Martti Salander: Romaani - 17

Total number of words is 3497
Total number of unique words is 2027
22.9 of words are in the 2000 most common words
31.2 of words are in the 5000 most common words
36.1 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
ottamatta, sanoisinpa, peräti unhoittaneet? Uskonnon te olette
jättäneet sivulle ja kirkon työntäneet tieltänne, sen sijaan että
olisitte ottaneet papistonkin huomioonne. Se on kostava itsensä!"
"Kuka se sitten on mitään tehnyt uskonnolle tai papeille?" kysyi
Salander, "minä ainakaan en siitä tiedä, koska en ole sellaisessa
ollut mukana!"
"Siinä on tarpeeksi tekoa, kun menetellään ikäänkuin heitä ei
olisikaan, ja se on suuri vahinko mahdollisuudelle perustaa uudenajan
jumalanvaltakunta!"
Salander purskahti nauruun: "Perustaa uudenajan jumalanvaltakunta?
Sinähän puhut jambeissa! Jatketaankin sitä sitten niin! Tiedätkö
vielä, kuinka Schillerin Don Carlos päättyy? Etkö? 'Kardinaali, minä
olen osani suorittanut, suorittakaa te omanne!' Niin on se kappale
aina uudelleen päättyvä!"
"Minä en aio levätä, vaan koetan saattaa aatteeni oikean henkilön
huostaan!" vastasi Wohlwend, jolle Salanderin sitaatti oli tarpeeton,
hän kun ei ollut koskaan Schillerin Don Carlosta lukenut. "Minä voin
kenties korvata monia laiminlyömisiä ja olla elämänehtoollani ehkä
hyödyksi isänmaalleni!"
"Tämä käy yhä merkillisemmäksi!" ajatteli Salander, "hän panee
toimeen teokraattisen liikkeen meidän demokraattisessa maassamme.
Sen vuoksi me olemme kansanvallan perustaneetkin, että sitä vielä
puuttuisi! Mutta tuo narrimaisuus, jota hän tällä kertaa näyttelee,
on paljon suuremmoisempaa kuin hänen entiset päähänpistonsa;
toivottavasti se tällä kertaa on konkurssin edellä, eikä itse
konkurssitilassa, kun hän sen turviin pakenee! Mutta sitä se ei
sittenkään ole, muutoin hän ei maksaisi vanhoja velkojaan! Lopultakin
se on vain pelkkää ylpeyttä, hänellä kun on nyt toimeentulo; hänkin
tahtoo näytellä omaa osaansa ja kun hänellä ei ole muuta tekemistä,
on hän liittynyt johonkin lähetystointa harjoittavaan lahkoon ja
näyttelee apostolia!"
Wohlwend piti sillä välin todellakin jonkunlaisen saarnan, jota
Salander muuta ajatellessaan ei lainkaan kuullut. Tuo muutoin tyhjä
sanahelinä oli vain omiaan Salanderin tarkkaavaisuutta yhä enemmän
nukuttamaan ja puhujan kasvotkin häipyivät hänen ajatuksistaan,
aivankuin sumukerros olisi heidän välilleen kohonnut. Päästäkseen
selville, missä hän oikeastaan oli, silmäsi hän ylös ja näki
vastapäätään Myrrha neidin jonka surumielisesti välkkyvät silmät
katsoivat häneen ja jonka huulet aukenivat suloiseen hymyyn, kun
Salanderin hämmästyneet piirteet samalla muuttivat hänen ilmeensä.
Kun Salanderin lasi oli tyhjänä, tarttui Myrrha pulloon ja täytti
sen, jonka jälkeen Salander otti pullon ja samoin tarjosi hänelle.
Siinä toimessa antoi Salander lasinsa hiljaa kilahtaa Myrrhan lasiin,
juoden hänen terveydekseen, jolloin hänen kasvoilleen valahti
loiste nuorekkaasta onnentunteesta, saaden niiden rypyt eloisasti
väräjämään sekä vaikuttaen melkein kuin jonkunlainen hyväntahtoinen
hupsumaisuus. Wohlwend huomasi kohtauksen ja keskeytti puheensa.
"Seis!" sanoi hän, "meidän täytyy maljojen juontiin ottaa tilkka
parempaa!"
Hän meni ulos ja toi nyt pullon tokayeria, jonka kullankellertävä
kimmellys synnytti kohtuullisen Martti Salanderin sisällä hivelevän
lämmönvirtauksen ja sai hänen suuhunsa iloisia sanoja, joskaan
ei viisauden sanoja, sillä hänen puheensa oli tarkoitettu Myrrha
Glavicz'in ihanille korville, ilman että hän tiesi, mitä ne kuulivat
ja mikä niitä saattoi miellyttää ja kun, hänen omassa päässään häälyi
jotakin kuin kynttilä ilmanhengessä, ei hänen sanojensakaan yhteys ja
järkevyys ollut vallan tajuttavaa.
