Ljungarsin taru - 12

Total number of words is 3603
Total number of unique words is 2019
23.6 of words are in the 2000 most common words
32.8 of words are in the 5000 most common words
37.7 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
sinun lempikoirasi Hussin, -- tuon, jota me muut sanoimme abbotiksi,
muistatkos; sillä oli valkea hiippa päässä. Meidän olisi pitänyt sanoa
sitä piispaksi. Se oli siivosti tehty sudelta: se olisi voinut puraista
sinua itseäsikin kurkkuun. Mutta minä heitin pentuni koirille, ja siinä
minä tein oikein.
-- Me olimme siihen aikaan vallattomia poikia, veli Bo.
-- Meidän isämme olivat ystäviä, niin kauan kuin sitä kesti, ja he
olivat yksissä neuvoin Flemingejä ja Frillejä vastaan. Mutta sinun
suonissasi on vaan maitoa, Arvid! Sinä valitsit huonoimman toimen,
mihin aatelismies voi ryhtyä; sinä rupesit lukemaan. Kukapa sitä olisi
luullut niin reippaasta hevosmiehestä? Lempo soikoon, mies, -- miksikä
rupesit papiksi?
-- Jättäkäämme nuo muistot, -- sanoi piispa vältellen, -- ja sano
minulle mielemmin, vanha ystävä, miten voin olla sinulle avuksi. Minä
luulin sinun tähän aikaan olevan Tukholmassa.
-- Sinä olet oikeassa, -- vastasi ritari ja pyyhkäisi kädellään
otsaansa, ikäänkuin selvittääkseen sekavia ajatuksiaan. -- Sen
sijaan minä olen täällä, niinkuin näet, -- haavoittuneena, kurjana,
hyljättynä, vaivalla päästen pakoon kuolemaa ja vankeutta. Oi,
Knuuttini! Poikani! Silmieni ilo! Nuori kotkani! Nuo roistot karkasivat
sinun kimppuusi, kun olit haarniskatta, muuten sinä olisit rutistanut
ne mäsäksi kuin sammakot! Mutta se on mennyttä, kaikki mennyttä!
Onneton ritari heittäytyi tuskansa vallassa vuoteelleen ja näytti
nyyhkyttävän, mutta kyynel ei puhjennut esiin kostuttamaan hänen
silmäluomiaan ja huojentamaan isänsydämen surua.
Kun hän oli hiukan tointunut, koetti Arvid piispa todellisen
sielunpaimenen hellyydellä tarjota uskonnon lohdutusta entiselle
leikkikumppanilleen. Hänen onnistui ainakin tyynnyttää hänen kuohuvaa
mieltänsä, niin että hän hämmentymättä saattoi kertoa onnetonta
kohtaloaan. Väliin hän kuitenkin hurjilla huudahduksilla keskeytti
kertomustansa.
-- Me olimme vuokranneet aluksen Turusta, -- kertoi hän, -- ja
olimme matkalla Tukholmaan, mutta saimme vastatuulen tähden viipyä
kaksi viikkoa Ahvenanmaana. Minä kävin Eerikki Juhananpoika Wasen
luona Kastelholmassa. Waset ja me olemme ennen yhdessä vastustaneet
Stureja, nyt me olemme samalla puolella, sillä Juutilainen petti
meidät. Lyhyesti, me kävimme yhdessä hirvijahdissa; aika ei ollut
luvallinen, mutta jotakin meidän piti tehdä. Minun Knuuttini ja
nuori Kustaa Eerikinpoika lensivät kuin kotkapari metsässä. Olisitpa
nähnyt heidät, piispa! He olivat sellaista puuta, josta kuninkaita
tehdään! Minä sanoin Eerikki herralle: jospa me lyöttäytyisimmekin
yhteen ja anastaisimme valtakunnat pojillemme? Sinun Kustaasi ottaa
Ruotsin, minun Knuuttini Suomen. Herra Eerikki nauroi, niinkuin hänen
tapansa on; hurskas sielu, herra piispa; hänestä voisi tulla pappi.
Vihdoin tuuli kääntyi koilliseen; me erosimme Waseista ja purjehdimme
pois. Signilskärin luona me laskimme yöksi ankkurin. Silloin nousi
myrsky ja ukkosenilma; ukkonen seuraa meitä maalla ja merellä. Meidän
nukkuessamme ja salamoiden leimutessa mastoissamme hyökkäsivät
tanskalaiset niskaamme aivan aavistamattamme. Ne olivat Otto Rudin
joukkoa; minä tunsin, heidät punaisista hankkiluksistaan, mutta itse
hän ei ollut mukana. Muuten minä olisin sinun puolestasi, piispa,
saanut kiittää häntä viimeisistä Turussa. Vaikka he yllättivät meidät
unessa, haarniskoitta, kypärittä ja kiivittä, puolustauduimme me kuin
karhut jousimiehiä vastaan. Toista tuntia taistelu kesti, ja minun
kuninkaallinen, komea kotkanpoikani oli kaatanut kuusi vihollista
hurmeiselle kannelle, kun hän sai keihäänpiston suojattomaan kylkeensä
ja syöksyi mereen. Oi, sinä yönä Junkkarin lähde varmaan kuivui viime
pisaraansa saakka!
