Ljungarsin taru - 06

Total number of words is 3730
Total number of unique words is 1957
24.5 of words are in the 2000 most common words
35.0 of words are in the 5000 most common words
40.8 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
olisit ainakin voinut pelastaa kankaat, sammuttaa tulen ja kärventää
noiden roistojen nenät, kun he kokoilivat tuoreen leipämme ja kauniit
lohemme myttyihin hevosten selkään. Pyhä Priita meitä armahtakoon!
Sen sijaan että auttaisi köyhää äitiänsä vihollisen kynsistä, juoksee
poika kuin hupsu mustan rouvan luo, joka varmaan olisi antanut meidän
kaikkien vaikka maahan tupertua, ennenkuin olisi edes kanankaitsijaansa
apuun lähettänyt.
-- Ja sen sijaan että suojelisi rakkaita lapsia, jotka Bo herra
typeryydessään jätti hänen hoitoonsa, paneutuu tuo vetelys mäelle
maata! -- pauhasi Renata, joka sivutuksissaan pojan luullusta
petostyöstä, oli unohtamaisillaan kaikki pyhimykset, joita hän äsken
juuri oli rukoillut kurittamaan ryöväriroistoja.
-- En minä ole maannut mäellä, enkä myöskään olisi tullut yksin
takaisin, jos Goliatilla olisi jotakin sanottavaa linnassa, -- vastasi
Taavi hiljaisesti. -- Mitä on tapahtunut, se on tapahtunut, äiti, ja
mielemmin minä olisin suonut tulevani elävänä haudatuksi Ljungarsin
kellariin, ja mielemmin olisi mylly ja talo saanut palaa, kuin Birger
ja Beata joutua rosvojen valtaan. Mutta mitä apua nyt lähtee itkusta?
Sanokaa, minne päin he ratsastivat, ja ennenkuin aurinko ensi kerran
nousee, vien minä Bo herran lapset turvaan, taikka, äiti, ette enää
koskaan saa Taavianne nähdä tässä maailmassa.
-- Sinäkö? Oletko sinä mieletön?
-- Juuri minä, äiti. Bo herra ei saa sanoa, että minä olisin pettänyt
hänen luottamuksensa. Mutta aika joutuu. Minä tahdon tietää, minnepäin
ratsumiehet ajoivat lasten kanssa?
-- Minnekö ajoivat? Minnekä he olisivat ajaneet, elleivät Ljungarsiin
päin, taikka oikeammin Lettoon, Sten herran kartanoon tuonne yläkoskien
varrelle?
-- Siitä on varmaan jo kulunut enemmän kuin tunti, muuten he olisivat
tulleet vastaan minua tiellä.
-- Siitä on jo enemmän kuin kolme tuntia, kuin he riistivät lapset
meidän sylistämme ja ajaa nelistivät tiehensä. Mutta tuskin he ovat
vielä ehtineet Ljungarsia kauemmaksi. Heidän hevosensa olivat väsyneet,
ja he kiroilivat kauheasti, että jotain heidän satuloissansa oli
joutunut epäkuntoon.
-- Sepä hyvä. Nyt minun täytyy saada kuusi kylän parasta hevosta.
Hirvi-Jaakko, Antti ja Eljas seuraavat minua.
-- Taavi, rakas poikani, -- huudahti Inkeri hämmästyneenä, -- ajattele,
mitä sinä teet! Aiotko sinä kolmen pojan ja yhden ukon kanssa hyökätä
koko rosvojoukon kimppuun?
-- Se on minun asiani, äiti. Me annamme tuolle naapurin rouvalle ja
Sten herrallekin, jos siksi tulee, sellaisen löylytyksen, että he eivät
toisten enää halua polttaa taloja ja rosvota lapsia.
-- Ursula rouvalle! Kaikki hyvät pyhimykset sinua varjelkoot, lapseni,
ettet koskaan joutuisi riitaan mustan rouvan kanssa!
-- Saadaanpa nähdä. Mutta nyt toimeen, äiti. Muutama leipäkyrsä on
meille kylliksi, ja niin paljon on kai vielä tulipalosta jäljellä.
Ihmetellen kuunteli Inkeri poikansa päättäviä, miehekkäitä sanoja. Hän
ei enää tuntenut Taaviansa. Poika oli kasvanut häntä päätä pitemmäksi,
ja hänestä näytti, kuin hän olisi taas, tänä ainoana yönä, tullut monta
vuotta vanhemmaksi. Huokaillen lähti Inkeri toimittamaan tarvittavaa
evästä, ja Taavi keräsi pienen seuransa, johon kuului kylän reippaimmat
ja neuvokkaimmat miehet. Ei kestänyt kauan ennenkuin kostajat lähtivät
matkalle innolla, joka vastasi kaikkien katkeroitunutta mieltä.
Tosisuomalaisten tapaan olivat Myllyrannan asukkaat tarvinneet
melkoisen ajan voittaakseen hidasmielisen tyyneytensä, ja kun vihdoin
myllytupa oli tuhkana ja useat heidän ystävänsä ja sukulaisensa
kuoleman kielissä, oli heidän vihansa vähitellen kohonnut niin
korkealle, että he mielellänsä suostuivat auttamaan Taavia hänen
uhkarohkeassa yrityksessänsä. Ei ainoastaan kolme, vaan kaikki, jotka
kykenivät käyttämään keihästä ja kirvestä, halusivat häntä seurata.
