Kirot: Yhdeksan-katkelmainen unelma - 1

Total number of words is 3116
Total number of unique words is 1761
17.4 of words are in the 2000 most common words
24.6 of words are in the 5000 most common words
28.6 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.

KIROT
YHDEKSÄN-KATKELMAINEN UNELMA
Kirj.
Johannes Linnankoski

1908.

HENKILÖT:
URMAS, Mervien johtaja
ORPA, hänen äitinsä
HELJÄ, Urmaan vaimo
MERTSI, veeni-valio
EILA, veeni-neito
URDIS, veeni-neito
SÄTENE, Urmaan orjatar
TAAKANKANTAJA
ROUKA, mervi-vanhin
HALLO, mervi-vanhin
HORMA, mervi-vanhin
HÄMERI, mervi-vanhin
KOVAS, mervi
KURKIA, mervi
HORHOJA, mervi
TAARO, mervi
LYYLY, mervi
IMARI, mervi
TOSISININEN
FLÖIDE, veeni-runoniekka
TIETÄJÄ
PUISMA, nuori mervi
RIPSÄ, mervi-neito
ILVI, mervi-neito
VUORI-MERVI
LAAKSO-MERVI
VANHA MERVI
NIITTY-MERVI
VANHIMMAINEN
VANHA UKKO
VIERASMAJAN ISÄNTÄ
VIERASMAJAN EMÄNTÄ
VEITAAN SANANTUOJA
JOLMA, orja
JÖNKÄ, orja
UVAS, orja
VERONHALTIJA
KAKSI MUUKALAISTA
KAKSI TORVIMIESTÄ
VEENI-VALLAKSIA
VEENEJÄ
MERVEJÄ
KIIRIKKA-POIKIA
NUORUKAISIA
NEITOJA
TIETÄJIÄ
ORJIA
KANSAA


1. VALA.

_Kansan kokoontumispaikka Mervian valta-uhrilehdossa Laakso-Merviassa.
Lehtoalanne, jonka oikealla reunalla on suurehko kivi, sen juuressa
lähde ja takana puistikkoa--vasemmalla liepeellä kunnas, jolla kasvaa
tammia, tuomia ja pihlajoita. Taustalla maankenkä kohoaa loivaksi
mäenrinteeksi punervankeltaisine petäjineen ja solakoine kuusineen.
Rinteen molemmitse sivuitse johtaa tiet, jotka yhtyvät lehdossa ja
jatkuvat leveämpänä valtatienä etualan läpi vasemmalle. Siellä, kunnaan
takana, on uhrilehto ja käräjämäki. Vasemmalla etualalla pieniä
kiemurtelevia lehtopolkuja.
On kevät. Puut keinuvat hiljaisessa tuulenvireessä, tuomet ja pihlajat
ovat valkosissaan.
Lehdossa vallitsee hiljaisuus. Sitten ääniä, huudahduksia ja iskujen
mäjähdyksiä vasemmanpuoleisella tiellä. Tietä pitkin vierii lehtoon
vinhasti visainen kiirikka. Sen jälessä juoksee neljä 16-17 vuoden
ikäistä nuorukaista, päähineettömin päin, liehuvin hiuksin, kurikat
kädessä. Muuan on täysikuntoisen miehen puvussa, toisilla vain lähelle
polvia ulottuva paidantapainen mekko--vyö uumenilla, rinnukset avoinna.
Juoksua, huutoja: Ohi vilahti! Iskekää, iskekää!
Saavat kiirikan pysäytetyksi teiden yhtymäkohdassa. Mäen laella näkyy
toisen joukon päät._
ENSIM. POIKA
Oli se hiidenmoinen huipaus!
TOINEN
Myötä-maa.
KOLMAS
Nyt pane suuruksenvoimaa heittoosi, Jorri!
JORRI
_Heiluttelee kiirikkaa_: Panenpa, taatto avita, yhdeksän miehen voimat!
_Viskaa_: Niin lentää kuin siipiorava!
TOINEN POIKA
Kuin ulvova susi--se oli heitto!
_Mäen takaa kuuluu kova mäjähdys, kiirikka lentää ilmassa takaisin ja
putoaa rinteen kohdalle tielle._
MÄELLÄ
Kuulitteko? Metsä kimahti kun iskin! _Juoksevat kiirikan luo_: Niin
mervit huhkivat! Veenit järveen! Ei armoa yhtään!
LEHDOSSA
Tuosta kivestä otamme vastuksen! _Juoksevat alaspäin_.
MÄELLÄ
_Kiirikanheittäjä_: Veenit järveen! Alta lutoa, päältä putoaa! Nyt
varokaa kinttujanne! _Kuuristuu viskatakseen_.
TORVIMIES
_Juoksee toverinsa kera alhaalta uhrilehdosta, kohottaa molemmat
kätensä_: Seis, tulimaisen vekarat! Vai kiirikkatalkoolla pyhään
juhlapuistoon, juukelit! Kyllä minä opetan! _Pojat keskeyttävät
kiirikanlyönnin ja kokoontuvat tienristeykseen_.
