Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 21

Total number of words is 3304
Total number of unique words is 1993
20.3 of words are in the 2000 most common words
30.9 of words are in the 5000 most common words
37.5 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
muuttaminen Turkuun, ettei hän ollut mikään toimeton mies. Kaikki
voimansa uhrasi hän lavean hiippakuntansa hyväksi, joka näkyy
siitäkin, ettei hän ensinkään sekaantunut Ruotsin valtiollisiin
rettelöihin. Karjalaisen lähetystoimenkin kunnian luovutti hän,
kuten edellisestä tiedämme, Vesteråsin piispalle, voidaksensa
Turussa jotakin pysyväistä saada aikaan. Maunu piispa näkyy olleen
lempeäluonteinen mies, jonka silmämääränä ei ollut oma etu. Kun esim.
Venäläiset hänen aikanansa olivat kovasti hävittäneet Hämäläisten
maata, niin hän viimmemainituille soi sen lievityksen, että niistä
neljästä oravannahasta, jotka jokainen täysikasvanut mies vuosittain
maksoi piispalle, neljännen nahan maksaminen toistaiseksi annettiin
anteeksi. -- Maunu I kuoli v. 1308 ja haudattiin Turun tuomiokirkkoon.


XXVIII.
Katsahdus keski-ajan toiseen aikakauteen.

Katso, minä tulen tykös, sinä vahingollinen vuori, joka koko
maailman turmelet, sanoo Herra, ja ojennan minun käteni sinun
ylitses, ja vieritän sinun alas vuorelta, ja teen poltetun vuoren
sinusta. Jer. 51: 25.
Ken ei ole altis ihmetellen muistamaan kirkon vaiheita keskiajan
toisen suuren aikakauden merkillisinä vuosina, mutta ken ei samalla
myöskin kauhistuen ajattele kaikkia noita veripunaisia syntejä,
joilla turmeltunut kristikunta saman aikakauden kuluessa lisäsi
syntimittaansa? Levoton oli tämä aika, jättiläisvoimia pani se
liikkeelle päästäksensä aavistamiensa tarkoitusten perille -- ja
kuitenkin täytyi sen väsyneenä luopua monesta yrityksestä, johon se
innostuneena oli yhtynyt. Voimallisena seisoo aikakauden kynnyksellä
Gregorius VII, vaatien mahtavimpia ruhtinaitakin nöyrinä tunnustamaan
Rooman yliherruutta. Hän sortuu taistelussa, mutta aate jää eloon,
saavuttaen yhä innokkaampia edustajia. Askel askeleelta kohoaa
paavikunta mahtavuuteen, väsymättä pyrkii se eteenpäin, hämmästyttäen
kristikuntaa voitoillaan. Kuinka monta suurta valtiomiestä, miten
monta valtaavan voimallista hallitsijakykyä esiintyy tänä paavikunnan
mahtavuuden-aikana "Pietarin istuimella!" Kuka hallitsija on
taitavammin valvonut valtakuntansa etuja kuin Aleksanteri III, ken
voimallisemmin pakottanut mahtavat ruhtinaat kuuliaisuuteen kuin
Innocentius III, ken on rohkeammin kuin Bonifacius VIII jatkanut
voitollisten edeltäjäin työtä? Niin -- hämmästyttävän suuri
oli näiden miesten nero, valtaava heidän voimansa. Mahtavimmat
ruhtinaat kukistuivat taistelussa heitä vastaan, voimallisimmat
valtakunnat taipuivat, nöyrtyivät. Masentuneena sortui Hohenstaufien
sankarisuku, armoa kerjäsi voitettu Englanti, voimatonna
huokaeli Saksa sisällisten, paavien virittämien eripuraisuuksien
raatelemana, veroa maksoivat Unkarit, Portugaalit, Siciliat. Mitä
hillitsemättömimpiin taisteluihin harjaantunut keski-aika, jota
eivät urhoollisimmat ruhtinaat voineet taivuttaa kuuliaisuuteen,
tyyntyy, rauhoittuu -- sen riehuvat aallot asettuvat "Pietarin
jälkeisen" käskystä ja laskeuvat lepoon paavien valtaistuimen
juureen. Ristiretkeläisten miekat linjoittavat vastustajain, noiden
pannaan julistettujen "kerettiläisten" rivit, inkvisitsioonin roviot
pakottavat "harhaoppiset" saarnaajat vaikenemaan. Kenen on tämä
vastustamaton valtakunta, mikä masentumaton voima Rooman herruutta
tukee ja kannattaa? Kummastelisimmeko, että paavikunnan loiston
häikäisemä kristikunta, jota keski-ajan pimeä yö pitkät vuosisadat
on nukuttanut, uskoen tunnusti: se on Kristuksen valtakunta, Jumalan
voima?
"Ei minun valtakuntani ole tästä maailmasta" kuuluu Herran
todistus. Jesus Kristus, joka on "sama eilen ja tänäpänä ja niin
ijankaikkisesti", ei tunnustanut omakseen tuota maailmallista
Kristus-valtakuntaa, jolle paavikunta varkaan tavoin oli anastanut
"kunnian ja voiman". Likenemistään likenee sen tuomio, ja tuomarina
on Hän, "jolle on annettu kaikki voima taivaassa ja maan päällä".
Hän "vierittää alas vuorelta" paavikunnan ja paljastaa sen häpeän.