Niin suuren arvon hän oli saavuttanut kylässä rettelönsä jälkeen Bo
herran kanssa. Taavi oli kuitenkin siksi viisas, että hän pani enemmän
arvoa retkikuntansa nopeuteen ja hiljaisuuteen, kuin mieslukuun,
joka olisi hänelle ollut vain esteenä. Sitäpaitsi oli sama miesvoima
äskettäin niin loistavalla tavalla osottanut huonoa sotakuntoisuuttaan
suomalla niin täydellisen voiton vähempilukuiselle viholliselle.
Nuo neljä ratsastajaa ottivat aluksi kaksi vakoojaa mukaansa,
jotka hiipivät heidän edellänsä metsän laidassa, jotta varoisivat
väijymysyrityksiä. Tämä varovaisuus oli tarpeeton. Päättäen kavioitten
jäljistä olivat Sten herran huovit pysähtymättä ajaneet nelistäen
Ljungarsin linnaa kohti.
Mutta Taavilla oli omat syynsä miksi hän ei valinnut samaa tietä, vaan
kääntyi vasemmalle lähdetielle, samalle tielle, jota pitkin hän eilen
aivan toisenlaisissa oloissa oli kulkenut, -- silloin huolettomana
poikana, joka ratsasti näyttämään kahdelle lapselle Junkkarin lähdettä;
nyt verenkostajana, joka aikoi henkensä uhalla otella hurjien rosvojen
kanssa näiden samojen kavalasti ryöstettyjen lasten tähden. Taavi oli
tänä yönä ollut niin monenlaisten tunteitten vallassa, että häntä
tuskin kummastuttikaan, kun Ljungarsin tytön valkoinen haamu taas
liiteli hänen edellään, heti kun hän vähän oli syventynyt metsään.
Hänen tahtomattansakin teki tämä näky häneen turvallisen vaikutuksen.
Hänellä oli kumppaninansa olento, yhdentekevä mitä laatua se oli,
joka toivoi samaa kuin hänkin ja joka kenties nytkin, samoinkuin
vankilaholvissakin, osottaisi hänelle pelastuksen tien siinä, missä
kaikki inhimillinen voima ja viisaus näytti olevan turhaa. Sitä, joka
vankilan kolkossa pimeydessä ja hiljaisuudessa oli nähnyt sellaisen
olennon aivan vieressänsä ja kuullut hengen salaperäisiä kuiskauksia,
sitä ei voinut saman hengen läsnäolo keskellä päivää ja ihmisten
seurassa mitenkään pelottaa. Taavi päätti tällä kertaa epäilemättä
seurata haamun johdatusta, ollen varma siitä, että hän siten kaikkein
pikemmin ja varmemmin löytäisi kadonneet turvattinsa.
Valkoinen tyttö näytti ymmärtävän hänen ajatuksensa. Se pysähtyi
toisinaan, käden viittauksella kehottaen häntä seuraamaan, ja johdatti
hänet siten metsän läpi Ljungarsin päätien vieritse.


13. Kuinka Ljungarsin lapset vietiin vankeuteen ja mitä siellä tapahtui.

Jos suosiollinen lukija tuntee jotakin ystävyyttä paria turvatonta
lasta kohtaan, jotka ovat joutuneet rosvojen käsiin, niin voimme nyt
hetkeksi jättää Taavin seuralaisineen valkoisen tytön huostaan ja sen
sijaan silmäillä, Mitä nuorelle Birger herralle ja Beata neidelle
tapahtui tuon rajun hyökkäyksen jälkeen, jonka alaisena Myllyrannan
kylä oli ollut.
Molemmat lapset nukkuivat, väsyneinä pitkästä metsämatkastaan, juuri
makeimmassa unessaan, kun heidät äkkiä temmattiin ylös vuoteistaan ja
nostettiin, vielä puolinukuksissa hevosen selkään ja vietiin aika ravia
pois palavasta talosta. Hämmästyneinä ja unimielissään eivät he edes
koettaneet vastustella, ja mitä apua siitä olisikaan ollut? Heidän
silmänsä sidottiin heti, eivätkä he sentähden voineet nähdä, mihinkä
heitä vietiin, tai kuka heitä piti sylissään hevosen selässä. Ainoa
mitä he muistivat, kun he vähitellen heräsivät unestansa, oli, että he
olivat nähneet tulen hohteen, ja kuulleet vieraitten ihmisten meluavan
heidän ympärillänsä ja Inkerin ja Renatan huutavan heitä nimeltä. He
koettivat riistää siteen silmiltään, mutta heitä estettiin siitä. He
kokivat riuhtoa itsensä irti; turha vaiva. He itkivät ja rukoilivat
saadaksensa tietää, minne heitä vietiin; ei kukaan vastannut. Ja kun
he sitten olivat istuneet hetkisen aikaa ja kuunnelleet yksitoikkoista
kavionkapsetta, sai väsymys taas vallan heissä, ja he nukkuivat
kumpikin uudestaan ryövääjiensä satuloissa.
