Ljungarsin taru - 18

Total number of words is 3680
Total number of unique words is 1970
25.4 of words are in the 2000 most common words
36.3 of words are in the 5000 most common words
40.5 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
jossa puheessa kai todella oli jonkun verran perääkin. Täällä oli
päinvastoin ainoa, mitä talonpojat tiesivät tanskalaisten vallasta,
että he ryöstivät rannikoita, kaappasivat kauppalaivoja ja estivät
meriliikettä Ruotsiin, jonka johdosta maa sai kärsiä suolan puutetta ja
tavaranvienti keskeytyi. Samasta syystä olivat kaupungitkin vihastuneet
tanskalaiseen valtaan. Molemmat viimeiset Sturet olivat rakkaassa
muistossa; ensimäistä ei ollut Suomessa suosittu, sillä hän ei pitänyt
maasta huolta, vaan jätti sen alttiiksi venäläisten hyökkäyksille.
Ensimäinen vaikutus, jonka Tukholman verilöyly siis täällä teki, oli
teeskentelemätön pelonsekainen inho kaupungissa ja kylissä, ja se
haava, joka oli isketty Ruotsiin, vuosi meren tällä puolen melkein yhtä
runsaasti verta, kuin niillä Ruotsin seuduilla, joissa vihamielisyys
tanskalaisia kohtaan oli korkeimmilleen kohonnut.
Etenkin herätti eräs tapaus suomalaisissa surua ja katkeruutta,
nimittäin se, että Kristian kuningas halpamaiseksi kostoksi kaivatti
ja poltatti suositun Svante Sturen kuolleen ruumiin. Katolisena
aikakautena kansa syvästi kunnioitti hautoja ja vihittyä maata, samoin
kuin pyhimysten jäännöksiä, ja kun haudan pyhitettyä lepoa ei enää
voitu turvata häpäisevältä väkivallalta, tuntui kaikista siltä kuin ei
kukaan eläväkään enää olisi suojassa mestaajien raivolta.
Ihmeellistä kyllä, ei Suomen aatelisto, jonka olisi pitänyt
syvimmin tuntea valtakunnan häpeää ja joka lähinnä sai pelätä omaa
turvallisuuttansa, näyttänyt ensi alussa paheksuvan tätä veristä
sanomaa. Niitä, jotka jäivät ruotsalaisia sukulaisiaan ja ystäviään
suremaan -- ja niitä oli useitakin -- ei ensi alussa saatu uskomaan
huhua; toiset uinailivat väärässä suruttomuudessa. Hemming Gadd, jota
Suomessa pidettiin suuressa arvossa, oli koko kesän ja syksyn siihen
määrään ylistellyt Kristian kuninkaan lempeyttä, että suomalainen
aatelisto, jonka keskuudessa varmaankin iti paljo kateutta Ruotsin
vallanhimoista, usein röyhkeätäkin ritaristoa kohtaan, taaskin antoi
kannatusta tanskalaiselle puolueelle. Suomalaiset aatelismiehet olivat
kieltäytyneet tottelemasta kuninkaan kutsua kruunaukseen; he olivat
siksi viisaat, että he tahtoivat odottaa asiain menoa. Mutta salaisena
syynä monellakin oli se, että heistä oli vastenmielistä esiintyä
niin juhlallisessa tilaisuudessa liian vähällä loistolla ja sallia
sekä tanskalaisten että ruotsalaisten voittaa heidät komeudessa.
Jonkunlaisen itsenäisyyshengen siemeniä oli kauan itänyt suomalaisessa
maa-aatelissa, joka kuninkaista ja laeista välittämättä, eleli vapaina
herroina etäisillä tiluksillansa ja esiintyi kruunun palveluksessa vain
milloin mieli teki tai milloin yksityiset taistelut eivät vieneet sen
aikaa. Mitä heihin koski, kuka Ruotsissa hallitsi kuninkaana tai kuinka
häntä kruunattiin, kun vain itse saivat elää herroiksi ja ruhtinaiksi
tiluksillaan?
Arvid piispan salaiset varoitukset kohtasivat siksi monella taholla
kuuroja korvia. Yksinään ja yksinkertaiseksi sotilaaksi puettuna nuori
Birger Bonpoika ratsasti yöt päivät ja kuljetti näitä salaisia kirjeitä
säterikartanoihin suomatta itselleen muuta kuin välttämättömintä
lepoa. Kankaisten ja Suitian herrat, Villniemen, Kuitian, Laukon ja
Kokemäen kartanon herrat, kaikki he ja monet muutkin ottivat piispan
kirjeet niin kylmäkiskoisesti vastaan, ettei kirjeentuoja voinut toivoa
erinomaisia seurauksia toimestansa.
Tulipa sitten Birger päivää ennen joulua syntymäseuduillensa ja lepäsi
tuntemattomana tunnin aikaa Myllyrannan kylässä. Taavin vanhemmalla
veljellä Josualla oli nyt luostarin mylly ja lohipato arennilla.
