Lukemisia lapsille 1 - 05

*Roosa*. Ah, miten kaunista, niin kaunista! Jospa olisin mustalaistyttö!
*Augusta*. Ja saisin joka päivä kävellä vihreässä metsässä ja katsella
kuuta.
*Lotta*. Mitäpä siinä olisi huvia, siitä vain tulee nälkä.
*Viktoria*. Mutta kun saisi katsoa kättä!
*Fanny*. Ja soittaa kitaraa ja tanssia helistimien kanssa! Tottahan
Preciosa osasi tanssia?
*Sofia*. Tietysti, kyllä hän osasi. Näin... Mutta ei muut osaa tanssia
niin kuin mustalaistytöt. Tiedättekö, että ne raukat ovat kärsineet
paljon vääryyttä ihmisiltä tuolla Espanjassa.
*Lotta*. En minä ole vielä kuullut, että sellaisista syistä tanssitaan.
*Sofia*. Kyllä -- toivottomuuden pakosta. Ette usko, miten suloista on
olla toivottomana. Mutta malttakaahan, nyt minä rupean viardaksi. Kas
niin, nyt käykää lattialle piiriin istumaan. _(Tytöt istuutuvat.)_ On
pimeä yö. Pata on tässä tulella kiehumassa _(panee ompelukorin
lattialle)._ Minä hämmennän pataa _(heilauttaa linjaalia)._ Ja minä
sanon _(karhealla äänellä)_: Preciosa, sokuriseni, sommitteletko taaskin
runoja kuulle? _(Tavallisella äänellään:)_ Sitte minä näen Alonson
ratsastaen tulevan kuutamassa. _(Taas karkealla äänellä:)_ Ah, teidän
armonne, miten meitä peljästytitte!
_(Viime sanain aikana tulee rouva Streng huomaamatta ja jää hetkiseksi
kuuntelemaan.)_
*Rouva Streng*. Niinpä tosiaankin. _(Tytöt peljästyvät ja juoksevat
paikoilleen.)_ Johan teillä taas on ne teaatterikujeenne mielessä. Hyvät
lapset, joka asia ajallaan, leikki silloin, kuin sopii, ja vakavina
ollaan, milloin sen aika on. Minä kuitenkin annan teille nyt tuon
anteeksi, jos osaatte läksynne paremmin, kuin koko tällä viikolla olette
osanneet. Ryhtykäämme nyt maantieteesen. Boström... Mikä tämä meri on?
_(Näyttää kartalta.)_
*Fanny* _(havahtuen)._ Pohjois-tanssimeri.
*Rouva Streng*. Houritko sinä! Pohjois-tanssimeri!
*Fanny* _(hämillään)._ Jäämeri, aioin minä sanoa.
*Rouva Streng*. Ja tuo suuri saari tuolla ylhäällä.
*Fanny*. Huippuvuoret.
*Rouva Streng*. Ja mikä on tämä maa tässä alhaalla, Friman?
*Augusta* _(havahtuen)._ Preciosa.
*Rouva Streng*. Missä sinun ajatuksesi ovat? -- No, Anckarström.
*Lotta* _(säikähtäen)._ En minä ole häntä nähnyt, kun en ole käynyt
teaatterissa.
*Rouva Streng*. Mitä sinä et ole nähnyt. _(Lotta hieroo itkua.)_ Käy
istumaan. Mikä sen maan nimi on, joka on Jäämeren eteläpuolella, Seger?
*Viktoria* _(hypähtäen)._ Espanja.
*Rouva Streng*. Sepä kummallista! Mikä kansa siellä asuu? Puolivilli
kansa, joka käyttää pukiminaan eläinten taljoja ja oleksii teltoissa.
Tietääkö kukaan?
*Roosa* _(hyvin iloisesti)._ Siellä asuu mustalaisia.
*Rouva Streng* _(närkästyneesti)._ Hm!... Siellä asuu lappalaisia ja
lännempänä on Norja. Mutta tässä on pitkä maa Norjaa itäpuolella. Sieltä
tuli se kuningas, joka ensin valloitti Suomen. Mikä hänen nimensä oli,
Kronfelt?
*Sofia* _(hämillään)._ Hänen nimensä oli ... Alonso.
*Rouva Streng*. Tyttö, mitä sinä ajattelet? Voiko kukaan Suomen lapsi
koskaan unhottaa Ruotsia? Se kuningas oli Erik Pyhä, ja minua oikein
hävettää, hyvät lapset, että olette niin kokonaan laimiin lyöneet
historiaa ja maatiedettä. Ehkä ette muista sitäkään, mikä maa se on
tässä tämän merenlahden itäpuolella.
*Kaikki yhteen ääneen*. Se on Suomi.