Neljännentoista vuosisadan alkaessa loppuu Rooman mahtavuuden-aika.
Missä raamatun sana on tuntematon, siinä usko eksyy. Koettaessaan
hyvillä töillään päästä Jumalan suosioon, antautui hartaus joko
luulojen valtaan, kuvaten tuon kirkolle kuuliaisen tilan jos kuinka
autuaaksi, tahi sortui se toivotonna valittamaan vain, kun lain
ijes yhä raskaampana painoi maahan, suomatta lepoa ja virvoitusta
koskaan. Sumuinen oli mystikon luultu taivas maan päällä, rauhaton
munkin kolkko kammio. Eikä voi kirkon loistava jumalanpalveluskaan,
miten viehättävään muotoon se sitten pukeutuukin, antaa, mitä
kuolematon ihmishenki aavistaen kaipaa. Turhaan lisätään juhlapäivien
lukua, turhaan keksitään uusia, entisiä rohkeampia kertomuksia
pyhimysten ihmetöistä, pappien vallasta, "Kristuksen sijaisen"
erehtymättömyydestä: syvä huokaus, monesti toivoton valitus, jolle
ei kirkko neuvoa tiedä, kuuluu kaikkien tosi kristittyjen huulilta.
Mutta juuri tämä huokaus, jolle mahtavuuteen kohonnut kirkko käy yhä
kuurommaksi. Juuri tuo vankien valitus on paavikunnan tuomio. Kirkko
on maallisesti rikastunut, tavattomat rahasummat kiskoo se vuosittain
ruhtinailta ja kansoilta, mutta hengelliset aarteensa on se tuhlannut
tahi kaivanut maahan. Sentähden vastasi Tuomas Aqvinolainen eräälle
ylimykselle, joka, osottaen kullalla täytettyä vihkivesiastiaa,
hänelle lausui: "katsokaa, arvoisa isä, nyt ei saata p. Pietari enää
sanoa: hopeaa ja kultaa ei minulla ole": "vaan ei hän myöskään voi
sanoa: nouse ja käy".
Mutta vaikka kirkko onkin turmeltunut, vaikuttaa ihmeiden Jumala
kuitenkin suuria sen kautta. Paavikunnan mahtavuudenaikana, jolloin
kristikunta oli nääntyä lain raskaan ikeen alle, viritti lähetystökin
kristinuskon valoa kaukaisissa, ennen tuskin nimeksikään tunnetuissa
pakanamaissa, uusia yliopistoja syntyi, tieteet ja taiteet
virkistyivät uuteen eloon, armeliaisuuslaitoksia perustettiin,
tavat kävivät hienommiksi, sivistys tuli yleisemmäksi, samalla kuin
aavistus uskonpuhdistuksen tarpeellisuudesta vähitellen alkoi varttua
itsetietoiseksi vaatimukseksi. Mitä erittäin meihin Suomalaisiin
tulee, on historiamme ensimmäisille lehdille kirjoitettuna se
totuus, että elämän sana juuri tuona paavikunnan mahtavuudenaikana,
joka tuon tuostakin eksyi mitä vaarallisimmille harhateille, ensi
kerran tarjottiin Suomen kansalle ja pääsi juurtumaankin esi-isiemme
sydämmiin.
Turhat olisivat ihmisten ponnistukset olleet, yön ja valheen
valtaan olisi kirkko jäänyt, ellei Herra, joka ei lupaustaan
milloinkaan unohda, olisi ollut sitä läsnä. Hän kutsui eksynyttä
kristikuntaa pois Jerusalemin raunioilta, Rooman meluavilta kaduilta,
skolastikkojen eksyttäviltä poluilta ja mystikkojen luulojen
varjostuttamilta teiltä oman erehtymättömän sanansa ääreen. Hän on
kuullut kaikkien niiden rukoukset, jotka keski-ajan öisinä hetkinä
sydämmestään ovat huoanneet: "lähestyköön Sinun valtakuntas". Se
lähestyy tämä valtakunta, vaikkei se tule niin, että sen nähdä? Voi,
eikä sillä tavoin, kuin lyhytjärkiset ihmiset odottavat. Se lähestyy
hiljaa ja ulkonaisetta loistotta, mutta vastustamattomalla voimalla
ja katoomattomalla kunnialla. Sokeaksi käynyt kristikunta ei pitkään
aikaan Herran tuloa huomaa, se luo vielä kauan silmänsä maahan
kukistettuun paavikuntaan, odottaen siltä, apua, vaikka Herra on
riistänyt koristukset "Pietarin istuimesta" ja paljastanut sen häpeän
kaikkien nähtäväksi.
Mutta Jumala on uskollinen, kärsivällinen ja sangen hyvä, Hän
toimittaa työtänsä monessa särjetyssä sydämmessä, valmistaen
vanhurskaudessa ja armossa uutta, valoisampaa aikaa kirkollensa.
Minä neuvon sinua minultani ostamaan kultaa tulella
Selitettyä ettäs rikastuisit, ja valkiat vaatteet
Joillas sinus pukisit, ettei sinun alastomuutes
Häpy näkyisi; ja voitele silmäs
Voiteella ettäs näkisit.
Ilm. k. 3: 18.



III.
Kolmas aikakausi (1309-1500).


I.
Avignonin paavikunta.

Näin sanoo Herra, Herra: voi niitä hulluja profeetoja, jotka
heidän omaa henkeänsä seuraavat, ja ei ole mitään nähneet!
