Kun kansa nousee: Muistelmia ja kokemuksia Suomen vapaussodasta - 13

Total number of words is 2558
Total number of unique words is 1701
20.8 of words are in the 2000 most common words
28.6 of words are in the 5000 most common words
32.8 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
Mutta monta työlästä asiaa hänen oli vielä sulatettava. Mitä
kaikkea siellä kasarmilla päntättiinkään ihmisen päähän! Kun
kenttäharjotuksista pääsi, joutui valistusupseerin kouriin.
Sai istua kuin koulupoika penkillä. Siellä opetettiin isänmaan
historiaa, maantietoa, yhteiskuntaoppia ja ties mitä kaikkea. Yksinpä
puutarhanhoitoakin. Kasarmin viereen oli raivattu laaja puutarha-ala,
joka oli jaettu pieniin ruutuihin. Kukin mies sai hoidettavakseen yhden
ruudun ja työssä opasti heitä erityinen puutarha-aliupseeri. Kunkin
tuotteet asetettiin syksyisin näytteille ja parhaimmin onnistuneet
saivat palkintoja. Tuotteensa sai itsekukin myödä pataljoonan
muonitusmestarille.
Valistusupseeri oli taitava mies ja osasi kiihottaa miesten
opiskeluhalua. Kasarmin suurta kirjastoa ja lukusaleja käytettiinkin
ahkerasti. Edistyneimmät saivat julkisia kiitoksia ja palveluksesta
päästessään sai jokainen todistuksen, jossa oli mainittu hänen
edistyksensä kaikissa aineissa, mitä kasarmilla opetettiin.
Lopulta heräsi Antissakin oppimisen halu. Ja kun hän luonnostaan ei
ollut mikään huonopäinen eikä lahjaton, alkoi hän ennen pitkää edistyä
hyvin. Sitä mukaa kuin hänen tapansa muuttuivat, huomasi hän toverien
ja vallankin esimiesten käyvän itselleen suopeammiksi. Ympäristö ei
sentään ollutkaan niin paha kuin hän aluksi oli luulotellut. Se oli
aivan sen mukaan, miten siihen itse suhtautui.
Kun uusia miehiä ensi kerran laskettiin kotona käymään, ei Antti
päässyt niiden mukana. Hänen syntirekisterinsä oli ehtinyt paisua
siksi huomattavaksi. Hän nieli hiljaisuudessa katkeruutensa ja jatkoi
ponnistuksiaan, voittaakseen esimiestensä suosion. Hän ponnisteli
rehellisesti ja hikoili itsestään ulos hulikaanitartunnan.
Kun hän viimeisten mukana pääsi lomalle ja tuli kotiin, tarkasteli isä
syrjästä hänen käytöstään ja olemustaan, lausuen illalla tyytyväisenä
äidille:
-- Näkyypä pojassa tapahtuneen muutos. Oli se siunattu asia, että se
joutui sinne sotaväkeen. Kyllä siellä ennenkin tehtiin melko värkistä
mies.
Ja silmiin pistävä muutos Antissa oli tapahtunutkin. Hänen puhetapansa
oli muuttunut toisenlaiseksi, kasvojen ilme oli käynyt avonaisemmaksi
ja tuttavia tervehtiessä kolahtivat kantapäät kuin itsestään yhteen.
Koko miehen ryhti oli oijennut ja käynti somistunut.
Kun entiset toverit tulivat häntä tapaamaan ja tahtoivat niihin
tavallisiin rynttytansseihin, ei hän lähtenyt. Hänestä tuntui kuin
olisi hän arvossa noussut, joten hänen ei sopinut enää sellaisiin ottaa
osaa. Ja muutenkin osotti hän vierovansa entisiä tovereitaan, mistä
nämä saivat aiheen moittia häntä ylpistyneeksi.
Lomalta lähtiessä antoi isä hänelle hyväsesti taskurahoja ja äiti
varusti hänet oivallisilla eväillä. Sen johdosta tunsi hän mielensä
liikutetuksi ja lämpimäksi ja täynnä hyviä päätöksiä palasi hän
kasarmille.