Ja huonompiin käsiin olisi hurskaitten sisarten omaisuus voinut
joutua. Josua oli yhtä vakava, jörömäinen ja harvapuheinen kuin tämän
kertomuksen alussakin, mutta poltettu talo oli uudestaan rakettu,
navetta laajennettu, myllyssä oli kahta vertaa suuremmat jauhinkivet
Sakkulasta, pato oli mainiossa kunnossa, vaikka se tällä haavaa oli
jään peitossa, ja entisten hävitettyjen peltojen lumipeitteen alta
pisti esiin sieltä täältä vihreä rukiinoras, todistaen että nykyisellä
vuokraajalla oli kykyä hoitamaan sekä vettä että maata.
Jouluolut kävi kuurnassa, tuore leipä höyrysi uunissa, varpuset
visertelivät myllynkatolla ja näyttivät odottavan ikivanhaa
oikeuttansa, heille jouluaamuna tulevaa olkilyhdettä. Hyvällä
mielellä Birger pudisteli lumen viluisista jäsenistänsä leimuavan
takkavalkean ääressä; kaikki näytti kutsuvan häntä levähtämään täällä
vanhojen lapsuudenystäviensä parissa vaivalloisen matkan jälkeen.
Mutta nuorukaisen rinnassa heräsi omituisia ajatuksia. Nähdessään
lapsuudenystävänsä hän äkkiä sai halun lähteä vanhaan isiensä linnaan,
Ljungarsin linnaan, jota hän ei ollut nähnyt kahdeksaan vuoteen ja
omin silmin ottaa selkoa sen nykyisestä tilasta. Linnahan oli hänen
omansa, hän oli nyt täysi-ikäinen ja saattoi milloin taliansa vaatia
takaisin perintötilansa. Sitä hän ei ollut ajatellut lukujensa aikana,
valvoessansa ja paastotessansa hengelliseen säätyyn valmistuakseen.
Mihinkä hän, kirkon opetuslapsi, käyttäisi tätä yksinäistä linnaa
raivaamattomassa metsässä, tätä isiensä turvapaikkaa verisien
taistelujen aikana? Hengelliset tuumansa hän nyt oli toistaiseksi
jättänyt syrjään, ja niiden paikan olivat kannukset, rautalakki ja
miekka anastaneet. Lapsuudenmuistojen kera alkoi Ljungarsin nuori veri
kuohua nuorukaisen suonissa; hän tahtoi ainakin nähdä perintötilansa ja
päättää sitten, vaatisiko hän takaisin isiensä linnan ja milloinka hän
sen tekisi.
-- Mitä Ljungarsista kuuluu? -- sanoi vieras sotamies aterioidessaan
Josuan tuvassa Myllyrannan myllyllä.
-- Ei mitään, -- vastasi Josua lyhyesti ja terotti innokkaasti
myllynkarinta kovasimella.
-- Onko Ursula rouva entisellään? Pitääkö hän vieläkin yhtä kovaa
komentoa linnassa?
-- Niin sanotaan.
-- Eikö tiedetä mitään herra Bo vainajan lapsista?
Josua kiinnitti suuret harmaat silmänsä kysyjään, katseli häntä
epäilevästi ja pudisti päätänsä. -- Ei mitään, -- vastasi hän.
Kun Birger pettyi toiveessaan saada mitään irti tältä taholta, niin hän
kääntyi Josuan nuoren vaimon puoleen, joka pesi penkkejä, puuastioita
ja saviruukkuja jouluksi. Hän kiitteli talon tuoretta leipää, mainiota
voita ja kehui Myllyrantaa onnelliseksi, se kun oli luostarin
suojeluksen alaisena, jota vastoin aatelisten tilukset saivat kärsiä
sortoa ja kiskomisia.
Silla, myllärin nuori vaimo, oli taipuvaisempi kuin hänen miehensä ja
katseli ystävällisellä uteliaisuudella kaunista nuorukaista. -- Emmepä
me ainakaan haluaisi vaihtaa Ljungarsien kanssa, -- sanoi hän, -- mutta
linnassa onkin nyt toiset tavat kuin Bo herran ja Cecilia rouvan aikana.
-- Tunsitteko te Bo herran ja Cecilia rouvan? -- kysyi Birger sykkivin
sydämin.
-- Tunsinko minä heidät? Olenhan minä syntynyt Ljungarsin kylässä,
Cecilia rouva oli minun kummini ja hänen mukaansa minulle nimikin
annettiin. Jumala siunatkoon häntä, hän oli hyvä rouva, kyllä minä
häntä vielä muistan, vaikka olinkin lapsi, kun Jumala kutsui hänet
luoksensa. Ja rakas pikku Beata neiti ja ystävällinen Birger herra,
enkö minä muistaisi kuinka me yhdessä kokoilimme kiviä virran rannalta
ja rakensimme veteen tokeita pikku kaloille. Pitkään aikaan emme ole
heistä mitään kuulleet. Sanotaan että Beata on korkea-arvoisen piispan
kasvattitytär ja Birger herra kuuluu olevan pappi; hän oli liian
hurskasmielinen tätä maailmaa varten. Kun hänen veljensä, Knuutti
herra, heitteli kivillä meitä kylänlapsia, niin Birger herra asettui
väliin, niin että kivet osuivat häneen eikä meihin.
-- Ette te suinkaan tuntisi häntä, jos hän joskus tulisi näille
tienoille? -- kysyi nuorukainen lämpimästi.
