Kuningatar Hanhenjalan ravintola - 11

Total number of words is 3619
Total number of unique words is 1906
22.7 of words are in the 2000 most common words
31.3 of words are in the 5000 most common words
36.5 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
-- On hyödyllistä, sanoi suuri kabbalisti, tuntea kivien
ominaisuudet. Rubiini tyynnyttää mielenkuohuja. Me saamme pian nähdä
hra apotti Coignardin palajavan luonnolliseen levollisuuteensa.
Kunnon mestarini hymyili jo, vähemmän ehkä jalokiven voimasta kuin
sen filosofisen ajatustavan vaikutuksesta, joka kohotti tämän
ihmeteltävän miehen kaikkien ihmis-intohimojen yläpuolelle. Sillä
minun on se julkilausuttava nyt, kun kertomukseni kääntyy synkäksi ja
surulliseksi: hra Jérôme Coignard on antanut minulle näytteitä mielen
viisaudesta sellaisissakin olosuhteissa, joissa se yleensä on tuiki
harvinainen.
Me kysyimme häneltä, mikä oli ollut syynä riitaan. Mutta minä
ymmärsin hänen hämmentyvistä, epämääräisistä vastauksistaan, että
hänellä ei ollut halua tyydyttää meidän uteliaisuuttamme. Epäilin
heti, että Jahel jollakin tapaa oli siihen sekoittunut, erittäinkin
siitä päättäen, että kuulimme Mosaïden kimeiden äänien yhtyvän
lukkojen kirahduksiin ja että talosta kajahteli äänekäs kiista enon
ja sisarentyttären välillä. Koetin kuitenkin vielä kerran saada
kunnon mestariltani jotakin selitystä.
-- Viha kristityitä kohtaan, hän sanoi, on syvälle juurtunut
juutalaisten sydämeen, ja tämä Mosaïde on kauhistava esimerkki siitä.
Luulin noiden pöyristyttävien hävyttömyyksien keskeltä erottavani
eräitä manauksia, joita synagoga viime vuosisadalla syöksi erästä
pientä Hollannin juutalaista vastaan, nimeltä Baruk tai Benediktinus,
tai enemmän tunnettu nimellä Spinoza, vain sen vuoksi, että hän oli
muodostanut jonkin filosofisen järjestelmän, joka muuten melkein
heti syntymänsä jälkeen tuli etevien jumaluusoppineiden kautta
kumotuksi. Mutta tuo vanha Mardoch on lisännyt noihin manauksiin,
mikäli minusta tuntui, eräitä vieläkin pöyristyttävämpiä kirosanoja,
ja minä myönnän, että ne jossakin määrin minut hämmensivät. Aioin
livistää pakoon tuon parjausten tulvan alta, kun onnettomuudekseni
sekausin noihin orjantappuroihin ja jäin kiinni niihin erinäisistä
pukuni ja oman ihoni paikoista siksi lujasti, että luulin jo
molemmat menettäväni. Istuisin ehkä vieläkin tuossa kirveltävässä
piinapenkissä, ellei oppilaani Jacques Paistinkääntäjä olisi minua
siitä pelastanut.
-- Orjantappurat eivät mitään merkitse, sanoi hra d'Astarac. -- Mutta
minä pelkään, herra apotti, teidän astuneen mandragoran päälle.
-- Mitä siihen tulee, sanoi apotti, se on minun vähimpiä surujani.
-- Te olette väärässä, jatkoi hra d'Astarac vilkkaasti. -- Ei
tarvitse muuta kuin koskettaa jalallaan mandragoraa, niin joutuu
kiedotuksi lemmenrikokseen ja kuolee viheliäisellä kuolemalla.
-- Ah, jalo herra! sanoi kunnon mestarini. -- Vaarat väijyvät
kyllä minua, ja minä huomaan, että minun olisi elettävä suljettuna
Astarac-kirjaston kaunopuheisten muurien sisälle, tuon kaikista
kirjastoista ylevimmän. Kun jätin sen vain silmänräpäykseksi, sain
heti päälleni Hesekielin pedot, muusta kaikesta puhumattakaan.
-- Teillä lienee minulle joku uutinen Zozimos Panopolilaisesta? kysyi
hra d'Astarac.
-- Se edistyy, vastasi kunnon mestarini, se edistyy edistymistään,
vaikka tällä hetkellä hiukan hidastellen.
-- Muistakaa, herra apotti, sanoi kabbalisti, että mitä suurimpien
salaisuuksien avain riippuu noiden vanhojen tekstien tulkinnasta.
-- Minä muistan, jalo herra, muistan levottomuudella, sanoi apotti.
Kuultuaan tämän vakuutuksen hra d'Astarac, arvattavasti salamanterien
kutsumana, katosi nopeasti puiden lomaan ja jätti meidät faunin
juurelle, joka soitti huiluaan vähääkään välittämättä päästään, mikä
virui ruohikossa.
Kunnon mestarini kävi käsivarteeni sen näköisenä kuin on mies, joka
vihdoin voi puhua vapaasti.