*Rouva Streng*. No, olipa aika hyvä, että sain edes yhden järkevän
vastauksen. Te tiedätte, että suomalaisilla ja ruotsalaisilla on
vanhimmista ajoista asti ollut keskenään liikeyhteyttä. Kuka se
suomalainen noita oli, joka ennusti Ynglinga-suvun kukistumisen.
*Kaikki yhteen ääneen*. Viarda.
*Rouva Streng*. Viardako? Kuka se on? Tiedättekö te mitään muuta
Viardasta? _(Kaikki ovat vaiti.)_ Eikö kukaan tiedä mitään hänestä?
*Roosa* _(hämillään)._ Kyllä, hän keitti puuroa...
*Rouva Streng*. Itselleen kaiketi vai mitenkä?
*Roosa* _(itkien)._ Ei, vaan mustalaisille.
*Fanny* _(puolustautuen)._ Hän osasi katsoa kättä, ja sen tähden me
luulimme...
*Rouva Streng*. Hyvät tytöt, kyllä minulla on kärsivällisyys venyväinen
kuin gummi, mutta katkeaa se sentään sekin viimein. Tässä te koko päivän
vastaatte minulle vain tyhmyyksiä. Mitä hullutuksia te olettekaan
saaneet päähänne? Jos tekisin oikein, pitäisi minun määrätä koko luokka
istumaan laiskuudesta ja huomaamattomuudesta.
*Sofia*. Minun syyni se on kaikki tyyni...
*Rouva Streng*. Hyvä, hyvä, Kronfelt; kyllä se on oikein, että tunnustat
vikasi, mutta kaikki te ansaitsette rangaistusta. Minä tiedän, että
olette iloinneet huomisesta kevätjuhlasta ja poikien leikeistä. Nyt
rangaistukseksi ei kukaan teistä saa mennä sinne. Huomatkaa tarkoin: ei
kukaan teistä saa mennä sinne. Ja kuin olemme maanantaina täällä koossa,
niin toivoakseni te silloin osaatte läksynne paremmin. Hyvästi nyt tällä
kertaa! _(Menee.)_
_(Tytöt hämillään yksiksensä.)_
*Augusta*. Tässä nyt seisomme häpeissämme.
*Viktoria*. Eikä päästä näkemään kevätjuhlaa! Se on tosiaan surkeata!
*Fanny*. Puoli kaupunkia menee Lukkarinmäelle.
*Roosa*. Ja siellä on simaa ja piparkakkuja, ja kolmas luokka aikoo
tarjota meille simakakkuja, sen kertoi, minulle veljeni.
*Sofia*. Enkä saa nähdä Robert Frimanin lyövän palloa. Minä kerran näin
hänen lyövän niin korkealle, että palloa tuskin näkyikään enää.
*Lotta*. Ja, kaikkeen siihen on syynä Preciosa. Olisipa parempi, ett'
emme olisi koskaan kuulleet hänestä niin mitään.
*Sofia*. Kuulkaapas, tytöt! Preciosaa myöskin ihmiset syyttömästi
vainosivat. Hänethän varastettiin pois vanhempiensa luota.
*Roosa* _(viattomasti)._ Ah, jospa joku olisi niin hyvä, että varastaisi
meidätkin pois.
*Sofia*. Ei, hyvä lapsi, se on niin harvinaista meidän aikoinamme. Mutta
meille on tehty hirveää vääryyttä.
*Kaikki tytöt*. Niin juuri, vääryyttä meille on tehty.
*Sofia*. Ja sen tähden mekin voisimme ruveta mustalaisiksi.
*Viktoria*. Ah, se olisi erittäin hauskaa!
*Lotta*. Mutta se ei käy päinsä. Rouva Streng ei suvaitse sellaista.
*Sofia*. Olemmeko me orjia? Emmekö ole vapaita kuin ilman linnut
silloin, kuin on lupa koulusta.
*Roosa*. Mekö saisimme paljain jaloin juoksennella metsässä?
*Fanny*. Paljainko jaloin? Ei, siitä me emme huoli. Mutta leveälaitaiset
olkihatut päässä.
*Augusta*. Ja laulelemme kuutamassa.
*Roosa*. Ah, juuri niin. Ruvetkaamme mustalaisiksi. Onhan meillä lupa
koko iltapäivän.
*Sofia*. Rupeammeko? No niin, me rupeamme mustalaisiksi. Pukeudumme heti
syötyämme. Sitte tulette minun luokseni ja sieltä menemme Vasikkamäelle.
*Roosa*. Mutta, hyvä Sofia, tottahan se on vain leikkiä, sillä muuten
isä ja äiti pahastuisivat.
*Sofia*. Jos pahastuvat, niin saattavathan ryöstää pois meidät.
*Viktoria*. Ah, miten hauskaa siitä tulee!
*Kaikki tytöt*. Ah, miten hauskaa, miten hauskaa, nyt saa meidät viedä
kuka hyvänsä!
*Sofia*. Tulkaa pois nyt. Syötyä siis tulette meille.
