Ljungarsin taru - 21

Total number of words is 3562
Total number of unique words is 1959
24.4 of words are in the 2000 most common words
34.6 of words are in the 5000 most common words
39.9 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
Beata vaipui puoleksi tiedotonna kellariholviin. Tuttu, ilveilevä ääni
huusi ylhäältä: -- Hyvästi, tyttäreni, terveisiä veljellesi!
Molemmat sisarukset, jotka niin odottamatta kohtasivat toisensa,
vaipuivat itkien toistensa syliin.
Tuskin he olivat ehtineet kertoa toisilleen jonkun osan vaiheistansa,
niin heidän huomionsa kiintyi kelmeään valoon holvin vastakkaisella
seinällä ja tavallista pikemmin seisoi Ljungarsin tyttö heidän
edessänsä. Hänen hennoissa, uhmailevissa ja oikullisissa
lapsenkasvoissansa kuvastui tavattoman raju ja riemustunut ilme.
Tavallista nopeammin huminakin muodostui lauluksi ja molemmat vangit
erottivat selvästi seuraavat sanat:
Itke, ylpeä emäntä,
Kuopille punaiset posket!
Onnesi kivi katosi,
Tuli surmaksi sinulle.
Taikas' on
Tehoton.
Itke, ylpeä emäntä,
Kuopille punaiset posket!
Sitten haamu liikkui viittoen ovelle päin ja jatkoi lauluansa:
Rautaiset ovet avajan,
Kiviseinät tieltä siirrän.
Mikään ei minua estä
Pois sinua päästämästä.
Vapaudu,
Pelastu!
Rautaiset ovet avajan,
Kiviseinät tieltä siirrän.
Vielä laulaessansa kosketti valkoinen tyttö hiljaa rautaovea, joka
ääneti kääntyi saranoillaan ja päästi vangit vapaasti ulos. Kun he
tulivat linnanpihalle, niin siellä oli kaikki sikinsokin. Sinne oli
saapunut tanskalainen joukko ja piti ylvästelevää puhetta. Linnanväki
näytti pelokkaalta; jotain tapahtui sisällä, joka saattoi kaikki
salaisen vavistuksen alaiseksi.
Kesken tätä yleistä sekasortoa onnistui Birgerin ja Beatan löytää
väkensä ja hevosensa sekä huomaamatta päästä pakoon avonaisesta
portista, jonka vartiat näyttivät jättäneen vartioimatta. Vielä
metsässäkin he olivat näkevinänsä omituisen hohteen häilyvän lumella ja
siitä huomaavinansa Ljungarsin tytön heitä seuraavan, mutta pian hän
katosi ja molemmat sisarukset kiitivät eteenpäin iloisina ja kevein
mielin Naantaliin vievällä tiellä.


16. Kuinka Ljungarsin tyttö ennusti Ursula rouvan perikatoa.

Kun Ursula rouva oli pannut tytärpuolensa katoomaan samalla tavalla
kuin Birgerkin aikaisemmin oli hautaantunut Ljungarsin vankilaholviin,
levisi synkkä ja halveksiva hymy ylpeän linnanrouvan huulille. Hän
ei ajatellut nuoren tytön surullista kohtaloa, hän tuumiskeli vain
mitä seurauksia piispan turvakirjeen rikkomisesta voisi olla. -- Minä
olen nyt astunut täyden askelen, -- sanoi hän itseksensä. -- Minun ja
uhkamielisen pappiylimyksen välillä on nyt syttynyt ilmisota elämästä
ja kuolemasta. Onneksi on valta minun puolellani ja se palvelus, jonka
minä olen tehnyt tanskalaisille, on niin suuri, ettei Kristian kuningas
voi mitään pyyntöä minulta kieltää. Kylläpä maksaakin vaivaa puuhata
niin paljon tämän kurjan metsähökkelin tähden! Korkeammalle minä
tahdon kohota. Päivä on koittava, jolloin minä kuninkaan intohimojen
avulla vallitsen pohjolassa... -- Pohjolassako? -- jatkoi hän. -- Kuka
sen sanoo, että minä tyydyn näihin kolmeen kurjaan lumivaltakuntaan
ja niiden jääkruunuihin? Kristian kuningas on oleva minulle vain
astinlautana keisarin suosioon. Sanotaan, ettei aurinko koskaan mene
mailleen Kaarlo keisarin valtakunnassa. Sellainen valta, se olisi
minulle omiansa; se yksin olisi minun hallitsiahaluni arvoinen!
Hänen näin sanoessaan kävi humina läpi huoneen, jommoista Ursula rouva
kerran ennenkin oli kuullut ja kun hän kääntyi, seisoi Ljungarsin
valkoinen tyttö hänen takanansa. Omituinen, pilkkaava, uhkaileva ja
uhmaava hymy hennon kummituksen oikullisissa kasvonjuonteissa näytti
ikäänkuin kuvastavan linnanrouvan omaa hymyä. Mutta Ursula rouva ei
siitä, säikähtynyt: hän astui askelen taaksepäin ja kysyi rohkeasti: --
Mitä tahdot, ilkeä haamu? Kuinka sinä uskallat uhmailla voimaani?
