Lukemisia lapsille 5 - 01

Total number of words is 3588
Total number of unique words is 1978
22.9 of words are in the 2000 most common words
31.9 of words are in the 5000 most common words
36.9 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.

LUKEMISIA LAPSILLE 5
Kirj.
Z. TOPELIUS.

Suomentaneet Aatto Suppanen, Em. Tamminen ja Olof Berg


Werner Söderström, Porvoo, 1893.



SISÄLLYS:
Suojelusenkelin ääni.
Höyhensaaret.
Rakennusmestari Talvi.
Refanut.
Alauda cantat.
Ilo-Matin lapset.
Koulupoikain voittolaulu.
Sanomalehdenlatoja kirjasinlaatikkonsa ääressä.
Vaivaisukko.
Prinsessa Kultakutri.
Iltakävely.
Mistä saamme joulukuusen?
Kuu kirkas.
Kevätpäivä Suomenlahdella.
Tuulentupa.
Pikku haltia.
Höyryveneen lämmittäjä.
Mustanmeren merimies.
Yrjön valtakunnat.
Pikku Lassi.
Rautatien konduktööri.
Niityn sunnuntai-aamu.
Vanha herra.
Tulitikku.
Telegrafisti.
Johanna d'Arc.
Petter Matin kivi.
Muurahainen etsimässä lääkärin apua.
Pohjaismyrskyn kehtolaulu.
Postiluukulla.
Kekola ja Sammalparta
Virkeitä poikia
Uusi vuosi 1868
Huhtikuun viimeinen päivä
Berndt Michaelin uni
Sikku


SUOJELUSENKELIN ÄÄNI.

Muistatko, kuinka kehtosi
Ääressä seisoi enkeli?
Sua seuraa vielä tänään tuo,
Varoittaa, varjelusta suo.
Kuuletko kehoitusta sen:
Ain' ollos puhdas, totinen,
Rakasta Luojaa, luotuja;
Äl' olla häpee lapsena.
Sun laises lapsi ollut on
Uroskin vahvin, verraton;
On viisain ollut pienenä:
Voit samoin sinä elpyä.
Vaan suurin ei, ei viisainkaan,
Ylistetyinkään päällä maan
Jumalan valtakuntaan käy,
Jos lapsen mielt' ei hällä näy.
Valossa asut ylhäällä
Elämän riemun lähteillä,
Lähteillä urhotöidenkin:
Ne sieltä virtaa laaksoihin.
Vaan ijäkkäämpäin alhaalla
Laaksossa täytyy taistella,
Jalassa pistin, pyrkien
Toiselle korkeudellen.
Säilytä lapsen-uskos vaan
Jesuksen kautta Jumalaan;
Ei muutoin ole milloinkaan
Valoa, rauhaa ollenkaan.
Kun sanotaan: ei suurena
Sit' uskota kuin lapsena,
Niin muista: taivaankin ja maan
Hukkuissa Sana säilyy vaan.
Vaikk' aivan rikas olisit,
Niin nöyrry vain kuin enkelit:
He itseään ei ylistä,
Vaan Herraa, hoitain ihmistä.
Laps olet köyhä, vähäinen,
Viallinen ja puutteinen;
On oppimatta sinulla
Elämän läksy lavea.
Sä heikko, Herran voimakkaan
Apua ano ainiaan,
Valoa, pyhitystä ja
Hyvyyden tielle neuvoa.
Tee työtä mielin uljahin
Iloisin, pelkäämättömin,
Valona kodin laulellen
Kuin vapaa, nuori lintunen.
Ole uskollinen ilossa
Ja suruss'; auta vaivaista
Rakastavasti, säälien;
Näe vikas, älä veljien.
Kotoas, maatas rakasta;
Voimassa, viisaudessa,
Hyveissä kasva; iloiten
Ann' henkes eestä totuuden!
Laps! Enkelis tää ääni on.
Sen koko maamme kuulkohon,
Niin kukkii se; sä olet sen
Keväinen nuori, kaunoinen.
Koivuniemellä elokuussa 1879.
Z. Topelius.


HÖYHENSAARET.

Tuolla ulkona Pohjanlahdessa, melkein Suomen ja Ruotsin keskivälillä
on muutamia vehreitä saaria, joita sanotaan _Höyhensaariksi_. Siellä
on niin kaunista. Eipä olisi luullut kaukana aavalla merellä, jossa
laineet vyöryvät tuvan korkuisina ja laivat hukkuvat syysöinä, niin,
eipä siellä olisi luullut olevan niin raittiita, iloisia, vehreitä
saaria tarjoamassa väsyneille purjehtijoille ystävällistä satamaa.
Siellä ei ole myrskyä, ei pauhaavia aaltoja eikä yksinäisen kalalokin
yksitoikkoista rääkynää kuohuvain maininkien keskellä. Kaikki huokuu
siellä niin suloista lepoa. Talvi lepää, aalto makaa, linnut laulavat
hiljaa, hyvin hiljaa, ja kullankeltaiselta loistava kuunvalo leikkii
tuoksuvilla kukilla ja puiden oksilla, jotka juovat kirkasta kastetta
illan viileydessä.