Kurikat pois, kurikat pois, taikka lempo perii! _Pojat heittävät kurikat
puitten väliin_.
Ja minkäs olette näköisiä, kaskitontut? Tukka torholla, sarvet otsassa,
mustat vaot poskilla--ne on juhlaväkeä!
TOINEN TORVIMIES
Ja paljain kintuin kuin karvakoipiset kyöpelit!
MUUAN POIKA
Jorrilla ei ole vielä housuja!
TOINEN
Eikä minulla.
KOLMAS
Eikä minulla.
JORRI
Mutta voimaa on että hartioita pakottaa! _Sylkäsee kouraansa_: Tules,
mies, painimaan!
ENSIM. TORVIMIES
Kyllä sinut painitan! _Pojat syöksähtävät pakoon_. No, no... Mutta
lähteelle naamanne pesemään, mustat kyöpelit! Ja sitten syrjään, kun
ihmiset tulevat. _Menevät kiireesti taustarinnettä kohti_.
ENSIM. POIKA
Juhlan jälkeen jatkamme!
TOINEN POIKA
Ja housut pois joka mies että välähtää! _Menevät lähteelle päin_.
TORVIMIEHET
_Ovat nousseet rinteen laelle. He kääntyvät toinen itään, toinen
länteen, kohottavat torvensa ja puhaltavat kaksijaksoisen toitauksen.
Hiljaisuus.
Sitten kuuluu jalankapsetta ja puheensorinaa--kumpaisellakin tiellä
näkyy ryhmä lehtoon laskeutuvia mervejä_.
[Miehillä on leveäreunuksiset liinamekot, lyhytvartiset paulakurpposet,
valtoimilla hiuksilla matala, pyöreähkö lakki. Vyössä veitsi,
tulustuhnio ja tulirauta. Naisilla liivi, naineilla naisilla lyhyt
hihallinen vaippa. Tytöillä on tukka valtoimena tai leteillä, naineilla
naisilla sykeröllä, hunnulla peitetty--kaulassa helmi- tai helynauhat.
Olkasolkien vitjoissa tai vyössä riippuu kampa, pienet keritsimet,
neulakotelo ja veitsi. Reunustuksissa, pauloissa, nauhoissa y.m.
sininen väri vallitsevana.]
LAAKSO-MERVI
_Vasemmaisessa ryhmässä katselee oikealta tulevia vuori-mervejä,
pysähtyy_: Kas!? _Heilauttaa iloisesti kättään_: Hei!
VUORI-MERVI
_Tuntee_: Hei hei!
LAAKSO-MERVI
Mistäs nyt tuulee, kun vuorikauriita laaksossa näkee?
VUORI-MERVI
_Hilpeästi_: Ka, vuorilta tuulee, vuorilta!--Terve kättä! _Kattelevat,
käyvät yhdessä alaspäin_.
LAAKSO-MERVI
Ja mitäs vuorille?
VUORI-MERVI
_Synkistyen_: Harmaata! Rajariitaa ja veripäistä painia metsä-mervien
kanssa, karhunmörinää, kaskensauhua--_sylkäsee_--ja kaarnanmaku aina
suussa!
LAAKSO-MERVI
_Huokaa_: Jumalat eivät totisesti suoneet meille lihavata asuinsijaa.
VUORI-MERVI
Jumalainko syy vai ihmisten. Kaikki nousee ja paisuu kuin sienet
sateella, mervan suku yksin kasvaa alaspäin kuin jäärän häntä.
LAAKSO-MERVI
No no, tokko alaspäinkään!
VUORI-MERVI
Alaspäin. Niin koikumme kuin nälkäiset kaarneenpojat suon ympärillä.
Mutta ne teidän keltaiset kotikärppänne--ne lihoovat ja pesivät joka
loukkoon.
TOINEN LAAKSO-MERVI
_Nauraen_: Onpa, lempo vie, pihkanmakua puheessasi! Ei ymmärrä laakson
mies tuollaista.
VUORI-MERVI
_Pysähtyy, tuikeasti_: Ei ymmärrä? Niin, sen olen kyllä matkallani
havainnut. _Osottaa erästä ohikulkevaa veeniryhmää_: Täällä Kreekan
silkit huiskaa ja Aravian helmet paistaa, täällä ylpeä hymy huulilla
heiskataan. Millä heiskataan? Meidän taljoillamme, sarvillamme ja
linnuillamme, meidän kaskiemme ydelmällä! _Lähtevät eteenpäin_: Ja mitä
me täällä juhlilla? Torkkuvaa karhuvaakunaamme näyttämässä, että
sokeakin näkisi kuinka mervankarhu nukkuu! Jumalat varjelkoot
kaarnanmaun nousemasta kesken juhlan suuhuni, silloin en----_Katoavat
oikealle puiden väliin--teiden risteyksestä kuuluu naurua.
Kansaa on yhä karttunut. Muuan ryhmä veeni-vallaksia hitain, rauhallisin
askelin._
[Puku samantapainen kuin merveilläkin, mutta paljoa loistavampi, jopa
hopealla ja kullalla kirjailtu. Useilla miehillä hopeavartainen tai
metallikiskoinen kaularengas, naisilla samoin tai helminauha. Naisilla
sitäpaitsi rannerenkaat, eräillä kultaiset tai hopeaiset ohimorenkaat,
hameiden helmuksissa pieniä kellohelyjä, runsaasti vitjoja y.m.
koristeita. Somisteissa y.m. päävärinä keltainen.]
