Martti Salander: Romaani - 06

Total number of words is 3508
Total number of unique words is 1983
23.8 of words are in the 2000 most common words
33.1 of words are in the 5000 most common words
38.2 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
sävyllä, "sinä tunnet minun! Minä olen mies, joka en salli kanssani
leikiteltävän!"
"Kuka sinun kanssasi sitten tahtoo leikitellä? En ainakaan minä!"
huomautti toinen sävyisästi.
"Minä en sano kuka, minä sanon sen vain ylimalkaan! Katsopas tätä
kirjettä, jonka entinen mestarini St. Gallenista minulle lähetti!
Milloin hyvänsä voin minä palata sinne, jos tahdon!"
Hän veti esille muutaman kirjeen ja antoi sen toverilleen, joka luki
sen ja tunnusti sen olevan oivallisen kirjeen, sellaisia todistuksia
ei vain jokainen voisi näyttää, mielittelevä kirje todellakin, tuhat
soikoon!
"Sitä ei saa mielitteleväksi sanoa! Minä en tarvitse mitään kurjia
imartelijoita, minä olen vapaa mies, riippumaton, ylpeä, jos niin
tahdot, mutta kaikkea mielittelyä minä halveksin!"
"No no, enhän minä mielittele, kuinka minä sitä tekisin! Sehän
on pelkkää totta!"
"Sitä se on! Mutta minä en mene sinne, minä en tahdo vielä pitkään
aikaan itseäni sitoa, ja minä tiedän, että hän tahtoo minulle vain
tytärtään tyrkyttää. Minä voisin kylläkin tarttua siihen asiaan,
sillä täkäläisellä ruokamuijallanikin on tytär, joka kaikkialla
häärää minun ympärilläni! Mutta minä en tahdo sitoa itseäni. Minä
en tahdo vielä mestariksikaan päästä, vaikka hartioillani onkin jo
kahdeksankolmatta ikävuotta! Silloinhan minun pitäisi olla narrina ja
kiusata itseäni! Mutta mieluummin minä itse kiusaan mestareita!"
"Niinpä niin, kyllä sinä olet jäykkää miestä!"
"Kyllä maar, saat sen uskoa!"
"Minulla puolestani on valitettavasti vaimo ja lapsi ja paha kyllä
olen mestarikin, niin se on, minä olen sidottu mies ja köyhä raukka!"
"Miksi sinä olet niin aikaisin nainut?"
"Sen tein, kun en halunnut enää kotiin palata; silloin ajattelin,
että kun nait täällä ensimäisen tilaisuuden sattuessa, niin silloin
olet tänne kiinnitetty!"
"Ahaa, jo käsitän, sinä olet mieluummin täällä Sveitsissä! Mutta
ettehän te sentään kaikki voi tänne tuppautua, niin hyvin kuin meillä
onkin asiat!"
"Niin, te sitä väkeä olette! Peijakas, minä olen sitä jo usein
ajatellut. Ja sinun kengänrihmojasi ei kukaan kykene avaamaan!"
"Hm! sitä sinun ei tarvitse minulle sanoa, minä en ota imarteluja
vastaan! Mutta kärpästen minä en todellakaan salli nenälläni
kisailla!" Sveitsiläinen siveli kovin tyytyväisenä viiksiään ja
kilisti saksalaisen kanssa: "Juo pohjaan, minä maksan vielä yhden
lasin!"
Martti Salander kuunteli näitä halpamaista mieltä ja hillitöntä
itserakkautta todistavia puheita ihmetellen, sanoen itsekseen:
"Onpa se järjestänyt asiansa perin oivallisesti, tuo miehen
vintiö, tuo nikkarin- tai suutarinsälli: Kuten muurahaiset pitävät
lehtimatoja lypsylehminään, niin hänkin pitää erityistä imartelijaa,
schwabilaista, kuten niitä sanotaan!"
Mutta hänen täytyi kuulla lisää. Sveitsiläinen työmies laski ilmoille
sellaisen itseylistys-tulvauksen kuin ainoastaan huonosti kasvatetut
ihmiset voivat tehdä, joilla sitäpaitsi on alhaiset ajatukset ja
tunteet. Mutta jota enemmän hän kerskaili ja itseään silitteli, sitä
nolommaksi kävi hänen saksalainen toverinsa tai ainakin teeskenteli
siten. Sillä herra tiesi mimmoinen syy sillä ketulla oli mielistellä
tuota tolvanaa.
Mutta jota nöyremmäksi hän osottausi, sitä ylimielisemmäksi tuli
toinen.
"Sinä olet yksi viisaista", huudahti hän, "sinä osaat panna arvoa
sille, että olet Sveitsissä ja sellaisen kansan keskuudessa kuin
meidän! Katsopas minua! Kaikki teemme ja järjestämme me itse kuten
tahdomme ja minä olen yksi heistä enkä kysele neuvoa Jumalalta enkä
perkeleeltä! Tänään vielä menen minä muutamaan neuvotteluun pohtimaan
eräästä oikeussäännöksestä, jossa on yli tuhat paragraafia, ja
huomenna minä nukun, sillä se kestää myöhään. Mestari saa sen sijaan
nousta itse ylös ja tehdä työtä! Mitäs sinä siitä arvelet?"
