Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 14

Total number of words is 3300
Total number of unique words is 1942
19.9 of words are in the 2000 most common words
29.1 of words are in the 5000 most common words
35.0 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
tule niin, että se taitaisiin nähdä."
Kuinka taipuvainen aika muutoin oli käsittelemään oppia Pyhästä
Hengestä, todistaa sekin seikka, että muutamat oppineetkin perustivat
lahkon, joka kirkkohistoriassa on tunnettu nimellä _Pyhän Hengen
lahko_ ja jonka opin pääkohtana juuri tämä kysymys oli. Parisin
yliopiston teologit _Amalarik Benasta_ ja _David Dinantosta_
julistivat nimittäin sitä panteismiin perustuvaa villioppia, että
Jumala kaikkina aikoina on ilmaantunut ihmisissä. Niin oli Isä
ilmoittanut itsensä Abrahamissa, ja Uuden Testamentin aikana Jumalan
Poika Kristuksessa. Nyt -- niin he opettivat -- on jumalallisen
ilmestyksen kolmas aikakausi, jolloin Pyhä Henki on tullut lihaksi.
Ennen oli Jumala ilmaantunut ainoastaan muutamissa harvoissa, nyt on
suuri käänne tapahtunut, nyt on Hänen Henkensä kaikissa uskovaisissa.
Perustuen tähän väitteesen hylkäsi lahko armonvälikappaleet ja kaiken
ulkonaisesti järjestetyn jumalanpalveluksen. Paavia pitivät he
Antikristuksena, kirkon he kutsuivat Babeliksi. -- Amalarikin täytyi
vähää ennen kuolemaansa (1204) peruuttaa vaaralliset väitteensä,
mutta lahkon toinen perustaja yllämainittu David Dinantosta, jatkoi
hänen tointansa yhä hurjemmalla innolla, kooten ympärilleen melkoisen
joukon lahkolaisia. V. 1209 tuomitsi Pariisiin kokoontunut synodi
Amalarikin opin harhaopiksi, ja tämän jälkeen joutui "Pyhän Hengen
lahko" vainon alaiseksi, joka sen ennen pitkää kerrassaan hävitti.
Samaan aikaan, jolloin keski-ajan kirkko alkoi saada
opinjärjestelmänsä valmiiksi ja harhaoppiset lahkot turhaan
taistelivat kristikunnan turmelusta vastaan, astui näyttämölle eräs
maallikko, p. raamattu kädessä, elävää uskoa säteilevin silmin,
taistellaksensa hänkin Jumalan valtakunnan puolesta, Tämä mies oli
_Pietari Valdus_. Hän oli menestyksellä harjoittanut kauppiaan
ammattia Lyonin kaupungissa, kunnes hänessä v. 1170 yhtäkkiä heräsi
elämän ja kuoleman painava kysymys. Syyksi sanovat toiset erään
hänen ystävänsä äkillisen kuoleman, toiset väittävät hänen heränneen
suruttomuudenunesta kuullessaan saarnaa rikkaasta nuorukaisesta.
Oli miten olikaan, Valdus päätti myydä kaiken omaisuutensa,
lahjottaa rahat köyhille ja uhrata elämänsä Jumalan valtakunnan
palvelukseen. Haikein sydämmin näki hän kirkon turmeluksen, papiston
epäsiveellisyys ja kykenemättömyys koski häneen syvästi, ja hän
alkoi Lyonissa saarnata evankeliumia. Ei ollut hänen sanansa tuota
pintapuolista, kurjaan tekopyhyyteen kehottavaa ja ihmissääntöihin
perustuvaa oppia, jota siihen aikaan kirkon saarnatuoleilta
julistettiin, eikä siinä kuulunut lahkolaisten kiihkoisia,
harhateille eksyttäviä yllytyksiä: Valdus ammensi p. raamatun
kirkkaasta lähteestä, hän puhui siitä parannuksesta, joka Jumalalle
kelpaa, ja uskosta Jesukseen Kristukseen, jonka hän tunsi ainoana
välittäjänä Jumalan ja ihmisten välillä. Ja voimallinen oli hänen
saarnansa vaikutus, se herätti lukemattomia synnin unesta elävää
Jumalaa hengessä ja totuudessa palvelemaan. Levottomina katselivat
nuo suruttomat papit, joiden pettäminä sokeat ihmisraukat siihen asti
nöyrinä olivat nukkuneet hengellisen välinpitämättömyyden kamalaa
unta, miten Valduksen kuuliakunta päivä päivältä karttui ja heidän
oma maineensa väheni, vieläpä oli joutua kokonaan häpeään. Valdus
kehotti sanankuulijoitaan tutkimaan kirjojen kirjaa, eikä aikaakaan,
niin löytyi heidän keskuudessaan raamatunkäännöksiä kansan omalla
kielellä, niin että jokainen Herran omasta sanasta itse sai tutkia,
millainen hänen uskonsa perustus oli sekä tämän sanan valossa
arvostella kirkon tilaa. Ihmeteltävän nopeasti oppivat Valduslaiset
lukemaan ja kirjoittamaankin, ja tuon tuostakin toimittivat he
muitakin evankelisen hengen elähyttämiä pieniä kirjoja herätykseksi
ja lohdutukseksi niille, jotka Herraa etsivät. Se on kevään
salaisuus, että muutamat lämpöiset päivät saavat laaksot kukkimaan
ja nurmet viheriöitsemään. Ne kevätpäivät, joista tässä on kysymys,
saivat suuria aikaan, sillä niitä valaisi armonaurinko Jesus Kristus.
