Martti Salander: Romaani - 10

Total number of words is 3477
Total number of unique words is 1949
23.6 of words are in the 2000 most common words
33.1 of words are in the 5000 most common words
37.5 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
joka seisoi tarkkaavaisena paikallaan. Palvelushaluisena riensi tämä
varpaillaan käyden esiin, rinnassaan kolmella ketjulla kiinnitetty
hopeinen kilpi, otti vastaan kirjeen, pisti siihen suulakan ja
asetti pöytään kiinnitetyn painimen alle, painaen siihen pienemmän
valtiovaakunan, jonka jälkeen hän vei sen ulos tai oikeastaan antoi
raskaassa tammiovessa olevan luukulla varustetun aukon kautta
ulkopuolella seisovalle juoksupojalle. Sillä välin lepäili Isidor
nojatuolissa pöydän luona, kädet ristissä katsellen lehterillä olevaa
yleisöä.
Puheenjohtaja sanoi vierustoverilleen: "Tahtoisinpa väittää, että tuo
on varmasti tilannut itselleen puoli tusinaa Frankfurtin makkaroita,
jotka hän tänä iltana aikoo viedä mukanaan kotiinsa!"
"Myöskin hän on voinut kirjoittaa puolisen miljoonaa frangia
kiinnitystään vastaan", vastasi varapresidentti nauraen; "te ette
muutoin näytä kovinkaan suosivan meidän uusinta neuvostonuorisoamme!"
"No, aina asiain mukaan! Jos he alkavat kaksosmaisesti ilveillä
ja käyttäytyä kuin laskiaisteatterissa tai poikasten urheiluissa,
niin täytyy minun tunnustaa -- saanko pyytää teitä jättämään
lisäehdotuksenne minulle kirjallisesti!" keskeytti presidentti
puhelunsa, kun muuan puhuja juuri lopetti lausuntonsa ja istui alas;
"kuka vielä tahtoo puheenvuoroa?"
Tämä iltapäiväistunto kesti niin kauan, että herrojen
kansanedustajain täytyi heti sen päätyttyä rientää rautatieasemille
kotiin ehtiäkseen. Sillä rautatieverkon laajettua ei enää sopinut
viettää yötä pääkaupungissa, kun kerta saattoi tunnissa tai puolessa
ehtiä kotiin ja aamulla yhtä pian tulla takaisin.
Etteivät mitään haitallisuuksia saisi aikaan, katsoivat Weidelichin
veljekset olevan välttämätöntä neuvostotoveriensa kanssa palata omaan
piiriinsä. Kuuluihan sitäpaitsi päiväjärjestykseen ottaa osaa kotiin
palaavien keskusteluihin, vaikkapa sitten korvillaankin ja siten
tavallaan kantaa päivän kuorma loppuun saakka.
Tänä iltana istuivat Varpusessa noiden nuorten suurneuvosten
vanhemmat pöydässä äreinä, melkeinpä synkkinä. Ylpeinä
tämänpäiväisestä tapauksesta, joka kruunasi kaikki heidän
uhrautumisensa ja toiveensa, olivat he koko päivän odottaneet
sitä hetkeä, jolloin pojat pääsisivät isää ja äitiä tapaamaan ja
tervehtimään. Jo päivällisen aikana oli heillä valmiina mehuisat
ruuat ja tavallista paremmat juomat ja kauan he turhaan odottelivat,
ennenkuin ryhtyivät itse syömään. Tavallista useammin jättivät he
toimensa ja juoksivat tielle, toivoen näkevänsä noiden nuorten
arvonmiesten lähellä olevasta kaupungista tulevan. Mutta he eivät
tulleet.
"Heillä ei ole aikaa", sanoi Jaakko Weidelich, "ovat kiireestä
kantapäähän kiinni toimissaan".
Kun nuo kunnon ihmiset myöhään illalla vielä menivät ulos ja kuulivat
etäällä illan hiljaisuudessa junien hurisevan ja viheltelevän,
tiesivät he, etteivät enää näkisi poikiaan. Muori pyyhki silmiään,
jota ei ollut tapahtunut pitkiin aikoihin ja silloinkin vain
sipulia kuoriessa; hänen sydäntään likisti aivankuin pojat olisivat
ainaiseksi kadonneet, vaeltaen tuntemattomiin maihin.
"Tulevathan he huomenna takaisin", sanoi Jaakko, "ja todennäköisesti
myöskin ylihuomenna!"
"Kukapa tietää, muistavatko he sitten meitä! Sydäntäni puristaa kuin
jos he eivät meille enää ollenkaan kuuluisi!"
Muori hiipi takaisin taloon, ettei kukaan huomaisi hänen
mielimurheisuuttaan ja arvaisi syytä siihen, ja ukko painui myöskin
jonkun hetken kuluttua sisään. He joivat yhdessä sitä parempaa
viiniä, jota he olivat poikia varten valmiina pitäneet.
"Ja miksi heidän sitten tarvitsee joka päivä edestakaisin matkustaa
kuin mitkähän älliöt?" toraili äiti, "kun he kerta niin mukavasti
voisivat meidänkin luonamme yötä viettää eikä olisi pakko rahojaan
menettää."