"Minähän sanon sen aina, että minä häpeän olla saksalainen!"
"No, sehän ei ole aivan pois suunnilta, vaikka ette te
saksalaisetkaan ole mitään naukumaijanpoikia! Ota nyt vain tarkoin
esimerkkiä meistä!"
Salander ei voinut enää pidättää itseään. Vihasta punaisena löi hän
nyrkkinsä pöytään ja huusi saksalaiselle: "Pitäisi hävetä puhumasta
tuolla tavoin sen jolla kerta on niin mahtava isänmaa! Ja te, herra
maanmieheni", kääntyi hän münsterburgilaiseen, "saisitte hävetä sillä
tavoin sortamasta muukalaista ja antamasta hänen itseänne kiittää ja
ylistää! Kymmenen vuotta olen minä ollut Ameriikassa enkä ole missään
kuullut niin itserakkaan houkkion ja kerskailijan puhuvan kuin mitä
te olette! Kylläpä meidän laitamme on kauniisti, kun nuori väki
jaarittelee kuin harakat ja vanhat kätilöt! Hyi saakeli!"
Hän oli mielettömässä suuttumuksessaan huutanut niin kovasti, että
ympärillä olevissa pöydissä istuvat ihmiset kääntyivät ja rupesivat
kuuntelemaan. Sveitsiläinen oli ensin ällistyneenä katsahtanut ylös;
nyt nousi hän jo seisoalleen, ojensi kätensä ja huusi: "Kuka te
olette, kuka teidän on käskenyt kuunnella ihmisten puheita?"
"Minä en ole kuunnellut! Te itse olette puheinenne tulleet tähän,
jossa minä olin jo ennestään!"
"Te olette sittenkin salakuuntelija! Jollei teitä miellytä meidän
keskustelumme, niin menkää etemmäs! Mutta te olette joka tapauksessa
nuuskija ja kansan halveksija!"
Hän ravisti heidän välillään olevaa pientä pöytää, niin että lasit
kilisivät, ympärillä seisovat tunkeusivat lähemmäs ja muutamat
huusivat Salanderia osoittaen, mitä hän tahtoo.
"Solvauksia hän latelee, me olemme muka itserakkaita houkkia ja
vanhoja lapsiakkoja, me nuori väki, kun me ylistämme vapautta ja
isänmaata!"
Saksalainenkin kadotti hyvänsävyisyytensä ja alkoi meluta.
Salander silmäsi poikaansa, otti häntä kädestä ja tunkeusi äkkiä
ihmisjoukon läpi ulos salista, annettuaan ensin voimakkaan sysäyksen
pöydälle, jolla toinen työnsi häntä kylkeen. Hänen olisi haluttanut
vakavalla puheella hillitä tuon kansaleijonan heränneitä intohimoja,
mutta ottaen lapsensa huomioon piti hän parempana välttää enempiä
kohtauksia, jottei tarvitsisi kokea sitä, että lapsensa nähden tulisi
rääkätyksi ja nöyryytetyksi.
Harmissaan ja hämmentyneenä etsi hän lyhintä tietä kotiin, mutta
ilostui tavatessaan herra Möni Wighartin, jota hän, kun vielä oli
kyllin päivää, mielihyvällä seurasi muutamaan hiljaiseen ravintolaan
saadakseen tilaisuuden tointua ja saadakseen pojalle hupaisemman
lopun kävelyretkestä.
Mutta eräässä huoneennurkassa tapasivat he saman asianajajan, jonka
haltuun Salander kerran oli asiansa uskonut. Tuo monitoiminen
mies virkistelihe täällä lasin ääressä viikon työn jälkeen kuin
mikähän rehellinen käsityöläismestari, ollen kuitenkin, odottamatta
tavatessaan oikeudenkäynti-holhokkinsa, valmis keskustelemaan ja
lasin ääressä neuvottelemaan tuosta Wohlwendin jutusta. Martti
Salander lähetti sen vuoksi poikansa heti kotiin ilmoittamaan, että
isä tulee tunnin tai parin kuluttua jälestä.
Neuvoteltavaa ei ollut valitettavasti paljon, kun asia oli yhä
ennallaan. Riossa se oli vieläkin huonommin. Atlantin rannikkopankin
vastuunalaisia henkilöitä oli ajettu jonkun aikaa takaa, mutta he
olivat päässeet aina oikeaan aikaan livahtamaan valtiosta toiseen
ja pysyttelivät vain sellaisilla paikoin, joista ei oltu ainoastaan
antamatta ulos ketään, vaan joissa ei edes keltään takaa ajetulta
otettu talteen häneltä tavattua omaisuutta, ja joissa siis ylimalkaan
ei vallinnut mitään laillisuutta. Kerran tai pari kuulusteltiin
heistä yhtä ja lähetettiin pöytäkirja kuulustelun hyödyttömistä
tuloksista, jota vastoin asianomainen rahoineen, mitkä selvästikin
olivat rannikkopankin kassasta peräisin, vapautettiin, ja tämä oli
tapahtunut lisäksi englantilaisella alueella ja tullut maksamaan niin
paljon, että Salander pelkäsi enää viskata vihkivesiastiaa pirun
jälkeen, kuten hän sanoi.