Sitä ei kuitenkaan huomattu, sillä Wohlwendin saarnan odottamaton
loppu ja Salanderin iloinen käytös synnyttivät jonkunlaista
hilpeyttä, niin että pojatkin kävivät äänekkäiksi. Siinä
äänten sorinassa ja lasien kilinässä valtasi Martin äkkiä halu
tuon kaunottaren takia kunnioittaa perhettä kutsumalla heidät
ajeluretkelle. Hän otti lehden muistikirjastaan ja kirjotti niille
ajurinpitäjille, joiden hevosia hän käytti tarpeisiinsa, sekä pyysi
lähettämään vaunut. Louis Wohlwend tuli mielihyvilleen ja selitti
juhlallisesti ottavansa kutsun vastaan sekä lähetti pojat viemään
kirjelippua kaupunginlähetille, joita seisoi lähimmässä kadunkulmassa.
Puolessa tunnissa tuli ajuri, ajaen esille hyvät, avonaiset vaunut;
toisen puolituntisen kuluttua olivat naiset valmiina ja hyvin
arvokkaasti kulki seurue nuo kolme rappua alas, ja sattui siinä niin
mukavasti, että talonomistaja, joka itse asiassa oli Salanderin
velkamies, seisoi alhaalla oven luona ja tervehti heitä, ja niinpä
sai Wohlwend, joka katseli ympärilleen kuin unkarilainen kylätuomari,
tänään päällepäätteeksi tilaisuuden rehennellä kapitalistin ja
suurkauppiaan ystävyydellä, ja suopeasti heilautti hän hattuaan.
Naisilla oli leveät sulkahatut ja kirjavat päällysvaatteet. Myrrhalla
se oli punaisesta harsosilkistä valkoisen pukunsa päällä. Molemmat
miehet olivat Louis pojan ottaneet keskelleen takaistuimelle ja
Georg istui ajurin rinnalla pukilla. Vuokrahevosiksi olivat hevoset
tarpeeksi raisut ja sirosti valjastetut ja niin ajeli Martti Salander
huoletonna kaupungin läpi ja jokainen joka hänet tunsi, katsoi hänen
jälkeensä, ilman että tämä itse sitä huomasi.
Eikä hän nähnyt Möni Wighartiakaan, joka seisoi eräällä paikalla,
kainalossaan tuo vanha keppinsä ja puhalsi juuri merenvahalopista
sikarinjäännöksen, pannakseen uuden tilalle, ja näytti hän siinä
seisoessaan yhtä vähän vanhentuneelta ja rapistuneelta kuin
keppinsäkään. Hänen luokseen oli pysähtynyt hetkiseksi juttelemaan
Martin vanha asianajaja, joka oli ottanut hatun käteensä ja
tuullutteli päätään, jonka ohuttukkaisuus oli hänelle hyödyksi näin
lämpimänä päivänä. Kumpikin katsoi vaunujen jälkeen.
"Siinähän menee Martti Salander eikä meitä näekään!" sanoi Wighart,
"mitähän väkeä hänellä on mukanaan?"
Kun asianajaja lornetin läpi katsottuaan oli ehtinyt nähdä
takaistuimella vielä näkyvissä olevat herrat, vastasi hän: "Se voi
olla vain hän -- arvatkaas, kuka?"
"Minulla ei ole aavistustakaan! Olen ollut neljä viikkoa kylpemässä
ja tulin vasta eilen illalla takaisin!"
"No, se ei ole kukaan muu kuin se entinen Schadenmüller & Kumpp.,
Louis Wohlwend!"
"Mitä sanotte! Kuinka se on mahdollista? Minä olisin pitänyt heitä
valepukuisena kiinalaisperheenä! Ja milloin se veitikka tänne on
tullut?"
"Jo hyvän aikaa sitten tuli herra Salander kerran luokseni ja kertoi
Wohlwendin ilmestyneen hänen luokseen sekä maksaneen lyhennystä
ensimäisestä aiheuttamastaan vahingosta, tiedättehän, siitä nuoruuden
aikuisesta takaussummasta, sekä luvanneen edelleenkin vuosittain
sitä lyhennellä. Hän tiedusteli, sopiko hänen vaaraa pelkäämättä
siihen suostua. Minä kehoitin häntä ottamaan, mitä hän suinkin voi
saada. Siitä myöhemmästä ja suuremmasta jutusta vapautti hän hänet
kokonaan. Minä en voinut hänelle mitään ohjeita antaa. Wohlwend on
nyt kerta kaikkiaan sellainen vanha velho omine höperyyksineen. Hän
on asettunut tänne asumaan ja kun hänelle lähetettiin verokaavake,
ilmoitti hän kunnanhuoneella kaikki omaisuussuhteensa ja osoitti
sääntöjen mukaisesti kaiken omaisuutensa olevan vaimon perintöä ja
selitti tahtovansa empimättä maksaa siitä, mikä mahdollisesti ei
ollut Unkarissa sekä siellä verotettu!"
"Ja nyt vie Salander hänet ajeluretkelle?"
"Taikka hän Salanderin, en niin tarkoin tiedä! Mutta joku kaunis
naikkonen istui vaunuissa, mikäli minä siinä kiiruussa kerkesin
nähdä!" lisäsi asianajaja, "kunhan vain ei paholainen rupeaisi
lopuksi tällä tavoin hiiriä pyydystämään?"
"Ei mitään vaaraa! Martti mestari olisi toki ennen alkanut, jos hän
kerta aikoisi sellaisiin kiviin kompastua! Mutta sittenkin on minulle
tuo tapaus, Vahingonjauhajan takaisintulo, katkera kuin väriomena.