Tässä ritari vaikeni ja hetki aikaa kului, ennenkuin hän taas saattoi
jatkaa:
-- Taikauskoa, piispa, kurjia eukkojen satuja, älä niihin pane
huomiota!... Ei maksa juuri vaivaa kertoa, mitä sitten tapahtui.
Tanskalaiset voittivat minut ja jäljellejääneen joukkoni ylivoimallaan
ja veivät meidät vangittuina laivaan. Me luovailimme muutaman viikon
ajan merellä ja hävitimme useita suomalaisia laivoja. Me vietimme erään
myrskyisen yön Paraisten saaristossa. Minun oli onnistunut keskustella
muiden vankien kanssa. Me hyökkäsimme vuorostamme tanskalaisten
kimppuun, löimme heidät viimeiseen mieheen asti ja heitimme muutamat
elävinä mereen. Sen jälkeen me suuntasimme Turkua kohti mutta tuuli
ajoi meidät Naantalin rantaan ja me saimme kuulla, että sinä olit
täällä. Kun minä sain hevoseni tänne Turusta, päätin minä etsiä sinua.
Naarmu, jonka viime löylyssä sain, vaivaa minua enemmän, kuin mitä
olisin luullut. Mutta nyt minä olen täällä, piispa, -- minä olen täällä
pyytämässä sinun apuasi voidakseni kostaa poikani kuolemaa!


27. Bo herran kertomuksesta, Olavinmessusta Naantalissa, sekä mitä
siellä vielä tapahtui piispa Arvidin vierailun aikana.

-- Selitä, Bo Knuutinpoika, -- sanoi piispa Arvid hiljaisesti. --
Kuinka minä voisin kostaa sinun poikasi kuolemaa? Ylettyisikö minun
heikko käsivarteni kauas meren toiselle puolelle ja voisiko se masentaa
tanskalaisten valtaa?
Ritari nousi istualleen, tarttui piispan käteen ja katsoi häntä
jäykästi kasvoihin. -- Kuule minua, sanoi hän. -- Minun isoisälläni Bo
Ollinpojalla oli verivihollinen, se oli hänen ainoa veljensä Alrik,
liialta nimeltä Raajarikko, sentähden että hänen vasen käsivartensa
oli lyhyempi kuin oikea. Minun isoisäni oli kuningas Kristianin
puoluelainen, mutta Alrik Raajarikko puolusti Kaarle Knuutinpoikaa.
Aina sen mukaan, kellä herralla oli valta Suomessa, ryösti Alrik Bon
taloa tai Bo Alrikin taloa. Vihdoin tahtoi piispa Olavi rakentaa
sovintoa heidän välillensä ja kutsui heidät Turkuun. He tulivat
kumpikin aseellisen joukkonsa kanssa ja lähenivät eri teitä kaupungin
porttia. Silloin kannusti Bo herra hevostansa, ehtiäksensä edelle,
mutta samassa kannusti myös Alrik hevostansa ja he tulivat portissa
vastakkain. Raajarikko Alrik vetäisi pitkällä käsivarrellansa miekkansa
ja löi isoisäni hevoselta kaulan poikki, niin että se kaatui maahan,
ja silloin minun isoisäni löi miekallaan herra Alrikin käden poikki.
Alrikilla oli silloin vielä lyhyempi käsivartensa jäljellä ja hän
löi isoisääni olkapäähän rautapaidan läpi, niin että hän paikalla
kaatui. Mutta samana iltana juoksi Raajarikko Airikin veri kuiviin
lähimmässä talossa. Minun isoisäni jätti jälkeensä kaksi poikaa Knuutin
ja Åken. Minun isäni Knuutti oli Sten Sturen miehiä, setäni Åke taas
kuningas Kristianin. Åke karkoitettiin maanpakolaisuuteen, mutta hän
tuli takaisin tanskalaisten kanssa ja kohtasi isäni Brunkebergin
taistelussa. Siellä Åke herra lävisti keihäällä isäni, Knuutti herran.
Mutta samassa hetkessä löi Knuutti herra veljeänsä sotatapparalla
suoraan kypäränkupuraa kohti, niin että tapparan varsi katkesi. Sinä
hetkenä taaskin kaksi Ljungarsin veljeä tuotti toisilleen surman. Mitä
sinä siihen sanot, pappi? Ljungarsien suonissa ei juokse maitoheraa.
-- Minä sanon siihen, -- vastasi piispa arvokkaasti, -- että nämät
veriset ja inhottavat veljesvihat ovat häpeäpilkkuna koko maalle. Ja
jos sinä toivot, että minä kirkon paimenena ihailisin tai hyväksyisin
näitä hurjia väkivallantöitä, niin sinä erehdyt suuresti. Minä tahdon
päinvastoin Jumalan ja pyhän Henrikin avulla koettaa estää teidän
mielettömiä taistelujanne. Minä kuulutan jumalanrauhan yli koko maan,
enkä minä kehota ketään aatelismiestä rikkomaan tätä rauhaa, niin totta
kuin hän haluaa välttää sekä kirkon että maallisen vallan rankaisevaa
käsivartta.
