Martti Salander: Romaani - 11

Total number of words is 3440
Total number of unique words is 2047
23.2 of words are in the 2000 most common words
32.3 of words are in the 5000 most common words
36.6 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
enemmän kuin mitä tähän saakka on ollut laita, ja siihen nähden
olen ajatellut seuraavasti. Varallisuutemme sallisi minun jonkun
aikaa elää kotona riippumattomana yksityistieteilijänä, jonka
ohessa minun sopisi, etten leipääni turhaan söisi, hoitaa jotakin
tointa Sinun kauppaliikkeessäsi. Olenhan jo ennenkin monet tunnit
kirjoittanut kanssasi pulpettisi ääressä. Jos siitä sitten noin
vähitellen sukeutuisi mukiin menevä kauppias, niin eihän jonkunlainen
oppineisuus olisi hänelle miksikään vahingoksi ja kysymys liikkeesi
tulevaisuudesta olisi samalla toistaiseksi jotenkuten ratkaistu.
Siis: Nuori juristi työskentelee tarpeen ja tilaisuuden mukaan isänsä
kauppahuoneessa ja harrastaa sen ohessa historiaa kotitarpeikseen,
ymmärtääkseen paremmin tulevaisuutta ja osatakseen sen laatua ja
ehtoja arvostella."
"Mitä pentelettä tämä on!" keskeytti Martti Salander lukemisen,
turhaan mietiskellen näiden lauseiden tarkoitusta. Mutta sitten
luki hän edelleen: "Mihinkä tämä tähtää? kysynet Sinä. Minä selitän
sen heti. G:ssä ollessani seurustelin minä muutamain maanmiesteni
kanssa, jotka hyvin mielellään keskustelivat kotimaan valtiollisista
olosuhteista jaottivat viisaan pohdinnan alaisiksi sieltä saapuneet
tiedot. Eräs heistä, joka on kotoisin X:n kanttonista sai vieraakseen
kylpemään matkustaneen isänsä. Tämä vietti yhden illan poikansa ja
meidän seurassa, kuunnellen keskustelujamme, joihin me tuon vanhan
herran itsensäkin pian kiedoimme. Kuullessaan meidän kiivaita ja
maltittomia arvostelujamme johtopäätöksineen, että tarvittaisiin
vereksiä voimia, uutta lain-laatija polvea, joka vasta voisi
vallitsevat epäkohdat poistaa, nauroi vanhus ja arveli, että
hänen kokemustensa mukaan ei ole kysymystä niinkään vereksistä
voimista, joita sitäpaitsi jo tuon ihmisten keskenkin yleisen
kiertokulun kautta lakkaamatta lisää virtailee, kuin päinvastoin
ennen saavutetun järkevämmästä ja uuraammasta muovailemisesta.
Hän kertoi nyt havainnollisesti, kuinka hän oli kolmannen kerran
kokenut, että voimakkaan muutoksen jälkeen niiden miesten pojat,
jotka tuon muutoksen olivat aikaan saaneet ja jotka olivat
parhaassa miehuuden ijässään, olivat vielä kouluissa ollessaan
liittyneet yhteen ja sopineet tahtovansa asiat jotenkin aivan
toisin järjestää, jahka siihen tilaisuutta tulisi. Tietämättä
mitä tuo ennen kuulumaton järjestys oikeastaan sitten oli oleva,
olivat he jälkeenpäin todellakin pitäneet sanansa, ikäänkuin jos
Rütlin niityllä olisivat siitä valan vannoneet, ja kaiken aikansa
sotkeneet ja häirinneet pyhänä pidettävää lainlaadintaa, kunnes
sitten heidän omat jälkeläisensä vannoivat samanlaisen valan ja
auttoivat tai ainakin koettivat suurella melulla heitä asemiltaan
pois auttaa. Tässä valossa katsottuna, arveli hän, on edistys vain
sokeaa kiiruhtamista loppua kohti ja muistuttaa koppakuoriaista,
joka juoksee pyöreän pöydänkannen yli ja reunalle saavuttuaan putoaa
lattialle tai korkeintaan kiertää reunaa pitkin ympäri, jollei se
pidä parempana kääntyä ja palata takaisin, jolloin se vastakkaisella
puolella tulee jälleen reunalle. On luonnonlaki, että kaikki elämä
tulee sitä nopeammin loppuun eletyksi ja sammuu, kuta väsymättömämmin
elämänsuoni pulputtaa. Sen vuoksi, lopetti hän leikillisesti, ei hän
voinut pitää juuri tarkoituksenmukaisena keinona elämän jatkamiseen
sitä, että joku kansa itsessään ituina kätkeytyvät kehityksen
lopputulokset ennen aikaansa kuoliaaksi ahdistaisi sekä samalla
itsensäkin murhaisi.
"Jouduimme tästä vanhan herran nuhdesaarnasta kelpolailla hämillemme,
mutta otimme sen arvonannolla vastaan; meidän täytyi myöntää siinä
olevan totta, sillä olimmehan itsekin jo varhain samanlaista
huomanneet, ja me nauroimme hänen leikinlaskulleen.