Alussa rajoittivat Valduslaiset vaikutuksensa Lyoniin. Kaupungin
arkkipiispa kielsi heitä saarnaamasta, mutta he vastasivat: "enemmän
tulee kuulla Jumalaa kuin ihmisiä," eivätkä pelänneet uhkauksia. Kun
he sitten saman arkkipiispan toimesta karkoitettiin kaupungista,
siirtyivät he maaseudulle jatkaen voittoretkeään, joka ennen pitkää
oli hämmästyttävä koko katolista kirkkoa. Kun Aleksanteri III v.
1179 Roomassa piti kolmannen lateraanikokouksen, josta ennen on
kerrottu, esitettiin hänelle kaksi kirjaa, jotka ennustivat perikatoa
koko keski-ajan paavikunnalle, nim. kaksi Valdulaisten toimittamaa
franskalaista raamatunkäännöstä, jolle nämä pyysivät vahvistusta.
Tämäkin seikka todistaa selvään, etteivät nämä evankeliumin
julistajat tahtoneet erota kirkosta, vaikka tietysti kysymys ei
voinut muuten kuin erolla päättyä. Mutta tämä ei ollut Valduslaisten
syy, vaan kirkon, joka maailmallisen mielensä ja ylpeytensä pettämänä
pakkokeinoilla luuli voivansa sammuttaa kaiken tosi valon, tukehuttaa
kaiken hengellisen elämän. Lateraanikokous ei suostunut Valduslaisten
pyyntöön; eräs pappi lausui: "he esiintyvät nyt nöyrinä, mutta jos
annamme heidän rauhassa toimia, niin he vielä karkoittavat meidät."
Mikä kurjan voimaton arvostelu niistä, jotka eivät pyytäneet kuin
saada viljellä Jumalan sanaa ja elää sen mukaan! Turhaan koetti
kirkko Valduslaisilta sammuttaa Jumalan sanan valon; eivät kiellot,
eivät vaivatkaan voineet tätä aarretta heiltä riistää. Ja turhaan
koetettiin heille näyttää toteen, että muka olivat väärässä. He
olivat löytäneet totuuden sanan ja turvallisesti he siihen ainoaan
luottivat, todistaen raamatusta: "se on Jumalan sana, sielun
pelastus, isoovain ravinto, uskollisten opetus, särjettyin lohdutus;
kun luemme raamattua, niin Jumala meille itse puhuu." Mutta jota
laajimmissa piireissä Valduslaiset, tottelematta kirkon kieltoa,
levittivät evankeliumia kansassa, sitä kiivaammin vastustivat heitä
papit. Epäilemättä oli tämän vihan pääsyynä se, että Valduslaiset,
terottaen sanankuulijoihinsa apostolisen aikakauden tapoja, vaativat
ihmisiä luopumaan maailman ylellisyydestä ja turhista menoista,
kuolemaan synnille ja elämään vanhurskaudelle. Tämmöistä saarnaa ei
suruton maailma voi kuulla, eikä ollut kahdennentoista vuosisadan
papisto, joka ylpeänä kilpaili maailman mahtavain kanssa loistossa
ja prameudessa, altis luopumaan suurista maallisista eduistaan
elääksensä apostolein tapaan köyhänä ja maailman silmissä halpana.
Tuon tuostakin toimitettiin valituksia Roomaan, kunnes paavi _Lucius
III Veronan_ kirkolliskokouksessa julisti Valduslaiset pannaan (1184).
Valduslaiset hajosivat nyt Rhein-laaksoon, Italiaan, Espanjaan y.m.
Valduksen sanotaan saapuneen Böhmiin ja siellä kuolleen Herran kiitos
huulillaan v. 1179. Minne vain nämä keskiajan ensimmäiset evankeliset
saarnaajat saapuivat, siellä syttyi monessa sydämmessä ijankaikkisen
elämän valo. Siitä ajasta alkaen, jolloin kirkko sulki heidät
yhteydestään, koettivat he muodostaa pientä itsenäisiä uskonnollisia
yhdistyksiä, vaikka tämä tietysti niiden vainojen tähden, joiden
alaisiksi he ennen pitkää joutuivat, oli hyvinkin vaikeata. Nämä
yhdistykset saavuttivat kaikkialla kunnioitusta; vihollisetkin
kiittivät monesti Valdulaisten kristillistä perhe-elämää ja
nuhteetonta vaellusta. "Ei sitä kaupunkia taideta peittää, joka
vuorella on."