-- Kuulehan vielä, -- jatkoi ritari, joka tuskin näytti kuuntelevan
piispan sanoja. -- Minun isäni, Knuutti herra, jätti myös jälkeensä
kaksi poikaa, minut ja veljeni Stenin. Minä, joka olin vanhempi,
sain isiemme linnan osakseni ja sitä veljeni ei ole koskaan voinut
antaa anteeksi. Hän läksi erämaihin ja rakennutti tien varrelle Leton
kartanon, jossa hänestä piankin tuli kaikkien matkustajien vitsaus. Jos
minä pidin yhtä tanskalaisten kanssa, niin hän yhtyi Stureihin, tai
päinvastoin. Minun hevoseni katosivat laitamiltaan, minun lohipatoni
hävitettiin kesäöinä. Eräänä syysiltana tuli Sten herra portilleni;
silloin satoi ja salamoitsi, mutta sen sijaan että olisin avannut
hänelle porttini, minä asetin mieheni muureille, keihäät ojossa, nuolet
jousissa. Sten vannoi kostoa, ja hän on pitänyt lupauksensa. Hän
lähetti minun luokseni erään karkurin, Hurrin, yksikorvaisen miehen,
ja se lurjus uskotteli minua, että hänen isäntänsä oli häpeällisesti
hakannut toisen häneltä pois. Mies oli taitava jousimies, ja minä
tarvitsin sellaisia. Minä otin hänet palvelukseeni. Hän se juuri oli,
joka kavalsi meidät tanskalaisille Signilskärin luona. Sitten, kun
me jälleen otimme laivan haltuumme Paraisissa, silloin minä hirtätin
konnan pää alaspäin ja panetin painoja miehen ranteihin. Kurja,
viheliäinen kosto! Hän tunnusti, että veljeni Sten oli palkannut hänet.
Tiesinhän sen, että niin lopuksi kävisi. Ja nyt, Arvid Jaakonpoika,
minä pyydän sinulta apua kostaakseni, sillä minun väkeni on kaatunut
taistelussa, itse minä olen haavoitettu ja voimaton, mutta sinä olet
rikas, Arvid; sinulla on sotilaita, vaikka oletkin piispa, ja sinä olet
yhä vieläkin aatelismies, vaikka oletkin ajattanut päälakesi.
Uupuneena kiivaasta mielenliikutuksesta ritari taas heittäytyi
vuoteellensa. Mutta piispa Arvid oli hetken aikaa ääneti ja näytti
miettivän. Vihdoin hän sanoi: -- Kostoa en voi sinulle luvata, onneton
veljeni, sillä se sotii pyhää virkaani vastaan, jonka tulee rakentaa
rauhaa ja sovintoa maan päällä. Mutta hengellistä ja maallista oikeutta
minä voin luvata sinulle ja sitä tarvitaankin enemmän, kuin mitä sinä
voit aavistaa. Mutta ennen kaikkea rauhoita ja hoida haavojasi; minä
lähetän luoksesi veli Mattiaksen, joka on taitava valmistamaan hyviä
lääkkeitä. Sinun vuoksesi tahdon viipyä vielä päivän luostarissa ja
sitten me voimme tuumia, mitä olisi tehtävä. _Pax tecum_, veljeni; minä
menen puolipäivämessuun.
Kun piispa läksi ritarin luota jumalanpalvelukseen, jossa häntä
jo kauan oli odotettu, antoi hän käskyn sulkea Birgerin ja Beatan
huoneihinsa, jottei haavoittunutta ennen aikojaan uusilla huolilla
häirittäisi. Heti pantiin luostarin senaikuinen kuuluisa lääkkeitten
valmistustaito koetteelle, ja Bo herra sai nauttia rauhoittavaa juomaa,
jonka vaikutuksesta hän nukkui koko päivän ja herätessänsä tunsi
itsensä melkoista virkeämmäksi.
Messua vietettiin tavallisella komeudella. Ei ainoastaan Naantalin
kaupungin koko väestö, vaan myöskin aatelisia, pappeja ja talonpoikia
lähiseuduilta tulvaili sinä päivänä luostariin ja sen edustalle.