"Jälestäpäin puhelin minä erään läheisemmän ystäväni kanssa useat
kerrat tuosta samaisesta keskusteluaiheesta. Me harkitsimme tuon
vanhuksen näkökannalta poliittisia päiväntapauksia, joita kotimaasta
kuulimme. Lyhyesti, me päätimme lopulta olla, päinvastoin kuin
nuo koulupoika-agitaattorit, näyttelemättä uutta sukupolvea, vaan
hiljaisuudessa valmistautua kelvollisiksi kaikkien tapausten varalle
aikoina, jolloin voisi käydä tarpeelliseksi olla mukana ja löytää
paikka itselleen. Yleensä, päätimme me, on tarpeellista ajatella
yleisiä asioita, mutta ei muiden mukana suutaan soittaa.
"Paras isä! Siten on mielipiteeni, joista johtuu edellä esittämäni
menettelytapa, sikäli kuin sinä nyt ensinnäkin voit poikaasi siinä
muodossa kotona sietää. Veron, jonka jokainen koti on julkiselle
elämälle velkaa, maksat sinä toiminnallasi toki yllinkyllin,
niin että minä voin vielä hyvän aikaa Sinun esimerkkisi varjossa
rauhallisesti itseäni kehitellä!"
Martti laski tuon laajan kirjeen avonaisena pulpetilleen, otti
sen jälleen ylös, käänteli lehtiä ja sanoi: "Mitä tämä nyt on?
Leikkiäkö hän laskee vai tottako tämä on? Tuo hänen historia
juttunsa nimittäin! Ja mikä se vanha herra on pöydällä juoksevine
koppakuoriaisineen, johon hän edistystä vertaa? Maltas, kunhan vain
-- luulenpa melkein, että minä olen toimittanut maailmaan nuoren
tieteilijän! Hän tietää minut edistysmieheksi ja ahdistelee minua
koppakuoriaisillaan! Se on vain tieteilevää arvostelua ja koko
juttu tuosta vanhasta miehestä lopultakin vain keksittyä! Mutta
sittenkin, siksi se on liian rehellistä ja vakavaa. Lopultakin,
jos hän tahtoo minua liiketoimissa avustaa, on se minulle vain
mieleen. _Doctor juris_ sopii hänelle hyvin. Historia-tieteileminen
katoaa häneltä piankin poliittisessa elämässä, jahka hän mukaan
joutuu. Tulevaisuuden laatu ja ehdot! Yhtä kuin kuunnella ruohon
kasvavan! Tahtooko hän paistaa kääreissä olevia munia, pitäen
lämpömittaria pannussa? Olkoon, kunhan hän vain tietää jotakin
lakitieteestä, niin saa häneltä oppia yhtä ja toista, jota hän ei
itse tule ajatelleeksikaan! Tuo hiljaiseksi yksityistieteilijäksi
ja kauppiaaksi rupeaminen, joista jälkimmäinen jää riippumaan siitä
tuleeko hänestä sellaista vai ei, ei näytä sentään hullummalta,
vallankin kun sen voi laittaa mukavalle kannalle! Totta puhuakseni
miellyttää tuuma minua yhä enemmän! Mitäs hän tässä vielä kirjoittaa?
Hän haluaisi vielä vuoden matkustella, jos se kävisi laatuun. Miksei?
Itse halusin myöskin nuorena ollessani oppiakseni matkustella.
Myöhemminhän minun kyllä täytyi matkustella, jopa tarpeeksi
etäälläkin, mutta olen silti vastoinkäymisten takia tuskin mitään
nähnyt ja kun on täytynyt vaimosta ja lapsista huolehtia!"
Hän kertoi kirjeen sisällyksen naisille, jotka tulivat eri syistä
pahoilleen, tyttäret sen vuoksi ettei veli tullut häihin ja äiti
taas siksi, että hänen täytyi vielä edelleenkin olla ilman poikaansa
ja vallankin juuri nyt, jolloin hän menetti tyttärensä. Olla ilman
poikaansa, joka ei vielä koskaan ollut hänelle huolta tuottanut!
Tämän tulevaisuudensuunnitelmat tai kuinka hänen tarkoitustensa
selvittelyä, johon Martti heidän huomiotaan kiinnitti, oli
nimitettävä, saivat hänet ylpeydestä iloitsemaan, niin arvokkaalta
ja vakavalta tuntui hänestä kaikki, mitä hän kirjoitti ja hän
hyväksyi lopulta kaikki, yksin matkustuksenkin. Myöhemmin miehensä
kanssa kahden jäätyään ei hän voinut olla jonkinmoisella kopeudella
vertaamatta itseään vasta-anoppiinsa, ja tämän kaksosiin viitaten
omaa poikaansa ylistämättä.
Salander tuli oikein kateelliseksi hänen takiaan.
"Sinä olet hiukan aristokraatti", sanoi hän, "minä en käsitä,
miksi sinä et voi niitä ihmisiä sietää. Mutta varrohan loppuun;
kuka viimeksi nauraa, nauraa parhaiten! Kaksosista tulee vielä
tanakka miespari ja he kiipeävät ylös, sillä aikaa kuin ehkä meidän
Arnoldimme omine oikkuineen jää ilmanaikaiseksi kamarilelliksi!"