Israel, sinun profeetat ovat niinkuin ketut korvessa.
Hes. 13: 3-4.
Samana vuonna, jolloin ihmiset kokoontuivat Roomaan viettämään
Bonifacius VIII:nen julistamaa suurta riemuvuotta, alkoi mainio
italialainen runoilija _Dante_ (k. 1321) sepittää kuuluisaa
_"Jumalallista komediaansa"_. Merkillinen sattumus tuo! Verrattomalla
nerollaan kuvaa Dante runossaan aikakauden ristiriitaiset ilmiöt,
luoden rohkean mielikuvituksensa, jota kyllä katolisen kirkon
oppi eksyttäen kiihottaa, vaan sen ohessa myöskin koittava
sivistys ja puhtaamman uskonnon aavistus virkistyttäen elähyttää,
ijankaikkisuuteen, missä ihmisten rikokset rangaistaan, hyveet
palkitaan ja synnit tuomitaan. Monesti iskee hän kovastikin
paavikuntaan, ennustaen muun ohessa, että Rooman kirkko, joka
toisiinsa sekoittaa kahdenkaltaisen vallan, hengellisen ja
maailmallisen, velkoineen, kuormineen on lokaan uupuva. Jo alkaa
kristikunta aavistaa, miten onneton kirkon tila on. Vapauteen pyrkii
aika, mutta millä tiellä se on saavutettava, sitä ei vielä tiedetä.
Ei kelpaa Dantenkaan valtaava nero oppaaksi, ei runous, eivät tieteet
eivätkä taiteet. Mutta niidenkin kautta valmistaa Herra uutta,
onnellisempaa aikaa kristikunnalle, joka jo alkaa herätä pitkästä
unestaan.
"Pietarin jälkeinen" oli Avignonissa Franskan kuninkaan vankina.
Kauan on maallisen vallan täytynyt kantaa paavikunnan rasittavaa
ijestä; nyt se kostaa ja kostaa kovasti. 70 vuotta kestää tätä
paavien orjuudenaikaa. Se on historiassa tunnettu nimellä,
_paavikunnan 70 vuotinen Baabelin vankeus_.
Johdonmukaisesti jatkoi vallanhimoinen Filip Kaunis taistelua
sortaaksensa kirkkoa ja turvataksensa omaa valtaansa. Eikä
epäillyttänyt häntä välikappaleet, kun vain saavutti tarkoituksensa.
Sen näemme esim. Hänen käytöksestään Temppeliherrain ritarikuntaa
kohtaan. Nämä olivat kyllä irstaan elämänsä ja muun siveettömyytensä
tähden joutuneet pahaan maineesen ja siihen katsoen kypsyneet
Jumalan tuomiolle, vaan tämä seikka ei suinkaan ollut sen vainon
syynä, jonka alaisiksi he Filipin toimesta joutuivat. He omistivat
paljon rikkauksia, ja niitä kuningas tahtoi. Sitä paitse muodosti
ritarikunta, joka pyhän maan menettämisen jälkeen suurimmaksi osaksi
oli asettunut Franskaan, oman pienen valtakunnan, jonka itsevaltiaana
ruhtinaana heidän suurmestarinsa oli. Filip, jonka silmämääränä
oli kuninkuuden korottaminen ja rikastuttaminen, päätti anastaa
Temppeliherrain tavarat ja tehdä lopun heidän yhdistyksestään. Äkisti
vangitutti hän ritarikunnan suurmestarin _Jaakop Molayn_ ynnä kaikki
Franskassa silloin oleskelevat ritarit (1307). Englanninkin kuninkaan
sai hän taivutetuksi samoin kohtelemaan hänen maassaan asuvia
Temppeliherroja. Syyttäen vainotuita jos minkälaisista rikoksista,
joita hän kuninkaallisten julistusten ja kerjäläismunkkien saarnojen
kautta kaikkialla koetti saada tunnetuiksi, valmisti hän veristä
loppua ritarikunnalle. Inkvisitsioonin kidutuskoneet pantiin
käytäntöön, jotta onnettomilta saataisiin ongituksi niitä tietoja,
joita heidän kuolemaan tuomitsemista varten tarvittiin. Klemens
paavi koetti estää vainoa, vaan mitä hän voi vaikuttaa? Voimaton
oli paavikunta, kykenemätön sorrettu kirkko rakentamaan salpoja
kuninkuuden kasvavalle vallalle. Samaan aikaan otti Filip puheeksi
Bonifacius VIII:tta vastaan tehdyt syytökset, joita ei vielä oltu
tutkittu. Klemens älysi tuskallisen asemansa. Bonifacius vainajan
tuomitseminen olisi ollut koko paavikunnan mitättömäksi julistamista.
Yritys jäi kuitenkin sikseen, kun Temppeliherrain säälittävä kohtalo
alkoi herättää yhä yleisempää mielipahaa koko kristikunnassa, ja
valtioviisaus kehotti Filipiä vähän varovammin kohtelemaan paavia.