Se kirottu veitikka kalmukkikuonoineen! Salanderin puujumala, kuten
hän häntä kerran nimitti, on siis taasen esillä! Salanderille ei
tosiaankaan olisi vahingoksi, vaikka hän vieläkin kerran saisi
kohtalaisen läksytyksen; jo tuon ijankaikkisen hutiloimisensa takia
sietäisi hänen saada pienonen nenäpiuvi! Ja kuitenkaan minä en sitä
hänelle soisi, hän on sentään kunnon mies!"
"Varmasti niin!" sanoi asianajaja ja puristi hyvästiksi herra
Wighartin kättä.
Martti, joka sai tällaiset kiitokset, ajoi sillä välin
Wohlwend-Glaviczin perheen kera muutamaan noin kahden tunnin päässä
olevaan hauskaan ulkoravintolaan, joka hyvän kestityksensä, kauniin
näköalansa ja varjoisain puistojensa takia oli hyvässä maineessa ja
paljon käytetty. Siellä viettivät he iltapäivän, juoden kahvia ja
tehden kävelyretkiä, joihin läheisen kuusimetsän puhtoiset jalkatiet
houkuttelivat. Väliin käveli Salander yhdessä valkoisiin puetun
Myrrhan kanssa vihreässä puolihämyssä ja kun tämä yksinään käveli,
näki Salander hänen, yksinäisten auringonsäteiden hipaisemana,
liikkuvan ja paljastavan synnynnäisen sulonsa, joka häneen palautui
niin pian kuin hän oli tilaisuudessa vapautumaan puuttuvan
kasvatuksen sijaan opetellusta maneeristaan.
Muuan tuttu taiteilija pysähtyi Salanderin rinnalle ja katsellen
tuon kauniin olennon jälkeen kysyi, mistä hän oli onkeensa sellaisen
kaunottaren saanut.
"Eikö totta, että siinä on kaunis nainen?" vastasi Salander
teennäisellä välinpitämättömyydellä.
"Sitäpä minäkin! Tuollaista ei joka päivä näe! Katsokaahan toki,
mimmoinen yksinkertainen sopusuhtaisuus, ilman komeilua, niin että
tuskin tietää missä se oikeastaan piilee, sillä muoto ja liikkeet
ovat sulaneet yhteen! Kuinka jalosti juoksevatkaan linjat niskasta
olkapäiden ja käsivarsien yli selkään ja lanteilta alas! Mistä hän on
peräisin?"
"Hän on tullut erään perheen mukana Unkarista, mutta hänen äitinsä
pitäisi olla vanhaa kreikkalaista pohjaa, kotoisin Tessaliasta."
"Hyvin uskottavaa! Ja vielä siinäkin tapauksessa harvinaisuus!
Toivotan paljon hauskuutta, herra Salander!"
Nuo taiteilijan ja tuntijan sanat synnyttivät omituisen kiihkon
Martin olemuksessa; ne saivat hänen sydämensä kovemmin sykkimään ja
silmänsä loistamaan, samalla kuin ne lamauttivat hänen askeleensa,
niin että hänen oli pakko istahtaa muutamalle metsikössä olevalle
penkille.
Mikä vahvistus hänen kauneudentunnolleen! Kuinka hänen uinuva
halunsa elostuikaan saada vielä hetkinen vaeltaa totisen kauneuden
loisteessa! Mutta lähestyvien äänien havauttamana ryhdisti hän
itsensä. Ne olivat Wohlwendejä, jotka etsivät häntä. Muuttuneena
kuin kummituksen nähnyt ja tuntien sydämessään hämmästyksen sekaista
ihmettelyä elämän rikkaudesta ja samalla vakavasti itseään hilliten
kulki hän heidän kanssaan takaisin puutarhaan, jonne oli illallinen
tilattu. Siellä pysytteli hän vaiteliaana Myrrhan sivulla ja antoi
Wohlwendin puhua. Tämä jakeli naisille ja pojilleen kaikenlaisia
opetuksia sekä yllätti väliin Salanderin odottamattomalla: "Eikö
olekin niin?", jonka ohessa hän tarkkaavasti tätä katseli.
Sillä välin kokoontui vielä muitakin vieraita, jotka tulivat ratsain
tai vaunuilla ja halusivat nauttia kauniista illasta. Niiden
joukossa oli sellaisia, jotka eivät Wohlwendia miellyttäneet, he kun
nähtävästi olivat hänen vanhoja velkojiaan. He eivät tosin häntä
tunteneet ja jos niin olisi ollutkin, niin ei siitä mitään olisi
ollut, sillä siellä liikkui monta liikemiestä, jotka kerran tai
useamminkin olivat saaneet maksaa, siitä silti häviämättä. Mutta se
ei nyt kerta ollut hänelle mieluista, varsinkin huomatessaan herrojen
alkavan ahkerasti silmäillä Myrrha neitiä, ja samasta syystä piti
Salanderkin sopivana lähteä. He antoivat siis valjastaa ja ajoivat
hämärän tullen pois.