-- Poikani Jacques Paistinkääntäjä, hän sanoi, minun ei ole sinulta
salattava erästä sangen outoa kohtausta, joka sattui minulle tänä
aamuna linnan ullakolla, sillä aikaa kuin tuo piru kullantekijäksi
pidätti sinut toisen kerroksen portaissa. Kuulin nimittäin varsin
hyvin, että hän pyysi sinua auttamaan häntä hetkeksi keittiöönsä,
joka ei ole ollenkaan niin hyvänhajuinen ja kristillinen kuin teidän
isänne, mestari Leonardin, paistintupa. Ah, milloin saanen minä
nähdä jälleen Kuningatar Hanhenjalan ravintolan ja hra Blaizot'n
kirjakaupan, Pyhän Katarinan kuvineen, missä minä vietin niin monta
miellyttävää hetkeä selaillen Amsterdamista ja Haagista juuri
saapuneita kirjateoksia!
-- Ah, huudahdin minäkin vesissä silmin, milloin saanen itse
nähdä ne! Milloin olen näkevä Saint-Jacques-kadun, jonka varrella
olen syntynyt, ja rakkaat vanhempani, joille tieto meidän
onnettomuuksistamme on tuottava tuskaa ja ahdistusta? Mutta
suvaitkaa, kunnon mestarini, kertoa lähemmin tuosta oudosta
kohtauksesta, jonka sanotte teille tänä aamuna sattuneen, ja myöskin
alkaneen päivän tapauksista ylimalkaan.
Hra Jérôme Coignard suostui antamaan kaikki toivomani selitykset. Hän
teki sen seuraavilla sanoilla:
-- Tiedä siis, poikani, että pääsin ilman vaikeuksia linnan ylimpään
kerrokseen tuon hra d'Anquetilin kanssa, josta pidän paljon, vaikka
hän on raaka ja sivistymätön. Hänen sieluunsa ei sisälly kauniita
tietoja eikä edes syvempää tiedonhalua. Mutta nuoruuden tuli palaa
miellyttävästi hänessä, ja hänen verensä hehku saa aikaan usein
huvittavia purkauksia. Hän tuntee maailman, samoin kuin naiset,
niin sanoakseni päältä-iskein ja ilman filosofista ajattelua. Hän
on kyllin lapsellinen nimittääkseen itseään ateistiksi. Hänen
jumalattomuutensa ei ole pahanilkistä ja se on haihtuva, saatpa
nähdä, aivan itsestään, kun hänen aistiensa tulisuus sammuu.
Jumalalla ei hänen sielussaan ole mitään sen vaarallisempia
vihollisia kuin hevoset, kortit ja naiset. Todellisen, irstaan
vapaa-ajattelijan sielussa, kuten esim. hra Bayle'in, kohtaa totuus
paljon vaarallisempia ja salakavalampia vastustajia. Mutta minä
huomaan, poikani, antavani sinulle erään muotokuvan tai luonnekuvan,
enkä sitä yksinkertaista kertomusta, jota odotat minulta. Tahdon
tyydyttää uteliaisuutesi. Päästyäni siis linnan ylimpään kerrokseen
hra d'Anquetilin kanssa minä pyysin tuota nuorta aatelismiestä
astumaan sisälle sinun kammioosi ja pitämään sitä omanaan, lupauksen
mukaan, jonka yhdessä annoimme hänelle Tritonin suihkulähteen luona.
Hän teki sen mielellään, riisuutui, pani maata sinun sänkyysi,
jättämättä päälleen muuta kuin saappaansa, sulki vuodeuutimet,
etteivät aamuauringon terävät säteet häntä häiritsisi, sekä nukahti
siinä silmänräpäyksessä. Minä puolestani menin kamariini enkä
tahtonut, vaikka väsymyksestä voipuneena, mennä levolle ollenkaan,
ennenkuin olisin löytänyt Boëtiuksesta jonkin tähän tilaani sopivan
kohdan. En löytänyt yhtään, joka täydellisesti olisi vastannut
sitä. Tuolla suurella Boëtiuksella ei todellakaan ollut koskaan
tilaisuutta mietiskellä, mikä onnettomuus on lyödä kallo halki
joltakin valtion veronvuokraajalta pullolla, joka on otettu hänen
omasta kellaristaan. Mutta minä poimin kuitenkin sieltä täältä hänen
ihmeteltävästä teoksestaan lauselmia, jotka johonkin määrin näyttivät
koskettavan nykyisiä olosuhteitani. Niin minä vihdoin vedin yömyssyn
silmilleni, jätin sieluni Jumalan haltuun ja nukahdin levollisesti.