Kun he heräsivät, pysähtyivät ratsumiehet, jotta hevoset saisivat
levähtää, ja antoivat lapsille maitoa juoda. Olihan toki joku, joka
tahtoi heille hyvää. Beatan onnistui hetkeksi työntää side sen verran
ylös, että hän vilaukselta saattoi nähdä miehen, joka piteli häntä
kiinni. Hän oli rautapuvussa kiireestä kantapäähän asti ja hänen
ruosteisessa asussansa oli veripilkkuja. Kypärin alta näki Beata
partaiset kasvot, joiden julma muoto näytti vieläkin iljettävämmältä,
kun nenä oli ikäänkuin kahtia halkaistu.
Tämä ruma mies antoi hänelle maitoa. -- Juo niin paljon kuin tahdot, --
sanoi hän ystävällisemmin, kuin mitä ulkomuodosta päättäen olisi voinut
luulla, -- mutta sulje korpinluukkusi. -- Ja sitten veti hän taas
siteen tytön silmille. Beata oli vaiti.
-- Olisinpa luullut, että enemmin Turun piispa rupeaisi palkkasoturiksi
kuin Sven lapsenpiiaksi, -- nauroi hänen vieressänsä toinen ratsumies,
joka piteli Birgeriä.
-- Älä juo, Beata, -- sanoi poika suutuksissaan. -- Kuollaan mielemmin
janoon, kuin otamme mitään noilta häijyiltä rosvoilta. Isä tulee kyllä
takaisin, ja silloin he saavat nähdä, mitä hänen lastensa rosvoaminen
heille maksaa.
-- Ole vaiti, nulikka, -- ärjäsi nyt toinen ratsumies. -- Sven,
heitetään kakarat koskeen, niin pääsemme koko hommasta vähimmällä
vaivalla.
Sven ei viitsinyt vastata mitään. Mutta olipa sitten ehdotus pilaa tai
todentekoa, niin sai se tarkoitetun vaikutuksensa aikaan, sillä Birger
ei enää avannut suutansa eikä Beata kurkistanut siteen alta.
Matkaa jatkettiin nyt keskeyttämättä, kunnes koskien kohina kuului yhä
lähempää, ja lopulta ihan hevosten kavioiden alta, kun ne astuivat
epätasaista ja horjuvaa puusiltaa myöten. Heti senjälkeen avautui
portti, ratsumiehet seisauttivat hevosensa, lapset nostettiin satulasta
ja vietiin, yhä vieläkin silmät sidottuina, taloon. Täällä talutettiin
heitä jyrkkiä, kurjia rappusia taikka oikeammin tikapuita myöten ylös,
ja jätettiin yksikseen huoneesen, jonka ovi suljettiin ulkopuolelta
hakaan.
Nyt vasta he saattoivat riistää siteet silmiltään ja uteliaina he
katselivat ympärilleen. He olivat kurjassa ullakkohuoneessa, ihan
korkean tuohikaton alla, joka kuului suurenpuoleiseen rakennukseen.
Huoneen ulkoseinässä oli yksi ainoa pieni avoin luukku. Lattia ja
seinät olivat veistämättömistä honkahirsistä, ja huonekaluja ei ollut
muita kuin kaksi korkeaa höyläämätöntä jakkaraa. Muuten saattoi
huoneesta päättää, että rakennus oli toiseen malliin rakennettu, kuin
tavalliset pirtit.
Veli ja sisar riensivät nyt kumpikin luukulle ja jakkaroiden avulla
he kurkistivat ulos, nähdäksensä, missä he nyt olivat. Heidän eteensä
aukeni kolkko, autio ja tuntematon seutu, jonka läpi virtasi joki. Se
näytti juoksevan juuri talon perustuksien vieressä.
Lapset katsahtivat toisiinsa surumielin ja pettynein toivein. -- Minä
luulin, että ne veivät meidät myllyyn takaisin, kun kuulin kosken
pauhaavan, -- sanoi Beata.
-- Ei, -- sanoi Birger, -- miksi he sitten olisivat vieneet meidät
pois sieltä? Minä luulin, että äitipuolemme olisi tehnyt meille häijyn
kepposen, ja että nyt olisimme taas Ljungarsin linnassa.
Ja molemmat turvattomat lapset purskahtivat katkeraan itkuun.
-- Tiedätkö mitä? -- sanoi hetken päästä Beata, pyhkien pois
kyynelensä; hänen kasvonsa saivat jälleen päättäväisen ilmeen, joka
sopi hänelle niin erittäin hyvin. -- Minä luulen, että on parempi olla
rosvojen käsissä, kuin kotona Ljungarsissa, niin kauan kuin isä on
poissa.
-- Mutta siellä meillä ainakin oli Goliat, -- vastasi Birger
murheissaan.
-- Hoh, -- sanoi tyttö, -- nyt me olemme heidän vallassansa, mutta me
karkaamme. Mitä pikemmin sitä parempi.
-- Luukku on niin pieni ja koski kohisee allamme. -- Kun yö tulee, niin
me kiipeemme katolle.
-- Mutta kuinka me sinne pääsemme?
-- Koettakaamme. -- Ja hän koetti kiivetä ylös seinän epätasaisia
hirsiä myöten, mutta se ei ottanut onnistuakseen.
