Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 22

Total number of words is 3419
Total number of unique words is 1910
21.8 of words are in the 2000 most common words
31.6 of words are in the 5000 most common words
38.7 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
surkea tila koski kipeästi hänen hellään, Pyhän Hengen koulussa
valistuneesen sydämmeensä. Vaan ei hän silti epätoivoon sortunut.
Hänen tarkka silmänsä näki ijankaikkisen elämän valon säteilevän
monesta silmästä, ja se todisti, ettei pelastuksen Jumala vieläkään
ollut seurakuntaansa hyljännyt. Nikolaus jatkoi työtään. Yhä
valtaavammaksi kävi hauen saarnansa, yhä voimallisempana kaikui hänen
herätyshuutonsa. Köyhäin mökeissä kuului hänen äänensä, kehottaen
ihmisiä Kristuksen seuraamiseen, ruhtinasten loistavissa saleissa
puhui hän vakavia sanoja tämän elämän turhuudesta ja ijankaikkisuuden
painavasta todellisuudesta. Ihmissydämmen salaisimpiinkin koteroihin
loi hän tarkan, ylönluonnollisen valon valaiseman silmänsä, ja
ihmeellisesti olivat henget hänelle alamaiset. Viisaan sielunpaimenen
tavoin älysi hän mitä kukin paraiten tarvitsi, sovittaen taitavasti
sanansa ihmisten erinkaltaisen tilan mukaan.
Kauan tarvitsi Herra Nikolausta viinimäkensä työssä, mutta jota
vanhemmaksi tämä uskollinen palvelija tuli, sitä innokkaammin
hän vain jatkoi työtään. Mystisyyden haaveksivat mietteet, jotka
neuvoivat häntä uskomaan noita mielikuvituksensa kauniita unelmia
Jumalan hänelle suomiksi välittömiksi ilmoituksiksi, eksyttivät hänen
epäilemättä monesti harhateille, mutta että Herran armo tuki hänen
työtään, sen todistavat monessa paikassa tapahtuneet herätykset,
joiden siunauksesta rikasta vaikutusta tulevien aikojen suureen
tehtävään ei kukaan arvaa. Paras todistus on kuitenkin Nikolauksen
kuolema. Vähän siitä, etteivät aikakirjat varmuudella tiedä mainita
hänen kuolinvuottaan. Pääasia on, että hän totuuden tunnustuksen
tähden, jota eivät kirkon suruttomat johtajat ajanpitkään kestäneet
kuulla, inkvisitsioonin tuomitsemana poltettiin. Nikolaus on siis
luettava niiden joukkoon, joiden marttyyrikuoleman kautta Herra
valmisti uskonpuhdistuksen suurta aikaa.
Saksalaisen mystisyyden etevin edustaja oli _Tauler_ (k. 1361).
Samoinkuin Eckart, kuului hänkin Dominikanein munkkikuntaan. Jo monta
vuotta oli hän hämmästyttänyt maailmaa voimallisella saarnallaan, kun
hän v. 1346 tutustui Nikolaus Baselilaisen kanssa. Tauler oli siihen
aikaan 50 vuoden ikäinen. Tuo kuuluisa "Jumalan ystävä" oli kuullut
paljon puhuttavan hänestä ja saapui hänen luoksensa Strassburgiin,
kuullaksensa "mainion mestarin" saarnaa. Tauler saarnasi, vaan
Nikolaus, joka ei tyytynyt tavallisten ihmisten vaatimuksiin, lausui
suoraan, ettei saarna miellyttänyt häntä. Ei häntä viehättänyt tuon
ylistetyn puhujan loistava esitystapa eikä hänen verraton taitonsa
saksankielen käyttämisessä saarnasta puuttui hänestä henkeä, jota
paitse kauniimmatkin sanat ovat tyhjää ihmispuhetta vain. Tauler
pyysi vierastansa viipymään luonansa, lausuen sen toivon, että hän
pitemmän ajan kuluessa saisi kuulla ainakin jonkun saarnan, johon
hän mieltyisi. Nikolaus vastasi: "te olette kyllä kunnon pappi ja
oppinut mies, vaan te ette elä, niinkuin saarnaatte. Ette ole vielä
maistaneet Pyhän Hengen suloisuutta, te riiputte lain puustavista
ja olette farisealainen". Nämä sanat, joiden painavaa, sydämmen
sisimpään tähtäävää totuutta puhujan ankaran vakaa käytös tuki.
Tekivät syvän vaikutuksen Tauleriin. Suuri muutos tapahtui hänessä:
hän nöyrtyi totuuden tuomittavaksi. Hengellinen köyhyys, se köyhyys,
joka on Herran mielen mukaan, oli tämän nöyrtymisen seuraus, uusi
elämä Jesuksessa Kristuksessa sen hedelmä. Kahteen vuoteen ei Tauler
uskaltanut saarnata, ja kun hän vihdoin sanankuulijoittensa suureksi
iloksi astui saarnatuoliin, niin ei hän saanut mitään sanotuksi:
kyynelet tukehuttivat hänen äänensä.
Dominikanit suuttuivat kovasti, kun heidän etevin puhujansa
kykenemättömyys yhtäkkiä tuli yleiseksi puheenaineeksi koko
kaupungissa, ja pilkkaavia huhuja levitettiin Taulerista kaikkialle.