Mitään tarkkaan määrättyä opinjärjestelmää eivät Valduslaiset
tietysti voineet luoda. Kuvataksemme heidän opetustapaansa, kokoamme
tähän lyhennetyssä muodossa muutamia heidän saarnoissaan käyttämiään
lempilauseita:
"Roomalainen kirkko ei ole Kristuksen kirkko, vaan kaikkien
eksytysten äiti; paavi ei ole Kristuksen sijainen. Uskovain
kastettujen seurakunnalla on korkein valta. Te katolilaiset kiellätte
hurskaita maallikoita saarnaamasta, vaikka vanhimman kirkon
aikana sekä papit että maallikot opettivat. Teidän pappinne ovat
fariseusten ja kirjanoppineiden kaltaiset, teidän kirkollismenonne
villityksiä täynnä. Pyhiinvaellukset, paastoomiset, messut kuolleiden
puolesta, pyhimysten palvelemiset eivät tuota autuutta, vaan ne
ovat keksityt papiston eduksi. Parannus vain ja tosi usko saattavat
autuaaksi. Kiirastulta ei löydy, lapsenkaste ei semmoisena auta
ketään, leipä ja viini eivät muutu Kristuksen ruumiiksi ja vereksi
Herran ehtoollisessa. Toimittaessanne loistavaa jumalanpalvelusta
ja laatiessanne tarkkoja sääntöjä kristittyjen noudatettaviksi,
jätätte sydämmen pyhityksen sikseen. Yhtä hyvin voi rukoilla
taivasalla tahi tallissa kuin kirkossa, sillä tosi kirkko ei ole
kivestä, vaan se on pyhäin ihmisten yhteys. Kaikki erehdyksenne
vuotavat siitä, ettette yksinomaan turvaa raamattuun. Ainoastaan mitä
raamatussa löytyy, se kuuluu uskoon; vaan te vetoatte suullisiin
kertomuksiin ja kaikellaisiin taruihin. Sentähden me luovumme teistä,
opettaen että uusisyntyminen tapahtuu ainoastaan uskon kautta ja
että synnit uskovaisille annetaan anteeksi Jesuksen Kristuksen
kautta. Hän on ainoa välittäjä, Häneen ainoaan me turvaamme. Kun
niin teemme, tulee oikea kuri ja siveellisyys itsestään, rauha
säilyy, emme Hänen yhteydessään ollen rakasta maailmaa, laiskuus
pakenee, sydän puhdistuu; Hänen seuraamisessa me ristiinnaulitsemme
lihamme, kartamme pahoja seuroja ja joutavia, syntisiä huveja,
opimme armeliaisuutta harjoittamaan, nöyrinä kärsimään ja totuutta
rakastamaan."
Tähän tapaan todistivat Valduslaiset ristiinnaulitusta Herrasta,
kahdennentoista vuosisadan pimeinä hetkinä. Mikä ihmeellinen valo,
mikä ihmeellinen herätyssaarna! Joko seisomme uskonpuhdistuksen
kynnyksellä, joko nousee uuden ajan aurinko, poistaen keski-ajan
sumut? Ei, pitkä on matka vielä ja pimeä tie! Ei ole aika
vielä kypsynyt. Valo, jonka tässä näemme, ennustaa keski-ajan
marttyyriaikaa, ja semmoisina aikoina välkkyy totuus aina kirkkaana.


XII.
Kirkon oppi ja jumalanpalvelus.

Minä vihaan ja hyljään teidän juhlapäivänne, en myös tahdo
haistaa teidän uhrianne.
Vie pois minun edestäni sinun virtes jyrinä; sillä en minä voi
sinun kanteleittes laulua kuunnella. Am. 5: 21-23.
Monet olivat syyt noihin keski-ajan lukemattomiin erehdyksiin
ja kirkon niistä riippuvaan väärään oppiin, jonka kahlehtimana
kristikunta valheen ja pimeyden orjana huokaeli. Emme kuitenkaan
erehtyne, jos sanomme pääsyyn olleen sen seikan, että p. raamattua
niin vähän tutkittiin ja että muille todistuksille annettiin sama
arvo kuin Jumalan erehtymättömälle sanalle. Missä tätä sanaa
ei viljellä, siinä on inhimillisen synnin tähden aina erehdys
jossain muodossa valmiina. Ylpeä katolinen kirkko, joka rohkeasti
väitti Pyhän Hengen yhä edelleen johdattavan seurakuntaa samoin,
kuin apostolisen aikakauden vaiheissa, ei peruuttanut sanaakaan,
vaan kehitti johdonmukaisesti niitä vääriä periaatteita, jotka
sen helmassa itivät ja kypsyivät. -- Silmäilkäämme tässä niitä
erehdyksiä, jotka näihin aikoihin ovat huomattavina katolisen kirkon
opissa.
Suurimmalta kirkkoisältään, Augustinukselta, oli läntinen kirkko
perinyt opin synnistä ja armosta, jonka perustukselle, raamatun
mukaan rakentaen, se olisi voinut kehittyä kirkkaudesta toiseen.
Mutta tuon syvämietteisen, Herran koulussa kasvatetun opettajan
opinjärjestelmä ei ajanpitkään soveltunut kristikunnan yhä
pintapuolisemmaksi käyneesen katsantotapaan. Kirkko vieraantui
sille jo varhain, muodostaen käsityksensä synnin ja armon painavan
kysymyksen suhteen semipelagianismin pettäväin ohjeiden mukaan.
Ei Augustinuksen oppia vääräksi sanottu -- sitenhän kirkko olisi
joutunut ristiriitaan itsensä kanssa, se kun väitti Pyhän Hengen aina
laatineen sen päätökset, siis senkin, joka, hyväksyen Augustinuksen
opin, oli tuominnut hänen vastustajansa harhaoppisiksi -- mutta
totuutta kiertämällä suistivat kirkon johtavat henkilöt, ajanhengen
kannattamina, vähitellen opin mainittuun suuntaan. Tiedemiehetkin
harjaantuivat liikkumaan pinnalla ja siten karttamaan itse
kysymyksen ydintä. Ja kun tuo painava totuus, että syntinen ihminen
vanhurskautetaan Jumalan edessä uskon kautta Kristukseen, ilman
lain töitä, katosi kristikunnan tajunnasta, niin ryhtyi kirkko
määräämään kaikkia noita lukemattomia ansiokkaita töitä, joiden ies
yhä raskaampana painoi ihmisten hartioilla, estäen heitä lähestymästä
armonistuinta ja Häntä, joka yksin on "tie, totuus ja elämä."
