Lehtisiä mietekirjastani - 7

Total number of words is 3515
Total number of unique words is 1941
20.8 of words are in the 2000 most common words
30.5 of words are in the 5000 most common words
36.5 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.

Opettajan tulee vaikuttaa oppilaaseen yhtä paljon oman esimerkkinsä
kuin antamainsa tietojen kautta. Vaikkakin tämä myönnetään, heikontaa
hänen kasvatustaan usein tuo erehdys, että tieto riittää kaikkeen.
Opettajan tulee herättää yhtä paljon kuin opettaa; tuleehan koko hänen
tehtävänsä olla älyn herättämistä. Opettajan tulee ohjata taipumuksia
oikealle uralle, ei kohdella niitä kuin kuollutta ainetta, ei kohdella
puuttuvia taipumuksia samalla tavalla kuin eteviä. Koulun suurimpia
vikoja on aina se, että annetaan samat läksyt ja asetetaan samat
vaatimukset sekä hyvä- että huonolahjaisille oppilaille. Ainoastaan
tylsämielinen on vailla mitään taipumuksia. Olemassa olevan taipumuksen
keksiminen ja ohjaaminen vaatii samaa suurta taitoa, jota valtiomies
tarvitsee valitessaan kykeneviä apumiehiä ja sotapäällikkö valitessaan
oikeaa miestä oikealle paikalle. Kuinka monet taipumukset menevätkään
hukkaan, kun niitä pakotetaan muille aloille kuin mitkä luonto on
niille osoittanut, ja kuinka moni elämän onni murtuukaan herätessään
liika myöhään tietoisuuteen oikeasta tarkoituksestaan!
Opettajan työ on usein raskasta, mutta hänen edesvastuunsa musertaisi
hänet, jos hän voisi arvata kaikki opetustapansa seuraukset siinä
elämässä, jota hän valmistaa. Jos hän tekee parhaan kykynsä mukaan
velvollisuutensa, täytyy hänen samoinkuin lääkärinkin lohduttaa itseään
sillä, että on onnistunut jonkun kerran, vaikkakin olisi paljoa
useammin ollut onnistumatta. Se, että osa edesvastauksesta kohtaa kotia
ja elämän vaikutuksia, voi jossain määrin lohduttaa hänen omaatuntoaan,
mutta ei voi kuitenkaan vapauttaa häntä osallisuudesta ihmisen
hunningolle joutumiseen.
Useimmat nuoret opettajat astuvat toimeensa luottaen kokoamaansa
tietovarastoon ja luulevat vaan tarvitsevansa avata ilmareiän
antaakseen oppinsa tulvailla oppilaihinsa. Kuinka pian tulevatkaan he
huomaamaan, että kaiken kylvön menestys on siinä maassa, johon siemen
lankee! Onneksi on lapsuuden ja nuoruuden kylvövainio herkkä kasvamaan.
Opettajan innostus tarttuu; jos hänen esityksensä on elävää, herättää
se elämää, jos se on kylmää ja kuivaa, haukottelee nuoriso. Elköön
hän luulko, että oppiaine elähyttää; se voi enemmän tai vähemmän
kiihoittaa huomiota, mutta värityksensä ja eloisuutensa saa se vasta
hänen esityksestään. Hän puhuu sille ikäluokalle, jolloin mielikuvitus
on vireimmillään ja värittää kaikkea. Olen nähnyt opettajia, joiden
on onnistunut innostuttaa oppilaitaan niin kuivaan aineeseen kuin
kielioppiin, samalla kun toiset ovat torkkuneet kuunnellessaan niin
elähyttävää ainetta kuin on historia.
Opettajan asema kouluun ja luokkaan synnyttää vaatimuksia
erehtymättömyydestä, jota eivät kaikki opettajat voi täyttää.
Lapsilla ja nuorilla on tarkka silmä huomaamaan heikkouksia, vikoja,
omituisuuksia puheessa, tavoissa, puvuissa ja arvostelevat he säälittä
tuota muka erehtymätöntä. Paraskin ja rakastetuinkin opettaja ei
pienimmänkään erehdyksen sattuessa pääse tämän ampiaisparven käsistä
ja saapi alistua kärsimään sen salaista pilkkaa. Jos hän kiivastuu,
pahentaa hän vaan asiansa; jos hänestä tulee koulun narri, on hän
hukassa. Paras keino noita ampiaisia vastaan on kylmäverisyys; mutta
jos hän sen lisäksi on tunnettu oikeamielisyydestään, joka enemmän kuin
mikään muu vaikuttaa nuorisoon, voi se samalla rakastaa häntä ja nauraa
hänelle. Kuria, joka niin usein koettelee opettajan kärsivällisyyttä,
ylläpidetään parhaiten siten, että sattuvia hairahduksia käsitellään
ankaralla oikeudella ja samalla kertaa lempeydellä. Liiallinen ankaruus
nostaa kapinaan, velttous synnyttää vallattomuutta. Paitse valhetta ja
petosta ovat lasten rikokset usein ainoastaan elämän ilon hillittömiä
hairahduksia. Opettaja, joka osaa samalla kertaa herättää kunnioitusta
ja luottamusta, pysyy kauvimmin oppilaittensa suosiossa.