Mutta tämä ei masentanut häntä, eikä hän ehtinyt kuunnella maailman
ivaa, sillä hän oli alituisesti sen Herran seurassa, joka hänen oli
kutsunut "pimeydestä ihmeelliseen valoonsa". Ja jos vanhat ystävät
hänen ylenkatseellisesti hylkäsivätkin, niin olipa sama Herra pitänyt
huolta siitäkin, että hänellä nyt oli ystävä, joka paremmin kuin muut
ihmiset ymmärsi hänen surunsa ja hänen ilonsa: tuo jalo totuuden
puolustaja Nikolaus Baselista. Hänelle uskoi Tauler luottamuksella
kaikki huolensa, hänen kauttansa sai hän monen taistelun helteessä
kokea Herran armoa syntisiä kohtaan.
Jota todellisempaa Taulerin kääntyminen oli, sitä parempia hedelmiä
oli se ennen pitkää vaikuttava muissakin, sillä sen ytimenä oli
Herran voima. Tauler astui jälleen saarnatuoliin, ja nyt täytyi
suruttomimpainkin ihmisten myöntää, ettei hän milloinkaan ennen ollut
niin valtaavan voimallisesti saarnannut. Tekstinä oli Math. 25:nen
luvun 6 värssy: "katso ylkä tulee, menkäät ulos häntä vastaan".
Tauler puhui uskovaisen likeisestä yhteydestä Herran kanssa ja
siitä vuotavasta riemusta, joka saa ihmisen kaikki unohtamaan.
"Se on totta" kuului liikutuksesta vapisevan äänen todistus, ja
lausuja, eräs mies, kaatui tainnoksissa lattialle. Tauler vain
jatkoi saarnaansa. "Lakkaa, lakkaa" huudettiin väkijoukosta, "sillä
hän kuolee käsiimme". Mutta saarnaaja vastasi: "jos ylkä tahtoo
viedä morsiamensa kotia, niin tahdomme kernaasti siihen suostua".
-- Voimallinen oli tämä saarna, ja yhtä valtaavasti saarnasi Tauler
monesti sittemminkin, herättäen lukemattomia synnin, unesta ja
vuodattaen lohdutuksen öljyä moneen särjettyyn sydämmeen.
Tauler oli syvämielinen mies sanan oikeassa merkityksessä. Hänessä
pääsi evankeliumin valo, joka keski-ajan pimeinä vuosina oli
useimmilta hurskailtakin ihmisiltä miltei kokonaan salattu, suuria,
vaikuttamaan. Sillä jos meidän täytyykin myöntää, että tuo painava
totuus "Kristus meidän edestämme" ei pääse täyteen oikeuteensa
hänen uskonnollisessa katsantotavassaan, on tämä katsantotapa,
epäilemättä monessa suhteessa raamatun mukainen ja ihmeteltävän
syvä. Etenkin, tutki Tauler Herran kärsimisen historiaa. Se oli
hänen "yliopistonsa", jonka rinnalla kaikki muut opinahjot olivat
verrattoman köyhät. "Synti ja sen viettelykset katoavat Herramme
haavoissa. -- Niinkuin lumi sulaa tulen ääressä, niin sulaa syntikin
Jesuksen rakkautta hehkuvissa haavoissa. Rakkaus nielee ne kaikki"
niin kuuluu hänen todistuksensa, ja se on saavutettu kokemuksen
kautta, rukouksissa ja kilvoittelevan uskon kapealla tiellä.
Kirkon määräämiä n.s. hyviä töitä ei hän saarnoissaan teroittanut
ihmisiin; päinvastoin puhui hän vakavia, uskonpuhdistuksen aamukoiton
valaisemia sanoja tekopyhyyttä ja itsevanhurskautta vastaan. Eipä
kummallista, että myöhempien aikojen jaloimmat henkilöt, niinkuin
Arndt, Spener, Luther y.m. ovat pitäneet tätä keski-ajan mystikkoa
mitä suurimmassa arvossa, monesti kertoen hänen syviä, sisälliseen
uskonelämään perehtyneitä mietteitään. Taulerin kuuluisimmat
teokset ovat hänen saksankielellä pitämänsä saarnat sekä _"Jesuksen
köyhän elämän seuraamisesta"_ niminen kirja. Lainaamme tähän otteen
viimmemainitusta kirjasta:
"Suurten kiusausten hetkinä ottaa Jumala ihmiseltä kaikki mitä
Hän ennen hänelle on antanut. Hän vaatii silloin ihmistä syvään
miettimään, millainen hänen tilansa on, jotta ihminen itse näkisi
ja tunnustaisi, mitä hänellä itsellä on ja mitä hän oman voimansa
turviin jätettynä voipi. Silloin jää ihminen aivan yksinään, niin
ettei hän Jumalasta mitään tiedä, ei tunne armoa ensinkään, ei
lohdutusta eikä mitään, jota hänellä ennen on ollut. Sillä kaiken
tämän salaa Jumala meiltä, niin ettemme tiedä, minne kääntyä.
Semmoisina hetkinä on tärkeätä, että ihminen käyttäytyy Jumalan
tarkoituksen mukaan, kuuliaisena antautuen Hänen vapaalle tahdolleen
ja tuomiolleen. Suuri oli pyhien veritodistajain uhri, kun antoivat
henkensä totuuden puolesta, vaan heillä oli kuitenkin Jumalan
sisällinen lohdutus, niin että tuskia pilkaten iloisina kärsivät
kuoleman, mutta ei mikään kärsiminen ole verrattava sen ihmisen
tuskaan, jonka koetusten hetkinä täytyy kaivata Jumalan lohdutusta.