Hän otti kirjeen mukaansa konttoriin ja luki sen vielä kerran
läpi. Jälleen koski häneen ja harmitti se vanhan herran
edistys-koppakuoriainen; siitä johtui hänen ajatuksensa toiseen
asiaan: hänkin olisi mielellään tahtonut Arnoldin häihin ja tähän
asiaan tultuaan muutti hän taasen äkkiä mieltään juhlasta ja,
tehdäkseen tieteelliselle jälkeläiselleen pikku kepposen, päätti hän
sittenkin panna toimeen poliittisen kansanjuhlan, jotta hän siellä
kaukana kuulisi, mitä kello on lyönyt.
Neuvottelematta enää vaimonsa kanssa teki hän tulevien vävypoikiensa
kanssa suunnitelman valmiiksi. Ajan hengen mukaisesti jätettiin
ajeluita suunniteltaessa vaunut kokonaan huomioon ottamatta ja
valittiin rautatie kulkuvälineeksi. Kaupungista ja ympäristöltä
kutsutut vieraat kokoontuvat asemalle, jossa morsiusparit
vanhempineen heitä odottavat. Jokainen on sopivasti puettu kuin
sunnuntairetkelle, mitään tanssiaislaahustimia ja hännystakkeja ei
ole kellään. Aseman ravintolasalissa nautitaan aamiaissoppa keskellä
matkustavan yleisön vilskettä -- kuva rauhattomasta elämästä. Sillä
välin on sentään pidetty huolta parhaimman ruokalajin tarjoamisesta
rauhallisena väliaikana junien lähdettyä ja salien tyhjettyä. Sitten
vie ylimääräinen juna häävieraat paikkaan, jossa vihkiminen tapahtuu;
se on melkoinen kylä hyvine ravintoloineen, melkein keskivälillä
kaupungista, Lindenbergistä ja Soittolasta katsoen. Kaksi pientä
laulukuntaa, jotka ovat kootut morsiusparien molemminpuolisista
ystävistä ja puoluelaisista, ottavat vastaan vieraat ja, etupäässään
vankka nostoväen soittokunta, saattaa heidät kirkkoon, missä
hengellinen demokraatti toimittaa saarnan ja vihkimisen. Sitten
mennään hääpäivälliselle, jota varten, kauniin sään sattuessa on
pöydät katettu pääravintolan puutarhaan, siis ulkoilmaan, ja tänne on
kutsuttu joukko kaukaisempia vieraita maaseuduilta, niiden joukossa
puheidenpitoon kykeneviäkin.
Pieni juhlanäytäntö keskeyttää aterian ja laulun. Allegoriset
kuviot esittävät, nuorten suurneuvosten eri puolueasemiin viitaten,
aselevon sopimista ja päättämistä demokraattien ja vanhaliberaalien
välillä, merkiten samalla häissä olevien puolueiden kaksinkerroin
läheistä sukulaistumista, mikä taas puolestaan julistetaan kauniiksi
esikuvaksi maan puolueiden jälleen yhtymisestä ja niin edespäin.
Jahka sitten, kuten odottaa sopii, katsomaan kerääntynyt väestö,
jota muutoin on ystävällisesti kestitettävä, on vierasten kanssa
muodostanut kokonaisen kansankokouksen, astuvat puhujat esiin ja
käyttäen tavallisten maljapuheiden jaksoa hyväkseen selvittelevät
niitä kansan itsetietoisuutta kohottavia seikkoja, jotka kohoavat
korkeimmilleen vapaasta perheestä juurensa juontavan vapaan valtion
korkeimmissa siveellisissä periaatteissa.
Tanssia ei toistaiseksi otettu lukuun vaan kyllä musiikki, jonka
säestyksellä yön tullen tulisoihtujen valossa miehissä laulettaisiin
muutamia kansallis- ja vapauslauluja niin että se kauemmaskin
kuuluisi. Kun Salander oli juhlapaikalla sopinut ohjelmasta
Weidelichin poikain kanssa jotka aluksi olivat siitä ihmeissään
mutta perästäpäin kovin hyvillään sekä lopuksi huomauttanut
olevan itsestään selvää että hän tuuman alkuunpanijana ottaa
kaikki kustannukset osalleen, palasi hän hyvillä mielin takaisin
Münsterburgiin.
"No nyt, Arnold mestari, joka tahdot kuulla ruohon kasvavan"
myhäili hän itsekseen, "jospa sinä nyt tulisit sisariesi häihin,
niin saisitpa nähdä jotakin, ja vallankin kuulla, sanon minä, tai
kumpaakin samalla haavaa! Saisitpa oppia, ettei tämä maa vielä ole
pyöreä pöydänkansi, jolla koppakuoriaiset sinne tänne juoksentelevat!
Se hänen vanha herransa lieneekin ajatellut rapua, jolla ei juuri
tapaa olla mitään silmiä häntäpäässään, kun se edistyksen tietään
kulkee!"
Iloisena selitti hän vaimolleen ja tyttärilleen juhlasuunnitelmaa.
Hänen ihmeekseen pysyi rouva kokonaan tyynenä eikä näyttänyt mitään
tyytymättömyyden oireita.