Ah, miten hyvältä ja suloiselta tuntuu siitä, joka pikku ruuhessaan
taistelee aaltojen pauhua vastaan, kun viimeinkin saa levähtää niin
kauniilla ja iloisella rannalla kuin Höyhensaarien. Mutta sangen moni
niitä turhaan etsii, heitä vain laineet ajelevat yöt päivät, eivätkä
he koskaan osaa tietä Höyhensaarille. Ja hyvin moni antaisi kultaa ja
mitä hyvänsä, jos vain löytäisi ne onnelliset saaret, ja kuitenkin ne
heidän edestänsä aina vain vaipuvat syvälle ja yhä syvemmälle mereen.
Sillä nuo Höyhensaaret ovat vähän omituiset ja salaperäiset. Ei
ole ainotakaan niin tarkkaa ja taitavaa perämiestä, vaikka hän
olisi purjehtinut ympäri koko maailmankin, että hän aina löytäisi
Höyhensaaret edes keskellä valoisaa päivääkään, jolloin aurinko
paistaa täydeltä terältä ja ihmiset ja eläimet työskentelevät koko
voimallaan. Mutta jos hän on hyvin väsyksissä valvonnasta ja kovasta
työstä, jos hän hartaasti rukoilee iltasiunauksensa ja sitte asettuu
hiljaan ruuheensa sekä antaa virran sitä omin päin kuljetella,
niin silloin hän saapuu sinne yhtä varmaan kuin laskisi kompassin
ja merikarttojen mukaan. Sillä Höyhensaarille päästään kolmea
tutkimatonta väylää myöten, joilla on nimenä _Työn kanava, Terveyden
raitis ulappa_ ja _Hyvän omantunnon tyyni satama_.
Sattuupa niinkin, että Höyhensaarille päästään ainoastaan
viimeinmainittua väylää. Sillä sinne saapuu myöskin monta sairasta ja
murheellista, jos heillä on hyvä omatunto. Ja silloin he unhottavat
kaikki tuskansa ja nojaavat onnellisina kuin hyvät lapset päätään
äitinsä syliin.
Tämä voi kyllä näyttää hyvin kummalliselta, ja sinä ehkä ajattelet,
ett'ei noita saaria ole ollenkaan olemassa. Mutta kyllä ne on yhtä
varmaan, kuin aurinko joka ilta laskeutuu ja joka aamu nousee
paistamaan sekä hyville että pahoille. Kysyhän vaikka keltä hyvältä
lapselta, he kyllä tietävät Höyhensaaret. Mahdoton on tarkalleen
näyttää, missä paikassa Höyhensaaret ovat, sillä ne ovat samanlaiset,
kuin Gotlanti-saaren sanotaan ennen muinoin olleen: ne näet joka aamu
silloin, kun kukko laulaa, vaipuvat kaikkine ihanuuksineen meren
syvyyteen, ja joka ilta, kun varjot pitenevät ja tähdet alkavat
tuikkia taivaalla, nousevat ne meren salaperäiset ihmeet kaikessa
kukoistavassa vehreydessään jälleen meren pinnalle. Silloin ne
uiskentelevat keveästi kuin untuvat ja höyhenet kirkkaalla meren
pinnalla, ja siitä ne luultavasti ovat saaneet nimensäkin, ell'eivät
ole saaneet sitä muusta syystä.
Näillä suloisilla saarilla ja keskellä synkintä metsää on raakuista
tehty luola, koristettu kaiken maailman komeudella, iltataivaan
ihanuudella ja kaikilla meren rikkauksilla. Siellä välkkyvät
sinisimmät tähdet, siellä loistavat jaloimmat kivet. Kauneimpia
koralliportaita myöten pääsee vaeltaja perlemo-saleihin, joissa
kirkkaimmat kultaseinät kuvastuvat hohtavista hopealattioista ja
säteilevistä kristallikatoista. Tuhannen tuhansia kalliita helmiä on
lukemattomina pikku ikkunoina kultaseinissä, ja säihkyvät timantit
riippuvat tulisäteinä katoista. Kaikki kesän rakkaat kukat levittävät
näihin saleihin suloisinta tuoksuansa. Hiljainen uupumus ja rauha
laskeutuu kaikkien päälle, jotka hengittävät niiden hajua. Mutta
väkevimmin kaikista tuoksuu siellä unikkokukka, joka muuten on maan
päällä välinpitämätön. Ei se siellä luolassa seiso, niinkuin tuolla
ulkona kukkanurmikolla, komeana ja yksinkertaisena, niinkuin se,
jolla on kaunis ruumis, vaan tyhmä sielu; ei, vaan siellä leviää sen
tummanpunaisesta ja mustansinervästä terästä hieno ja miellyttävä,
mutta huumaava höyry, suloisempi kuin makein hunaja, kauas ylt'ympäri
Höyhensaarien.