Kaikki tahtoivat nähdä mahtavaa piispaa loistavassa juhlapuvussansa
ja kullatussa messupaidassa pääalttarin edessä, tai ihmetellä pyhien
jäännöksiä, joita jumalanpalveluksen jälkeen juhlakulussa kannettiin
kaupungin läpi. Useat näistä jäännöksistä olivat semmoisten pyhimysten
luita, joita ainoastaan kirkkoisät tunsivat; ne olivat suurilla
summilla ostetut Roomasta ja niitä säilytettiin nyt pienissä hopea-
tai norsunluurasioissa. Kallisarvoisin näistä oli kultarasia, jonka
sisällä ei ollut mitään vähäarvoisempaa kuin apostoli Paavalin järeä
poskihammas. Muunkinlaisia hyvin pyhiä jäännöksiä kuljetettiin
saattokulussa mukana, esimerkiksi pyhän Priitan rukouskirjaa; tämä
kallisarvoinen muisto, joka oli kätkettynä kalliisen, kultaha'oilla
kiinnitettyyn koteloon, oli lahja Vadstenan emäluostarilta. Vielä
nähtiin saattokulussa pyhän Eerikin kannukset, joiden luultiin
parantavan hammastautia; sen hevosen kuolaimet, jolla pyhä Henrikki oli
ajanut, kun Lalli hänet murhasi, pyhän piispa Hemmingin villasukat,
jotka aivan varmasti paransivat ontuvia ja rampoja, kun he vain
niitä koskettivat varpaanpäillä, j.n.e. Pyhien jäännösten edellä
kannettiin hopea-astioissa vihkivettä, jota pirskotettiin läsnäolevien
päälle, sekä suitsutusastiaa, josta hyvä tuoksu levisi kautta koko
kaupungin. Kaksitoista kuoripoikaa, valkoisiin paitoihin puettuina,
kävi laulaen munkkien kulkueen edellä, ja nunnien edellä kulki yhtä
monta valkeapukuista tyttöä, jotka sirottelivat kukkia ja lehviä
luostarissa tehdyistä somista vasuista. Ja heti kun vasut tyhjenivät,
täyttivät naiset ja lapset katseliajoukosta ne uudelleen. Komeutta
lisäsi vielä kuusi suurta, poikittain riipustettua lippua, jotka olivat
tehdyt keltaisesta, punaisesta ja sinisestä silkistä ja koristetut
pyhän neitsyen, Johannes kastajan, pyhän Olavin, pyhän Eerikin, pyhän
Henrikin ja pyhän Birgitan kuvilla. [Nimeä kirjoitettiin vaihdellen
muodoissa Brigitta ja Birgitta.] Tämmöinen loisto ja prameus oli
omansa kansassa herättämään suuria ajatuksia kirkon ja sen paimenten
määrättömästä vallasta.
Kirkko oli, niinkuin ainakin juhlapäivänä, koristettu kukilla ja
lehvillä lattiasta kattoon saakka ja vahakynttilät, jotka paloivat
kuorissa ja pääalttarilla keskellä valoisata päivää, valaisivat vain
heikosti kirkkoa ja sen pieniä maalatuita ikkunaruutuja. Kirkon
sisäänkäytävissä oli uhrimaljoja, joihin hurskaat saattoivat panna
antimensa pyhän Priitan kunniaksi.
Jumalanpalveluksen jälkeen antoi piispa omalla kustannuksellansa
kaupungin ja paikkakunnan kaikille köyhille runsaan aterian, jota
tarjoiltiin varta vasten pystytetyissä teltoissa. Hänen hovimestarinsa
laski suurista tynnyreistä mietoa, mutta makeata olutta. Almujenjakaja
jakeli täysin kourin -- ei kuitenkaan rahaa, sillä siitä oli suuri
puute -- vaan pieniä n.s. penninki-kynttilöitä, joita käytettiin
juhlakulkueissa, sekä jalkineita ja sukkia köyhille lapsille,
lähenevän talven varalle. Iltapäivällä alkoi sitä paitsi kaupungilla
suuret markkinat, joiden ei katolisuuden aikana katsottu häiritsevän
juhlapäiviä, vaan ne päinvastoin vetivät paljon kansaa kirkkojen
läheisyyteen. Lukemattomat matkustajat tulivat luostariin kahtalaisessa
tarkoituksessa, sekä rippiä käymään että kauppaa tekemään. Markkinoilta
he menivät rippituoliin, ja kun he siellä olivat itsensä ripittäneet,
uhranneet rovon pyhimyksille ja saaneet synninpäästön, niin he
palasivat markkinoille, monikin ehkä aikoen pettää lähimäisensä ja
ansaita niin paljon, että hän taaskin saattaisi ostaa synninpäästön
ja kuitenkin kaupallansa voittaa jonkun rovon säästöön. Minkäarvoinen
tämä tulonlähde oli luostareille, näkyy siitäkin, että jo sataa vuotta
aikaisemmin kuningatar Philippa oli vastannut paavi Martti I:selle,
kun oli ollut puhe anekaupan poistamisesta, että sen lakkauttaminen
syöksisi brigittalaisluostarit häviön partaalle. Ja kuinka suuressa
määrässä olikaan tämä kaupanteko ihmisten synneistä ja omistatunnoista
lisääntynyt kuningatar Philippan ajoilta!
On siis helposti ymmärrettävä, että mestari Gervasius hämmästyi
ja suuttui pahanpäiväisesti, kun hän iltapäivällä kävellessänsä
virkatoimillaan kaupungilla huomasi saman lihavan, inhottavan
dominikaanimunkin, jonka kanssa hän oli riitaantunut Ulvilassa, ja
jonka hävyttömyys oli siihen määrin kasvanut, että hän oli asettunut
anekauppoineen tuskin kolmensadan askelen päähän luostarin portista.