Tyttö lauloi:
Kuningatar, keisarinna,
Ylhäisyydessä ylinnä!
Kaiken vallan jos sa veisit,
Maailman murenteleisit.
Aikees' on
Verraton.
Kuningatar, keisarinna,
Ylhäisyydessä ylinnä!
-- Mitä tuo äkillinen uhkarohkeus merkitsee? -- huudahti linnanrouva
suutuksissaan. -- Kurja haamu, uskallatko pilkata sitä, joka on sinua
voimakkaampi? Etkö tiedä että minulla on hornan tulessa kuumennettu
taikakalu, jolla kuningas Salomo sitoi alkuaineitten henget? Polvistu,
voimaton utukuva ja lauhduta vihaani, etten sitoisi sinua meren pohjaan
tai kahlehtisi sinua kauaksi pohjoiseen Pohjolan kipumäkeen!
Haamun kasvot vääntyivät vieläkin uhkaavammiksi ja pilkallisemmiksi, ja
hän lauloi uudelleen:
Itke, ylpeä emäntä,
Kuopille punaiset posket!
Onnesi kivi katosi,
Tuli surmaksi sinulle.
Taikas' on
Tehoton.
Itke, ylpeä emäntä,
Kuopille punaiset posket!
Ursula rouva tarttui kädellään rintaansa ja joutui kauhistuksen
valtaan. Rintaneula oli poissa, keltainen kivi kadonnut... Hän
saattoi sitä tuskin uskoa... hän raasti mustan röijynsä rikki, hän
juoksi kulmakaappinsa luo, jossa hän säilytteli kalleuksiansa, mutta
koristetta ei löytynyt... Voimatta kauemmin kestää haamun ivaavaa
katsetta hän syöksyi ulos.
Viereisessä huoneessa hän kohtasi Kukonpojan, tarttui kovasti häntä
käsivarteen ja vaati häneltä kadonnutta koristetta. -- Sinulla se
täytyy olla! Tunnusta, viekas nulikka! Sinä olet kauan halunnut
koristettani! Sinä olet sen varastanut!
-- Tarkoittaako ristiäiti sitä keltaista kiveä? -- kysyi poika, joka
tunsi omantunnon soimauksia.
-- Juuri sitä. Missä se on? Annas tänne?
-- En minä sitä varastanut. Minä löysin sen lattialta. Mutta, katsos,
se... minä olen sen lainannut.
-- Oletko lainannut? Kenelle?
-- Myllyrannan nuorelle rengille, tulevalle tallirengilleni, joka nyt
istuu vankina holvissa. Hän antoi minulle takaisin hopeasäiläni. Älä
ole pahoillasi, ristiäiti; saathan sinä heti kiven takaisin, tai minä
etsin sinulle uuden kosken partaalta.
-- Minkä käärmeen minä olen elättänyt povellani! -- huudahti Ursula
rouva ja tarttui niin kovakouraisesti poikaa käsivarteen, että hän
huusi tuskasta. -- Onneton poika, sinä et tiedä, mitä olet tehnyt!
Ja sinun, sinunko piti ryöstää minulta taikakaluni, -- sinä Sten
Knuutinpojan kurja sikiö, jonka minä pelastin maantieltä ja jota
heikkoudessani rakastin kuin omaa lasta! Mutta minä sen ansaitsen, --
jatkoi hän väännellen käsiänsä, -- minun olisi pitänyt hävittää koko
tuo kirottu suku, joka tuopi onnettomuutta mukanansa. Minä hakkasin
toisen haaran poikki, mutta minä kastelin ja hoidin toista. Vastaa,
kummitusko se sinua vietteli minua pettämään?
-- Hyi, ristiäiti, nyt sinä olet taas ilkeä, -- vastasi poika
koettaen uudelleen voittaa lemmikin entisen vallan. -- Sanotko sinä
kummitukseksi sitä pientä valkoista tyttöä, jolla on hopeanauha päässä
ja punaiset kengät jalassa? Hänet minä olen usein tavannut, ja hän se
vast'ikään pyysi minua menemään holviin. Minä luulin häntä kyläntytöksi.
-- Enkö sitä sanonut! Minä olen petetty, hukassa ja sinä sen olet
aikaansaanut! Iloitse, onneton lapsi! Sinä olet puolustanut sukuasi;
sinä olet Ljungars!
-- Mitä sinä sanot, ristiäiti? Olenko minä Ljungarsin sukua?
Kostonhimoinen ajatus välähti Ursula rouvan mieleen. -- Kuule nyt
minua, -- hän sanoi, -- jos minä en enää saisi tilaisuutta sitä sinulle
sanoa! Sinun isäsi oli Sten Knuutinpoika, Leton herra, Bo herran,
Ljungarsin perintötilan omistajan veli- ja verivihollinen, sillä se on
ollut tämän suvun sukutapa ja sukuperintö. Sinun äitisi oli Sten herran
palvelia Marjaana. Säästääkseni sinua tulevaisuuden-aikeitani varten,
kehotin minä Sten herraa vihityttämään itseään äitisi kanssa, joka pian
sen jälkeen kuoli, ja tunnustamaan sinua lailliseksi perilliseksensä.
Jos minä kuolisin, niin tuolta kulmakaapista sinä löydät todistukset.