Minun kouluaikanani hallitsi vitsa koulussa, ja minä olen yhäkin sitä
mieltä, että kohtuullinen ja oikea ruumiillinen kuritus neljäätoista
vuotta nuoremmille ei haittaa oppilasta eikä opettajaa. Nykyaika on
kasvattanut usein liiallista itsetuntoa. Yksilö astuu usein liiaksi
edelle yleisen järjestyksen. Laki, että ruumiillinen kuritus on
poistettu, mutta että se, joka on ansainnut kurituksen, on asetettu
ulkopuolelle lakia, tuottaa häpeää. On myönnettävä, että opettajan
asema nyt on parempi kuin patukan aikana. Epävarmaa on, onko hän
tullut oppilasta lähemmä, mutta hillittömän kiivastumisen vaara on nyt
pienempi ja hän on oppinut pitämään parempaa vaaria itsestään; oppilas
vuorostaan kasvattaa häntä. Vaikka hän yhäkin saa olla säästäväinen, ei
hän enää, käytyään kelpaamattomaksi sekä koululle että kirkolle, näe
nälkää odottaessaan kirkkoherran paikkaa.
3.9.1895.


PAINETUN SANAN EDESVASTAUS

Ajatus istui ääneti yksinäisessä luostarikammiossaan, kyllästyi
hautomaan omaa itseään, lähti maailmalle ja löysi sanoja. Sana tuli
ajatuksen ruumiiksi, muuttui toiminnaksi ja loi maailman.
Sana oli katoava ääni, etsi jalansijaa ja löysi kirjoituksen. Kirjoitus
säilytti sanan, mutta oli kytketty lehteensä, haki siipiä ja löysi
painokoneen. Tiedonannon kannalta katsoen on sana ajatuksen toukka,
kirjoitus sen kotelo, painokone sen täysivalmis perhonen. Nämä kolme
kehitysmuotoa jakavat maailman historian itsensä mukaan.
Jokaisessa näistä muodoista kasvaa ajatuksen voiman kanssa myöskin sen
vastuunalaisuus. Jumala yksin tuomitsee sanattoman ajatuksen. Puhuttu
sana tuomitaan todistajain sanan mukaan, kirjoitettu todistaa itse
itsestään, painettu sana seisoo kaikkien tuomioistuimen edessä. Sillä
puhuttu tai kirjoitettu sana on keskustelua muutamain harvain kanssa,
painettu on keskustelua koko maailman kanssa.
Painettua sanaa ei voi mikään rajoittaa ajan ja paikan rajain sisällä.
Se syntyy tänään ja elää vuosisatoja. Se osaa kaikkialle, tulvailee
läpi kaikkien porttien ja rakojen. Päästyään kerran liikkeelle,
ei se ole minkään ihmisvoiman kiinni saatavissa. Lyö kuoliaaksi
se kurikalla: lyöt ilmaan! Polta se: polta ajatus! Sensuuri on
hullutusta; ei ole mitään muuta sulkua painetulle sanalle kuin kaiken
lukutaidon hävittäminen. Mutta sekin sulku murtuu, sillä jos joku kansa
saataisiinkin palautetuksi raakalaisen tietämättömyyden kannalle, olisi
aina joku tietäjä, joka osaisi merkkejä selittää.
Mutta nyt ei kirjoitettu sana, joka lyö maahan ja nostaa maasta,
kuolettaa ja antaa elämää, ole ainoastaan toimintaa, mutta
tuhatkertaista toimintaa, joka lähtee tuhansin jaloin ja tuhansin käsin
aikaansaamaan pahaa tai hyvää. Kuinka on tämä toiminta todistettava
ja tuomittava? Vapaa yhteiskunta voi yhtä vähän tulla toimeen ilman
painolakia kuin kivihuoneista rakennettu kaupunki voi tulla toimeen
ilman paloruiskua. Kuinka vangita sana, joka on joustava kuin ilma?
Valaoikeuksienko avulla? Sitä on koetettu: keino on välistä parempi,
välistä huonompi kuin ei mikään keino.
Kysymys on pulmallinen. Vapaa, lain kautta järjestetty sananvapaus
on yhteiskunnan elinilma. Ei ole mitään muuta kestävää muuria sanan
väärinkäytöstä vastaan kuin yleisen mielipiteen paino, joka rajottaa
sen käyttämisen. Paino painoa vastaan.
On turhaa sanoa kirjailijalle: hyvä herra tai rouva, ettekö ymmärrä,
että se sana, jonka heitätte maailmalle tänään, tulee tuomitsemaan
teitä haudallanne? Se ei ole enää teidän ettekä tiedä, missä se tulee
juurtumaan; ette aavista, missä se hedelmänsä tekee, ja edesvastaus on
teidän.