"Sitä sinä et ymmärrä! Onhan heidän toki käyminen katsomassa
mitä kansliassa on tapahtunut; ja aamuaikaisella ennen lähtöään
neuvovat he kirjureille työtä. Paremminhan se käy kuin jos ne pari
tai kolme päivää saisivat yksinään elostaa! Mitä varten meillä
on kaikki nuo rautatiet, joiden takia kunnat ja valtio ovat niin
ylenmäärin velkaa tehneet? Se on nyt heidän hyväksi, he voivat koko
päivän istua kunnollisesti täällä neuvostossa ja kuitenkin illoin
aamuin työskennellä pari tuntia kotona! Sillä heillä on suuri
vastuunalaisuus!"
Ei Martti Salanderinkaan kotona ollut päivä ilman huomattavia jälkiä
jättämättä kulunut. Kun perhe istui päivällispöytään kokoontuneena,
veti Salander taskustaan sanomalehden, joka oli yhdentoista aikana
ilmestynyt. Hän silmäili vain tuoreimpia uutisia, joiden joukossa
oli kertomus Suuren Neuvoston avaamisesta ynnä parista kolmesta
alkutoimituksesta; molempien nuorten notariusten neuvostoon tuleminen
oli myös mainittuna.
Salander, joka kyllä tunsi vaalien menon, ei ollut tullut sitä
ajatelleeksi, että tänään oli istunto ja että Weidelichin veljekset
ottivat siihen osaa. Hän tunsi itsensä omituisen hämmästyneeksi.
Hänen tyttäriensä epämieluisat sulhot eivät olleet ainoastaan hänen
kannattajinaan esiintyneet sekä olleet vähällä auttaa hänet itsensä
korkeimpaan neuvostoon, vaan vieläpä istuivat he nyt itsekin siellä,
hänen, vakaan ja kokeneen kansanystävän saadessa sanomalehdistä lukea
mitä siellä tapahtui.
Hän ei voinut olla mielessään tuntematta hituisen inhimillistä
kateutta.
"Mitä sanomalehdessä on, koska näytät niin vakavalta?" sanoi Maria
rouva katsahtaen häneen, kun tytöt näyttivät isää varkain silmäilevän.
"Minäkö?" sanoi hän silmiään sanomalehdestä nostamatta, "eipä mitään
erityisempää! Luen juuri tuossa, että herrat Weidelichit ovat tänään
astuneet neuvostoon."
Vasta nyt silmäsi hän ylös, kun vaimonsa liikahti ikäänkuin
säikähtyneenä. Kumpikin he huomasivat, että tyttöjen silmät
omituisesti loistivat ja heidän huulensa nytkivät aivankuin olisivat
he tahtoneet sanoa: ovatko he nyt kyllin vanhoja?
"Leena, soppa on liian suolaista, vie pois minun lautaseni!" huudahti
äiti sisään tulevalle kyökkipiialle. Tämä otti lautasen sekä lusikan
ja maistoi soppaa.
"En minä ymmärrä", vastasi hän, "varmastikaan minä en ole pannut
tavallista enemmän suolaa!"
"Vaikka', se on vain liian suolaista! Muutoinkaan minä en voi syödä!"
Ja rouva Salander pani ruokaliinansa pois sekä nousi ylös.
"Maria, älä joutavoitse, vaan syö pois! Vai etkö voi hyvin?" huudahti
nyt Martti, nähdessään rouvan kalpenevan. Huolestuneena nousi hän
ylös ja tytötkin kokonaan muuttunein kasvonilmein työnsivät tuolinsa
taakse, rientäen äitiään auttamaan. Hän tointui kuitenkin äkkiä.
"Istukaa vain ja syökää!" sanoi hän, "minä koetan myöskin mikäli voin."
Kun kaikki olivat jälleen istuneet ja rouva hiukan tyyntynyt, jatkoi
hän keskustelua: "Minä näen, että te ette hellitä ja että asiat
menevät menoaan. Jos teillä on jotakin sanomista, niin puhukaa
vapaasti, minä en siihen enää sekaannu, vaan jätän asian isänne
päätettäväksi!"
"Elä puhu niin!" sanoi Martti, "me emme saa eri henkilöinä lastemme
edessä esiintyä! Kuinka asiat nykyään ovat", kääntyi hän tyttäriin,
"kuinka on niiden nuorukaisten, kaksosten laita?"
Seurasi hetkinen äänettömyyttä. Sitten rohkaisihe neiti Setti.
"Rakkaat vanhemmat", sanoi hän alas luoduin silmin, Nettin istuessa
hänen rinnallaan sykkivin sydämin, "se on nyt tapahtuva. Ensi
sunnuntaina aikovat he tulla ja pyytää meitä. Me pyydämme teitä,
ettette olisi vastaan!"
Jälleen vallitsi lyhyt äänettömyys. Sitten sanoi Salander: "Meidän
puolestamme he saavat tulla! Siihen saakka saanevat vanhempanne
kai vielä vähän harkita asiaa ja sittenkin pyytää tavallisen
mietintöajan, mikäli se tarpeelliselta tuntuu."
"Oo, emmehän me lainkaan tahdo hätiköidä!" huudahti Netti.