Monta sataa, lukemattomia saleja on siinä kauniissa luolassa. Kaikki
ne ovat korkeat ja säihkyvän valoisat, mutta niiden valo ei ole
päivän valkoista valoa, vaan se on ennemmin kuin tähden loistoa tai
kuutamoa kauniilla järvellä yöllä. Senpätähden kun niihin astutaan
häikäsevästä päivänpaisteesta, niin luullaan astuvansa varjojen ja
hämärän ihmeelliseen maailmaan. Mutta kohtapa huomataan, miten kaikki
esineet levittävät omaa ihmeellistä loistoaan, vaan eivät koskaan
häikäse. Ja siinä lempeässä valon hämyssä voidaan hyvästi erottaa
kaikki rakkaat kasvojenpiirteet, siellä nähdään ja tunnetaan kaikki
rakkaat ja hyvät vanhat ystävät.
Siellä tulee sinulle vastaan paraat ystäväsi, aivan niinkuin
olisivat siellä kotonaan; he syleilevät sinua ja toivottavat sinulle
sydämmestänsä tervetuloa. Ja vaikkapa he muuten ovatkin kaukana,
aivan toisissa maissa, taikka kuolleet ijäisessä rauhassa ja sinä
olet ehtinyt jo tuhannesti itkeä heidän ruohottuneilla haudoillansa,
niin he kuitenkin täällä Höyhensaarien kauneissa luolissa astuvat
vastaasi niin kukoistavina terveydestä ja nuoruudesta, niin
iloisina ja onnellisina, kuin suru ja kuolema eivät olisi teitä
koskaan erottaneet toisistanne. Sinä otat heitä kädestä, suutelet
heidän punakoita poskiansa, ja sinusta tuntuu kaikki olevan aivan
entisellään. Silloin leikitte taaskin entisiä leikkejänne. Komean
pallosi, jonka sait pikku poikana ja joka ammoin sitte hävisi sinulta
kenties minne, sen nyt löydät ja se lentää kuin ennenkin, paremmin
kuin mikään muu pallo maailmassa. Ja vanha rakas nukke, jolta ammoin
sitte katkesivat sekä kädet että jalat; maalattu puuhevonen, jonka
kerran sait joululahjaksi ja joka sitte katkasi kaikki jalkansa;
kaunis kuvakirja, jonka pikku sisaresi sinulta repi silloin, kun
olit poissa; ja kelkka, se, jossa oli raudat jalasten alla ja joka
juoksi edelle kaikista muista kelkoista ja jota surit niin kovin, kun
se sinulta varastettiin; kaikki, kaikki ne löydät jälleen, uusina,
kauneina, aivan kuin ne ensin saadessasi olivat. Pallossa ei ole
ainoatakaan likapilkkua; nukke on eheä ja siisti ensimäisessä uudessa
puvussaan; hevosella on kaikki kunnolliset jalat ehyet; kuvakirja on
vahingoittumatta, siinä ei ole edes lehtien nurkatkaan käännettynä,
eikä kelkalla ole mitään muuta halua kuin päästä luistamaan pitkin
mäkeä. Niin, kukapa voisi uskoa sellaista onnea? Mutta kas, niin se
on, ja se on hauskaa!
Nyt rupeat leikkimään. Mutta se ei käy aivan niinkuin muissa
leikeissä. Leikkikalu häviää käsistäsi, tietämättäsi millä tavalla,
ja heti on toinen sen sijassa, sinun ottamattasi, aivan itsestään
tullut. Ystäväsi tulevat ja häviävät niin ihmeellisellä tavalla.
Ja sinä itse olet milloin missäkin, mutta jos sinulla mielestäsi
on hyvin kiire, niin et ehdi ollenkaan liikkeelle etkä pääse
paikastasi. Muuten liikut kuin ilmassa. Kun paraillaan leikit
vanhassa kodissasi, jossa kaikki on niin tuttua, olet jo samana
silmänräpäyksenä ehtinyt lukea läksysi koulussa, etkä tiedä, mitenkä
olet sinne joutunutkaan. Ja kun istut veneessäsi järvellä ja pääset
yhdellä airojen vedällyksellä monta peninkulmaa, joudut tietämättäsi
silmänräpäyksessä korkealle vuorelle. Mutta se ei sinua ollenkaan
kummastuta. Koira, joka haukkui sinua eilen, muuttuu yht'äkkiään
samaksi koiraksi, joka monta vuotta sitte kävi noutamassa sinun
keppisi järvestä. Koulumaisterista on tullut pikku poika, joka ammoin
sitte paimenteli lehmiä. Ja sinä itse olet samalla kertaa niin pieni,
ett'et itse saa pannuksi kenkiäsi kiinni, mutta kuitenkin niin suuri
ja vanha, että sinulla on monta pikku lasta, joille sinun pitää tehdä
voileipiä. Ja se kaikki tuntuu sinusta aivan luonnolliselta, sekin,
että hevosesi muuttuu puuksi, talosta tulee kissa ja sinun kirjastasi
piparkakku. Sinä et edes ajattele, että niinhän sen pitää ollakin.