Yhtä turhaa on sanoa kustantajalle: hyvä herra, tarkastakaa sitä
teosta, jonka julkaisette, sillä te saatte osanne sen tuomiosta!
Kirjailija kirjoittaa hetken innostuksessa; te arvostelette
kylmäverisesti hänen työtänsä, sen tähden on teidän edesvastuunne
suurempi. Jos te myrkytätte kaivon, ette voi edes puolustautua
sillä, että se, joka siitä juo, syyttäköön itseään, sillä te olette
reklaameillanne tehneet kaiken voitavanne houkutellaksenne siitä
juomaan.
Kaikki tämä on jo sanottu satoja kertoja ennen ja yhtä usein unhotettu.
Mutta vaikka huonon kirjallisuuden lukijaa olisikin sata kertaa tätä
ennen muistutettu hänen osallisuudestaan tähän pahaan, tahtoisin minä
kerran vielä sanoa hänelle: miksi ostatte te semmoista, jota teidän
paremman arvostelunne täytyy halveksia? Ettekö tiedä, että juuri te
ylläpidätte ja edistätte tuota kurjaa kirjallisuutta? Ilman teidän
pennejänne ja markkojanne ei sitä ilmestyisi. Ilman lukijakuntaa
kirjoittaa kirjailija yksinpuheluja ainoastaan latojalle; se väsyttää
lopulta ja kannattaa huonosti. Hyvä herra tai neiti, te ette ansaitse
parempaa kirjallisuutta kuin mitä luette ettekä voi vaatia, että
arvostelullenne mitään arvoa annettaisiin!
Painoasetus on välttämätön, mutta on aina heikkouden merkki. Ei ole
mitään muita tokeita kurjaa sanaa vastaan kuin yleinen ylenkatse. Ei
mistään hinnasta, ei edes väärinkäytösten pelossa saa kansa luopua
vapaan sanan oikeudesta.
Ell'en olisikaan niinä kohta viitenä kymmenenä vuotena, joiden
kuluessa olen ollut tekemisissä paperin ja painomusteen kanssa,
muuta oppinutkaan, niin olen kuitenkin oppinut pelkäämään sanan
edesvastausta. Elämä on paljoa enemmän vaikutuksia kuin tekoja. Kun
nyt jumalallinen ja inhimillinen laki tuomitsee noin ankarasti tekoja,
kuinka paljoa ankarammin onkaan tuomittava vaikutus, joka on teon juuri!
Olin kuusitoistavuotias kokematon ylioppilas, kun eräässä
huutokaupassa sain käsiini aikoinaan paljon luetun, mutta nyt jo
kauvan sitten unhotetun kirjan nimeltä "_Nouveau Parterre du Parnasse
François_", painettu Haagissa v. 1739. Se oli valikoima sen ajan
uusinta runoutta, erittäin sukkelaa, mutta samalla hillitöntä pilaa
kaikesta, mikä on pyhää ja puhdasta. Että kirja oli ollut ilmaus
aikansa korkeimmasta sivistyksestä ja vaikuttanut sen etevimpiin
edustajiin, se näkyi sen omistajain kansiin kirjoittamista omakätisistä
nimikirjoituksista: Hedvig Charlotta Nordenflycht, Carl Gustaf Tessin,
Carl Fredrik Mennander. Ja mitä likaa kuitenkin, näistä kuuluisista
nimistä huolimatta! Se takertui kiinni nuorukaisen vilkkaaseen
mielikuvitukseen, se tahrasi hänen pilaantumattoman maailman
katsomuksensa ja tarvittiin vuosien taisteluita, lankeemuksia ja
parannuksia sen poistamiseksi, joka ei ehkä koskaan oikein onnistunut.
Kuinka monta nuorta sydäntä olikaan tämä ainoa pieni 272-sivuinen
duodeesi jo turmellut yhden vuosisadan kuluessa!
Tottahan on, että inhimilliset intohimot eivät koskaan katoo. Kaikissa
maissa ja kaikissa suuremmissa kaupungeissa tulee aina olemaan
roskajoukkoa. Mutta tämä roska ei saa koskaan pöyhistäytyä kansan
edustajaksi, sen kirjallisuus ei saa anastaa itselleen ajan suunnan
merkitystä! Jos se sitä koettaa, on vakaa sana, johon he vetoovat,
nouseva heitä vastaan, paljastava heidät ja antava heidät ylenkatseelle
alttiiksi.
Jokainen sana on siemen, josta vaikutuksia itää, mutta painettu sana on
kaikkien oma, se on rajoittamaton. Painettu sana lentää ulos maailmaan
kuin haavan untuva, jota kevättuuli levittelee: ei kukaan tiedä, mihin
se kerran on juurtuva; ei kukaan voi laskea niitä taimia, jotka tänään,
huomenna tai miespolvien kuluttua versovat sen siemenestä. Harvoin
ajattelemme sitä nuoruutemme päivinä. Kirjoitusmuste vuotaa niin
keveästi kynästä ja tuntuu niin omituisen viehättävältä, mustenee ja
saa täysikelpoisuuden mainekirjan, kun painomuste sen jalostaa. Mutta
se sana ei ole enää minun...