Sinne meno ei tuntunut enää vastenmieliseltä ja pelottavalta. Olipa
hänellä hieman ikäväkin tovereitaan ja muutamia päälliköitään.
Nopeasti kului kaksivuotinen palvelusaika loppuun. Ja kun hän, pätevä
kansalaistodistus taskussaan, palasi kotiin, tunsi hän ruumiillisesti
vaurastuneensa ja henkisesti rikastuneensa. Ennen kaikkea hän
oli oppinut tekemään työtä, noudattamaan järjestystä ja olemaan
täsmällinen. Tyytyväisenä pani sen isä joka päivä merkille ja Jokelan
talon työpaikat todistivat ennen pitkää, mikä muutos nuoressa isännässä
oli tapahtunut.
Kun Antin nuorempi veli jonkun ajan kuluttua joutui myöskin
vakinaiseen palvelukseen ja sen johdosta palasi nenä nyrpöllään
kutsuntatilaisuudesta, sanoi Antti hänelle:
-- Elä veikkonen sure omaa hyvääsi. Sotapalvelus se on minustakin
miehen tehnyt, ilman sitä minä olisin varmastikin jo vankilan asukas.
* * * * *
Tuollaiseksi pääpiirteissään kuvittelen uuden suomalaisen sotaväen
tulevat kasarmit. Ne olisivat pakollisia kansalaisopistoja, joissa
saatu opetus olisi monipuolisempi ja lujempi kuin mitä esim.
kansanopistoissa ehditään antaa.
Miksi sotapalvelus ja kasarmielämä väkisinkin tahdotaan kuvitella
synkäksi, ilottomaksi ja kuolettavaksi? Kun viime kesänä julkisuudessa
keskusteltiin kotimaisen sotalaitoksen uudelleen luomisesta, kävi
muutamankin Uuteen Suomettareen kirjottajan ajatuksen juoksusta
selville, että hänen mielessään häämötti jonkunlainen Nikolai
ensimäisen aikainen tai vielä sitäkin vanhempi kasarmimuoto, jossa
pamppu ja raa'at tavat olivat vallalla. Se on samanlaista ennakkoluuloa
kuin mitä monetkin monarkian vastustajat ovat osottaneet, heidän
mielikuvituksessaan kun ovat selvästikin häämöttäneet keskiaikaiset
hallitusmuodot mielivaltaisine ruhtinaineen, joiden toimintaa eivät
juuri minkäänlaiset perustuslait rajottaneet.
Muistan hyvin entisen kotimaisen sotaväen kasarmit, sillä
koulupoika-aikana oleilin usein sunnuntaisin kasarmilla tuttuja
kotipuolen sotilaita tapaamassa. Kasarmi ei tehnyt lainkaan kolkkoa
vankilavaikutusta. Joukko siistejä rakennuksia istutusten keskellä ja
sotilaiden asuinhuoneet avarat, valoisat ja ilmavat. Lainakirjastot oli
olemassa ja sotilaat saivat melkoisessa määrin henkistäkin opetusta.
Moni on sotapalveluksessa ollessaan oppinut kirjottamaan sekä saanut
laskutaidon alkeet. Entä ruumiillinen harjotus ja kurin juurruttaminen?
Vielä nytkin tuntee ryhdistä ja käytöksestä ne, jotka aikoinaan ovat
suorittaneet vakinaisen sotapalveluksen. Useimpien heistä olen kuullut
siunaavan sitä aikaa, niin vastenmieliseltä kuin meno sinne tuntuikin.
Yhden ja toisen olen kuullut myöskin sanovan, että sotapalveluksessa
heistä vasta mies tehtiin, muutoin olisi vankila heidät perinyt.