-- Ah, -- huokasi Birger, -- jos Taavi nyt olisi täällä. Hän aina keksi
jonkun neuvon.
-- Hiljaa! -- kuiskasi tyttö. -- Etkö kuule jonkun puhuvan huoneessa
meidän allamme?
Molemmat kuuntelivat. He kuulivat epäselviä ääniä huoneesta, joka oli
heidän allansa. Beata huomasi, että yksi permannon hirsistä keinui
hänen jalkojensa alla. Se oli naulojen puutteessa kiinnitetty puisilla
vaarnoilla, mutta nämä olivat lahonneet, ja tukki päässyt irti.
Yksin voimin nostivat lapset hiljaa tukin ylös. Kun sen alla oli vain
harvassa hirsiä, niin saattoi aukosta sekä kuulla että nähdä, mitä
alhaalla huoneessa tapahtui. Tukki pysyi helposti pystyssä toisen
jakkaran avulla, joka työnnettiin sen alle, ja molemmat lapset kävivät
pitkäkseen lattialle, missä he hämmästyksekseen saivat näkymättöminä
todistajina kuulla keskustelua, jonka esineenä he itse etupäässä olivat.
He näkivät alhaalla suuren, pitkän huoneen, johon valo pääsi vain
kahdesta tai kolmesta kapeasta ampumareiästä huoneen alaseinässä, joka
oli muurattu, tai oikeammin kokoon ladottu hakkaamattomasta harmaasta
kivestä. Tämä huone näytti olevan jonkun tavallista talonpoikaa
arvokkaamman henkilön keittiö, ruokasali, vastaanotto- ja makuuhuone
samalla kertaa. Huoneen perällä jykeätekoisessa takassa paloi tuli,
jonka ääressä nuori ja kaunis, mutta kalpea ja alakuloinen nainen
puuhaili valmistaen ateriaa äsken ammutusta riistasta. Keskellä
huonetta seisoi pitkänlainen ruokapöytä, jonne oli heitetty sikin
sokin aseita, valjaita ja edellisen aterian jätteitä. Puoleksi
mustuneet penkit, hirvensarvia, keihäitä, vanhoja haarniskoja seinällä,
sekä kauempana perimmäisellä seinällä, juuri lasten kohdalla,
kömpelötekoinen vuode repaleisine uutimineen, jossa vielä saattoi
erottaa entisten kultausten jälkiä, -- siinä huoneen koko siivoton
sisustus, joka selvästi todisti asukkaitten köyhyyttä, huolimattomuutta
ja raakaa, hillitöntä elintapaa. Puoleksi istuallaan lepäsi vuoteessa
jättiläisen pituinen mies, joka näytti olevan talon herra. Hän ei
saattanut olla 35 tai 40 vuotta vanhempi, mutta hänen muotonsa oli
kalvakka, laiha ja kovin villiytynyt. Hänen jalkansa oli haavoittunut;
luultavasti nuolen tapaamasta; se näytti tuottavan hänelle tuskaa,
sillä hän huudahti usein kärsimättömästi ja kiroili hurjasti. Nuori
nainen astui silloin takan luo, ja tarjosi nöyrästi apuansa, mutta
hän työnsi hänet tuimasti luotaan ja jatkoi keskusteluaan kahden
miehen kanssa, jotka seisoivat hänen edessään ja näyttivät vieläkin
hurjemmilta kuin hän itse.
Birger tunsi tämän miehen. Hän oli nähnyt hänet vain yhden ainoan
kerran ennen, mutta sellaisissa olosuhteissa, jotka olivat painuneet
syvälle hänen lapsen mieleensä. Eräänä syys-iltana kaksi vuotta sitten,
oli illan hämärässä eräs ritari seisonut neljän sotamiehen kanssa
Ljungarsin linnan nostosillan edessä ja pyytänyt yösijaa. Bo herra oli
silloin itse mennyt vierasta vastaan, ja Birger oli uteliaana hiipinyt
perässä. Mutta heti kun Bo herra tulisoihtujen valossa näki vieraan
kasvot avoimesta kypärinsilmikosta, niin käänsi hän hänelle selkänsä ja
jätti hänet ulos sateesen seisomaan. Niin, Bo herra oli heti käskenyt
huolellisesti vartioida nostosiltaa ja asettaa vartioita muurille, ja
sinä yönä oli linnan miehistö valvonut täysissä varuksissa ikäänkuin
verivihollinen olisi seisonut portilla. Vieras ritari oli silloin
ratsastanut pois pimeässä, uhaten kostaa tämän häpeän Bo herralle ja
hänen suvullensa. Mutta sotamiehet olivat kuiskailleet keskenään, että
Bo herra oli menetellyt oikein, vaikka hän olikin kieltänyt omalta
veljeltänsä Steniltä, Leton herralta yösijaa linnassaan ja jättänyt
hänet sateesen ja syyspimeään.
Birger nykäisi sisartansa hameesta ja kuiskasi:
-- Beata, Beata, tuo on meidän setämme Sten herra, ja me olemme hänen
talossaan Letossa, peninkulman päässä Ljungarsista.
-- Ja tuo ilkeä mies, jonka nenä on halki, on juuri sama, joka piti
minua edessään hevosen selässä, -- kuiskasi Beata veljelleen.