Mutta lupaa minulle, vanno minulle, että sinä vihaat ja koetat hävittää
muut sukulaisesi, niinkuin isäsi teki, ennen sinua ja poikasi on sinun
jälkeesi tekevä! Lupaa se minulle; muuten sinun täytyy heti kuolla!
-- Kyllä minä teen niinkuin ristiäiti sanoo, -- vastasi poika vapisten.
-- Vanno pyhän Olavin kautta!
-- Minä vannon pyhän Olavin kautta, -- änkytti Kukonpoika. Itsekseen
hän ajatteli: kyllä pyhä Olavi kuuluu olevan voimakas, mutta toiset
sanovat, että pyhä Eerikki on vieläkin voimakkaampi ja pyhä Henrikki,
sanotaan, on kaikista voimakkain.
-- Mene, äläkä ilmaise sitä, mitä nyt tiedät, jos henkesi on sinulle
kallis.
Ursula rouva kiiruhti nyt holviin ottaakseen pois Birgeriltä koristeen,
johon hän ajan taikauskon mukaan arveli onnensa tai onnettomuutensa
olevan yhdistetyn. Mutta hän ei ehtinyt portaita edemmäksi, ennenkuin
tanskalaisjoukko pysähdytti hänet. Tanskalaiset olivat juuri vasta
saapuneet Rolf Matinpojan johdolla linnaan, jonne he ilman vastarintaa
pääsivät.
-- Tässä hän on. Ottakaa maankavaltaja kiinni! -- huusi Rolf
sotamiehille.
-- Tässä on varmaan erehdys tapahtunut, -- väitti Ursula rouva
kopeasti. -- Niin vähän minä olen kavaltaja, että olen armollisen
kuninkaamme uskollisin palvella Suomessa ja olen koettanut kaikella
tavalla edistää tanskalaisten asiaa.
-- Mitä, hyvä rouva? Ettekö te tunne tätä paperia, joka jäi teiltä
Raaseporiin, silloin kuin te teitte salaisen liiton tuon kavaltajan
Hemming Gaddin kanssa, ja jossa on kaikkien teidän liittolaistenne
nimet?
-- Mutta minun aikomuksenihan oli antaa tuo lista kuninkaan käsiin
hänen asiansa harrastuksen osotteeksi!
-- Uskotelkaa meitä! Ehkäpä tahdotte senkin kieltää, että tuo Hemming
lurjus lupasi teille palkaksi Hämeen linnan ja läänin? Oi, hyvä rouva,
te luulitte olevanne turvassa, mutta teitä on vakoiltu ja tiedetään
että olette ollut liitossa Hemmingin kanssa pettääksenne kuningasta.
-- Tuhma mies! En kuningasta, vaan suomalaisia minä olen vihannut ja
pettänyt!
-- Vai niin, te syytätte itseänne kaksinkertaisesta petoksesta? Sitä
paremmin te ansaitsette rangaistuksenne. Ottakaa hänet kiinni, sotilaat!
Mutta Ursula rouva ei niin pian antautunut. Hän kääntyi äkkiä ympäri,
pakeni portaita ylös tornikamariin ja salpasi oven. Tanskalaiset
seurasivat häntä.
Kun he vaivoin saivat oven murretuksi auki niin huone oli tyhjä. He
eivät voineet tietää, että Ursula rouva oli salaisesta luukusta paennut
kellariholviin ja vielä vähemmän he aavistivat, että hänellä siellä
oli tallessa hyvä ruutivarasto, siltä varalta, että Arvid piispan väki
tekisi rynnäkön.
Sillä aikaa kuin he innokkaasti etsivät Ursula rouvaa linnasta ristin
ja rastin, niin hän aikoi paeta kellarista. Mutta vaikka hänellä oli
avain ja lukko sitä totteli vääntäessä, niin hänen oli mahdotonta avata
ovea. Hän ponnisti turhaan kaikki voimansa: tuntui siltä, kuin joku
häntä voimakkaampi olisi ulkopuolelta pitänyt vastaan. Lopulta hän
aavisti syyn siihen; hän oli erottavinansa hiljaista, tuttua säveltä,
joka yhä kaikui hänen korvissansa:
"Onnesi kivi katosi..."
Samassa tanskalaiset olivat keksineet luukun ja heidän äänensä
kuului holvinaukosta. Ursula rouva ei halunnut antaa pyytää itseään
rotansatimeen. Tämä kunnianhimoinen nainen oli niin kauan pelannut
elämästä ja kuolemasta, että hän oli valmistunut menettämisen
mahdollisuuteen.
-- No hyvä, -- sanoi hän, -- minä kuolen, niin kuin olen elänytkin,
ilman pelkoa. Kaikki tai ei mitään, samapa se! Laula, valju haamu,
kurjia laulujasi! Minä uhmaan pilkkaasi ja hautaan mukanani koko
Ljungarsin suvun. Birger ja Beata eivät ole voineet paeta. He ovat
vielä varmaan kellariholvissa.
Hän seisoi ruutikellarin aukolla ja taskussaan hänellä oli tulukset.