Jos jo entisissä, Venäjän vallan aikuisissa kasarmeissamme annettiin
henkistäkin opetusta, niin mikä estää tätä puolta tulevissa
kasarmeissamme suuresti laajentamasta? Niin että ne ovat todellisia
kasvatuslaitoksia, kansalaisopistoja, joissa nuoriin miehiimme
juurrutetaan kuri ja järjestys ja joista he lähtevät avokatseisina,
suoraryhtisinä, ruumiillisesti ja henkisesti vaurastuneina
kansalaisina. Entä mitä merkitsee rikkinäistä kansaamme jakavien
kuilujen poistamisessa se seikka, että sotapalveluksessa joutuvat
eri yhteiskuntakerroksista ja erilaisilta sivistystasoilta lähteneet
nuorukaiset jokapäiväiseen kosketukseen toistensa kanssa, elämään
muutaman vuoden samoissa oloissa, saman pakon alaisina? Eikö se
ole omiaan hälventämään kansalaisryhmiä toisistaan erottavia
ennakkoluuloja, laajentamaan elämänkäsitystä niin puolella kuin
toisellakin ja hiomaan suomalaisen luonteen haitallista särmikkäisyyttä?
Kurin on oltava luja ja tinkimätön ja ruumiillisten harjotusten
ankarat, hikeä vaativat. Muutoin ei norjene se könsikkämäisyys eikä
häviä se käytöksen epämiellyttävyys, mikä on niin yleistä nykyisessä
maalaisnuorisossamme. Katsokaahan vain sitä tyyppiä, joka viime
vuosina on ilmestynyt kyliemme teille ja julkisille paikoille. Vanha
kansallinen naapukka samoinkuin hattukin ovat hävinneet käytännöstä
ja otsatukkaista päätä verhoo nyt niin kesällä kuin talvellakin
epäjalo automobiililakki. Liivin aukeamasta paistaa rinta paljaana
-- svabodakesänä käytäntöön tullut muoti -- ja puukko on entisellä
sijaltaan kupeella ylennetty liivin ylätaskun reunassa roikkumaan.
Siinähän se on näkyvällä paikalla ja ikäänkuin sanomassa: -- Elä tule
liian lähelle, perrr... Kun nyt kolmekin tällaista sankaria, hartiat
kyyryssä, paperossit suunpielessä ja kädet housuntaskuissa kävelee
rinnan maantietä, ottavat he huostaansa koko tien leveyden, niin että
vastaantulijan, olkoonpa vaikka vanha, sauvaan nojaava mummo, täytyy
siirtyä äärimmäiselle tiensyrjälle, ellei kokonaan tieltä pois.
Kun vapaussota puhkesi, katosi tämä tyyppi hetkeksi näkyvistä. Mutta
nyt se on palannut takaisin ja rehenteleikse teillä, kahviloissa ja
pensaikoissa korttipakan ja tenttupullon seurassa aivankuin ennenkin.
Kirjottaessani tätä myöhäisenä sunnuntaiehtoona kuuluu ulkoa kiljuntaa,
räähkää laulunrenkutusta ja portinpauketta -- vääntävät luultavasti
taas koko portin sijoiltaan, kuten monesti ennenkin. Ne ovat tansseista
palaajia. Siellä on tuolla parin kilometrin päässä metsässä kenttä,
jonne joka ikinen sunnuntai vaeltaa sankat joukot nuorisoa. Hanurin
räikkyessä siellä tanssitaan, maistellaan väkeviä ja pelataan korttia.
Ja kun sieltä sitten puoliyön lähetessä palataan, muistuttaa se
taisteluun hyökkäävän intiaanilauman vaellusta.
Kykeneekö nuorisoseuraliike tässä suhteessa parannusta aikaan saamaan?
Abstraktisine ohjelmineen ja vetisine aatteellisuuksineen on se siihen
aivan liian häiveröinen. Ja on jo alun pitäin ollut sitä.
-- Jos meillä olisi koko ajan ollut kotimainen sotapalvelus
käytännössä, niin ei noita hulikaaneja olisi niin paljon, -- olen
kuullut monen vanhemman ihmisen sanovan. Ja siinä on varmaankin paljon
totta. Ainoastaan pakollinen sotapalvelus, tai sanokaamme, ettei rauhan
ystäväin tarvitse sanaan "sotapalvelus" kompastua: pakollinen kasvatus
voi kieroon kasvaneet oikaista ja tehdä villiintyneistä nuorukaisista
kunnollisia yhteiskunnan jäseniä.