Tietysti oli munkilla tulkkinsakin mukana ja tämä koki päivänselväksi
todistaa kansalle, kuinka narrimaista oli turhanpäiten ripittää
itseänsä luostarissa, koska heillä täällä oli tilaisuus ostaa paljoa
voimakkaampaa synninpäästöä, vieläpä saada Rooman pyhän isän omakätinen
synninpäästökirjakin. Ja verraten siihen, mitä he luostarissa
saivat maksaa kelvottomasta tavarasta, oli kaikki tämä saatavana
todellakin polkuhinnasta. Vouti huomasi tosi-iloksensa, että tämä
puhe herätti nurinaa Naantalin asukkaiden joukossa, sillä he olivat
kaikki kiintyneet luostariin ja pitivät hyvällä syyllä sen etuja
ominaan. Mutta useihin matkustajiin, ja etenkin Turkulaisiin, jotka
jo kauan aikaa olivat kateudella huomanneet Naantalin rikkauksien yhä
lisääntyvän, teki tämä puhe sitä paremman vaikutuksen, eikä kestänyt
kauan, ennenkuin dominikaanin vyötäröllä riippuva uusi kukkaro alkoi
paisua yhä pulleammaksi, ja hänen pienet painetut paperiliuskansa
levisivät yhä tiheämmin kasvavan kansajoukon riveihin. Mestari
Gervasius piti varansa, ettei hän toistamiseen joutuisi tekemiseen
kaikkivaltiaan paavinkirjeen kanssa. Hän tiesi, mitä hän teki; hän meni
esimiehensä, ylikonfessorin luo.
-- Mene tiehesi ja anna munkin kaupitella, -- vastasi Sven Thordinpoika
rypistäen otsaansa. -- Se on piispan tahto.
Vouti totteli epäillen ja ihmetellen. Hän huomasi kyllä että asiassa
oli jokin mutka. Mutta hän ei voinut kärsiä, että hänen rakas
luostarinsa saisi tänä päivänä kärsiä toisen häväistyksen toisensa
jälkeen. Hän kertoi tuumansa kaikessa hiljaisuudessa muutamille
lujakouraisille kaupungin porvareille, ja ennenkuin tunti oli kulunut,
nousi hirveä meteli kansajoukossa luostarinportin ulkopuolella.
-- Hän ryöstää paljaaksi luostarimme ja häpäisee pyhää Priitaa!
-- huusivat naantalilaiset ja tunkeilivat seipäineen ja kivineen
anekauppiaan rattaiden ääreen.
-- Se on noitaukko, joka myö sieluja perkeleelle! -- huusivat toiset.
-- Mutta hänellä on paavin omakätinen kirje ja sinetti! -- väittivät
toiset.
-- Hävetköön paavi, jos hän lähettää meidän niskoillemme mokomia
konnia! -- vastasivat uudet äänet, joissa saattoi jo erottaa
uskonpuhdistuksen ukonjyrinän etäistä kaikua.
-- Heittäkäämme munkki rattaineen mereen! -- huusivat rohkeimmat
ja siten alkoi käsikahakka, joka helposti olisi voinut
verenvuodatuksellakin päättyä, koska useat matkustajat puolustivat
munkkia. Nyrkit heiluivat jo usealla taholla ja kohotettujen karttujen
keskellä kiilsi jo joku miekkakin. Naiset pakenivat, lapset itkivät
ja dominikaani antoi latinaisten kirousten jyrähdellä ilmassa. Mutta
äkkiä väistyivät joukot itsestään sivulle ja kaikki hiljenivät, niin
että selvästi saattoi kuulla kaukana lännessä meren hyrskyävän etäisiin
kallioihin.
Arvid piispa lähestyi korkea hiippa päässä, pappiensa ympäröimänä.
Hän kohotti käsivartensa puoleksi uhaten, puoleksi siunaten, ja aseet
laskeutuivat taistelevien käsistä. Hän puhui muutamia sanoja kansalle,
puhui voimakkaasti, puhui lempeästi, ja tuhansiin nouseva, äsken
niin hurjistunut ja vimmastunut ihmisjoukko laskeutui vaistomaisesti
polvilleen ja hiljainen kuiske kävi miehestä mieheen tiheitten rivien
läpi:
-- Pyhä isä, anna meille siunauksesi! --
-- Benedicite! -- sanoi piispa kuuluvasti ja vakaasti. -- Pyhän kirkon
nimessä kehotan teitä rauhaan ja sovintoon. Menkää, lapseni, älkääkä
täst'edes syntiä tehkö! --


28. Piispasta, anekauppiaasta ja herra Bo Knuutinpoika Ljungarsista.

-- Arvoisa veli, -- sanoi piispa latinan kielellä anekauppiaalle, --
suvaitsetteko näyttää meille valtakirjan, joka tuottaa meille sen edun,
että saamme nähdä teitä Suomessa?
Munkki astui esiin pöyhkeänä ja ojensi esiin paavinkirjan suurine
sinetteineen, mutta varovaisuuden vuoksi hän ei päästänyt sitä irti
kädestänsä.
-- Aivan oikein, -- jatkoi piispa äkkiä silmäisten sen sisällystä. --
Meidän pyhä isämme Roomassa on antanut teidän myötäväksenne aneita
Ruotsissa ja Suomessa, ja meidän, hänen halpojen palveliainsa, tulee
noudattaa hänen sanaansa ja käskyänsä.
Munkki oikaisi lihavaa ruumistansa ja vastasi röyhkeästi, että
kaikki ne, jotka ovat tuottaneet hänelle rauhattomuutta, olisivat
julistettavat kirkon pannaan. Ja hän varoitti ketään estämästä hänen
pyhää toimintaansa. Hän oli tullut pohjoista tietä Ruotsista ja oli
nyt aikeissa lähteä Turkuun jatkaakseen kauppaansa itse tuomiokirkon
portilla.
