Kuningatar Hanhenjalan ravintola - 12

Total number of words is 3604
Total number of unique words is 1926
22.6 of words are in the 2000 most common words
31.3 of words are in the 5000 most common words
37.0 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
päivänä kellon tai vitjat. Tai vielä myöskin nenäliinan, viuhkan
tai hajuvesilippaan. Hän tyhjensi tuon naikkosen takia kaikki
Saint-Germainin markkinain korumyymälät ja paitakaupat. Vihdoin,
nähdessään vaimonsa koristettuna kuin pyhäinlipas, paistinkokki
alkoi epäillä, ettei kaikki ollut kunniallisella tavalla hankittua.
Hän rupesi vakoilemaan vaimoaan ja yllättikin tämän ennen pitkää
rakastajansa syleilystä. Tuo aviomies, se täytyy minun sanoa
teille, oli mustasukkainen roisto. Hän vihastui eikä voittanut
sillä mitään, pikemmin päinvastoin. Sillä rakastava pari, jota hän
häiritsi turhalla hälinällään, vannoi vapautuvansa hänestä. Hra
Mariette oli pitkäkätinen mies. Hän hankki vangitsemiskäskyn poloisen
Quonianin nimelle. Mutta eräänä päivänä sanoi viekas paistinkokin
vaimo miehelleen: "Pyydän, että tarjoat minulle päivällisen maalla
ensi sunnuntaina. Toivon erinomaista huvia tuosta miellyttävästä
matkasta." Hän oli hellä ja itsepäinen. Mies tuli hyvilleen ja
suostui hänen pyyntöönsä. Kun sunnuntai tuli, istui paistinkokki
vaimonsa kera huonoihin kärryihin ajaakseen Porcheronsiin. Mutta
tuskin he olivat tulleet Rouleen, kun eräät Marietten asettamat
santarmit tempasivat paistinkokin ja veivät hänet Bicêtreen. Sieltä
hänet lähetettiin Mississippi-joelle ja siellä hän on vieläkin.
Tuosta tehtiin laulu, joka päättyi näin ikään:
Viisas mies ei kukaan
kuin puoleksi silmänsä avaa
hän mieluummin muodin mukaan
kuin Mississipillä havaa.
Ja se onkin epäilemättä paras opetus, minkä paistinkokki Quonianin
esimerkki voi tarjota meille. Mitä itse seikkailuun tulee, siltä ei
puutu muuta kuin että joku Petronius tai Apuleius kuvailee sen, niin
on se oleva parhaiden milesiläisten tarujen arvoinen. Nykyaikaiset
kirjailijat eivät vedä vertoja muinaisille kertomarunouden ja
murhenäytelmien aloilla. Mutta ellemme voita kreikkalaisia ja
latinalaisia pikkukertomuksen alalla, niin ei syy ole ainakaan
Parisin naismaailman, joka lakkaamatta rikastuttaa tähän kuuluvaa
ainehistoa kaikenkaltaisilla nerokkailla ja somilla keksinnöillä. Te
tunnette varmaan, jalo herra, Boccaccion kokoelman. Olen huvikseni
lueskellut sangen paljon sitä ja voin vakuuttaa, että jos tuo nuori
firenzeläinen eläisi meidän päiviemme Ranskassa, hän tekisi Quonianin
onnettomuudesta yhden viehättävimpiä kertomuksiaan. Mitä minuun
tulee, olen tahtonut esittää sen tässä pöytäseurassa ainoastaan, että
Léonard Paistinkääntäjän rouvan hyve, tuohon vastakohtaan verrattuna,
loistaisi sitä kirkkaampana, sillä hän on saman ammattikunnan kunnia,
jonka häpeä rouva Quonian oli. Uskallan vakuuttaa, että rouva
Paistinkääntäjä ei ole koskaan erehtynyt niiden keskinkertaisten
arkihyveiden harjoittamisessa, joita avioliitto tarkoittaa, tuo ainoa
seitsemästä sakramentista, joka on ylenkatsottava.
-- Sitä en kiistä, vastasi hra d'Astarac. -- Mutta tuo rouva
Paistinkääntäjä olisi vieläkin kunnioitettavampi, jos hän olisi
elänyt jonkun keijun yhteydessä, kuten Semiramis, Olympias ja suuren
paavi Sylvester II:n äiti.
-- Ah, jalo herra, sanoi apotti Coignard, te puhutte meille aina
keijuista ja salamantereista. Vakavasti puhuen, oletteko te koskaan
nähnyt niitä?
-- Yhtä hyvin kuin teidät, vastasi hra d'Astarac, vieläpä
lähempääkin, ainakin mitä salamantereihin tulee.
-- Jalo herra, jatkoi kunnon mestarini, se ei riitä vielä todistamaan
heidän olemassaoloaan, joka sotii kirkon opetuksia vastaan. Sillä
harhanäyt voivat pettää meitä. Silmät ja kaikki meidän aistimemme
ovat ainoastaan erehdysten airuita ja valheiden sanansaattajia. Ne
hairahduttavat meitä enemmän kuin johtavat oikeaan. Ne antavat meille
vain epävarmoja ja haihtuvia kuvia. Totuus välttää niitä, sillä se on
näkymätön kuin se iäinen periaatekin, jonka säde se on.