6.7.1887.


SANOMALEHDISTÖ

Kolme kotkaa lähti levitetyin, joka kerta kasvavin siivin lentämään
ajatuksen munasta: puhuttu sana, kirjoitettu sana ja painettu sana.
Kaikki ovat muodottoman äitinsä ajatuksen muodostuneita olentoja, mutta
ensimmäinen on häviävä ääni, toinen katoava muoto, kolmas elää siitä
harhaluulostaan, että se rajattomasti hallitsee aikaa ja paikkaa.
Sanon sitä harhaluuloksi, sillä painetunkin sanan rajoittaa aine ja
ihmiskunnan oma olemus, mutta tämä harhaluulo tekee painetusta sanasta
maailman vallan. Jokainen painettu sana, joka ei vapaaehtoisesti suostu
elämään ja kuolemaan sinä päivänään kuin syntyy, tahtoo käydä kaikkien
luo, vaikuttaa kaikkiin ja elää kaikkia muita vanhemmaksi.
Olen puhunut kirjain painamisesta ja tahdon nyt puhua jokapäiväisestä
painetusta sanasta, jota tavallisesti kutsutaan sanomalehdistöksi.
Sen elämä on päiväperhosen elämää; sitä kilvan tavoitellaan sillä
hetkellä, kun se esiintyy; se voi saada kuohumaan maat ja kansat,
se voi hetken kuohuvien tunteiden tulkkina ilahduttaa, surettaa,
haavoittaa ja parantaa; mutta huomenna on se jo niin unohtunut kuin ei
sitä koskaan olisi ollut olemassakaan. Sanomalehdistön lapsuuden aikana
säilytti sanomalehdistö vielä huomisena päivänään ajatuksia ja asioita,
jotka ansaitsevat jäädä elämään. Lehti nidottiin ja varustettiin
ainehistolla, tutkijat hakivat siitä aineksia historian ja päivän
tapahtumain esittämiseen. Tämä ylijäämä on nyttemmin harvinaista.
Kaikki kirjoitetaan ja elää päivän kysymyksiä silmällä pitäen, jotka
huomenna väistyvät toisten tieltä; tämän päivän oraakeli on huomenna
makulatuuria, ainoastaan muutamat kirjastot täyttävät vielä hyllynsä
noilla menneen elämän arvottomilla tähteillä.
Ja kuitenkin voi ainoastaan pinttynyt virkavaltainen, eikä edes
hänkään, kieltää jokapäiväisen sanomalehdistön merkitystä hetken
suurvaltana. Se tunkee kaikkialle, koskettaa kaikkia ja jättää aina
uudistuvia vaikutuksia, jotka vähitellen iskevät ihmisiin joskaan ei
vakaumusta, niin kuitenkin aina katsantotapoja. Elä sano minulle,
että sinä vaan uutisten vuoksi joka päivä luet sanomalehteä, jonka
mielipiteitä et hyväksy, niin, jota halveksitkin. "Sano minulle, kenen
kanssa sinä seurustelet, ja minä sanon sinulle, kuka sinä olet." Sana
on sielun ravintoa; emme voi joka päivä nauttia samaa ruokaa voimatta
siitä joko hyvin tai pahoin. Onhan ryhdittömiä lehtiä, niinkuin niitä
on johdonmukaisia ja tarmokkaita; seuraa tuuliviirin heilauksia, ja
tottumus tekee sinut yhtä ryhdittömäksi.
Sanomalehdistö on meidän aikanamme pysyväinen puhujalava ja _perpetuum
mobile_'ksi muuttunut kirjoituskynä. Ei kukaan, ei matalimman
majan asukas, ei edes koulutyttökään, joka ahmii esillä olevaa
nurkkanovellia, vältä sen vaikutusta. Päivän mielipiteet, arvostelu,
katsantotavat tarjotaan lukijalle valmiiksi laitettuina. Hänen ei
tarvitse etsiä, ei kysyä, ajatella, ei epäillen ja koetellen taistella
itselleen vakaumusta. Se tulee hänen luokseen joka aamu kutsumatonna
puhuen tuolla tuntemattomalla kielellä, joka on edustavinaan yleistä
mielipidettä ja jonka salaperäinen voima suurimmaksi osaksi on
siinä, että se on tuntematon. On tahdottu saada aikaan se muutos,
että kirjoittajat panisivat nimensä johtavain kirjoitusten alle, ja
olisihan jo tämäkin tarkastus toivottava, olisi mies sanan takana,
mutta useimmat toimitukset tahtovat pysyttää nimettömyyttä, koska
nimi poistaa sanalta sen orakelimaisen salaperäisyyden loiston. Ja
niin synnyttää tottumus saada mielipiteensä tarjottimella esitetyksi
haluttomuuden itse tutkia sitä kysymystä, joka on esillä. Ainoastaan
muutamilla harvoilla on voimaa vastustaa yhä uudistuvia vaikutuksia.