Jonkun ajan perästä, joka tuntui minusta lyhyeltä, ilman että minulla
silti olisi ollut mitään keinoja mitata sitä, sillä meidän tekomme,
poikani, ovat ajan ainoa mittapuu, joten ajan käsite siis oikeastaan
lakkaa meidän nukkuessamme: jonkun ajan jälkeen, sanon, tunsin
nykäistävän käsivarrestani ja kuulin äänen, joka huusi korvaani:
"Hoi, apotti, apotti hoi, herätkäähän toki!" Luulin, että se oli
joku poliisiupseeri, joka oli tullut viemään minua vankilaan, ja
ajattelin jo itsekseni, olisiko tehokkainta halkaista hänen päänsä
kynttiläjalallani. On, ikävä kyllä, liian totta, poikani, että kun
kerran on syrjäytynyt lempeyden ja mielen tasapainon polulta, jota
viisas lujin ja järkevin askelin vaeltaa, huomaa olevansa pakotettu
tukemaan väkivaltaa väkivallalla ja julmuutta julmuudella, kunnes
ensimmäinen rikos on tuonut monta uutta tullessaan. Se totuus on
muistettava, jos mieli käsittää roomalaisten keisarien elämää, jonka
hra Crevier on niin tarkasti kuvannut. Nuo ruhtinaat eivät olleet
syntyneet huonompina kuin ihmiset ylimalkaan. Gaiukselta, jonka
liikanimi oli Caligula, ei puuttunut luonnollista järkeä, yhtä vähän
kuin arvostelukykyäkään, ja hän oli altis ystävyyteen. Neerolla oli
synnynnäinen taipumus hyveeseen, ja hänen luonteensa ohjasi häntä
kohden kaikkea suurta ja ylevää. Ensimmäinen rikos syöksi heidät
kummatkin sille syyllisyyden tielle, jota he sitten taivalsivat
aina kurjaan kuolemaansa asti. Juuri se käy esille hra Crevier'n
kirjasta. Olen tuntenut tuon taitavan miehen, siihen aikaan kuin hän
oli kirjallisuuden opettaja Beauvais'n kollegiossa, samoin kuin minä
vieläkin olisin, elleivät sadat esteet olisi tietäni sulkeneet ja
ellei sieluni luontainen keveys olisi johdattanut minua erinäisiin
langettaviin väijytyksiin. Tiedä, poikani, että hra Crevier oli
puhdas tavoiltaan. Hän saarnasi ankaraa siveyttä, ja minä kuulin
hänen lausuvan eräänä päivänä, että nainen, joka on ollut uskoton
avioliitossaan, voi tehdä mitä suurimpia rikoksia, kuten murhia ja
murhapolttoja. Kerron sinulle tuon viisaudenlauselman, että saisit
jonkun käsityksen sen pappismiehen pyhästä ankaruudesta. Mutta minä
huomaan poikenneeni aineestani ja riennän jatkamaan kertomustani
siitä, mihin se jäi minulta. Luulin siis poliisiupseerin kohottavan
kätensä ylitseni ja näin jo itseni arkkipiispan vankikomerossa,
kun tunsin hra d'Anquetilin kasvot ja äänen. "Apotti", sanoi tuo
nuori aatelismies, "minulle on sattunut merkillinen seikkailu
Paistinkääntäjän kamarissa. Eräs nainen on minun nukkuessani tullut
tuohon huoneeseen, hiipinyt minun vuoteelleni ja herättänyt minut
hyväilyjen, lempinimien, hellien kuiskausten ja palavien suuteloiden
sateella. Sysäsin syrjään uutimet erottaakseni, minkä muotoinen
oli onnettareni. Näin, että hän oli tumma, tulisilmäinen ja muuten
kaunein tyttö maailmassa. Mutta äkkiä hän päästi suuren huudon ja
pakeni suuttuneena, ei kuitenkaan sen nopeammin kuin että sain
kiinni hänet ja suljin hänet tiukkaan syleilyyn käytävässä. Hän
alkoi rimpuilla vastaan ja kynsiä kasvojani. Kun hän oli kyllin
kynsinyt minua, niin että se riitti hänen kunniansa hyvitykseksi, me
ryhdyimme lähempiin selityksiin. Häntä miellytti kuulla, että olin
aatelismies enkä kaikkein köyhimpiä. Minä lakkasin pian olemasta
vastenmielinen hänelle ja hän alkoi jo olla sangen hellä minulle,
kun eräs kokkipoika kulki poikki käytävän ja ajoi hänet lopullisesti
pakosalle. Minun luuloni on, että tuo ihana tyttö ei ollut tullut
minua, vaan jotakin toista varten. Hän oli varmaan erehtynyt ovesta,
joten on ymmärrettävä hänen hämmästyksensä ja hänen kauhistuksensa.
Mutta minä sain hänet kyllä tyyntymään ja ilman tuota kokkipoikaa
minä olisin voittanut hänet täydellisesti ystäväkseni." Näin hra
d'Anquetil. Minä vahvistin häntä tuossa olettamuksessa. Ihmettelimme,
ketä varten tuo kaunis olento oli voinut tulla, ja päätimme
yksimielisesti, että hän tuli, kuten olen jo sanonut sinulle,
Paistinkääntäjä, tuon vanhan, hupsun d'Astaracin takia, joka makaa
hänen kanssaan jossakin viereisessä huoneessa ja kenties tietämättäsi
sinun omassa kamarissasi. Etkö usko?
-- Mikään ei ole uskottavampaa, vastasin minä.
-- Siitä ei voi olla vähintäkään epäilyä, jatkoi kunnon mestarini. --
Tuo velho pitää meitä pilkkana salamantereillaan. Totuus on, että hän
lemmiskelee tuota somaa tyttölasta. Hän on kavala petturi.