-- Oh, virkahti hra d'Astarac, en tietänyt, että olitte niin suuri
ajattelija ja niin ylevä henki.
-- Tosin on päiviä, vastasi kunnon mestarini, jolloin sieluni on
raskaampi ja sidotumpi vuoteeseen sekä ruokapöytään. Mutta minä
olen tänä yönä lyönyt rikki viinipullon erään publikaanin päähän ja
se on erikoisesti kiihoittanut henkisiä kykyjäni. Tunnen olevani
kyllin voimakas karkoittaakseni ne harhakuvat, jotka teitä vaivaavat,
ja puhaltaakseni ne pois kuin savupilven. Sillä kaiken lopuksi,
jalo herra, nuo tulenhaltiat eivät ole muuta kuin teidän omia
aivohöyryjänne.
Hra d'Astarac ehkäisi hänet lempeällä liikkeellä ja sanoi:
-- Anteeksi, herra apotti! Uskotteko te piruihin?
-- Vastaan ilman suurempia vaikeuksia, sanoi apotti, uskovani
piruihin nähden kaikki, mitä heistä on kerrottu pyhissä kirjoissa,
ja hylkääväni harhana ja noituutena kaiken uskon poppamiehiin,
taikakaluihin ja henkienmanauksiin. Pyhä Augustinus opettaa
että raamattu, vaatiessaan meitä piruja vastaan kamppailemaan,
tarkoittaa sillä, että meidän on vastustettava intohimojamme ja
synnillisiä halujamme. Mikään ei ole inhoittavampaa kuin kaikki nuo
pirunkuvaukset joilla kapusiinit kilttejä naisia peloittelevat.
-- Huomaan, sanoi hra d'Astarac, että te pyritte ajattelemaan
kunniallisen miehen tavoin. Te vihaatte munkkien karkeaa taikauskoa
yhtä syvästi kuin minä itse ylenkatson sitä. Mutta, kaiken lopuksi,
te uskotte piruihin, kuten ilman suurempaa vaivaa olen saanut teidät
tunnustamaan. Tietäkää siis, että pirut ovat juuri samoja kuin
keijut ja salamanterit. Pelko ja tietämättömyys ovat vääristelleet
heidät arkojen ihmisten mielikuvituksessa. Todellisuudessa he
ovat kauniita ja hyveellisiä. Koska en ole kyllin vakuutettu
teidän tapojenne puhtaudesta, en ole teitä salamanterien poluille
johdattava. Mutta mikään ei estä, herra apotti, minua opastamasta
teitä keijujen tuttavuuteen. He asuvat ilman pihoilla ja lähestyvät
mielellään ihmisiä niin suurella suopeudella ja ystävyydellä,
että heitä on myös apuhengiksi nimitetty. Kaukana siitä, että he
syöksisivät meitä perikatoon, kuten teologit uskovat, heitä piruiksi
nimitellen, he päinvastoin varjelevat ja suojelevat kaikelta
vaaralta maallisia ystäviään. Voisin esittää teille lukemattomia
esimerkkejä heidän avuliaisuudestaan. Mutta rajoittaakseni ainettani
tahdon nojautua vain yhteen, jonka marski de Granceyn rouva itse
on kertonut minulle. Hän oli iällinen ja ollut leskenä jo useita
vuosia, kun hän eräänä yönä vuoteessaan sai vieraaksi keijun, joka
sanoi hänelle: "Hyvä rouva, etsittäkää tarkoin miesvainajanne
pukuvarasto. Eräiden hänen housujensa taskussa on kirje, joka voisi,
jos se tulisi tunnetuksi, syöstä turmioon hra des Roches'in, meidän
molempien hyvän ystävämme. Hakekaa esiin se kirje ja polttakaa
se!" Rouva Grancey lupasi ottaa tarkoin huomioon tuon neuvon ja
tiedusti miesvainajansa vointia keijulta, joka hävisi vastaamatta
hänelle. Herättyään hän kutsui kamaripalvelijattarensa ja lähetti
heidät katsomaan, eikö pukusäiliössä olisi jäljellä mitään marskin
vaatteita. Palvelijattaret vastasivat, ettei ollut jäljellä yhtään
ja että lakeijat olivat myyneet ne kaikki vaatekaupustelijalle.
Rouva de Grancey vaati heitä yhä hakemaan, eikö löytyisi ainakin
yhtä housuparia. Kaikki nurkat koluttuaan palvelijattaret keksivät
todellakin eräät vanhat, mustasta taftikankaasta tehdyt housut,
entisen muodin mukaan nyörireijillä varustetut. He toivat ne
marskinrouvalle. Tämä pisti kätensä erääseen taskuun, otti sieltä
kirjeen, aukaisi sen ja huomasi sen sisältävän enemmänkin kuin oli
tarpeen hra Roches'in sulkemiseksi valtion vankilaan. Hän heitti
kirjeen heti tuleen. Siten tuo kunnon mies tuli pelastetuksi hyvien
ystäviensä, keijun ja marskinrouvan avulla. Pyydän kysyä, herra
apotti, ovatko nuo pirujen tapoja? Mutta tahdon kertoa teille erään
toisenkin esimerkin, joka on tekevä vielä syvemmän vaikutuksen
teihin ja joka varmaan on käyvä niin oppineen miehen sydämeen kuin
te olette. Teille on epäilemättä tunnettua, että Dijonin akatemia on
monta etevää henkeä hedelmöinyt. Eräs heistä, jonka nimi ei myöskään
voi olla teille tuntematon ja joka eli viime vuosisadalla, valmisti
muuatta Pindaros-painosta todellisen tiedemiehen ahkeruudella.