Muutamat panevat vastalauseitaan, mutta yhtyvät lopulta siihen
mielipiteeseen, jota heille joka päivä syötetään. Tällä tavalla
sanomalehdet luovat yleistä mielipidettä, samalla kun ovat olevinaan
vaan sen tulkkeja. Ja lukija, suuri yleisö, tottuu yhä enemmän olemaan
punnitsematta itsenäisesti asioita, luullen sitä kuitenkin tekevänsä,
kun se ottaa omanaan pussista sen, mikä sinne jo ennen on säkistä
pistetty.
Samalla kun sanomalehdet selittävät ja tulkitsevat päivän yleistä
mielipidettä ja keskittävät sen polttopisteeseensä, seuraa heidän
jokapäiväisestä vaikutuksestaan se perusteellisuuden ja todellisen
vakaumuksen puute, joka nykyään on niin yleinen n.s. sivistyneessä
kansanluokassa. Nykyään luetaan kyllä enemmän kuin koskaan ennen,
mutta luetaan ohimennen ja unohdetaan, pian, yksi vaikutus karkoittaa
tieltään toisen, pelätään ajattelemisen vaivoja ja valitaan helppoa
lukemista. Lukijan pintapuolisuus on yhtä suuri kuin kirjoittajan.
Ainoastaan aikakauskirjoissa tavataan vielä tarkoin mietittyjä
kirjoituksia; sanomalehtien käsikirjoitukset eivät ehdi kuivaa,
ennenkun ne nakataan latojan käsiin, ja tämä, jota kirjainten hurja
riento yökauden kuluttaa, heittää samalla kuumeentapaisella kiiruulla
vedoksensa unisen korjaajan eteen. Se on leipurinsällin yötyötä sitä
varten, että se yleisö, joka on nukkunut rauhassa, saisi syödä tuoreet
lämpöset aamukahvinsa kanssa.
Aika ajoin näkyy selviä merkkejä siitä, että niin suuri
yhteiskunnallinen voima kuin sanomalehdistö tarvitsee tehokasta
tarkastusta. Sensuuri, tuo vapaan sanan vanginvartija, joka siivilöi
hyttysiä ja nielee kameleita, on yhtä voimaton kuin vihattu. Sulje
virran väylä ja vesi tulvii rannalle! Tehokkaampi on sanomalehtien
oma keskinäinen tarkastus, sana sanaa vastaan, mielipide mielipidettä
vastaan, oikea väärää vastaan, totuus valhetta vastaan, puolustus
panettelua vastaan, silloinkuin tätä lain käyttöä ovat tukemassa
puolueettomat tuomarit, joita ei kuitenkaan valitettavasti aina ole
olemassa. Sekä sanomalehdet että yleisö ovat inhimillisesti heikkoja,
heitäkin vaivaa ammattikateus, puolueellisuus, itserakkaus ja usko
omaan erehtymättömyyteensä. Ainoa täysin tepsivä tarkastus olisi
lukijain, tilaajain toimeenpanema. Elä osta, elä lue, elä kannata
häväistyssanomalehdistöä, ja se kuolee nälkään. Mutta mistä löytää
tarpeeksi yleistä ja päättäväistä oikeudentuntoa tämän rangaistuksen
toimeenpanemiseksi? Missä häväistyslehdet elävät ja kukoistavat; siellä
ei yhteiskunta parempaa ansaitse.
Meillä ovat tuohon suuntaan käyvät yritykset toistaiseksi vielä menneet
myttyyn. Meidän sanomalehtemme eivät myy sanaansa, eivät ota lahjoja,
eivät alennu hallituksen tai rahapohattain kuuliaisiksi palvelijoiksi.
Meidän sanomalehdistömme on vielä rehellinen. Sitä voidaan kuitenkin
moittia siitä, että se on raskas ja riitaisa ilman sukkeluutta ja
leikillisyyden suolaa ja että se helposti muuttuu mieskohtaiseksi.
Siltä puuttuu kokonaan kirjoitustavan hienoutta ja sulavuutta ja
riidat pienistä kysymyksistä jatkuvat loppumattomiin suomalaisella
itsepäisyydellä, samalla kun siltä puuttuu suuria näköaloja ja suuret,
päivän näköpiirin ulkopuolella olevat kysymykset useimmittain jäävät
koskematta.
Sanomalehtimiehen toimi, joka tähän saakka on ollut sivutoimi
muiden rinnalla, muuttuu vähitellen ammatiksi. Se anastaa nykyään
harjoittajansa kaiken ajan, kysyy valpasta silmää, terävätä
arvostelua, paljon edellä käypiä opintoja, taitoa, hienotuntoisuutta
ja mukautumiskykyä, se hermostuttaa helposti ja kuluttaa pian.