-- Se on mahdollista, -- vastasi nuori vaimo. -- Varsinkin jos hän
paremmin osaisi peittää hienon paidankauluksensa karhean sotamiestakin
alle, -- lisäsi hän kuiskaten, katsahtaen viekkaasti häneen, samalla
kun hän kävi aivan läheltä hänen ohitsensa asettaaksensa hyllylle
puhdistetut astiat.
Birger odotti hetken, kunnes Josua oli lähtenyt myllyyn. -- Kuinka,
Silla? -- kysyi hän. -- Minä en tuntenut sinua, mutta sinä tunsit minut?
-- Jos minun muistini olisikin ollut niin huono, niin olisi teillä
pitänyt olla enemmän teeskentelemiskykyä eikä heti ruveta kyselemään
Ljungarsin linnaa. Voi, rakas herra, kuinka te tulette siunattuun
äitiinne! Mutta kaikkien pyhimysten nimessä, minä pyydän, älkää
ilmaisko kuka olette, sillä Josua katsoo karsain silmin kaikkeen, mikä
Ljungarsin nimellä käy, sen jälkeen kuin Ljungarsit polttivat hänen
talonsa ja elämöivät täällä niinkuin te ehkä muistatte, kahdeksan
vuotta sitten. Hän voisi vaikka antaa teidät ilmi tanskalaisille, jotka
tulivat eilen Ursula rouvan luo linnaan.
-- Linnaanko sinä sanot? Ja sinne minä juuri aion lähteä tänä iltana.
-- Lähtisittekö te Ljungarsin linnaan? Tekö?
-- Ihmetyttäisikö se sinua, jos mielelläni tahtoisin nähdä isäni tilaa,
joka kai oikeudenmukaisesti on vielä minun?
-- Juuri siksi, katsokaas, juuri siksi! Tekö aikoisitte lähteä
Ljungarsiin! Birger herra, kaikkien pyhimysten nimessä, oletteko
suunniltanne? Ettekö ymmärrä, että Ursula rouva sanoisi sitä päivää
onnenpäiväksi, jolloin hän saisi teidät valtaansa?


10. Ursula rouvan hovipoika.

-- Mitä sinä tiedät Ursula rouvasta? -- kysyi Birger. -- Kenpäties hän
ei lopulta olekkaan niin paha, kuin ihmiset luulevat?
-- Mitäkö minä tiedän? -- toisti nuori vaimo suutuksissaan. -- Minä
tiedän vaan, että vanhoilla rotilla on terävät hampaat. Minä tiedän,
että luuta joka uunissa on nokeentunut, ei puhdistu iltakasteessa. Minä
tiedän, että karhun pennut eivät mielellään mene siihen pesään, jossa
heidän isänsä on tapettu. Sitäpaitsi -- ja hän teki ristimerkin --
minä tiedän myöskin, ettei saa puhua pahasta, sillä siinä paha missä
puhutaan.
-- Jos olet ystäväni ja tahdot tehdä minulle hyvän työn, josta minä
olisin sinulle hyvin kiitollinen, niin hanki minulle tilaisuutta päästä
tuntemattomana linnaan.
-- Juuri sentähden että olen teidän ystävänne, sanon minä: nouskaa
heti satulaan ja ratsastakaa niin pitkälle kuin tietä piisaa, mutta
älkää ratsastako Ljungarsiin! Ymmärrättekö, vai mitä? Eikö herra usko
minua? Ratsastakaa sitte vain linnaan, niin että opitte toisen kerran
tottelemaan viisaitten ihmisten neuvoja. Mutta mikä Josuata vaivaa?
Enkö sitä sanonut? Se käy aina toteen: jos paholaista puolellakin
sanalla mainitsee, niin ei hänen joukkonsa ole kaukana. Pitäkää nyt
huolta itsestänne, herra, minun seinäni ovat vielä koristamatta.
Näin sanoen nuori emäntä läksi valmistamaan monimutkaisia, väliin
hyvin koristavia päreristejä ja tähtiä, joita Satakunnassa yleisesti
käytettiin seinäkoristeina joulun aikana. Tuvan ulkopuolella kuului tuo
muuten niin hiljainen isäntä kiivaasti keskustelevan jonkun kanssa,
joka yhtä kiivaasti hänelle vastasi. Heti sen jälkeen hän astui tupaan,
heitti kintaansa penkille ja mutisi: -- Sinnekö sitä pitäisi lähteä
jouluaattona!
-- Ohhoo, -- sanoi vaimo, -- pitäisikö lähteä noidan luo! Mitä
Ljungarsin väki tahtoo?
-- Kukko on täällä poikasensa kanssa ja tahtoo tällä elävällä hetkellä
saada heiniä ja olkia. Tanskalaisten hevoset ovat tyhjentäneet ladot.
-- Maksavatko he?
-- No kerrankin ihmeen vuoksi.
-- Anna heille sitte mitä he tahtovat.
-- Mutta minä en jätä lihavaa valakkaani heidän käsiinsä, jotta
huomenna saisin linnasta takaisin laihan luuskan. Enkä minä itse sinne
jouluaattona lähde, eikä liioin kukaan rengeistä.