Se tuska on kaikista tuskista suurin. Sillä silloin heräävät
sydämmessä kaikenkaltaiset onnettomat ajatukset, kaikki synnit ja
kiusaukset, jotka ihminen jo ennen on voittanut; ne ahdistavat häntä
uudelleen paljoa kovemmin kuin konsanaan ennen, paljoa kiivaammin
kuin siihen aikaan, jolloin hän vielä synneissään makasi. Tämmöisinä
hetkinä tulee ihmisen kärsivällisesti odottaen antautua Jumalan
tahdolle niin kauan kuin Hän tahtoo".
Samaan suuntaan kuin Tauler puhui ja kirjoitti _Henrik Suso_. Mutta
hän ei ollut läheskään niin syvä ja lahjakas eikä hän ole luonut
paljo itsenäistä. Jo lapsena rupesi hän Dominikanein munkkikunnan
jäseneksi, tutkien innostuksella etenkin Salomonin kirjoja. Suso
vaikutti pääasiallisesti naisiin, jotka rakastivat hänen lempeää,
sydämmen hellimpiin tunteisin tähtäävää, vertauksista rikasta
saarnaansa. Mutta ei häntä silti lihan evankeliumin pintapuoliseksi
julistajaksi saa sanoa. Päinvastoin. Ristin tien osottajana hänkin
esiintyi, parannuksesta ja elävästä uskosta hänkin puhui. Suso kuoli
v. 1365. -- Suson elämäkerran kirjoitti hänen ystävänsä _Elisabet
Stagel_, joka oli nunnana Toessin luostarissa. Monta kaunista
kertomusta sisältää hänen kirjansa. Tekijä kertoo muun ohessa, että
Suso kielsi nunnia antaumasta tuon rajattoman itsensäkidutuksen
uhriksi, joka siihen aikaan etenkin naisluostareissa oli hyvin
yleistä. "Rakas Vapahtaja" niin oli Suso lausunut "ei sanonut:
ottakaat minun ristini päällenne, vaan Hän sanoi: jokainen ottakoon
ristinsä päällensä".
Saksalaisista mystikoista puhuessamme, emme saa unohtaa erästä
kirjaa, joka on tunnettu nimellä _"Saksalainen Teologia"_. Se
sisältää paljon hyvää ja on vaikuttanut suuria Jumalan valtakunnan
palveluksessa. Luther piti sitä erinomaisen suuressa arvossa ja luki
sitä ahkeraan. -- Kirjan tekijä on tuntematon.
Likeisesti sukua näiden saksalaisten mystikkojen kanssa oli
_alamaalainen Juhana Ruysbrock_ (k. 1381). Yksinäisyydessä vietti
tämä haaveksivaan uskonnolliseen elämään mieltynyt, luultujen
ylönluonnollisten ilmoitusten viehättämä mystikko onnellisimmat
hetkensä. Käytännölliselle kristinuskolle hän vieraantumistaan
vieraantui. Messuakin toimittaessaan saattoi hän niihin määrin joutua
tunteittensa valtaan, että hän tainnoksissa kannettiin pois kirkosta.
-- Ruysbrockin paras kirja on _"Hengellisten häitten kunnia"_.
Paljon olisi sanomista näistä keski-ajan syvän miettimisen
merkillisistä edustajista. Se siemen, jonka he kylvivät ihmisten
sydämmiin, iti ja kantoi rikkaita hedelmiä kristikunnassa. Mutta
valitettavasti he eivät päässeet käsittämään p. Raamatun ääretöntä
arvoa, sillä he eivät ymmärtäneet, että totuus löytyy ehdottomasti
puhtaana ainoastaan tässä elävässä lähteessä, "isällinen sana" eli
"valo", johon he luottivat, johdatti heitä sitä vastoin monesti
väärälle tielle. Mutta älkäämme unohtako, minkä ajan lapsia he
olivat, jotta emme eksyisi heihin sovittamaan meidän aikamme
katsantotapaa, jota he rukouksissa taistellen ja uskossa kilvoitellen
ovat valmistaneet.


III.
Juhana Vikleff.

-- älkäät antako missään peljättää teitänne vastaanseisojilta.
Joka tosin heille kadotuksen merkki on, mutta teille autuudeksi
ja se on Jumalalta.
Sillä teille, on lahjaksi annettu Kristuksen puolesta, ei
ainoasti että te hänen päällensä uskotte, mutta myös kärsitte
hänen tähtensä. Filipp. 1: 28-29.
Ylpeästi oli Innocentius III laskenut Englannin paavikunnan
valtaistuimen juureen, vastaanottaen sen kuninkaalta vasallivalan.
Mutta jo siihen aikaan ilmaantui, kuten ennen on mainittu, tuon
syvään nöyryytetyn kansan riveissä heräjävän vapauden vastarintaa,
joka aikojen kuluessa oli kasvava vastustamattomaksi voimaksi.