Omatunto nuhteli synnistä, mutta sitä esteltiin heräämästä sillä
valheellisella lupauksella, että ihminen omin voimin ainakin jossain
määrin voi tyydyttää Jumalan vaatimuksia. Kirkko määräsi tehtävät,
papisto valvoi että ne suoritettiin, ja pettyneet ihmiset tottelivat
uskoen. Tällä tavoin kehittyi vähitellen keski-ajan oppi katumuksesta
ja parannuksesta, joita alettiin pitää _sakramenttinä_.
Vielä yhdennellätoista vuosisadalla oli se käsitys yleinen, että
Jumala yksin antaa synnit anteeksi, mutta jo silloin oli syntien
anteeksisaaminen _ansaittava_ rukouksella, paastoomisella,
almujenantamisella y.m. hyvillä töillä. Kahdestoista vuosisata
lisäsi tähän käsitykseen sen luulon, että syntien anteeksisaamisen
peruuttamattomana ehtona myöskin on niiden tunnustaminen papille. Ei
mikään paremmin soveltunut kunnianhimoisen papiston ohjelmaan kuin
tämä käsitys. Se oli tietysti omiaan kartuttamaan n.s. hengellisten
jo ennen suurta valtaa. Eikä siinä kylliksi. _Neljäs lateraanikokous
Roomassa_, joka v, 1215 laati lakeja kristikunnalle, määräsi:
"jokaisen täysi-ikäisen uskovaisen tulee vähintäin kerran vuodessa
salaa papillensa tunnustaa syntinsä ja voimainsa mukaan koettaa
täyttää tämän määräämät rangaistukset; pappi olkoon varovainen
ja harvapuheinen, jotta hän kokeneena lääkärinä voisi vuodattaa
viiniä ja öljyä haavoihin. Tarkkaan hän tutkikoon kaikki hänelle
tunnustettuun syntiin kuuluvat yksityisseikatkin, jotta hän tietäisi,
mitä hänen tulee antaa, mitä armonvälikappaleita käyttää." Pappi
on siis välittäjänä Jumalan ja ihmisten välillä, vieläpä sielujen
lääkärinäkin. Häneen luo pettynyt kristikunta silmänsä; hänen
sanoihinsa luottaa kevytmielisesti maailman suruton lapsi, joka,
totellen kirkon lakia, hänelle tunnustaa jonkun törkeän synnin, hänen
suustansa odottaa tuo katuvainen syntinen, joka kyyneleet silmissä
hänelle huolensa valittaa, lohdutusta särjetylle omalletunnollensa,
alttiina toimittamaan jos kuinka vaikeita tehtäviä, kun vain saa
kaikki sovitetuksi ja syntinsä anteeksi.
Mutta aavistaen, ettei tämä kaikki, miten tarkkaan kirkon sääntöjä ja
rippi-isän määräämiä rangaistuksia sitten noudatettiinkin, riittänyt
puhdistamaan synnistä, turvautui kristikunta noiden lukemattomani
pyhimysten esirukouksiin, joiden voimasta ja toimittamista ihmetöistä
löytyi jos minkälaisia kertomuksia, Etenkin pidettiin neitsy Mariaa
jo varhain suuressa kunniassa, ja tämä kunnioitus kasvoi keski-ajan
kuluessa julkiseksi epäjumalanpalvelukseksi. Niin lausui esim.
Bernhard Klairvauxlainen: "kentiesi pelkäät Kristuksen jumalallista
kunniaa, Hän kun ei milloinkaan lakannut olemasta Jumala, vaikka Hän
tuli ihmiseksi. Halajatko puolustajaa Hänenkin luona? Pakene neitsy
Marian puoleen; Poika on kuuleva äitinsä esirukouksen, ja Isä on
antava mitä Poika anoo." Ken voi luetella kaikkia villityksiä, joihin
tämänkaltaiset, kristikunnan katsantotapaan yhä syvempään juurtuvat
luulot antoivat aihetta? Pyhän neitsyn kunniaksi sepitettiin virsiä,
häntä rukoiltiin ja palveltiin jos kuinka loistavilla juhlamenoilla.