Vaimo epäili hetken aikaa. Sitten hän sanoi välinpitämättömästi: --
Voithan pyytää tuota sotamiestä, joka istuu tuossa takan ääressä.
Hänellä on asiaa linnaan. -- Niin, -- sanoi Birger, -- minä lähden
sinne joka tapauksessa ja vastaan siitä, että huomenaamuna saatte
valakkanne eheänä takaisin.
Josua tarkasteli häntä halveksivasti. -- Sitä sanovat kaikki
hevosvarkaat, -- murisi hän.
-- Minä jätän siksi aikaa oman hevoseni talliin ja tässä on maksua
ruuasta ja rehusta, -- sanoi nuorukainen ja laski pari Turunpenninkiä
pöydälle.
Ehdotus oli helähtelevä ja pehmitti myllärin sydämen, varsinkin kun
hän juuri äsken oli asiantuntian katseella tarkastanut Birgerin hyvää
hämäläistä hevosta. Hän läksi nyreänä panemaan heiniä häkkiin, mutta
ovessa hän vielä mutisi jotain petkuttajista, jotka Jumala tiesi mistä
kuljeksivat ympäri maata parempien ihmisten hevosilla.
-- Minä tein teille mieliksi, Birger herra, -- sanoi myllärin vaimo,
-- ja jos teillä on siitä vahinkoa ruumiin tai menestyksenne puolesta,
niin älkää minua syyttäkö. Pistäkää paidankauluksenne piiloon, sanon
minä. Ottakaa mieheni takki ja jättäkää sotilasnuttunne tänne; älkääkä
unohtako kirvestä, koska jätätte miekkanne tänne, ja kas tässä, ottakaa
vyö ja puukko, ei sitä tiedä, mikä voipi olla tarpeen. Muistakaa,
että olette renki, jonka me äskettäin olemme ottaneet Ulvilasta
palvelukseemme; mutta pitäkää suunne kiinni, jos mahdollista ja
vannokaa pyhän Olavin, älkääkä mitenkään pyhän Priitan nimeen, jos ette
tahdo vannoa jonkun pahemman nimeen, niinkuin linnassa on tapana. Vielä
yksi asia: varokaa, ettette liiaksi katsele sitä keltaista rintaneulaa,
joka on aina Ursula rouvan povella, sillä se kääntää silmät, viettelee
pahaan ja koko hänen valtansa on siinä. Koettakaa mielemmin kaikin
tavoin saada se valtaanne, Birger herra, sillä silloin ei mikään vaara
voi uhata teitä, ei Ljungarseja eikä liioin meitä. Sentähden minä
sallin teidän lähteä. Minä ajattelen, ehkä pyhimykset sitä tahtovat.
Mutta olkaa kaiken mokomin viisas ja varovainen, sillä jos Ursula rouva
hiukankin huomaa teidän haluavan kiveä, niin te olette myöty, vaikkapa
teillä olisi Arvid piispan kaikki soturit vartiapiirinä ympärillänne.
Jääkää hyvästi, älkää antako meidän odottaa itseänne. Jumala teitä
siunatkoon ja antakoon minulle anteeksi, jos tämä tekoni on syntiä.
Kun Birger oli vaihtanut takkia, niin hän läksi ulos kuormansa luo.
Suuri heinähäkki, jossa oli sekä heiniä että olkia, seisoi valmiina
pihalla ja kaksi Ljungarsin ratsumiestä oli valmiina seuraamaan sitä.
Jos Birger ei olisi ollut haaveileva lapsi viimeksi kotiseudullansa
käydessään, niin hän olisi ehkä tuntenut toisen ratsumiehen Sten
herra vainajan vaarallisimmaksi vakoiliaksi, Kukoksi, ja olisi sen
johdosta ehkä lykännyt matkansa toistaiseksi. Sen sijaan kääntyi
hänen huomionsa yksinomaan toiseen Ljungarsin lähettilääsen,
vallattomaan mustatukkaiseen pieneen poikaan, noin kahdeksan- tai
yhdeksänvuotiaasen, joka ratsasti nuoren varsan selässä. Hevonen
olisi kyllä ollut sopiva hänelle, jollei se olisi ollut kovin raju
sellaiselle ratsumiehelle. Poika, niinkuin Birger myöhemmin sai kuulla,
oli jonkinlaisena kasvattipoikana Ursula rouvalla ja kun hän usein
seurasi Kukon mukana, oli hän saanut Kukonpojan pilkkanimen. Mutta heti
hypätessänsä satulaan hän osotti sellaista reippautta ja varmuutta,
että hän ensi hetkestä voitti uuden kumppaninsa ihailun ja ystävyyden.
Birger hyppäsi kuorman päälle ja aikoi ajaa.
-- Alas, tyhmyri; aiotkos painaa olkia, ikäänkuin kuorma ei muutenkin
olisi tarpeeksi raskas! -- huusi myllärin vaimo emännän mahtavuudella
ja jotta hänen sanoillansa olisi vieläkin enemmän painoa, sivalsi
hän Birgeriä olkapäähän pärenipulla, joka hänellä oli kädessään.
Nuorukainen hyppäsi vähän hämillään alas, ja samassa kuin emäntä kulki
ohitse, niin hän kuiskasi kiireesti: -- Varokaa Kukkoa!