ENSIM. VEENI
_Nauraa ylhäistä, hillittyä naurua_: Hah-hah-hah-hah-hah-hah! Etelän
vesiltä, valtakansojen vilinästä tänne kotoisten kaskinärhiemme ja
suokurppiemme juhlaan ... hah-hah-hah. Katsellaksemme kuinka he kerta
vuodessa tuulettavat noita isiltä perimiään mekkoja ja sinisiä
hetaleitaan--hah-hah-hah!
TOINEN VEENI
_Naurahtaen_: Eipä hullummasti! Mutta yksi asia, hyvät ystävät, meidän
on aina myöntäminen. _Pysähtyy, osottaa eräitä ohikulkevia mervejä_:
Katsokaas noita hartioita, tuonkin äijän-karilaan ja tuon toisen!
Niillä totisesti on oma tehtävänsä tässä maassa.
ENSIM. VEENI
Niin, no niin. Mutta nämä yhteiset juhlat ja narrinkulkueet! Kevätuhrin
voisi yhtä hyvin toimittaa paikallisissa lehdoissa ja vaalin toimittavat
joka tapauksessa vanhimmat.--Vaikka se nyt on samantekevä!
KOLMAS VEENI
Minustakin ... jotain hupia heilläkin pitää olla. Kun lapsi on tyytyväinen
lastu kädessä, älä virka mitään--voisihan se potkiakin.
ENSIM. VEENI
Nekö potkia, hah-hah-haa! Silloin ne varmaan potkivat toisiaan;
hah-hah-haa!
TOISET
Hah-hah-hah-haa! _Häipyvät vasemmalle uhrilehtoon menevälle tielle._
_Muuan mervi-ryhmä, innokkaasti keskustellen etualan poikki oikealle._
VANHA MERVI
_Nilkuttaa kainalosauvan varassa:_ Miehestä se riippuu, veljet! Kansa on
kuin seisova vesi, jonka pinnalle pitkällä tyynellä jopa nousee haiseva
keltainen kanajas. Mutta annas tulee tuulispää--pois on kanajas, vedet
kuohussa pohjia myöten. Sellainen on mies, kansan tuulispää!
TOINEN MERVI
Sepä! Ei ole miestä--koko mervan suvun seitsemässä heimossa!
KOLMAS
_Vilkkaasti:_ Mitäs, miehet, Kiirosta arvelette?
TOINEN
Ajattele vanhaa kantoa!
VANHA MERVI
Ei se ajattelemalla löydy, veljet. Se on syntymästä ja iskee kuin
haukka, kun hetkensä tulee. Kuka tietää--vaikka vielä tänään ilmestyisi!
TOINEN MERVI
Uhrilehdossa...?
VANHA MERVI
Loukas, joka liittualaiset löi ja sukumme nosti, lähti
uhrilehdosta--niin on isäni kertonut.
TOINEN MERVI
Se oli Loukas! Kaski ei kasva kahta samallaista viljaa.
VANHA MERVI
Turhaa aprikoimme--kun hetki tulee, se ilmestyy! Ja sinnes minä
äijän-käkkyrä elän--elän ukko-avita kuin kuiva oravannahka orrella ja
nilkutan tänne jok'ainoa----_Torventoitaus._
_Torvimiehet rinteen laella soittavat lehtoon päin kääntyneinä
ilmotustoitauksen. Kansa pysähtyy._
ENSIM. TORVIMIES
Veenien seppelpäät, nuorukaiset ja neidot saapuvat!
_Kansa kokoontuu kiireisesti lehdon liepeille._
JOKU JOUKOSTA
Kuka vaakunankantajana, airut?
ENSIM. TORVIMIES
Mertsi vaakunankantajana!
_Joukosta huudahduksia: Mertsi? Fylkken Mertsi! Puheensorinaa._
_Oikeanpuoleiselta tieltä kuuluu rivakkaa, nopeatahtista astuntaa.
Näkyviin sukeltautuu veeni-nuoriso, etunenässä tummakutrinen
Mertsi-valio, kantaen varren nenään köynnöksistä punottua, keltaisin
nauhoin somistettua veenien vaakunaa, joka esittää ilvestä. Tulijat
astuvat 4-henkisissä riveissä, joka toinen nuorukaisia, joka toinen
neitoja. Useiden hiuksia kiertää keltaisista kukista solmittu seppel. He
tulevat iloisesti huudahtellen ja pysähtyvät tienristeykseen oikealle,
jääden hilpeästi puhellen odottamaan._
MUUAN MERVI
_Vastapäätä veeni-nuorisoa tovereilleen:_ Missä viipynevät meidän
nuoret?
MUUAN VEENI-NUORUKAINEN
_Murtaen:_ Minkä sille mahtaa, ystävä, jos viivähtää puuropurtilon
ääressä! _Naurua veenien joukossa._
MERVI
_Astuu kiivaasti puoleen:_ Mitä...? Mitä sanoit?
