sinne tultuansa,
   Kuopalle kulettuansa, 105
   Selin seisoi kuopan suulla,
   Otti koiran koivistansa,
   Kaappasi käpälistänsä,
   Että runtata rumasti
   Halli hautahan syvähän. 110
   Waan oil koipi kiini käynyt,
   Kynsi takkihin tavannut,
   Joka kohta keikautti,
   Wäistön kuoppahan kumautti,
   Nurin niskan nuljautti. 115
   Sinne nyt katala kaatui
   Aivan pitkälle pituutta,
   Koira päälle pätkähtäpi,
   Waikk' oil eillä ensin mennyt.
   Siellä huuti huikiasti, 120
   Parkui äänellä pahalla,
   Pyörryksissä pöikkäröien.
   Aina outti auttajoa,
   Kuopasta kohottajaa,
   Waan ei arvannut apuun 125
   Sinne kulkia kukana,
   Eikä tietty ensinkänä,
   Minne oil Juho joutununna,
   Wäistö vanha vaipununna.
   Akka arveli kotona, 130
   Walitteli vaimo raukka:
   "Mikä lie tullut mies paralle!
   Kuka kurjalle ukolle!
   Kun ei jouvu jo kotihin;
   Tääll' ois töitä tehtäviä, 135
   Aivan paljo askareita,
   Ei ole puuta, ei pärettä,
   Eikä suurin syötäveä."
   Kosk' oil viimen virkistynnä,
   Wäistö vähän valpastunna,
   Kohta tuossa tuumoapi, 140
   Aivossansa arvelepi:
   "Woipas saakelin satua!
   Mit' on tullunna minulle,
   Kun on niska niukahtanna,
   Ruumis kaikki runneltunna, 145
   Aivot päässäni pahasti
   Tällä lailla tärskähtännä;
   Tuskin tulloon minusta
   Mielen miestä millonkana."
   Tuli sitte toinen tuuma, 150
   Johtui mielehen Juholle,
   Miten päästä päälle hauan,
   Kuten kuopan paltehille.
   Sai tok' lauan laian päältä
   Wiimen raavasta rapuiksi, 155
   Jota myöten jouvuttiinsa,
   Ylös hauasta hamusi,
   Neljin kontan kulkemalla.
   Koki sitte kotiansa
   Wäistö mennä vänttyröiä, 160
   Waikk' oil vaiva varsin vahva,
   Ruumis kaikki runneltuna,
   Päälaki pahoin pakotti.
   Jopa sitte viimein joutui,
   Pistiinsä kotipihalle, 165
   Siitä lyöntiinsä tupahan.
   Täällä akka ärjäsepi,
   Rinkasepi Riitta Liisa:
   "Miss' olet viikon viipynynnä,
   Kauan ollunna katala? 170
   Kukatiesi kulkenunna
   Ympäri ylet kyliä,
   Wiinan viljassa eläen?"
   Tähän Wäistö vastoapi,
   Ähkäsepi äänellänsä: 175
   "Ele huua, hertta kulta!
   Ilmanki jo itkettäpi,
   Harmittapi haikiasti,
   Kun olen kuopassa kojunnut,
   Hauassa keralla Hallin, 180
   Koiran kanssa kaiken yötä."
   Sitte haastoi harmissahan
   Akalle asian kaiken,
   Kuink' oil lähtenyt kotihin
   Koiran kanssa kulkemahan, 190
   Kuink' oil kuoppahan puonnut,
   Kalkki ruumis runneltuna,
   Kallo katketa kaheksi.
   Wielä virkko vaimollensa:
   "Kuules kulta akkaseni! 190
   Saata sauna lämpimäksi,
   Jossa hauot hartioni,
   Kanssa kaikki ruumihini."
   Tähän akka arvelepi,
   Waimo vastasi samassa: 195
   "Jo olen jotaki kuullut,
   Täm' on kumma kuulematta,
   Näkemättä näihin asti."
   Sitte akka ahkerasti,
   Riitta Liisa liukkahasti, 200
   Saattoi saunan lämpimäksi,
   Hautoi siellä hartahasti,
   Uutterasti ukkoansa,
   Sekä hautoi, jotta hieroi.
   Tok' tuo siitä selventiinsä, 205
   Sekä eistiinsä elohon,
   Waikk' ei töitä toimitellut,
   Ei ajellut askareita,
   Päähän päivien monien,
   Wielä viikonkaan perästä. 210
  _Jälkimaine_. Muutamia paikkoja olemma tässä edellä luettamasta
  runosta pois heittäneet, josta sen tekiä, räätäli _Olovi Karjaliini_
  Liperissä, ei pahastune. Myös olemma muuttaneet sanat: _kahtomaane,
  kulkemaane, juntsimaane_ jne. tavallisempaan kirjapukuunsa (k. v.
  33, 40, 67), mutta sanat: _jouvuttiinsa, pistiinsä, työntiinsä_,
  selventiinsä, (k. v. 156, 165, 166, 205, 206), ovat niin Karjaliinin
  omaa kirjoitusta myöten jääneet, vaikka tavallisempi olisi
  kirjoittaa: _jouvuttihen, pistihen, työntihen_ jne.
  
  
  "Suru Runot"
  
  "Herran Kirkkoherran Iin pitäjässä, _Herran Hendrik Suntin_ Kuoleman