Kiireesti hän sytytti taulan ja heitti sen aukosta sisään. Osa
tanskalaisista hinautui alas holvinaukon kautta, toiset tunkeutuivat
ulkoapäin kellariin. Äkkiä holvi täyttyi savulla ja horjui hirveästi
ilmanpainosta. Samassa maa vavahti, jää halkesi Kokemäenjoen koskista
ja kumealla järinällä raukesi Ljungarsin linna raunioiksi.


17. Arvid piispasta ja herra Tuomas Wulflsta.

Kun Birger seuralaisineen oli ehtinyt kappaleen matkaa Ljungarsista,
niin he huomasivat Kukonpojan, joka innokkaasti etsi kiviä virran
partaalta. -- Mitä sinä teet täällä? -- kysyi Birger hetkeksi hilliten
nopeaa kulkuansa.
-- Minä etsin ristiäidille parempaa kiveä, -- vastasi pieni mies, jonka
omatunto oli herännyt hänen muistaessaan Ursula rouvan vihaa.
Birgerin hyvä sydän heltyi ajatellessaan pojan kohtaloa. -- Seuraa
meitä! -- huusi hän. -- Sinun ristiäitisi on noita, ja sinä saat
ratsastaa minun hevoseni selässä takanani.
-- Etkö häpeä! -- vastasi Kukonpoika, jota tämä tarjous suuresti
loukkasi. -- Minäkö ratsastaisin sinun hevosesi selässä sinun takanasi!
Minä panen sinut itsesi ratsastamaan takaperin lehmän selkään.
-- Mutta Ursula rouva upottaa sinut koskeen, koska sinä otit hänen
kivensä.
-- Entäs sitte! Minä löysin paljoa kauniimman. Samassa maa tärisi,
virran jää halkesi ja vesi kuohuili esiin halkeamista. Kumea, ukkosen
tapainen jyrinä kuului ja koko se seutu, josta vastikään häämötti
Ljungarsin linnan torni, peittyi sakeaan, tuhanharmaasen savupilveen.
Pakolaiset pysähtyivät hämmästyksissään ja katsoivat taaksensa. Birger
muisti ruutikellaria. -- Onnettomuus! -- huudahti hän. -- Kääntykäämme
takaisin!
-- Eteenpäin! -- huusi Taavi. -- Minä näin tanskalaisia linnassa
ja minun tulee vastata herralleni piispalle Ljungarsin suvun
jälellejääneistä jäsenistä.
-- Se on minun linnani! -- sanoi Birger isänsä lausumatapaan.
-- Mutta minun on vastattava teidän hengestänne! -- vastasi Taavi yhtä
varmasti.
-- Eteenpäin! -- sanoi Beata. -- Taavi on oikeassa.
Birger epäili. -- No hyvä! -- sanoi hän vihdoin. -- Jää hyvästi,
Ljungars! Mutta Kukonpojan me otamme mukaamme!
-- Hän hyppäsi hevosen selästä alas, tarttui poikaan kiinni ja heitti
hänet Renatan rekeen, jossa ajaja hänen vimmatuista ponnistelemisistaan
huolimatta piti häntä kiinni Renatan hoitaessa ohjaksia.
Pakolaiset jatkoivat enemmittä seikkailuitta matkaansa etelää
kohti Naantaliin, ja sinne Taavi heidät jätti tehdäksensä tiliä
matkastansa piispalle. Luostari-ilman mukana palasivat Birgerin
horjuvat ajatukset jälleen hengelliseen säätyyn. Hän oli kyllästynyt
maallisiin seikkailuihin, kyllästynyt oloonsa Ljungarsin linnan
kellarissa, joka oli hänelle ollut paastonaika täynnä kummituksia.
Hänen uuden kääntymyksensä ensimäisenä seurauksena oli se, että hän
lahjoitti Ursula rouvan keltaisen topaasin pyhän Brigitan kruunuun
luostarikirkkoon. Pyhimys vastaanotti empimättä tuon epäiltävän lahjan
ja piti sitä riemuiten voitonmerkkinä kruunussaan. Legenda kuningas
Salomonin sormuksesta, johon tämä kivi oli kiinnetty, oli yleisesti
tunnettu ja se lisäsi suuresti pyhimyksen kunniaa. Mutta Ursula rouvan
topaasi ei ollut ainoa laatuansa. Samoin kuin tänä aikana oli olemassa
useita Pietarin partakarvoja ja Paavalin poskihampaita, niin oli
myöskin useita kiviä, joilla kuningas Salomo oli hallinnut henkiä,
ja niitä sekä kristityt että juutalaiset ostivat ja möivät suurilla
summilla.
Birger Bonpoika pyysi uudelleen saada vihittäytyä munkiksi Naantalin
luostariin.
-- Ei vielä, poikani, ei vielä, -- sanoi piispa. -- Valmistaudu vielä
vuosi aikaa rukouksilla ja opinnoilla! Aika on nykyään sellaista, että
kirkko tarvitsee useampia haarniskoja kuin messuja puolustuksekseen.