Kovan sorron alaisena oli Englanti kuitenkin vielä kauan. Paavit
kiskoivat suuria veroja, kerjäläismunkkien vaatimukset kasvoivat
kasvamistaan, ja taitavasti sammuttelivat papit siellä täällä
syttyvää valoa, masentaen vastarintaa. Yhä edelleen koettivat he
nukuttaa kansaa kuolleella, raamatusta poikkeavalla saarnallaan,
yhä rohkeammin turmelivat he sanankuulijoitaan ylöllisellä ja
epäsiveellisellä elämällään. Niin -- keski-ajan yön pimeässä nukkuu
vielä Britanniankin kansa, mutta joka tarkkaan katselee sen maita,
hän huomaa, että Pyhän Hengen tuulahdus alkaa poistaa sumut tuon
kuuluisan saariston rannoilta, ja näkee, miten taivaan reunalla
päivä jo vähän ruskottaa. Siellä täällä heräävät ihmiset, ja väleen
kuuluu sorretun Siionin muureilta vartijan ääni, jonka vertaista
ei keskiaika konsanaan ennen ole kuullut. Raamattu kädessään astuu
Herran voiman tukemana taistelutantereelle alkavan uskonpuhdistuksen
ensimmäinen varsinainen edustaja _Juhana Vikleff_.
Vähän tiedämme tämän merkillisen miehen aikuisemmista
elämänvaiheista. Kun hän noin v. 1360 alkoi julkisesti esiintyä,
oli hän jo 36 vuoden ikäinen. Hirmukuolema oli syvämieliseen
nuorukaiseen tehnyt valtaavan vaikutuksen. Nöyrtyen pyhän Jumalan
edessä, rukoili hän hartaasti viisautta ja valoa ylhäältä, jotta hän
löytäisi elämän tien. Sen rukouksen kuuli Herra. Raamatusta, jota
Vikleff siitä alkaen ahkeraan luki, löysi hän mitä hänen totuutta
etsivä henkensä kaipasi. Jota enemmän hän viljeli tätä kirjojen
kirjaa, sitä selvemmin hän huomasi, kuinka kauas katolinen kirkko
oli poikennut totuuden tieltä. Yhä paremmin älysi hän jokaisen
kristityn vastuunalaisuuden Jumalan edessä ja yhä selvemmin kuuli hän
Hengen kehottavan vaatimuksen: ryhdy taisteluun valheen ja pimeyden
valtoja vastaan. Vaan Vikleff ei ollut noita pintapuolisia, omaan
voimaansa luottavia profeetoja, jotka heti luulevat kaikki tietävänsä
ja kaikkeen pystyvänsä. Hän kävi Pyhän Hengen koulua, jossa ei
silmänräpäyksessä valmistuta. Hän kasvoi viisaudessa ja varttui
hengessä totuuden suurta taistelua taistelemaan.
Harjoitettuaan opintoja Oxfordissa, pääsi Vikleff Baliolin kollegion
esimieheksi v. 1361. Kaksi vuotta myöhemmin sai hän teologian
tohtorin arvon, joka oikeutti häntä pitämään luentoja uskonopissa.
Päästyään Kanterburyn kollegion esimieheksi (1365), alkoi Vikleff
yhä rohkeammin Jumalan sanan valossa kateederista julistaa uskonnon
totuuksia, jonka ohessa hän monesti saarnatuolistakin kylvi totuuden
siemeniä kansalaistensa sydämmiin. Hänen esityksensä oli valtaavan
voimallista, opettavaa ja syvää, ja kauas kuului hänen sanojensa
kaiku, sillä niitä kannatti totuuden oma sisällinen voima.
Vikleffin julistamat mielipiteet paavikunnan mielivaltaisista,
vaatimuksista, joita jo ennen hänen aikojaan Englannissa oli
vastustettu, juurtuivat juurtumistaan tuohon itsetietoisuuteen
heräjävään kansaan. Valtion johtavat henkilöt asettuivat hänen
puolelleen, valmistautuen vastarintaan. Kun Urbanus V v. 1365
yhä jyrkemmin alkoi vaatia tuon ennen suostutun veron maksamista
paavikunnalle, kieltäytyi kuningas _Edvard III_ parlamenttinsa
tukemana yhtä jyrkästi sitä maksamasta. Vikleff puolusti kateederista
parlamentin päätöstä. Turhaan raivosivat Rooman ystävät, turhaan
koettivat he näyttää toteen, että paavi, joka muka oli Englannin
läänitysherra, kanoonisen lain mukaan olisi oikeutettu vaatimaan jos
mitä. Heitä ei enää uskottu, sillä uusi aika oli jo koittanut, ja
koko paavikunnan perikatoa ennustivat Vikleffin sanat: "kanooninen
laki ei merkitse mitään, jos se Jumalan sanaa vastustaa". Urbanuksen
täytyi luopua läänitysveroa Englannilta vaatimasta, eikä koko
kysymystä sittemmin kukaan hänen jälkeisistäänkään ainakaan
julkisesti ottanut puheeksi.
Vikleffin herätyshuutojen innostuttamana alkoi Englannin hallitus
ja kansa yhä jyrkemmin vastustaa katolista kirkkoa. V. 1375
lausuttiin alahuoneessa: "Rooman lähettämät hengelliset miehet ovat
kuningaskunnalle vaarallisemmat kuin Juutalaiset ja Sarasenit.
Jokainen paavin lähettiläs, joka Englannissa oleskelee, ja jokainen
Englantilainen, joka Rooman hovissa oleskelee, on kuolemalla
rangaistava". Samaan aikaan saarnasi Vikleff: "evankeliumi on
uskonnon ainoa lähde. Rooman paavi on varas, eikä hänellä suinkaan
ole oikeutta koko maailmaa rangaista, vaan päinvastoin saavat
alhaisemmat papit, jopa maallikotkin, häntä nuhdella". Huonoja
enteitä katolisen kirkon tulevaisuudelle Englannissa!