Oli liian myöhäistä kääntyä takaisin. Joukko lähti liikkeelle ja Birger
jäi yksin olkikuormineen kulkemaan Ljungarsin väen kanssa.
Myllyrannasta Ljungarsiin oli noin puolen peninkulman matka sen
aikuista huonoa tietä, joka kulki pitkin Kokemäenjokea Ulvilasta
sisäiseen Satakuntaan. Tie oli ahteinen, joki ei vielä kannattanut
hevosta ja olkikuorma liiti epäilyttävällä tavalla mäissä. Birgerin
sydän tykytti: hänen tottumattomuutensa voisi antaa hänet ilmi; kaikin
voimin hän piti vastaan ja oli vähällä saada koko kuorman päällensä.
-- Oletko kauan ajanut Josuan valakalla, toveri? -- kysyi ratsumies,
jota nimitettiin Kukoksi ja joka oli hoikka, vaaleaverinen ja
kierosilmäinen mies.
-- Minut pestattiin myllyyn eikä hevosia hoitamaan, -- vastasi Birger
vältellen.
-- Minä huomaan sen, -- sanoi Kukko. -- Aja suoraan mäkeä alas ja
käänny varovasti sivulle, muuten kaadat.
-- Myllärin renkinä on kurjaa olla! -- huudahti pikku Kukonpoika ja
niisti pöyhkeästi nenäänsä luonnollisella nenäliinallansa. -- Rupea
meidän rouvamme palvelukseen, niin minä opetan sinua ratsastamaan ja
ajamaan!
Birger ei vastannut. Hän toivoi vaitiolonsa kautta voivansa välttää
enempiä kysymyksiä, mutta siinä hän erehtyi. Kukonpoika näkyi
mieltyneen myllärinrenkiin, luultavasti sentähden, että hän tunsi
olevansa niin paljon häntä etevämpi. Hän piti hyppivää varsaansa
kuorman rinnalla ja jatkoi:
-- Mitä sinä pidät minun hevosestani? Sitä sinä et saisi valjastaa
olkikuorman eteen. Ja mitä pidät takistani? Katsoppas, siinä on musta
lampaannahkainen sisuste; sellainen sinulla pitäisi olla, poika parka,
tuon surkean sarkanutun asemesta. Minkälaista ruokaa sinä saat,
viheliäinen raukka? Et sinä varmaan ole nähnyt lihaa tai kalaa viime
joulusta saakka, mutta meillä, herrasväellä, on silavaa kerran viikossa
ja kalaa perjantaisin. Saatko sinä usein selkääsi?
-- Kotitarpeeksi aina välistä, -- sanoi luultu renki.
-- Kyllä mekin saamme selkäämme, -- jatkoi poika, -- mutta meidän
laitamme on toinen, me annamme enemmän kuin mitä saamme. Kaikilla
herraspalvelioilla on oikeus piiskata talonpoikia, mutta jos talonpoika
lyöpi meitä, niin me lyömme häneltä ensin käsivarret ja jalat ja sitten
pään poikki. Me voimme hänet upottaakkin, jos vain avanto sattuu
tielle. Sentähden -- mutta mikä on nimesi?
-- Nikku.
-- Sentähden, Nikku, pitää sinun olla kohtelias niin kauan kuin olet
myllärinrenkinä, mutta jos tahdot liittyä meihin, niin minä opetan
sinua kohtelemaan talonpoikia. Katsos minulla on keihäs.
-- Minä näen sen. -- Pojalla oli selässään ratsumiehen keihäs, jonka
varsi oli katkennut.
-- Minä olen pian yhdeksän vuoden vanha, -- jatkoi hän ylpeästi, --
ja kun minä täytän kaksitoista vuotta, niin on Ursula rouva luvannut
minulle miekan kupeelleni. Tiedätkös, minä olen hänen hovipoikansa.
Birger, jota tämä pöyhkeä sankari suuresti huvitti, ei voinut olla
kysymättä häneltä: -- Kannatko sinä joskus hänen laahustansakin?
Kukonpoika tarttui piiskansa varteen ja kysyi: -- Mitä sinä tarkoitat,
moukka?
-- Minä luulin, että sekin kuuluisi virkaan, -- vastasi renki typerästi.
-- Se on sinun onnesi, -- sanoi poika, -- että olet niin hirveän tuhma.
Jos sinä teet pilkkaa minusta, niin naulaan sinut tuohon kuuseen.
Tiedätkös, mitä minä tein eräälle Ljungarsin kylän pojalle, joka
uskalsi sanoa minua kukonpojaksi?
-- Mitä sinä teit hänelle?
-- Minä olisin lyönyt hänet kuoliaaksi, jos minulla olisi sattunut
olemaan keihäs mukana. Mutta minä sanoin hänelle: odotahan, sanoin
minä, kun ensikerralla tavataan! Olisitpa nähnyt, kuinka hän juoksi
käpälämäkeen.
-- Sitä minä en ihmettele, -- sanoi Birger, ja ennenkuin he olivat
ehtineet puolimatkaankaan, oli hänen onnistunut täydellisesti
voittaa Kukonpojan suosio pyytämällä häneltä ensi tilaisuudessa
opetusta ratsastamisessa, jousella-ammunnassa, miekkailussa ja muissa
ritarillisissa harjoituksissa, josta pieni toivorikas talonpoikien
kiusaaja suuresti ylpeili. Ystävyys tuli vieläkin lujemmaksi, kun
Birger sai kiinni tienvierestä pienen jäniksen, jonka hän antoi
suojeliallensa.