Eräänä yönä, jonka hän oli viettänyt tutkimalla turhaan viiden,
turmeltuneen tekstin takia hänelle käsittämättömän säkeen merkitystä,
hän nukahti epätoivoonsa kukonlaulun aikaan. Unessa eräs keiju, joka
rakasti häntä, kantoi hänet Tukholmaan, johdatti hänet kuningatar
Kristiinan palatsiin, saattoi hänet kirjastoon ja otti eräältä
hyllyltä Pindaros-käsikirjoituksen, josta hän aukaisi juuri tuon
vaikean paikan. Nuo viisi säettä olivat siinä, varustettuina parilla
kolmella erinomaisella selityksellä, joiden kautta ne tulivat
täysin käsitettäviksi. Tiedemies kavahti ylös myrskyisän riemunsa
herättämänä, iski tulta ja merkitsi heti muistoon nuo viisi säettä,
siinä muodossa kuin ne olivat hänelle ilmestyneet. Sen tehtyään
hän taas nukahti syvään. Seuraavana päivänä hän mietti yöllistä
seikkailuaan ja päätti ottaa selon siitä. Hra Descartes oleskeli
silloin Ruotsin kuningattaren luona, jolle hän opetti filosofiaansa.
Pindaros-tutkija tunsi hänet, mutta hän oli vielä läheisempi tuttava
Ranskan kuninkaan Ruotsissa olevan lähettilään hra Chanut'n kanssa.
Tämän puoleen hän kääntyi ja pyysi tätä saattamaan hra Descartes'ille
kirjeen, missä hän kysyi, oliko kuningattaren kirjastossa Tukholmassa
todellakin eräs käsikirjoitus, joka sisälsi hänen merkitsemänsä
Pindaros-toisinnon. Hra Descartes, joka oli mitä kohteliain
mies, vastasi Dijonin akateemikolle, että hänen majesteetillaan
kuningattarella todellakin oli tuo käsikirjoitus ja että hän itse oli
siitä lukenut kyseenalaiset säkeet kirjeen mainitsemassa toisinnossa.
Hra d'Astarac oli kertonut tämän jutun omenaa kuoriessaan ja loi nyt
katseensa apotti Coignardiin nauttiakseen sen menestyksestä.
Kunnon mestarini hymyili.
-- Ah, jalo herra! hän sanoi, huomaan äsken olleeni kyllin itserakas
turhia toivoakseni ja että teitä on mahdoton saada harhakuvistanne
luopumaan. Tunnustan mielelläni, että te olette tuossa kuvannut
meille sangen nerokkaan tulenhaltian ja että minäkin tahtoisin yhtä
kiltin kirjurin itselleni. Hänen apunsa olisi minulle erityisesti
hyödyllinen Zozimos Panopolilaisen parin kolmen epäselvimmän kohdan
tulkinnassa. Ettekö voisi osoittaa minulle keinoa manata tarpeen
tullen esiin joku kirjastohaltia, tietysti yhtä taitava kuin Dijonin
keiju?
Hra d'Astarac vastasi vakavasti:
-- Sen salaisuuden, herra apotti, voin uskoa teille mielelläni. Mutta
minä huomautan samalla, että te joudutte varmaan perikatoon, jos
ilmaisette sen sivistymättömille.
-- Olkaa aivan tyyni sen asian suhteen, sanoi apotti. -- Minua
haluttaa suuresti tulla tuntemaan niin kaunis salaisuus, vaikka en
odotakaan, ollakseni teille aivan vilpitön, mitään tulosta siitä,
sillä minä en usko tulenhaltioihin. Opettakaa minua siis, jos
suvaitsette.
-- Te vaaditte sitä? kysyi kabbalisti. -- Tietäkää siis, että jos te
tahdotte avuksenne jonkun tulenhaltian, teidän ei ole tarvis muuta
kuin lausua tuo yksi ainoa sana: _Agla_. Siinä silmänräpäyksessä
lentävät teidän luoksenne ilman keveät asukkaat. Mutta te käsitätte
luonnollisesti, hyvä herra, että tuo sana täytyy lausua yhtä paljon
sydämellä kuin suulla ja että sen koko voima riippuu uskosta. Ilman
uskoa se on vain turhaa huultenhuminaa. Myöskin minun suussani, jos
lausun sen kuten äsken, panematta siihen sieluani tai toivoani, sillä
on niin heikko voima, että vain vaivoin jotkut auringon lapset sen
kuullessaan vilahtavat tämän huoneen läpi keveine valovarjoineen.