-- Tuo kolmas, pieni hoikka mies, joka puhuu ja yhtä päätä räpyttelee
ilkeitä silmiään, -- kuiskasi Birger, -- hän, se uhkasi heittää meidät
koskeen; minä tunnen hänet äänestä. Mutta kuunnellaanpa mitä ne sanovat.
Haavoitettu ritari, jota nyt tahdomme nimittää Sten herraksi, ei
näyttänyt olevan tyytyväinen siihen kertomukseen, jonka hänen huovinsa
antoivat kylässä käynnistään. -- Hiisi vieköön luostarin roistot
lohipadon ja paljon muunkin tähden, -- ärjäsi ritari kiivaasti. --
Miksi ette polttaneet koko kylää viimeiseen nurkkaan asti heidän
kirottujen, ulkokullaisten päittensä päälle?
Halkinenäinen Sven vastasi tähän, vähän häpeissään, että eräs poika
oli päässyt hiipimään ulos kylästä, eikä voitu tietää, vaikkapa hän
olisi voinut hankkia jostakin apua, heiltä kun oli kulunut kaksi
tuntia satulain korjaamiseen, ja sen vuoksi oli ollut pakko kiireesti
toimittaa itse pääasia.
-- Olisittehan voineet ottaa puolen tusinaa luotettavia miehiä
Ljungarsista, -- vastasi ritari.
-- Anteeksi, teidän armonne, -- virkahti silmiään räpyttelevä hoikka
mies, joka ei ollut kukaan muu kuin vakooja Kukko, -- Goliat on kyllä
hyvässä tallessa, mutta enpä luule, että Ljungarsin rouva tällä kertaa
olisi tahtonut auttaa meitä muulla tavalla kuin ummistamalla silmänsä,
ratsastaessamme siitä ohitse.
-- Hitto vieköön sen mustan rouvan mitä pikemmin sitä parempi, kerran
se kuitenkin siksi tulee, -- sanoi ritari nyreästi ja kärsimättömästi.
-- Ja miksi te toitte nuo kakarat minun niskoilleni? Niinkuin ei täällä
olisi puuhaa ja vaivaa jo muutenkin.
Miehet katselivat merkitseväisesti toisiinsa. -- Sitäpä minäkin sanoin
Svenille, -- virkahti Kukko arvokkaasti.
-- Minä luulin, että teidän armonne Bo herran vuoksi...ja että teidän
armonne tahtoisi lähettää ne pois tieltä ystäviemme luo Hämeesen, --
virkahti halkinenäinen Sven, ja raappi neuvotonna korvallistansa.
Ritari puri äkäisenä huultansa. -- Aasit! -- huudahti hän. -- Ellette
olisi tyhmempiä kuin Hämeen pässit, niin ymmärtäisitte puolinaistakin
sanaa. Mitä minä teen noilla käärmeen sikiöillä? Siitä saan kiittää
tuota kirottua nuolta, jonka Laukossa sain. Marjaana, onko tämäkin
olevinaan side, senkin velho? Ulos, nainen, tuo parempia yrttejä! Ja
-- odotas, voit tuoda noita-akan Siveristä jalkaani lukemaan. Sano
hänelle, että minun täytyy olla jaloillani ylihuomenna, ja ellei hän
tule sinun seurassasi, niin annan minä nipistää tulisilla pihdeillä
hänen punaista nenäänsä, ymmärrätkö? No, mars, mitä sinä siinä
ällistelet?
-- Mutta Siverin noita-akka on liitossa pirun kanssa, ja se on syntiä,
-- lausui nuori naisparka nöyrästi ja pelokkaasti, uskaltamatta
kuitenkaan ilmaista ajatustansa.
-- Syntiäkö? Hullutusta!
Ritari nauroi tuimasti. -- No, mene sitten Ursula rouvan luo, jos se
on vähemmän syntistä! Laita itsesi ulos ja muista, että minä tahdon
ylihuomenna olla jaloillani, muuten...
Marjaana ei kuunnellut uhkausta loppuun, vaan riensi ulos, jättäen
paistit jäntterän piian hoidettavaksi. Mutta sillä aikaa kuuli Birger
hoikan miehen kuiskaavan Svenille: -- Parasta lienee heittää ne nyt
kohta veteen.
-- Ei, kuiskasi Sven vältellen; -- odottakaamme mielemmin yötä. He ovat
sentään Bo herran lapsia.


14. Kuinka Sven menetteli, ja kuinka Taavi tapasi Marjaanan Siverin
mökillä.

Kun Birger Bonpoika Ljungars kuuli halkinenäisen Svenin kuiskailevan
ilkeän toverinsa kanssa, valtasi hänet määrätön pelko ja hän antoi
lattiahirren laskeutua hiljaa alas, niin että se peitti aukon. Birger
oli siksi vanha, että hän saattoi Svenin sanojen johdosta pelätä
jotakin salaista juonta, jonka Sten herra ehkä hyväksyisi, vaikka
hän ei tahtonutkaan antaa siihen suoranaista käskyä, ja hän päätti
siitä syystä olla varuillansa. Ihmeeksensä hän huomasi, että Beata
jäi paikoillensa makaamaan. Lapsi rukka oli nukahtanut makeasti ja
unohtanut kaikki huolet ja vaarat, loikoessaan pitkänään lattialla ja
katsellessaan julmaa setäänsä.