*Kaikki tytöt*. Ah, miten hauskaa, niin hauskaa!
_(Esirippu laskeutuu.)_


Toinen näytös.
Rosvoluola.

Metsämäki tien varrella, kaupungin ulkopuolella, ja kaupunki näkyy vähän
matkan päässä. Vasemmalla on suuri kivi rosvoluolan ulkoseinänä. Katsoja
tietää, että maantie käy oikean puolitse näyttämön seinän taitse.
Kaikki pojat, rosvoiksi pukeutuneina tekevät kivistä muuria rosvoluolan
suulle. Rinaldo on vielä poissa.
*Musta Joonas*. Kas niin, rosvot, jo se saa riittää. Nyt levähdämme.
*Mazarino*. Mutta kapteeni käski meidän tehdä muurin valmiiksi, että
rosvoluola olisi turvattu.
*Musta Joonas*. Kapteeniko? Mikä kapteeni hän on. Me olemme vapaita
kansalaisia, eikä kellään ole täällä oikeutta käskeä meitä.
*Kaarle Moor*. Kyllä Rinaldo on meidän kapteenimme ja hän on säätänyt
lakeja rosvojoukolle. Varo itseäsi, jos rupeat kapinoimaan lakeja
vastaan.
*Musta Joonas*. Mitä lakia? Emme me suvaitse mitään sellaisia. Me
teemme, mitä vain tahdomme. Me olemme rosvoja, pojat, ja sen tähden
meillä on oikeus kapinoida. Eikö ole, sanokaa? Jokaisella on oikeus
sanoa vapaasti ajatuksensa, mutta ken sanoo muuta kuin minä, hän saa
selkäänsä.
*Lassemaija*. Niin, kyllä se on niin, kuin Forsberg sanoo.
*Musta Joonas*. En minä ole Forsberg, tolvana, vaan Musta Joonas. Sinä,
Seger, olet Lassemaija sen tähden, että sinun oikeastaan pitäisi
pitääkin hameita. Sinä, Kronfelt, olet Kaarle Moor sen tähden, että olet
aatelismies, ja sinä, Boström, olet Mazarino sen tähden, että et ole
aatelismies. Sinä, Anckarström, olet Gonzalov sen tähden, että joku
nimihän sinullakin pitää olla, ja Friman olkoon vain Rinaldo
Rinaldinina, koskapa hän ensin toi sen kirjan kouluun. Mutta minä se
teille, pojat, annoin nimenne ja näytin teille tien kunnian kukkuloille,
tänne Vasikkamäen rosvoluolaan. Sen tähden minun pitäisi ollakin teidän
kapteeninne.
*Kaarle Moor*. Sinäkö, pelkuri jänis! Jos vielä uskallat sanallakaan
narrata joukkoamme kapinaan kapteenin poissa ollessa, niin minä nuoralla
vedän sinut tuonne kuusen latvaan variksen pesän tasalle.
*Musta Joonas* _(peloissaan)._ No, no, enhän minä mitään sano. Minä
sanon vain, että me olemme vapaita rosvoja, ja... _(Kaarle Moor uhkaa
häntä)_ enhän minä sano mitään, en.
*Mazarino*. Älkää nyt siinä riidelkö, vaan ennemmin laulakaamme uusi
sankarilaulumme. _(Kaikki laulavat.)_

Rosvoliiton sankarilaulu.
_Sävel_: "Kulnev."
Nyt lähtään veikot retkellen!
Maailma onkin urhojen.
Edestä maineen, kunnian
Me taistelemme ainian.
Euklides jääköön ohjeineen,
Kiel'oppi nurkkaan sääntöineen.
Kornelius Nepos opettaa
Jotakin parempaa.
Me Roomaan, Roomaan kuljemme,
Me Cæsaria haemme.
Ja Hannibalin lailla me
Voitamme vastustajamme.
Leonidas on meidän mies,
Epaminondas elää ties,
Ja Aleksander Suureksi
Rinaldo kelpavi.
*Kaarle Moor*. Niin, taistella meidän täytyy, kumppanit, mutta ketä
vastaan? Siinäpä se temppu onkin.
*Gonzalov*. On melkein liian pitkä matka astua tallustella Roomaan.
*Mazarino* _(käy istumaan ja ottaa esiin voileivän)._ Minulle aina tulee
nälkä tapellessa, ja sen tähden taitaa olla parempi syödä ensin vähän.
*Lassemaija* _(ottaa esiin maitopullon)._ Niin, onpa oikein merkillistä,
miten rosvoilla aina on nälkä ja jano.
*Gonzalov*. Hyvä Frans, annas minullekin pala.
*Musta Joonas*. Tuopas tänne maitoasi, Lassemaija. Rosvoilla on kaikki
yhteistä, tiedän minä.
*Mazarino* _(Gonzaloville)._ Tässä on sulle puoli voileivästä.