V. 1375 sai Vikleff _Lutterworthin_ kirkkoherrakunnan. Siellä
asui hän siitä alkaen enimmiten, ahkeraan saarnaten ja muutenkin
uskollisesti hoitaen paimenvirkaansa, pitäen sen ohessa yhä edelleen
luentoja Oxfordissa, missä hän ajottain oleskeli. Herättääksensä
tietämättömyyteen ja hengelliseen välinpitämättömyyteen uupunutta
kansaa, päätti Vikleff lähettää saarnaajia maan kaikkiin osiin
julistamaan evankeliumia ihmisille. "Jos munkit" sanoi hän "kulkevat
pitkin maata, kaikkialla saarnaten pyhimysten taruja ja Trojan sodan
seikkailuja, niin tulee meidän Jumalan kunniaksi tehdä mitä he
säkkiensä täyttämiseksi tekevät. Meidän tulee panna toimeen laaja ja
matkustava evankeliumin saarnaaminen sielujen kääntämiseksi Jesuksen
Kristuksen tykö". "Köyhät papit", joiksi Vikleffin lähettämiä
saarnaajia nimitettiin, vaikuttivat monissa paikoin suuria Englannin
kansassa. Heillä olikin tämä opettajansa terottama jalo käsky:
"lähtekäät saarnaamaan! Tämä on kaikkein korkein työ; mutta älkäät
tehkö niinkuin papit, jotka saarnattuansa istuvat ravintoloihin ja
pelipöydän ympärille tahi kuluttavat aikansa metsästykseen. Kun
olette saarnanne päättäneet, niin käykäät sairasten, vanhusten,
köyhien, sokeiden ja ontuvien luona ja auttakaat heitä kykynne
mukaan". -- Mutta ennen kaikkea tahtoi Vikleff kaikkien luettavaksi
avata kirjojen kirjan, jotta jokainen itse saisi tutkia, mikä Jumalan
hyvä ja täydellinen tahto on. Hän ei osannut raamatun alkukieliä,
mutta hän hankki itselleen versio vulgatan (katso I osa) paraat
käsikirjoitukset, joita hän alkoi kääntää kansansa kielelle.
Ei saattanut katolinen kirkko tyyneenä katsella tätä
uskonpuhdistuksen yhä kirkastuvaa aamukoittoa. Papit ja munkit
olivat raivoissaan: tavalla tahi toisella oli Vikleff pakotettava
vaikenemaan. Se oli heidän voimaton tuumansa -- Herra oli päättänyt
toisin.
Toukokuun 30 p:nä 1377 julisti Gregorius XI, jolle Englannin papit ja
munkit olivat toimittaneet otteita tuon rauhanhäiritsijän luennoista
ja saarnoista, hänen kerettiläiseksi. Hän määräsi niinikään,
että Vikleff heti oli vangittava ja oikeuden edessä tutkittava.
Väkivaltaisiin toimiin eivät asianomaiset kuitenkaan saattaneet
ryhtyä, kun, valtio ja kansa kannatti tuota suurta opettajaa.
Uskonpuhdistaja kirjoitti kirjan puolustuksekseen ja saapui
Lontooseen vastaamaan sanoistansa (1378). Kokous oli meluinen ja
keskustelu kiivasta. Molemmin puolin lausuttiin uhkaavia, intohimojen
synnyttämiä sanoja. Vikleff yksin pysyi maltillisena ja tyyneenä,
mutta samalla horjumattoman vakaana. Kokous ei voinut mitään
aikaansaada, kun näet hallitus vaati piispoja lakkauttamaan kaikki
hankkeet uskonpuhdistajaa vastaan. Uhkaavia sanoja kyllä kuului
katolisen kirkon puolustajain joukosta, vaan ei siitä apua ollut:
Vikleff poistui kokouksesta voittajana.
Yhä rohkeammin vain jatkoi uskonpuhdistaja työtään. Raamatun
erehtymätön sana johdatti häntä kirkkaudesta toiseen, opettaen häntä
vakavin askelin kulkemaan eteenpäin. Vikleff tiesi, että Herra oli
hänen kanssansa. Sentähden hän ei horjunut, vaikka tulevaisuus
monesti näytti hyvinkin pimeältä. Kun hän esim. kerran kovasti
sairastui, ja kerjäläismunkit, joita vastaan hän usein ankarasti
oli puhunut, saapuivat hänen luoksensa, vaatien häntä ainakin
ijankaikkisuus silmien edessä, peruuttamaan oppinsa, vastasi sairas
ylönluonnollista vakuutusta säteilevin silmin: "minä en kuole, vaan
elän ja olen munkkien pahoja tekoja ilmi tuova". Niin kävikin.
Vikleff parani ja väleen kaikui hänen valtaava äänensä vielä
voimallisemmin kuin ennen kauhistukseksi kaikille niille, jotka,
vihaten valkeutta, koettivat karttaa hengen miekkaa, joka kirkkaana
välkkyi uskonpuhdistajan kädessä.
Vuosi 1380 on tärkeä vuosi koko kristikunnan ja etenkin Englannin
kansan historiassa. Silloin valmistui nim. Vikleffin raamatunkäännös.