Sinä et sitäkään ihmettelisi, jos kerrassaan kasvaisit seitsemän
peninkulmaa pitkäksi ja olisit tuhat vuotta vanha.
On sanomattoman hauskaa ja käsittämättömän kaunista Höyhensaarilla.
Mutta vähän matkan päässä ovat _Ohdakesaaret_. Sinne joutuu moni,
joka pitää perää vähän viistoon tässä maailmassa, on laiska taikka
on hankkinut itselleen pahan omantunnon. Ohdakesaarissa on myöskin
luola, jonka suu on samannäköinen kuin Höyhensaarten luolan, ja juuri
sentähden moni hairahtuukin. Vaan kyllä se erehdys pian huomataan.
Näiden Ohdakesaarten luolaan vie livakka polku pitkin karkeata, kovaa
vuorta. Kosteat seinät ovat homeessa ja katosta riippuu hämähäkin
verkkoja. Höyhensaarten ruusuvuoteiden sijassa on täällä nokkosia,
purojen suloisen lorinan sijassa pauhaavia koskia ja lintujen
liverryksen sijassa varisten raakuntaa. Täällä on korkea torni,
josta alinomaa ollaan putoamaisillaan, ja syvä hetesuo, josta ei
millään tavalla päästä ylös. Kummallisia ja rumia olentoja kuljeksii
siellä päälaellaan. Ja pimeässä yössä piirustelee valkoinen enkeli
tulihiilellä seiniin tottelemattomain, petollisten, kateellisten ja
riitaisten vaeltelijain pahoja töitä.
Ei, mepä emme lähdekään Ohdakesaariin emmekä _Painajaisen_ luo, joka
siellä asuu. Me purjehdimme Höyhensaariin, sillä siellä asuu hyvä
ystävä. Siellä on vanha, hyvin vanha ukko luolan suulla; niin, hän
on niin vanha, että kun Aadam ensi kerran nukkui paratiisin puun
alle, seisoi vanha _Nukku Matti_ jo silloin hänen vieressänsä ja
levitti hänen päällensä ruusupeitten. Pitkä, valkoinen parta riippuu
kunnianarvoisen ukon leuassa; vyöllä on hänellä punainen samettivyö.
Hänen pitkä valkoinen nuttunsa, hänen siniset sukkansa ja keltaiset
kenkänsä ovat kaikki kudotut pehmoisimmista untuvista. Kun hän
ojentaa sinulle kätensä, on se pehmoinen kuin hienoin puuvilla, ja
kun hän hiljaa koskee sinun silmäluomiisi, tulevat ne heti niin
suloisen raskaiksi. Ei ole mitään niin hyväilevän lempeää kuin hänen
äänensä, kun hän lehtien hiljaa suhistessa ja mettisten suristessa
laulaen nukuttaa hyviä lapsia, ja niin suloisen lempeät ovat hänen
silmänsä, että arimmatkin tytöt mielellään hiipivät hänen syliinsä ja
painavat kutripäätänsä hänen ystävälliseen helmaansa.
Oi, niitä kauniita silmiä, jospa tietäisit, miten Jumalan rakkaus ja
laupeus niistä loistaa, niin rakastaisit häntä vielä kahta vertaa
enemmän. Sillä kun laupias Jumala katsoi ensimäistä paratiisia,
lähetti hän hyvän enkelin sulkemaan ihmisten silmiä pimeän yön
ajaksi; ja nähtyään maan päällä olevan niin paljo vaivaa ja surua,
lähetti Jumala saman hyvän enkelin antamaan ihmisille lepoa ja
unhotusta. Ja se hyvä enkeli oli Nukku Matti, kuoleman vanhempi
veli; sentähden loistaa hänen kauneista silmistään ijankaikkisuuden
syvyyttä. Ja kaikki kansat tuntevat hänet, rakastavat häntä ja
antavat hänelle eri nimiä. Mutta enimmin kaikista rakastavat
lapset häntä, sillä heitä hän hellimmästi hoitelee. Jo he niinkin
pieninä, ett'eivät tunne omaa äitiänsä, tuntevat kuitenkin hänet,
ja hän istuu heidän kehtonsa vieressä yöt päivät. Ja kun lapset
kasvavat suuremmiksi, ottaa hän heidät syliinsä ja vie kaikki hyvät
lapset Höyhensaarille, ja hän tahtoisi niin mielellään viedä sinne
myöskin pahat ja tottelemattomat lapset, mutta he eivät tahdo itse.
Silloin Nukku Matti itkee, että heille pitää käymän niin pahoin
Ohdakesaarilla, ja hän kuuntelee lakkaamatta, eivätkö he ehkä kadu,
että hän iloksensa saisi ottaa heidät vastaan ruusuvuoteille.