Kun he saapuivat kaupunkiin, oli jo yö. Martti vei Wohlwendin perheen
heidän omalle kadulleen ja lähti sitten jalan kotiin, astellen
hitaasti, milloin allapäin, milloin katsellen korkeuteen, jossa
katujen yllä vetäytyi näkyviin tähti siellä, toinen täällä ja yhtä
vitkaan kuin tuo alhaalla käyskelevä mieskin. Vanha uskollinen Leena,
joka oli häntä odottanut, avasi ovet ja oli iloissaan herran tulosta,
saatuaan koko päivän olla yksin kotona.
"Oletteko te täällä tullut hyvin toimeen?" kysyi Salander, "luulenpa,
että teillä on käynyt vähän vaikeaksi!"
"Minullako? Silloinpa te tunnette minua huonosti, herra suurneuvos!
Minä olen täällä tehnyt mieleni mukaan. Päivälliseksi minulla oli
paksu pannukakku ja salatilautanen kuin heinäkuorma, seassa lämmintä
silavaa. Niin, herra suurneuvos, ja illalla minä keitin maitosoppaa
leivän ja pippurin kanssa, aivan niinkuin äitivainajani ennen, mistä
on jo pitkät ajat! Välillä olen minä puhdistanut kaikki messinkiset
kyökkikalut sekä lisäksi hakenut kellarista itselleni ylimääräisen
viinitilkan."
"Mitäpäs siinä!"
"Niin juuri, sitä viimevuotista viiniä, joka kesällä on niin poikaa
janoon. Mutta oletteko sitten illallistakin syönyt, herra suurneuvos?
Enkö minä saa laittaa teetä ja lisäksi jotain kylmää ruokaa?"
"En minä tarvitse yhtään mitään!"
"Yhteistunteen takia vain, sillä rouva siellä Soittolassa istuu
varmaankin vielä lastensa seurassa ja nauttii illallista! Lapsi
parat! Kuinkahan heidän lieneekin! Mutta eihän sitä juuri nuorina
välitetä, ja minun aasin kun pitikin heitä avustaa! Onneksi sille,
joka sen ajan on sivuuttanut, tarvitsematta enää levottomasta
sydämestään kärsiä!"
Martti ei kuunnellut enää ja palvelia sai mennä vuoteeseensa, Vasta
kun tämä oli mennyt huoneesta, tarkkasi hän sanoja: "Onnellinen se,
jonka sydän ei ole enää levoton."
Mutta niistä piittaamatta tarttui hän kynttilään ja meni
makuuhuoneeseen, jossa oli hiljaista kuin haudassa. Rouvan peilistä
heijastui kynttilänliekki, joka hänen käynnistään ja ilmanhengestä
levottomasti lepatti. Salander asettui peilin eteen ja alkoi
kynttilää koholla pitäen itseään tarkastella; mutta hänet valtasi
kammo ja hänestä oli aivankuin Maria olisi hänen olkapäänsä
yli vakavin silmin häntä katsonut ja kalveten hävinnyt. Mutta
levottomuudestaan harmistuneena meni hän vierashuoneeseen, jossa oli
suurempi hiottu peili, ja asettui sen eteen.
Martti Salander ei ollut koskaan ihaillut ulkomuotoaan paremmin
peilissä kuin kuvissakaan, joita hän ajan tavan mukaan oli tullut
ottaneeksi. Hän kävi nyt viidettäkymmentä viidettä ikävuottaan eikä
näyttänyt juuri sen vanhemmalta kuin useimmat ikätovereistaan, jotka
kutakuinkin säilyvät, mutta ei myöskään niin nuorelta kuin ne jotkut
onnelliset, jotka aina pysyvät neljänkymmenen kahden ikäisinä. Vaalea
ja vielä täyteläinen, melkeinpä tuuhea tukka oli harmaantunut käin
myöhäisen syksyn huurtamat tähkät, samoin myöskin käherä parta,
joka sitä paitsi arvatenkin peitti useamman kuin yhden suonikkaan
rypyn kaulassa ja alaleuassa, päättäen siitä mitä ylempänä kasvoilla
oli näkyvissä, joskin vienommin vivahduksin. Henkevää nuorekkuutta
ja hilpeää eloisuutta, jotka siitä huolimatta hänen kasvojaan ja
silmiään elostuttivat, ei hän itse voinut ymmärtää eikä minään pitää,
ja niin tuo öinen peilailu jäi tekemättä häneen mitään ilostuttavaa
vaikutusta.
"Olkoonpa!" sanoi hän, pannen kynttilän nopeasti pois ja heittäytyen
nojatuoliin, "olenhan sen tiennytkin, ja että minä vanhaksi mieheksi
olen sellainen veitikka, sehän ei suorastaan kuulu siihen asiaan,
joka mielessäni liikkuu. Vielä on minun puuhattava ja vaikutettava
ja vielä tarvitsen minä rintani täyteen kevätilmaa, joka sydämen
nuorentaa! -- Uskottomuudesta, Maria kulta, tässä ei arkipäiväisessä
tarkoituksessa ole puhettakaan! Paremmat miehet kuin minä ovat
elämäänsä kaunistaneet ja laajentaneet naisten ystävyydellä,
suhteilla, sanottakoon vaikka lemmellä; ja eikö hän jo edeltäpäin
nauranut, ja miten hupaisesti nauroikin, kun minä ensi kerran puhuin
tuosta kauniista Myrrhasta? Myrrha! Voineeko hän sietää minua ja
voineeko tai tahtoneeko tajuta, mitä hän saattaa minulle olla? Tässä
on pelissä kohtalo, joka päättyy niin tai näin! Minun asiani on
ohjata sitä järkevästi. Se on pian ratkaistu, jollei käy toiveitteni
mukaisesti -- ja jos käy, niin pysyy polku tasaisena ja aurinkoisena
eikä sillä kukaan kompastu!"