"Hyvä on, syökää nyt vain, muutoinhan kaikki jäähtyy!" lopetti
Salander ja jatkoi yksinään syömistä, tyttöjen ollessa jouten ja
äidin, joka oli jälleen noussut pöydästä, puuhaillessa äänetönnä
huoneessa.
Tytöt esiintyivät tästä hetkestä alkaen nöyrinä ja hyvin
rakastettavina isää ja äitiä kohtaan. Joskin he olivat päättäneet
pitää kiinni persoonallisesta oikeudestaan, niin osasivat he sentään
oikein arvostella eroitusta vanhempainkodista tapahtuvan rauhallisen
ja väkivaltaisen eron välillä. He olivat myöskin saaneet takaisin
entisen hyvän omantuntonsa lakkauttamalla kohtaukset rakastettujensa
kanssa ja rajoittamalla kirjevaihdon välttämättömimpään.
Jonkinlaiseksi korvaukseksi tästä nousivat he väliin aamu- tai
iltahetkinä vuorenkukkulalle, josta saattoi nähdä notariuksen talon
Lindenbergissä sekä samoin Soittolassa. Kummallakin riippui kapeassa
rihmassa kiikari ja sinne ylös ehdittyään tutkivat he loistavin
silmin taivaanrannan sineä, joka vielä monin kerroin kaunisti heidän
rakastettujensa siellä etäisyydessä häämöittävät kodit. Netti saattoi
kiikarinsa avulla lukea akkunat Julianin talossa; sisko ei voinut
samaa Isidorin talossa, se kun siihen aikaan päivästä oli varjossa.
Sen sijaan näki hän Soittolasta kohoavan valkoisen savun sekä
auringonsäteiden muodostaman juovakkeen kimmeltävän lammen pinnalla
ja puiden välissä.
"Kuinka ihanaa onkaan", huudahti hän, "voidessani päivätä sinulle
kirjeen: 'Soittolassa, Vapunpäivänä!'"
"'Lindenbergissä, 1 p. kesäk.' ei myöskään kuulu hullummalta!" arveli
Netti ja kiikaroitsi edelleen; "kun te tulette meille kylään, niin
syömme me ylhäällä kulmahuoneessa, katsohan, tuo viimeinen akkuna
vasemmalla, sieltä varmaankin näkee laajalti ympäristöön! Se on mitä
hauskin pikku sali, on hän minulle kirjoittanut."
Mutta nyt odottivat he ensi sunnuntaita vielä suuremmalla ikävällä
kuin millä he maaseudulle katselivat, ja niinpä se vanhemmille
saapuikin pikemmin kuin heille.
Rouva Salander oli sillä välin Martin kanssa keskustellessaan tullut
siihen surulliseen vakaumukseen, että jatkuvaan vastustukseen ei
ollut enää mitään järkevää perustetta; se tekisi vain nuo edessä
olevat avioliitot maailman silmissä huomatummiksi, kun tytöt
yksinkertaisesti livistäisivät tiehensä. Mutta hän ei aikonut olla
läsnä uhrilampaan tavoin näkemässä noiden kavalain tyttärien riemua
ja hänelle koitunutta rangaistusta; sen vuoksi päätti hän sinä
päivänä käyttää hyväkseen erästä kauan luvattua kyläretkeä maalle
ja siten poissaolollaan rangaista noita hänen mielipiteensä mukaan
päättömästi hairahtuneita lapsiaan. Kun hän sentään oli miehelleen
antanut myönnytyksen, että kosijat joka tapauksessa pyydettäisiin
päivälliselle, piti hän itse huolta kunnollisen joskin kohtuullisen
aterian valmistamisesta ja kaikista mieluimmin häntä tässä toimessa
auttoi Leena, joka asian onnellisen päätöksen kautta toivoi omista
synneistään täysin vapautuvansa. Hän palveli mielellään talossa eikä
halunnut sitä koskaan jättää.
Kun sunnuntaina aamupäivällä vaunut äitiä varten seisoivat jo talon
edustalla, lausui hän vielä miehelleen ja tyttärilleen toivomuksen,
että jätettäisiin kihlajaisjuhlallisuudet sikseen, sillä siinähän ei
olisi mitään järkeä, kun kihloihin oli kerta menty täysi-ikäisyyden
perusteella ilman vanhempain myötävaikutusta.
Molemmat iloissaan olevat neidit luopuivat mielellään
juhlallisuudesta, jonka äiti itse selitti tarpeettomaksi, olivatpa he
vielä iloisiakin, että hän täksi päivää meni pois, he kun tiesivät
kaksosten kovin häntä kaiheksivan ja kun tuo tämänpäiväinen toimitus
siten kävisi helpommin laatuun.
Martti Salander sitävastoin näki melkein surumielin vaimonsa
matkustavan pois, sillä häneen koski se jäykkä ankaruus, jota
vaimonsa tässä asiassa osoitti; hän tiesi kuinka rehellinen hän
oli ja vapaa kaikesta ilkeydestä, ja sen vuoksi tunsi hän hänen
käytöksensä johdosta raskasta aavistelua tulevasta onnettomuudesta,
johon hän ei voinut ottaa osaa, mutta joka kuitenkin oli otettava
huomioon.