XX.
SAIRAITA JA VANKEJA.

Helatorstaina siirrettiin pataljoonamme Metsäkylästä Kotkaan, joten
pohjalainen joukkomme, halki maan vaellettuaan, päätyi lopuksi
Suomenlahden rannalle.
Paljon on kaupungissa vankeja ja niiden takia on täytynyt varusväkeä
lisätä. Suuri ja aistikas työväentalo -- Suomen komeimpia -- on sulloen
täynnä vankeja, samoin useimmat kaupungin julkisista rakennuksista.
Niitä on miehiä ja naisia, joukossa joku määrä venäläisiäkin.
Vartioiminen on tähän saakka ollut etupäässä paikallisten
suojeluskuntalaisten huostassa. Ne eivät ole saaneet olla leikissä
mukana, niiltä puuttuu kuraasia ja järjestys vankiloissa on huono.
Vangit pelaavat korttia ja pelissä leiskuvat satamarkkaset, kiroilevat
vartioilleen vasten silmiä ja elävät yleensä miten itse haluavat. Mutta
kaupunkiin tultuamme ryhdymme me pohjalaiset asiaan ja pian huomaavat
vangit, että kurssi on muuttunut.
Minkä augias-tallin muodostaakaan työväentalo! Suunnattoman törky- ja
likapaljouden keskellä oljentelee siellä tuhantinen vankijoukko.
Suuri juhlasali, näyttämö ja lukuisat syrjähuoneet ovat heitä täynnä.
Mikä kirjava, hölmistynyt, tylsään välinpitämättömyyteen vajonnut
joukko! Näkee mitä roistomaisimpia kasvontyyppejä, mutta joukossa on
myöskin vallan siistejä, kunnollisen vaikutuksen jättäviä työmiehiä.
Eräskin Helsinginpitäjäläinen on juuri lyijykynällä kirjottanut
kirjeen vaimolleen, joka ei tiedä mitään hänen kohtalostaan. Kirje
yksinkertaisuudessaan on varsin liikuttava. Olematta omain sanainsa
mukaan mikään aktiivinen punainen on mies parka, joka tekee rehdin ja
uskottavan vaikutuksen, virran mukana solunut tähän nuotanperukkaan.
Kaiken kurjuuden lisäksi on hänen kaartilaispalkkansa täällä vankilassa
varastettu takin povitaskusta. Nyt hänellä ei ole niin paljoa, että
kirjeensä saisi postiin.
Vanhojen, ryssän sinelliä kantavain maankiertäjäin rinnalla tapaa
alaikäisiä poikasia, jotka elävistä kuvista saadun seikkailunakin
kiihottamina ovat varmaankin mukaan lähteneet -- poikia, jotka
ansaitsisivat vain hyvänlaisesti piiskoja ja sitten kunnon perheeseen
kasvatettaviksi.
Työskentelemme useampina osastoina, merkiten kirjoihin vangit ja
heidän omaisuutensa, takavarikoiden samalla kaiken sellaisen, mitä
vankien ei ole sovelias pitää. Samalla merkitsemme pöytäkirjaan
lyhyesti muutkin heidän osuuttaan kapinaan koskevat seikat. Varsinkin
päälliköistä koetamme saada tarkan selon. Näitä viime mainittuja ei
ole paljon nimeksikään vankien joukossa. Ne ovat ajoissa livistäneet
turvallisemmille maille. Harmistuneina kertovatkin monet vangit, kuinka
lopputingassa, kun perikato alkoi olla jo aivan ilmeinen, johtajia ei
löytynyt mistään. Sellaisia sankareita ne ovat sosialistipomomme olleet
miltei järkiään. Varsinaisten rivimiesten joukossa on sen sijaan ollut
varsin runsaasti oikeata sankariainestakin. Vahinko vain, että he ovat
uhranneet verensä niin kurjan asian palveluksessa, saaden palkakseen
vain maankavaltajan nimen.
Ryöstösaalista on työväentalollekin kertynyt mitä kirjavin paljous.