*Lassemaija* _(Mustalle Joonaalle.)_ Minä en aio panna maitoani
yhteiseksi kenenkään kanssa. Jos sinulla on nälkä, niin ryöstä itsellesi
syötävää.
_(Kerjäläispoika tulee hiljakseen.)_
*Kerjäläispoika*. Hyvät, armeliaat herrat, antakaa minulle roponen rahaa
tai pala leipää.
*Musta Joonas* _(ottaen häneltä pussin.)_ Sinäpä tulit juuri paraiksi.
Tiedä, että me olemme rosvoja.
*Kerjäläispoika*. Hyvä, armelias herra, älä tee minulle pahaa. Minä
kerään ruokaa sokealle isälleni.
*Mazarino*. Anna, Joonas, pojan olla rauhassa.
*Musta Joonas* _(kaataa pussista leipäpalaset)._ Mitä sinä lörpöttelet?
Rosvo ottaa, mitä vain saa. Kas, tuollaisia leivänkuoria vain!
Uskallatko sinä tarjota tuollaista hiiren ruokaa kunniallisille
rosvoille, hä?
*Kaarle Moor*. Etkö anna olla pojan pussin rauhassa?
*Lassemaija*. Joonas on oikeassa. Mitäpä muuta varten me olisimme
rosvoja.
*Mazarino*. Hyi, sitte minä en enää huoli olla rosvona teidän kanssanne.
*Gonzalov*. En minäkään. Mutta tuossapa tulee Rinaldo.
*Rinaldo* _(rosvon puvussa, höyhentöyhtö hatussa)._ Mitä minä näen? Kuka
minun väestäni uskaltaa ryöstää mitään kerjäläispojalta?
*Kaarle Moor*. Musta Joonas se sitä tekee. Jos sinä sitä sallit,
kapteeni, en minä enää huoli olla rosvojoukon palveluksessa.
*Musta Joonas* _(uhkamielisesti)._ Minä olen rosvo ja teen siis, mitä
tahdon.
*Rinaldo* _(ankarasti)._ Mitä sinä uskallat puhua, mies? Etkö kuullut
meidän lakejamme? Etkö tiedä, että on kuoleman rangaistus köyhän tai
turvattoman ryöstämisestä? Millaisia konnia minulla on palveluksessani?
Mutta kyllä minä karsin pois sellaisen rikkaruohon. Polvillesi heti,
sinä Musta Joonas!
*Musta Joonas* _(polvillaan)._ Armoa, herra kapteeni, armoa!
*Rinaldo*. Nouse ylös. Tällä kertaa saat armon, mutta en minä enää huoli
sinusta meidän joukkoomme. Anna heti pojalle takaisin, mitä olet häneltä
ottanut, ja mene sitte matkoihisi.
*MustaJoonas* _(kokoilee leipäpalaset.)_ Heti, herra kapteeni. _(Mutisee
itsekseen.)_ Maltahan, kyllä sen saat maksaa. Minä sanon maisterille...
_(Ääneen)_ Hyvästi, suuri Rinaldo -- suuri herra Aleksander Suuri!
_(Menee.)_
*Rinaldo*. Etkö jo joudu tiehesi... _(Kerjäläispojalle)_ Älä ole
pahoillasi. Tästä saat hopearahan, muuta minulla ei ole tällä kertaa.
Mutta kuin tulen rikkaaksi, saat palata ja silloin saat lisää.
*Kerjäläispoika*. Kiitoksia, hyvä, armollinen herra rosvo. Miten isä nyt
tulee iloiseksi! Ja miten nämä rosvot ovat hyväntahtoisia! _(Menee.)_
*Rinaldo*. Ei, pojat, me olemme ihmiskunnan vapauttajia. Meidän täytyy
puolustaa, viattomia. Meidän pitää sotia kaikkea vääryyttä vastaan, kuin
tapahtuu maailmassa.
*Kaarle Moor*. Se on oikein, kapteeni. Neuvo vain meille, ketä vastaan
saisimme taistella.
*Rinaldo*. Kyllä minä neuvon. Tuolla maantietä myöten ajaa eräs
hirmuvaltias.
*Mazarino*. Haa, hirmuvaltias! Onpa hauska nähdä kerran sekin!
*Lassemaija*. Onko se jättiläinen? Eihän vain liene jättiläinen?
*Gonzalov*. Tai turkkilainen? Ihmissyöjä?
*Rinaldo*. Ei, talonpoika se vain on, tyly ja häijy mies. Hän vie
lanttuja kaupunkiin ja piiskaa hevostaan armottomasti. Äläpäs lyö
hevostasi tuolla tavalla, sanoin minä; -- sillä nähkääs, pojat, kyllä
minäkin osaan sivaltaa, milloin tarvitaan, mutta lyödä sellaista laihaa
ja uupunutta konia, joka tuskin jaksaa nostella jalkojaan, se on minusta
hirmuvaltaisuutta. Arvatkaapa, mitä hän vastasi. Mitä se sinuun koskee?
sanoi hän. Se on minun hevoseni, ja koska hän on ruvennut hevoseksi,
niin hevonen sen pitää ollakin. Miksipä hän on ruvennut hevoseksi?
