Kertomuksia kirkkohistorian alalta 1: Vanha aika - 09

Total number of words is 3194
Total number of unique words is 1987
20.2 of words are in the 2000 most common words
29.9 of words are in the 5000 most common words
36.4 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
koetusten ja vaarojen ohessa. Jo nuorena harjaantui hän käsittämään
kristittyjen elämää ristin tieksi, jo pienenä poikana tutustui hän
noihin hirmuisiin verinäytelmiin, jotka tuon tuostakin kohtasivat
Jesuksen tunnustajia. Hänen isänsä _Leonidas_, joka oli oppinut mies
ja uskollinen kristitty, opetti poikaansa inhimillisen tiedon ja
viisauden aarteita kokoamaan, vaan hänen hartain toivonsa, hellin
huolensa oli kuitenkin saada jumalallisen totuuden siemeniä itämään
lapsen sydämmessä. Leonidaan työ ei ollut turhaa, hänen toivonsa
ei pettynyt. Verrattoman nopeasti edistyi Origines tieteissä ja
ylönluonnollisen valon valaisemina välkkyivät hänen kirkkaat
silmänsä ijankaikkisten totuuksien voittaessa yhä suurempaa alaa
hänen sielussaan. Hän ei viihtynyt ikäistensä leikkipaikoilla, hän
oleskeli aatteiden yli-ilmoissa, tyydyttäen mielikuvitustansa ja
harjoittaen voimiaan kaukana tämän maallisen elämän lapsellisista
ja turhista oloista. Usein nuhteli Leonidas poikaansa tämän
osottaessa mitä vastustamattominta halua päästä syvimpiäkin
hengellisiä salaisuuksia käsittämään sekä kehotti häntä tyytymään
raamatun yksinkertaiseen tajuntaan, vaan salaa kiitti hän Jumalaa
Origineksensä hämmästyttävästä edistymisestä. Huolellisesti koettaen
poistaa kaikki ylpeät ajatukset nuorukaisen sydämmestä, salasi hän
häneltä ilonsa; -- vasta päivän työn loputtua, kun Origines enkelein
vartioimana nukkui viattomuuden unta, kuulematta, näkemättä maailman
viettelyksiä, uskalsi isä suudellen poikansa rintaa, tuota "P.
Hengen temppeliä" ilmaista miten suuret hänen toiveensa lemmittynsä
tulevaisuudesta olivat.
Vanhemmaksi tultuaan pääsi Origines kotikaupunkinsa Aleksandrian
mainioon katekeetikouluun, jonka opettajana kuuluisa Clemens silloin
oli. Täällä hän päivä päivältä saavutti yhä suurempaa mainetta,
vaikka hän tähän aikaan vielä oli varsin nuori. Mutta rauhaton
oli aika, ja niiden jotka silloin uhrasivat elämänsä kristillisen
tieteen edistämiselle täytyi usein keskeyttää lukunsa lohduttaaksensa
vankilaan vietyjä tahi kuolemaan tuomituita sukulaisiaan ja
ystäviään, tietämättä, milloinka heidän oma elämänsä oli vereen
sammutettava. V. 202 kohtasi Septimius Severuksen vaino, josta
ennen on kerrottu, Aleksandrian kristityltä. Origines oli siihen
aikaan 17 vuoden ikäinen. Saatuansa tietää, että hänen isänsäkin oli
heitetty vankilaan, tahtoi hän heti rientää hänen luoksensa, vaan kun
hänen äitinsä piilotti häneltä vaatteet, täytyi Origineksen tyytyä
kirjoittamaan isällensä. Kehottaen häntä urhoollisuuteen lausui hän
hartaamman toivonsa olevan saada marttyyrinä uhrata nuoren elämänsä
Kristuksen kunniaksi. Kiittäen Herraa sai Leonidas marttyyrikruunun,
jota hänen mainio poikansa ei milloinkaan voittanut, vaikka hän
toivoen, hakien sitä etsi! -- Hellällä rakkaudella piti Origines
huolta turvattomasta äidistänsä ja kuudesta orvoksi jääneestä
sisarestansa hankkien heille elatusta opettamalla nuorukaisia.