Lähtien sillitynnyreistä aina hienoihin pitsikääryihin saakka.
Ryhtyessämme inventoimaan meitä ihan painostaa edessä oleva työn
paljous. Sitten siellä on kaikenlaista ryssiltä saatua kamaa suuret
kasat: selkäreppuja, sääryksiä, patruunavöitä ja -koteloita, kaskia,
kaasunaamareita...
Pölyä ja likaa on kaikkialla niin että hirvittää. Sitä on ihan luokoina
lattialla ja ilma on sakeata ja raskasta. Kun on tunninverran siellä
työskennellyt, tuntee itsensä pölyiseksi kuin riihimies. Tärkeimmistä
järjestelytöistä päästyämme panemmekin toimeen suursiivouksen. Mutta
vastenmielisesti ja kyräten suostuvat vangit huoneita siivoamaan
ja tuulettamaan. Ja onhan se psykologisesti ymmärrettävääkin, että
ihminen siinä mielentilassa, missä kapinavangit elävät, on kokonaan
välinpitämätön sellaisiin asioihin kuin puhtauteen nähden ja haluaa
mieluummin painua likakerrosten alle ikäänkuin piiloon koko maailmalta.
Tämä seikka on jäänyt kokonaan huomioon ottamatta niiltä
"oikeistososialisteilta", jotka ovat pitäneet ääntä kapinavankien
terveydellisistä oloista. Että vangit muuallakin on saatu vain
väkipakolla siivoamaan huoneensa ja ottamaan kylpyjä, siitä olen
myöhemmin kuullut monenkin vankileirissä toimineen sotilaan kertovan.
Ja ihan samaahan kertoi eräs Suomenlinnasta vapautettu kapinavankikin,
joka hra Hakkilan "paljastusten" johdosta kirjotti asiasta Helsingin
Sanomiin. Hrat Hakkila, Tanner, Ryömä y.m. "oikeistososialistit"
olisivat onnettomille aatetovereilleen tehneet paljon suuremman
palveluksen, nousemalla ajoissa miehekkäästi ja kuuluvasti vastustamaan
sitä suuntaa, joka työväestömme on turmioon syössyt. Muutoin,
jos sosialistiherrat tahtovat väittää, että he ovat puhtaista
ihmisyyssyistä nousseet kapinavankien puolesta puhumaan, on täysi syy
kysyä, mikseivät he kapinan aikana pitäneet ääntä valkoisten vankien
puolesta? -- Mutta onhan "oikeistososialistiemme" ryhdyttävä jo ajoissa
keräämään laumaa, jonka harteille ryömien sopii taas tilaisuuden tullen
kiivetä valtasijoille.
* * * * *
Pölyisen päivätyön jälkeen istumme seurahuoneella kahvikupin ääressä.
Puoliyön lähetessä ilmottaa vahtipäällikkönä toimiva upseeri, että
hänen on lähdettävä tarkastuskierrolle kaupungille ja kutsuu meitä
toisia mukaan pienelle automobiiliajelulle. Lähden rykmentin lääkärin
kanssa hänen matkaansa.
-- Töf-töf-töf! Auto kiitää keväisessä yössä pitkin autioita katuja,
joilla kumahtelevat vain vahtisotilasten raskaat askeleet.
Kaarramme parin nurkan ympäri ja auto pysähtyy venäläisen kansakoulun
portille. Se on ollut punaisten sairaalana ja on edelleenkin. Sairaita
vaalivat heidän omat hoitajattarensa, joilta on pääsy sairaalan
piiristä kielletty ja jotka siis toistaiseksi ovat vankeja. Pihalla
seisova vartia ilmottaa, että mitään erinomaista ei ole tapahtunut.
Poikkeamme ensin muutamaan siipirakennukseen. Ensimäisessä huoneessa,
johon tulemme, on levolle asettuneena pari punaisten sanitääriä.
Ne kavahtavat ylös ja osottavat palvelushaluaan. Emme heitä
kuitenkaan tarvitse, vaan jatkamme matkaa seuraavaan huoneeseen.