Vähän aikaa rouva Salanderin lähdettyä ilmaantuivat veljekset Julian
ja Isidor, molemmat juhlapuvussa. Heidän mukanaan tuli huoneeseen
täysi päiväpaiste. Salanderia aivankuin häikäisivät tyttöjen kasvot:
vaikka he eivät kertaakaan nauraneet, loistivat he sentään onnesta
niin että hän toivoi äidinkin olevan tuota merkillistä ilmiötä
näkemässä.
Neidit istuivat säädyllisesti vierashuoneen sohvalla, isä ja
kosionuorukaiset tuoleilla, ja viimemainitut niin ujoina, että se
näytti synnynnäiseltä kunnon vaatimattomuudelta. Se johtui etupäässä
talonrouvan poissa-olosta. Kävelykeppinsä olivat he jättäneet oven
eteen, kuten maalaiset tekivät kansliaan tullessaan ja hattujaan
pitivät he kädessään, katsellen keskustelun alussa hämillään ympäri
huonetta.
Vihdoin ohjasi Salander puheen heidän käyntinsä tarkoitukseen; häntä
miellytti, että nuo niin reippaat ja nuorekkaat politikot saattoivat
vakavana hetkenä sentään olla niin vaatimattomia, melkeinpä arkoja.
Itsestään selvää on, että heillä ei ollut enää paljoakaan sanottavana
kaikesta mitä oli tapahtunut ja he tekivätkin sen lyhyesti ja
luonnollisesti; herra suurpresidenttikään ei olisi siinä löytänyt
mitään moitteen sijaa. Taasen katselivat he ympäri seiniä, Salanderin
pika-pikaa miettiessä vastaustaan. Tuo hyvinkalustettu huone
kohotti nähtävästi kunnioituksen tunteita noissa tottumattomissa
nuorukaisissa. Kaikki arvelut ja huomautukset tuosta tai tästä
seikasta sekä kaikki kyselyt heidän tulevaisuuden suunnitelmistaan ja
toiveistaan jätti Salander sikseen ja selitti, säilyttäen yhä vakavan
kasvojenilmeen, että hän ja äiti eivät vastustaneet tyttöjen tahtoa,
että he toivoivat näiden liittojen j.n.e., jonka jälkeen hän lopetti
lyhyeen ja kutsui notariuksia, jollei heillä ollut enää mitään
sanottavaa, päivälliselle.
He ujostelivat yhä vielä niin etteivät he kertaakaan uskaltaneet
sulhasmiesten tavoin lähestyä tyttöjä, jotka he kuitenkin niin hyvin
tunsivat, ja näiden juhlallinen arvokkuus muuttui hämillään-oloksi,
mikä taas heitä itseään melkein suututti, sillä he eivät tienneet,
kuinka arvokkaiksi he yhtäkkiä olivat kaksosten silmissä käyneet.
Pannen sen uudella mielihyvän tunteella merkille sekä aikoen jättää
kihlatut nyt yksikseen, otti isä lyhyet jäähyväiset, mennäkseen
konttoriin ja avatakseen saapuneet kirjeet.
Päivällispöydässä notariukset hiukan norjenivat, ei kuitenkaan siihen
määrään että keskustelu olisi siitä höystynyt. Salander tahtoi puhua
politiikasta ja neuvoston keskusteluista, mutta he eivät näyttäneet
siihen halukkailta ja jättivät hänelle yksin sananvuoron, minkä hän
myöskin lopulta merkitsi vaatimattomuudeksi. Sitten ajatteli hän,
että Weidelichin vanhempia, jotka asuivat aivan lähellä, toki myöskin
olisi lähenneltävä ja että alun siihen voisi parhaiten tehdä siten,
että hän nyt kehottaisi tyttöjä herrojen kanssa tekemään kävelyretken
Varpuseen sekä esittäytymään tuleville appivanhemmilleen. Siten
vapautuisi Maria rouva ensi askeleen ottamisesta; itse päätti hän
käydä heitä vastaan, kun he yksin ajurilla palaavat.
Jokainen hyväksyi mielellään hänen ehdotuksensa, tytöt sen vuoksi,
että he odottivat hyvää tästä kävelyretkestä, veljekset taas siitä
syystä, että heillä oli huono omatunto ja halusivat hyvittää
vanhempiaan. Kolme istuntoa kuluneen viikon alussa oli nimittäin
mennyt ohi heidän saamatta kertaakaan aikaa mennäkseen heitä ikävällä
odottavain vanhempainsa luo, jotka eivät tienneet mitä heidän tuli
ajatella, vuoroin lohduttaen itseään asiain tärkeydellä ja poikiensa
arvolla, vuoroin mielessään epäillen heidän lapsenrakkauttaan, mutta
todennäköisesti kummassakin suhteessa erehtyen. Myöskään he eivät
tienneet mitään tämän kauniin sunnuntaipäivän tapahtumista. Veljekset
olivat pitäneet aikeensa salassa, ettei äidin tori-rupattelujen takia
mahdollisesti syntyisi mitään ikäviä kohtauksia.