Pyysin kunnon mestariani jatkamaan kertomustaan. Hän teki sen
mielellään.
-- Poikani, hän sanoi, esitän ainoastaan lyhyesti, mitä hra
d'Anquetil puhui minulle. Pikkuseikkojen laajaperäinen laverteleminen
todistaa alhaista ja arkipäiväistä luonnonlaatua. Meidän tulee
päinvastoin koettaa kiinteällä täsmällisyydellä ne vähiin sanoihin
supistaa sekä säästää siveellisille opetuksille ja elämänohjeille
myötätempaava sanatulvamme, jonka tulee silloin syöstä pauhaten kuin
lumivyöry syöksyy tuntureilta. Katson siis selostaneeni sinulle
riittävästi, mitä hra d'Anquetil puhui minulle, kun olen saanut
sanotuksi, että hän vakuutti havainneensa tuossa tytössä mitä
harvinaisimman kauneuden, sulon ja viehättäväisyyden. Hän päätti
puheensa kysyen minulta, enkö tietänyt, kuka tuo tyttö oli ja mikä
nimeltään. Muotokuvasta, jonka maalaatte minulle hänestä, vastasin
minä, tunnen hänet rabbi Mosaïden sisarentyttäreksi. Hänen nimensä
on Jahel ja minä satuin itse häntä syleilemään näissä samoissa
portaissa, vain sillä erolla, että se tapahtui ensimmäisen ja toisen
kerroksen välissä. "Toivon", vastasi hra d'Anquetil, "että siinä
oli muutakin eroa, sillä minä puolestani likistin häntä oikein
läheisesti. Myöskään ei minua ilahduta, että hän on juutalainen,
kuten sanotte. Vaikkakaan minä en usko Jumalaan, on minussa eräs
tunne, että olisi parempi, jos hän olisi kristitty. Mutta tunnetaanko
ylimalkaan hänen syntyperäänsä? Ehkä hän on ryöstetty lapsi?
Juutalaiset ja mustalaiset varastavat joka päivä lapsia. Eikä muuten
koskaan muisteta kyllin usein, että Pyhä Neitsyt oli juutalainen.
Mutta juutalainen taikka ei, hän miellyttää minua, minä tahdon hänet
ja hän on oleva minun." Noin puhui tuo nuori yltiöpää. Mutta salli,
poikani, että istahdan tälle sammaleiselle penkille, sillä tämän yön
vaivat, minun taisteluni ja pakenemiseni ovat murtaneet jalkojeni
voiman.
Hän istui, otti taskustaan tyhjän nuuskarasiansa ja katseli sitä
surumielisesti.
Minä istahdin hänen vierelleen levottomassa ja masentuneessa
mielentilassa. Tuo kertomus teki minut sangen surulliseksi. Minä
kirosin kohtaloa, joka oli asettanut raakalaisen minun tilalleni,
juuri siinä silmänräpäyksessä, jolloin armas rakastajattareni saapui
minua etsimään ja palavinta hellyyttään osoittamaan, tietämättä että
minä samaan aikaan pinosin halkoja kullantekijän pätsiin. Jahelin
liiankin todennäköinen häilyväisyys viilsi sydäntäni, ja minä
olisin toivonut, että ainakin kunnon mestarini olisi noudattanut
suurempaa vaiteliaisuutta kilpailijani suhteen. Uskalsin kaikella
kunnioituksella paheksua, että hän oli ilmaissut Jahelin nimen.
-- Herra apotti, sanoin minä, eikö ollut hiukan epäviisasta antaa
sellaisia tietoja niin irstaalle ja väkivaltaiselle aatelismiehelle?
Kunnon mestarini ei näyttänyt kuulevan minua ollenkaan.
-- Nuuskarasiani, hän sanoi, on sen pahempi auennut tämän-öisen
tappelun aikana ja sen sisältämä tupakka on sekoittunut viiniin
taskussani, muodostaen nyt vain innoittavan taikinan siellä. En
uskalla myöskään pyytää Kritonia repäisemään paria tupakanlehteä
minulle, siinä määrin ankaralta ja kylmältä näyttää minusta tuon
palvelijan ja tuomarin ulkohahmo. Kärsin sitäkin enemmän nuuskan
puutteesta, kun nenäni kutiaa vahvasti tänä yönä saamansa iskun
vuoksi, joten näet minut oikeastaan suuressa pulassa tuon niin
sanoakseni nenäkkään pyytäjän suhteen, jolle minulla ei ole mitään
antamista. Täytyy kestää mielentyyneydellä tämä pieni onnettomuus
ja odottaa, että hra d'Anquetil antaisi jonkun hiukkasen omasta
rasiastaan. Ja palatakseni tuohon nuoreen aatelismieheen, poikani,
hän lausui minulle juuri näin ikään: "Minä rakastan tuota tyttöä.
Tietäkää, apotti, että aion ottaa hänet mukaamme postivaunuihin.