Siellä on yksi ainoa potilas. Se on nuori nainen, joka on kadottanut
järkensä, tullut aivan raivohulluksi. Nyt makaa se jonkunlaiseen
unenhoureeseen vaipuneena ja vuoteen vieressä istuva sisar pitelee
hänen käsiään omissaan. Vallitsee kolkko hiljaisuus, jota häiritsee
vain sairaan levoton hengitys ja himmeästi palavan lampun sillinä.
Kuiskatessamme muutaman sanan hoitajattaren kanssa havahtuu sairas.
Nähdessään lattialla seisomassa joukon outoja miehiä, parkasee hän
niin sydäntä viiltävästi, että jokainen meistä hätkähtää, parkasee ja
takertuu samalla suonenvetoisesti hoitajattareensa. Kietoen kätensä
hänen ympärilleen ja hellästi puhellen saa tämä sairaan vähitellen
tyyntymään. Hiljaa poistuessamme tuijottaa hoitajattaren käsivarren
alatse jälkeemme kaksi laajentunutta, kuumeisesti kiiluvaa, rajatonta
kauhua kuvastavaa silmää...
Mitä kauhunnäytöksiä lieneekään kokenut tyttöparka, joka näytti
vielä niin nuorelta ja jonka kasvoilla ei huomannut vielä syvemmän
turmeltuneisuuden jälkiä? Ryöstöjä, murhia, yöllisiä tulipaloja,
raakain miesten alituisia lähentelyjä... sitä kaikkea hän punakaartin
matkassa kulkiessaan on varmastikin saanut nähdä ja kokea. Sitten hurja
pako hajoamistilassa olevan, huutavan ja kiroilevan lauman keskellä, ei
lepoa päivällä eikä yöllä, tilanne hetki hetkeltä yhä epätoivoisempi,
kurjempi, ja niin on hennolta tyttöpoloiselta järjenvalo yhtäkkiä
sammunut. Ylenmäärin ärtyneissä hermoissaan elää hän nyt yhä uudelleen
kuluneiden viikkojen kauhunnäytökset ja näkee silmissään verisiä
näkyjä...
Päärakennuksen puolella on vastassamme kaksi hoitajatarta. Toinen
heistä, vaikka supisuomalainen nainen, on venäläisen (tietysti!)
sairaanhoitajattaren asussa. Kummankin katse on arka ja kaihtiva.
Toisen harvinaisen jalopiirteiset kasvot kiinnittävät huomiotani.
Puhetavastaan päättäen on hän sivistynyt nainen. Vahtipäällikön
tiedusteluun vastaa hän lähteneensä mukaan sairaanhoitajattareksi
vapaaehtoisesti, ilman kenenkään pakotusta. Sitä sanoessaan koettaa hän
pakottaa katseensa rohkeaksi ja katsoa meitä suoraan silmiin. Kaikesta
päättäen yksi niitä rehellisiä, naivin ihanteellisia sieluja, jotka
kaiken ikänsä pysyvät vieraina elämän todellisuudelle ja jommoisia
punaisten joukossa on toiminut paljonkin.
Hän opastaa meitä läpi koulusalien, joissa kaikissa makaa kymmenittäin
potilaita. Mikä kolkko, raskas inferno-tunnelma lyökään meitä vastaan
jokaisesta huoneesta. Tämä ei ole mikään tavallinen sairaala, vaan
täällä makaa joukko epätoivoisia, kaikkensa menettäneitä miehiä.
Tilapäisillä lavereilla ja pitkin lattioita, vieri vierekkäin heitä
makaa, kellä pää kääreessä, kellä taas käsi tai jalka siteissä.
Hiljaista valittelua, ähkynää ja huokauksia kuuluu tuolta ja täältä.
Ilma on raskas ja ummehtunut. Kuumeisesti kiiluvat silmäparit
tuijottavat unettomina kattoon, hitaasti kuluvat yön hetket ja
turtuneet aivot hapuilevat turhaan vastausta kysymykseen, miksi näin
on käynyt. Lähdettiinhän liikkeelle niin voitonvarmoina ja sittenkin
sorruttiin tähän epätoivon kuiluun...