Munkit valittivat: "evankeliumin helmeä heitetään kaikkialle, ja
siat tallaavat sitä", ja moni uskonpuhdistajan ystävistäkin piti
raamatun kääntämistä kansan kielelle rohkeana, miltei turmioa
tuottavana tekona. Mutta Vikleff ei epäillyt, vaikka häntä yhä
kiivaammin ahdistettiin ja kerettiläisyydestä syytettiin. "Tahdotteko
kerettiläiseksi tuomita Jumalan pyhää Henkeä, joka antoi apostoleille
evankeliumin kaikilla kielillä?" kysyi hän totuuden valistuneen
puolustajan vakaalla luottamuksella. Selvänä on hänellä jo se
horjumaton totuus, että Jumalan sana on ihmisten ainoa erehtymätön
ohje, ja tätä totuutta, johon koko uskonpuhdistuksen aate perustuu,
aikoo hän puolustaa viimmeiseen hengenvetoonsa asti. Ja saman sanan
valossa näkee hän yhä selvemmin, miten väärin katolinen kirkko
käsittää etenkin synnin ja armon painavan kysymyksen, ja hänen
sydämmessään vakaantuu vakaantumistaan uskonpuhdistuksen toinenkin
suuri perusaate, se nim., että ihminen vanhurskautetaan Jumalan
edessä _uskon_, eikä lain töiden kautta. Hän on päässyt sille
kalliolle, jonka nimi on Jesus Kristus, eivätkä helvetin voimat voi
häntä temmata alas.
Pintapuolisesti me Vikleffin tehtävää arvostelisimme, jos sitä
kummastelisimme, että hän muutamissa opinkappaleissa erehtyi.
Keski-ajan yö loi pimeät varjonsa hänen kirjoituspöydälleen,
himmentäen häneltä joskus Jumalan sanan valon, jonka ääressä hän
työskenteli. Niin kävi esim. Hänen tutkiessaan ehtoollisopin
syvää salaisuutta. Hyläten muuttumisopin, eksyi hän näet siihen
katsantotapaan, etteivät ehtoollisvieraat nauti kuin kirkastetusta
Vapahtajasta valuvaa voimaa ja että leipä ja viini siis ainoastaan
_kuvaavat_ Kristuksen ruumista ja verta. Sanan valossa älyten, miten
mielivaltaisesti katolinen kirkko oli käsitellyt pyhän ehtoollisen
asetussanoja, eksyi Vikleff vastakkaiseen erehdykseen, jota jo
Berengarius Toursilainen y.m. vallanhimoisen katolisen kirkon
sortamat vastustajat erehtyivät puolustamaan. Niinikään kannatti hän
Augustinuksen armonvalitsemissoppia sekä piti kirkkoa ainoastaan
valittujen yhdistyksenä. "Kuinka voi häntä (paavia) pitää päänä,
joka voipi tulla perkeleeksi helvetissä, mitenkä kirkkona sitä,
joka on luopunut, harhaoppinen ja täynnä Jumalan pilkkaa?" kysyi
Vikleff. Oudoksuisimmeko että hän taistelun helteessä, katolisen
kirkon turmeluksen ympäröimänä ja totuuden rikollisten väijymättä,
joskus oli liika rohkea hävittäessään kristikunnan turmeltunutta
opinjärjestelmää ja rakentaessaan uutta?
Vikleff oli lausunut niin rohkeita sanoja ja hänen suuri työnsä
uhkasi siksi selvästi keski-ajan koko katsantotapaa perikadolla,
ettei kirkko saattanut jättää häntä rauhaan. Uskonpuhdistajan
mainetta ei saavuta kukaan kokematta oman aikansa vihaa. Semmoiset
miehet ovat vihityt taisteluun, ja tämä taistelu on samassa määrässä
kovaa, kuin he, ihmisiä pelkäämättä, puhuvat totuuden vakaata
kieltä. Vikleff ei ole poikkeuksena tästä historian muuttumattomasta
todistuksesta.
Kiivain kaikista Vikleffin vastustajista oli Kanterburyn arkkipiispa
_Villiam Kourtenay_. Jo kauan oli hän koettanut rakentaa salpoja
uskonpuhdistuksen kasvavalle virralle, jonka kohoavat aallot
uhkasivat Englannin katolista kirkkoa perikadolla. Toukokuun 17 p.
1382 kokoontuivat valtakunnan piispat ja muut mahtavat henkilöt
Lontooseen tutkimaan Vikleffin "harhaoppisia" kirjoja ja tuomitsemaan
niiden tekijää. Kymmenen Vikleffin väitteistä, joista etenkin hänen
ehtoollisoppinsa herätti suurta melua, julistettiin harhaoppisiksi.
"Jos tämä kerettiläinen" lausui arkkipiispa, "alati saa vedota
kansan intohimoihin, niin on perikatomme varma", vaatien hallitusta
ryhtymään tehokkaisin toimiin Vikleffiä vastaan. Kuningaskin liittyi
vastustajiin, antaen luvan heittää vankeuteen jokaisen, joka
uskaltaisi tuomituita väitteitä puolustaa.
Ihmeellisesti hoitaa Herra omiansa täällä muukalaisuuden maassa.