-- Jos sinä rupeat meidän rouvan palvelukseen, niin voit aikaa voittaen
tulla minun tallirengikseni, -- sanoi Kukonpoika suosiollisella
päännyökkäyksellä, joka sopi hänelle mainiosti.
Kolmas toveri ratsasti ääneti, ja välinpitämätönnä edeltä, ja niin
seura lähestyi Ljungarsin linnaa. Pieni kylä, jossa linnan talonpojat
asuivat, oli niin kauan kuin Birger saattoi muistaa, ollut köyhä ja
kurja, mutta ei se nyt ollut entistään kurjempi. Olipa siellä muutamia
uusia talojakin ja takoissa palavat jouluvalkeat leimuilivat niin
iloisesti hämärässä pienistä avonaisista luukuista, jotka tekivät
ikkunoitten virkaa silloin kuin ne eivät olleet oljilla tukitut. Linna
näytti nyt lujemmin varustetulta kuin Bo herran aikana. Vastapäätä
vanhaa tornia nostosillan luona oli rakennettu uusi vallinnurkka, jossa
jousimiehet saattoivat puolustautua. Muurit näyttivät korotetuilta ja
olivat hyvässä kunnossa. Rannanpuolella, jossa pettämätön virta aina
oli linnan suojana, näkyi vilaukselta tuliputkia, jotka saattoivat
pyyhkäistä koko vastakkaisen rannan puhtaaksi. Kaikesta näkyi,
että Ursula rouva piti komentoa voimakkaalla kädellä eikä huolinut
vastaanottaa kutsumattomia vieraita. Kuitenkin hän nyt oli päästänyt
tanskalaisia linnaan ja muurilla, näkyi linnansotilaan sivulla
tanskalainenkin vahtisoturi. Mitä Ursula rouva sillä tarkoitti?
Kun sovittu tunnussana oli huudettu, laskettiin nostosilta alas ja
Birger, Ljungarsin herra marssi isiensä linnaan. Hänen sydämensä
tykki valtavammin, kun hänen mieleensä johtuivat kaikki ne muistot,
jotka täällä olivat saaneet hänen povensa kohoomaan, mutta hän
päätti tuntemattomana ottaa selkoa, miten Ursula rouva hoiti hänen
perintötilaansa ja sen mukaan päättää, vaatisiko hän itselleen
oikeutensa takaisin ja milloinka hän sen tekisi.
Ei kukaan näyttänyt panevan huomiota häneen. Piha oli täynnä sotilaita,
tallit täynnä hevosia ja Myllyrannan renki saattoi häiritsemättä
katsella ympärillänsä vallitsevaa hälinää. Tanskalaiset tahtoivat
olla herroina, ja se näkyi suututtavan Ljungarsin väkeä. Vasta
tullut heinä- ja olkikuorma sai riidan puhkeamaan. Se ei riittänyt
kaikille ja kumpikin puolue koetti anastaa niin paljon kuin
mahdollista hevosillensa. Kuorman ympärillä tuupiskeltiin, linnan
sotamiehet sysättiin sivulle ja kiireessään he lausuivat jonkun sanan
kuokkavieraista, jotka eivät hävenneet ottaa rehua talon omien hevosten
suun edestä. Muuta ei tarvittukaan tanskalaisten ärsyttämiseksi. He
muka kyllä näyttävät, he sanoivat, suomalaiselle roskaväelle, kuka
oli herra maassa, ja sitten he rupesivat armottomasti pieksemään
vastustajiansa. He tekivät vastarintaa ja tappelu tuli yleiseksi. Melua
ja huutoa kuului joka kulmalta linnanpihaa.


11. Jouluaatto Ljungarsin linnassa.

Jättäkäämme hetkeksi Birger Ljungars kenenkään huomaamatta seisomaan
isiensä linnan portaitten ääreen ja silmäilkäämme ylempään
linnansaliin, jossa Ursula rouva oli äsken pitänyt hämärätä
keskustellen tanskalaisen joukon päällikön, nuoren upseerin ja ritarin
Esbjörn Svarten kanssa.
Kopea ja kuuluisa Ljungarsin rouva ei ollut juuri vanhentunut näinä
kahdeksana vuonna, ja vaikka hän oli lähes neljänkymmenen vuoden vanha,
saattoi hänen puvustansa ja koko olemuksestansa huomata, että hänellä
oli vielä aivan liiankin hyvin muistissaan kaikki ne kohteliaisuudet,
joita oli hänen kauneudestansa lausuttu, mukautuaksensa
hyväntahtoisesti ajan hävityksen alaiseksi. Hänellä oli yllään musta
samettinen verha, joka tosin ei ollut niin leveä, kuin uudempi kuosi
olisi vaatinut, mutta jota koristamassa oli laahus. Verhaa peitti
ruumiinmukainen talviröijy, joka oli sisustettu suopelinnahalla, ja
päässä hänellä oli tuommoinen meidän aikuistemme mielestä jotenkin
vähän aistikas seppele helmiä ja hiussykeröitä, jommoisessa asussa
hänen aikalaisensa Sten Sture nuoremman puoliso Kristiina Gyllenstjerna
nähdään kuvattuna. Rinnassa piti röijyä kiinni tuo suuri keltainen
topaasineula, joka oli herättänyt kylänväessä taikauskoisia luuloja ja
joka todellakin leimuavan takkavalkean valossa loisti ihmeellisissä
värivivahduksissa.