Toiset ovat vaipuneet unenhorrokseen, mutta liikahtelevat levottomasti
ja havahtuvat pienimmästäkin risahduksesta. Päät kääntyvät kuumenneilla
tyynyillä ja epätoivoisia, anovia katseita takertuu meihin joka
puolelta. Annan katseeni solua pitkin makaavia miesrivejä ja jälleen
valtaa minut sama hämmästys kuin aina ennenkin, nähdessäni edessäni
suuremman joukon punakaartilaisia: ovatko nämä todellakin suomalaisia
vai enkö minä yhtäkkiä ole joutunut vieraan kansan, vieraan rodun
keskelle? Siihen määrään on se henkinen sairaus, jonka vallassa he
ovat taistelleet omaa isänmaataan vastaan, painanut leimansa heidän
kasvoihinsa.
-- Täällä te poloiset makaatte, -- virkkaa meistä joku, -- mutta
johtajat, jotka teidät ovat näille jälille usuttaneet, ne ovat nyt
turvassa Venäjällä ja viettävät hyviä päiviä niiden suurten rahasummain
avulla, jotka he Suomen valtiolta ovat rosvonneet.
Suuttumuksen ja katkeran vihan murinaa entisiä johtajia kohtaan kuuluu
joka puolelta ja joskin se toisilla on ehkä teeskenneltyä, on se
useimmilla selvästikin vilpitöntä.
-- Maatkaa nyt vain kaikessa rauhassa ja tulkaa terveiksi, sitte taas
jatketaan taistelua, mutta rauhan aseilla ja pannaan elämä uuteen
käyntiin, -- puhelee vahtipäällikkö sairaille.
Monet kolkosti tuijottavat silmät saavat hetkeksi eloa ja tavassa,
millä he asentojaan kohentavat, välähtää toivonsäde. Suuria,
herkkämielisiä luonnonlapsia heistä useimmat ovat.
Inferno, manala! jylähtää täällä mieleen joka askeleella. Pimeään
infernon kuiluun on suuri osa Suomen työväestöä syöksynyt. Kuka
taluttaa sen sieltä jälleen esiin, päivänpaisteeseen, yhteiseen
työhön yhteisen isänmaan kamaralla? "Oikeistososialistimmeko?" En ole
huomannut heidän joukossaan ainuttakaan, joka olisi mies ja luonne
yhtään suuremmassa määrin kuin Venäjälle paenneet johtajatkaan.
Meidän sosialidemokraattiemme keskuudesta ei ole vielä esiin astunut
ainuttakaan, josta voisi sanoa, kuten saksalaisten sosialistien
johtajasta Bebelistä, että hän on "totuuden kiivailija" ja "itse
rehellisyys". Liiaksi näyttävät ne, jotka meillä nyt yrittelevät
hajalleen lyötyjä laumoja uudelleen kerätä, perehtyneen vanhaan
siltasaarelaisreseptiin: kaksimielinen sanontatapa ja luihu
salakiihotus näkyvät "Työmiehestä" periytyneen sen seuraajaan.
Avoimiksi joutuneille johtajanpaikoille pyrkijät näyttävät olevan
liiaksi kääpiöitä, päästäkseen Valpas-Hännisen lumoista. Astukoon
tuntemattomuudesta, jossa hän vielä elää, esille se mies, joka vie
sosialidemokratiamme kokonaan uudelle pohjalle, joka kirkastaa
puoluelaisilleen hämmentyneen isänmaa-käsitteen ja joka opastaa heidät
sovinnolliseen, rakentavaan työhön yhdessä toisten kansanluokkien
kanssa! Sellaisen miehen on löydyttävä ja astuttava esiin.
Siihen saakka: _caveant consules!_ Valtiovallan on pidettävä lujin
käsin huoli siitä, että uusi myrkytys ei pääse yhteiskuntaruumistamme
saastuttamaan. Puhdistus on tapahtunut, konnat on syösty
vaikutusvaltaisilta sijoiltaan. Estettäköön uusia samanlaisia esiin
kiipeämästä.