Olkoon, että minun pitäisi jäädä tänne viikoksi, kuukaudeksi, minä
en lähde ilman häntä." Kuvailin hänelle ne vaarat, jotka pieninkin
viivytys aiheuttaisi. Mutta hän vastasi välittävänsä sitäkin
vähemmän noista vaaroista, koska ne olivat suuret meille, mutta
pienet hänelle. "Te, apotti", hän sanoi, "olette vaarassa tulla
hirtetyksi Paistinkääntäjän kanssa. Mitä minuun tulee, minun ainoa
vaarani on joutua Bastiljiin, jossa minulla on kortteja ja tyttöjä ja
josta perheeni on minut piankin pelastava, sillä isäni on tietysti
taivuttava jonkun herttuattaren tai tanssijattaren kohtaloani
säälimään ja äitini, vaikka hän onkin tullut uskovaiseksi, voi
kyllä minun hyväkseni vedota parin kolmen kuninkaallisen prinssin
muistikykyyn. Niinpä onkin varma asia: minä matkustan Jahelin kanssa
tai minä en matkusta ollenkaan. Teillä on vapaus, apotti, vuokrata
postikärryt itsellenne ja Paistinkääntäjälle." Tuo julmettu tiesi
näet noin puhuessaan, että meillä ei ollut varoja siihen. Koetin
saada häntä päätöksestään peräytymään. Kävin itsepintaiseksi, otin
avuksi uskonnon ja saarnasin siveyttäkin. Kaikki turhaa vaivaa, minä
tuhlasin suotta siihen kaunopuheisuutta, joka hyvän pitäjänkirkon
saarnastuolista lingottuna olisi tuottanut minulle sekä rahaa että
kunniaa. Ah, poikani, kirjoitettu on, että mikään minun teoistani ei
ole tämän maan päällä kantava herkullisia hedelmiä, ja juuri minua
varten ovat lausutut Saarnaajan sanat: _Quid habet amplius homo
de universo labore suo, quo laborat sub sole?_ [Mitä on ihmisellä
enempi kaikesta vaivastansa, kuin hänellä on auringon alla?] Kaukana
siitä, että tuo nuori aatelisherra olisi käynyt järkevämmäksi minun
sanoistani, hän vain rohkaistui itsepäisyydessään, enkä tahdo salata
sinulta, poikani, että hän huomautti luottavansa ehdottomasti minuun,
mikäli oli kysymys hänen pyyteittensä menestymisestä. Lopuksi
hän vaati minua menemään Jahelin luo ja taivuttamaan häntä tähän
naisryöstöön, jonka palkkioksi hän saisi hollanninpalttinaisen
morsiuspuvuston, pöytähopeat, jalokiviä ja hyvän eläkkeen.
-- Oh, herra apotti! huudahdin minä, tuo hra d'Anquetil on
harvinaisen häpeämätön! Mitä te luulette Jahelin vastaavan hänen
esityksiinsä, kun hän saa tiedon niistä?
-- Poikani, vastasi hän, minä luulen, että hänellä on jo tieto niistä
tällä hetkellä ja että hän on ottava ne vastaan suopeasti.
-- Siinä tapauksessa, väitin minä kiihkeästi, on asia ilmoitettava
Mosaïdelle.
-- Mosaïde, vastasi kunnon mestarini, on liiankin hyvin selvillä
siitä. Kuulit juuri, hänen talonsa läheisyydessä, hänen vihansa
viimeiset purkaukset.
-- Kuinka, herra apotti? sanoin liikutettuna, te olette ilmoittanut
tuolle juutalaiselle, mikä häpeä uhkaa hänen perhettään! Se oli
kaunis teko! Sallikaa, että syleilen teitä. Mutta silloinhan Mosaïden
suuttumus, jonka näkijöiksi me satuimme, ei koskenutkaan teitä, vaan
hra d'Anquetilia?
-- Poikani, virkkoi apotti äänellä, jossa soinnahti jalous ja
kunniallisuus, -- luontainen suvaitsevaisuus ihmisheikkouksia
kohtaan, kohtelias, lempeä mielenlaatu ja liian herkän sydämen usein
vähemmän viisas hyvyys johdattavat ihmisen joskus ajattelemattomiin
askeleihin ja panevat hänet alttiiksi maailman ankarille, mutta
turhille tuomioille. En tahdo salata sinulta, Paistinkääntäjä, että
suostuin tuon nuoren aatelismiehen itsepintaisiin rukouksiin ja
lupasin kohteliaasti mennä puhuttelemaan Jahelia hänen puolestaan
sekä tehdä kaikkeni, että hän taipuisi ryöstettäväksi.
-- Ah, huudahdin minä, ja te täytitte, herra apotti, tuon ikävän
lupauksen! Minä en voi sanoin tulkita, kuinka tuo teko loukkaa ja
surettaa minua.