Brasiliassa oli kuitenkin liikemiehiä, jotka arvelivat tuon
Martin kuuluisan maksuosoituksen tulleen asetetuksi rehellisessä
tarkoituksessa, kun rannikkopankin hoitajat eivät vielä silloin
olleet mahdollisesti pakenemista ajatelleet. Mutta tästä seikasta ei
ollut tiedossa mitään todistuksia.
Münsterburgissa oli Wohlwend pitkien keskustelujen jälkeen saanut
velkamiehensä sovitetuksi muutamalla vaivaisella prosentilla,
minkä yhteydessä Salanderin vaatimus ei lainkaan tullut huomioon.
Merentakaisen pankin saatavaan, joka oli sen hyväksi lailliseen
ulosottoon toimitettu, ei voitu kajota vapaehtoisen selityksen
puutteessa, ja asianajajalla ei ollut näytettävänään muuta kuin tuo
hämäräperäinen maksuosoitus, jota ei oltu hyväksytty. Sen jälkeen
hävisi Wohlwend paikkakunnalta. Hänen talonsa oli rakennusmestarin
täytynyt tappiota kärsien ottaa haltuunsa. Arnold von Winkelriedin
kuvan maalaaja ei saanut kerrassaan mitään.
"Minä olen vakuutettu", sanoi asianajaja, "että hän jo kymmenen
vuotta sitten juuri teidän takaamanne summan avulla, jonka te
silloin heti saitte maksaa, vältti vararikon; ja niin minä uskon,
että hän tälläkin kertaa teidän rahoillanne, jotka hän kaikki
tai ainakin osan niistä sai kynsiinsä, pystyi joskin kurjasti,
saamamiehensä sovittamaan; sillä luonnollisesti on hän itselleen
pidättänyt leijonan-osan. Mutta sittenkin, en voi sille mitään,
on hän juridillisesti katsoen mieltäkiinnittävä henkilö. Kun
se järkähtämättömän kylmä ja vaikeneva käytös, jota hän tuota
maksuosoitusta kohtaan aina osoitti, koskaan sanallakaan itseään
pulaan saattamatta, minua hämmästytti, niin johtui mieleeni panna
hänet muutaman jokseenkin harvinaisen kokeen alaiseksi. Minä tunnen
erään hyvin kokeneen mielenvikaisten lääkärin, joka muutaman
ulkomaalaisen parannuslaitoksen johtajana tutkii tekohulluja, joita
oikeudenkäynnin aikana jätetään hänen haltuunsa, heidän tahtoessaan
semmoisilla tempuilla tunnustusta välttää. Hänellä on tässä toimessa
erinomainen harjaantumus ja säännöllisesti kahden vuorokauden,
vieläpä kahden tunninkin kuluessa saattaa hän nämä lurjukset
takaisin terveelle järjelle, sikäli kuin sitä heille yleensä on
suotuna. Tosin hän ei itseään sido tutkintotuomarille määrättyihin
rajoihin. Kun tuo puheenalainen mies siihen aikaan oleskeli muutamia
päiviä täällä, kerroin minä hänelle Louis Wohlwendista ja hänen
hullunkurisesta käytöksestään. Me sovimme niin, että hän menee
muutaman tuohon merentakaiseen pankkiliikkeeseen osallisen vieraan
henkilön asiamiehenä, joka muka on minunkin kanssani asiasta
neuvotellut, Wohlwendin luokse sekä verukkeenaan joku tuota liikettä
koskeva tiedustelu tekee havaintoja ja tutkii häntä Hänen onnistuikin
miestämme toista tuntia sanoilla syöttää, mutta yhdestäkään
varomattomasta sanasta ei hän saanut häntä kiinni. Niitä on olemassa,
sanoi lääkäri, sellaisia ihmisiä, joilla on voimaa epämieluisa
tosiasia niin sanoakseni häätää tietoisuudestaan siksi hyvin, että
he, jos tahtovat, eivät puhu siitä edes unissaan saatikka sitten
valveilla. Eivätkä he suinkaan ole mitään henkisesti vahvoja ihmisiä,
päinvastoin sellaisia, joilta puuttuu kaikki tarve ajatustensa
selvittelemiseen. Tämä puute yhtyy sitten säännöllisesti viekkauteen
ja muodostuu hyödylliseksi kyvyksi. Ainoastaan luonnollisen
kuoleman läheisyys voi toisinaan tuon lumouksen murtaa. Näihin
näytti lääkärin mielestä Wohlwendkin kuuluvan, joskin merkillisenä
toisintolajina. Keskustelun kuluessa ei hän ollut osoittanut mitään
vauhkoa varovaisuutta, vaan jutellut aivan vapaasti, kuunnellut
näköjään tarkkaavaisena ja tekeytynyt kuin etsisi hän hyvää neuvoa,
pudistellut päätään ja lopuksi sanonut: 'Se on kovin sekava
juttu! Minä neuvoisin teidän valtuuttajaanne tekemään kuten eräs
toinenkin, herra Salander, ja itse matkustamaan Rioon; siellä voi
vielä saada jotakin paremmin aikaan kuin täällä!' Siinä ohella oli
hän puuhaillut muutaman vanhan pahvirasian kimpussa, jossa oli
kasassa tusinan verran pölyn peittämiä, rikkirevittyjä perhosia ja
koppakuoriaisia. Näitä vanhoja hyönteisiä toisistaan erotellessaan ja
tuoreisiin korkinpalasiin kiinnittäessään, oli hän lopuksi matalasti
huoaten huudahtanut: 'Niin, niin, herraseni, ilman tieteitä olisi
useinkin mahdoton säilyttää enää elämänrohkeuttaan tässä maailman
sekamelskassa! Ettekö te ole koskaan hyönteistiedettä harrastanut?'"