Työhön, työhön, työhön! kutsuu tämä aika kaikkia kansalaisia. Pois
saastainen mammonanpalvelus ja kaikki epäitsekkääseen työhön, että
myrkytys kaikkoaisi kansaruumiistamme, että yhteiskuntaluokkia
erottavat kuilut täyttyisivät, että taistelun jäljet painuisivat unhoon
ja että parhaillaan sarastava rauhanpäivä tapaisi vasta luodun Suomen
kuningaskunnan kansalaiset todellisen työilon elähyttäminä korjaamassa
ja rakentamassa yhteistä pesäänsä, jota niin monet vihurit ovat
repelöineet, mutta joka silti on lopullisesta tuhosta säästynyt uutta
aikakautta varten.

You have read 1 text from Finnish literature.
  • Parts
  • Kun kansa nousee: Muistelmia ja kokemuksia Suomen vapaussodasta - 01
    Total number of words is 3168
    Total number of unique words is 2114
    17.9 of words are in the 2000 most common words
    25.4 of words are in the 5000 most common words
    28.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kun kansa nousee: Muistelmia ja kokemuksia Suomen vapaussodasta - 02
    Total number of words is 3312
    Total number of unique words is 2068
    19.1 of words are in the 2000 most common words
    27.5 of words are in the 5000 most common words
    31.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kun kansa nousee: Muistelmia ja kokemuksia Suomen vapaussodasta - 03
    Total number of words is 3371
    Total number of unique words is 2004
    20.1 of words are in the 2000 most common words
    28.2 of words are in the 5000 most common words
    31.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kun kansa nousee: Muistelmia ja kokemuksia Suomen vapaussodasta - 04
    Total number of words is 3405
    Total number of unique words is 2016
    20.4 of words are in the 2000 most common words
    29.0 of words are in the 5000 most common words
    33.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kun kansa nousee: Muistelmia ja kokemuksia Suomen vapaussodasta - 05
    Total number of words is 3262
    Total number of unique words is 2113
    18.5 of words are in the 2000 most common words
    27.1 of words are in the 5000 most common words
    31.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kun kansa nousee: Muistelmia ja kokemuksia Suomen vapaussodasta - 06
    Total number of words is 3348
    Total number of unique words is 2100
    18.4 of words are in the 2000 most common words
    26.4 of words are in the 5000 most common words
    30.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kun kansa nousee: Muistelmia ja kokemuksia Suomen vapaussodasta - 07
    Total number of words is 3272
    Total number of unique words is 2161
    17.3 of words are in the 2000 most common words
    25.2 of words are in the 5000 most common words
    29.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kun kansa nousee: Muistelmia ja kokemuksia Suomen vapaussodasta - 08
    Total number of words is 3340
    Total number of unique words is 2131
    17.4 of words are in the 2000 most common words
    25.4 of words are in the 5000 most common words
    29.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kun kansa nousee: Muistelmia ja kokemuksia Suomen vapaussodasta - 09
    Total number of words is 3515
    Total number of unique words is 2017
    21.5 of words are in the 2000 most common words
    30.3 of words are in the 5000 most common words
    34.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kun kansa nousee: Muistelmia ja kokemuksia Suomen vapaussodasta - 10
    Total number of words is 3631
    Total number of unique words is 1948
    22.3 of words are in the 2000 most common words
    31.8 of words are in the 5000 most common words
    35.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kun kansa nousee: Muistelmia ja kokemuksia Suomen vapaussodasta - 11
    Total number of words is 3506
    Total number of unique words is 1979
    22.5 of words are in the 2000 most common words
    31.5 of words are in the 5000 most common words
    36.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kun kansa nousee: Muistelmia ja kokemuksia Suomen vapaussodasta - 12
    Total number of words is 3453
    Total number of unique words is 2043
    20.9 of words are in the 2000 most common words
    28.8 of words are in the 5000 most common words
    33.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kun kansa nousee: Muistelmia ja kokemuksia Suomen vapaussodasta - 13
    Total number of words is 2558
    Total number of unique words is 1701
    20.8 of words are in the 2000 most common words
    28.6 of words are in the 5000 most common words
    32.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.