Etenkin on Hänen merkillinen kuljetuksensa nähtävänä noiden
suurten uskonsankarien elämänvaiheissa, jotka Hän asetti totuuden
puolustajain eturiviin. Yksi niitä oli Vikleff. Jota likemmäksi hänen
elämänsä lähestyi loppuansa, sitä kovemmaksi kiihtyi taistelu. Jo
Lontoon kokouksessa täytyi hänen kokea, että ystävä toisen perästä
luopui hänestä juuri silloin, kuin hän ihmisten käsityksen mukaan
olisi ystäviä tarvinnut. Kalpeat ovat hänen kasvonsa, taisteluista ja
väsymättömästä työstä riutuneet hänen voimansa, mutta voimallisempana
kuin ennen, jolloin lukuisat ystävät häntä innostuksella puolustivat,
seisoo hän nyt yksin Herran tukemana kokouksen edessä. Vakaana
korottaa hän valkosta päätään, lausuen tyyneesti: "evankeliumin oppi
ei ole koskaan hukkuva".
Vaikka kuningas ja lordit olivat piispojen puolella, ei Vikleffin
sortamisesta kuitenkaan sillä kertaa mitään tullut, sillä parlamentin
alahuone, johon hän vetosi, kannatti häntä. Viekas Kourtenay ei
kuitenkaan siitä masentunut. Hän lähti heti Oxfordiin saadaksensa
yliopistoa puolelleen. Yritys onnistui. Vikleffin täytyi kokea,
että sama opinahjo, jossa hän niin ahkeraan oli virittänyt uuden
ajan valoa maailmalle, asettui totuuden vastustajain puolelle. Sitä
urhoollisempana vain odotti vanhus lähestyvää myrskyä. Vaikka hänen
ruumiinvoimansa jo olivat hyvin masentuneet, saapui hän Kourtenayn
Marraskuussa samana vuonna toimeenpanemaan kokoukseen Lontooseen.
Siellä hän piti ankaran puheen katolisen kirkon turmeluksesta. Se
päättyi näillä sanoilla: "totuus on voittava". Ikäänkuin aavistaen,
että lukematon, vaikka näkymätön vartijajoukko suojeli Vikleffiä, ei
kukaan läsnäolijoista koettanutkaan häntä estää, kun hän, päätettyään
puheensa, tyyneenä poistui kokouksesta. -- Hän palasi Lutterworthiin
jatkamaan keskeytettyä työtään.
Ennen pitkää ryhtyi paavikin taisteluun. Hän kutsui Vikleffin
Roomaan, vaan uskonpuhdistaja ei noudattanut käskyä. Ei ihmispelko
häntä estänyt lähtemästä -- Vikleff ei pelännyt ihmisiä! -- vaan
hänen yhä heikommaksi käynyt terveytensä teki matkan mahdottomaksi.
Mutta kyllä paavi silti sai kuulla Vikleffin puolustuksen.
Lutterworthista kirjoitti uskonsankari: "Minä uskon, että Rooman
paavi ennen kaikkia muita on velvollinen rupeamaan Kristuksen
evankeliumin alamaiseksi, sillä suurin ei ole se, joka itsellensä
kokoo korkeimpia maallisia arvonasteita, vaan se, joka uskollisimmin
Herraa seuraa. Ei kenenkään uskovaisen pidä paavia seurata, jos ei
paavi Jesusta Kristusta seuraa. Paavin täytyy Jesuksen Kristuksen
esimerkin mukaan valtiolle antaa takaisin maallinen valtansa ja
voimakkaasti kehottaa papistoansa tekemään samaa. Jos oman tahtoni
mukaan saattaisin ruumistani käskeä, niin tulisin todellakin Rooman
paavin luokse, mutta Herran kuritukset ovat minulle muuta osottaneet
ja opettaneet minua enemmän tottelemaan Jumalaa kuin ihmisiä".
Jos kenenkään elämänvaiheissa, niin toteutuvat Vikleffin taistelussa
totuuden puolesta Herran sanat: "Eikö kaksi varpuista yhteen ropoon
myydä? ja yksi heistä ei putoa maan päälle ilman teidän Isättänne.
-- -- -- Älkäät siis peljätkö: te olette paremmat kuin monta
varpuista". Ken on voimallisemmin iskenyt paavikunnan paheisin,
ken säälimättömimmin paljastanut katolisen kirkon turmeluksen, sen
papiston synnit, jumalanpalveluksen maailmalliset, ihmissääntöihin
perustuvat turhamieliset menot ja opin suuret erehdykset, kuin hän --
ja kuitenkin: ei yksikään koskenut häneen! On kyllä totta, että hänen
täytyi paljon kärsiä, että marttyyrikuoleman kauhut tuon tuostakin,
etenkin hänen elämänsä viimme vuosina uhaten likenivät Lutterworthin
pappilaa, missä uskonpuhdistaja kirjoituspöytänsä ääressä viritti
evankeliumin valoa kristikunnalle, mutta Herra poisti kaikki
vaarat. Pimeyden vallat eivät voineet estää Vikleffiä valmistamasta
tuota jaloa teosta, johon hän elämänsä illalla oli ryhtynyt ja
jonka kautta hän vielä kauan kuolemansa jälkeen oli saarnaava
uskonpuhdistuksen suurta aatetta maailmalle. Sen nimi on _Trialogus_.
Käyttäen puheenvaihdon kuvaavaa muotoa, asettaa Vikleff _"totuuden"_
kysymyksiä esittämään, _"valheen"_ vastaväitteitä tekemään sekä
_"ymmärryksen"_ edustamaan puhdasta oppia. Valtaava nero, tosi
kristityn valistus ja totuuden puolustajan urhoollisuus tukee tämän
mainion, Herran armon turvissa syntyneen kirjan sanoja.