-- Ja siihen teillä on täysi oikeus, arvoisa veli, -- sanoi piispa
järkähtämättömällä tyyneydellä. -- Pyhä isä on antanut teille oikeuden
myödä aneita kaikkialla maassa, mutta koska hän ei ole teidän tointanne
varten määrännyt mitään määräaikaa, niin me näemme kohtuulliseksi
määrätä, kaiken rauhattomuuden estämiseksi, että te tästä lähtien
saatte kaupita tavaraanne kello kymmenestä illalla neljään aamulla. --
Ääretön ilo, jota tuskin piispan läsnäolokaan saattoi hillitä, syntyi
tämän määräyksen johdosta läsnäolevien joukossa -- Onnea hyville
markkinoille, arvoisa veli! -- huusivat naantalilaiset. -- Herran
tähden, älkää petkuttako yölepakoita! Ja sallikaa toki pöllöparkojen
hiukan tinkiä synninpäästöstä!
Dominikaani säpsähti. Oliko todellakin olemassa piispa, joka uskalsi
sortaa hänen oikeuksiansa, panematta vaaralle alttiiksi hiippaansa ja
sauvaansa. Ja hän mutisi jotakin sentapaista, että hän kirjoittamalla
yhden ainoan kirjeen Roomaan voisi panna koko Suomen, piispoineen ja
tuomiokapituleineen kirkon kiroukseen.
Mutta niin pitkälle ei Arvid piispa aikonut asiata ajaa. Hän oli viisas
mies; hän tiesi aivan hyvin, että tuollainen häpeemätön lurjus, jolla
oli paavinkirje taskussansa, voisi saada arveluttavia sekaannuksia
aikaan. Hän viittasi sentähden munkin luoksensa ja kuiskasi hänelle
hiljaa korvaan. -- Varo itseäsi, ettei paha vihollinen saa sinua
valtoihinsa, veljeni, sillä siinä suhteessa ei ole suomalaisiin
luottamista! Tahdotko ottaa viisikymmentä markkaa Turun rahaa ja lähteä
minun aluksellani huomenna Riikaan?
Dominikaani katsahti salavihkaa ensin ympärillä seisoviin, joiden
kasvot eivät ennustaneet mitään hyvää, ja sitte piispaan, joka seisoi
siinä korkeana, levollisena ja vakavana juhlapuvussansa. Luultavasti
hän tunsi tällä kertaa oman voimattomuutensa, sillä hiukan mietittyänsä
hän oli taipuvainen ottamaan tarjouksen vastaan. Siten saatiin
hyvällä hinnalla poistumaan yksi pahimpia iilimatoja, jotka imivät
maan kuivilleen. Mutta kalliimmaksi kävi Sten Sture nuoremmalle eräs
toinen anekauppaneuvos, paavin lähettiläs Archimboldus. Tätä herraa ei
käynyt ostaminen vähemmällä kuin suurilla rahasummilla, täyshopeisella
pöydällä ja salaisella lupauksella Upsalan arkkipiispanistuimeen.
Mutta tuskin oli Arvid piispa hyvällä tavalla vapautunut tästä
rasittavasta vieraasta, niin hän palasi takaisin huoneesensa ja istahti
omakätisesti kirjoittamaan Rooman pyhälle isälle kirjettä, tekoansa
siinä puhdistaen. Niin vaarallisia olivat nämä pienet sekä suuret
verenimijät, joita Rooma lähetti ylt'ympäri koko kristityn maailman,
ja moni piispa oli saanut keikahtaa istuimeltansa sentähden, että oli
uskaltanut vastustaa hävytöntä kerjäläismunkkia, joka oli varustettu
samalla kaikkivaltiaalla paavillisella kirjelmällä, jonka edessä
kuninkaat ja keisarit kumartuivat maahan saakka.
Tuon tärkeän kirjeen konsepti oli juuri valmiiksi kirjoitettu ja
jätetty puhtaaksikirjoittajalle pergamentille piirrettäväksi, kun
piispa kuuli kavion kapsetta luostarin pihalta ja aseitten helinää
käytävästä. Selittääksemme tätä, täytyy meidän siirtyä pari tuntia
taaksepäin.
Nuori ystävämme, Myllyrannan Taavi oli tietysti ihmeissänsä katsellut
kaikkea sitä tavatonta komeutta ja ihanuutta, jota hän omin silmin
sai täällä nähdä ja joka oli niin paljoa suurenmoisempaa, kuin mitä
hän yksinäisellä kotiseudullansa oli voinut edes aavistaa. Hän oli
kuljeskellut markkinoilla, ihastellut kaikkea ihmeellistä, mitä siellä
oli nähtävänä, niinkuin tanssivia karhuja, kömpelöitä ilveilykaappeja
ja irvistäviä marakatteja, joista toiset olivat puetut ritareiksi,
toiset taas munkeiksi. Hän oli myöskin ollut mukana anekauppiaan
kahakassa: kuka ei tahtoisi olla mukana sellaisessa ilossa? Taavi huusi
yhdessä toisten kanssa; mutta kun hän ei vielä ollut päättänyt, kumpaa
puoluetta hän kannattaisi, niin hän punnitsi käsissänsä paria rannasta
löytämäänsä pilaantunutta munaa, ja mietti itseksensä, antaisiko hän
niiden tuoksun tulla anekauppiaan kaavun osalle, vai ampuisiko hän
niillä hänen vastustajiansa. Mutta samassa johtui hänen mieleensä, että
Birger ja Beata olivat koko päivän istuneet pimeässä kammiossa. Se
tuntui Taavin mielestä kohtuuttomalta ja hän hiipi takaisin luostariin
vapauttamaan vankeja, joka hänelle hyvin onnistuikin, sillä ei kellään
ollut aikaa ajatella heidän vartioimistansa.