Tottumus milloin kiitettynä, milloin pilkattuna lausumaan yleistä
mielipidettä antaa sanomalehtimiehelle omissa silmissään arvon, jota
hänen personallisuutensa ei aina vastaa. Hän tahtoo olla valtiomies
ja valtiotalouden tuntija, arvostelija ja reportteri, samalla kun
hän on kronikoitsija, uutisten urkkija ja liikemies. Hänen korvansa
kuuntelee kaikkialla, hänen huomionsa on suunnattuna tuhansille
tahoille, ja kuitenkin täytyy hänen täsmälleen ja nopeasti käsittää,
mitä asema vaatii. Harva voi täyttää näitä vaatimuksia, hän on syntynyt
paistinkääntäjäksi ja hänet on pantu kokiksi, ja sentähden tavataan
tässä kirjavassa joukossa usein haaksirikkoon joutuneita olennoita,
jotka eivät ole kelvanneet tai viihtyneet olemaan muilla aloilla.
Olen kaksikymmentä vuotta ollut sanomalehtimiehenä sanomalehdistömme
viattoman lapsuuden aikana, tunnustan sen yhteiskunnalliseksi tarpeeksi
ja aikamme puhuvaksi kieleksi, mutta pidän oman vakaumukseni enkä niele
sitä muilta saamana lämpöisenä, minä vaikenen ja kuulen.
4.11.1895.


PUOLUEET

Puolueet ovat vapauden ja hirmuvaltiuden äpärälapsia. Heidän äitinsä
on äänestysuurna, joka kaikkine puutteineen kuitenkin tahtoo esiintyä
yksilöllisenä vapautena, joka on kutsuttu aseihin puolustamaan yleistä
vapautta. Mutta puolue ei tyydy tähän. Se muodostuu ja järjestyy
voittaakseen vallan omalle käsitykselleen, joka puolueelle merkitsee
valtaa vallan vuoksi. Valta on siis puolueen oikea isä ja synnyttäjä,
tuo valta, joka ollen itsessään epävapaa, koska se kieltää muiden
vapauden, on yleisen vapauden verivihollinen. Vallan asettaminen
päämääräksi on, huolimatta kaikista puheista, kaikista hyvän asian
harrastuksista ja kaikesta uskosta omanvoiton pyytämättömyyteen,
todellisuudessa vaan oman vapauteni ja kaikkien vapauden toisiinsa
sekoittamista, samalla kun se alentaa äänestysuurnan itsekästen
pyyteiden nuotan peräksi.
Jos väitetäänkin, että valta vapaassa maassa on kansantahdon ilmaus
ja että se siis vaan on vapautta, niin ei silti voida väittää, että
puolueen tahto olisi kansan tahto. Puolueen sisimpänä tarkoituksena on
päin vastoin kaikkien muiden tahdon syrjäyttäminen valmistaakseen tilaa
vaan muutamain harvain tahdolle. Tälläkin tiellä päätyy puolue lopulta
epävapauden auttamattomaan umpikujaan.
Jos taas väitetään, että puolue tahtoo koota kansantahdon, keskustella
siitä ja sitä selvittää, niin on sen katsantokanta jo alusta alkaen
kierossa, koska kaikkea katsotaan vaan yhdeltä puolen. Ja jos tahdotaan
puolustaa puolueen olemassa olon oikeutta sillä, että vastapuolueen
katsantokanta on yhtä yksipuolinen ja että oikeuden tulee syntyä juuri
näiden kahden vastakohdan taistelusta, niin olisi tämä oikein, jos
ainoastaan mielipiteet murtuisivat toisiansa vastaan, mutta sen voivat
ne tehdä ilman puoluetta. Kun kaksi puoluetta taistelee keskenään, on
mielipide sivuasia ja valta pääasia.
Epävapaus on niin syvästi juurtunut koko puoluejärjestykseen, että
puolue on pakotettu tappamaan kaiken yksilöllisen vapauden omassakin
piirissään. Ei mikään itsevaltius ole ankarampi kuin puoluekurin.
Ainoastaan ehdoton alistuminen tuottaa voiton. Johtajat tekevät
vaalilistan. Mutta, -- väittää joku kapinoitsija vaalikarjassa, jota
ajetaan kuin lammaslaumaa uurnalle -- tämä nimi vaalilistallamme on
kelvoton, sen omistaja on taitamaton, epäluotettava, huonomaineinen!
-- Vaiti! -- Tämä toimenpide on mahdoton, epäkäytännöllinen, väärä!
-- Tottele! -- Ja karja kulkee uurnalle vastoin vakaumustaankin
saavuttaakseen edes jotakin, puolueen voiton, vallan.