Minä enemmän aavistin kuin näin heidät tuon uutimen takaa, ja he
haihtuivat, kun tuskin olivat ehtineet muodostua. Ette te eikä teidän
oppilaanne voinut huomata heidän läsnäoloaan. Jos olisin lausunut
tuon taikasanan todellisella tunteella, te olisitte nähnyt heidän
ilmestyvän kaikessa loistossaan. He ovat kauniita ja suloisia. Olen
ilmaissut teille, herra apotti, täten erään suuren ja hyödyllisen
salaisuuden. Vielä kerran, älkää ymmärtämättömästi sitä levittäkö.
Älkää myöskään halveksiko apotti de Villars'in kohtalon antamaa
opetusta, hänen, jonka keijut murhasivat Lyonin tiellä, koska hän oli
levittänyt heidän salaisuuksiaan.
-- Lyonin tiellä, sanoi kunnon mestarini. -- Sepä omituista!
Hra d'Astarac jätti äkkiä meidät.
-- Tahdon vielä kerran, sanoi apotti, nousta tuohon majesteetilliseen
kirjastoon, missä olen nauttinut niin karuja hekkumoita ja jota en
ole näkevä enää milloinkaan. Älä unohda, Paistinkääntäjä, olla päivän
hämärtyessä Bergères'in torilla.
Lupasin pitää sen mielessäni. Aioin sulkeutua kammiooni
kirjoittaakseni hra d'Astaracille ja kunnon vanhemmilleni, että he
antaisivat anteeksi minulle, vaikka pakenin heitä hyvästelemättä
jouduttuani osalliseksi rettelöön, joka minun kohdaltani oli pikemmin
onneton kuin rikoksellinen.
Mutta jo portaissa kuulin kuorsausta, joka tuntui tulevan minun
huoneestani, ja näin oven avattuani hra d'Anquetilin nukkuvan
vuoteellani, miekka päänalaisensa vieressä ja kortit levällään
peitteeni päällä. Teki hetkisen mieleni lävistää hänet hänen omalla
miekallaan. Mutta tuo aie karkkosi minusta yhtä pian kuin se oli
tullutkin, minä jätin hänet rauhassa nukkumaan ja hymyilin suruni
keskellä itsekseni, kun muistin, että Jahel ei voisi kolminkertaisten
telkiensä takaa tulla häntä tapaamaan.
Tahdoin kuitenkin kirjoittaa kirjeeni ja astuin kunnon mestarini
kammioon, ajaen pakosalle viisi tai kuusi rottaa, jotka yöpöydällä
jyrsivät hänen Boëtiustaan. Kirjoitin hra d'Astaracille ja äidilleni,
sommittelinpa vielä Jahelillekin mitä liikuttavimman epistolan. Luin
sen uudelleen ja kostutin kyynelilläni. Ehkäpä, sanoin itselleni, tuo
uskoton on samoin tekevä.
Surun ja väsymyksen murtamana heittäydyin sitten kunnon mestarini
vuoteelle ja vaivuin pian horrokseen, jota samalla eroottiset ja
synkät unet häiritsivät. Siitä herätti minut mykkä Kriton, joka
astui huoneeseen ja ojensi minulle hopeatarjottimella pienen
paperilapun, jolle kömpelö käsi oli eräitä sanoja kirjoittanut. Minua
odotettiin ulkona tärkeän asian vuoksi. Lapussa oli allekirjoitus:
Veli Ange, halpa kapusiini. Juoksin viheriälle portille ja kohtasin
tielle tultuani tuon pikku munkin. Hän istui ojanvarrella ja oli
mitä kurjimmassa tilassa. Kun hänellä ei ollut voimaa nousta minun
tullessani, hän katsoi minuun suurilla, miltei inhimillisillä ja
kyynelten täyttämillä koiransilmillään. Hänen partansa ja rintansa
järähtelivät hänen huokauksistaan. Hän sanoi sydäntäviiltävällä
äänellä:
-- Ah, herra Jacques, koettelemusten hetki on tullut Babylonille,
kuten profeetoissa sanotaan. Hra de la Guéritauden syytteestä on
hra poliisiluutnantti antanut vangita neiti Cathérinen ja hänet
lähetetään Amerikkaan ensi vankisaattueen keralla. Olen saanut siitä
tiedon luutunsoittajatar Jeannettelta, joka samalla hetkellä kuin
Cathérinen vankkurit vierivät vankilaan, pääsi sieltä itse, oltuaan
pidätettynä erään sairauden takia, josta hän nyt lääkärin taidon
avulla ja Jumalan armosta lienee parantunut! Mutta mitä Cathérineen
tulee, lähetetään hänet saarille ikuiseksi.
Ja tämän sanottuaan veli Ange alkoi vuodattaa vuolaita kyyneleitä.
Koeteltuani hyvillä sanoilla hillitä hänen itkuaan kysyin häneltä,
eikö hänellä ollut mitään muuta minulle sanottavaa.