VEENI-NUORUKAINEN
Ei mitään, ystävä kulta.. Puuro on hyvä ruoka, vallan hyvä! _Osa
veeni-nuorisoa tirskahtaa hillittyyn nauruun._
MERTSI
_Kääntyy päin:_ Veenit!
_Torventoitaus rinteeltä._
TOINEN TORVIMIES
Mervien seppelpäät, nuorukaiset ja neidot saapuvat!
VEENI-NUORUKAINEN
Nyt saamme piimää päälle! _Naurunpyrskähdys_.
JOKU MERVI
Ken karhuvaakunan varressa, torvimies?
TOINEN TORVIMIES
Ken...? _Katselee tietä pitkin_: Urmas karhuvaakunan varressa!
_Vasemmaiselta tieltä kuuluu harvatahtista astuntaa ja keinuvaa
verkkaista laulua. Joukon etupäässä kulkee Urmas, kantaen mervien
karhuvaakunaa, jossa liehuu sinisiä nauhoja. Tytöt oikealla 2-henkisenä
pitkänärivinä, nuorukaiset rinnalla vasemmalla. Useilla sinikukkainen
seppel.
Tytöt: Joutsen, joutsen, joutsenelintu,
Pojat: allipa alliinpoika!
Joutsenlintu jokea soutaa,
aalloilla allinpoika.
Joutsenlintu valkea lintu,
allipa aallonkarva.
Joutsen, joutsen salmelle saapi,
allipa ruovon rintaan.
Pysähtyvät vasemmalle, veeni-nuorisoa vastapäätä. Mertsi ja Urmas
astuvat keskelle._
MERTSI
_Tervehtii vaakunalla_: Veenien ilves tervehtii mervien karhua! Niinkuin
kevättaivas on tummia hattaroita paitsi, niin olkoon elämämme, Valdun
harjanteilta aina Peipen rannoille! Terve!
VEENI-NUORISO
Terve!
VEENI-KANSA
Terve!
URMAS
Mervian uudeksi onneksi kohotan mervien karhun! _Värähtäen_: Ehompi
entistään olkoon elämämme, ei niinkuin isännän ja orjan, käskijän ja
käskettävän, vaan niinkuin kahden vapaan liittoveljen. Mitä tänään on
vajaa, se huomenna täyttyköön--sen jumalat meille suokoot! Terve!
MERVI-NUORISO JA MERVI-KANSA
Terve!
_Mertsi ja Urmas vaihtavat vaakunoita ja vievät ne yhdessä lähdekivelle,
jota vasten asettavat ne vastakkain. Kansa hajoaa vilkkaasti, paikoin
kiivaasti keskustellen.
Mertsi, Urmas ja veeni-neito Eila tulevat puhellen lähteeltä._
URMAS
Älä siitä enää, Mertsi! Tuskin tiesin itsekään mitä sanoin, mutta minun
täytyi se sanoa.
MERTSI
Tiedän, muuten et olisi sanonutkaan. Ja kukapa ei mervi-kansalle hyvää
soisi--mutta sinun vertauksesi, Urmas... _Pudistaa päätään_.
URMAS
Minun vertaukseni! Oliko se niin outo? _Miettii hetkisen_: Täytyykö olla
mervi tuon kaiken tunteakseen? Olla nähnyt nuo äänettömät suot ja
korvet, joissa suku suvun perään hiipuu yksinäisenä ja unhotettuna
hautaansa? Ymmärtäisittekö paremmin erään toisen----_Häipyvät uhrilehdon
tielle.
Muuan veenivallas-ryhmä tulee kiivaasti._
ENSIM. VEENI
Se oli hävytöntä! Oliko se vastaus tervehdykseen?
TOINEN VEENI
Rauhotu, ystävä! Ei kannata.
KOLMAS
Varsinkaan kun nuorukainen joko tavotti poikamaista mahtipontta, taikka
se oli noita tunnettuja mietelmä-käenpoikasia, joita ne niin mielellään
hautovat--tunnemmehan kansan luonnonlaadun.
ENSIM. VEENI
Se ei ollut sillä äänelläkään! Ja tuollaiset huuhkaimenpoikaset ovat
nytistettävät heti paikkaansa. Annas tyhmän kansan kuullen----
_Entinen mervi-ryhmä sauvan varassa kulkevine vanhuksineen._
VANHA MERVI
Mitäs minä sanoin: sammalen alla kytee, vedet liikahtelevat!
TOINEN MERVI
Urmaan mielessä totisesti läikähti.
VANHA MERVI
Poika iski kuin vanha mies. Minne hävisi hän--kättä tahtoisin kaapaista,
minä vanha tervaskanto. Kas, Kiiro! _Viittaa vastaantulevalle
mervi-ryhmälle:_ Kiiro! _Puhuvat alennetulla äänellä, vetäytyvät
syrjemmälle.