Paitsi puolueen voittoa on olemassa toinenkin vaikutin, vastapuolueen
tappio. Puoluejohtajat tietävät varsin hyvin, että tämä viimeinen
vaikutin usein on voimakkaampi kuin edellinen ja käyttävät sitä
taitavasti hyväkseen. Mielipiteiden taistelu värittää aina
puoluetarkoituksia varten henkilöitä. Jonkun nimen värillä,
todellisella tai luulotetulla, on tavallisesti ratkaiseva merkitys.
Englannissa ja muualla esittävät ehdokkaat toki ohjelmansa ennen
vaalia. Meillä äänestetään nimien mukaan, jotka valmiina syötetään
valitsijoille.
Lista tehdään ja tarkastetaan ennakolta, joko puolueen toimikunnan
tai muutamain luotettavain valitsijain keskuudessa. Vastapuolue
harjoittaa kiihoitusta, pieninkin hajaannus voi tuottaa tappion. Pois
kurittomat, se on, ne itsenäiset, jotka uskaltavat ajatella ja toimia
oman vakaumuksensa mukaan! He ovat noita "villiä", jotka puolueiden
väliin puristettuina harvoin saavat aikaan muuta kuin haja-ääniä. Jos
ei puoluetta olisi, voisivat itsenäiset liittoutua jossain määrätyssä
asiassa ja saada äänensä kuuluville. Mutta puolueelle on asia,
samoinkuin isänmaakin, sivuasia ja puolueen voitto pääasia.
Epävapaus on kaiken puolue-elämän tunnusmerkki. Johtajat itsekin,
jotka tanssittavat nuoralla nukkejaan, ovat vuorostaan riippuvaiset
joukkojen kannatuksesta ja ovat pakoitetut tinkimään vakuutuksensa
kanssa pysyäkseen johdossa. Niinkuin kaikki itsevaltiaat kuluvat he
pian. On harvinaista ja vaatii yhtä harvinaisia lahjoja, että vanha
johtaja niinkuin Gladstone on voinut pitää puolueen ohjia kädessään
melkein ikänsä loppuun saakka. Tavallisesti syntyy muutamien vuosien
kuluttua nuorempi puolueryhmä, jonka ohjelma on jyrkempi ja keinot
ankarammat, poistaakseen vanhat johtajat. Aika on kasvanut vanhoista
vaatteistaan ja vaatii uusia miehiä uusille aatteilleen. Oikein, mutta
ei sekään edusta koko totuutta! Sillä siihen tulee nuoremman sukupolven
levottomuus vallan perimiseen. Aina ja aina vaan tuo valta! Missä on
isänmaa?
Onhan kyllä ymmärrettävää, että yhtäläiset mielipiteet tahtovat
ryhmittyä ja taistella yhdessä. Se on joukkojen painolakia ja on
välttämätön menestymiselle, Ilman sitä olisi tahtojen anarkia
mielipiteiden anarkiaa ja yleinen mielipide mahdoton. Mutta yleisen
asian puolesta yksissä taisteleminen ei ole vielä puoluetaistelua.
Mielipiteet voivat yhtyä yhdessä asiassa ja erota toisessa. Puolueen
oikea tunnusmerkki on juuri erilaisten kysymysten yhdistäminen samaan
sotahuutoon, vaikk'ei sillä olisikaan asian kanssa mitään tekemistä.
Kaikki sanovat olevansa samaa mieltä itse asiasta, mutta kun ratkaisun
hetki tulee, vaatii puolue taas osansa, ja kykenevin edustaja saa
väistyä kenen keikarin tieltä tahansa, joka vaan tunnustaa oikeata
väriä.
Onko tällainen puoluekarja kelvollinen äänestämään maansa onnesta tai
onnettomuudesta?
6.11.1890. 27.9.1895.


RAHA

Raha, sinä niin monien epäjumala, niin monien epätoivo, niin monien
toivo ja pettymys! Rakastanko sinua? En. Vihaanko ja pelkäänkö sinua?
En. Halveksinko sinua? En. Olet minulle samantekevä tullessasi,
tarpeenkin hetkenä tullessasi, ja yhtä vähän välitän sinusta
mennessäsikin samaa tietä, jota tulit. Ainoastaan silloin, kun sinun
avullasi voin auttaa tarvitsevia, olet minulle arvokas, onneakin
arvokkaampi.
Sanotaan, että olet onnen antaja. "Es ist jedes Menschen Pflicht dem
Glücke die Hand darzubieten" [Jokaisen ihmisen velvollisuus on tarjota
onnelle kätensä], sanovat saksalaiset raha-arpajaispaperin tyrkyttäjät.