Miehet olivat vähän aikaa vaiti, ikäänkuin itsekseen miettien mitä
toimenpiteitä edelleen voisi ajatella tuon vastuksellisen junkkarin
harmilliseen, yhä jatkuvaan vastuksina-oloon nähden, junkkarin, joka
voisi pistää itsensä piiloon, huomatessaan häntä ahdisteltavan.
Tällä välin hieroi Möni Wighart sormella nenäänsä, kunnes hän
äkkiä huudahti: "Kuinkas ollakaan? Muistissani pyörii jotain
tähän samaan asiaan kuuluvaa ja jonka tämänpäiväinen yllätys on
palauttanut tajuntaani! Aivan oikein! Siitä ei ole kauankaan, kun
minä eräältä täkäläiseltä puukauppiaalta kuulin, että hän oli
syvällä Unkarissa nähnyt Louis Wohlwendin, joka oli ollut virkeä
kuin kala ja naimisissa muutaman kauniin nuoren naisen kanssa sekä
jo kahden pienokaisen isänä! Paikkakunnan nimeä en voi enää sanoa.
Kysyin puukauppiaalta, oliko hän puhutellut tätä. Oli hän kylläkin
puhutellut ja Wohlwend oli kertonut hänelle, kuinka hän tämän
onnellisen naimiskaupan kautta oli saanut ei ainoastaan kaunista
vaimoa vaan myöskin sievosen perinnön. Hän ei ollut kuitenkaan voinut
kauemmin Wohlwendia puhutella, kun se oli tuota pikaa poistunut.
Eräässä majatalossa lähemmin tuota asiaa tiedustellessaan olivat
seudun asukkaat vakuuttaneet sen todeksi sekä kertoneet lisäksi
Wohlwendin apen, muutaman sikakauppiaan, häiden edellä luvanneen
yhdelle tyttäristään melkoisen omaisuuden, vieläpä laillisesti
luovuttaneen sen tulevana perintönä sekä samalla sitoutuneen
kuolemaansa saakka maksamaan Wohlwendille korot tuosta omaisuudesta.
Muutamat kyllä kuuluvat epäilevän tuota juttua, koska appi ei
suinkaan ole niin varakas, että hän joka tyttärelleen voisi sellaisen
perinnön jakaa; toiset sitävastoin olivat viitanneet siihen, että tuo
kysymyksen alainen nainen olisikin ensimäisestä avioliitosta ja saisi
vain äitinsä osuuden, samalla kuin muuan kolmas puolue väitti, ettei
hän lainkaan olisi sikakauppiaan oikea lapsi. Eräs ylhäinen nainen
olisi muka hänet salaa maailmaan hankkinut ja jättänyt tuon miehen
haltuun."
"Siis lyhyesti", puhkesi Martti Salander sanoiksi, "Louis Wohlwendini
on ilman epäilystä siellä Itä-Euroopassa saanut kynittäväkseen jonkun
sikakauppiaan!"
"Hm!" myhähti asianajaja, "minä sanoisin mieluummin, että se
itämainen sikakauppias on saanut kynittäväkseen Louis mestarimme!"
"Kuinka niin?"
"No, kuinkako niin? Mitäpäs jos hän olisikin rosvoamansa rahat, nuo
herra Salanderin kauniit contos de reis'it kaikessa hiljaisuudessa
haalannut sinne Turkin rajalle ja tällä nokkelalla tavalla muuttanut
vaimon perinnöksi? Ja mitäpäs jos tuo sikapohatta osaisikin siltä
ketulta peijata sekä pääoman että korot ja päällisiksi vielä sen
naikkosen hänen vastuksikseen jättäisi? Mikä minua vain hämmästyttää
kaiken sen jälkeen mitä minä tuosta mielivikaisten lääkäristä
kerroin, on se kielevyys, millä hän tuolle puukauppiaalle on asemansa
ilmaissut. Hänen on täytynyt olla joko tavattoman avomielinen tai
huomaamattaan varomaton! Se seikka, että tässä todennäköisesti on
kaksi haukea saman toutaimen kimpussa, estää minua, herra Wighart,
teitä nyt jo pyytämästä, että te hyväntahtoisesti tiedustelisitte
tuolta kertojaltanne tarkkaa paikan ja henkilöiden nimien selvitystä.
Minä tahdon vielä muutaman päivän miettiä noita oletuksiani ja pyydän
sitten tulla teidän luoksenne, luonnollisesti herra valtuuttajani
suostumuksella, mikäli hän yleensä enää tahtoo sellaisena itseään
pitää! Mutta oikeastaan tässä olisi kysymyksessä suorastaan rikosasia
ja viranomaisilla olisi syytä itsestään käydä asiaan käsiksi."