Hän vaipui suloisiin unelmiin, nauttien nuorekkaasta taipumuksestaan
tuohon harvinaiseen olentoon ja kuvitellen seurusteluaan hänen
kanssaan, mikä ihmisille tarjoaisi hauskan näytelmän, kaukana mistään
pahennuksen synnyttämisestä. Ja epämääräisessä tulevaisuudessa näki
hän Myrrhan elämän, vapautuneena niistä pelottavista siteistä, joihin
Salander nyt oli vangittuna, kulkevan säännöllistä juoksua edelleen
itsensä arvoisen miehen rinnalla.
Hänelle eivät hetkeksikään juolahtaneet mieleen onnettomat
tyttärensä, joiden lemmenunelmia hän niin selvästi, joskin
inhimillisesti osasi arvostella ja vielä vähemmän tuli hän
ajatelleeksi eroitusta heidän ja oman ikänsä välillä sekä vieläkin
vähemmän eroa omassa ja heidän silloisessa asemassaan. Ja yhäkin
vähemmän oli hänellä aavistusta siitä kuinka selvästi nyt ilmeni
etteivät tyttöpoloiset tuota ominaisuuttaan, kietoutua sellaisiin
"fixa ideoihin", olleet perineet keltään muulta kuin omalta isältään,
ja vihdoin kuinka tragikoomillisesti tämä seikka valaisi entisyyttä!
Ja edelleen jätti hän kokonaan huomioonottamatta, kuinka sellainen
järkevän ikämiehen ihanteellinen lemmensuhde tärkeimpänä seikkanaan
edellyttää harvinaisella hengellä varustettua naista, jota
vastoin hänellä Myrrhan sisällisestä olemuksesta ei vielä ollut
minkäänlaista käsitystä, ei edes kuviteltua. Ja tämä oli jälleen
sitä arveluttavampaa, kun se johti siihen, että tässäkin tuli
olemaan itsensä pettämisstä ja että tuo kaunis taipumus johtuikin
aistillisesta hurmautumisesta.
Tästä kaikesta ei tuo kunnon Martti Salander nykyisessä
sieluntilassaan ollut tietoinen, mutta yhtäkaikki se uinui hänessä
ja painoi mieltä, jos hän mitä ajatteli. Sen vuoksi nukahti hän,
vihdoin puolen yön tienoilla maata mennessään, sekavaan uneen, jonka
kestäessä mielikuvitus ajelehti ärtyneenä ympäri kuin kummitteleva
henki.
Aamulla heräsi hän raskain mielin ja sanoi huoaten: "Siinä sitä nyt
ollaan! Intohimo! Intohimo! Ah, hyvä Jumala, että sen on pitänytkin
minuun vielä tarttua!"
Ja niin piti hän tuota vanhan omantunnon aikaansaamaa meteliä
myöhäisen lemmenkevään puhkeamisena sekä kärsi lemmentuskia kuin
nuorukainen, mutta kuitenkin tuntien huolia kuin ainakin iäkäs isä,
joka omaisistaan huolehtien panee levolle ja huoaten näkee päivän
valkenevan.
Lisäksi hän lyhyessä ajassa ihmeekseen huomasi, kuinka hän ennen
tuota onnetonta seikkailua oli tuntenut itsensä nuoreksi ja kuinka
hänen nyt täytyi joka päivä ajatella ikäänsä, kun hänen sen sijaan ei
vielä koskaan ollut tarvinnut sitä unhottaa. Eikä tämä johtunut kai
yksistään tuosta kiusallisesta intohimosta, vaan että elämän meno oli
yleensä sellainen.
Kesän tekivät hetki hetkeltä yhä meluisammaksi, voisi sanoa
rikkaammaksi, lukemattomat suuremmat ja pienemmät juhlat,
juhlien valmistukset, yhteismatkat, yhdistysten toimeenpanemat
retket ja kaikenkarvaiset huvit, joita kesti aina syksyyn asti
ja kaikilla ilmansuunnilla; oli kuin koko kansa olisi kaikkien
mahdollisten tekosyiden nojalla ollut liikkeellä, kylittäin,
kaupunkilaiset naapuruksittain, joukottain vanhukset, jotka olivat
ehtineet viiden-, kuuden- ja seitsemänkymmenen vuoden ikään sekä
koulukunnittain ja liehuvin lipuin lapset, joista jokunen joukko
aina silloin tällöin leiriysi päiväpaisteeseen, kunnes opettajat
tulivat oluttuvista, jonne he pikapäiten olivat pistäytyneet.