Mertsi, Urmas ja Eila palaavat, kulkien lehdon poikki oikealle._
MERTSI
_Lämpimästi_: Nyt alan ymmärtää! _Pysähtyy, miettivästi_: Ei toinen
alla, toinen päällä, vaan rinnakkain, lomakkain kuin sormet kahdessa
yhteen liittyvässä kädessä--se oli kaunis ajatus! _Kuin itsekseen
haaveillen_: Se oli todella kaunis.. Elää tuollaiselle ajatukselle..
URMAS
Sanotko sinä, Mertsi, niin...?
MERTSI
_Mieleenjohtuman äkkivälke silmissä_: Mutta jos se ei olekkaan niin,
Urmas! Eikö voi toisinkin syntyä lujaa kokonaisuutta? _Riemuisesti_:
Voipi, voipas! Olen katsellut, kun isäni laivoja rakennetaan. Raskas
tammipölkky anturaksi alle--niin aina pannaan. Vankat tervaksiset
honkalaudat pohjaksi ja laidoiksi--alle. Mutta uljas, kevyt kuusi
mastoksi päälle. Valkoisin purjein, huippu korkeuksissa ... se se on,
joka näkyy, kulettaa, etäisille ulapoille johtaa!
URMAS
_Hymyillen_: Mutta kumpi riistan kantaa, mihin mastot
nojaavat----_Torventoitaus rinteen laelta_.
ENSIM. TORVIMIES
Tietäjät saapuvat, kevätuhrin hetki on tullut!
_Mertsi ja Urmas hakevat vaakunansa, kansa kokoontuu tienristeyksen
molemmin puolin.
Vasemmanpuoleista tietä saapuu hitain, juhlallisin askelin 9 tietäjää.
He ovat puetut pitkiin, punaisella reunustettuihin valkoisiin
viittoihin, rinnassa 6-säteinen kultatähti, päässä pienet, turkiksella
reunustetut lakit. Ensimäisenä kulkee tietäjäin vanhin, kantaen hopeista
maljakkoa. Häntä seuraa kaksi tietäjää taluttaen keskellään valkoista
uhri-orhitta. Muut jälessä parittain, eräällä pitkä veitsi, toisella
kirves vyöllä, kolmannella jousi olalla.--Kansa kahden puolen tervehtii
kättä sydämelle painamalla ja liittyy jatkona kulkueeksi, nuoriso
vaakunoineen edellä, muut jälessä. Menevät uhrilehtoon. Lehto hetken
tyhjänä.
Parvi hilpeätä mervi-nuorisoa palaa takaisin._
ENSIM. NUORUKAINEN
Mitäs me siellä--uhri on ikävä!
TOINEN NUORUK.
Vaalit samoin. Kävellään täällä.
ENSIM. NEITO
Kun päästäisiin pian kisakentälle! No, ei se kauvan kestä.
TOINEN NEITO
Saas nähdä, pojat, kummatko tänä vuonna keihäsveikassa voittavat?
KOLMAS NUORUK.
No mervit, sen tietää näkemättä!
TOINEN NEITO
Älä yhtään! Lujille se otti viime kerrallakin.
KOLMAS NUORUK.
Lujille? Se ei ole totta! Ei mervi anna koskaan veenille perää, ei
vaikka taittuis!
TOISET NUORUK.
Ei!
ENSIM. NEITO
Mutta mitäs se Urmas sanoi--kuulittekos te, pojat?
ENSIM. NUORUK.
Etkö sinä muka kuullut?
ENSIM. NEITO
Ka kuulin, mutta ymmärsittekös? Se ei ollut tavallista.
ENSIM. NUORUK.
Mitä lie ollut olevinaan!
TOINEN NEITO
Minusta siinä oli joku pistos. Äänikin oli sen makuinen.
TOINEN NUORUK.
_Nauraen_: Pistospa pistos. Ne olivat niitä Urmaan ja Mertsin välisiä
pistoksia! Komia tyttö!
ENSIM. NUORUK.
_Lyö näppiä_: Nyt sanoit! _Juhlallisesti_: Mitä meidän välillämme tänään
on vajaata, se huomenna täyttyköön--se on yhtä paljon kuin häitä vailla,
hah hah hah! _Räjähtävät kaikin pitkälliseen nauruun_.
_Uhrilehdosta kuuluu torventoitotus._
TOINEN NUORUK.
Nyt se on tehty! Nyt käräjämäelle soitetaan.
ENSIM. NUORUK.
Kierrämme tuolta sillaikaa. _Menevät oikealle puistikkoon.--Uhrilehdosta
palaa muutamia vanhuksia, mennen esilehdon läpi pois.
Mertsi, Eila ja eräs kolmas veeni-neito Urdis tulevat kiireisesti
uhrilehdosta ja poikeevat kunnaan rinteelle vasemmalle._
EILA
_Mertsille, joka rientää edellä_: Miksi tänne, Mertsi? Lähempänä olisi
ollut parempi.
URDIS
Niin, kuullutkin paremmin.
MERTSI
_Kääntyy--omituisessa, jännittyneessä mielenvireessä_: Kuuleehan
tännekkin ... ja näkee ... yhtä hyvin... Tulkaa, Eila ja Urdis!