*Kaarle Moor*. Se on konnamaista. Häntä pitää rangaista rikoksestaan
ihmiskuntaa kohtaan.
*Rinaldo*. Niin minäkin ajattelen. Tulkaa, pojat. Hänellä on iso ruoska,
ja kyllä hän pitää puoliansa. Mutta sitä kunniakkaampi on sitte
voittomme.
*Gonzalov*. Niin, tulkaa, ryöstäkäämme hänen lanttunsa. Meillä ei
olekaan mitään ruokaa.
*Lassemaija*. Kyllä minä osaltani syön lanttuja.
*Rinaldo*. Kas, tuossa hän juuri ajaa ohitse. Tulkaa, pojat. _(Rosvot
marssivat pois taistelujärjestyksessä, laulaen ensimmäistä värssyä
sankarilaulusta.)_
_(Musta Joonas hiipii esiin kiven takaa.)_
*Musta Joonas*. Olipa hyvä, että jäin tänne kivien taa piiloon ja kuulin
kaikki tyyni. Taitavat ruveta ryöstämään talonpoikaa. Se heille käy
kalliiksi. Nimismiehen asunnolle ei täältä ole pitkä matka. Minä juoksen
sinne ja kerron hänelle, mitä he aikovat. Sitte minä menen ja kerron
maisterille kaikki tyyni. Minä sanon, että he olivat äkeissään arestista
ja että minä yksin olin maisterin puolella. Saavat sitte nähdä, mitä
siitä tulee, että ajoivat minut pois seurastaan. Kuulehan! _(Melua
kuuluu tieltä.)_ Tuossa he jo palaavat. Minun pitää vielä vähän
kuunnella, mitä he puhuvat. _(Peittäytyy kiven taa.)_
_(Toiset pojat palaavat, kantaen lanttuja ja taluttaen talonpoikaa,
jonka silmät on sidottu nenäliinalla ja kädet köytetty seljän taa.)_
*Rinaldo*. Oikein, pojat, minä olen hyvin tyytyväinen teihin. Saimme
tosin muutamia aimo sivalluksia, mutta me voitimme, vihollinen on
vankina ja koko hänen leirinsä valloitettuna. Sotaneuvottelu nyt: mitä
teemme vangille?
*Lassemaija*. Hirtetään, se on minun neuvoni.
*Kaarle Moor*. Ole sinä vaiti, Lassemaija, sinä menit ojaan piiloon
siksi aikaa, kuin me muut hyökkäsimme viholliseen käsiksi. Me päästämme
hänet vapaaksi, neuvon minä.
*Gonzalov*. Vähän selkäänsä tarvitsisi hän kuitenkin. Hän löi minua
piiskan varrella pitkin selkää.
*Mazarino*. Vastaa, vanki: tahdotko selkääsi vai menetkö ennemmin
hirteen?
*Talonpoika*. Perhana teidät sitokoon, pojan veitikat. Ettekö yhtään
häpeä? Hyi, hyökätä ihmisten päälle maantiellä ja sitoa minut, Matti
Matinpoika Leppäkoski, vaikka olen kuudennus ja kylänvanhin, ja viemässä
kaupunkiin ihan omatekoisia talvilanttujani! Mitä olette te, kaalimadot,
tehneet minun lantuilleni?
*Mazarino*. Tahdotko selkääsi vai menetkö hirteen?
*Talonpoika*. Minä teidät hirtän, minä, kunhan vain pääsen nimismiehen
luo, te pannukakun popsijat, puuromyyrät, lemmon livekalat!
*Rinaldo*. Vaiti, vanki, äläkä ärsytä meitä. Sinua on rangaistu syystä
kyllä, kun löit hevostasi kuin mikähän pahin julmuri. Mutta nyt olet
vankina ja aseetonna; saat mennä nyt, olet vapaa. Emme me sodi
voitettuja vihollisia vastaan. Mene nimismiehesi luo ja sano hänelle,
että Rinaldo Rinaldini, ihmiskunnan vapauttaja, käy sotaa ainoastaan
väkivaltaa ja vääryyttä vastaan. Kaarle Moor, taluta vanki maantielle ja
anna hänelle takaisin kärrinsä, mutta hevonen päästä vapaaksi, menemään
mihin tahtoo.
*Talonpoika* _(pois vietäessä.)_ Ahti teidät liistaroikoon, te
kirjatoukat, sylttykoivet, nahkiaiset, vaapukkamadot, kotihiiret,
leivospedot...