Muiden pyhimysten jo ennen tavattoman suureksi karttunut luku kasvoi
kasvamistaan, heidän muka toimittamistaan ihmetöistä sepitettiin
uusia, entisiä rohkeampia taruja, ja näiden tarujen _n.s. legendain_
opettaminen kansalle oli miltei ainoa uskonnollinen tieto, jota
keskiaika ihmisille tarjosi. Näihin eksytyksiin liittyi vielä
pyhäinjäännöstenkin palveleminen. Johdonmukaisesti vaati nimittäin
ajan katsantotapa ihmisiä etsimään välittäjiä taivaassa asuvain
pyhimysten ja uskovaisten ihmisten välille, ja tällä tavoin tuli
pyhäinjäännösten kokoaminen, säilyttäminen ja palveleminen yhä
yleisemmäksi. Ennen pitkää harjoitettiin mitä törkeintä petosta
kaikenkaltaisilla esineillä, joille tämmöinen uskonnollinen arvo
keksittiin. Niin esim. säilytettiin parrankarvaa, jota erään
hurskaan kreivin sanottiin pitäneen kaulansa ympärillä, se kun muka
oli Jesuksen parrankarvoja, toisessa paikassa kivi, jota perkele,
kiusatessaan Herraa, kehotti Häntä muuttamaan leiväksi, neitsy
Marian maitoa, maankappale josta Aadam luotiin, Herran hame, Hänen
ristinsä kappaleita y.m.s., puhumattakaan taikauskon vielä raaemmista
keksinnöistä. Sivistyneet ja hurskaat henkilöt kyllä koettivat
vastustaa näitä hurjia väärinkäytöksiä ja tätä törkeätä petosta,
vaan ajan luonne oli semmoista, eikä taipunut pahojen henkien
valtaan sortunut kristikunta uhraamasta näille taikauskonsa luomille
kultaisille vasikoille.
Kirkon pintapuolisesta parannus- ja katumusopista kehittyi Vähitellen
myöskin _anekauppa_. Parannuksen tärkeimpänä kohtana pidettiin alussa
sydämmen katumusta. Kirkko tahtoi tähän kuuluvilla määräyksillä
luoda katuvaisen sisällistä tilaa osottavan näkyväisen muodon. Vaan
kun kaikkea tätä, niinkuin jo mainitsimme, aljettiin pitää Jumalan
silmissä ansiokkaana, muuttui katumus ulkonaiseksi tekopyhyydeksi,
joka salaamistaan salasi ihmisiltä Kristuksen ja riisti uskon
armonlahjan heidän sydämmistään. Kirkon määräämät rangaistukset,
joiden kautta kristityt luulivat voivansa sovittaa syntinsä, olivat
alussa monesti hyvinkin ankarat. Aikojen kuluessa myönsi höltynyt
kirkonkuri vähitellen yhä suurempaa lievitystä rangaistusten
suorittamisessa. Määrättyä rangaistusta saattoi katumuksenalainen
näet joko vaihtaa toiseen tahi kokonaan siitä päästä, jos hän
nimittäin suostui maksamaan määrätyn rahasumman. Tämä turmiollinen
väärinkäytös, joka kerran oli oleva uskonpuhdistuksen lähinnä syynä,
on kirkkohistoriassa tunnettu nimellä anekauppa. Sitä puolustettiin
seuraavaan tapaan. Kristus ja pyhimykset ovat tehneet enemmän kuin
Jumala heiltä vaati; samoin myös kaikki, jotka, noudattaen esim.
munkkilupauksia, ovat _liikatöitä_ toimittaneet. Näistä hyvistä
töistä on kokoontunut loppumaton aarre, jonka omistajana ja hoitajana
kirkko on. Se saa käyttää tätä aarretta sillä täyttääkseen mitä
heikkojen ihmisten parannuksesta puuttuu. Näin jyrkässä muodossa ei
kyllä ainakaan anekaupan ensi aikoina asiaa selitetty, päinvastoin
tehtiin tarkka erotus kirkon tuomitsemain rangaistusten ja Jumalan
anteeksiantamisen välillä, jota viimmemainittua ei suinkaan
saavutettu toimittamalla muutamia hyviä töitä, vaan yleisestä
katsantotavasta katosi ennen pitkää tämä erotus, eikä kirkon tämän
maailman mukainen hallitustapa suinkaan vaatinut pappeja sitä
kansalle terottamaan. Päinvastoin tuli anekauppa juuri tällä tavoin
käsitettynä yhä yleisemmäksi, raha riitti sovittamaan veripunaisetkin
synnit. -- Suuri on Jumalan kärsivällisyys ja pitkämielisyys!
Ennen on kerrottu, kuinka ehtoollisoppikin vähitellen muuttui
keski-ajan maallisen katsantotavan mukaiseksi. Turhaan oli
Berengarius Toursilainen y.m. valistuneet miehet koettaneet estää
tämän kalliin opin suistumista sille väärälle uralle, johon ajanhenki
sitä pakottaen työnsi. Papin siunauksen kautta -- niin opetti kirkko
-- _muuttuvat_ leipä ja viini Kristuksen ruumiin ja veren aineeksi.
Herran ehtoollisen ytimenä pidettiin yhä edelleen Kristuksen verisen
uhrin veretön toistaminen, jonka vaikuttimena oli papillinen siunaus.
Sakramentin nauttimista tärkeämpää oli papin toimitusta tarkkaan
katsominen ja messua kuuleminen. Tämä katsantotapa hyväksyttiin
kirkon opiksi neljännessä lateraanikokouksessa, joka myöskin vahvisti
muuttumisopin. Muuten arvosteltiin tätäkin pyhää toimitusta saman
maallisen laskutavan mukaan, joka esim. keksi opin liikatöistä.
Laajuus määrää kaikki, ei laatu. Jotta ei ehtoollista jaettaessa joku
pisara Kristuksen kalliista verestä joutuisi hukkaan, kiellettiin
maallikoilta kalkin nauttiminen. Väärinkäytöstä muka puolustettiin
sillä, että Kristuksen ruumiissa myöskin on hänen vertansa. Tämä
käsitystapa pääsi jo varhain vallalle läntisessä kirkossa, vaikka
vasta Kostnitzin kokous hyväksyi sen (1415). -- Huomattava on, että
itäinen kirkko, vaikka se kyllä omisti muuttumisopin, jyrkästi
hylkäsi länsimaisen kristikunnan siitä johtamat johtopäätökset,
jakaen esim. maallikoille Herran ehtoollisessa sekä leipää että
viiniä.