_Saapuvat kunnaan laelle muutamien puitten alle. Ihastuneena_: Katsokaa,
paremmin näkee! Kuinka kauniilta käräjämäki tänne näyttää! Eikö
näytäkkin, Eila?
EILA
Mertsi on oikeassa! Kuinka juhlallisina vanhimmat istuvat puolipyörössä
paasillaan.
MERTSI
Niinkuin suuri ratsunkenkä mäen rinteellä!
URDIS
Ja kansa alempana kahden puolen kuin leveät hokkaimet. Onko mervejä
noin paljon enemmän kuin meikäläisiä...?
MERTSI
On, mervejä on monta vertaa--
EILA
Hiljaa! Vanhimmainen nousee puhumaan. _Kuuristautuvat kuuntelemaan_.
Neljän vanhimman on vuoro erota... Kiltje ... ja Anno ... ja--Mertsi,
sinun isäsi on yksi!
MERTSI
Minä tiedän.
URDIS
_Jännittyneenä_: Ketähän nyt valitaan?
EILA
Käskevät vanhimpain ehdottaa... Hst! _Varottaa kädellään_. Jötra ja
sinun isäsi uudestaan ... ja Nordvi ja Serker--
MERTSI
_Hiljaa_: Miksei yhtään merviä...?
EILA
_Kääntyy säihkyvin silmin_: Mervejä!?
URDIS
_Katselee_: Mervit ovat levottomia... Joku puhuu... Kukahan se mahtaa
olla?
MERTSI
_Kuuristuu lähemmä_: Minä luulen ne sanovat sitä Kiiroksi--
EILA
Kuinka jöleästi, kuin karjanpaimen!
MERTSI
_Kuuntelee jännittyneenä, toistaa itsekseen_: Kaksi merviä. Ei ole
vanhimpainpirtissä yhtään merviä... Se on oikeus ja kohtuus--
EILA
_Kiivaasti_: Karjahattu! Nyt veenit suuttuvat. Näittekö kuinka päät
kohoutuivat?
MERTSI
_Varottaa_: Vanhimmainen puhuu...
EILA
Kuinka ylhäisenä hän seisoo! Nyt hän nostaa kätensä päätökseen: koska
kukaan ei ole Kiiron ehdotusta puolustanut--
_Käräjämäeltä kuuluu jymeä joukkohuuto: Tyytymättömyyttä on_!
MERTSI
_Vääntelee käsiään_: Mitäs nyt...?
URDIS
Joku nousee veenienpuoleiselle kansankivelle. Aikooko hän puhua?
EILA
Se on Leijet! _Kuuntelevat_: Noin veeni puhuu! _loistaa_:
»Tyytymättömyyttä on» ... mutta ei häpyä... Maailman takaperäisin
heimo... Raaka metsäläis-kieli ... teidän joutsenlaulunne, unilaulunne--
MERTSI
_Tulistuen_: Tuo on liikaa!
EILA
Naulankantaan joka sana! _Kuuntelee, toistaa painokkaasti_: Kukaan ei
estä... Missä kokeneet miehenne? Astukaa nokisilta pankoiltanne alas.
_Riemastuneena_: Hyvä, hyvä! Jokos häpeätte!
MERTSI
_Hiljaisen jännittyneenä_: Eikö mervien puolelta kukaan vastaa?
URDIS
Joku vanha mervi sanoo jotain.
EILA
Katsokaa kuinka äkäisesti hänen silmänsä mulkoilevat kulmapehkojen alta!
Kuin vihainen vuoritonttu, hah hah! Veenit nauravat ... ja mervit
seisovat noloina... _Äänettömyys_.
MERTSI
_Huudahtaa äkkiä_: Kuka se oli...? Mitä hän?
URDIS
Se oli mervien puolelta--
EILA
Veenit vaativat hänet kivelle. »Poikanen kivelle!» ... ja nauravat.
_Jäävät jännittyneinä odottamaan_.
MERTSI
_Huudahtaa_: Urmas!?
EILA
Urmas, hah hah!... Katsokaa, katsokaa kuinka neuvottomana hän seisoo...
Kaikki nauravat. _Mertsi vetäytyy hämillään puunrungon taa_.
URDIS
Jo puhuu! _Toistaa_: Meillä on oikeus puolellamme. Jokaisen heimon pää
on valitsematta oikeutettu... Niin oli ennen... Kuka muutti?... Kuka
polki isäin säännön?
EILA
Varo! Veenien nyrkit kohoovat.
MERTSI
Hän puhuu niin vakuuttavasti! _Kuuntelee, toistaa_: Mitä te olette?...
Sirpale ... kauppiaita, laivanrakentajia, ammatintaitajia ... itse
kutsuimme... Ei hallitsemaan, vallitsemaan, polkemaan, pilkkaamaan,
nauramaan... Tämä on Mervia ... mervit ovat perisuku--
EILA
Se on vale!
_Käräjäkummulta kuuluu voimakas: Astu alas_!
EILA
_Harmistuneena_: Hän ei tottele!
URDIS
Nyt meikäläiset ryntäävät esiin, voi voi!
EILA
_Jännittyneenä_: Joku vanhin vaatii puheenvuoroa--
URDIS
Sinun isäsi, Mertsi!