Niin istuivat nyt Jaakko Weidelich ja Amalia muori surullisiin
mietteisiin vaipuneina penkillä talonsa edessä, kun he näkivät tietä
pitkin lähestyvän kaksi mustiinpuettua, korkeahattuista nuorta
herraa, kummallakin kynkässään sievä, kukoistava ja hyvin puettu
nuori nainen. Weidelichin vanhukset eivät olisi kuolemakseenkaan
osanneet heitä pojikseen uskoa, ennenkuin he olivat saapuneet aivan
luokse.
Nyt vihdoinkin tunsivat he oman verensä, heidän siinä lähestyessään
hyvän viinin ja vieläkin paremman kosioseikkailun niin
ruusunloistaviksi huokumina kuin koskaan olla voi. Mutta kun päälle
päätteeksi nuo kaksi Salanderin neitiä tulivat mainituiksi ja
morsiamina esitetyiksi, niin silloin he, vallankin äiti, unhoittivat
kaiken surunsa ja mielihaikeansa pikemmin kuin mitä kynttilä
tarvitsee sammuakseen. Melkeinpä hänen silmissään pimeni Salanderin
tytöt, joista kummankin kappaleen sanottiin käyvän ainakin puolesta
miljoonasta! Nimittäin jollei heidän isänsä uudelleen tuhmuuksia tee!
Sillä kukapa vielä tänään voi häneen nähden niin varma olla. Mutta se
on nyt niin, että heillä on morsiamet ja heissä on miestä kylliksi
niin hyvin puolen miljoonan kanssa kuin ilmankin.
Sellaisia ajatuksia liikkui tuon kunnon muorin mielessä, mutta
ääneen hän ei niitä ilmaissut, sillä heti oli hän juossut sisälle
ja somisteli suurimmassa kiireessä itseään minkä voi. Sillä aikaa
vei ukko Weidelich arvokkaat vieraansa heidän maalaistapaansa,
pakoitti nuoret istumaan pöydän ympärille ja ettei hänen heti olisi
tarvinnut puhelemaan ryhtyä, riensi hän kellariin, kädessään kiiltävä
viinikannu.
Hänen siellä ollessaan tuli rouva juosten ja huudahti: "Aivan
oikein, levähtäkää vain!" mutta kiiruhti jälleen toisesta ovesta
ulos ajamaan, kuten hän sanoi, palvelustyttöä liikkeelle, että hän
auttaisi häntä nopeasti valmistamaan torttuja, yksi vadillinen vain
kahvin seuraksi, jota välttämättä oli keitettävä. Turhaan nuoret
hänen peräänsä juosten huusivat, että hän heittäisi kaikki sikseen,
ettei heillä ollut nälkä eikä jano. Eihän toki sikseen, ja päivää
on vielä pitkälti eikä vielä mitään valmiina, huusi hän takaisin
ja mennä tepsutti edelleen. Hän tölmäsi yhteen miehensä kanssa,
joka määrämittaisin askelin riensi huoneeseen kantaen täysinäistä
tinakannua sekä maalattua lautasta, jolla oli suuri juustonkimpale,
asetti ne pöydälle, johon hän lisäksi kantoi laseja ja meni jälleen
ulos sekä palasi hetkisen päästä mukanaan jättiläislautanen täynnä
kinkunviipaleita. Sitten otti hän kaapista esille pienempiä, samoin
kirjavilla neilikoilla koristettuja lautasia, veitsiä ja kahvelimia
sekä toi lopuksi suuren talonpoikaisleivän, jonka hän leikkasi
viipaleiksi. Kyökistäkin kuului jo tulen ritinää ja voin kärinää
paistinpannussa.
"Ai, mitä sinä, isä, hommaatkaan?" huudahti rouva Weidelich, joka
valkoisessa kyökkiesiliinassa ja punahohtavin kasvoin astui sisään,
"sehän olisi vasta myöhemmin kahvin jälkeen ollut paikallaan! Ja
minne minä sitten laitoksineni joudun?"
"Tuo vain mitä sinulla on, jahka valmiiksi saat!" sanoi Jaakko
Weidelich tyynesti, "tarjotaan kaikki yhtä rintaa, niin sen
rikkaammalta köyhyytemme näyttää. Sitä paitsi juomme minä ja
poikavekarat mieluummin viinilasin kuin kahvia."
"Poikavekarat, niin! Tiedättekö te, senkin kelvottomat neuvosherrat,
että me tuon oivallisen kinkun olemme jo viime viikolla teitä varten
keittänet? Mutta te ette ole edes vilahdukselta näyttäytyneet, vaan
antaneet meidän turhaan odottaa!"
"Äiti ei saa sitä pahakseen ottaa!" hyvittelivät pojat; "me emme
ole enää omia miehiämme, vaan on yhteiskunnallisella asemallammekin
vaatimuksensa meihin nähden. Asiat ja olosuhteet veivät meiltä
ensi kerralla ajan niin tarkoin, ettemme ennen poislähtöä voineet
hetkeksikään irtautua. Toivottavasti ei toiste niin käy."
"Suokoon Jumala!" sanoi äiti, "mutta kylläpä tuo kyökissä hyöriminen
tekee turkasenmoisen janon. Annahan, isä, puoli lasia viiniä ja
tarjoa nuorikoillekin, koska sitä siinä kerta on!"