Kiitollinen Klemens suostui sen sijaan puolustamaan Temppeliherrain
sortamista. Kun useat näistä, kärsittyään mitä kauheinta kidutusta,
olivat saaneet surmansa, otti Pariisin kirkolliskokous tutkiaksensa
nääntyvää ritarikuntaa vastaan nostettuja kanteita. Edellisiä
kauheammat kidutukset ja uudet roviot julistivat onnettomille
kokouksen tarkoituksen ja päätöksen. Eikä siinä kylliksi. _Viennen_
kirkolliskokouksessa lakkautti Klemens kokonaan Temppeliherrain
ritarikunnan (1312). Toisia ritareja otti hän itse tuomitakseen,
muut jätettiin maallisen oikeuden käsiin. Edellisten joukossa oli
Jaakop Molay. Hänen sekä muutaman muun ylhäisen ritarin tuomitsi
Klemens elinkautiseen vankeuteen. Mutta kun onneton vakuutti
ritarikunnan olevan syyttömän sitä vastaan tehtyihin syytöksiin,
ratkasi Filip äkkiä hänen kohtalonsa. Kaksi rovioa valmistettiin;
toiselle täytyi Molayn astua, toiselle eräs ritari, joka oli puhunut
samaan tapaan (1314). Kuollessaan ennusti Molay Jumalan kostoa
julmalle Filipille ja tuolle kurjalle paaville, joka kokonaan riippui
kuninkaan mielivallasta. Hän ei erehtynyt. Ennenkuin vuosi ehti kulua
umpeen, oli vanhurskas Jumala kutsunut sekä Filipin että Klemensin
tuomioistuimensa eteen.
Kaksi vuotta oli Avignonin häväisty paavinistuin ollut edustajatta,
kun paaviksi valittiin _Juhana XXII_. Miten voimattomilta kuuluvat
tämän vaatimukset, kun hän, rohkeasti sekaantuen Euroopan
valtiollisiin oloihin, alkaa uudistaa Innocentius III:nen ja
Bonifacius VIII:nen vaatimuksia! Franskan hallitukselle eihän mitään
voi, sen suhteen täytyy hänen nöyränä vaieta, mutta sitä ylpeämmin
koettaa hän muissa maissa korottaa paavikunnan masentunutta valtaa.
_Ludvig Baijerilainen_ ja _Fredrik Itävaltalainen_ taistelivat Saksan
kruunusta. Viimmemainittu joutui tappiolle, mutta Juhana julisti
voittajan ja hänen alamaisensa kirkonkiroukseen (1324). Ludvig vetosi
yleiseen kirkolliskokoukseen, sanoen paavia kerettiläiseksi. Siellä
täällä alkoi kuulua yhä jyrkempiä väitteitä paavikuntaa vastaan,
vaan Juhana ei tahtonut mielettömistä vaatimuksistaan luopua. Miten
muuttunut ajanhenki oli, todistaa paraiten erään Ludvigin ystävän
_Marsilius Padualaisen_ juuri siihen aikaan kirjoittama kirja nimeltä
_"Rauhan Puolustaja"_. Tekijä lausuu suoraan sen ajatuksen, että
pelastuksen saavuttamiseen ei ole välttämätöntä totella paavia.
Erehtymättömän totuuden omistaa hän ainoastaan raamatulle ja
ensimmäisten vuosisatojen kirkolliskokousten päätöksille. Toinen
piispa ei ole toista piispaa korkeampi, piispa ei ole presbyteriä
arvokkaampi niin jatkaa kirja, kysyen: miksi olisi Rooma Antiokiaa
ja Jerusalemia etevämpi, kun Pietari on molemmissa viimmemainituissa
kaupungeissa piispana vaikuttanut? Lisäksi lausuu Marsilius
myöskin tuon painavan sanan, jonka herätyshuuto myöhemmin sai koko
kristikunnan liikkeelle: riitaiset kysymykset ovat ratkaistavat
yleisessä kirkolliskokouksessa, jonka keisarin tulee kutsua kokoon.
Huonoja enteitä paavikunnan tulevaisuudelle! Vielä kyllä veisattiin
tuota vanhaakin virttä paavien muka rajattomasta vallasta, mutta
se pukeutui yhä röyhkeämpään muotoon, siten yhä selvemmin vain
paljastaen mitättömyyttään. Niinpä kirjoitti esim. Kerjäläismunkki
_Augustinus_ "Rauhan Puolustajaa" vastaan kirjasen, joka kannattaa
sitä mielipidettä, että paavi on oikeutettu pitämään huolta kaikista
kuningaskunnista, koska Jumala on niiden perustaja ja hallitsija.
Tämän aatteen innostuttamana omistaa hän paaville nimityksen: "Herra,
meidän Jumalamme maan päällä". Pitkälle on ehditty!
Yleisen mielipiteen kannattamana marssi Ludvig Baijerilainen,
sovittuaan Fredrikin kanssa, Roomaan, missä hän antoi kruunata
itsensä keisariksi. Kaksi piispaa toimitti kruunauksen. Avignonin
vanki ei voinut sitä estää.
Juhana XXII kuoli v. 1334. Hän jätti jälkeensä voimattomien
ylistysten pilkkaaman, vallanhimoisen muiston ja -- runsaan,
miljooniin nousetan rahaston. Paavikunnan vallanhimolle tarjosi tästä
alkaen kättä ääretön, mitä halveksittavimpaan muotoon pukeutuva
ahneus, joka kiskomistaan kiskoi uusia veroja kristikunnalta. Rikkaus
synnytti ylöllisyyttä, ylöllisyys juoppoutta ja muuta törkeää
epäsiveyttä. Jatkaessaan kertomustaan Avignonin paavikunnasta,
paljastaa kirkkohistoria lukijalle vuosi vuodelta yhä selvemmin
inhimillisen turmeluksen pohjatonta kuilua.