"Olen iloinen", sanoi hän, "ettet sinä enää tee mitään
vastaväitteitä. Saat nähdä että siitä tulee onnistunut hääjuhla,
jollaista ei joka päivä olekaan nähtävänä!"
Tyttärien vuoksi vältteliäästi hymyillen vastasi rouva: "Niin,
juuri tuossa kertoessasi esiintyi asia minulle toisessa valossa;
uskon nyt, että tämä eriskummallinen häiden vietto siirtää niiden
tavallisuudesta poikkeavan esihistorian taka-alalle tai saa kenties
kokonaankin unohtumaan!"
"Todellakin! Kas vain kuinka sinä olet älykäs! Sitä minä en ole
kertaakaan ajatellut!"
"Sitäpaitsi minä muutoinkin olen vähän paremmalla mielellä tähän
asiaan nähden. Olen näet tänään myötäjäisseikkain takia ollut
ylhäällä Varpusessa, jossa tapasin rouva Weidelichin suurissa
arkipuuhissaan, jonka vuoksi minun täytyi hetkisen odottaa ja
katsella päältä. Minua miellytti, ettei hän lainkaan sievistellyt.
Ja sitten sai minut vallan hyville mielin se vanttera ahkeruus,
jolla hän tehtävänsä toimitti ja työtä johti, väsymättä ja
tarkkuudella. Hän piti kaikkea silmällä, kävi kaikkeen käsiksi ja
piti samalla kertaa huolta pesijättäristä ja silittäjistä. Miestä
minä myöskin puhuttelin ja rehellisessä vaatimattomuudessaan sekä
levollisuudessaan miellytti hän minua vieläkin enemmän kuin rouva.
Hänkään ei näytä koskaan olevan joutilaana, niin määrämittaisesti
kuin hän liikkuukin. No niin, arvelin minä, jolleivät omenat kauas
puusta putoa, niin eihän tässä voine kovinkaan huonosti olla laita!"
"Kuuletteko, lapset, eikö se ilahuta teitä?" puheli Salander tytöille.
"Mikä niin?" sanoivat he havahtuen synkistä mietteistään, joihin
vajonneina he eivät lainkaan olleet kuulleet vanhempain keskustelua.
Olivatpa heidän silmänsäkin kyynelissä.
Vähitellen kävi selville, mistä heidän mielipahansa aiheutui:
ettei nimittäin aamiaista heidän kunniapäivänään syötäisi jossakin
paremmassa ravintolassa, vaan rautatieasemalla, kauppamatkustajain ja
töllistelevien englannittarien keskellä. Heitä suretti, ettei tulisi
mitään vaunuja, ei edes heillekään, vaikka köyhinkin piikatyttö ajoi
vaunuissa kirkkoon. Että heidän pitäisi morsiuspuvussa ja hunnussa,
myrttiseppeleet päässä, jalkaisin ja kenties sateenvarjo kädessä
marssia asemalle taikka sitten, kuten vieraille oli määrätty, kävellä
puettuina kuin Rigille matkustavat, -- se pahoitti heitä kovin.
"Merkillistä! Teidän sulhasenne ottivat juuri saman aatteen ilolla
vastaan ja aikovat siten tulla tunnetuiksi! Vieläpä tuumivat he
teetättää liinakankaasta valkoiset kesävaatteet ja pitää päässään
olkihatut!" kertoi isä.
"Niinkö, tekevätkö he sillä lailla? Silloin me yksinkertaisesti
pysymme poissa!" sanoi Setti; "emme ole sitä varten niin kauan
odottaneet ja kestäneet, että häistämme saisimme naamiaishuvit
valmistaa!"
"Ei, sitä emme tee!" vahvisti Netti; "on meilläkin siihen jotain
sanomista!"
Äiti selvitti riidan.
"Tarkoin punniten heillä on oikein, mitä juhlan tähän osaan
tulee", sanoi hän, "olisihan se nyt sentään vähän kummallista
rautatieasemalla ja sopivampihan hyvässä hotellissa olisi kyökkikin.
Jalkaisin tarpominenkaan ei oikeastaan olisi mukavaa, siksi on
kaupunkimme liian väkirikas; tuhansia lapsia juoksentelisi edellä ja
jälessä. Emmekähän voisi panna alttiiksi tyttöjen morsiuspukujakaan,
joita he vain kerran elämässään kantavat, ja niin ovat vaunut
edeltäpäin tilattavat ja samallapa täytyisi meillä olla vaunut koko
seurueen varalle! Kuinka sitten siellä ulkona kylässä menetellään, se
riippukoon teidän ohjelmastanne, tämä puolihan se pääasia onkin."
"Hyvä, minä mukaudun!" ratkaisi Salander asian. "Mutta silloin
syödään eine Neljän Tuulen suuressa salissa ja ajetaan sinne sekä
sieltä asemalle sadassa tai vaikkapa useammissakin vaunuissa! Neljän
Tuulen ravintolan haluaisin sen vuoksi, että sen huoneustolla on
jonkinlainen poliittinen sivumaku."
Rouva Salander silmäili miestään, samalla kuin hänen suunsa
huomaamatta värähti ja silmissä näkyi, kenties ensikerran, epäillen
kysyvä ilme.