Birger riisui takkinsa ja levitti sen sisarensa alle, ja nosti hänen
päänsä jakkaran nojaan, niin että hänellä olisi niin mukava makuupaikka
kuin suinkin. Sitten hän istahti vartioimaan siltä varalta, että
jotain epäilyttävää tapahtuisi, ja vastusteli hetkisen urheasti unta,
joka ratsastuksen ja yövalvonnan jälkeen raskaasti painoi hänen
silmäluomiansa. Mutta väsymys, hiljaisuus ja yksinäisyys tekivät hänen
hyvät aikeensa tyhjiksi. Ennen pitkää hän itsekkin, nojaten pienen
huoneen nurkkaan, nukahti aiotusta vartiotoimestansa.
Silloin aukeni ovi hiljaa, ja sisään astui mies; se oli tuo julma
Sven. Tuokion aikaa hän seisoi ääneti ja katseli nukkuvia lapsia, ja
mutisi itsekseen kuten alhaallakin, että "he ovat sentään Bo herran
lapsia." Sitten hän laski permannolle ison kivivadin, joka oli täynnä
kaurapuuroa, ja pienen maitoruukun. Sen jälkeen hän otti pienet neli-,
viisinappulaiset tikapuut esille, nosti ne pystyyn seinää vasten,
kiipesi ylös ja työnsi voimakkaalla kädellä tuohet ja malat yhdestä
nurkasta pois tieltä, niin että kattoon jäi reikä. Sitten hän otti
pitkän niiniköyden, joka ympäröi hänen vyötäisiään, sitoi toisen
pään kiinni lattiahirteen ja työnsi köyden toisen pään ulos reiästä,
jossa hän kiinnitti sen vielä kattoriuvun ympäri. Kun hän oli saanut
sen tehdyksi, niin hän taas seisoi hetkisen neuvottomana, ikäänkuin
odottaen että lapset heräisivät. Mutta koska he yhä edelleen nukkuivat,
niin hän meni pois ja mutisi, että hän kyllä palaisi takaisin oikeaan
aikaan.
Niin pitkältä oli salaperäinen kohtalo kehrännyt lankansa Ljungarsin
lasten ympärille, kun me taaskin, hyväntahtoisen lukian suostumuksella,
jätämme heidät Leton rosvolinnaan nukkumaan, ja palaamme katsomaan
mihin toimiin Taavi sillä aikaa oli ryhtynyt heitä pelastaaksensa.
Taavi ja hänen seuralaisensa olivat ratsastaneet Junkkarin kuivuneen
lähteen ohitse ja sieltä lähenneet linnaa tavallista ratsutietä pitkin.
Mutta he olivat varovaisuuden vuoksi kuljettaneet hevosensa sivuteitse
pelätyn Ursula rouvan linnan ohi, niin ettei tornin vartia voinut
heitä huomata, ja sitten he olivat jatkaneet matkaansa ylimaantietä
myöten, joka vei Lettoon. Taavilla oli opas, johon hän nyt täysin
luotti. Valkoinen, salaperäinen tyttö liiteli alati hänen edellään.
Vaikka olikin ilmipäivä ja aurinko loisti korkealla taivaalla, näki
hän utuhaamun aivan selvästi leijailevan kanervikon yli, samoinkuin
aamutuuli ajaa edellään öisen sumun jätteitä. Poika seurasi arvelematta
tätä viittausta, varsinkin kun tuoreista kavioitten jäljistä saattoi
päättää, että hänen takaa-ajamansa rosvot olivat kulkeneet samaa tietä.
Siten hän läheni puolenpäivän aikana sitä pahanmaineista seutua, jossa
Sten herra joukkoinensa asui.
Noin neljännespenikulman päässä Letosta oli Siverin mäki, joka oli
huonossa huudossa sen vuoksi, että siinä oli pakanuudenaikuinen
uhripaikka ja senpä tähden tällä kohdalla yksinäinen matkamies
mielellään kiirehdytti askeleitansa iltahämärässä. Kukkulan laella oli
vielä pieni tasainen kivitetty paikka, joka muodosti ympyrän suuremman
laakean kallion ympärille. Tällaisilla kivitetyillä paikoilla, joita
tunnetaan "Jatulin tarhojen" nimellä, uhrasivat pakanat ennen muinoin
epäjumalillensa. Mutta ikäänkuin poistaakseen tästä epäpyhästä paikasta
sen ikivanhan taikavoiman, olivat kristityt myöhempinä aikoina
pystyttäneet ristin juuri mäen alapuolelle, tien viereen. Ani harvoin
kulki kukaan matkamies siitä ohitse mutisematta hurskasta rukousta,
vaikka hänellä olisi ollut suurikin kiire. Eräs vanha vaimo, jota
paikan mukaan nimitettiin Siveriksi, oli asettunut tänne asumaan,
joko sitte paikan omituinen vetovoima lie häntä viehättänyt, tai
ehkäpä hän halusi herättää pelkoa ja kunnioitusta ympäristössänsä.