"Miettikää te vain, herra puolustajani!" vastasi Salander;
"kaikitenkaan se ei ole haitaksi, jos me voimme ainakin pikkusen
kiusata ja ahdistella sitä vahingonjauhajaa [Schadenmüller =
vahingonjauhaja. Suom. muist.], sitä haukea!"
Nuo kolme miestä haastelivat vielä neljännestunnin ja lähtivät sitten
toisilleen hyvästit heittäen pois. Martti Salander meni kotiin.
Vaikutus, jonka hän oli saanut retkestään uuden kansan keskuudessa
sekä kohtauksesta sen suulastelijan kanssa, heräsi jälleen hänen
siinä vanhan tähtitaivaan alla eteenpäin astellessaan, ja tuo hänen
kiusallinen suhteensa vanhaan ystäväänsä Wohlwendiin, johon hän
näytti olevan rautaketjuilla kytketty, lisäsi vielä enemmän sitä
synkeätä mielialaa, joka hänet oli vallannut. Hän päätti kehoittaa
asianajajaansa luopumaan enemmistä Wohlwendin ahdisteluista, jotta
hän pikemmin pääsisi siitä miehestä eroon. Mutta tästä päätöksestä
huolimatta oli hänellä, päästäkseen keveämmälle mielelle, tarpeeseen
se ystävällisen valoisa asuinhuone, johon hän astui, ja nuo pöydän
ympäri kokoontuneet lapset, jotka odottivat häntä. Puoliso, joka
kerkesi pikimmältään nähdä hänen synkän katseensa, tuli jo liian
myöhään osanottoaan ilmaisemaan.
Kun Martti kohta sen jälkeen meni asianajajansa luo, oli tämä jo
itsestään luopunut ajatuksesta panna toimeen virallisia tiedusteluja
Wohlwendin vaimonperinnön laadusta. Hän piti mahdottomana
epämääräisen huhun ja pelkän arvelun nojalla ryhtyä vieraissa maissa
sellaisiin toimenpiteisiin. "Jos me nyt heitämme ongen ulos", sanoi
hän, "niin livahtaa hän meiltä tiehensä, mutta jos me pidämme sen
salassa, niin voi se meitä joskus äkkiarvaamatta hyödyttää".


VII

Martti ei viivytellyt ryhtyessään jälleen kauppahommiin, se on,
niiden jatkamiseen kotona Münsterburgissa. Hän vuokrasi tarvittavat
huoneet konttoria ja makasiinia varten, ja pian istui kirjurikin
pulpetin ääressä ja oppipoika juoksenteli edestakaisin. Maria rouva
pyysi hartaasti jättämään hänen haltuunsa sen pienen kotona olevan
kaupan ja Martti suostui siihen mielihyvällä, hän kun aikoi sinne
siirtää erityisiä tavaroita, joiden hoitaminen tuntui hänelle
itselleen olevan liian vähäpätöistä ja vähän tuottavaa. Mutta
kävikin niin, ettei tuo tarmokas nainen niin helposti suostunutkaan
kaikkeen, vaan oli hän asioista selvillä yhtä hyvin kuin mikähän
vanha ja kokenut kauppahuoneen johtaja. Hän ei halunnut paljon,
mutta sen sijaan hyväksi tunnettua tavaraa, jolle hän tiesi
varman ostajakunnan, joka lisääntyi lakkaamatta, mutta tasaisesti
ja ilman tungosta, niin että hän saattoi vallan mukavasti pitää
tavaravarastonsa täysinäisenä; lyhyesti, hänen liikkeensä oli yksi
niitä, joita on tapa sanoa hiljaisiksi kultakaivoksiksi.
Hänen miehensä varoi häntä tässä toimessaan häiritsemästä ja antoi
kernaasti hänen toistaiseksi hoitaa erityiset laskunsa, jotka hän oli
tarkastanut ja huomannut niiden olevan hyvässä järjestyksessä. Tosin
tämän täytyi tarkastaessaan noukkia eri meno- ja tuloerät kokoon
sieltä täältä hänen vihkoistaan ja kirjasistaan, Marian levotonna
seuratessa mukana mitä siitä lopuksi tulisi; tyytyväisenä tämä sitten
nauroi, kun lopuksi kaikki viimeiseen frangiin saakka oli mustalla ja
punaisella musteella oikealle paikalleen merkittynä bilansseineen ja
jälkiosoitteineen.
Niin eleli Martti Salander omaisineen vanhalla pohjalla ja saattoi
levollisesti katsahtaa ulos maailmaan ja tulevaisuuteen, mikäli se
ihmiselle on mahdollista; sillä ken ei maailmaa ja aikaakin pyri
yllättämään, sen jalkoihin vierivät ne itsestään.