Oloja tuntematon vieras olisi saattanut kysyä, että kuka tässä
maassa oikeastaan, ravintolaväkeä ehkä lukuunottamatta, kesällä
työtä teki, ajattelematta, että niitäkin oli vielä kylliksi, jotka
kotiin jäivät ja siellä jotakin puuhasivat ja että niistäkin, jotka
olivat liikkeellä, monet ennen ja jälkeen tekivät tarpeeksi työtä,
voidakseen sitten itselleen iloa hankkia.
Jos kuitenkin muistettiin valituksia huonoista ajoista ja kansan
yhä kasvavasta hädästä, niin eivät kotimaalaisetkaan käsittäneet,
mistä he huveihinsa ottivat kaiken rahan. Mutta katolilaiset
pyhiinvaeltajat, joita liikkui maallisten huviretkeilijäin joukossa,
olisivat saattaneet heille opettaa, että ennen aikaan ja suorastaan
juuri ahdinkojen aikana, vaeltelivat ja huvittelivat ihmiset vieläkin
enemmän.
Martti Salander oli muutoin tähän juhla- ja retkeilyintoon liittänyt
rehellisesti oman kortensa kaikkialla, missä saattoi levittää
isänmaallisia, kansanvalistus- ja edistysaatteita; sitten alkoi tuo
yhä lisääntyvä vauhti häntä huolettaa ja hän kehoitti kohtuuteen.
Nyt, jolloin juhlimisinto korkeimmillaan kuohui, muutti hän jälleen
mieltään. Hän ei tahtonut harmaantuvana vanhuksena uinua, vaan
lemmekkään nuoruudenkaipuun kiihoittamana yhtyi hän juhliviin
kansanjoukkoihin ja niin saattoi hänet nähdä siellä ja täällä
vellovien lippujen takana, napinlävessään juhlamerkki, käsivarressaan
silkkinauha tai ainakin alppiruusu hatussaan. Sillä tavoin luuli
hän nauttivansa isänmaan kukoistuksesta uudessa nuoruudessa ja
ajatuksissaan sijoitti hän sen, joka tämän uuden nuoruuden oli
tuonut, juhlapöydässä rinnalleen kunniasijalle, unhoittaen ne
huokaukset, joiden kera hän joka päivä levolle kävi.
"On sentään tosi lause", sanoi hän kerran itsekseen, "ainakin
ihanteelliseen rakkauteen nähden, tuo siivekäs: _l'amour est le vrai
recommenceur!_ Se saa vanhan tasavallankin silmissäni hyppimään kuin
kili!"
Ilta-aurinko, joka juuri tunki säteensä kysymyksessä olevaan
juhlasaliin, synnytti heijastuksen muutaman hänen edessään olevan,
punaisella viinillä vasta täytetyn suuren kunniamaljan kullatussa
sisäpinnassa, ja tuo kullanhehku loisti kuvaamattoman tenhoisasti
läpikuultavaan purppuranesteeseen.
Martti kiinnitti katseensa tuohon säkenöivään väriloistoon, joka
selkeältä taivaalta yhtäkkiä tullen ikäänkuin leimuava lakka
sinetöitsi hänen ajatuksensa. Maljasta lähtevä punertava kimmellys
sivusi hänen hehkuvia kasvojaankin, minkä huomasi muuan häntä
vastapäätä istuva miellyttävä nainen ja sanoi sen hänelle, kehoittaen
häntä pysymään hiljaa, hän kun näytti siinä asennossaan niin
kauniilta. Tyytyväisenä tästä imartelusta piti hän kasvojaan hetkisen
aivan rauhassa, kunnes loiste alkoi värjyä, samoin viini maljassa.
Sillä pitkä ja kapea pöytä sattui vavahtamaan pannen maljan sisällön
liikkeeseen.
Pöydän vavahtelu johtui siitä, että pari sivilipukuista
poliisiviranomaista, jotka vaativat muuatta juhlavierasta nousemaan
pöydästä ja seuraamaan heitä, kävivät miehen kieltäytyessä häneen
käsiksi ja pakoittivat hänet nousemaan, niinettä kevytrakenteinen
pöytä sai sysäyksen. Kalveten totteli mies ja seurasi heitä
alasluoduin silmin ja mahdollisimman salakähmää irroitellen mustasta
puvustaan eri koristuksia, rusetteja, nauharuusuja ja hopeisia tai
kullattuja embleemejä. Hän nimittäin ei ollut koristellut itseään
ainoastaan sen päiväisen juhlan yleisillä merkeillä, vaan myöskin
päivän kuluessa tekemiensä ystävyyssuhteiden johdosta vaihdetuilla
erityisillä seuramerkeillä.
Ainoastaan jotkut huomasivat tapauksen; niinpä Salanderkin, jonka
ohi miehen täytyi seuralaisineen kulkea ja hän kauhistui kovin,
nähdessään kuinka tuo onneton ilon kunniamerkkejä irroitteli ja
koetti varkain taskuihinsa työntää. Hänestä tuntui yhtä kamalalta,
kuin jos korkealta upseerilta rykmentin rintaman edessä olisi
riistetty miekka ja kunniamerkit.