Olemme maininneet, että katumusta aljettiin pitää sakramenttina.
Ei kaipaa kukaan, joka vähänkin on perehtynyt raamattuun,
todistusta siihen, miksi tämä käsitys on väärä, ja yhä selvemmäksi
käy hänelle katolisen kirkon erehdys, kun kahdennentoista
vuosisadan kirkkohistoria hänelle kertoo, miten sakramenttien
luku kasvoi seitsemäksi. Paitse _kastetta, Herran ehtoollista_ ja
_katumusta_ omisti yleinen katsantotapa sakramentin arvon ja nimen
seuraaville kirkollisille toimituksille: _papiksi-vihkimiselle,
konfirmatsioonille_ (kasteenliiton vahvistaminen),
_avioliiton-vihkimiselle_ ja _viimmeiselle voitelemiselle_,
jolla viimmemainitulla toimituksella kirkko otti turvataksensa
ijankaikkisuuteen muuttavan autuaallista kuolemaa. Ensimmäinen,
joka tieteellisesti esitti tämän sakramenttiopin, oli Pietari
Lombardialainen. Hän kannatti tätä oppia ja ilmaisi siten mitä
yleinen mielipide jo ennen hänen aikojaan vaistomaisesti oli
miettinyt, ja kirkko hyväksyi hänen selityksensä oikeaksi. Ei ollut
keski-aika raittiin, raamatun mukaisen kritiikin aika.
Länsimaiden rakennustapa, jonka, merkillisimpänä tuloksena olivat
keski-ajan jalot kirkot, oli yhdeksännestä vuosisadasta alkaen
_romaaninen_. Basilika kyllä pysyi vielä rakennustaiteellisen,
suunnitelman perusmuotona, mutta tuon vaakasuoran katon muodostaminen
puolipyöreäksi ristiholviksi antoi koko rakennukselle uuden
muodon. Kolmannellatoista vuosisadalla antoi tämä rakennustapa
sijaa _gotilaiselle_ eli _germaanilaiselle n.s. teräväkaariselle
rakennustavalle_. Hylkäämällä entisen raskasmuotoisen
kupurakennuksen, joka kokosi kaiken painon ja voiman yhteen paikkaan,
ruvettiin käyttämään keveitä ja solakasti ylös pyrkiviä teräviä
kaaria, jotka antoivat kirkoille erinomaisen ylevän muodon. Koko
rakennusta sievisteltiin runsailla vertauksellisilla koristuksilla ja
niihin liitettiin korkealle ilmaan kohoavat tornit kellotapuleilleen.
Kirkkojen rakentaminen todistaa keski-ajan uskonnollisesta
innostuksesta. Se luulo, että Jumala papin sanan kautta oli
aistillisesti läsnä alttarilla, kehotti ihmisiä rakentamaan yhä
kauniimpia kirkkoja. Ei mitään uhrauksia pidetty liiaksi suurina,
kun tämmöinen työ oli kysymyksessä. Se sukupolvi, joka oli alottanut
kirkonrakennuksen, ei monesti toivonutkaan nähdäksensä sitä valmiina,
vaan luovutti kernaasti tämän ilon lapsille ja lastenlapsille,
jotta siitä tulisi Hänelle otollinen asunto, jonka kunnia täyttää
taivaat ja maan ääriin ulottuu. Muuten ei tarvinne huomauttaakaan,
että kirkkoja rakentamista pidettiin hyvin ansiokkaana työnä; moni
ruhtinas ja rikas mies luuli sillä sovittavansa suuret synnit. Usein
määräsivätkin papit tämän työn sovittavaksi katumus-rangaistukseksi.
Kirkkojen sisustamisessa tehtiin se muutos, että _saarnatuoli_
asetettiin jonkun sivupilarin ääreen, sekä että yhä useampia
alttareita hankittiin monien messujen vuoksi, Kuuluisimmat kirkot,
joiden rakentamiseen keski-aikana ryhdyttiin, ovat Magdeburgin
tuomiokirkko, p. Elisabetin kirkko Marburgissa, Freiburgin,
Strassburgin ja Kölnin tuomiokirkot. Viimmemainittua, jota pidetään
maailman kentiesi jaloimpana rakennuksena, ruvettiin rakentamaan
v. 1240. Vasta viimme aikoina on se täydellisesti valmistunut.
Pohjoismaissakin nähtiin jo keski-aikana ainakin muutamia kauniita
kirkkoja. Kuuluisimmat näistä ovat Trondjemin ja Upsalan tuomiokirkot.