*Kaarle Moor* _(vetäen häntä pois.)_ Etkö lähde jo?
*Talonpoika* _(ponnistellen vastaan.)_ ...te herasilmät,
variksenvarpaat, jänönkäpälät, ruusuntulimmaiset, perunannuput
_(näyttämön ulkopuolelta, kunnes ei enää kuulu)_, omenankuorijat,
pöllöprinssit, lippujunkkarit, töhrystäjät, murjaanit...
*Rinaldo*. Murjaanit! Hah hah, mies parka antaa meille nimen joka
lantusta, kuin häneltä otimme. Ripustakaa hänen piiskansa voiton
merkiksi rosvoluolan suulle. Tulkaa, pojat, meidän pitää olla valmiit
kestämään piiritystä. Vahvistakaamme luolaa joka taholta. Onneksi meillä
nyt on kylliksi muonaa. _(Menevät rosvoluolaan.)_
*Musta Joonas* _(hiipii esiin ja juoksee pois näyttämön poikki)._
Onneksi minulla nyt on aika joukko kertomista!
_(Kaikki tytöt tulevat mustalaispuvussa ja korit kädessä, laulaen:)_

Mustalaistyttöjen laulu.
(_Sävel:_ "On mennyt aika vielä.")
Nyt lähtekäämme lehtoon,
Siell' on niin vilpoinen;
Varjoiseen viitakehtoon,
Siimekseen koivujen.
On mätäs istuimemme,
Ja lähde peilimme,
Ja pilvi purjehemme,
Täht' aurinkoisemme.
Iloisna vaellamme
Vihreessä lehdossa.
Meill' onhan kotinamme
Avara maailma.
Keveesti kiiruhdamme,
Olemme riemuiset.
On linnut veikkoinamme,
Siskoina kukkaset.
*Preciosa*. Hyvä, hyvä, reippaat mustalaistyttöseni. Nyt lepäämme vähän
aikaa tällä romantillisella Vasikkamäellä. _(Käyvät istumaan.)_
*Kanonada* _(Mogrebinalle)._ Hyvä Roosa, anna minulle vähän marjoistasi;
minua niin väsyttää ja minulla on niin nälkä.
*Mogrebina*. En minä löytänyt muuta kuin kaksi vanhaa kurtistunutta
karpaloa, mutta tässä saat nekin. Muuten minä sanon sinulle, Fanny, että
minun nimeni ei nyt ole Roosa, vaan Mogrebina.
*Kanonada*. Niin, tosiaankin. Sinä olet Murrebina ja minä olen Kanonada.
Puh!
*Esmeralda*. Sinä, Lotta, olet Tintomara...
*Tintomara*. Hyi, en minä huoli sellaisesta nimestä.
*Esmeralda*. Pidä sinä vain se, Tintoseni, niin jätämme pois tuon
rumemman loppupuolen. Viktoria Seger on Terzerola, se kuuluu siltä kuin
pih, pah, puh! Minä olen Esmeralda ja minulla pitäisi olla muassa vuohi.
Minä olisin ottanutkin mukaan vanhan tallipässimme, mutta se on niin
pahan halukas päkkäämään.
*Tinto*. Sofia Kronfelt on Preciosa. Hänen pitää ruveta meidän
apetissaksemme.
*Preciosa*. Ei, ei apetissaksi...
*Esmeralda*. No, miksi meidän sitte pitää sanoa sinua? Eihän sovi sinua
kuitenkaan sanoa kapteeniksi eikä kapteenittareksi.
*Preciosa*. Ei, ei se sovikaan, ei lainkaan. Olkoon sitte apetissa. No,
lapset, mitä nyt teemme?
*Kanonada*. Minun luullakseni me lähdemme takaisin kotiin. Minulla on
niin nälkä.
*Tinto*. Ja minua niin pelottaa täällä salolla. Varmaankin täällä
asuskelee rosvoja.
*Esmeralda*. Sepä olisi hauskaa, jos saisimme nähdä rosvoja! Ja jos ne
sitte ryöstäisivät meidät ja veisivät pois! Sitähän usein tapahtuu
mustalaistytöille.
*Mogrebina*. Ei, nyt minä en enää uskalla olla täällä. Ne varmaan
tappaisivat meidät ja paistaisivat meidän sydämmemme hehkuvilla
hiilillä, kuten sadussa kerrotaan...
*Kanonada*. Ja haukkaisivat meiltä pois nimettömän sormen, ja sitte
lennettäisiin suuren vesikorvon taa.
*Esmeralda*. Älä tuollaisia usko. He veisivät meidät kultalinnaan
metsään. Siellä Preciosa korotettaisiin kuningattareksi, ja me muut
pääsisimme prinsessoiksi.
*Preciosa*. Ja kuivaneiden karpaloiden sijasta me söisimme kultaomenia
hopeatalrikeilta. Sitte me katsoisimme heiltä kättä... Mutta tuossa
tulee jokin olento...