Weidelich kaatoi laseihin kirkasta, punertavaa viiniä.
"Terveydeksenne, hyvät neidit! Terveydeksesi, isä! Ja Isidor ja
Julian!"
Hän joi pohjaan yhdellä siemauksella, kuivasi esiliinalla suunsa ja
nähtävästi virkistyneenä jatkoi: "Ja kuinka on neitien vanhempain
laita? voiko mamma hyvin ja pappa myös?"
"Kiitos kysymästä, isä ja äiti voivat kumpikin hyvin!" sanoi
Netti, "saamme sanoa heiltä ystävälliset terveiset teille ja herra
Weidelichille. He toivovat pian saavansa tilaisuuden itse tervehtiä
sulhastemme arvoisia vanhempia!"
"Nyt on aika sinunkin isänä sanoa sanasi", töykkäsi muori iloisena
miestään, joka kihlaushistoriasta oli vain puolittain saanut tietää,
mutta osasi yleensä kuitenkin panna asialle arvoa. Hän rykäsi
aluksi ja puhui sitten: "Mitäpä minulla siihen on paljon sanottavaa
muuta kuin että se on kunniaksi minulle, tai meille, piti minun
sanoa! Minä olen yksinkertainen maanviljelijä (pojat olivat hänelle
opettanet tämän nimityksen, koska vanha nimitys _talonpoika_, joka
aina merkitsi _herran_ vastakohtaa, oli sopimaton kansanvaltaisessa
maassa) enkä osaa sanojani hyvin ja oppineesti sovittaa! Voin
ainoastaan toivottaa tervetulleiksi nämä ystävälliset neidit, jotka
minua hyvin miellyttävät, enkä minä olisi koskaan osannut ajatella
saavani niin ylhäisiä miniöitä! Antakoon Herra siunauksensa heidän
liitolleen!"
"Minä olen sen jo aikoja sitten tehnyt!" huudahti mamma Weidelich,
"ja se pitää! Kilistäkäämme sen päälle!"
Hän joi toisen puolen lasistaan, mutta nosti tällä kertaa esiliinansa
liikutettuna silmilleen, sillä olihan hyvä osa hänen toiveistaan ja
pyrkimyksistään toteutumassa. Hän riensi jälleen kyökkiin, ettei
onnenhuumiossaan tehtäviään laiminlöisi; siellä kuultiin hänen
jauhavan kahvia, särkevän sokeria ja siinä välissä äänekkäästi
juttelevan palvelustytön kanssa, joka tippaleipää paistinhaarukassa
pidellessään ei voinut kyllikseen tapausta ihmetellä.
Nuorten haluamaan kävelyretkeen ei jäänyt aikaa. Rouva ei tahtonut
tuota odottamatonta kihlajaisjuhlallisuutta keskeyttää eikä sallia
voitonriemun raueta ja hän tartutti iloisuuden muihinkin, vallankin
molempiin morsiamiin, jotka lujalle uskollisuudelleen saivat täällä
enemmän tunnustusta kuin omassa kodissaan ja iloitsivat siitä
vilpittömästi. Laulettiinpa köörissä muutamia laulujakin. Talon eteen
kokoontui uteliaita lapsia ja vanhan kaivon luona seisoi vaimoja
naapuristosta, jotka huhu oli siihen houkutellut ja jotka hekin
koettivat päästä osallisiksi morsiusparien näkemisestä.
Se onnistuikin heille. Herrat notariukset eivät äitinsä pakoituksesta
huolimatta voineet yöksi jäädä, molemmilla kun oli huomisaamuksi
lykkäytyneitä toimia; morsiamet taasen olivat lopulta iloisia
päästessään kotimatkalle, ehtiäkseen vielä ennen äitiään kotiin.
Niinpä näkivät kaivon luona olevat katsojat, vaimot ja lapset, äkkiä
pienen juhlakulkueen astuvan ovesta ulos ja liikkuvan kaksittain
ohitse, edellä morsiusparit ja perässä vanhemmat kuin jälkivartiona.
Mamma Weidelich halusi näyttää itseään ja sen vuoksi saatella jonkun
matkan vieraitaan.
"Katsokaahan!" kuiskailivat katselijat, "siinä ne tulevat! Tuossa
ovat maakirjurit, tuhattulimmaista! Ja nuo siis ovat ne neidit, jotka
kuuluvat olevan upporikkaita! Puhtoisia he ovat, herttaisen näköisiä
naikkosia! Ja vanhukset sitten, nehän loistavat kuin ruusut! Hyvää
iltaa rouva Weidelich, hyvää iltaa, herra Weidelich!"
Muori Weidelich viittoi kiitollisena vastaan, he kun niin sievästi
heitä kohtaan käyttäysivät.