-- Ah, herra Jacques, hän vastasi, pääasian minä olen jo uskonut
teille ja loppu liihoittelee päässäni kuin Jumalan henki vetten
päällä, ilman mitään vertailua muuten. Siellä vallitsee synkkä
sekasorto. Cathérinen onnettomuus on vienyt tajun minulta. Kuitenkin
on minulla täytynyt olla jokin tärkeä tieto teille saatettavana,
ennenkuin olen uskaltanut tulla tämän kirotun talon kynnykselle,
jossa te asutte kaikenkaltaisten pirujen kanssa. Vain kauhulla
olenkin, Pyhän Franciscuksen rukouksen luettuani, tohtinut käyttää
kolkutinta jättääkseni palvelijalle erään teille osoitetun
kirjelipun. En tiedä, oletteko voinut lukea sitä, sillä niin vähän
olen minä tottunut kirjaimia kaavailemaan. Eikä paperikaan ollut
oikein sopiva kirjoittamiseen, mutta meidän pyhän järjestömme kunnia
on juuri se, että se ei ole vajonnut tämän vuosisadan turhuuksiin.
Ah, Cathérine vankilassa! Cathérine Amerikkaan! Eikö se ole omiaan
murtamaan kovimmankin sydämen? Jeannette itse itki sitä silmät
vesissä, vaikka hän on aina ollut mustasukkainen Cathérinelle, joka
on yhtä paljon nuorempi ja kauniimpi häntä kuin Pyhä Franciscus on
säteilevämpi kaikkia muita pyhimyksiä. Ah, herra Jacques! Cathérine
Amerikkaan, niin eriskummalliset ovat kaitselmuksen tiet. Ah, meidän
uskontomme on tosi ja kuningas David on oikeassa, kun hän sanoo,
että me olemme kuin ruoho kedolla, koska Cathérine on vankilassa.
Nämä kivet, joilla istun, ovat minua onnellisemmat, vaikka kannankin
kristityn, vieläpä hengellisen miehen pukua. Cathérine vankilassa!
Hän alkoi nyyhkiä jälleen. Odotin kunnes hänen tuskansa tulva olisi
hiljentynyt, ja kysyin häneltä, tiesikö hän jotakin rakkaista
vanhemmistani.
-- Herra Jacques, hän vastasi, juuri he lähettävätkin minut teidän
luoksenne eräässä tärkeässä asiassa. Minun täytyy sanoa teille, että
he eivät ole onnellisia, ja syy siihen on teidän isänne, mestari
Leonardin, joka kuluttaa joka Jumalan päivän juomalla ja korttia
pelaamalla. Eikä nouse enää, kuten ennen, hanhien ja kananpoikien
lihava tuoksu Kuningatar Hanhenjalan kuvaa kohden, jota kosteat
tuulet surumielisesti heiluttavat ja ruostuttavat. Missä on se
aika, jolloin teidän isänne paistintupa täytti tuoksuilla koko
Saint-Jacques-kadun _Pienestä Bakkoksesta_ aina _Kolmeen neitseeseen_
saakka. Mutta siitä saakka kuin tuo poppamies astui siihen jalallaan,
ei mikään menesty siinä talossa, eivät eläimet eivätkä ihmiset, sillä
hän on taikonut sen. Jumalan kosto on levännyt tuon talon yllä,
siitä saakka kuin tuo paksu apotti Coignard sai siellä ystävällisen
vastaanoton ja minut ajettiin ulos ovesta. Se oli pahan juuri, joka
johtui siitä, että hra Coignard ylvästeli syvillä tiedoillaan ja
hienoilla tavoillaan. Ja ylpeys on kaikkien paheiden alkulähde.
Teidän hurskas äitinne, herra Jacques, teki hyvin väärin siinä,
että ei tyytynyt niihin oppitunteihin, joita minä kristillisestä
rakkaudesta annoin teille ja joiden nojalla te varmaan olisitte
kyennyt hoitamaan kyökkiä, käsittelemään varrasta ja kantamaan
ammattikunnan lippua isänne autuaan kuoleman ja hautajaisten
jälkeen. Ne eivät voi olla etäällä nimittäin, sillä kaikki elämä on
katoavaista ja hän juo suunnattomasti.
Nuo uutiset täyttivät minut helposti ymmärrettävällä murheella. Minä
itkin kilpaa pikku munkin kanssa. Kuitenkin kysyin häneltä, eikö
hänellä ollut mitään kerrottavaa kunnon äidistäni.
-- Jumala, vastasi hän, joka suvaitsi murhettaa Rakelia Ramassa,
on lähettänyt teidän äidillenne, herra Jacques, erinäisiä
koettelemuksia, hänen omaksi hyväkseen ja rangaistakseen mestari
Leonardia siitä synnistä, että hän pahanilkisesti ajoi minun
olennossani Jeesuksen Kristuksen ulos paistintuvastaan. Hän on
sallinut useimpien lintupaistin ja pasteijan ostajien siirtyä rouva
Quonianin tyttärelle, joka kääntää varrastaan Saint-Jacques-kadun
toisessa päässä. Teidän rouva äitinne näkee nyt surulla, että Jumala
on siunannut tuon huoneen hänen oman huoneensa kustannuksella, joka
nyt on niin autiona, että melkein sammal kasvaa kynnyspaadella.