Huolimatta pettymyksestään, joka silloin hänen sunnuntaillisella
kävelyretkellään yleisön joukossa vaikutti häneen niin masentavasti,
täytyi hänen toki uudelleen suunnata katseensa julkisiin asioihin ja
sellaisinaan niihin lähemmin tutustua. Tuota uutta perustuslakia,
jonka münsterburgilaiset olivat hyväksyneet, kiittivät muiden maiden
etevimmät valtio- ja yhteiskuntakehityksen harrastajat jokseenkin
tyydyttäväksi, sen avulla kun voisi saavuttaa mitä vain pontevasti
tahtoisi; ja nuo yhtäläiset oikeudet, jotka oli voitu kansalle
suoda kohtalaisessa, melkeinpä vaatimattomassa määrin, riittäisivät
jo nykyisessä puustavin mukaan ymmärretyssä muodossaankin pitkin
matkaa saamaan aikaan mitä suurimpia muutoksia, joita tuo sama kansa
ei ollut osannut ajatellakaan. Näinä ensi vuosina olikin sitten
lakiehdotusten ja äänestysten takia yhtä surinaa kuin mehiläiskeossa,
ja Salander huomasi ihmeekseen, kuinka jossain puolihämärässä
oluttuvassa pari ehdotuksen tekijää saattoi kiinteään ja valmiiseen
muotoon laatia suunnitelman pienoselle, miljoonia kysyvälle laille
tai kansanpäätökselle, ilman että kansan valitsema hallitus sai
siihen sanaakaan sanoa. Sen lisäksi saivat nuo ylempäin ja alempain
hallinto-, oikeus-, koulu- ja kunnallisten virkamiesten taajaväkiset
ja lyhyin väliajoin uusiintuvat vaalit äänioikeutetun väestön
lakkaamatta jaloilleen, ja kun Martti Salander ei lyönyt laimin
mitään näistä velvollisuuksistaan, näki hän huomaamattaan joutuneensa
virran keskelle. Paremmin oppiakseen kävi hän valtiollisissa
kokouksissa, alkoi ottaa keskusteluihin osaa ja tehdä ehdotuksia, ja
kun hänen riippumattomuutensa oli tunnettu ja sen vuoksi tiedettiin,
ettei hän omia etujaan tavotellut, valittiin hänet kaikenlaisiin
valiokuntiin, joiden tehtäviin hän kiitettävällä innolla antausi,
vaikkakin niihin kuului maaseuduilla kierteleminen eikä hän ollut
sellaiseen tottunut.
Tällä laajalla uralla joutui hän välittömään kansanjohtoon eli
jonkinmoiseen näkymättömissä toimivaan hallitukseen, joka kiertäväin
opettajain muodossa johti kansaa ja selitti sille sen itsehallinnon
vaikeampia seikkoja.
Tosin oli asioita, jotka eivät hänelle itselleenkään olleet selvillä,
jonka vuoksi hänen edeltäkäsin täytyi niihin kiiruusti tutustua tai
puolustaa painettuja asiakirjoja kuulijain hyvään uskoon luottaen.
Ei hän sentään antanut itseensä nähden sellaista usein tapahtua,
jota vastoin hän sitä toisissa enemmänkin huomasi. Toisinaan oli
hänet vallata synkkä aavistus, että nuo ylempiin, keskus- ja alempiin
virastoihin pyrkivät henkilöt olisivat entisestään ylipäätään hiukan
huonontuneet ja että nämä vaikutukset siirtyivät toisesta ryhmästä
toiseen.
Mutta pian hän jälleen rohkaisi itsensä, luottaen tuohon kansan
muodostamaan terveeseen ja hyötyisään maaperään, josta kyllä kasvaisi
yhä uusi, korkea ja solakka laiho. Ja hän lupasi sitten, vaikkei hän
enää ollutkaan mikään nuorukainen, pitää itseensä nähden sen varan,
ettei hän koskaan tahallaan antautuisi halvaksi virantavoittelijaksi
eikä puolestaan auttaisi tuota puheenalaista huonontumista.
Mutta uskollisena tuolle kunnioitettavalle päätökselleen joutui hän
kerran vielä kokemaan samanlaista harmia kuin silloin ensimäisellä
kävelyretkellä Brasiliasta paluunsa jälkeen. Sunnuntaina kuten
silloinkin oli hän kerta kotipaikkakunnallaan saapuvilla muutamassa
kokouksessa, jossa keskusteltiin eräästä elinkeinokysymyksestä, mikä
on sama kaikissa sivistysvaltioissa ja osakseen saa samanlaisen
puolueettoman ja puhtaasti asiallisen käsittelyn. Mutta täällä oli
kysymyksessä muuan ei ainoastaan eriskummallinen vaan kokonaan
mieletön laitos, joka oli siinnyt muutaman yksityisen päässä ja
saanut paikkakunnalla osakseen jonkunverran mieltymystä. Martti
Salanderin tuli ystäväinsä kanssa tekemänsä sopimuksen mukaan
esiintyä asian vastustajana. Ensin kuunteli hän ehdotuksen perustelua
sekä edelleen joukon puheita, joissa kouliintumattomat, paraastaan
nuoremmat miehet perusteellisten syiden sijasta yhä vain toistelivat
ja kirkuivat sanoja: tasavalta, tasavaltainen, tasavaltalaisenarvo
j.n.e. Sellainen tasavaltanimen paukuttaminen jokaisessa sopivassa
ja sopimattomassa tilaisuudessa oli häntä jo kauan suututtanut,
vallankin kun hän itse isänmaahansa nähden oli rehellinen
tasavaltalainen. Kun hän nyt otti sananvuoron, tunsi hän itsessään
pakoitusta pitää sen johdosta puhe, vallankin kun läsnäolijat
näyttivät hyvin tarvitsevan sellaista hyvää tarkoittavaa läksytystä.