-- Paistinkääntäjä, lausui ankarasti kunnon mestarini, nyt sinä puhut
kuin farisealainen. Eräs yhtä tiukka kuin miellyttävä jumaluusoppinut
on sanonut: "Kääntäkää silmänne itseenne ja kavahtakaa muiden tekoja
tuomitsemasta! Turhaa työtä on muiden tuomitseminen. Usein ihminen
pettyy siinä ja tekee syntiä helposti, sen sijaan kuin hänen työnsä
itseään tutkiessaan ja tuomitessaan aina kantaa hedelmää." Myös on
kirjoitettu: "Teidän ei tule peljätä ihmisten tuomiota", ja apostoli
Paavali on sanonut: "Minä en sure tulla tuomituksi ihmisten oikeuden
edessä." Näin nojautuen kaiken siveysopin kauneimpiin teksteihin
minä teen sen vain sinun ylösrakennukseksesi, Paistinkääntäjä,
ja johdattaakseni sinut jälleen siihen nöyrään ja lempeään
vaatimattomuuteen, joka sopii parhaiten sinulle, enkä suinkaan
esiintyäkseni itse viattomana, sillä minun puutteellisuuksieni
moninaisuus painaa ja maahan murtaa minut. On vaikeaa olla syntiin
liukumatta, mutta sopivaa olla myöskään syöksymättä epätoivoon joka
askeleella, minkä astumme tämän maan kamaralla, missä kaikki on
osallista samalla ensimmäiseen kiroukseen ja Jumalan pojan verellä
tapahtuneeseen lunastukseen. En tahdo vikojani kaunistella ja
tunnustan, että lähetystoimi, jonka hra d'Anquetilin pyynnöstä otin
suorittaakseni, johtuu Eevan lankeemuksesta ja on niin sanoakseni
eräs sen lukemattomia seurauksia, kun sitävastoin se nöyrä ja
tuskallinen katumus, joka nyt täyttää minut tuon teon vuoksi, johtaa
juurensa iäisen autuuteni toivosta ja ikävästä. Sinun on aina
kuviteltava näet ihmiset vaappuvina tuomion ja lunastuksen välillä,
ja minä sanon sinulle, että juuri tällä hetkellä olen keinulaudan
hyvässä päässä, oltuani tänä aamuna huonommalla puolen. Tahdon siis
tunnustaa juosseeni mandragorapolkua pitkin, siksi kuin Mosaïden
tupa tuli näkyviin, ja piilleeni erään orjantappurapensaan takana,
odotellen, että Jahel ilmestyisi ikkunaan. Hän näyttäytyikin pian.
Astuin silloin esille piilostani ja viittasin häntä tulemaan ulos.
Hän saapui minua tapaamaan pensaan taa hetkellä, jolloin hän luuli
voivansa pettää vanhan vartijansa epäluuloisuuden. Minä kerroin
hänelle siellä matalalla äänellä yön seikkailut, joita hän ei
tuntenut vielä. Samalla tein hänelle selon niistä suunnitelmista,
joita tuolla kiihkeällä aatelismiehellä oli hänen suhteensa, ja
esitin hänelle, miten tärkeää oli yhtä paljon hänen oman etunsa kuin
meidän molempien, minun ja Paistinkääntäjän, pelastuksen kannalta,
että hän lähtemällä mukaan auttaisi pakoamme. Välkytin myös hänen
silmiensä edessä hra d'Anquetilin lupauksia. "Jos te suostutte
seuraamaan häntä tänä iltana", sanoin hänelle, "teillä on oleva
nostettavana hyvä eläke kaupungintalolta, useampi alusvaatteisto
kuin millään oopperan tanssijattarella tai Panthémontin abbedissalla
sekä kaunis hopeainen pöytäkalusto." -- "Hän pitää minua huonona
naisena", sanoi hän, "ja se on hävytöntä". -- "Hän rakastaa teitä",
sanoin minä. "Tahtoisitteko ennemmin, että teitä kunnioitettaisiin?"
-- "Minä tahdon saada lihapatani", vastasi hän, "ja sen täytyy olla
sangen raskas. Onko hän puhunut teille lihapadasta? Menkää, herra
apotti, ja sanokaa..." -- "Mitä minun on sanottava hänelle?" --
"Että minä olen kunniallinen tyttö." -- "Ja mitä muuta?" -- "Että
hän on sangen julkea!" -- "Onko se kaikki? Jahel, muistakaa, että
voitte pelastaa meidät!" -- "Sanokaa hänelle vielä, että minä en
suostu lähtemään ilman laillista kauppakirjaa, joka hänen on vielä
tänä iltana nimellään vahvistettava." -- "Te saatte sen, pitäkää se
päätettynä." -- "Ei, apotti, mitään ei ole päätetty vielä, ellei
hän sitoudu maksamaan minulle hra Couperinin oppitunteja. Minä
tahdon oppia musiikkia." -- Tuolla asteella olivat neuvottelumme,
kun vanha Mosaïde kaikeksi onnettomuudeksi yllätti meidät, arvaten
keskustelumme tarkoituksen, vaikka hän ei sanoja kuullutkaan.
Hän alkoi näet nimitellä minua viettelijäksi ja syytää päälleni
haukkumasanoja. Jahel juoksi pois ja piiloutui kammioonsa, joten
minä jäin yksin tuon jumalanmurhaajan raivon esineeksi. Se oli
tilani, jossa tapasitte minut ja josta sinä päästit minut, poikani.
Mutta itse asiassa oli juttu jo puhuttu, ryöstö päätetty ja meidän
pakomme taattu. Pyörät ja Hesekielin pedot eivät merkitse paljoa tuon
täyden lihapadan rinnalla. Pelkään ainoastaan, että vanha Mardoch on
teljennyt sisarentyttärensä kolminkertaisten lukkojen taa.