Kaikkien valmistusten jälkeen saapui vihdoinkin tuo päivä. Keskellä
kesäkuuta se oli ja taivas oli pilvetön. Salanderin talosta ajoivat
kahdet vaunut, joissa istuivat morsiusparit vanhempineen, Neljään
Tuuleen, samalla kuin sinne saapui joukko toisiakin ajoneuvoja,
joissa ajoi nelisenkymmentä henkilöä miehiä ja naisia. Sulhasia
ja appiukkoja lukuunottamatta esiintyivät melkein kaikki miehet
mukavissa, kaiken värisissä ja muotisissa puvuissa. Ainoastaan herra
Möni Wighart, joka oli kenties ainoa demokraatteihin kuulumaton
vieras, tuli mustiin puettuna. Hän äänesti aina liberaalein kanssa,
mutta oli toisinaan iloinen saadessaan korvapuustin, koska hän oli
sen jo edeltäpäin sanonut, eikä yleensä laskenut asioita kovin paljon
sydämelleen. Tänään oli hän erittäin jännityksissään hääjuhlaan
nähden, joka oli jo edeltäpäin antanut puheenaihetta, ja oli hän
vanhan ystävänsä kutsun ottanut kiitollisuudella vastaan.
Kaikki seurueeseen kuuluvat naiset tulivat hääpukuihin puettuina,
käherretyin hiuksin, kukilla ja muilla koristeilla varustettuina,
aina ijän, maun ja varojen mukaan. Ja tämä kaikki ilman mitään
sopimusta; jokainen teki miten halusi ja kaikki olivat halunneet
samaa, huolimatta miesten kehoituksista, jotka noudattivat Salanderin
ehdotusta. He iloitsivat nyt kaksinkertaisesti, kokoontuessaan
hartaalla uteliaisuudella morsianten ympärille ja ihmetellessään
näiden romanttisen komeata ulkoasua, jota he sanoivat kerrassaan
taikamaiseksi, ja heille kun muka oli koetettu uskotella, että
morsiametkin esiintyisivät tavallisissa sunnuntaipukimissaan.
Setti ja Netti tunsivat suurta ujoutta sillä ei vielä koskaan ollut
Münsterburgissa ollut häitä, joissa morsian häävierasten joukossa
näki niin vähän tuttuja kasvoja.
Sillä välin synnytti kuitenkin hyvä aamiainen ja auringonpaisteinen
päivä tuttavallisemman mielialan, ja kun seurue asemahallisa nousi
ylimääräiseen junaan, oli hilpeys jo kutakuinkin yleinen. Yhdessä
tunnissa oltiin perillä. Asemalla soitti junan pysähtyessä ja
vierasten ulosastuessa kahdeksan harjaantunutta soittajaa kauniin
marssin, odotussalissa tervehtivät maaseudulta kokoontuneet vieraat
tulijoita ja järjestyivät näiden kanssa kirkkoon menoa varten. Ulos
astuttaessa kääntyivät soittajat ja johtivat viipymättä kulkueen
helisevin soitoin temppeliin. Se osa väkeä, joka ei vielä ollut
siellä sisällä istumassa, varsinkin nuoriso, juoksi lähelle ja
parveili tiheänä joukkona noiden merkillisten kaksosveljesten ja
noiden koristeltujen, yhtä merkillisten morsianten kohdalla.
Täydessä kirkossa oli parvekkeella itse asiassa kaksikin joukkoa
laulajia, joita kumpaakin johti yksi koulumestari, kädessä keltaisen
värinen sävelenantaja, joka sai samalla olla tahtipuikkona. Tahdista
ei laajemmassa merkityksessä sentään voinut puhua, sillä sen sijaan
että olisivat muodostaneet yhden köörin, lauloivat he aivankuin
toistensa kilvalla tunnettua pintschgauilaista pyhiinvaelluslaulua.
Kuitenkin he noiden kahden sävelenantajan heiluessa lauloivat
yhteisesti ja aivan säännöllisesti muutaman kirkkolaulun, ja
hävisivät heidän äänensä seurakunnan voimalliseen lauluun.
Kirkkoherra luki tämän jälkeen itse sepittämänsä rukouksen, joka ei
loukannut paremmin kirkollista mieltä kuin vapaata ajatteluakaan,
sekä piti kauniin saarnan tai oikeammin uskonnollisen puheen
juhlatilaisuuden johdosta, selitellen sitä useammilta puolin sekä
johtuen vertaukseen, joka miellytti kaikkia ja jota jokainen sanoi
mieltä ylentäväksi.
Lopussa esittivät laulajat oivallisen sävellyksen Uhlandin
"Morsiuslaulusta", joka kävi heille hieman vaikeammaksi kuin
alussa esitetty kirkkolaulu, heidän kun täytyi nyt laulaa ilman
seurakunnan apua eivätkä nuo keltaiset tahtipuikot liikkeissään
aivan tarkoin toisiaan noudattaneet. Myöskin oli tuon tämänpäiväisen
erikoistapauksen takia arveltu soveliaaksi tehdä muuan pieni muutos
tekstiin. Laulun alku:
Tätä taloa kiitän ja siunailen,
jok' on vastahan ottanut morsiamen,
se kukkana kukoistakohon;
laulettiin:
Tätä taloa kiittäen siunatkaa,
kaks' morsianta mi luokseen saa j.n.e.
ja säkeen: "Hääkammiosta nyt tähtönen käy" sijasta laulettiin:
"Hääkammiosta kaks tähteä käy."