Mäen rinteessä, noin ristin ja uhripaikan keskivälillä, oli hänellä
pieni rappeutunut mökki. Hänen siinä asuessansa niin sanoaksemme
kristinuskon ja pakanuuden keskivälillä, arvelivat toiset että hän
oli jonkinlainen erakko tai pyhimys, toiset taas julkisesti syyttivät
häntä pakanalliseksi noita-akaksi, joka taikakeinoillansa osasi lääkitä
haavoja, parantaa ja nostaa tauteja, hankkia takaisin varastettua
tavaraa ja yleensä harjoittaa sellaista tointa, joka ei ollut liioin
ylentävää hurskaille kristityille.
Taavi ja hänen kumppaninsa olivat juuri ehtineet tälle mäelle ja
valmistautuivat lukemaan tavallista rukousta ohi ratsastaessansa, kun
poika huomasi, että Ljungarsin tyttö poikkesi tieltä vasemmalle ja
katosi matalan turvemajan luona mäen rinteesen.
Taavi seurasi tätä viittausta sitä mielemmin, kun oli jo ratsastettu
siksi pitkältä, että täytyi antaa hevosten syödä ja levätä hetkisen
aikaa. Hän poikkesi siitä syystä majaan päin ja rohkaisi pelästyneitä
seuralaisiaan vakuuttamalla, ettei paikan pahalla asukkaalla ollut
mitään valtaa niiden ylitse, jotka antautuivat pyhän neitsyen ja
pyhän Priitan suojaan. Ratsastajat astuivat alas ja antoivat hevosten
syödä tuoretta viheriäistä ruohoa rinteeltä, mutta itse he välttivät
lähestymästä majaa ja istahtivat aterioimaan evästänsä.
Vähän epäröityänsä päätti Taavi astua majaan, toivoen että valkosen
tytön ohjaus ehkä antaisi hänelle jotakin tietoa hänen matkansa
päämäärästä. Mutta aikoessaan avata matalaa ovea, hän kuuli sieltä
ääniä ja hän jäi ulkopuolelle kuuntelemaan. Hän tunsi äänestä Siverin
noita-akan, joka puhui hyvin kiivaasti, sekoittaen yhteen pakanallista
taikauskoa ja katolilaista jumalisuutta melkein tähän tapaan:
-- Sano herrallesi, että Hiiden nuolet puhkaiskoot hänen jalkansa
ja pyhän Henrikin verinen peukalo repiköön silmät hänen päästänsä.
Uskaltaako hän, tuo kadotettu ja pyhimyksien kirooma, joka on
tahrannut kätensä verellä ja hakannut maahan jumalien lehdot, ja
koonnut Ukon salamat rikoksellisen päänsä päälle, uskaltaako hän
uhkailla Siveriä tulisilla pihdeillään ja murhakeihäillään? Voi häntä!
Murtukoon hänen miekkansa kahvan kohdalta, menköön hänen sotisopansa
tuhansiksi pirstaleiksi ja kyykäärme pistäköön hänen hevostansa
takajalkaan. Koirat karkoittakoot hänet sudenluolastansa. Tuli ja vesi
hänet hukuttakoot. Lemmon liekkiöt kärventäkööt hänen karvansa tuli
vastoilla. Pyhä Henrikki kuulkoon minua! Leton sudet uhkaavat minua
hehkuvilla pihdeillänsä, mutta minä syöksen heidät palavaan järveen.
-- Älä suutu, hyvä eukko, -- kuului mökistä nuoremman naisen ääni,
joka huomattavasti värähteli pelosta ja nöyryytyksestä. -- Kuka sen
on sanonut, että Sten herra olisi uhannut sinua palavilla pihdeillä?
Kultaa hän antaa sinulle, paljon kultaa, jos parannat hänen jalkansa
jonka nuoli on haavoittanut.
-- Hyvä eukko! -- toisti noita-akka pilkallisesti. -- Kuka on sanonut
sinulle, että minä olen hyvä? Korppi on hyvä, kun se on puhkaissut
pikkulintujen silmät. Sinulla on kauniit silmät, sinulla, ja vielä
kauniimmat ne olivat ennenkuin tulit Leton suden luo. Minullakin oli
tytär, ei hän ollut paljoakaan sinua vanhempi, mutta paljoa kauniimpi,
sataa vertaa kauniimpi. Hänen poskensa olivat kuin nurmineilikat ja
hänen silmänsä loistivat kuin kesäinen kuutamo viheriäisillä lehvillä
Laurin messun aikana. Sten herra otti hänet minulta samoinkuin hän on
ottanut sinutkin ja monta muuta maan tytärtä ja poikaa ja laahannut
ne rosvoluolaansa Kokemäenjoen koskien rannalle, kunnes neilikat
kuihtuivat ja kuutamo katosi yön pimeyteen. Vai kiellätkö sinä,
ettei hän ole uhannut minua hehkuvilla pihdeillä? Vai tarjooko hän
minulle kultaa? Hiiden kultaa, lemmon kultaa, pirun kultaa! Manalan
mustia kiviä! Tuonen rautasormia! Kultaako? Minä annan hänelle rautaa
sen sijaan, hyvää rautaa kristityn jousesta. Eilen se sattui hänen
jalkaansa; huomenna se osuu hänen sydämeensä ja puhkaisee hänen
haarniskansa kuin sukkapuikko taulanpalan... Mene matkaas, sinä
näivettynyt ruoho; huomenna sinut viskataan tuleen.