*Terzerola*. Täällä on olentoja metsässä!
_(Kerjäläistyttö tulee hitaasti.)_
*Kerjäläistyttö*. Hyvät, armeliaat pikku neitiset ja mamselit, antakaa
minulle vähä rahaa, minä olen menossa kaupunkiin ostamaan itselleni
katkismusta.
*Preciosa*. Tules tänne. Etkö katsota kättäsi?
*Tyttö*. En, minä tahtoisin vain rahaa.
*Preciosa*. Me olemme mustalaistyttöjä ja sen tähden meidän pitää saada
katsoa kättäsi ja ennustaa sinulle. Kas niin, anna nyt kätesi, se maksaa
vain yhden kultakolikon.
*Tyttö*. Hyvä, armelias neiti, ei minulla ole yhtäkään kolikkoa.
*Preciosa*. Samapa se, kyllä minä köyhille teen sen maksuttakin.
Katsotaanpas... Tässä on suuri viiva ja se piilottuu pienien keskeen. Se
merkitsee, että sinä olet prinsessa, vaikka nyt oletkin kerjäläisen
valepuvussa.
*Tyttö*. Olenko minä prinsessa?
*Esmeralda*. Niin, hyvä lapsi, tietysti sinä olet se. Etkö kuullut, että
Preciosa niin sanoi?
*Preciosa*. Ja tuo pitkä, pitkä viiva merkitsee, että prinssi tai
kuningas rakastaa sinua ja kerran tekee sinut kuningattareksi...
*Tinto*. Niin, ehkäpä keisarinnaksikin.
*Tyttö*. Tuleeko minusta keisarinna? No, silloinpa tädin silmät
suurenevat. Tuossapa täti tuleekin.
*Talonpoikais-mummo* _(tulee)._ Siinä sinä vetelehdit, laiska tyttö,
etkä riennä kaupunkiin! Onko sinulla aikaa siinä seisoa laiskottelemassa
keskellä päivää?
*Tyttö*. Täti, täti, nuo sanovat, että minä olen prinsessa!
*Mummo* _(äkäisesti)._ Mitä sinä loruat?
*Esmeralda*. Niin, Preciosa, meidän apetissamme, sanoi, että hän on
prinsessa, vaikka hän nyt on kerjäläistytön valepuvussa.
*Mogrebina*. Niin, ettekö ole lukenut Cendrillonia?
*Tyttö*. Ja kun kuningas rakastaa minua, tekee hän minut keisarinnaksi.
*Mummo*. Mitä nyt vielä? Keisarinnaksiko?
*Kanonada*. Niin, kyllä sellaista on ennenkin nähty.
*Preciosa*. Antakaapas tänne kätenne, hyvä mummo, niin minä ennustan
teillekin.
*Mummo*. Tämäpä hullua. Te muka olette olevinanne tattarilaisia, arvaan
minä. Tuollaisia mieronkiertäjiä! Moista häijyä joukkiota! Ne juuri
keväällä varastivat minun paraan kanani. Ja yksi siitä joukkiosta sai
mustassa patsaassa selkäänsä kaksi viikkoa sitte. Ja tekö olisitte
sellaisia tattarilaisia, te? _(Tytöt katsovat peloissaan toinen
toiseensa)._
*Terzerola*. No, hyvä mummo, mehän vain olemme olevinamme...
*Tinto*. Niin, näet tehän, se on vain leikkiä.
*Mummo*. Kaunista leikkiä tosiaankin! Eikö herraslapsilla ole mitään
muuta tekemistä kuin pukeutua mustalaisiksi ja mieronkiertäjiksi ja
uskotella köyhäin lapsille sellaisia hullutuksia prinsessoista ja
keisarinnoista? Tiedättekö, mitä minä sanoisin teille, jos olisin teidän
äitinne?
*Preciosa* _(uhkamielisesti)._ Kyllä, että te olette yksinkertainen
vanha mummo, joka ette yhtään ymmärrä romantillisuutta...
*Mummo*. Eipäs, vaan minä sanoisin: kas niin, pian takaisin kotiinne, ja
sitte kouluun, te laiskat, tyhmät lapset! Lukekaa läksyjänne ja ommelkaa
ompeluksianne, niin teistä tulee ihmisiä, älkääkä juoksennelko pitkin
maanteitä ilvehtimässä sellaista, joka voisi tuottaa nimismiehen
vastuksiksenne ja raudat käsiinne ja jalkoihinne. Niin minä sanoisin. Ja
hyvästi nyt. Tule pois Stiina. _(He menevät.)_
_(Tytöt istuvat vähän aikaa hämillään ja vaiti.)_
*Tinto*. Nimismies! mutta sehän on hirmuista!
*Kanonada*. Raudat! Se on kauheata!
*Mogrebina*. Ei, minä lähden kotiin isän ja äidin luo.