MERTSI
_Tuskaisena_: Isä!? Mitähän hän...?
URDIS
_Kuuntelee_: Suostuu luopumaan ... että sovinto syntyisi--
MERTSI
_Riemuisesti_: Isä on aina oikea!
_Käräjämäeltä huuto: Ei yhtään! Toinen huuto: Kaksi miestä!_
URDIS
Urmas aikoo jatkaa.
_Käräjämäeltä: Alas! Sitten: Ei, jatka!_
MERTSI
_Voitollisesti_: Hän jatkaa! _Toistaa_: Tahdon jatkaa vaikka--
EILA
_Intoutuneena_: Nyt aikovat vetää hänet alas! Oikein, suurisuinen
kaarneenpoika!
MERTSI
_Värähtäen_: Se on häpeällistä! Miksei hän saisi--
URDIS
Mervit uhkaavat: jatka!
MERTSI
Kuinka varmana hän seisoo! _Toistaa_: Se on kerran sanottava! Kirous ...
veeniläisyyden kirous... Valta, rikkaus, oman heimon etu, suuret
orjajoukot, kauppareitit, kalavedet, tämän poljetun suvun polkeminen...
Ovatko orjat elämänaatos? Ovatko--_Mertsi nojautuu kiihkeästi
liikutettuna puuhun. Äänettömyys_.
_Toistaa taas hiljaa_: Muronnien veronalaisuus painaa... Jos vaino-ajat
tulisivat... Kuka iskisi?... Tekö? Olette kuin kaarna laineilla!...
Mekö? Teidän rikkautenne hyväksi, teidän vallanhalunne hyväksi?...
Kiitos! _Mäeltä kuuluu hälinäisiä ääniä. Mertsi painaa molemmin käsin
ohauksiaan. Eila on vetäytynyt syrjemmäksi, heristää kiivaasti nyrkkiä_.
_Mertsi toistaa jännittyneenä_: Heimojen kuopus... Mutta emme aina...
Tänäpänä jännitämme mieskuntoisuutemme jousen! Kaksi miestä! Odotamme
vastausta.
_Käräjämäeltä kuuluu pitkäaikaista hälinää_
URDIS
_Hätääntyneenä_: Veeni ja mervi käyvät toisiinsa käsiksi ... kansa
juoksee... Voi jumalat ja kaikki hyvät haltijat, nyt tulee tappelu!
MERTSI
_Tyyntyen_: Ne jo erotettiin... Vanhimmainen vaati hiljaisuutta...
_Kuuntelevat_.
EILA
_Toistaa värähtävällä äänellä_: Semmoisiin käsiinkö kansakunnan
kohtalo?... Ei, raakuuden edestä emme väisty... Julistan vanhimpain
ehdotuksen päätökseksi.
_Mäeltä jyrisevä: Emme hyväksy! Sitten hälinää_.
EILA
Nyt veenit lähtevät. He ovat vihaiset.
MERTSI
_Taempana_: Se on kurjaa! Eikö kukaan sovintoa yritä?
URDIS
Suurin osa mervejäkin menee--
EILA
Tuolta luikkivat häpeissään metsän läpi!
_Mertsi on kääntynyt erilleen, silmät kyyneleissä. Veenit tulevat
vinhasti uhrilehdon tietä ja kulkevat esilehdon läpi oikealle. Useat
repivät seppeleet hiuksistaan ja heittävät ne maahan. Huudahduksia:
Raakalaiset--Juhlan häpäisijät--Urmas hirtehinen--Nulikka--Kyllä vielä
opetamme!_
EILA
Joudu, Mertsi!
MERTSI
_Seisoo tuskaisena etualalle kääntyneenä_.
EILA
Mertsi!
MERTSI
_Yhä tuskaisempana--kääntyy, astuu pari askelta, pysähtyy_: Ei ei ...
menemme jälemmin.
EILA
_Kiivaasti_: Miksi?
URDIS
_On kääntynyt taas käräjämäelle katselemaan_: Mervit ovat siellä
vielä... Urmas seisoo yksin... Nyt tulee muita... Puhuvat kiivaasti...
Urmas... _huudahtaa_: mitä hän tännepäin tulee...?
_Mertsi ja Eila rientävät kunnaan laelle_.
URDIS
_Osottaa_: Tuolla! Hän tulee uhrikivelle päin.
EILA
_Vetäytyy äkkiä taapäin, huudahtaa kauhistuneena_: Oh! Mikä tuo on?
MERTSI
Missä...?
EILA
_Osottaa aivan lähelle, käräjämäen puoleiselle kunnaan rinteelle_:
Tuo... Kuinka pelottavan näköinen!
MERTSI
Ah, kuin metsän peikko! Kuinka hänen silmänsä palavat. _Vetäytyvät
takaperin, mutta kurkistavat kuitenkin uteliaina_.
TUNTEMATON ÄÄNI.
_Kunnaan takaa, kireän vihlovasti_: Minä olen ... minä olen ... minä
olen korven yksinäisyydessä teidän kiroustanne kantanut. Sinä
valehtelit, sinä valehtelit Urmas! Oman sukunne kirot teitä painaa.