Ja vaarat ahdistivat joka taholta; henki, kunnia ja vapaus oli
kysymyksessä. Julman Kristian kuninkaan varjo levisi kautta koko Suomen
maan, yli sen horjuvan kirkon, riitaisen aateliston ja hajaantuneen,
pitkällisten sotien sortaman kansan. Yötä päivää tähystelivät
vartiat Kuusiston linnan muureilla epäilyttäviä laivoja merellä ja
tanskalaisten peitsiä metsänrannassa. Turku oli auttamattomasti
vihollisen vallassa, Naantali pelastautui hädin tuskin myöntyväisellä
vieraanvaraisuudella tanskalaisten partioretkeläisten kiskomisista.
Arvid piispa kuulusteli jokaista sanomaa, joka tuli Ruotsista. Eikö
siellä noussut uutta Engelbrektiä vapaudenasiaa puolustamaan? Niin,
eräs nuori mies, Kustaa Eerikinpoika oli, antautumalla monelle vaaralle
alttiiksi, asettunut taalalaisten etunenään, puhdistanut pohjoiset
maakunnat, ja valtiohoitajaksi valittuna kulkenut Tukholmaa kohti.
Mutta merellä tanskalaiset olivat vallassa; Suomelle ei näyttänyt
toivoa koittavan.
Vuonna 1521 syyskuun 21 päivänä kirjoitti Arvid piispa kuningas
Kristianille uuden vakuutuksen muuttumattomasta uskollisuudestansa
ja pyysi vaihtaa Paraisten pitäjän Sauvoon ja Runan kartanoon. Hän
tiesi vallan hyvin, etteivät tyrannit usko muita vakuutuksia kuin
itsekkäisyyden vaikuttamia. Kuninkaan armollinen vastaus oli yhtä
mielistelevä ja teeskentelevä. Ja Birger Bonpoika sekä kaikki piispan
vilpittömät ystävät surivat tätä kirkon ja koko maan etevimmän miehen
petollisuutta.
He eivät nähneet piispan käden vapisevan, kun hän teeskennellen
kirjoitti tämän kirjeen. Vihan huudahdus kävi kautta koko maan, ja kun
Kustaa Eerikinpoika myöhemmin syksyllä lähetti Arvid Vestgöten Suomeen,
liittyivät monet hänen seuraansa karkoittaakseen vihollista maasta.
Marraskuun 24 päivänä suomalaiset ryntäsivät Turun linnaa vastaan, eikä
Arvid piispa silloin enää saattanut eikä tahtonut teeskennellä. Salassa
olleet aseet otettiin esille Kuusiston linnankellareista ja lähetettiin
miehistön kanssa vahvistamaan piiritysjoukkoa. Ainoastaan pieni joukko
jäi piispan turvaksi. Naamari oli poistunut: Arvid piispa tahtoi seisoa
tai kaatua yhdessä isänmaan kanssa.
Oli mies, joka tämän tiedon kuullessansa naureskeli hyvillään
punaiseen partaansa, ja tämä mies oli piispan vanha tuttava, Turun
linnanpäällikkö, herra Tuomas Wulf von Grewendorp. Hän oli sitä kauan
odottanut. -- Potz tausend! Jetzt soll der schlaue Fuchs icke mere lure
den dumme Wolf. Jetzt halte ich ihn bei den Ohren; wette, er kommt
nicht los uden han levner den Peltz im Sticke. [Tuhat tulimaista! Nyt
ei tuo viekas kettu voi enää peijata tuhmaa sutta. Nyt minä pitelen
häntä korvista kiinni; lyön vetoa, hän ei pääse pälkähästä jättämättä
turkkiansa.]
Tuomas herra olikin siinä asemassa että hän saattoi ivata
vihollisiansa. Piirittäjillä ei ollut kanuunia ja Turun linna oli
vahvasti varustettu ja siinä oli runsaasti ruokavaroja sekä sotaan
tottunut miehistö. Aika-ajoin tehtiin onnistuneita hyökkäyksiä ja
otettiin vankeja, jotka Tuomas herra hyväntuulensa osotukseksi
riipustutti linnanmuurille. Kristian kuninkaalta tuli käsky, ettei
pettureita saisi säästää, ja Tuomas herra oli säilyttänyt muutamia
herroja panttivankina kansan uskollisuudesta. Hän oli heti valmis
ja mestautti Viipurin maaherran, Tönne Eerikinpoika Tottin sekä
pohjois-Suomen laamannin Henrikki Stenpoika Renhufvudin. Silloin herra
Tuomas Wulf naureskeli taaskin punaiseen partaansa, ja toivoi jonakuna
kauniina päivänä voivansa osottaa Arvid piispallekin saman kunnian.
Kaikesta tästä toi piispan uskollinen tallimestari tietoja herrallensa.
Yhä synkemmäksi kävi kaikki Suomen kirkon mainehikkaan päämiehen
ympärillä. Vielä hän oli turvassa Kuusiston linnanmuurien sisäpuolella,
vielä oli meri jään peitteessä, mutta ensimäinen kevätpäivä oli tuova
tanskalaisen laivaston purjeet mukanansa; silloin maa oli hukassa ja
hän yhdessä maan kanssa. Eräänä päivänä huhtikuun alussa ilmoitti hänen
uskollinen Taavinsa, että Turun tuloväylän ulkopuoliset selät siinsivät
sinisinä auringon loisteessa. Silloin piispa kokoili kalleimmat
aarteensa ja pakeni dekanuksensa, maisteri Conradin, sekä lukuisan
seurueen kanssa rantatietä pohjoiseen Raumalle käsin. Pian sen jälkeen
ottivat tanskalaiset suojattoman Kuusiston linnan haltuunsa.