-- Kuulin todellakin, vastasin minä voimatta peittää
tyytyväisyyttäni, -- lukkojen ja salpojen räiskeen samassa tuokiossa
kuin olin saanut teidät orjantappuroista pelastetuksi. Mutta onko
totta, että Jahel niin nopeasti suostui teidän ehdotuksiinne, jotka
eivät olleet aivan kunniallisia ja joiden esittäminen varmaan on
ollut teille sangen vaikeaa? Se hämmästyttää minua. Sanokaa minulle
vielä, kunnon mestarini, eikö hän ollenkaan puhunut minusta, eikö hän
maininnut nimeäni huokaisten tai muulla tavoin?
-- Ei, poikani, vastasi hra apotti Coignard, hän ei maininnut
nimeäsi, ei ainakaan korvin kuultavasti. En huomannut myöskään,
että hän olisi kuiskannut edes hra d'Astaracin nimeä, johon hänellä
olisi pitänyt olla paljon enemmän syytä, koska tämä on hänen
rakastajansa. Mutta sinun ei tule olla hämmästynyt siitä, että hän
unohti kullantekijänsä. Naisen omistaminen ei vielä takaa meille,
että olisimme tehneet hänen sieluunsa syvän ja pysyvän vaikutuksen.
Sielut ovat melkein läpipääsemättömiä toisilleen, ja juuri se on
omiaan sinulle osoittamaan rakkauden julman mitättömyyden. Viisaan
tulee sanoa itselleen: Minä en ole mitään tässä mitättömyydessä, jota
sanotaan luomakunnaksi. Mies, joka toivoo jättävänsä muiston naisen
sydämeen, tekee samoin kuin se, joka tahtoo painaa sinettisormuksen
leiman virtaavan veden pintaan. Siksi kavahtakaamme kiintymästä
siihen, mikä on katoavaista, ja pitäkäämme silmäimme edessä vain
sitä, mikä ei kuole milloinkaan.
-- Mutta Jahel, sanoin minä, on kuitenkin hyvien telkien takana, ja
me voimme luottaa hänen vartijansa valppauteen.
-- Poikani, lausui kunnon mestarini, hänen on tänä iltana tavattava
meitä Punaisessa Hevosessa. Pimeys suosii pakoretkiä, naisenryöstöjä,
salahankkeita ja varkaan askelia. Meidän on luotettava tuon tytön
viekkauteen. Mitä sinuun tulee, sinun on visusti saavuttava illan
hämärtyessä Bergères'in torille. Tiedät, että d'Anquetil ei ole
kärsivällinen ja että hän olisi mies lähtemään ilman sinua.
Juuri kun hän pääsi antamasta näitä neuvoja minulle, soi einekello.
-- Onko sinulla neulaa ja lankaa? hän kysyi. -- Minun vaatteeni ovat
monesta kohden rikki, ja tahtoisin, ennenkuin ilmestyn ruokapöytään,
saada ne entiseen kuntoonsa useilla uudistuksilla. Varsinkin housuni
herättävät minussa levottomuutta. Ne ovat siinä määrin riekaleina,
että tunnen tunnossani niiden olevan mennyttä kalua, ellen hanki
pikaista apua niille.


18.

Istuin siis tavalliselle paikalleni kabbalistin pöytään tuo masentava
ajatus mielessäni, että istuin viimeistä kertaa siinä. Sieluni oli
synkkä Jahelin uskottomuuden vuoksi. Ah, sanoin itselleni, minun
palavin toivoni oli paeta hänen kerallaan. Sen täyttyminen ei ollut
todennäköistä. Kuitenkin se täyttyy nyt, ja mitä julmimmalla tavalla.
Ja vielä kerran täytyi minun ihmetellä rakkaan mestarini viisautta,
sillä eräänä päivänä, kun olin liian kiihkeästi toivonut jonkin asian
menestymistä, hän oli vastannut minulle näillä raamatun sanoilla: _Et
tribuit eis petitionem eorum_. [Ja hän kuuli heidän rukouksensa.]
Suruni ja huoleni turmelivat kaiken ruokahaluni, ja minä vein tuskin
huulilleni pöydän antimia. Mutta kunnon mestarini oli säilyttänyt
sielunsa muuttumattoman viehättäväisyyden.
Hänen haastelunsa oli miellyttävämpää kuin milloinkaan, ja häntä
olisi voinut luulla ennemmin joksikin niistä viisaista, joita
_Télémaque_ meille kuvailee ja jotka keskustelevat elysiläisten
kenttien siimeksessä, kuin takaa-ajetuksi murhamieheksi, joka oli
tuomittu kurjaan ja harhailevaan elämään. Hra d'Astarac, joka luuli
minun viettäneen yöni paistintuvassa, tahtoi kohteliaasti tietää
uutisia kunnon vanhemmistani. Ja kun hän ei hetkeksikään voinut
luopua henkinäyistään, hän lisäsi:
-- Kun puhun tuosta paistinkokista teidän isänänne, käytän
luonnollisesti vain ihmisten yleistä puhetapaa enkä oman luontoni
mukaista. Sillä mikään ei todista, poikani, että te ette voisi olla
jonkun tulenhaltian siittämä. Tahdonkin mieluimmin uskoa asianlaidan
olevan niin, kunhan teidän vielä hento neronne on varttuva voimassa
ja kauneudessa.