Koska hän niin suuresti rakastaa lapsia, tekee hän usein heille
pikku kepposiakin. Hän se iltasilla kylvää heille silmiin hiekkaa
ja maalaa heidän poskillensa Höyhensaarien ruusuja. Hän se narraa
poikia virutteleimaan koulussa ja tyttöjä haukottelemaan pianota
soittaessaan. Niin, tuleepa hän välistä käskemättä myöskin ylhäisten
herrain ja neuvosmiesten istuntoihin tai oppineiden maisterien
puheihin tai ylioppilasten kieliopin lukuun, ja heti kaikki ne
herrat tuntevat sanomatonta puolipäivä-levon halua. Mummot ovat
usein kirkossa pahassa pulassa Nukku Matista. He nyykäyttävät tuon
tuostakin päätään ja korvat rupeavat suhisemaan papin saarnatessa.
Siinä Nukku Matti tekee hyvin veitikkamaisesti, mutta hän vain
koettelee, onko kirkonkäynti oikein sydämmestä vaiko vain tavan
vuoksi. Miten hyvä hän muuten on, sen kaikki ne itse paraiten
tietävät, jotka kerrankaan ovat käyneet Höyhensaarilla. Hän osaa
niin hyvin sijoittaa vieraansa juuri niihin huoneihin, jotka
kullekin paraiten sopivat; väsyneen työmiehen panee hän hämärään
saliin tähtien valoon ja tanssista väsyneen tytön ruusunkarvaiseen
kuutamokammariin. Siellä hän kylvelee valkoisia tuomenkukkia heidän
päällensä ja lähettää suloisimmat unensa liihoittelemaan heidän
ympärilleen.
Tunnetko sinä unet? No, kukapa niitä ei tuntisi? Niin, mutta on se
sentään niin ja näin. Tiedätköhän, että ne ovat yön pikku poikia
ja tyttöjä, joille Nukku Matti antaa luvan lentää tähdistä alas
iltataivaan kannelle, ja välistä ne karkaavat päivälläkin pilvien
lävitse. Ne ovat hyvin hienot olennot, kudotut valosta ja varjosta;
sentähden ne voivatkin yht'äkkiä muuttua ja ruveta minkä muotoisiksi
hyvänsä. Ne pukeutuvat kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiin
haamuihin ja matkivat ihmisten elämää, niinkuin peili matkii ihmisen
kuvaa. Ne kantavat sinua silmänräpäyksessä satoja peninkulmia ja
tuovat yhtä pian sieltä takaisin. Ne lupaavat sinulle kaikkea,
mitä mieluisimmin tahdot, ja sinä olet niin äärettömän iloinen:
mutta seuraavana silmänräpäyksenä et sitä enää muistakaan. He vain
näyttelevät sinulle varjokuvia ja sinä olet olevinasi mukana; he ovat
sokkosilla sinun kanssasi, etkä sinä koskaan saa heitä kiinni. Niin,
ja välistä he vielä ovat ennustavinaan tuleviakin asioita; jos niin
tapahtuu, on hyvä, mutta jos ei tapahdu, ei siitä tarvitse heitä
moittia. Unet ovat vain unia.
Ohdakesaarilla asuu vain pahoja unia. Onneton se, ken joutuu niiden
käsiin! Ne pudottavat hänet järveen, eikä hän kuitenkaan putoa,
vaikka yhä luulee putoavansa. He kuljettelevat häntä pimeätä tietä,
jossa tulee rosvo vastaan, taikka ärsyttävät he hänen päällensä
vihaisen koiran tai härjän. Rosvo ei tee pahaa, koira ei pure, härkä
ei puske, mutta kyllä aivan siltä näyttää. Se on kaikki aivan hullua.
Älä mene Ohdakesaarille!
Monta kirjoitusta loistaa Höyhensaarien luolan kultaseinissä, ja ken
vain ehtii niitä lukea, hänelle ei koskaan tule puutetta kauneista
saduista. Vahinko vain, että niin harvoin on aikaa lukemiseen,
sillä nuo palvelevaiset unet tulevat heti pehmeillä pyyhkimillään
tomuttamaan seiniä ja kohta ovat kaikki loistavat kirjoitukset pois
laistuina.
Minä tunsin ennen muinoin pikku pojan, joka oli joka ilta Nukku Matin
luona Höyhensaarilla ja tiesi sen merkillisen taidon, miten unia
pyydellään kiinni. Hän oppi ruusupensaan hämähäkiltä kutomaan verkkoa
iltaruskosta ja kuutamosta. Verkon hän viritti auringon laskun ja
nousun välille ja unet sotkeutuivat siihen. Sillä tavalla pyyteli hän
yön veitikkamaiset lapset ja sulki heidät unikonvarsista tehtyihin
häkkeihin. Silloin oli hänellä aikaa lukea kultaisia kirjoituksia,
ja luettuaan ne kaikki päästi hän unet unikkohäkeistä. Nukku Matti
nauroi ja lähetti seuraavana yönä sata viisitoista hullunkurista unta
tanssimaan pojan ympärillä. Mutta hänhän jo oli lukenut sadut ja
kertoo nyt niitä mielellään kelle hyvänsä. Kaksi niistä on tässäkin
kirjassa: "Pikku Lassi" ja "Prinsessa Kultakutri". Kyllä niitä on
paljo muitakin.