Näiden vaiheiden ohessa pyrki maallinen valta yhä voitollisemmin
vapaaksi paavikunnan yliherruudesta. Niin esim. Päättivät Saksan
kuuriruhtinaat _Rensenin_ kokouksessa (1338), että keisarin
valitseminen riippui heistä eikä ensinkään kaivannut paavin
vahvistusta. Paavina oli siihen aikaan _Benediktus XII_. Hän kyllä
koetti puolustaa asemaansa Saksassa, vaan ei hänen äänensä kauas
kuulunut.
V. 1342 astui _Klemens VI_ paavinistuimelle. Se uupui hänen
hallituksensa aikana, jota kesti 10 vuotta, yhä syvempään.
Kun paavikunnan tulot Italiasta vähenemistään vähenivät,
kirkkovaltakin kun oli jaettuna pieniin, miltei aivan itsenäisten
ruhtinasten hallitsemiin alueisin, täytyi yhä ylöllisempään
elämään harjaantuneitten paavien koettaa hankkia itselleen varoja
muualta. Klemens VI oli tässä suhteessa hyvin toimelias. Ei häntä
huolestuttanut paavikunnan sorrettu asema, ei sen maanpakolaisuus
eivätkä muut uhkaavat ajanenteet. Noudattaen edeltäjäinsä
katsantotapaa, päätti hän rikastua ja Franskan kuninkaan turvissa
elää iloisia päiviä Avignonissa.
Menneiden päivien muistojen ja tulevaisuuden toiveiden välillä horjuu
kristikunta sinne tänne, tietämättä mihin toimiin on ryhtyminen.
Kaikkialla taistelua vain, tyytymättömyyttä vallitseviin oloihin ja
levottomuutta tulevaisuuden suhteen. Klemens ei ajatellut ajan suuria
kysymyksiä, hän vain mietti, miten voisi tulojaan, kartuttaa. V. 1348
osti hän Neapelin ja Unkarin kuningattarelta, jota epäiltiin miehensä
murhaajaksi, vaan jonka hän oli vapauttanut omantunnon nuhteista ja
kirkon rangaistuksesta, Avignonin kaupungin ynnä siihen kuuluvan
alueen. Kaksi vuotta myöhemmin (1350) julisti hän riemuvuoden
vietettäväksi koko kristikunnassa. Bonifacius VIII, joka oli
pannut nämä paavikunnan rahankiskomiselle edulliset juhlat alkuun,
oli kyllä määrännyt, että ne olivat vietettävät joka vuosisadan
alkaessa, vaan Klemens tarvitsi rahoja ja lyhensi sentähden aikaa
50 vuodella. Kevytmielinen aika hyväksyi hänen keksimänsä kehnot
selitykset. Ja kuitenkin painoi vanhurskaan Jumalan rangaistus juuri
siihen aikaan kristikuntaa, tarkoittaen sen herättämistä synnin
unesta. _"Hirmukuolema"_ levitti kauhujaan Euroopan maissa, temmaten
tuonelaan monessa paikassa puolen osan ihmisiä, toisissa paikoissa
vielä enemmän. Milloin on onneton kristikunta vihdoinkin huomaava,
"mitä sen rauhaan sopii?"
Vähän paremman maineen saavutti _Innocentius VI_ (1352-1362).
Hän eli säästäväisesti ja koetti ylläpitää kirkonkuria, vaan
kristikunnan kurjaa tilaa ei hän voinut auttaa. Vielä vähemmin
pystyi hän hankkimaan Avignonin häväistylle paavinistuimelle arvoa
kristikunnan silmissä. Sen maine oli siksi tahrattu, ja tuo alentava
vankeus Franskan kuninkaan maassa siksi julkinen, ettei sillä voinut
tulevaisuutta olla. Kun sentähden kuuluisa runoilija _Petrarka_ (k.
1374), joka monta kertaa oli kehottanut paaveja palajamaan "väärän
lemmikin luota (Avignonista) laillisen, vaan hyljätyn puolison,
Rooman, syliin", v. 1366 kirjoitti _Urbanus V:lle_ (1362-1370):
"paavi olet sinä kaikkialla, mutta Roomassa olet vain piispa; näytä
että olet hyvä paimen etkä mikään palkkalainen" -- ja kun lisäksi
Roomalaisten tyytymättömyys alkoi käydä yhä huolettavammaksi, päätti
Urbanus lähteä pyhään kaupunkiin. V. 1367 toimitti hän messun
Pietarinkirkossa. Bonifacius VIII:nen ajoista asti eivät Roomalaiset
olleet paavia kaupungissaan nähneet. Riemu oli rajaton. Miten vähään
he tyytyivät!
Urbanus palasi kuitenkin takaisin Avignoniin, missä hän kuoli (1370).
Hänen jälkeisensä _Gregorius XI_, joka oli hyväntahtoinen mies,
ei saattanut olla kuurona niille alituisille kehotuksille, jotka
rukoilemalla ja vaatimalla pyysivät häntä muuttamaan paavinistuinta
Roomaan. Hän lähti sinne v. 1377. Kuollessaan (1378) sanotaan
hänen katuneen, että oli noudattanut ihmisten neuvoja ja muuttanut
paavinistuimen Roomaan, sekä ennustaneen siitä syntyvän arvaamattomia
haittoja ja vaaroja kirkolle.