Teidän äitiänne lohduttaa näissä koettelemuksissa ainoastaan
hänen uskollisuutensa Pyhää Franciscusta kohtaan ja vielä ajatus,
että teille on käynyt hyvin maailmassa ja että kuljette miekka
kupeellanne kuin aatelismies. Mutta tuo jälkimmäinen lohdutus sai
kovan kolauksen, kun poliisit tänä aamuna tulivat etsimään teitä
paistintuvasta viedäkseen teidät Bicêtreen, vuoden, kaksi kipsiä
polkemaan. Cathérine oli antanut teidät ilmi hra de la Guéritaudelle.
Mutta häntä ei ole siitä soimattava, sillä hän tunnusti totuuden,
kuten oli hänen kristillinen velvollisuutensa. Hän ilmoitti
teidät, yhdessä hra apotti Coignardin kanssa, hra d'Anquetilin
rikostovereiksi ja kuvasi tarkkaan tuon kauhistavan yön murhat ja
verenvuodatukset. Mutta ah, hänen suoruutensa ei auttanut häntä
ollenkaan ja hänet vietiin vankilaan. On hirmuista sitä ajatella!
Näin puhuttuaan pikku munkki painoi pään käsiinsä ja alkoi jälleen
itkeä.
Päivä oli hämärtynyt. Pelkäsin tulevani liian myöhään
kohtauspaikalle. Nostin pikku munkin ojasta, johon hän oli luisunut,
sain hänet jalkeille ja pyysin häntä jatkamaan kertomustaan sekä
seuraamaan minua pitkin Saint-Germainin tietä Bergères'in torille
saakka. Hän totteli mielellään ja pyysi, kulkien surullisena
kupeellani, minua avukseen selvittämään ajatustensa sekoittunutta
vyyhteä. Minä palautin hänet takaisin siihen tuokioon, jolloin
poliisit saapuivat minua vangitsemaan paistintuvasta.
-- Kun he eivät teitä tavanneet, hän jatkoi, he tahtoivat viedä
isänne teidän sijastanne. Mestari Léonard väitti, että hän ei
tietänyt, missä te piilottelitte. Teidän rouva äitinne sanoi samaa ja
vahvisti sen pyhästi vannomalla. Jumala hänelle anteeksi antakoon,
sillä ilmeisesti hän vannoi väärin. Poliisit rupesivat jo suuttumaan.
Teidän isänne sai juottamalla heidät järkiinsä. Ja he erosivat
sangen hyvinä ystävinä. Sillä aikaa lähetti äitinne noutamaan
minua _Kolmesta neitseestä_, jossa olin kerjuulla munkkikuntani
pyhien sääntöjen mukaisesti. Hän hoputti minua etsimään teitä ja
varoittamaan, että pakenisitte viipymättä, sillä hän pelkäsi, että
poliisiluutnantti voisi piankin keksiä teidän asuntonne.
Kuunnellen näitä surullisia uutisia minä joudutin askeleitani, ja me
olimme jo Neuillyn sillan yli ehtineet.
Noustessamme tuota kylläkin jyrkkää rantaa Bergères'in aukealle,
jonka jalavat jo näkyivät silmiimme, pikku munkki jatkoi riutuvalla
äänellä:
-- Teidän rouva äitinne, hän sanoi, käski minua nimenomaan
varoittamaan teitä uhkaavasta vaarasta ja antoi teille jätettäväksi
erään pienen pussin, jonka kätkin viittani alle. Se on hukkunut
minulta, hän lisäsi, kopeloituaan kaikkialta itseään. Ja kuinka
luulettekaan minun löytävän mitään, senjälkeen kuin Cathérine
on kadonnut minulta? Hän oli uskollinen Pyhälle Franciscukselle
ja sangen antelias, ja kuitenkin he ovat kohdelleet häntä kuin
langennutta naista, he tahtovat keritä hänen tukkansa, ja on
hirmuista ajatella, että hänestä on tuleva muotikauppiaan
pukuvauvojen kaltainen ja että hänet tässä tilassa viedään
Amerikkaan, jossa kuumetauti tai villit ihmissyöjät voivat tuhota
hänet.
Hän päätti puheensa huoaten, ja me saavuimme aukealle. Vasemmalla
meistä kohosi kaksinkertaisen jalavarivin takaa Punaisen Hevosen
majatalo liuskakivikattoineen ja nostovehkeillä varustettuine
ullakkoluukkuineen. Lehvien alta näkyi ajoportti, joka oli
selkoselällään.
Minä hiljensin käyntiäni, ja pikku munkki vaipui erään puun juurelle.
-- Veli Ange, sanoin hänelle, te puhuitte minulle äsken jostakin
pussista, jonka kunnon äitini oli uskonut teidän haltuunne minulle
annettavaksi.
-- Hän pyysi minua todellakin antamaan sen teille, vastasi pikku
veli, ja minä olen niin hyvin kätkenyt sen, etten itsekään tiedä
enää, missä se on. Mutta olkaa vakuutettu, herra Jacques, että se
ei ole voinut hukkua minulta muuten kuin liiallisen varovaisuuteni
vuoksi.