RAKENNUSMESTARI TALVI

Nyt kunkin kuullaan kertovan
Jo rautasilloista, sokkeloista,
Vaan talven työ sepä vast' on toista.
Hän miesten mies ihan varmahan.
Niin ei muut mestarit tehdä saata,
Kuin kaikkialle hän pitkin maata
Järville siltoja sitelee
Ja lumitorneja laittelee.
Ja katusulkuja, muurit lisää,
On kelkkamäkien kanta-isä.
Kaljuiksi hän kadut silottaa,
Hän silkkihattuhun metsän saa
Ja kaikki hienoksi kiillottaa.
Myös tietää kyllä sen kukin meistä,
Ett' oivan huolen hän pitää teistä.
Rämettä Suomessa ei, ei suota
Niin pohjatonta ja pehmeää,
Ett'ei hän saa lasisiltaan tuota
Ja tietä sen yli sileää.
Niin on se kuin teräs-rautatie,
Sen kiskot kestävät, pitkä rata,
Kaks kertaakin peninkulmaa sata,
Se kauas sun napamaille vie.
Maan päällä moitita ei rantarataa,
On sillä kulkea iloisata:
Kas, metsä juoksee! Kas, lahti kaartaa!
Kas, höyryhepo -- se reki on --
Höyryttä kulkevi kuutamon
Valossa tuulena vettä, saarta!
Se hanskaa Pohjolan eloa:
Ei rettelöidä, ei jankata,
Kun rautatien, jota Talvi laittaa,
Saa valtiopäivittä, valtiaitta,
Ei miljooneja sen teko maksa,
Köyhinkin kulkea sillä jaksaa,
Sen konduktööri on poikanen,
Hän junaa johtavi riemuiten.
Rakennusmestari Talvi, mitä
Sä joskus juonia viitsit pitää.
Kun lammikkoon sinä loiskahdat,
Ties lumiloskalla tahrajat?
Miks toisinaan sinä juonittelet,
Kun lumivyöryjä vierittelet
Ja raesatehin sokaiset
Sun siltas oivat ja kaunoiset?
Työs paremmin koe, Talvi, johtaa!
Ja kiltti ollos sä meitä kohtaan,
Suo tietäs turvassa matkata,
Ett'emme uimahan uppoa!
Suo lunta hienoa, puhdasta,
Sä reen ja kelkkamme luistaa anna,
Suo teräsluistimet jalkaan panna,
Yön tähtikynttiläin loistaa suo,
Suo, että kuutamo kultaa luo,
Hopeajärvellä jään suo hohtaa,
Suo lasten mäessä kelkkaa johtaa
Ja, kädet kontassa, leipoa
Sokerikakkunen Suomesta!


REFANUT.

Toivo-laiva oli satamansiltaan kiinnitettynä: poikajoukko oli saanut
luvan mennä kiipeilemään sen nuoriin. Muutamat uskalsivat nousta
aina suureen märssykoriin asti, kaksi pääsi vieläkin ylemmäksi,
pieneen märssykoriin, ja yhdellä oli hyvä halu kerran eläessään
koettaa, miltähän tuntuisi pramraaka-pirulla ratsastaminen. Oli
sunnuntai-ilta. Nuora-Matti istui ankkurinketjuilla etukannella ja
hän oli juuri lukenut virsikirjaansa, vaan pani sen nyt viereensä ja
rupesi katselemaan poikia. Nuora-Matti oli vanha pikinuttu, oikea
ahvettunut merimies, joka oli koetellut kaikkia tuulia ja purjehtinut
kaikenlaisilla vesillä ja merillä aina siitä asti, kun jaksoi nostaa
airon. Iloinen ja leikillinen mies hän oli, tämä Nuora-Matti-vanhus;
hän osasi kertoa monta hupaista seikkailua ja pani aina omiansa
lisäksi, niin että kyllä riitti, mutta sepä se juuri onkin monen
mielestä kaikkein parasta. Pojat rakastivat Nuora-Mattia, hän se
vasta oli aika mies ja osasi kertoa historioita paremmin kuin kukaan
muu, vaikka kyllä välistä melkein kuin kurillansa.
Nuora-Matti pani pois virsikirjan, vilkasi märssyyn päin ja huusi:
"hoi, pojat, siellä köysissä!"
"Hoi!" vastasivat pojat, jotka olivat nousseet ylimmäksi.
"Luota sinä käsiisi äläkä jalkoihisi, sinä siellä latvassa, muuten
tulla tuiskahdat alas kuin variksen poika!" neuvoi Nuora-Matti.
"Ihan niin!" huusi ylimmäksi ehtinyt huimapää, liihentäytyen yhä
ulommaksi pramraa'alle.