-- Te luulette siis, -- jatkoi ritari Esbjörn, -- että korkea-arvoinen
Kuusiston piispa juonittelee kuningasta vastaan?
-- Minä olen siitä aivan varma, -- vastasi Ursula rouva matalalla
äänellä. -- Eräs minun vakoojistani, joka toissapäivänä kävi Kokemäen
kartanossa, vakuuttaa että Fleming samana päivänä sai kirjeen
piispalta. Sanotaan, että salainen lähettiläs Kuusistosta ratsastaa
pitkin maata ja yllyttää herroja oikeudenmukaista hallitusta vastaan.
-- Mitä herroihin tulee, -- huomautti ritari hymyillen, -- niin ei
kuninkaalla liene paljon syytä heitä pelätä.
-- Mitä te sillä tarkoitatte?
-- Minä tarkoitan, -- mutta suokaa anteeksi, kaunis rouvani, minä en
tahdo ajatella mitään pahaa suomalaisesta aatelistosta, niin kauan
kuin sillä on kunnia lukea Ljungarsin suvun edustaja kauneimpien
koristustensa joukkoon. Minun mielipiteeni on se, että Arvid piispaa
on silmällä pidettävä, hän yksin voi vahingoittaa kuninkaan asiaa
enemmän, kuin kaikki muut yhteensä. Hänen röyhkeytensä käy todellakin
liian pitkälle. Mitä te siitä arvelette? Joku viikko sitte hyökkäsi
erään komennuskuntani kimppuun lumituiskussa jäällä lähellä Naantalin
luostaria useita satoja kuljeksivia rosvoja, jotka anastivat heidän
aseensa ja muun omaisuutensa sekä pakottivat heitä olemaan avullisina
kuljettamaan saalistansa lähimpään kylään. Näiden rosvojen joukossa
epäillään olleen useita piispan sotilaita.
-- Se ei yhtään ihmetytä minua. Minä voisin kertoa teille erään
tapauksen, miten piispa itse samankaltaisen rosvojoukon etunenässä
julkisesti tunkeutui tähän kurjaan pieneen linnaan, jossa minulla nyt
on kunnia ottaa teidät vastaan. Hän ryösti minulta rakkaat lapsipuoleni
kasvattaaksensa heidät hengelliseen säätyyn ja ottaakseen heidän
omaisuutensa haltuunsa. Onneksi ei hän vielä ole uskaltanut tuoda
esiin laittomia vaatimuksiansa. Oi, herra ritari, auttakaa minua
vaatimaan takaisin lapsi parkani, jotka menehtyvät piispan hirmuvallan
alla ja jotka niin hartaasti haluavat takaisin minun syliini. Siten
te palvelisitte kuningastannekin, sillä, tarvitseeko minun sitä
sanoakkaan, syynä minun kärsimääni vainoon on ollut vain se, että
olen aina ollut armollisen Kristian kuninkaan ja hänen kunniakkaan
edeltäjänsä uskollinen ja harras puoluelainen.
-- Teillä on täysi oikeus, -- sanoi ritari, -- saada minun ja kaikkien
uskollisten alamaisten apua niin oikeassa asiassa. Ryöstää äidiltä
hänen lapsensa! Luulevatko nuo hurjat suomalaiset ylimyspapit, että
he voivat vieläkin mellastaa samalla tavalla kuin maankavaltajain
Sturein aikana? Oi, te pyhän kirkon ruhtinaat, ylpeämmät niskat kuin
teidän ovat vast'ikään saaneet notkistua mestauskirveen alle Tukholman
torilla! Odottakaahan hiukan, kyllä teidänkin vuoronne tulee! Minä
lupaan teille, että uudet markkinat alkavat nyt Suomessa ja alku
tehdään Hämeenlinnassa, jonne minä nyt aion lähteä joukkoineni.
-- Hämeenlinnassako? -- huudahti Ursula rouva uteliaana.
Ritari aikoi vastata, mutta samassa kuului melua pihalta, tanskalainen
alapäällikkö astui sisään ja ilmoitti päälliköllensä, että kahakka oli
syttynyt tanskalaisten ja suomalaisten sotilaitten välillä. Ritari
Esbjörn nousi ylös ja läksi salista.
Ursula rouva jäi yksikseen ja katseli miettivänä takkavalkeaan. --
Kaikki käy hyvin, kaikki käy hyvin! -- sanoi hän riemuiten itsekseen.
-- Kun tahtoo ottaa humalia, niin pitää ensin kiskoa salot maasta. Ja
meidän ylpeä humalikkosalkomme Kuusistossa on pian makaava päätönnä
maassa, niinkuin kaikki muutkin. Kun hän on käsissäni, niin ovat
myös lapset vallassani, ja kun he kerran ovat minun, niin minä olen
turvassa, eikä minun tarvitse vakoilla jokaista ohitse kulkevaa
ratsumiestä, joka mahdollisesti voisi riistää minulta leskentilani.