Ovi aukeni ja Leton nuori kalpea nainen, jota lapset olivat kuulleet
Marjaanaksi kutsuttavan, kiiruhti ulos, kintereillä mielipuoli
noita-akka, joka yhä sätti häntä herjauksillaan. Marjaana olisi
paennut, mutta pelko, ja kenties myöskin omantunnon soimaukset, veivät
hänen voimansa, niin että hän mäen alla vaipui tunnottomana kapealle
polulle.
Kohta kun Siveri näki Taavin, niin hän hillitsi raivonsa, otti häntä
käsivarresta kiinni ja tuijottaen häntä silmiin kuiskasi: -- Etsitkö
sinä Ljungarsin lapsia?
-- Etsin, -- sanoi Taavi saman taikauskoisen kauhun vallassa, jolla
koko ympäristö tätä noita-akkaa katseli.
-- Minä tiesin kyllä, että sinä tulisit, -- jatkoi noita riemuiten. --
Neitsyt Maaria ja Hiisi ovat valinneet sinut aseekseen rankaisemaan
Leton ritaria naisten kyynelten ja lasten ruikutusten tähden. Mutta
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Ljungarsin taru - 07
  • Parts
  • Ljungarsin taru - 01
    Total number of words is 3539
    Total number of unique words is 1927
    24.3 of words are in the 2000 most common words
    32.6 of words are in the 5000 most common words
    38.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 02
    Total number of words is 3596
    Total number of unique words is 2029
    23.5 of words are in the 2000 most common words
    32.8 of words are in the 5000 most common words
    37.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 03
    Total number of words is 3756
    Total number of unique words is 1888
    25.1 of words are in the 2000 most common words
    35.1 of words are in the 5000 most common words
    40.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 04
    Total number of words is 3714
    Total number of unique words is 1931
    24.1 of words are in the 2000 most common words
    34.1 of words are in the 5000 most common words
    39.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 05
    Total number of words is 3737
    Total number of unique words is 1905
    24.8 of words are in the 2000 most common words
    36.3 of words are in the 5000 most common words
    41.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 06
    Total number of words is 3730
    Total number of unique words is 1957
    24.5 of words are in the 2000 most common words
    35.0 of words are in the 5000 most common words
    40.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 07
    Total number of words is 3765
    Total number of unique words is 1929
    24.5 of words are in the 2000 most common words
    35.7 of words are in the 5000 most common words
    41.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 08
    Total number of words is 3444
    Total number of unique words is 2040
    20.6 of words are in the 2000 most common words
    30.7 of words are in the 5000 most common words
    36.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 09
    Total number of words is 3496
    Total number of unique words is 2000
    22.4 of words are in the 2000 most common words
    31.1 of words are in the 5000 most common words
    36.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 10
    Total number of words is 3465
    Total number of unique words is 2035
    22.2 of words are in the 2000 most common words
    32.1 of words are in the 5000 most common words
    37.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 11
    Total number of words is 3462
    Total number of unique words is 2051
    22.3 of words are in the 2000 most common words
    32.3 of words are in the 5000 most common words
    38.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 12
    Total number of words is 3603
    Total number of unique words is 2019
    23.6 of words are in the 2000 most common words
    32.8 of words are in the 5000 most common words
    37.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 13
    Total number of words is 3567
    Total number of unique words is 1942
    24.5 of words are in the 2000 most common words
    33.6 of words are in the 5000 most common words
    38.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 14
    Total number of words is 3643
    Total number of unique words is 1977
    23.7 of words are in the 2000 most common words
    34.6 of words are in the 5000 most common words
    40.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 15
    Total number of words is 3733
    Total number of unique words is 1854
    24.3 of words are in the 2000 most common words
    34.9 of words are in the 5000 most common words
    40.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 16
    Total number of words is 3560
    Total number of unique words is 1976
    23.7 of words are in the 2000 most common words
    32.8 of words are in the 5000 most common words
    38.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 17
    Total number of words is 3621
    Total number of unique words is 1971
    24.2 of words are in the 2000 most common words
    35.1 of words are in the 5000 most common words
    41.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 18
    Total number of words is 3680
    Total number of unique words is 1970
    25.4 of words are in the 2000 most common words
    36.3 of words are in the 5000 most common words
    40.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 19
    Total number of words is 3701
    Total number of unique words is 1926
    25.1 of words are in the 2000 most common words
    36.0 of words are in the 5000 most common words
    40.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 20
    Total number of words is 3685
    Total number of unique words is 1920
    24.5 of words are in the 2000 most common words
    35.0 of words are in the 5000 most common words
    40.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 21
    Total number of words is 3562
    Total number of unique words is 1959
    24.4 of words are in the 2000 most common words
    34.6 of words are in the 5000 most common words
    39.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 22
    Total number of words is 3622
    Total number of unique words is 1964
    25.2 of words are in the 2000 most common words
    35.6 of words are in the 5000 most common words
    41.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ljungarsin taru - 23
    Total number of words is 415
    Total number of unique words is 323
    25.9 of words are in the 2000 most common words
    38.1 of words are in the 5000 most common words
    45.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.