Nuora-Matti mutisi jotakin koiranpennuista, jotka tahtovat olla
kissanpoikia, eikä ollut enää niinä miehinäänkään, että muka huomaisi
koko poikajoukkoa, mutta piti kuitenkin hyvin varansa ja vilkasi
vähäväliä sinne päin, koska hän kerran oli vahtina laivan kannella.
Pianpa pojat väsyivätkin kiipeilemiseen. Eräs märssypoika pyyhki
hikeä otsastaan ja arveli Toivoa aika suureksi laivaksi, jonka
raa'annokkaan kiipeäminen ei suinkaan ollut mitätön urhotyö.
"No niin", sanoi Nuora-Matti välinpitämättömästi, "onhan tuo vähän
likempänä kuuta. Kyllä Toivo on suuri, mutta olisittepas nähneet
Refanutin!"
"Mikä se on, se Refanut?" kysyivät pojat, "Kerros meille, Matti!"
"No, senhän toki tietää joka kokkipoikakin, joka on veneellä vienyt
puuastioita Köpenhaminaan. Eihän teistä kukaan liene niin tietämätön."
Mutta pojista ei ollut kukaan kuullut puhuttavan mitään sellaista
kaikissa luonnon kolmessa valtakunnassa; Matin piti kaikin mokomin
kertoa.
Nuora-Matti laittoi poskeensa aivan uuden mällin, siveli partaansa,
katsoa tirkisti veitikkamaisesti poikia ja alkoi:
"Onko teistä kukaan käynyt Torniossa?"
"Ei", vastasivat pojat.
"No, samapa se. Tornio on kaupunki niin etäällä tuolla pohjoisessa
päin, että kun siellä lasketaan rysä, niin voidaan saada siihen
aurinkokin menemään juhannuksen aikaan. Siellä saadaan niin suuria
lohia, että niillä on silmät kuin täyskuu. Vielä pohjoisempana
on korkea vuori Aavasaksa, jonne ihmisiä matkustelee satojen
peninkulmain päästä asettamaan kellojansa auringon mukaan juuri kello
12 yöllä ja kirjoittelemaan harakanvarpaita vuoreen."
"Vai niin", sanoivat pojat.
"Torniossa asui monta vuotta sitte rikas kauppias, herra Petter.
Hän oli niin rikas, niin suunnattoman rikas, että hänellä oli
kaksikymmentä laivaa merellä, ja kun kuningas tuli Tornioon katsomaan
keskikesäisen yön aurinkoa, teetti herra Petter lasiseinäisen
kammarin jokeen, että kuningas näkisi lohien uiskentelemisen.
"Mutta eihän se ihminen koskaan saa kylliksensä; niinpä herra
Petterkin, jolla jo oli niin paljo rikkautta, mietiskeli, että hänen
pitäisi päästä vielä toista vertaa rikkaammaksi. Hän oli päättänyt
vuorata koko Aavasaksa-vuoren kullalla, koska se kerran oli niin
merkillinen, ja sitte tulisi koko maailman kuuluksi, että sen on
herra Petter tehnyt. Sentähden hän haetti Lapista kuuluisan velhon ja
kysyi häneltä, mitenkä hän lyhyessä ajassa saisi niin paljon kultaa,
kuin tarvitsisi. Velho mietti asiaa seitsemän vuotta, kysellen neuvoa
kaikilta Lapinmaan muilta velhoilta, ja vastasi viimein:
"'Rakennuta Refanut!'
"'Mikä se on?' kysyi herra Petter, sillä hän ei ollut yhtään viisaampi
teitä, sylttynokat, vaikka oli niin rikas.
"'Niin', sanoi velho, 'Refanut on velholaiva, jonka vertaista ei ole
koko maailmassa. Siihen mahtuu enempi tavaraa kuin sataan muuhun
laivaan, ja vähemmässä kuin kolmessa vuodessa saa se kokoon enemmän
kultaa kuin Lapissa on kiviä.'
"Ohoh!" sanoivat pojat.
"Niin, aivan niin sanoi herra Petterkin. Ohoh! sanoi hän. Mistä
ihmeestä minä saisin rakennustarpeita ja rakennusmestareja semmoisen
laivan tekoon?"
"'Kyllä minä siitä pidän huolen', sanoi velho. 'Minä rakennan
kaikki valmiiksi, enkä tahdo sinulta muuta kuin tyttäresi neiti
Päivänpaisteen vaimokseni.'
"Herra Petter mietti asiaa vähän, sillä velho oli sata vuotta vanha
eikä neiti Päivänpaiste vielä kahtakymmentäkään täyttänyt. Mutta kun
hän ajatteli Aavasaksaa kultapuvussa, niin jopa se ihanne voitti, hän
suostui velhon kauppaan ja pani vain ehdoksi, että häät oli pidettävä
vasta sitte, kun Refanut ehti palata ensi matkaltaan.
"Nyt alkoi velho rakentaa. Kuusamon tunturilla kaukana pohjoisessa
on honkia, jotka eivät ole paljon nuoremmat vedenpaisumista.