Mutta kukaan ei huomannut tuota tarpeetonta runon tärvelemistä ja
pienet tahti- ynnä sointuhäiriöt saivat kärsivällisiä kuulijoita.
Ollen tyytyväinen hyvään tahtoonkin, jos sitä on, katsoo kansa
kankeaakin taiteenharjoitusta mieluummin kuin aristokraattista
menoa ja on kaikkia kerroksiaan myöten valmis innokkaasti
demokratiseeraamaan sen mitä sen piiriin tulee. Niin suunnilleen
lausui Martti Salander vaimolleen, kun tämä vähän myöhemmin istui
hänen rinnallaan pöydässä sekä huomautti hänestä tuntuneen, että
laulajat olivat tuntuvasti väärin laulaneet.
"Ja kansa on oikeassa!" lopetti Martti.
"Miksi oikeassa? Aikasemmin, siitä on jo tosin kauan, ajattelit sinä
toisin, silloin näet kun Wohlwend lauloi ja deklameerasi niin väärin!"
"Hm! Niin, tahtoo sanoa -- se on kokonaan toinen asia! Hän teki sen
sivistyneessä maailmassa, keskellä hyvin harjoitettua väkeä, jota hän
häiritsi. Täällä hän ei olisi kenenkään iloa turmellut."
Mutta Maria rouvapa ei vielä hellittänytkään miestään tuosta heidän
hiljaisesta kiistastaan.
"Mutta minusta sentään väkisinkin näyttää olevan hiukan väärin,
ettei tuota kunnon kansaa siinäkin suhteessa valisteta. Mitä heidän
tarvitsee sitten laulaa niin vaikeita kappaleita, joita eivät pysty
kunnolla suorittamaan? Minusta tuntuu, että joka kerta hutiloi
yhdessä asiassa, tottuu siihen kaikissa muissakin eikä hänelle
lopulta saa enää missään sanoa totuutta, hän yksinkertaisesti ei
kärsi sitä!"
Martti oli hetkisen vaiti ja mietti, silmäillen viinilasia, jota
hän piti kädessään. Sitten kilautti hän sitä hiljaa vaimonsa lasiin
ja sanoi: "Juo terveydeksesi, Maria! Sinun on pidettävä ensimäinen
maljapuhe näissä häissä, kaikessa hiljaisuudessa nimittäin! Ja
pankaamme nyt asia alkuun!"
Maria rouva joi heti tavallista paremman siemauksen ja sen mukana
hävisi yksi noita aurinkoisia tai hopeankirkkaita ilmeitä joita
ihmisen silmissä tuolloin tällöin välkähtää, mutta jotka ajan
vieriessä käyvät yhä harvinaisemmiksi, kun ihmislapsi tuulissa ja
tuiskuissa huomaamatta muuttuu, niin että viisaista tulee vähemmän
viisaita, vähemmän viisaista narreja ja narreista usein vielä ennen
kuolemaansa roistoja.
Kun vastapäätä istuva mamma Weidelich huomasi tuon Salanderin
aviosten salakähmäisen kilistyksen, nosti hänkin lasinsa ylös
ja huudahti iloisesti: "Tulimmaista, eikö tässä muut saa mukana
ollakaan?" Nämä kilistivät hänen kanssaan, ukko Weidelich kurotti
hänkin lasiaan ja siitä levisi lasien kilinä yli koko pöydän ja
sitten järjestään kaikkien pöytien yli kuin hätäkellon soitto, ilman
että oltiin selvillä kuinka se syntyi ja mitä se merkitsi; ja kun
mitään varmuutta ei voitu saada, nauroivat kaikki tuota päätöntä
kilinää.
Kun ateria oli vasta juuri alkanut ja Salander pelkäsi, että
joku alkaisi liian aikaisin puhua sekä häiritsisi vieraita,
keskeyttäisi tarjoilun ja ruuat jäähdyttäisi, kehoitti hän soittajia
puhaltamaan ja sitä menoa ahkerasti jatkamaan. Sitä tekivätkin nuo
vanhat sotatorvensoittajat mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti.
Reipasten sotilasmarssien asemasta esittivät he yhden omia
konserttikappaleitaan, joilla he tavallisesti loistivat, nimittäin
pienemmille torvisoittokunnille sovitetun alkusoiton oopperaan
"Wilhelm Tell." Rehellisesti ponnistellen, mitä levollisimmalla
hitaudella ja Jumalaan turvaten saivat he varovaisesti luovineeksi
vaikeuksien meren yli, niin että pöytien ympärillä istuvat
vierasryhmät eivät häiriytyneet paremmin syöntipuuhissaan kuin
keskustelunhyminässäänkään ja että he lopussa, sillä loppunsahan se
oli tälläkin puuhalla, palkitsivat jyrisevällä hyvähuudolla noita
kahdeksaa tunnontarkkaa miestä. Kiitollisina kajahuttivat he lyhyen
paussin pidettyään ilmoille uljaasti räikkyvän marssin sekä vähän
jälkeen muutaman suositun kansanlaulun, mutta sitten valuttivat
he nopeasti veden torvistaan ja laskeusivat toistensa kantapäillä
tungeksien alas soittolavalta sekä riensivät nurkkaan, jossa oli
heillekin pöytä katettuna.