Minä huomautin hänelle kiivaasti, että hän ei ollenkaan ollut
kadottanut sitä ja että, ellei hän heti paikalla löytäisi sitä,
rupeisin itse auttamaan häntä sen etsinnässä.
Puheeni sävy vaikutti nähtävästi häneen, sillä hän veti syvään
huoaten esiin viittansa alta pienen karttuunipussin ja ojensi sen
minulle alakuloisesti. Löysin siitä kuuden livren kultarahan ja
Chartres'in mustan Neitsyen kuvalla leimatun mitalin, jota suutelin
kiihkeästi, vuodattaen heltymyksen ja katumuksen kyyneleitä. Sillä
välin ammensi pikku munkki taskuistaan tukuttain värikuvia ja
kömpelöillä alkupiirroksilla koristettuja rukouksia. Hän valitsi
pari kolme niistä, jotka hän katsoi muita pätevämmiksi, ja tarjosi
ne minulle pyhiinvaeltajien, matkustajien ja ylimalkaan kaikkien
harhailevien henkilöiden tehokkaimpina turvakeinoina.
-- Ne ovat siunattuja, hän sanoi, tepsiviä niin kuoleman vaarassa
kuin sairaudessa, luettuina ääneen tai iholle painettuina ja
kiinnitettyinä. Annan teille ne kristillisestä rakkaudesta, herra
Jacques. Muistakaa minua jollakin almulla. Älkää unohtako, että
kerjään Pyhän Franciscuksen nimessä. Hän on varmaan teitä varjeleva,
jos autatte halvinta hänen lapsistaan, joka minä juuri tällä hetkellä
olen.
Hänen näin puhuessaan minä huomasin himmenevän illan hämyssä
nelivaljakkoiset berlini-vaunut, jotka Punaisen Hevosen ajoportista
suuntasivat läiskyvin piiskoin ja hirnuvin hevosin kulkunsa
viertotielle, aivan läheltä sitä puuta, minkä alle veli Ange oli
istuutunut. Havaitsin samalla, että ne eivät olleetkaan oikeat
berlini-vaunut, vaan isot vankkurit, joissa oli neljä istumapaikkaa
ja niiden lisäksi pieni suljettu kuomu etupuolella. Olin jo
katsellut niitä hetken, kaksi, kun näin hra d'Anquetilin nousevan
mäkeä ylös, Jahel vierellään, puettuna matkaviittaan ja joukko
kääryjä kainalossaan. Heitä seurasi hra Coignard kantaen viittä
tai kuutta vanhaan väitöskirjaan käärittyä paperilunttaa. Heidän
tullessaan postikuskit laskivat alas vaunujen astinlaudat ja kaunis
ystävättäreni, kooten hameensa pallonpyöreiksi, kiipesi kuomuun hra
d'Anquetilin auttaessa takaapäin.
Tuo näky sai minut syöksymään esiin ja huudahtamaan:
-- Seis, Jahel! Seis, herra!
Mutta tuo viettelijä tyrkki vain sitä kovemmin kaunista uskotonta,
jonka hurmaava pyörö pian oli kadonnut kuomuun. Sitten, jalka
astinlaudalla, aikoen itse perästä sinne, hän katsoi minuun
hämmästyneenä.
-- Ah, herra Paistinkääntäjä! Te tahdotte siis ryöstää minulta kaikki
rakastajattareni! Ensin Cathérinen, sitten Jahelin. Sehän on kuin
vedonlyönti.
Mutta minä en kuunnellut häntä, vaan huusin yhä edelleen Jahelia,
samalla kuin veli Ange, noustuaan jalavan alta, asettui vaununoven
eteen ja tarjoili hra d'Anquetilille pyhiä Roch-kuvia, lukuja, joita
oli luettava hevosia kengitettäessä ynnä rukousta virvatulia vastaan,
vedoten viheliäisellä äänellä hänen kristilliseen rakkauteensa.
Olisin jäänyt siihen vaikka koko yöksi Jahelia huutamaan, ellei
kunnon mestarini olisi kiskaissut minua luokseen ja sysännyt vaunujen
suureen istuinosastoon, johon hän itse nousi minun jäljestäni.
-- Jättäkäämme heille kuomu, hän sanoi, ja matkustakaamme me kaksi
tässä tilavassa vaunukorissa. Olen hyvän aikaa etsinyt sinua,
Paistinkääntäjä, ja me olimme, suoraan sanoen, juuri lähtemäisillämme
ilman sinua, kun äkkäsin sinut keskustelemassa puun alla kapusiinin
kanssa. Me emme voineet viipyä kauempaa, sillä hra de la Guéritaude
vaanii jo tarmokkaasti meidän jälkiämme. Ja hänellä on pitkä
käsivarsi: hän lainaa rahaa kuninkaalle.
Vaunut vierivät jo tietään. Veli Ange, joka oli tarrautunut kiinni
vaununoveen, seurasi meitä kerjäten käsi ojolla.
Minä hautausin patjoihini.
-- Ah, herra apotti! huudahdin, te sanoitte kuitenkin, että Jahel oli
kolminkertaisten telkien takana.