Häväistynä, äärettömän syntivelan rasittamana säilyy Avignonin
paavikunnan muisto historian lehdillä. Täydellisempi kertomus siitä
olisi vain inhimillisten himojen keksimien paheiden kuvaamista.


II.
Neljännentoista vuosisadan etevimmät Mystikot.

-- halajatkaat sitä terveellistä sanan rieskaa, niinkuin
äskensyntyneet lapsukaiset, että te sen kautta kasvaisitte.
1 Piet. 2: 2.
Turhaan olivat skolastikot koettaneet virittää eloa elävältä
kuolleesen kristikuntaan. Jo neljännellätoista vuosisadalla alkoi
koko se tieteellinen menetystapa, jota he noudattivat, vähitellen
joutua huonoon maineesen, kun skolastisuuden heikot puolet vuosi
vuodelta yhä selvemmin ilmaantuivat. Sitä suurempaa huomioa herättää
sitä vastoin mystisyys. Kirkon kurja tila, sen veltostunut kuri, tuo
yhä pintapuolisemmaksi käynyt oppi hyvistä töistä, tyhjiä loruja
sisältävät saarnat, pappien karttuva turmelus ja seurakuntien kasvava
siveettömyys -- kaikki kehottikin jokaista ajattelevaa ihmistä
rukouksen ja hurskaan miettimisen hiljaisina hetkinä etsimään sitä
sydämmen pyhyyttä, jota paitse ei kukaan saa Jumalaa nähdä, ja sitä
rauhaa, jota Hän yksin voi antaa. Eipä kummallista, että mystisyyden
varsinainen kukoistus juuri tähän aikaan alkaa. Saksalaisten taipumus
syvään miettimiseen, vaan ennen kaikkea ajanhengen vaatimus loi
neljännellätoista vuosisadalla monta jaloa mystikkoa, joiden syvät,
Jumalaan pyrkivät mietteet kaikkien erehdyksiensä uhallakin ovat ajan
turmeluksen ja kevytmielisyyden virkistyttävänä vastakohtana.
Ensimmäisenä saksalaisista mystikoista vetää _Eckart_ huomiomme
puoleensa. Hän syntyi luultavasti Thüringissä noin v. 1260.
Saksalaiset Dominikanit, jotka eivät yleensä, niinkuin heidän
romaanisissa maissa asuvat veljensä, antauneet kirkon opin jyrkiksi
puolustajiksi ja inkvisitsioonin välikappaleiksi, vaan olivat
taipuvaiset mystilliseen elämään, miellyttivät Eckartia, ja hän
päätti ruveta heidän munkkikuntansa jäseneksi. Hän oleskeli sittemmin
monessa paikassa, milloin toimittaen jonkun luostarin priiorin
virkaa, milloin vaikuttaen opettajana Pariisissa, Strassburgissa,
Kölnissä y.m., saavuttaen kaikkialla rakkautta ja kunnioitusta. Ja
epäilemättä hän monesta syystä tämän ansaitsikin. Hän oli erinomaisen
syvämietteinen mies; aatteiden yli-ilmoissa liikkui hänen totuutta
etsivä henkensä, ja sinne tahtoi hän muitakin maan tomusta nostaa.
Eckartin uskonopillista kantaa, jota semminkin hänen saarnansa
kuvaavat, on arvosteltu eri tavalla. Toiset ovat väittäneet
hänen edustaneen mitä jyrkintä panteismia, toiset sitävastoin
arvostelleet häntä kirkon opille uskollisena mystikkona, jonka
ainoana silmämääränä on itse päästä ja johdattaa muita tosi kristityn
elävään yhteyteen Jumalan kanssa. Jos olisimmekin alttiit asettumaan
viimmemainittujen kannalle, ei meidän kuitenkaan sovi heidän kanssaan
sanoa Eckartin panteismin esiintyvän vain muutamissa liiallisissa
sanoissa, joita hän ei tarkoin punninnut, sillä epäilemättä oli
juuri siihen suuntaan tähtäävä erehdys hyvin syvään juurtunut koko
hänen katsantotapaansa. Mutta kaikessa tapauksessa tapaamme hänen
teoksissaan, joita vasta viimme aikoina on koottu ja tarkemmin
tutkittu, paljon hyvääkin. Niin lausuu hän esim. Rakkaudesta: "ei
millään koeta Jumala meitä niin puoleensa vetää, kuin rakkaudellaan.
Rakkaus on kuin kalastajan onki. Ei saa kalastaja kalaa, ennenkuin
se on tarttunut onkeen. Mutta kun se on kiinni koukussa, niin tietää
kalastaja sen omistavansa, miten se sitten ponnistaakin vastaan.
Semmoinen on rakkauskin. Jonka se on vanginnut, hän kantaa kestävää,
vaan samalla suloista ijestä. Ei mikään niin tee sinua Jumalan omaksi
eikä Jumalaa sinun omaksesi, kuin tämä suloinen kahle. Joka on tämän
tien löytänyt, hän ei toista etsi; joka on kiinni siinä koukussa,
hänen jalkansa, kätensä, suunsa ja sydämmensä, sanalla sanoen koko
hänen olemuksensa on Jumalan oma. Tässä rakkaudessa lepääminen
tuottaa enemmän autuutta ja on Jumalalle otollisempaa, kuin kaikki
hyvät työt ja kaikki hurskaat toimitukset, jotka eivät valu rakkauden
elävästä lähteestä".