"Hyvät kansalaiset!" aloitti hän mahdollisimman tyynesti, "ennenkuin
esitän eroavat mielipiteeni tästä esillä olevasta asiasta, en voi
olla kajoamatta tuohon minullekin kalliiseen sanaan tasavalta,
jonka me tunnin kuluessa olemme varmaankin kolmattakymmentä kertaa
kuulleet. Esi-isämme ovat pian kuusisataa vuotta sitten kuumissa
taisteluissa perustaneet ja lujittaneet tämän tasavallan, koskaan
silti suuhunsa ottamatta tuota sanaa, eivätkä vanhat liitto- ja
maakirjatkaan siitä tiedä. Vasta myöhemmin ovat hallitsevien
kaupunkien ylimykset ja porvarit sen itselleen ottaneet, antaakseen
tuolla kauniilla sanalla antiikkisen loisteen maalliselle
herruudelleen. Meillä on se nyt kielessämme, mutta ei väärinkäytöstä
varten. Minusta melkein tuntuu, että se joka sitä aina suussaan pitää
ja samalla rintoihinsa lyö, on ulkokultaisuuteen yhtä syyllinen
kuin mikä fariseus tai tekopyhä tahansa! Kuitenkaan meillä ei
nyt ole tämän asian kanssa tekemistä; ainoastaan siitä tahtoisin
huomauttaa, arvoisat kansalaiset, että tasavaltalaisenkin täytyy
ansaita kaikki tarpeensa ja ettei hänkään voi niitä pelkillä sanoilla
lunastaa; luonnonlaeista ei tasavalta pysty äänestämään, kaitselmus
suunnittelee maamiehelle hyödylliset vuodenaikojen säät yhtä hyvin
tasavallalle sen hyväksymisestä tai hylkäämisestä huolimatta
kuin kuningastenkin alammaisille ja itse kuninkaillekin, eikä
maailmanliike piittaa niiden maiden eikä maanosien hallitusmuodosta,
joiden läpi se kohisten ryntää. Tätä minä tahdoin huomauttaa,
ennenkuin siirryn mielipiteitäni paljastamaan ja käyn tätä kysymystä
asiallisemmin käsittelemään kuin mitä tähän saakka on ollut laita."
Tuo odottamaton saarna ei tehnyt hyvää. Jo ennemmin oli kuulunut
murinaa ja nyt keskeytti muuan puhujan sekä vaati sananvuoroa:
Näytti muka taasenkin olevan kiiru taantumukseen! Tuskin oli muuan
vuosi kulunut, niin ei eräs oman paikkakunnan lapsi, eräs entinen
kansakoululaitoksen jäsen, herra Martti Salander, joka nyt tosin
riippuu kultaisessa ketjussa, voinut enää sietää sanaa tasavalta!
Älköön asiain niin ollen muka vaadittako niitä, jotka tuota nimeä
vielä tunnustavat, vakavassa kansankokouksessa kuuntelemaan sille
vihamielisiä puheita. Jos muutoin joku haluaisi vielä puhua, niin
ehdotettaisiin keskustelun lopettamista sekä äänestystä.
Salander, joka oli jäänyt seisomaan, tahtoi korotetulla äänellä
jatkaa. Jotkut, jotka eivät olleet asiasta viisastuneet, kannattivat
häntä, toiset, joille hänen puheensa sisältö oli niinikään ollut
liian vaikeatajuinen, mutta joista se näytti halveksivalta, melusivat
vastaan; syntyi sekamelska, jossa voitolle pääsivät ne, jotka hänet
hyvin ymmärsivät, kuten Martti arveli, mutta jotka juuri olivat
vihoissaan siitä, mitä hän oli tarkoittanut ja jotka eivät tahtoneet
sitä sietää.
Häneltä riistettiin suunvuoro, vasta-ehdotusta ei tehty ja
kysymyksessä oleva asia julistettiin päätetyksi. Tosin se sitten
perästäpäin laajemman käsittelyn alaisena ollessaan hyljättiin.
Martti Salander sitävastoin oli tänään tullut yhtä kokemusta
rikkaammaksi. Hän jätti talon ja tuon arvoisan kylän ketään enää
näkemättä ja huolimatta käyttää rautatietä, jolla hän oli tullut,
lähti hän jalkapatikassa astelemaan muuatta polkua, joka suoraa
niittyjen ja metsien halki vei Münsterburgiin.
Näin yksin kävellessään saattoi hän miettiä, missä määrin ei
ainoastaan ylemmille valtiomiehille, vaan myöskin kansanmiehille oli
tarkoituksenmukaista sortaa ihmisten siveellistä, avomielisyyttä.