Mutta jo lähestyi se hetki, jona Herra oli kutsuva tuon uskollisen
palvelijansa lepoon. Oli Joulukuun 29 päivä 1384. Vikleff oli
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 23
  • Parts
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 01
    Total number of words is 3181
    Total number of unique words is 1928
    19.5 of words are in the 2000 most common words
    29.9 of words are in the 5000 most common words
    36.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 02
    Total number of words is 3273
    Total number of unique words is 1933
    20.7 of words are in the 2000 most common words
    30.9 of words are in the 5000 most common words
    38.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 03
    Total number of words is 3269
    Total number of unique words is 1998
    20.0 of words are in the 2000 most common words
    29.2 of words are in the 5000 most common words
    36.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 04
    Total number of words is 3339
    Total number of unique words is 1955
    20.6 of words are in the 2000 most common words
    31.9 of words are in the 5000 most common words
    38.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 05
    Total number of words is 3334
    Total number of unique words is 1927
    20.3 of words are in the 2000 most common words
    30.5 of words are in the 5000 most common words
    36.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 06
    Total number of words is 3362
    Total number of unique words is 1965
    20.2 of words are in the 2000 most common words
    31.4 of words are in the 5000 most common words
    37.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 07
    Total number of words is 3371
    Total number of unique words is 2015
    19.6 of words are in the 2000 most common words
    29.3 of words are in the 5000 most common words
    36.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 08
    Total number of words is 3349
    Total number of unique words is 1913
    20.5 of words are in the 2000 most common words
    29.6 of words are in the 5000 most common words
    37.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 09
    Total number of words is 3326
    Total number of unique words is 1955
    20.6 of words are in the 2000 most common words
    31.1 of words are in the 5000 most common words
    38.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 10
    Total number of words is 3339
    Total number of unique words is 1898
    20.7 of words are in the 2000 most common words
    31.3 of words are in the 5000 most common words
    38.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 11
    Total number of words is 3268
    Total number of unique words is 1964
    19.2 of words are in the 2000 most common words
    29.3 of words are in the 5000 most common words
    36.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 12
    Total number of words is 3293
    Total number of unique words is 1923
    20.5 of words are in the 2000 most common words
    31.4 of words are in the 5000 most common words
    39.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 13
    Total number of words is 3356
    Total number of unique words is 1932
    20.4 of words are in the 2000 most common words
    31.7 of words are in the 5000 most common words
    38.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 14
    Total number of words is 3300
    Total number of unique words is 1942
    19.9 of words are in the 2000 most common words
    29.1 of words are in the 5000 most common words
    35.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 15
    Total number of words is 3323
    Total number of unique words is 1942
    21.0 of words are in the 2000 most common words
    32.1 of words are in the 5000 most common words
    39.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 16
    Total number of words is 3324
    Total number of unique words is 1971
    19.9 of words are in the 2000 most common words
    29.9 of words are in the 5000 most common words
    35.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 17
    Total number of words is 3280
    Total number of unique words is 1958
    20.9 of words are in the 2000 most common words
    30.6 of words are in the 5000 most common words
    37.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 18
    Total number of words is 3340
    Total number of unique words is 1916
    21.9 of words are in the 2000 most common words
    34.1 of words are in the 5000 most common words
    41.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 19
    Total number of words is 3336
    Total number of unique words is 1925
    20.9 of words are in the 2000 most common words
    32.3 of words are in the 5000 most common words
    40.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 20
    Total number of words is 3315
    Total number of unique words is 1670
    21.4 of words are in the 2000 most common words
    31.2 of words are in the 5000 most common words
    38.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 21
    Total number of words is 3304
    Total number of unique words is 1993
    20.3 of words are in the 2000 most common words
    30.9 of words are in the 5000 most common words
    37.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 22
    Total number of words is 3419
    Total number of unique words is 1910
    21.8 of words are in the 2000 most common words
    31.6 of words are in the 5000 most common words
    38.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 23
    Total number of words is 3328
    Total number of unique words is 1864
    22.5 of words are in the 2000 most common words
    33.9 of words are in the 5000 most common words
    40.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 24
    Total number of words is 3352
    Total number of unique words is 1900
    21.2 of words are in the 2000 most common words
    30.9 of words are in the 5000 most common words
    38.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 25
    Total number of words is 3399
    Total number of unique words is 1863
    22.0 of words are in the 2000 most common words
    32.8 of words are in the 5000 most common words
    39.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 26
    Total number of words is 3305
    Total number of unique words is 1950
    20.7 of words are in the 2000 most common words
    31.8 of words are in the 5000 most common words
    38.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 27
    Total number of words is 3294
    Total number of unique words is 1981
    20.9 of words are in the 2000 most common words
    31.3 of words are in the 5000 most common words
    38.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 28
    Total number of words is 3280
    Total number of unique words is 1951
    20.2 of words are in the 2000 most common words
    31.3 of words are in the 5000 most common words
    37.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 29
    Total number of words is 3406
    Total number of unique words is 1940
    22.4 of words are in the 2000 most common words
    32.9 of words are in the 5000 most common words
    38.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 30
    Total number of words is 704
    Total number of unique words is 517
    33.4 of words are in the 2000 most common words
    43.5 of words are in the 5000 most common words
    50.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.