XI

Kun tuo kaksoisliitto nyt kerran oli päätetty, ryhtyi toinen äiti,
Maria Salander, tyttäriensä myötäjäisiä sen huolellisemmin ja
anteliaammin valmistamaan. Ei ainoastaan kaikkia vaatetavaroita,
vaan melkein koko talous piti heidän viedä mukanaan Soittolaan
ja Lindenbergiin. Martti, hänen miehensä, arveli kyllä, että
Varpuslaisillekin olisi sentään suotava tilaisuutta siihen, mutta
Maria rouva sanoi ennen kaikkea haluavansa, että ne olisivat hänen
varustamiaan esineitä, joiden keskellä lapset eläisivät, istuisivat
ja seisoisivat, nukkuisivat ja valvoisivat; eihän näet voinut tietää
mitä hyvää siitäkin olisi. Olisi suurta etua siinä ilmenevästä
tasasuhtaisemmasta ja yksinkertaisesta mausta; kun ei enää eletä
huonekalujen keskellä, joihin on vanhastaan isän kodissa totuttu,
niin on koetettava edes uudet saada silmää miellyttäviksi.
"Herkeähän jo, eukkoseni!" nauroi Salander, "mistä sinun mieleesi
sellaista tuleekin? Minusta nähden sinä lopulta käyt tieteelliseksi,
ja alat harrastaa irtaimisto-psykologiaa!"
"Anna minun olla!" sanoi hän, "minä en kärsi leikkiä!"
Setti ja Netti antoivat mielelläänkin äidin pitää päänsä, saadakseen
hänen pysymään hyvillä mielin; muistuttihan hän noissa puuhissaan
melkein nuorta tyttöä, jonka mieleen jonakin päivänä vielä kerran
juolahtaa vanha nukkehuone, jolla hän sitten haaveksien alkaa
leikkiä. Hän näytti siinä toimessaan siltä, ettei häntä sopinut
häiritä; jollei tahtonut hänen julkisena salaisuutena olevia huoliaan
herättää.
Tytöillä oli sillä välin muita huolia: kysymys, ketä kaikkia
olisi häihin kutsuttava, tuotti heille päänvaivaa. Että häät
vietettäisiin yhteisesti, tuntui tähän tavallisuudesta poikkeavaan
naimisjuttuun nähden itsestään selvältä, se tuntui olevan kuin koko
lemmenhistorian oikeutettu kruunaus ja kärsittyjen loukkausten
hyvitys. Mutta nyt ei Salanderin perheellä ollut mitään laajaa
ystävä- eikä seurustelupiiriä, osaksi heidän vaiherikkaan elämänsä
ja osaksi myöskin Salanderin valtiollisten mielipiteiden takia.
Hyvinvoipia liikemiehiä ja sen semmoisia, jotka luopuvat entisestä
varovaisena pidetystä kannastaan sekä ryhtyvät taisteluun
valtiollisesti heränneiden joukkojen etupäässä, pitävät heidän
säätytoverinsa vähintäänkin omituisina ja epäluotettavina
hulluttelijoina, jotka vakaantuneen valtiojärjestyksen tekevät
muka leikkikaluksi intohimoilleen; tämän takia käy aina lähempi
seurustelu mahdottomaksi, joskin ulkonainen arvonanto tarpeellisten
liikeasiain takia säilyykin. Näin kumminkin koetti Martti Salander
anteeksipyynnellen omaisilleen selittää sitä pulaa, mikä esiintyi
häävierasten valikoimisessa. Tytöillä lisäksi ei ollut enää ketään
"intiimejä" ystävättäriä. Asiain näin ollen mietiskeli isä jonkun
aikaa muodostaa häät jonkinlaiseksi vapaaksi kansanjuhlaksi sekä
kutsua sinne joukon demokraateja naisväkineen, jotka yhdessä
Weidelichiläisen lisän kanssa esittäisivät kauniin pienoiskuvan
kansasta. Äiti osasi kuitenkin karkoittaa hänestä tämän ajatuksen
ja itsekin huomasi hän olevan sopimatonta muodostaa näitä häitä
poliittiseksi puoluejuhlaksi arvaamattomine seurauksineen.
Tyttäretkin arastelivat panna julkisesti näytteille tuota taistellen
saavuttamaansa onnea.
Sitä kiihkeämmin toivoivat morsiamet veli Arnoldin tulevan häihin. He
olivat yhdessä vanhempain kanssa kirjoittaneet hänelle Englantiin,
sen jälkeen kuin hän oli kihlausilmoitukseen vastannut lyhyin
onnentoivotuksin ilman mitään leikinlaskuja.
Tuohon nelikertaiseen kutsuun tuli vastaukseksi kirje isälle.
"Rakkahin isä!" kirjoitti hän, "teidän painava yhteisvaatimuksenne
tulla häihin on tehnyt todella hyvää minun uskolliselle
salanderilaiselle pojan- ja veljensydämelleni, ja melkeinpä
minua pahoittaa, täytyessäni kieltäytyä siitä huvista, johon
niin mielelläni ottaisin osaa. Kenties pitävät siskot kovin
epäkohteliaana, että minä täytymyksistäni näin omin päini päätän,
mutta se on nyt niin, että minä en voi häiden takia täällä
oleskeluani yhtäkkiä keskeyttää, kun mahdollisesti ei sitten enää
tulisi takaisin tänne palatuksi, kerta siellä ollessani. Äitimme,
johon sydämeni erikoisemmin on kiintynyt, se olkoon sanottuna ilman
mustasukkaisuutta herättämättä, ymmärtää minua kyllä!