Keski-aikana olivat muutkin taiteet kirkon palveluksessa. Tämä
kuuluu kyllä kauniilta ja jalolta, mutta jos asiaa likemmin
tutkimme, ilmaantuu juuri tuossa taiteitten väsymättömässä
viljelemisessä katolisen kirkon heikkojakin puolia. Kaikki pyrkii
nim. tekemään uskontoa niin aistillisesti käsitettäväksi kuin
suinkin, jumalanpalvelus muuttuu yhä enemmän sielulliseksi,
se pyytää tunteita liikuttaa, vaan jättää omantunnon rauhassa
nukkumaan. Yhä edelleen säilytettiin Gregorius Suuren asettamaa
laulukuntaa, joka jumalanpalveluksessa yksin veisasi latinalaisia
virsiä, Semmoisia sepitettiin paljon keski-aikana; toiset
niistä, niinkuin esim. Bernhard Klairvauxlaisen kirjoittamat,
ovat hyvin kauniita ja sisällyksensäkin puolesta eteviä. Tavaksi
tuli myöskin ylistää Jumalaa ja pyhimyksiä äidinkielellä, vaan
yhteisessä jumalanpalveluksessa ei näitä kansan sepittämiä virsiä
saatu käyttää, paitse yhtä, tuota tunnettua "Kyrie Eleison",
johon saksalaiset sanat toimitettiin. Hengellisiä äidinkielisiä
virsiä veisattiin sitä useammin muissa tilaisuuksissa, niinkuin
pyhiinvaellus-retkillä, hautausmatkoilla y.m. senkaltaisissa
juhlatiloissa. Kuvanveistotaide ja maalaustaide asettuivat nekin
nimenomaan uskonnon ja kirkon palvelukseen. Jos jo raamatun
kertomusten kuvaaminen ja hengellisten salaisuuksien maallisen
silmän nähtäviksi asettaminen on arkaluontoista ja ainakin monesti
arveluttavaa semminkin kaikkien niiden mielestä, jotka tahtovat
palvella Jumalaa "hengessä ja totuudessa", niin ilmaisee keski-ajan
rohkea hengellinen taide usein hyvinkin loukkaavalla tavalla, miten
vaarallista tämä uskonnolliselta kannalta on. Ja tältä kannalta
kaiketi on asia arvosteltava, sillä muutoin sortuu uskonto taiteen
välikappaleeksi, ja sen tarkoituksena on silloin lihallisten ihmisten
miellyttäminen, esteellisen nautinnonhimon tyydyttäminen. Keski-aika
oli tässä kohden yhtä suvaitsevainen, kuin se omantunnon vapauden ja
sekoittumattoman totuuden suhteen oli suvaitsematon. Mielikuvituksen
suomalla rajattomalla rohkeudella koristi silloinen kristikunta
komeita kirkkojaan noilla kuuluisilla kuvilla ja maalauksilla, joita
maailma vielä tänään ihailee, vaan joita kristikunta vuosisatojen
kuluessa polvistuen palveli. Mitä törkeintä aistillisuutta ja raainta
taikauskoa ilmaisivat nämä taideteokset monesti, kuten olettaa
sopiikin, kun ajattelemme, kuinka alhaisella kannalla silloisten
ihmisten uskonnollinen tieto oli. Mitä muuten tulee maalaus- ja
kivenveistotaiteesen, niin on huomattava, että niiden kukoistus
kuuluu keski-ajan kolmanteen aikakauteen. Olemme kuitenkin tahtoneet
asiasta jo tässä huomauttaa, koska jo toinen aikakausi selvään
osottaa, mihin suuntaan ajanhenki alkaa toimia.
Jota suuremman vallan ja loistavamman muodon jumalanpalveluksen
ulkomenot saavuttivat, sitä harvinaisemmaksi kävi saarna.
Silminnähtävästi ryhtyivät papit ainoastaan poikkeustilassa
selittämään Jumalan sanaa kirkkoon saapuneille ihmisille.
Jumalanpalveluksen tärkein osa oli messu-uhri, joka vihki leivän ja
viinin Kristuksen ruumiiksi ja vereksi. Salaperäisen juhlalliselta
kuuluu papin ääni, kun hän tuolla vieraalla kielellä rukoilee
kuolleitten edestä ja siunaa leivän ja viinin, laulukunnan hiljaa
veisatessa. Kun hän on päättänyt tämän toimituksen, ilmoittaa
pieni kello, että ihme, s.o. leivän ja viinin muuttuminen on
tapahtunut. Peite, joka tähän asti on estänyt kansaa näkemästä,
mitä alttarilla on, poistetaan nyt, hyvänhajuinen savu levittää
tuoksuansa kirkon kaukaisimpiin holviin, Herran ruumis ja veri
viedään juhlasaatossa seurakunnan nähtäväksi ja palveltavaksi. Ja
ihmetellen kansa polvistuu, tunteittensa valtaamana se vapisee,
jättäen mielikuvituksensa selitettäväksi uskonnon suuret salaisuudet,
Toisen alttarin luona kuiskaa joku katuvainen synnintunnustuksensa
sielunpaimenen korvaan, toisessa paikassa määrää toinen kaikkivaltias
pappi, millä tavoin jonkun muun parannusta tekevän synti on
sovitettava.
Messut olivat kahta lajia: elävien puolesta ja kuolleitten edestä.
Viimmemainitut saivat alkunsa siitä luulosta, että toiset ihmiset
kuoltuansa joutuivat _kiirastuleen_. Jolleivät nimittäin eläessään
olleet tehneet kylliksi parannusta eivätkä sovittaneet syntejään,
täytyi heidän kuoleman ja viimmeisen tuomion välillä olevassa
tuonelassa kärsiä paljon tuskia puhdistuakseen synneistänsä.