-- Poikani, vastasi kunnon mestarini, tuo ei ollut mikään
määrättömästi luotettava seikka, sillä tytöt pitävät pilkkanaan
mustasukkaisia miehiä ja heidän salpojansa. Kun ovi on suljettu,
he hyppäävät ikkunasta. Sinulla ei ole käsitystä, Paistinkääntäjä,
naisten viekkaudesta. Muinaiset kirjailijat ovat kertoneet
ihmeteltäviä esimerkkejä siitä, ja sinä olet löytävä monta jo
Apuleiuksen kirjasta, jonka kertomukseen Metamorfoosista ne ovat
suolanrakeiden tapaan sirotettuja. Mutta vielä selvemmin esiintyy tuo
viekkaus eräässä arabialaisessa tarinassa, jonka hra Galand äskettäin
on tehnyt tunnetuksi Europassa ja jonka minä tahdon kertoa sinulle:
"Shariar, Tartarian sulttaani, ja hänen veljensä Shahzenan kävelivät
eräänä päivänä meren rannalla. Äkkiä he näkivät nousevan aalloista
ikäänkuin mustan pylvään, joka lähestyi rantaa. He huomasivat,
että se oli mitä julmimman laatuinen henkiolento, hirveän korkea
jättiläinen, joka kantoi päänsä päällä nelinkertaisilla rautalukoilla
suljettua lasikirstua. Tuo näky täytti heidät sellaisella kauhulla,
että he nopeasti piilottautuivat erään lähellä olevan puun
haarukkaan. Sillä aikaa nousi jättiläinen rannalle kirstuineen ja
asetti sen puun juurelle, jossa molemmat ruhtinaat piilivät. Sitten
hän pani maata itse sen viereen ja nukahti ennen pitkää. Hänen
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Kuningatar Hanhenjalan ravintola - 13
  • Parts
  • Kuningatar Hanhenjalan ravintola - 01
    Total number of words is 3557
    Total number of unique words is 1926
    22.6 of words are in the 2000 most common words
    32.2 of words are in the 5000 most common words
    36.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kuningatar Hanhenjalan ravintola - 02
    Total number of words is 3556
    Total number of unique words is 1883
    22.0 of words are in the 2000 most common words
    30.7 of words are in the 5000 most common words
    36.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kuningatar Hanhenjalan ravintola - 03
    Total number of words is 3554
    Total number of unique words is 1937
    22.4 of words are in the 2000 most common words
    30.9 of words are in the 5000 most common words
    36.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kuningatar Hanhenjalan ravintola - 04
    Total number of words is 3530
    Total number of unique words is 1932
    22.3 of words are in the 2000 most common words
    30.4 of words are in the 5000 most common words
    34.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kuningatar Hanhenjalan ravintola - 05
    Total number of words is 3515
    Total number of unique words is 1991
    22.1 of words are in the 2000 most common words
    30.7 of words are in the 5000 most common words
    35.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kuningatar Hanhenjalan ravintola - 06
    Total number of words is 3573
    Total number of unique words is 1954
    20.4 of words are in the 2000 most common words
    29.1 of words are in the 5000 most common words
    33.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kuningatar Hanhenjalan ravintola - 07
    Total number of words is 3600
    Total number of unique words is 1901
    22.1 of words are in the 2000 most common words
    30.7 of words are in the 5000 most common words
    35.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kuningatar Hanhenjalan ravintola - 08
    Total number of words is 3615
    Total number of unique words is 1892
    22.3 of words are in the 2000 most common words
    30.8 of words are in the 5000 most common words
    36.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kuningatar Hanhenjalan ravintola - 09
    Total number of words is 3610
    Total number of unique words is 1854
    23.5 of words are in the 2000 most common words
    31.1 of words are in the 5000 most common words
    36.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kuningatar Hanhenjalan ravintola - 10
    Total number of words is 3635
    Total number of unique words is 1936
    22.9 of words are in the 2000 most common words
    31.6 of words are in the 5000 most common words
    36.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kuningatar Hanhenjalan ravintola - 11
    Total number of words is 3619
    Total number of unique words is 1906
    22.7 of words are in the 2000 most common words
    31.3 of words are in the 5000 most common words
    36.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kuningatar Hanhenjalan ravintola - 12
    Total number of words is 3604
    Total number of unique words is 1926
    22.6 of words are in the 2000 most common words
    31.3 of words are in the 5000 most common words
    37.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kuningatar Hanhenjalan ravintola - 13
    Total number of words is 3578
    Total number of unique words is 1997
    22.2 of words are in the 2000 most common words
    30.5 of words are in the 5000 most common words
    35.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kuningatar Hanhenjalan ravintola - 14
    Total number of words is 3660
    Total number of unique words is 1895
    23.0 of words are in the 2000 most common words
    32.1 of words are in the 5000 most common words
    37.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kuningatar Hanhenjalan ravintola - 15
    Total number of words is 3677
    Total number of unique words is 1822
    25.9 of words are in the 2000 most common words
    34.4 of words are in the 5000 most common words
    39.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kuningatar Hanhenjalan ravintola - 16
    Total number of words is 3351
    Total number of unique words is 2013
    21.0 of words are in the 2000 most common words
    28.5 of words are in the 5000 most common words
    32.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.