Naantalissa syntyi hirveä häiriö, kun kuultiin, että piispa oli yöllä
matkustanut luostarin ohitse. Nunnat itkivät, messu takertui munkkien
kurkkuun. Kuka nyt puolustaisi pyhää Birgittaa, kun kirkon ruhtinas
jätti lujan linnansa? Monet tahtoivat seurata häntä; mestari Gervasius
sulki abbedissan käskystä luostarin portit. Tuo hyvä sisar Margareta
Juhanantytär osotti ensi kertaa eläissään rohkeutta, jota muilta tällä
hetkellä puuttui. Pyhä Priita oli nainen; jos miehet hänet hylkäsivät,
niin tuli naisten häntä puolustaa!
Päätettiin, että Birger ja Beata, jotka olivat orpoja kumpikin,
seuraisivat hengellistä isäänsä. Neiti Elina Kurki lähetettiin Laukon
kartanoon. Kukonpoika uskottiin mestari Gervasiuksen hoitoon, joka oli
ottanut toimeksensa kasvattaa tuosta huimapäästä ihmisen, vaikka se
toimi olikin sangen vaivalloinen.
Pian sen jälkeen ilmestyi Severin Norrby voimakkaan tanskalaisen
laivaston, kanuunien ja ruokavarojen keralla Turun edustalle. Silloin
täytyi huonosti varustetun suomalaisen piiritysjoukon luopua Turun
linnan valloitus-aikeesta ja peräytyä Hämeesen. Sen lähtiessä 23
päivänä toukokuuta vuonna 1522 sytytettiin kaupungissa ruutivarasto
tuleen, jota ei tahdottu jättää tanskalaisten käytettäväksi ja tulipalo
hävitti silloin suurimman osan Turun kaupunkia. Severin Norrbyn
väki astui maihin ja ryösti palavan kaupungin. Suomen silloisesta
pääkaupungista säilyi vain muutamia autioita taloja, joiden asukkaat
olivat paenneet, mutta paikoillensa jäivät seisomaan palamattomina
tuomiokirkko ja linna, odottaen uuden kaupungin ja maan uutta
ylösnousemusta.
Punapartainen herra Tuomas Wulf von Grewensdorp, hän se vasta
riemuitsi! Kaksi vastoinkäymistä harmitti häntä: toinen oli se, ettei
hän saanut hirttää piispaa ja toinen, että hän oli antanut herra
Eerikki Flemingin karata hirttämättä linnan vankeudesta. Eerikki herra
oli valalla vakuuttanut että hän ihaili suuresti Kristian kuningasta
ja että hän oli Kustaa Eerikinpojan verivihollinen. Tuomas herra salli
hänen seurata mukana eräässä hyökkäyksessä, joka tehtiin linnasta,
ja tätä tilaisuutta tuo kiittämätön oli käyttänyt kääntääkseen
miekankärkensä tanskalaisia vastaan ja vapautuakseen koko joukosta.
Sodassa kyllä voipi tuollaisista onnettomuuksista lohduttautua, mutta
Tuomas herra sai uutta syytä katua herkkäuskoisuuttaan.
Eerikki Flemingin onnistunut juoni miellytti näet Kustaa Eerikinpoikaa
siihen määrin, että hän antoi hänelle päällikkyyden eräässä pienessä
laivastossa, jonka hän oli koonnut Ahvenanmaan saaristoon voidakseen
pitää vihollista silmällä. Siihen aikaan oli Tukholmassa, jota
ruotsalainen joukko piiritti, ruokavarojen puute, ja Kristian kuningas
antoi herra Tuomaalle käskyn hankkia sinne ruokavaroja Suomesta. Tuomas
herra purjehti sinne laivastonsa kanssa Turusta, ja kun hän saapui
Ahvenanmaalle niin hän lähetti varmuuden vuoksi pienen laivaveneen
vakoilemaan, olisiko reitti selvä. Eerikki Fleming oli laivoinensa
erään niemen suojassa; he anastivat veneen pukeutuivat miehistön
vaatteihin ja suuntasivat kulkunsa tanskalaista laivastoa kohti. Tuomas
herra oli utelias hän läksi veneessä vakoilialaivan luo ja kysyi: alles
sicher? [Kaikki varmaa?] On kyllä, vastattiin. Tuomas herra astui
vakoilialaivaan ja aavistamattaan hän joutui Flemingin vangiksi joka
heti purjehti takaisin ystäviensä luo. Ruotsalainen laivasto hyökkäsi
tanskalaisen kimppuun, jotka olivat ilman päällikköä, ja pääsi kovan
taistelun jälkeen voitolle, tanskalaiset puolustautuivat tappelussa
niin miehuullisesti, että eräs heidän laivoistansa "Suomalainen
prinssi", oli ammuttava upoksiin, niin että se hukkui kaikkine
miehistöineen. Tuomas herra vietiin Kustaa Eerikinpojan luo ja palkaksi
siitä kujeesta, että hän oli hirtättänyt vankinsa Turun linnassa,
tuomittiin hän samallaiseen kuolemaan ja ripustettiin sopivaan tammeen.