Lievittääksensä näitä heidän tuskiansa, toimitti kirkko tuon
tuostakin messuja heidän puolestaan. Miten turmiollinen tämä
käsitys oli, nähdään siitäkin, että aljettiin toimittaa muitakin
"hyviä töitä" kuolleitten hyväksi, ja kun messuista maksettiin,
tuli se luulo ennen pitkää hyvinkin yleiseksi, että rikkaan ihmisen
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 15
  • Parts
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 01
    Total number of words is 3181
    Total number of unique words is 1928
    19.5 of words are in the 2000 most common words
    29.9 of words are in the 5000 most common words
    36.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 02
    Total number of words is 3273
    Total number of unique words is 1933
    20.7 of words are in the 2000 most common words
    30.9 of words are in the 5000 most common words
    38.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 03
    Total number of words is 3269
    Total number of unique words is 1998
    20.0 of words are in the 2000 most common words
    29.2 of words are in the 5000 most common words
    36.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 04
    Total number of words is 3339
    Total number of unique words is 1955
    20.6 of words are in the 2000 most common words
    31.9 of words are in the 5000 most common words
    38.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 05
    Total number of words is 3334
    Total number of unique words is 1927
    20.3 of words are in the 2000 most common words
    30.5 of words are in the 5000 most common words
    36.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 06
    Total number of words is 3362
    Total number of unique words is 1965
    20.2 of words are in the 2000 most common words
    31.4 of words are in the 5000 most common words
    37.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 07
    Total number of words is 3371
    Total number of unique words is 2015
    19.6 of words are in the 2000 most common words
    29.3 of words are in the 5000 most common words
    36.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 08
    Total number of words is 3349
    Total number of unique words is 1913
    20.5 of words are in the 2000 most common words
    29.6 of words are in the 5000 most common words
    37.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 09
    Total number of words is 3326
    Total number of unique words is 1955
    20.6 of words are in the 2000 most common words
    31.1 of words are in the 5000 most common words
    38.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 10
    Total number of words is 3339
    Total number of unique words is 1898
    20.7 of words are in the 2000 most common words
    31.3 of words are in the 5000 most common words
    38.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 11
    Total number of words is 3268
    Total number of unique words is 1964
    19.2 of words are in the 2000 most common words
    29.3 of words are in the 5000 most common words
    36.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 12
    Total number of words is 3293
    Total number of unique words is 1923
    20.5 of words are in the 2000 most common words
    31.4 of words are in the 5000 most common words
    39.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 13
    Total number of words is 3356
    Total number of unique words is 1932
    20.4 of words are in the 2000 most common words
    31.7 of words are in the 5000 most common words
    38.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 14
    Total number of words is 3300
    Total number of unique words is 1942
    19.9 of words are in the 2000 most common words
    29.1 of words are in the 5000 most common words
    35.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 15
    Total number of words is 3323
    Total number of unique words is 1942
    21.0 of words are in the 2000 most common words
    32.1 of words are in the 5000 most common words
    39.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 16
    Total number of words is 3324
    Total number of unique words is 1971
    19.9 of words are in the 2000 most common words
    29.9 of words are in the 5000 most common words
    35.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 17
    Total number of words is 3280
    Total number of unique words is 1958
    20.9 of words are in the 2000 most common words
    30.6 of words are in the 5000 most common words
    37.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 18
    Total number of words is 3340
    Total number of unique words is 1916
    21.9 of words are in the 2000 most common words
    34.1 of words are in the 5000 most common words
    41.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 19
    Total number of words is 3336
    Total number of unique words is 1925
    20.9 of words are in the 2000 most common words
    32.3 of words are in the 5000 most common words
    40.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 20
    Total number of words is 3315
    Total number of unique words is 1670
    21.4 of words are in the 2000 most common words
    31.2 of words are in the 5000 most common words
    38.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 21
    Total number of words is 3304
    Total number of unique words is 1993
    20.3 of words are in the 2000 most common words
    30.9 of words are in the 5000 most common words
    37.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 22
    Total number of words is 3419
    Total number of unique words is 1910
    21.8 of words are in the 2000 most common words
    31.6 of words are in the 5000 most common words
    38.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 23
    Total number of words is 3328
    Total number of unique words is 1864
    22.5 of words are in the 2000 most common words
    33.9 of words are in the 5000 most common words
    40.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 24
    Total number of words is 3352
    Total number of unique words is 1900
    21.2 of words are in the 2000 most common words
    30.9 of words are in the 5000 most common words
    38.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 25
    Total number of words is 3399
    Total number of unique words is 1863
    22.0 of words are in the 2000 most common words
    32.8 of words are in the 5000 most common words
    39.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 26
    Total number of words is 3305
    Total number of unique words is 1950
    20.7 of words are in the 2000 most common words
    31.8 of words are in the 5000 most common words
    38.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 27
    Total number of words is 3294
    Total number of unique words is 1981
    20.9 of words are in the 2000 most common words
    31.3 of words are in the 5000 most common words
    38.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 28
    Total number of words is 3280
    Total number of unique words is 1951
    20.2 of words are in the 2000 most common words
    31.3 of words are in the 5000 most common words
    37.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 29
    Total number of words is 3406
    Total number of unique words is 1940
    22.4 of words are in the 2000 most common words
    32.9 of words are in the 5000 most common words
    38.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika - 30
    Total number of words is 704
    Total number of unique words is 517
    33.4 of words are in the 2000 most common words
    43.5 of words are in the 5000 most common words
    50.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.