Entä sitten? Sitten! Eikö vanha juutalainen isäni linnassa luvannut
minulle, että minä kerran kohoaisin niin korkealle, että voisin
halveksien luoda silmäni tähän kurjaan maahan ja koko tähän surkeaan
ihmissukukuntaan, jota minä ole syntynyt hallitsemaan? Niin, sitte minä
kiipeän tanskalaisten olkapäille. Minä olen nuori, kuningas Kristian
on kerran ennenkin lumottu ja kaunis Dyvika on jo maannut kolme vuotta
haudassa. Sigbrit, Sigbrit, sinun valtasi oli suuri, mutta se ei ollut
kuitenkaan niin suuri kuin minun, sillä sinulla ei ollut hornan tulessa
kuumennettua taikakalua. Tämän pienen kiven voimalla minä voitan sinut
ja poljen sinut, poljen koko maailman jalkojeni alle!
Näin sanoen Ursula rouva irroitti keltaisen neulan rinnastansa, piti
sitä tulta vasten ja katseli sen loistoa. -- Mitä? Erehtyisinkö, vai
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Ljungarsin taru - 19
  • Parts
  • Ljungarsin taru - 01
    Total number of words is 3539
    Total number of unique words is 1927
    24.3 of words are in the 2000 most common words
    32.6 of words are in the 5000 most common words
    38.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 02
    Total number of words is 3596
    Total number of unique words is 2029
    23.5 of words are in the 2000 most common words
    32.8 of words are in the 5000 most common words
    37.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 03
    Total number of words is 3756
    Total number of unique words is 1888
    25.1 of words are in the 2000 most common words
    35.1 of words are in the 5000 most common words
    40.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 04
    Total number of words is 3714
    Total number of unique words is 1931
    24.1 of words are in the 2000 most common words
    34.1 of words are in the 5000 most common words
    39.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 05
    Total number of words is 3737
    Total number of unique words is 1905
    24.8 of words are in the 2000 most common words
    36.3 of words are in the 5000 most common words
    41.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 06
    Total number of words is 3730
    Total number of unique words is 1957
    24.5 of words are in the 2000 most common words
    35.0 of words are in the 5000 most common words
    40.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 07
    Total number of words is 3765
    Total number of unique words is 1929
    24.5 of words are in the 2000 most common words
    35.7 of words are in the 5000 most common words
    41.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 08
    Total number of words is 3444
    Total number of unique words is 2040
    20.6 of words are in the 2000 most common words
    30.7 of words are in the 5000 most common words
    36.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 09
    Total number of words is 3496
    Total number of unique words is 2000
    22.4 of words are in the 2000 most common words
    31.1 of words are in the 5000 most common words
    36.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 10
    Total number of words is 3465
    Total number of unique words is 2035
    22.2 of words are in the 2000 most common words
    32.1 of words are in the 5000 most common words
    37.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 11
    Total number of words is 3462
    Total number of unique words is 2051
    22.3 of words are in the 2000 most common words
    32.3 of words are in the 5000 most common words
    38.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 12
    Total number of words is 3603
    Total number of unique words is 2019
    23.6 of words are in the 2000 most common words
    32.8 of words are in the 5000 most common words
    37.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 13
    Total number of words is 3567
    Total number of unique words is 1942
    24.5 of words are in the 2000 most common words
    33.6 of words are in the 5000 most common words
    38.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 14
    Total number of words is 3643
    Total number of unique words is 1977
    23.7 of words are in the 2000 most common words
    34.6 of words are in the 5000 most common words
    40.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 15
    Total number of words is 3733
    Total number of unique words is 1854
    24.3 of words are in the 2000 most common words
    34.9 of words are in the 5000 most common words
    40.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 16
    Total number of words is 3560
    Total number of unique words is 1976
    23.7 of words are in the 2000 most common words
    32.8 of words are in the 5000 most common words
    38.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 17
    Total number of words is 3621
    Total number of unique words is 1971
    24.2 of words are in the 2000 most common words
    35.1 of words are in the 5000 most common words
    41.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 18
    Total number of words is 3680
    Total number of unique words is 1970
    25.4 of words are in the 2000 most common words
    36.3 of words are in the 5000 most common words
    40.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 19
    Total number of words is 3701
    Total number of unique words is 1926
    25.1 of words are in the 2000 most common words
    36.0 of words are in the 5000 most common words
    40.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 20
    Total number of words is 3685
    Total number of unique words is 1920
    24.5 of words are in the 2000 most common words
    35.0 of words are in the 5000 most common words
    40.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 21
    Total number of words is 3562
    Total number of unique words is 1959
    24.4 of words are in the 2000 most common words
    34.6 of words are in the 5000 most common words
    39.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 22
    Total number of words is 3622
    Total number of unique words is 1964
    25.2 of words are in the 2000 most common words
    35.6 of words are in the 5000 most common words
    41.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 23
    Total number of words is 415
    Total number of unique words is 323
    25.9 of words are in the 2000 most common words
    38.1 of words are in the 5000 most common words
    45.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.