Tuomas herra ei pelännyt kuolemaa. Hän olisi nauranut vieläkin
punaiseen partaansa, jollei köysi olisi ollut niintä ja ansaitseehan
kelvollinen soturi ainakin hamppunuoran!


18. Kuinka Ljungarsin lapset seurasivat Arvid piispaa kuolemaan.

Ljungarsin linna oli sorana ja tuhkana. Sen laillinen perillinen,
Birger Bonpoika saattoi nyt Ursula rouvan kuoleman jälkeen ilman mitään
estettä lahjoittaa maatilan kalavesineen Naantalin luostarille, johon
hän itse aikoi ruveta munkiksi. Mikään ei saattanut olla luostarille
mieluisampaa kuin yhdistää tämä vaarallinen naapuri Myllyrannan
alusmaihin, joten saattoi luostarille turvata runsaan lohenkalastuksen.
Inkeri ei voinut kyllin kiitellä rakkaan nuoren herransa päätöstä, ja
Silla kertoi sekä lapsille ja lastenlapsille, kuinka hän kerran oli
napahuttanut Ljungarsin herraa olkapäälle. Nyt ei ollut huolta muusta
kuin Leton kartanosta, jonka Kukonpoika saisi perinnöksensä kun hän
tulisi täysi-ikäiseksi. -- Omena ei putoa kauas puusta, -- arveli
Inkeri. -- Isän tavat ovat juurtuneet tuohon käärmeensikiöön. Miksikä
hän säästyi, kun paholainen kohosi ilmaan hänen ristiäitinsä kanssa?
-- Hän elää kai voidakseen jonakuna yönä sytyttää Myllyrannan tuleen
kaikista neljästä nurkasta, -- sanoi Josua, joka kantoi vanhaa vihaa
Ljungarsin väkeä kohtaan. -- Menkääpäs, äiti, Siverin noidan luo.
Siveri noituu hänet rammaksi ja sokeaksi.
-- Oletko järjiltäsi? Kukonpoika on pyhän Priitan suojeluksen alla.
-- Hohoo, kyllä hän karkaa, -- arveli Josua.
Näytti siltä, kuin tämä ennustus olisi toteutunut, sillä samana
aamuna kun Birger aikoi lähteä, oli Kukonpoika kadonnut luostarista.
Turhaan hän oli rukoillut päästä mukaan matkalle, ja siksi hän oli,
tuo kymmenvuotias lapsi, luikahtanut pois luostarin orjuudesta ja
pelottavan mestari Gervasiuksen käsistä. Samaan aikaan katosi myöskin
kallisarvoinen topaasi pyhän Priitan kruunusta.
Birger ja Beata sanoivat luostariin jääville ystävilleen jäähyväiset
ja lähtivät matkalle, toivoen tapaavansa piispan Raumalla. Hän ei
ollutkaan siellä, hän oli pitänyt vain lyhyen messun luostarissa ja
jatkanut matkaansa pohjoiseen päin. Ljungarsin lapset seurasivat
hänen jälkiänsä ja tulivat Ulvilaan. Ei sielläkään piispa ollut
viipynyt, sillä hän pelkäsi tanskalaisten laivoja, jotka joka päivä
saattoivat tulla näkyviin. Pohjoisemmassa ei siihen aikaan ollut
ainoatakaan kaupunkia Suomessa; vain Korsholman puoleksi rappeutunut
linna saattoi tarjota epävarmaa suojaa. Birger ja Beata jatkoivat yhä
matkaansa, ja ennättivät vihdoin kirkon pakenevan isän Pohjanmaan
etelärajalla Närpiössä. Täällä hän oli levähtänyt pari päivää, samalla
kuin meritoimiin tottuneet ranta-asukkaat vakoilivat alituisesti
epäillyttäviä purjeita myrskyisellä ulapalla. Severin Norrby koetti
yhtä väsymättömästi kuin herra Tuomaskin, tavoittaa tätä Kristian
kuninkaan kostolle niin kallisarvoista saalista.
Närpiö on viljava alankomaa, jonka ruotsia puhuva väestö harjoitti
kannattavaa kauppaa vastakkaisen Ruotsin-rannikon kanssa. Kirkkoherra
oli koonnut lukuisan joukon seurakuntalaisia vanhaan kirkkoon olemaan
läsnä semmoisessa harvinaisessa juhlallisuudessa, jossa piispa
itse luki messua. Vielä kerran Arvid piispa seisoi juhlapuvussansa
alttarin edessä ja jakoi kirkon siunausta polvistuneelle, itkevälle
kansalle. Vielä kerran tämä jäykkäniskainen kansa kumarsi päätänsä
Rooman herruudelle ja kaikille sen pyhimyksille. Mutta se oli Rooman
ja pyhimysten jäähyväiset pohjolassa: pyhäinmiesten yö, jota seurasi
uskonpuhdistuksen huomen.
Norrby saattoi nousta maalle Närpiössä aivan yhtä helposti kuin
eteläisemmälläkin rannikolla. Piispa oli vuokrannut Ruotsin matkaansa
varten puoleksi katetun jahdin, jommoiset täällä olivat käytännössä.