Vasta miehen hävittyä levisi pöydässä huhu vangitsemisen syystä. Hän
oli hyvin tunnettu ja suosittu juhlissa kävijä sekä erään kukoistavan
liikkeen suurta luottamusta nauttiva isännöitsijä, aina pirteä ja
iloinen, minne tulikin; ainoastaan viime aikoina oli hänen toisinaan
huomattu milloin laulunrallatuksella kohoavaa huokausta tukehuttavan,
milloin sormin pöytää rummuttavan tai lasia äänekkäästi kilistellen
hajamielisyyttään peittävän. Sellaisia huomioita kerrottiin pöydässä,
kun oli kuultu, että hänen ollessaan poissa kotoa oli päästy perille
petoksista, joihin hän oli kietoutunut sekä samalla saatu selville,
kuinka hän siirtolaisasiamiehiltä oli tiedustellut laivavuoroja.
Kevytmielisyydessään ei hän ollut malttanut olla ennen pakoaan vielä
pikimmältään ottamatta osaa juhlaan, ikäänkuin saadakseen siitä
kauniin viimemuiston.
Häiriytynein mielin jätti Salander juhlan ja matkusti heti takaisin
Münsterburgiin. Syötyään puolisonsa kanssa illallisen otti hän
sanomalehden käteensä ja ensimäinen, minkä hän luki, oli uutinen
erään itäisessä Sveitsissä asuvan virkamiehen tekemistä, ilmi
tulleista kavalluksista; saman lehden lopussa oli tuoreimpana
uutisena kertomus erään kassanhoitajan karkaamisesta maan länsiosassa.
"Mikäs onnettomuuksien päivä tämä sitten onkaan?" huudahti hän
päätään pudistaen ja kertoi mitä hän itse oli juuri saanut juhlassa
nähdä.
"Se ei todellakaan ole valaliiton hengen mukaista!" jatkoi hän,
"mutta olen sentään iloinen, etteivät nämä surkeat tapaukset ole
meidän kanttonissamme sattuneet!"
"Luehan loppuun!" vastasi Maria, "lisälehdessä on vielä jotain
kaunista!"
Siitä lukikin Martti aivan oikein, että eräs aktuaari Schimmel oli
tänään vangittu epäiltynä useihin petoksiin sekä lahjojen ottamiseen.
"Tämähän herran nimessä alkaa käydä kovin liki!" sanoi
Salander, samalla kuin hän heitti lehden pois, "hänet minä olen
puoltolauseellani auttanut virkaansa. Tosin minä olen katunut sitä,
syystä että hän heti alkoi esiintyä suurisuisesti ja hävittömästi
sekä isänmaallisuudellaan kerskaillen; epärehellisenä minä en
häntä kuitenkaan pitänyt. Nyt muistan minä kuulleeni, kuinka sitä
kummasteltiin, että hän söi julkisissa ravintoloissa eikä kotona
vaimonsa ja lastensa luona, mikä hänelle oli muka liian huonoa! Siinä
sitä nyt sitten ollaan!"
Näiden kolkkojen tuulenpuuskien jälkeen pysyi loppuviikko rauhassa
sellaisilta harmillisuuksilta; muuan seitsemänsadan frangin kera
kadonnut nuori mies, josta vielä lauantaina oli yksinäinen uutinen
sanomalehdissä, ei herättänyt mitään huomiota. Sitä kiivaampana
puhkesi myrsky uudelleen heti seuraavana maanantaina, kun pari
liikettä johtajainsa väärinkäytösten ja epärehellisen johdon takia
joutuivat kukistumisen partaalle, vetäen joukon muita samaan
kadotukseen. Jos tässä oli syy rikasten ahneudessa, jotka jättivät
omaisuutensa leikkikaluksi sellaisten siveellisesti kehnojen miesten
näköjään onnekkaisiin käsiin, niin kohahti tiistaina ilmassa
sellaisten lähtöpassin saaneiden sielujen konsortiumi, jotka
esimiestensä kassojen avulla olivat harjoittaneet hyvin järjestettyä
pörssikeinottelua. Keskiviikkona astui turmionpilvelle muuan
rahastonhoitaja, joka tarkastusmiehillä oli joka vuosi luetuttanut
saman kasan palasiksi sahattuja ja muka raharulliksi käärittyjä
luudanvarsia. Torstaina oli erään liikkeenjohtajan vuoro, jolla oli
ollut tapana joka viikko asettaa viheriälle pöydälle pieni salkku
sekä salkulle nyrkkinsä, lausuen: "Hyvät herrat, tässä on kunniani
sekä tarpeelliset todisteet!" Omistajat kaakertelivat ympärillä kuin
rakastuneet ankat, kun kukaan ei uskaltanut vetää salkkua esiin
nyrkin alta tai edes sanoa: "Sallikaahan nähdä!" sillä he olivat
kuin taikauskoisia ja hän haritti nyrkistään kaksi sormea ulos aina
kun joku osoitti lähentelemisen halua. Kun hän katosi jäljettömiin,
jäi salkku pöydälle; se ei sisältänyt muuta kuin pitkän sarekkeen
numeroita, jotka oli vuoron perään pyyhitty yli mustalla, sinisellä
ja punaisella läkillä sekä lyijy- ja teräskynillä, aina ajan ja
tilaisuuden mukaan. Perjantaina esiintyi muuan kunnanvaltuutettu,
joka melkoisesta lehtikuusimetsästä saadut tulot oli lähetellyt
kaiken maailman arpajaisiin ja viimeisen vähän viinana juonut.