Kun juuri uusia ruokalajeja odotettaessa vaihdettiin lautasia, käytti
kirkkoherra hetkeä hyväkseen, pitääkseen ensimäisen maljapuheen
morsiuspareille ja heidän vanhemmilleen. Hän löi veitsenhamaralla
lujasti lasin kylkeen, silmäsi käskevästi ympärilleen, kunnes
hiljaa-huutojen avustamana sai lautasten kalinan vaikenemaan, sekä
korotti sitten kauas kaikuvan äänensä. Hänen maljapuheensa muodosti
täydennyksen äsken pidetylle saarnalle. Ensin kuvaili hän noiden
juuri vihittyjen nuorukaisten vanhempainkotia, sanoi sanansa tuosta
rehellisestä maamiehestä, joka yhdessä väsymättömän emäntänsä kanssa
on uurastautunut sievoseen varallisuuteen, ja mitä tarkoitusta
varten? Ainoastaan saattaakseen tuon kukoistavan poikaparin, jonka
kaikkivaltias Jumala on heille kristillisessä avioliitossa rikkaasta
kädestään lahjoittanut, osalliseksi koulujen siunauksesta samalla
väsymättömällä uhraavaisuudella, jolla kansamme ne on perustanut
ja yllä pitää kaikissa myrskyissä! Ja mihin tämä siunaus on nyt
johtanut? Siitä on tässä ijäti muistettava esimerkki! Kansa on nämä
tuskin miehen ikään päässeet nuorukaiset -- niin, nuorukaiset sanon
minä! kutsunut tärkeisiin virkoihin, joiden uskollinen hoito on niin
äärettömän tärkeä kansan taloudelle! Eikä siinä vielä kaikki. Kansa
on samalla lähettänyt heidät maamme korkeimpaan virastoon, jonka
yläpuolella on ainoastaan kansa kokonaisuudessaan ja Jumala ja joka
ei mitään muuta pelkää, -- kunnia, joka toista niin vaatimatonta
kotia toiste tuskin kohdannee! Katsokaa tuonne, jossa he istuvat
rinnatusten, vanhemmat ja pojat, kaikessa arvossaan aivankuin se ei
heitä lainkaan liikuttaisi!
Nämä tähtäsivät päätään kääntämättä puhujaan, samalla kuin kaikki
katsoivat heihin ja huusivat hyväksymistään. Vasta nyt käänsi isä
katseensa ja silmäili hämillään alas eteensä. Äiti kuivasi silmiään,
joista vuoti kyyneleitä, ja pani sitten kätensä ristiin. Morsiantensa
rinnalla istuvat pojat kumarsivat keveästi hyvä-huutajille ja
puhujalle, joka jatkoi: "Jos käännymme morsianten perhettä
tarkastelemaan, niin mitä näemme siellä? Myöskin kansasta kohonneen
miehen, joka ahkeruutensa ja ymmärtäväisyytensä avulla on eteenpäin
mennyt ja kaikkien kohtaloniskujen uhallakin uudelleen noussut,
noussut entistä ylemmäs. Kaukaisessa maailmanosassa olemassaolostaan
kamppaillen, palaa hän yhä uudelleen oikeutetun voitonsaaliin kanssa
takaisin omaistensa luo, lastensa luo, joita hänelle kasvattaa
puoliso, jalon naisellisuuden perikuva. Arvossa pidettynä kauppiaana
on hän nyt rikas mies, suuri suurten joukossa. Mitä tekee hän?
Rakentaako itselleen palatseja ja huviloita? Ajeleeko hän vaunuissa,
pitääkö hevosia kuin muut kaltaisensa? Ei, hänellä on kauniimmat
ilonaiheet! Hänen nuoruutensa ihanteet ne ovat, joita kohti hän
kulkee, yhä etemmäs ja etemmäs, nyt kuten ennenkin; niistä hän pitää
kiinni, niitä hän ajattelee valveella ja maatessa, niiden hyväksi
hän työskentelee, elää ja häärii! Ja mitä ja missä ne ihanteet
sitten ovat? Sinua, kansa, ne tarkoittavat, sinun menestyksesi,
kehityksesi, oikeutesi ja vapautesi ovat ne, joille hän yksinomaan
omistaa sen ajan ja työn, minkä hän liiketoimiltaan voi ryöstää.
Ja mitä pyytää hän palkkioksi? Tunnustustako? Kunniavirkojako?
Arvonimiä ja -asteitako? Ei minun tietääkseni, ystävät! Tuossa istuu
hän keskellämme kunnioitettavan puolisonsa kanssa vaatimattomana
kuin halvin joukosta, tarjoten parhaimpansa kansalle, antaen sen
edustajille, noille nuorekkaille pojille rakastettavat tyttärensä!