Alus oli ahdas ja epämukava; siihen lastattiin piispan kallein
omaisuus, ja siinä oli tilaa 20 hengelle, mutta piispan seurue nousi
yli 40 hengen. Aika oli kallis, vaara uhkaava ja kun ei ollut muuta
neuvoa, niin sijoitettiin ne, jotka eivät saaneet tilaa jahdissa,
suureen kannettomaan verkkoveneesen, ainoaan, joka oli saatavissa.
Eräänä varhaisena kauniina kevätaamuna läksi piispa seurueineen
odottaviin aluksiin. Taivas oli selkeä, ilma lämmin, meren pinta
karehteli vienon kaakkotuulen puhaltaessa, joka ennusti edullista
matkailmaa. Kaikki olivat hyvällä mielellä; toivottiin ennen iltaa
päästävän Ruotsin rannikolle.
Silloin Taavi tuli Birgerin luo, joka kävi aivan piispan jäljissä,
osotti rantaan ja kysyi hiljaisella äänellä, näkikö hän jotakin
erityistä.
Birger vaaleni. Hän seurasi silmällään osotettua suuntaa kohti ja
hän näki selvästi Ljungarsin valkoisen tytön, joka leijaili veden
yläpuolella rannan ja veneitten välillä. Hän ei ollut nähnyt häntä
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Ljungarsin taru - 22
  • Parts
  • Ljungarsin taru - 01
    Total number of words is 3539
    Total number of unique words is 1927
    24.3 of words are in the 2000 most common words
    32.6 of words are in the 5000 most common words
    38.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 02
    Total number of words is 3596
    Total number of unique words is 2029
    23.5 of words are in the 2000 most common words
    32.8 of words are in the 5000 most common words
    37.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 03
    Total number of words is 3756
    Total number of unique words is 1888
    25.1 of words are in the 2000 most common words
    35.1 of words are in the 5000 most common words
    40.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 04
    Total number of words is 3714
    Total number of unique words is 1931
    24.1 of words are in the 2000 most common words
    34.1 of words are in the 5000 most common words
    39.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 05
    Total number of words is 3737
    Total number of unique words is 1905
    24.8 of words are in the 2000 most common words
    36.3 of words are in the 5000 most common words
    41.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 06
    Total number of words is 3730
    Total number of unique words is 1957
    24.5 of words are in the 2000 most common words
    35.0 of words are in the 5000 most common words
    40.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 07
    Total number of words is 3765
    Total number of unique words is 1929
    24.5 of words are in the 2000 most common words
    35.7 of words are in the 5000 most common words
    41.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 08
    Total number of words is 3444
    Total number of unique words is 2040
    20.6 of words are in the 2000 most common words
    30.7 of words are in the 5000 most common words
    36.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 09
    Total number of words is 3496
    Total number of unique words is 2000
    22.4 of words are in the 2000 most common words
    31.1 of words are in the 5000 most common words
    36.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 10
    Total number of words is 3465
    Total number of unique words is 2035
    22.2 of words are in the 2000 most common words
    32.1 of words are in the 5000 most common words
    37.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 11
    Total number of words is 3462
    Total number of unique words is 2051
    22.3 of words are in the 2000 most common words
    32.3 of words are in the 5000 most common words
    38.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 12
    Total number of words is 3603
    Total number of unique words is 2019
    23.6 of words are in the 2000 most common words
    32.8 of words are in the 5000 most common words
    37.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 13
    Total number of words is 3567
    Total number of unique words is 1942
    24.5 of words are in the 2000 most common words
    33.6 of words are in the 5000 most common words
    38.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 14
    Total number of words is 3643
    Total number of unique words is 1977
    23.7 of words are in the 2000 most common words
    34.6 of words are in the 5000 most common words
    40.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 15
    Total number of words is 3733
    Total number of unique words is 1854
    24.3 of words are in the 2000 most common words
    34.9 of words are in the 5000 most common words
    40.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 16
    Total number of words is 3560
    Total number of unique words is 1976
    23.7 of words are in the 2000 most common words
    32.8 of words are in the 5000 most common words
    38.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 17
    Total number of words is 3621
    Total number of unique words is 1971
    24.2 of words are in the 2000 most common words
    35.1 of words are in the 5000 most common words
    41.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 18
    Total number of words is 3680
    Total number of unique words is 1970
    25.4 of words are in the 2000 most common words
    36.3 of words are in the 5000 most common words
    40.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 19
    Total number of words is 3701
    Total number of unique words is 1926
    25.1 of words are in the 2000 most common words
    36.0 of words are in the 5000 most common words
    40.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 20
    Total number of words is 3685
    Total number of unique words is 1920
    24.5 of words are in the 2000 most common words
    35.0 of words are in the 5000 most common words
    40.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 21
    Total number of words is 3562
    Total number of unique words is 1959
    24.4 of words are in the 2000 most common words
    34.6 of words are in the 5000 most common words
    39.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 22
    Total number of words is 3622
    Total number of unique words is 1964
    25.2 of words are in the 2000 most common words
    35.6 of words are in the 5000 most common words
    41.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 23
    Total number of words is 415
    Total number of unique words is 323
    25.9 of words are in the 2000 most common words
    38.1 of words are in the 5000 most common words
    45.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.