Lauantaina hukutti itsensä muuan seitsemän rikkaan orvon holhooja,
jättäen holhokkinsa köyhiksi. Sunnuntaina oli taas lepopäivä.
Mutta maanantaina alkoi tanssi uudestaan ja niin jatkui se useita
viikkoja edelleen, niin että usein kuuli palvelustyttöjen aamuisin
sanomalehtiä hakiessaan sekä niitä kadulla silmäillessään, samoinkuin
miestenkin aamulasiensa ääressä, huudahtelevan: "Taasen niillä on
yksi! Taasen yksi!"
Heränneiden ja lisääntyvien epäluulojen johdosta ryhdyttiin yhä
laajempiin tarkastuksiin ja erittäinkin saatettiin päivänvaloon
pienonen ryhmä keskiarvoisia ja alempia virkamiehiä, joille kaikille
oli ollut mahdotonta säilyttää haltuunsa uskottuja varoja ilman
niihin kajoamatta. Ja tuo onneton tauti levisi kautta koko maan,
uskonto- ja kielirajoista piittaamatta. Ainoastaan vuoristossa, jossa
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Martti Salander: Romaani - 18
  • Parts
  • Martti Salander: Romaani - 01
    Total number of words is 3445
    Total number of unique words is 2014
    23.2 of words are in the 2000 most common words
    32.6 of words are in the 5000 most common words
    36.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 02
    Total number of words is 3574
    Total number of unique words is 1980
    25.1 of words are in the 2000 most common words
    36.1 of words are in the 5000 most common words
    40.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 03
    Total number of words is 3605
    Total number of unique words is 2008
    23.7 of words are in the 2000 most common words
    33.9 of words are in the 5000 most common words
    38.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 04
    Total number of words is 3572
    Total number of unique words is 1943
    25.0 of words are in the 2000 most common words
    35.3 of words are in the 5000 most common words
    39.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 05
    Total number of words is 3494
    Total number of unique words is 2029
    25.6 of words are in the 2000 most common words
    35.5 of words are in the 5000 most common words
    40.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 06
    Total number of words is 3508
    Total number of unique words is 1983
    23.8 of words are in the 2000 most common words
    33.1 of words are in the 5000 most common words
    38.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 07
    Total number of words is 3544
    Total number of unique words is 1928
    23.8 of words are in the 2000 most common words
    33.8 of words are in the 5000 most common words
    37.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 08
    Total number of words is 3535
    Total number of unique words is 1960
    24.1 of words are in the 2000 most common words
    33.4 of words are in the 5000 most common words
    38.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 09
    Total number of words is 3393
    Total number of unique words is 2020
    22.0 of words are in the 2000 most common words
    31.3 of words are in the 5000 most common words
    36.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 10
    Total number of words is 3477
    Total number of unique words is 1949
    23.6 of words are in the 2000 most common words
    33.1 of words are in the 5000 most common words
    37.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 11
    Total number of words is 3440
    Total number of unique words is 2047
    23.2 of words are in the 2000 most common words
    32.3 of words are in the 5000 most common words
    36.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 12
    Total number of words is 3447
    Total number of unique words is 1980
    23.9 of words are in the 2000 most common words
    31.9 of words are in the 5000 most common words
    37.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 13
    Total number of words is 3531
    Total number of unique words is 1982
    23.2 of words are in the 2000 most common words
    33.2 of words are in the 5000 most common words
    38.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 14
    Total number of words is 3590
    Total number of unique words is 1924
    24.9 of words are in the 2000 most common words
    34.1 of words are in the 5000 most common words
    38.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 15
    Total number of words is 3578
    Total number of unique words is 1953
    24.2 of words are in the 2000 most common words
    33.1 of words are in the 5000 most common words
    37.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 16
    Total number of words is 3591
    Total number of unique words is 1913
    24.7 of words are in the 2000 most common words
    34.0 of words are in the 5000 most common words
    39.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 17
    Total number of words is 3497
    Total number of unique words is 2027
    22.9 of words are in the 2000 most common words
    31.2 of words are in the 5000 most common words
    36.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 18
    Total number of words is 3741
    Total number of unique words is 1846
    27.2 of words are in the 2000 most common words
    37.6 of words are in the 5000 most common words
    42.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 19
    Total number of words is 3537
    Total number of unique words is 1957
    24.9 of words are in the 2000 most common words
    33.4 of words are in the 5000 most common words
    37.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 20
    Total number of words is 3572
    Total number of unique words is 1943
    26.0 of words are in the 2000 most common words
    36.0 of words are in the 5000 most common words
    41.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 21
    Total number of words is 3508
    Total number of unique words is 2040
    24.0 of words are in the 2000 most common words
    33.7 of words are in the 5000 most common words
    38.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 22
    Total number of words is 3557
    Total number of unique words is 1888
    26.4 of words are in the 2000 most common words
    35.6 of words are in the 5000 most common words
    40.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 23
    Total number of words is 361
    Total number of unique words is 275
    34.1 of words are in the 2000 most common words
    42.0 of words are in the 5000 most common words
    44.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.