Jos näistä ja muista Eckartin saarnoissa tuon tuostakin esiintyvistä
samankaltaisista sanoista päättäisimme hänen olleen kokonaan
välinpitämättömän kristinuskon käytännöllisille kysymyksille, niin
suuresti erehtyisimme. Hän päinvastoin teroitti niitäkin, etenkin
armeliaisuutta köyhiä kohtaan sanankuulijoilleen. Niinpä lausuu hän
esim.: "jos joku saisi kokea pyhää innostusta, vaikka semmoista,
jonka valtaamana Paavali oli, kun hän temmattiin kolmanteen
taivaasen, ja hän tietäisi jonkun köyhän tarvitsevan ruokaa,
niin palvelisi hän Jumalaa paremmin luopumalla innostuksestaan
ja auttamalla tuota köyhää, kuin viihtymällä autuaallisissa
näyissä". Ei -- Eckart tahtoi noudattaa kristinuskon vaatimuksia
jokapäiväisissäkin oloissa ja toimissa. Mutta niin usein kuin Herra
sen hänelle soi etsi hän yksinäisyyttä, miettiäksensä hengellisen
elämän salaisuuksia ja nähdäksensä noita autuaallisia unia, joita
hänen tavattoman rikas mielikuvituksensa, milloinkaan väsymättä, aina
oli altis luomaan.
Olemme viitanneet Eckartin uskonnollisen katsantotavan varjopuoliin.
Tunteittensa viehättämänä eksyi hän monesti luulojen sumuiseen
ilmaan, missä hän ei enää nähnyt tuota ääretöntä pyhän Jumalan ja
syntisen ihmisen välistä erotusta. Siinä suhteessa edustaa hän
mystisyyden arveluttavinta erehdystä. Ja juuri tämä seikka esti häntä
näkemästä ajan kipeintä tarvetta ja häntä itseä halajamasta ennen
kaikkea Jumalan "sanan terveellistä rieskaa".
Eckartin mielipiteet herättivät monessa paikassa epäluuloakin, jos
kohta hänen ihailijaansa luku olikin suuri. Juhana XXII tuomitsi 17
hänen mietteistään harhaoppisiksi. Ennenkuin tämä paavin päätös tuli
hänen tiedokseen, kuoli Eckart v. 1327.
Ennen pitkää syntyi uskonnollisia yhdistyksiäkin, jotka niinikään
pyrkivät tuohon salattuun, välittömään yhteyteen Jumalan kanssa,
jonka etsiminen on mystisyyden varsinainen tuntomerkki Kuuluisin
näistä yhdistyksistä on neljännellätoista vuosisadalla ilmaantuva
_"Jumalan ystäväin"_ liitto. Ankaran itsensäkieltämisen tiellä
pyrkivät he maistamaan, kuinka suloinen Herra on. Turvaten Pyhän
Hengen valistukseen ja Herran välittömiin ilmoituksiin enemmän kuin
Jumalan sanaan, eksyivät he monesti haaveilun sumuisille teille,
mutta ijankaikkisuus oli silmämääränä, ja "Jumalan rakkaus, joka
kaiken ymmärryksen ylitse käy", elähytti heitä. "Luovu kaikesta
omastasi ja vaivu Jumalan pohjattomaan armahtavaisuuteen, niin
olet löytävä mitä etsit" oli heidän tapansa sanoa Itä-Franskassa,
Pohjois-Italiassa, Schweitzissä y.m. Löytyi heitä paljo. Yleensä
pitivät he liittoaan salassa, mutta heidän vaikutuksensa ulottui
kuitenkin kauas yhdistyksen rajojen ulkopuolellekin, "Jumalan
ystävät" saarnasivat nim. Kansalle, ollen monelle rasitetulle ja
totuutta etsivälle sielulle jumalallisen armon välikappaleina!
Sitä paitse vaikuttivat he paljon hyvää levittämällä hengellisiä
kirjoja kuolleitten paimenten unohtamissa seurakunnissa. Yhdistyksen
johtajana oli tuo kuuluisa mystikko _Nikolaus Baselista_. Paljon
olisi hänestä kertomista, jos historia olisi lehdillänsä säilyttänyt
mitä hän pitkillä matkoillansa Saksassa, Italiassa, Franskassa,
Unkarissa y.m. Vaikutti Jumalan valtakunnan palveluksessa, mutta
hänen työnsä oli ainakin suureksi osaksi tuota maailmalta salattua
työtä, jonka suurimmat voitot ovat historialle tuntemattomat.
Nikolaus kyllä monesti puhui herätyksen sanoja suurille
ihmisjoukoille, vaan enimmiten työskenteli hän kaukana julkisuudesta,
puhuen elämän sanaa sairasten kuolinvuoteen ääressä, luostarein
hiljaisissa kammioissa ja yksityisten kodeissa.
Nikolaus ei ollut noita pintapuolisia, omaa kunniaansa etsiviä
saarnaajia, jotka heti tahtovat nähdä työnsä hedelmän. Hän tyytyi
odottamaan, uskoi, vaikkei hän suuria nähdä saanut, rukoili ja teki
työtä, jättäen myötä- ja vastoinkäymiset, tappiot ja voitot sen
Herran haltuun, jonka palveluksessa hän oli.