Onni ja raha ovat heille ja monelle muulle sama asia. Tämä on yksi
kaikkein kimmeltävimpiä valheita, joita ajan ilmassa välkkyy. Onni ja
raha ovat toisiinsa verrattavat ainoastaan kestämättömyyteensä nähden,
toinen päämaalina, toinen keinona, hurmaavana päämaalina, kehnona
keinona! Olen tuntenut kunnioitettavia, rehellisiä miehiä, jotka
odottamattoman perinnön tai arpajaisvoiton kautta ovat menettäneet
ruumiinsa ja sielunsa. Olen tuntenut niitä, jotka ovat rikastuneet
ahkeruutensa ja säästäväisyytensä kautta ja jotka ovat sanoneet
itselleen: "sielu, sinä olet koonnut paljon hyvää moneksi vuodeksi;
syö, juo, vietä hyviä päiviä!" Ja noita hyviä päiviä viettäessään ovat
he kuulleet äänen sielunsa salaisesta syvyydestä sanovan: "sinä hullu,
tänä yönä otetaan sinulta sielusi pois!"
Nopea rikastuminen synnyttää ylpeyttä, hidas itseluottamusta, köyhyys
kateutta ja epätoivoa. Elämän viisaus on rukouksessa: "köyhyyttä ja
rikkautta elä minulle anna, Herra; anna minulle ansaitsemani osa!"
Ja jos minä olisin yksi Ameriikan miljoonamiehistä, mistä saisin
minä ostaa omantunnon rauhan, rakkauden iloissa ja suruissa, toivon
iankaikkisesta elämästä ja mistä terveyden, jota ilman kaikki maalliset
tavarat ovat minulle arvottomat? Voin herkutella kaikissa nautinnoissa,
voin ajaa takaa kaikkia hetken huveja täyttääkseni tyhjyyttä sielussani
ja karkoittaakseni ikävyyttä, joka seuraa minua minne mennenkin
ja kuitenkin riippuu kyllästys elämään kuin lyijypaino nautinnon
liiallisuudessa. Laahustan sieluani perässäni, ja tämä sielu on nyt
niin luotu, ett'ei se löydä lepoa eikä rauhaa missään muualla kuin
Jumalassa.
Se etu on rikkailla, että he voivat lieventää toisten puutetta, tukea
nuorison horjuvia askeleita, lohduttaa monta murheellista, rohkaista
epätoivoisia ja hyväätekevissä laitoksissa jättää jälkeensä siunatun
muiston. Usein olen ollut kiusauksessa _sen vuoksi_ toivomaan itselleni
rikkauksia. Mutta sitten ovat nämäkin tarkoitukset tuntuneet minusta
kovin katoavaisilta ja kovin rajoitetuilta. Aika on hävittävä tekoni ja
muistoni. Niiden tarpeiden rinnalla, joita minun on onnistunut poistaa,
on ilmaantuva uusia ja aina uusia ja lopulta tulevat kaikki miljoonat
katoamaan kuin pisarat mereen. Silloin ovat ne siemenet pysyvämmät,
joita köyhä saarnamies tai opettaja kylvää ihmissieluihin; mutta näitä
siemeniä ei ole rahassa. Kuka voi tyydyttää janoovia ihmissieluja
kullalla?
Kaikki, paitse saituri aarteensa ääressä, ovat yksimieliset siitä,
että raha ei ole mitään itsessään, vaan ainoastaan välineenä jonkun
muun saavuttamiseen, että se on vaihtotavaraa niinkuin kaikki
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Lehtisiä mietekirjastani - 8
  • Parts
  • Lehtisiä mietekirjastani - 1
    Total number of words is 3459
    Total number of unique words is 1873
    20.6 of words are in the 2000 most common words
    29.6 of words are in the 5000 most common words
    36.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Lehtisiä mietekirjastani - 2
    Total number of words is 3501
    Total number of unique words is 1862
    19.7 of words are in the 2000 most common words
    28.2 of words are in the 5000 most common words
    33.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Lehtisiä mietekirjastani - 3
    Total number of words is 3407
    Total number of unique words is 1923
    19.2 of words are in the 2000 most common words
    28.0 of words are in the 5000 most common words
    34.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Lehtisiä mietekirjastani - 4
    Total number of words is 3575
    Total number of unique words is 1858
    20.8 of words are in the 2000 most common words
    29.8 of words are in the 5000 most common words
    35.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Lehtisiä mietekirjastani - 5
    Total number of words is 3476
    Total number of unique words is 2015
    20.3 of words are in the 2000 most common words
    28.5 of words are in the 5000 most common words
    34.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Lehtisiä mietekirjastani - 6
    Total number of words is 3438
    Total number of unique words is 2030
    20.6 of words are in the 2000 most common words
    30.5 of words are in the 5000 most common words
    36.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Lehtisiä mietekirjastani - 7
    Total number of words is 3515
    Total number of unique words is 1941
    20.8 of words are in the 2000 most common words
    30.5 of words are in the 5000 most common words
    36.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Lehtisiä mietekirjastani - 8
    Total number of words is 3570
    Total number of unique words is 1939
    21.0 of words are in the 2000 most common words
    29.8 of words are in the 5000 most common words
    35.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Lehtisiä mietekirjastani - 9
    Total number of words is 2580
    Total number of unique words is 1534
    18.4 of words are in the 2000 most common words
    27.3 of words are in the 5000 most common words
    32.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.