-- Oh, älkää niin sanoko, jalo herra, virkkoi hymyillen kunnon
mestarini. -- Tuolla tavoin te pakotatte hänet kätkemään
älykkäisyyttään äitinsä hyvän maineen vuoksi. Mutta jos te tuntisitte
paremmin hänen äitinsä, te olisitte, kuten minäkin, vakuutettu, ettei
hänellä suinkaan ole ollut mitään yhteyttä keijujen kanssa. Hän on
kunnon kristitty, joka ei koskaan ole harjoittanut lihan töitä muiden
kuin miehensä kanssa ja joka kantaa hyveensä todistuksen kasvoillaan,
eroten siinä suhteessa suuresti tuosta toisesta paistinkokin
vaimosta, rouva Quonianista, josta puhuttiin paljon Parisissa ja
maaseudulla minun nuoruudessani. Ettekö ole kuullut hänestä, jalo
herra? Häntä hienosteli eräs hra Mariette, josta sitten tuli hra
d'Angervilliers'n kirjuri. Se oli paksu herra, joka ihanaisensa
tavatessaan joka kerta lahjoitti hänelle muistoksi jonkin korukalun,
yhtenä päivänä lothringilaisen ristin tai pyhänhengen soljen, toisena
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Kuningatar Hanhenjalan ravintola - 12
  • Parts
  • Kuningatar Hanhenjalan ravintola - 01
    Total number of words is 3557
    Total number of unique words is 1926
    22.6 of words are in the 2000 most common words
    32.2 of words are in the 5000 most common words
    36.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kuningatar Hanhenjalan ravintola - 02
    Total number of words is 3556
    Total number of unique words is 1883
    22.0 of words are in the 2000 most common words
    30.7 of words are in the 5000 most common words
    36.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kuningatar Hanhenjalan ravintola - 03
    Total number of words is 3554
    Total number of unique words is 1937
    22.4 of words are in the 2000 most common words
    30.9 of words are in the 5000 most common words
    36.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kuningatar Hanhenjalan ravintola - 04
    Total number of words is 3530
    Total number of unique words is 1932
    22.3 of words are in the 2000 most common words
    30.4 of words are in the 5000 most common words
    34.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kuningatar Hanhenjalan ravintola - 05
    Total number of words is 3515
    Total number of unique words is 1991
    22.1 of words are in the 2000 most common words
    30.7 of words are in the 5000 most common words
    35.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kuningatar Hanhenjalan ravintola - 06
    Total number of words is 3573
    Total number of unique words is 1954
    20.4 of words are in the 2000 most common words
    29.1 of words are in the 5000 most common words
    33.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kuningatar Hanhenjalan ravintola - 07
    Total number of words is 3600
    Total number of unique words is 1901
    22.1 of words are in the 2000 most common words
    30.7 of words are in the 5000 most common words
    35.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kuningatar Hanhenjalan ravintola - 08
    Total number of words is 3615
    Total number of unique words is 1892
    22.3 of words are in the 2000 most common words
    30.8 of words are in the 5000 most common words
    36.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kuningatar Hanhenjalan ravintola - 09
    Total number of words is 3610
    Total number of unique words is 1854
    23.5 of words are in the 2000 most common words
    31.1 of words are in the 5000 most common words
    36.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kuningatar Hanhenjalan ravintola - 10
    Total number of words is 3635
    Total number of unique words is 1936
    22.9 of words are in the 2000 most common words
    31.6 of words are in the 5000 most common words
    36.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kuningatar Hanhenjalan ravintola - 11
    Total number of words is 3619
    Total number of unique words is 1906
    22.7 of words are in the 2000 most common words
    31.3 of words are in the 5000 most common words
    36.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kuningatar Hanhenjalan ravintola - 12
    Total number of words is 3604
    Total number of unique words is 1926
    22.6 of words are in the 2000 most common words
    31.3 of words are in the 5000 most common words
    37.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kuningatar Hanhenjalan ravintola - 13
    Total number of words is 3578
    Total number of unique words is 1997
    22.2 of words are in the 2000 most common words
    30.5 of words are in the 5000 most common words
    35.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kuningatar Hanhenjalan ravintola - 14
    Total number of words is 3660
    Total number of unique words is 1895
    23.0 of words are in the 2000 most common words
    32.1 of words are in the 5000 most common words
    37.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kuningatar Hanhenjalan ravintola - 15
    Total number of words is 3677
    Total number of unique words is 1822
    25.9 of words are in the 2000 most common words
    34.4 of words are in the 5000 most common words
    39.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kuningatar Hanhenjalan ravintola - 16
    Total number of words is 3351
    Total number of unique words is 2013
    21.0 of words are in the 2000 most common words
    28.5 of words are in the 5000 most common words
    32.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.