Mutta sattuman kautta oli Bo herra juuri herännyt pitkästä,
vahvistavasta unestansa ja katseli ajatuksiinsa vaipuneena ulos
pienestä ikkunasta, kun hän hämmästykseksensä huomasi lasten hiipivän
luostarin takaportista ulos. Ja hän lähetti palveliansa kutsumaan
heidät sisään. Lapset luulivat luostaripalvelian ajavan heitä takaa ja
juoksivat minkä jaksoivat markkinoille, kun he kuulivat heitä nimeltä
huudettavan ja tunsivat Bo herran huovin.
-- Birger herra! Neiti Beata! -- huusi sotamies. -- Bo herra tahtoo
puhutella teitä!
Birger ja Beata lensivät kuin lintuset takaisin häkkiinsä, mutta
Taavi jäi ällistyneenä ulkopuolelle ja heitti suutuksissaan oivat
ampumavaransa luostarinmuuriin.
Ljungarsin lapset riensivät ilosta huudahtaen isänsä syliin. Lapsi
parat tunsivat olevansa niin hyljätyt ja olivat kokeneet niin paljon,
siitä saakka kuin he erosivat isästänsä, että he eivät yhtään
muistaneet pelätäkkään häntä. Ankara ritarikin heltyi. Muistelossansa
vanhimman poikansa kuolemaa, vuosi hänen isänsydämensä verta,
ja salainen kyynelkin tunki vastahakoisesti esiin hänen tuiman
silmäluomensa alta.
Ritarin ihmetellessä että hän niin odottamatta tapasi heidät
Naantalissa rupesivat Birger ja Beata yhtä haavaa kertomaan ihmeellisiä
vaiheitansa. Ritarin katse synkistyi; ukkospilvi nousi yhä uhkaavampana
hänen otsalleen. Lopuksi hän kutsutti Taavin sisään.
-- Etkö sinä ole sama rohkea poika, joka löit minun sotilastani ja
jonka minä armahdin sillä ehdolla, että sinä palvelisit ja suojelisit
minun lapsiani kesän kuluessa?
-- Olen, -- vastasi Taavi.
-- Ja kuinka sinä olet täyttänyt käskyni? Sinä olet sallinut ryöstää
lapset?
-- Mutta minä olen vapauttanut heidät ja tuonut heidät luostarin
suojaan.
-- Vastaa, poika, miksi sinä et vienyt heitä Ursula rouvan luo linnaan?
-- Sentähden, että Ursula rouva on sulkenut Goliatin vankilaholviin.
Ja sentähden, että hän käski pitkää Malkoa pistämään minut kellariin,
kun minä pyysin apua Birgerin ja Beatan puolesta, ja että hän antoi
sotilaansa ajaa meitä takaa, kun me pääsimme Sten herraa pakoon.
Ritari katseli häntä tylysti ja sanoi: -- Minä otan itse selkoa asian
laidasta. Me ratsastamme vielä tänä yönä Ljungarsiin, ja sinä seuraat
minua. Jos olet puhunut totta, niin pidän minä sinut henkipalvelianani.
Mutta jos olet valehdellut, niin heitän minä sinut jalat ja kädet
sidottuina koskeen.
Arvid piispa oli juuri lopettanut kirjeensä paaville, kun Bo herra
astui ilmoittamatta hänen huoneesensa.
-- Minä olen, -- sanoi hän, -- saanut sellaisia tietoja, että minun
täytyy ratsastaa yötä päivää, ennenkuin Ljungarsissa ja Letossa saadaan
vihiä takaisintulostani. Tahdotko kahdeksi viikoksi lainata minulle
kymmenen tai kaksikymmentä huovia?
-- Sinun turvaksesi teen kaikki mitä voin; mutta kostoasi varten en
mitään, -- vastasi piispa.
-- Kuinka, -- sanoi ritari suuttuen. -- Sinä kieltäydyt auttamasta
minua oikeutettuun kostooni?
-- Minä autan sinua haastamaan Sten herraa, tai ketä sinä vain haluat,
pohjois-Suomen laamannin tai Turun hengellisen tuomioistuimen eteen.
Mutta jos lupaat minulle, ettet rupea kostamaan oman käden oikeudella,
niin ovat kaikki huovini sinun käskettävinäsi.
-- Ja sinä olet aatelismies! Sinä kärsit petosta, kärsit kuolettavaa
häpeää ja jättäisit kostosi parin kirjurin käsiin!
-- Kostoni minä jättäisin Jumalan käsiin; maallisen oikeuden maan lain
alaiseksi.