Semmoinen mies, kuin "Jumalan ystävä" Nikolaus oli, ei saattanut olla
näkemättä kirkon turmelusta. Haikein sydämmin huomasi hän, miten
paavikunta vuosi vuodelta yhä syvempään uupui lokaan, ja kristikunnan
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 22
  • Parts
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 01
    Total number of words is 3181
    Total number of unique words is 1928
    19.5 of words are in the 2000 most common words
    29.9 of words are in the 5000 most common words
    36.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 02
    Total number of words is 3273
    Total number of unique words is 1933
    20.7 of words are in the 2000 most common words
    30.9 of words are in the 5000 most common words
    38.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 03
    Total number of words is 3269
    Total number of unique words is 1998
    20.0 of words are in the 2000 most common words
    29.2 of words are in the 5000 most common words
    36.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 04
    Total number of words is 3339
    Total number of unique words is 1955
    20.6 of words are in the 2000 most common words
    31.9 of words are in the 5000 most common words
    38.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 05
    Total number of words is 3334
    Total number of unique words is 1927
    20.3 of words are in the 2000 most common words
    30.5 of words are in the 5000 most common words
    36.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 06
    Total number of words is 3362
    Total number of unique words is 1965
    20.2 of words are in the 2000 most common words
    31.4 of words are in the 5000 most common words
    37.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 07
    Total number of words is 3371
    Total number of unique words is 2015
    19.6 of words are in the 2000 most common words
    29.3 of words are in the 5000 most common words
    36.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 08
    Total number of words is 3349
    Total number of unique words is 1913
    20.5 of words are in the 2000 most common words
    29.6 of words are in the 5000 most common words
    37.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 09
    Total number of words is 3326
    Total number of unique words is 1955
    20.6 of words are in the 2000 most common words
    31.1 of words are in the 5000 most common words
    38.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 10
    Total number of words is 3339
    Total number of unique words is 1898
    20.7 of words are in the 2000 most common words
    31.3 of words are in the 5000 most common words
    38.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 11
    Total number of words is 3268
    Total number of unique words is 1964
    19.2 of words are in the 2000 most common words
    29.3 of words are in the 5000 most common words
    36.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 12
    Total number of words is 3293
    Total number of unique words is 1923
    20.5 of words are in the 2000 most common words
    31.4 of words are in the 5000 most common words
    39.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 13
    Total number of words is 3356
    Total number of unique words is 1932
    20.4 of words are in the 2000 most common words
    31.7 of words are in the 5000 most common words
    38.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 14
    Total number of words is 3300
    Total number of unique words is 1942
    19.9 of words are in the 2000 most common words
    29.1 of words are in the 5000 most common words
    35.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 15
    Total number of words is 3323
    Total number of unique words is 1942
    21.0 of words are in the 2000 most common words
    32.1 of words are in the 5000 most common words
    39.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 16
    Total number of words is 3324
    Total number of unique words is 1971
    19.9 of words are in the 2000 most common words
    29.9 of words are in the 5000 most common words
    35.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 17
    Total number of words is 3280
    Total number of unique words is 1958
    20.9 of words are in the 2000 most common words
    30.6 of words are in the 5000 most common words
    37.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 18
    Total number of words is 3340
    Total number of unique words is 1916
    21.9 of words are in the 2000 most common words
    34.1 of words are in the 5000 most common words
    41.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 19
    Total number of words is 3336
    Total number of unique words is 1925
    20.9 of words are in the 2000 most common words
    32.3 of words are in the 5000 most common words
    40.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 20
    Total number of words is 3315
    Total number of unique words is 1670
    21.4 of words are in the 2000 most common words
    31.2 of words are in the 5000 most common words
    38.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 21
    Total number of words is 3304
    Total number of unique words is 1993
    20.3 of words are in the 2000 most common words
    30.9 of words are in the 5000 most common words
    37.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 22
    Total number of words is 3419
    Total number of unique words is 1910
    21.8 of words are in the 2000 most common words
    31.6 of words are in the 5000 most common words
    38.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 23
    Total number of words is 3328
    Total number of unique words is 1864
    22.5 of words are in the 2000 most common words
    33.9 of words are in the 5000 most common words
    40.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 24
    Total number of words is 3352
    Total number of unique words is 1900
    21.2 of words are in the 2000 most common words
    30.9 of words are in the 5000 most common words
    38.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 25
    Total number of words is 3399
    Total number of unique words is 1863
    22.0 of words are in the 2000 most common words
    32.8 of words are in the 5000 most common words
    39.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 26
    Total number of words is 3305
    Total number of unique words is 1950
    20.7 of words are in the 2000 most common words
    31.8 of words are in the 5000 most common words
    38.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 27
    Total number of words is 3294
    Total number of unique words is 1981
    20.9 of words are in the 2000 most common words
    31.3 of words are in the 5000 most common words
    38.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 28
    Total number of words is 3280
    Total number of unique words is 1951
    20.2 of words are in the 2000 most common words
    31.3 of words are in the 5000 most common words
    37.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 29
    Total number of words is 3406
    Total number of unique words is 1940
    22.4 of words are in the 2000 most common words
    32.9 of words are in the 5000 most common words
    38.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 30
    Total number of words is 704
    Total number of unique words is 517
    33.4 of words are in the 2000 most common words
    43.5 of words are in the 5000 most common words
    50.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.