Kuitenkin kaikitenkin, ajatteli hän, olen minä iloinen, että tulin
sen sanoneeksi! Jotakin siitä sentään voi seurata; ja jos he oman
mielensä mukaan kirjoittavat minusta sanomalehtiin, niin sitten minä
vasta äänekkäästi tahdonkin saarnata, ettei tasavallan nimi ole
mikään kivi, jota kansalle sopii leipänä tarjota.
Tuo kunnon päätös kirkasti hänen jonkun verran ärtynyttä mieltään;
reippain askelin kiipesi hän ylös niitä kukkuloita, jotka hänet
vielä eroittivat kaupungista, ja pitkä keskikesän päivä teki hänelle
mahdolliseksi ehtiä ennen auringonlaskua korkeimman kukkulan laelle,
jossa häntä odotti harvinainen yllätys. Eräällä vasta niitetyllä,
osaksi puiden ympäröimällä niityllä oli läheisen kartanon isäntä
pannut pikku huvit toimeen. Hän oli asettanut puiden varjoon muutamia
pitkiä pöytiä sekä niitylle suulleen käännetyn suuren ammeen. Tämän
päällä istui kolme vaatimatonta soittoniekkaa, jotka vetelivät
muuatta yksinkertaista tanssinsäveltä. Martti oli tuota tyynen ilman
halki melkein ikävöiden kaikuvaa soittoa jo hetkisen kuunnellut; nyt
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Martti Salander: Romaani - 07
  • Parts
  • Martti Salander: Romaani - 01
    Total number of words is 3445
    Total number of unique words is 2014
    23.2 of words are in the 2000 most common words
    32.6 of words are in the 5000 most common words
    36.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 02
    Total number of words is 3574
    Total number of unique words is 1980
    25.1 of words are in the 2000 most common words
    36.1 of words are in the 5000 most common words
    40.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 03
    Total number of words is 3605
    Total number of unique words is 2008
    23.7 of words are in the 2000 most common words
    33.9 of words are in the 5000 most common words
    38.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 04
    Total number of words is 3572
    Total number of unique words is 1943
    25.0 of words are in the 2000 most common words
    35.3 of words are in the 5000 most common words
    39.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 05
    Total number of words is 3494
    Total number of unique words is 2029
    25.6 of words are in the 2000 most common words
    35.5 of words are in the 5000 most common words
    40.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 06
    Total number of words is 3508
    Total number of unique words is 1983
    23.8 of words are in the 2000 most common words
    33.1 of words are in the 5000 most common words
    38.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 07
    Total number of words is 3544
    Total number of unique words is 1928
    23.8 of words are in the 2000 most common words
    33.8 of words are in the 5000 most common words
    37.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 08
    Total number of words is 3535
    Total number of unique words is 1960
    24.1 of words are in the 2000 most common words
    33.4 of words are in the 5000 most common words
    38.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 09
    Total number of words is 3393
    Total number of unique words is 2020
    22.0 of words are in the 2000 most common words
    31.3 of words are in the 5000 most common words
    36.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 10
    Total number of words is 3477
    Total number of unique words is 1949
    23.6 of words are in the 2000 most common words
    33.1 of words are in the 5000 most common words
    37.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 11
    Total number of words is 3440
    Total number of unique words is 2047
    23.2 of words are in the 2000 most common words
    32.3 of words are in the 5000 most common words
    36.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 12
    Total number of words is 3447
    Total number of unique words is 1980
    23.9 of words are in the 2000 most common words
    31.9 of words are in the 5000 most common words
    37.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 13
    Total number of words is 3531
    Total number of unique words is 1982
    23.2 of words are in the 2000 most common words
    33.2 of words are in the 5000 most common words
    38.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 14
    Total number of words is 3590
    Total number of unique words is 1924
    24.9 of words are in the 2000 most common words
    34.1 of words are in the 5000 most common words
    38.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 15
    Total number of words is 3578
    Total number of unique words is 1953
    24.2 of words are in the 2000 most common words
    33.1 of words are in the 5000 most common words
    37.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 16
    Total number of words is 3591
    Total number of unique words is 1913
    24.7 of words are in the 2000 most common words
    34.0 of words are in the 5000 most common words
    39.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 17
    Total number of words is 3497
    Total number of unique words is 2027
    22.9 of words are in the 2000 most common words
    31.2 of words are in the 5000 most common words
    36.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 18
    Total number of words is 3741
    Total number of unique words is 1846
    27.2 of words are in the 2000 most common words
    37.6 of words are in the 5000 most common words
    42.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 19
    Total number of words is 3537
    Total number of unique words is 1957
    24.9 of words are in the 2000 most common words
    33.4 of words are in the 5000 most common words
    37.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 20
    Total number of words is 3572
    Total number of unique words is 1943
    26.0 of words are in the 2000 most common words
    36.0 of words are in the 5000 most common words
    41.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 21
    Total number of words is 3508
    Total number of unique words is 2040
    24.0 of words are in the 2000 most common words
    33.7 of words are in the 5000 most common words
    38.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 22
    Total number of words is 3557
    Total number of unique words is 1888
    26.4 of words are in the 2000 most common words
    35.6 of words are in the 5000 most common words
    40.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Martti Salander: Romaani - 23
    Total number of words is 361
    Total number of unique words is 275
    34.1 of words are in the 2000 most common words
    42.0 of words are in the 5000 most common words
    44.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.