Paljon merkitsevät häät! Onko hän tahtonut niitä viettää kukilla
kaunistetussa ja matoilla varustetussa tuomiokirkossa, pääkaupungin
loisteliaissa saleissa? Tänne maaseudullemme on hän ne järjestänyt;
vanha kyläkirkkomme, tämä viheriä nurmikko ja näiden hedelmäpuiden
varjostot ovat se näyttämö, jonka hän valitsi, siten viettääkseen
tämän juhlan suorastaan kansan keskellä, lähellä sen sydäntä. Siinä
on hänen onnensa ja siinä on näiden uusien perheidenkin onni oleva,
sillä kirkkaammat tähdet eivät heidän kattojensa yllä voisi säteillä
kuin mitä ovat ystävämme Martti Salanderin ihanteet! Katsokaa tuolla
noita rakastettavia morsiamia hunnuissaan ja myrttiseppelissään ja
katsokaa noita jaloja vanhempia sekä auttakaa minua nyt kohottamaan
mitä innokkain eläköön-huuto onnen-, terveyden- ja siunauksen
toivotuksineen noille nelikertaisessa liitossa oleville ystävillemme!"
Eläköön-huutojen jymistessä ja lasien kilistessä olivat soittajat
kokoontuneet ja esittivät nyt erään poliittisissa ja muissa
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Martti Salander: Romaani - 12
  • Parts
  • Martti Salander: Romaani - 01
    Total number of words is 3445
    Total number of unique words is 2014
    23.2 of words are in the 2000 most common words
    32.6 of words are in the 5000 most common words
    36.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 02
    Total number of words is 3574
    Total number of unique words is 1980
    25.1 of words are in the 2000 most common words
    36.1 of words are in the 5000 most common words
    40.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 03
    Total number of words is 3605
    Total number of unique words is 2008
    23.7 of words are in the 2000 most common words
    33.9 of words are in the 5000 most common words
    38.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 04
    Total number of words is 3572
    Total number of unique words is 1943
    25.0 of words are in the 2000 most common words
    35.3 of words are in the 5000 most common words
    39.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 05
    Total number of words is 3494
    Total number of unique words is 2029
    25.6 of words are in the 2000 most common words
    35.5 of words are in the 5000 most common words
    40.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 06
    Total number of words is 3508
    Total number of unique words is 1983
    23.8 of words are in the 2000 most common words
    33.1 of words are in the 5000 most common words
    38.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 07
    Total number of words is 3544
    Total number of unique words is 1928
    23.8 of words are in the 2000 most common words
    33.8 of words are in the 5000 most common words
    37.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 08
    Total number of words is 3535
    Total number of unique words is 1960
    24.1 of words are in the 2000 most common words
    33.4 of words are in the 5000 most common words
    38.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 09
    Total number of words is 3393
    Total number of unique words is 2020
    22.0 of words are in the 2000 most common words
    31.3 of words are in the 5000 most common words
    36.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 10
    Total number of words is 3477
    Total number of unique words is 1949
    23.6 of words are in the 2000 most common words
    33.1 of words are in the 5000 most common words
    37.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 11
    Total number of words is 3440
    Total number of unique words is 2047
    23.2 of words are in the 2000 most common words
    32.3 of words are in the 5000 most common words
    36.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 12
    Total number of words is 3447
    Total number of unique words is 1980
    23.9 of words are in the 2000 most common words
    31.9 of words are in the 5000 most common words
    37.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 13
    Total number of words is 3531
    Total number of unique words is 1982
    23.2 of words are in the 2000 most common words
    33.2 of words are in the 5000 most common words
    38.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 14
    Total number of words is 3590
    Total number of unique words is 1924
    24.9 of words are in the 2000 most common words
    34.1 of words are in the 5000 most common words
    38.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 15
    Total number of words is 3578
    Total number of unique words is 1953
    24.2 of words are in the 2000 most common words
    33.1 of words are in the 5000 most common words
    37.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 16
    Total number of words is 3591
    Total number of unique words is 1913
    24.7 of words are in the 2000 most common words
    34.0 of words are in the 5000 most common words
    39.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 17
    Total number of words is 3497
    Total number of unique words is 2027
    22.9 of words are in the 2000 most common words
    31.2 of words are in the 5000 most common words
    36.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 18
    Total number of words is 3741
    Total number of unique words is 1846
    27.2 of words are in the 2000 most common words
    37.6 of words are in the 5000 most common words
    42.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 19
    Total number of words is 3537
    Total number of unique words is 1957
    24.9 of words are in the 2000 most common words
    33.4 of words are in the 5000 most common words
    37.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 20
    Total number of words is 3572
    Total number of unique words is 1943
    26.0 of words are in the 2000 most common words
    36.0 of words are in the 5000 most common words
    41.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 21
    Total number of words is 3508
    Total number of unique words is 2040
    24.0 of words are in the 2000 most common words
    33.7 of words are in the 5000 most common words
    38.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 22
    Total number of words is 3557
    Total number of unique words is 1888
    26.4 of words are in the 2000 most common words
    35.6 of words are in the 5000 most common words
    40.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 23
    Total number of words is 361
    Total number of unique words is 275
    34.1 of words are in the 2000 most common words
    42.0 of words are in the 5000 most common words
    44.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.