-- Olenpa houkkio, kun seison tässä kuuntelemassa pelkurimaisen ja
ulkokullatun papin pakinoita! -- huudahti ritari voimatta hillitä
vihaansa. -- Jää hyvästi, Arvid Jaakonpoika, taidatpa muistaa nuoruuden
ajoiltamme, että Bo Knuutinpoika Ljungarsilla on hyvä lainsäätäjä
vasemmalla kupeellansa, ja se laamanni on tuomitseva kysymättä sinulta
neuvoa.
-- Varo itseäsi, veljeni, -- varoitti piispa. -- Älä tee väkivaltaa,
älä pakota minua puolustamaan lain pyhyyttä! Ja sitä paitsi et ole
vielä tointunut haavastasi. Odota huomiseen, niin annan sinulle sopivan
seurueen.
-- Poikani, Knuutti, lepää kostamatta Itämeren syvyydessä ja sinä
tahtoisit, että minä lepäisin luostarisi höyhenpatjoilla! Kuitenkin
yhdessä asiassa voit olla minulle avuksi. Anna lapsilleni pari
luotettavaa palveliaa turvaksi, ja anna heidän hiljalleen seurata minua
Ljungarsiin.
-- Sen lupaan mielelläni, -- vastasi piispa. - Bo Knuutinpoika,
eroammeko me vihollisina? Etkö sinä huomaa, että korkean samoin kuin
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Ljungarsin taru - 13
  • Parts
  • Ljungarsin taru - 01
    Total number of words is 3539
    Total number of unique words is 1927
    24.3 of words are in the 2000 most common words
    32.6 of words are in the 5000 most common words
    38.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 02
    Total number of words is 3596
    Total number of unique words is 2029
    23.5 of words are in the 2000 most common words
    32.8 of words are in the 5000 most common words
    37.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 03
    Total number of words is 3756
    Total number of unique words is 1888
    25.1 of words are in the 2000 most common words
    35.1 of words are in the 5000 most common words
    40.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 04
    Total number of words is 3714
    Total number of unique words is 1931
    24.1 of words are in the 2000 most common words
    34.1 of words are in the 5000 most common words
    39.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 05
    Total number of words is 3737
    Total number of unique words is 1905
    24.8 of words are in the 2000 most common words
    36.3 of words are in the 5000 most common words
    41.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 06
    Total number of words is 3730
    Total number of unique words is 1957
    24.5 of words are in the 2000 most common words
    35.0 of words are in the 5000 most common words
    40.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 07
    Total number of words is 3765
    Total number of unique words is 1929
    24.5 of words are in the 2000 most common words
    35.7 of words are in the 5000 most common words
    41.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 08
    Total number of words is 3444
    Total number of unique words is 2040
    20.6 of words are in the 2000 most common words
    30.7 of words are in the 5000 most common words
    36.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 09
    Total number of words is 3496
    Total number of unique words is 2000
    22.4 of words are in the 2000 most common words
    31.1 of words are in the 5000 most common words
    36.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 10
    Total number of words is 3465
    Total number of unique words is 2035
    22.2 of words are in the 2000 most common words
    32.1 of words are in the 5000 most common words
    37.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 11
    Total number of words is 3462
    Total number of unique words is 2051
    22.3 of words are in the 2000 most common words
    32.3 of words are in the 5000 most common words
    38.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 12
    Total number of words is 3603
    Total number of unique words is 2019
    23.6 of words are in the 2000 most common words
    32.8 of words are in the 5000 most common words
    37.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 13
    Total number of words is 3567
    Total number of unique words is 1942
    24.5 of words are in the 2000 most common words
    33.6 of words are in the 5000 most common words
    38.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 14
    Total number of words is 3643
    Total number of unique words is 1977
    23.7 of words are in the 2000 most common words
    34.6 of words are in the 5000 most common words
    40.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 15
    Total number of words is 3733
    Total number of unique words is 1854
    24.3 of words are in the 2000 most common words
    34.9 of words are in the 5000 most common words
    40.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 16
    Total number of words is 3560
    Total number of unique words is 1976
    23.7 of words are in the 2000 most common words
    32.8 of words are in the 5000 most common words
    38.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 17
    Total number of words is 3621
    Total number of unique words is 1971
    24.2 of words are in the 2000 most common words
    35.1 of words are in the 5000 most common words
    41.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 18
    Total number of words is 3680
    Total number of unique words is 1970
    25.4 of words are in the 2000 most common words
    36.3 of words are in the 5000 most common words
    40.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 19
    Total number of words is 3701
    Total number of unique words is 1926
    25.1 of words are in the 2000 most common words
    36.0 of words are in the 5000 most common words
    40.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 20
    Total number of words is 3685
    Total number of unique words is 1920
    24.5 of words are in the 2000 most common words
    35.0 of words are in the 5000 most common words
    40.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 21
    Total number of words is 3562
    Total number of unique words is 1959
    24.4 of words are in the 2000 most common words
    34.6 of words are in the 5000 most common words
    39.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 22
    Total number of words is 3622
    Total number of unique words is 1964
    25.2 of words are in the 2000 most common words
    35.6 of words are in the 5000 most common words
    41.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 23
    Total number of words is 415
    Total number of unique words is 323
    25.9 of words are in the 2000 most common words
    38.1 of words are in the 5000 most common words
    45.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.