"Rakkahin isä! Minun on Sinulle tunnustettava, etten minä täällä
juridiikkaa harrastakaan, kuten puhe oli, vaan Englannin historiaa,
jonka yhteyteen tosin aina hiukan lakitiedettäkin punoutuu. Tiedän
kyllä, ettei tarvitse matkustaa juuri niihin maihin, joiden historiaa
yleensä tahtoo tutkia, mutta asianomaisessa maassa ja asianomaisen
kansan keskuudessa eläen on tilaisuudessa saamaan havainto-opetusta,
jota ei ole halveksiminen.
"Minun on nyt siirryttävä siihen, mitä aion Sinulle ehdottaa ja
mikä on juuri edellisen kanssa yhteydessä. Sinä olet tähän saakka
toivonut, että minä heti kotiin palattuani rupeaisin käytännölliseksi
lakimieheksi ja samalla alkaisin ottaa osaa poliittiseen elämään.
Tämän minä suostumuksellasi ottaisin mielelläni hiukan toisin.
Lakitiedettä harrastaisin minä voimieni mukaan edelleenkin,
mutta minä tunnen voimakkaan halun antautua historian opinnoihin
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Martti Salander: Romaani - 11
  • Parts
  • Martti Salander: Romaani - 01
    Total number of words is 3445
    Total number of unique words is 2014
    23.2 of words are in the 2000 most common words
    32.6 of words are in the 5000 most common words
    36.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 02
    Total number of words is 3574
    Total number of unique words is 1980
    25.1 of words are in the 2000 most common words
    36.1 of words are in the 5000 most common words
    40.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 03
    Total number of words is 3605
    Total number of unique words is 2008
    23.7 of words are in the 2000 most common words
    33.9 of words are in the 5000 most common words
    38.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 04
    Total number of words is 3572
    Total number of unique words is 1943
    25.0 of words are in the 2000 most common words
    35.3 of words are in the 5000 most common words
    39.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 05
    Total number of words is 3494
    Total number of unique words is 2029
    25.6 of words are in the 2000 most common words
    35.5 of words are in the 5000 most common words
    40.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 06
    Total number of words is 3508
    Total number of unique words is 1983
    23.8 of words are in the 2000 most common words
    33.1 of words are in the 5000 most common words
    38.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 07
    Total number of words is 3544
    Total number of unique words is 1928
    23.8 of words are in the 2000 most common words
    33.8 of words are in the 5000 most common words
    37.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 08
    Total number of words is 3535
    Total number of unique words is 1960
    24.1 of words are in the 2000 most common words
    33.4 of words are in the 5000 most common words
    38.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 09
    Total number of words is 3393
    Total number of unique words is 2020
    22.0 of words are in the 2000 most common words
    31.3 of words are in the 5000 most common words
    36.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 10
    Total number of words is 3477
    Total number of unique words is 1949
    23.6 of words are in the 2000 most common words
    33.1 of words are in the 5000 most common words
    37.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 11
    Total number of words is 3440
    Total number of unique words is 2047
    23.2 of words are in the 2000 most common words
    32.3 of words are in the 5000 most common words
    36.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 12
    Total number of words is 3447
    Total number of unique words is 1980
    23.9 of words are in the 2000 most common words
    31.9 of words are in the 5000 most common words
    37.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 13
    Total number of words is 3531
    Total number of unique words is 1982
    23.2 of words are in the 2000 most common words
    33.2 of words are in the 5000 most common words
    38.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 14
    Total number of words is 3590
    Total number of unique words is 1924
    24.9 of words are in the 2000 most common words
    34.1 of words are in the 5000 most common words
    38.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 15
    Total number of words is 3578
    Total number of unique words is 1953
    24.2 of words are in the 2000 most common words
    33.1 of words are in the 5000 most common words
    37.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 16
    Total number of words is 3591
    Total number of unique words is 1913
    24.7 of words are in the 2000 most common words
    34.0 of words are in the 5000 most common words
    39.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 17
    Total number of words is 3497
    Total number of unique words is 2027
    22.9 of words are in the 2000 most common words
    31.2 of words are in the 5000 most common words
    36.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 18
    Total number of words is 3741
    Total number of unique words is 1846
    27.2 of words are in the 2000 most common words
    37.6 of words are in the 5000 most common words
    42.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 19
    Total number of words is 3537
    Total number of unique words is 1957
    24.9 of words are in the 2000 most common words
    33.4 of words are in the 5000 most common words
    37.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 20
    Total number of words is 3572
    Total number of unique words is 1943
    26.0 of words are in the 2000 most common words
    36.0 of words are in the 5000 most common words
    41.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 21
    Total number of words is 3508
    Total number of unique words is 2040
    24.0 of words are in the 2000 most common words
    33.7 of words are in the 5000 most common words
    38.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 22
    Total number of words is 3557
    Total number of unique words is 1888
    26.4 of words are in the 2000 most common words
    35.6 of words are in the 5000 most common words
    40.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 23
    Total number of words is 361
    Total number of unique words is 275
    34.1 of words are in the 2000 most common words
    42.0 of words are in the 5000 most common words
    44.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.