Teidän kanta-isänne näki Oudan järvellä veljensä vedenhädässä. Selän
käänsi, sinne heitti, sillä hänen mieltänsä poltti veljen riista ja
vaimo. Sieltä, sieltä tulee kirot! Kukin tonkii oman kärsänsä mukaan.
Olette kuin nälkäiset kurjet kaiken maailman soilla. Missä ovat
Majatrit, missä mahtava Röydön heimo? Huuda hulluja jälestä! Nokkivat,
missä nokkivat, samoja kirojen marjoja kuin te. Nokitte, nokitte
maailman loppuun saakka... Kulette, kulette suolta suolle, kunnes tulee
maailman-äären meri vastaan, te kirotut!
Tuliko nyt meri vastaan, te mervien kissat ja koirat? Joko teille nyt
kasvaa hampaat? Jo--toisianne repiä, te sudenpenikat! Katsokaa! Tämän
iski kirveellä minun rakas veljeni--sulasta rakkaudesta hah hah hah!
Minulla oli viisi poikaa--ne vierasta syöttävät, minä olen saanut
korvessa juuria järsiä ja lutikkain punaamilla pahnoilla viereksiä.
Urmas! Sinä seisot siellä. Jauha, jauha näitä kirouksen
kuopuksia--luuletkohan sinä, pätö mies, jauhavasi hyvinkin tasaisia
jauhoja, kun kivien välissä kiljuu kirot, kirot, kirot!
_Mertsi tovereineen peräytyy kauhuissaan. Kunnaan laella näkyy takaperin
nouseva, pienikokoinen, kyömyhartiainen Tuntematon--nyrkkiin puristetut
kädet koholla, hampaitaan kiristäen:_
Kuuletteko! Mervian soissa makaa kirot--ja sieltä ne sumuna nousee,
nousee, nousee! _Tulee kiivaasti kunnaalta alas, menee oikeanpuoleiselle
tielle._
MERTSI
_Vavisten_: Se oli kamalaa!
URDIS
Tämä on kauhistuksen päivä!
EILA
Kaikki hornan henget ovat valloillaan!
URDIS
_On hiipinyt ylös kunnaalle_: Jumalat! Urmas on noussut uhrikivelle!
EILA
_Rientää Mertsin kera ylös_: Kuinka hän uskaltaa!
MERTSI
_Tyyntyen_: Hän puhuu--merveille. _Toistaa_: Kirot, kirot kaikkialla...
Sukumme perintökirot ... eriheimoisuuden verikirot... Tahdomme kirot
suistaa ... sirpaleet liittää.. suureksi, kokonaiseksi Mervan
kansaksi... Arpa on heitetty... _Kirkasee_: Jumalat, hän tempasi
puukkonsa!
EILA
Hän on tullut hulluksi ja tappaa itsensä.
URDIS
Voi, voi, voi, voi!
MERTSI
Nyt hän iski käsivar... _Peittää käsillään silmänsä. Urdis itkee_.
EILA
_Kylmäverisesti_: Hän vaan vuodattaa käsivarrestaan verta maahan.
URDIS
Niinkö...? _Katsoo. Vavisten_: Niinkuin verivalaa tehtäessä?
MERTSI
Nyt hän kohottaa kätensä... Kaikki mervit kohottavat. _Toistaa_:
Liittää mervan hajanaiset heimot lujaksi, kokonaiseksi Mervan
kansaksi--vannomme!
_Uhrilehdosta voimakkaasti, innostuneesti: Vannomme!_
_Toistaa, lämpimästi_: Nostaa Mervan päivän.. merviläisyyden hengen..
tämän halveksitun suvun mielen ja ponnen--vannomme!
_Uhrilehdosta: Vannomme!_
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Kirot: Yhdeksan-katkelmainen unelma - 2
  • Parts
  • Kirot: Yhdeksan-katkelmainen unelma - 1
    Total number of words is 3116
    Total number of unique words is 1761
    17.4 of words are in the 2000 most common words
    24.6 of words are in the 5000 most common words
    28.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kirot: Yhdeksan-katkelmainen unelma - 2
    Total number of words is 3413
    Total number of unique words is 1772
    23.0 of words are in the 2000 most common words
    30.9 of words are in the 5000 most common words
    34.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kirot: Yhdeksan-katkelmainen unelma - 3
    Total number of words is 3385
    Total number of unique words is 1782
    21.4 of words are in the 2000 most common words
    29.5 of words are in the 5000 most common words
    34.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kirot: Yhdeksan-katkelmainen unelma - 4
    Total number of words is 3432
    Total number of unique words is 1715
    21.3 of words are in the 2000 most common words
    29.4 of words are in the 5000 most common words
    34.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kirot: Yhdeksan-katkelmainen unelma - 5
    Total number of words is 3228
    Total number of unique words is 1746
    20.9 of words are in the 2000 most common words
    29.9 of words are in the 5000 most common words
    34.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kirot: Yhdeksan-katkelmainen unelma - 6
    Total number of words is 2791
    Total number of unique words is 1526
    21.0 of words are in the 2000 most common words
    29.2 of words are in the 5000 most common words
    34.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.