Sinne lähetettiin kaikki Lapin velhot hakkaamaan ja vetämään;
karhut valjastettiin rekien eteen ja ne vetivät rakennustarpeet
meren rantaan. Siihen tehtiin veistämö, niin suuri ja korkea kuin
vuorenselkä, ja siinä rakennettiin Refanut. Kun se viimein laskettiin
vesille, kuohahti meri yli rantojensa, merenpohja halkesi, hyökylaine
nousi aina Oulunjärveen saakka ja kivitti kaikki Keminjoen kosket.
"Kun Refanut sitte seisoi vesillä, oli sen perä Torniossa, vaan
etukeulan lippu häilyi Vaasan kohdalla ja keulan kärki lakasi eräässä
käännöksessä kumoon kaikki Hämeen metsät. Kolme mastoa siinä oli,
mutta niiden kumpikin väli oli niin pitkä, että varikselta kului
koko päivä lentäessä maston latvasta toiseen. Ja niin pitkät ne
mastot olivat, että kun pieni laivapoika lähetettiin sitomaan kiinni
märssypurjetta, hän oli vanha harmaapää ukko tullessaan sieltä alas.
Laivaväeksi valittiin 10,000 reipasta merimiestä, ja kun joka mies
söi puoli kappaa herneitä ja vadillisen puuroa päivässä, niin siitä
voi kuka hyvänsä sormillaan laskea, miten paljo herneitä ja puuroa
siinä tarvittiin vuoden varaksi."
Pojat nauroivat ja alkoivat lukea sormillaan.
"Joka väkipyörässä oli ruokapaikka ja joka märssyssä seurahuone.
Ankkuriketjuista ei puhettakaan; joka rengasta nostamaan tarvittiin
kaksitoista miestä. Nuorat olivat paksummat kuin minä..."
"No, jopa olivat paksut!" sanoivat pojat.
"Ja partuunit ... no niin, pahin oli, että kun laivaa tahdottiin
kääntää ja purjeita sovittaa tuulen mukaan, täytyi ratsumiehen
ajaa lennättää kolme viikkoa täyttä laukkaa ensin pitkin laivaa,
sitte poikki edestakaisin ja huutaa täyttä kurkkua, että oli aivan
läkähtyä: 'hei pojat! käännetään!'"
"Sitte siellä on täytynyt olla kestkievarejakin välillä!" virkkoi
muuan poika.
"Sanopas muuta! Miksikä siellä ei olisi ollut kestkievareja! Mutta
eipä ollut helppo löytää taitavaa kapteenia niin suurelle laivalle;
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Lukemisia lapsille 5 - 02
  • Parts
  • Lukemisia lapsille 5 - 01
    Total number of words is 3588
    Total number of unique words is 1978
    22.9 of words are in the 2000 most common words
    31.9 of words are in the 5000 most common words
    36.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Lukemisia lapsille 5 - 02
    Total number of words is 3642
    Total number of unique words is 1902
    23.9 of words are in the 2000 most common words
    33.5 of words are in the 5000 most common words
    38.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Lukemisia lapsille 5 - 03
    Total number of words is 3613
    Total number of unique words is 1856
    23.9 of words are in the 2000 most common words
    34.0 of words are in the 5000 most common words
    39.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Lukemisia lapsille 5 - 04
    Total number of words is 3597
    Total number of unique words is 1876
    23.2 of words are in the 2000 most common words
    33.1 of words are in the 5000 most common words
    38.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Lukemisia lapsille 5 - 05
    Total number of words is 3503
    Total number of unique words is 1841
    24.6 of words are in the 2000 most common words
    33.6 of words are in the 5000 most common words
    39.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Lukemisia lapsille 5 - 06
    Total number of words is 3638
    Total number of unique words is 1873
    22.6 of words are in the 2000 most common words
    32.1 of words are in the 5000 most common words
    36.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Lukemisia lapsille 5 - 07
    Total number of words is 3585
    Total number of unique words is 1921
    24.9 of words are in the 2000 most common words
    34.1 of words are in the 5000 most common words
    39.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Lukemisia lapsille 5 - 08
    Total number of words is 3559
    Total number of unique words is 1959
    23.0 of words are in the 2000 most common words
    32.2 of words are in the 5000 most common words
    36.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Lukemisia lapsille 5 - 09
    Total number of words is 3131
    Total number of unique words is 1751
    22.4 of words are in the 2000 most common words
    31.5 of words are in the 5000 most common words
    35.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Lukemisia lapsille 5 - 10
    Total number of words is 3624
    Total number of unique words is 1927
    24.4 of words are in the 2000 most common words
    33.1 of words are in the 5000 most common words
    38.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Lukemisia lapsille 5 - 11
    Total number of words is 3543
    Total number of unique words is 1965
    23.7 of words are in the 2000 most common words
    33.7 of words are in the 5000 most common words
    38.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Lukemisia lapsille 5 - 12
    Total number of words is 2735
    Total number of unique words is 1526
    24.7 of words are in the 2000 most common words
    33.5 of words are in the 5000 most common words
    38.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.