*Terzerola*. Minä myös.
*Tinto* ja *Kanonada*. Me lähdemme myös.
*Esmeralda*. Mitä sinä arvelet, Preciosa?
*Preciosa*. No, voitteko ollakin niin tyhmiä, että annatte itseänne
yksinkertaisen mummon säikyttää.
*Kaikki muut*. Ei, me lähdemme kotiin. Nyt heti.
_(Täll' aikaa tulee rosvojoukko heidän taaksensa ja asettuu vartioimaan
kaikkia poismenoteitä.)_
*Rinaldo*. Kuka siellä? Täältä ei kukaan pääse pois.
*Kaikki tytöt* _(peittäen käsillään kasvonsa.)_ Rosvoja! rosvoja!
*Rinaldo*. Kuka uskaltaa passitta ja tunnussanatta tulla peljättävän
Rinaldo Rinaldinin alueelle Apenniinein vuoristoon?
*Tytöt* _(kasvot peitossa.)_ Armoa, armoa, herra rosvo! Emme me koskaan
enää toiste tule. Lähtekäämme nyt kotiin isän ja äidin luo!
*Rinaldo*. Kaarle Moor, Gonzalov, Mazarino, Lassemaija, vartioikaa
vankeja ja katsokaa, ett' ei kukaan pääse pois! Sotaoikeus tuomitsee
heidät.
_(Näytös päättyy siten, että mustalaistytöt laskeutuvat polvilleen ja
rosvot uhkaavat aseillaan heitä. Esirippu laskeutuu)_


Kolmas näytös.
Laki ja vapaus.

Sama metsämäki kuin toisessa näytöksessä. Mustalaiset istuvat piirissä
padan ympärillä, jossa Esmeralda keittää lanttuja rosvoille. Preciosa
vähän etäämpänä kalliolla laulaa, säestäen kitarallansa. Kaarle Moor ja
Lassemaija vartioivat kumpikin puolellansa. Aurinko laskeutuu metsämäen
taa, tehden kaikki punaiselta hohtavaksi.

Kuutamolaulu.
Yksinäisyys eipä illoin
Mulle ikävyyttä tuo:
Ukko kun mua katsoo silloin,
Säteitänsä minuun luo.
_(Tämän värssyn aikana tulee kuu ukkoineen hiljaa esiin vuoren takaa.)_
*Kanonada*. Mitä hän nyt laulaa tuolla?
*Mogrebina*. Hän laulaa, että kuun ukko katselee häntä. Eikö se ole
hirmuisen kaunista?
*Kanonada*. Mutta, hyvä Roosa, eihän nyt voi olla kuutamoa kirkkaalla
päivällä. Ei aurinko vielä ole oikein laskeunut.
*Mogrebina*. Niin, näetkös. Preciosa ei voi olla oikea Preciosa, jos ei
laula kuulle. Ja kun me emme voineet odottaa kuun tuloa oikeaan
aikaansa, käski Rinaldo sitä paistamaan pari tuntia aikaisemmin.
*Kanonada*. Niin, nyt minä sen ymmärrän. Mutta hiljaa nyt, hän alkaa
taas laulaa.
*Preciosa* _(laulaa)._
Kuu se kuiskaa: tyttö kulta,
Tule luoksein tanssimaan!
Hyvän hyppypaikan multa
Saatkin, riennä joutuisaan!
*Terzerola*. Kuulehan, Tinto, minulla on niin kova nälkä.
*Tinto*. Olehan hiljaa, niin saat kuulla. Kuun ukko pyysi Preciosaa
tanssimaan. Mitähän hän vastaa?
*Preciosa* _(laulaa)._
En voi tulla; tiedätkö sa,
Mik' on huoli rinnassa:
Vankina nyt Preciosa,
On Rinaldon linnassa.
_(Kuu katoaa.)_
*Kanonada*. Niin, kyllä on kauheata vankina olla rosvojen luona.
*Mogrebina*. Älä ole milläsikään, Fanny. Preciosa on vain olevinaan.
Kyllä hän tietää, että Rinaldo on Robert Friman, ja tuossa seisoo hänen
oma veljensä Kaarle Kronfelt, ja tuossa seisoo pelkuri Knut Seger, jota
he nyt sanovat Lassemaijaksi. Aimo rosvoja, joita muka oikein pitää
peljätäkin!
*Tinto*. Niin, tiedäpäs, kyllä minä ensin peljästyinkin aika lailla;
oikein sydämmeni hypähti. Mutta kuin sitte tunsimme omat veljemme...
*Terzerola*. Silloin Preciosa ja Esmeralda tahtoivat leikkiä leikin
loppuun asti.
*Tinto*. Meidän olisi kuitenkin pitänyt pyytää lupa rouva Strengiltä.
Minulta ei lähde mielestä tuo, mitä se mummo puhui nimismiehestä ja