Lujalla tahdollaan kesti hän nämäkin vastukset, kunnes hänelle
koitti parempi aika aineellisen toimeentulon suhteen. Peläten vainoa
oli näet katekeetikoulun johtaja Clemens paennut kaupungista,
ja Aleksandrian piispa _Demetrius_, joka tajusi Origineksen
loistavan neron ja suuret tiedot, nimitti hänen tähän virkaan
(203). Nuorukainen rupesi nyt innokkaasti lukemaan ja opettamaan ja
hänen maineensa levisi kaukaisiin maihin. Häntä ei suotta sanottu
"timanttimieheksi", sillä ääretön oli hänen työkykynsä eikä mikään
kysymys, kuinka vaikeata laatua se sitten olikin, voinut lannistuttaa
hänen voimiansa taikka rakentaa salpoja hänen väsymättömälle
tietohalullensa. Ainoastaan ruumiillisissa nautinnoissa noudatti
hän kohtuutta ollen tässä suhteessa kovin ankara itseänsä kohtaan.
Tällä tavoin kului muutamia vuosia, joiden vieriessä Origineksen
nero kypsyi yhä aaterikkaammaksi ja valtavammaksi. Tuon tuostakin
sattuneiden vainojen raivotessa hän kyllä etsi marttyyrikuolemaa,
jonka ylevyyttä ei suurinkaan tieteellinen maine ja kunnia voinut
häneltä himmentää; -- vaan turhaan hän pelkäämättä kävi kristityitä
vankiloissa tervehtimässä ja lohduttamassa, turhaan puhui hän
mestauspaikoilla rohkeita kehotussanoja kuolemaan tuomituille
uskonveljilleen: ristiinnaulittu kuningas ei asettanut häntä
veritodistajain valittuun joukkoon!
Keisari _Caracallan_ vainotessa Aleksandrian koulua meni
Origines Palestinan Caesareaan, missä hän perusti samankaltaisen
oppilaitoksen, joka veti vertoja itse tuolle mainiolle Niilin
rannalla olevalle mallikoululle. Paitsi tiedemiehenä ja opettajana
vaikutti Origines uudessa isänmaassaan paljon saarnaajana: läheltä ja
kaukaa tulvasi ihmisiä ihailemaan ja ihmettelemään hänen loistavaa
ja syvää esitelmäänsä.
Origineksen jumaluusoppi on siksi monipuolinen ja eri tahoille
haaraantuva, ettei hänen uskonnollista kantaansa käy yhdessä jaksossa
täydellisesti esittäminen. Mainitsemme tässä ainoastaan muutamia
hänen uskonoppinsa pääkohtia:
P. raamatussa, jonka jumalista alkuperää Origines innostuksella
puolustaa, sanoo hän löytyvän kolmenkaltaisen merkityksen:
kirjaimellisen merkityksen, jota hän nimittää raamatun ruumiiksi,
siveellisen totuuden eli sen sielun sekä raamatun hengen eli sen
mystilliset, salaiset totuudet. Raamatun selittäjän velvollisuus
on ruumiista tunkeutua sieluun ja siitä pyrkiä itse ytimeen
s.o. henkeen. Ei kukaan kieltäne tätä ajatusta pääasiallisesti
yhtä oikeaksi kuin se on syvä ja (ainakin tässä muodossa)
ajan kehkeymiskantaa korkeampi, mutta valitettavasti johdatti
se ajattelijan arveluttaville poluille. Origines vieraantui
yksinkertaisesta kansasta, arvellen ainoastaan oppineita kykeneviksi
Jumalan sanaa käsittämään, hän unohti että taivaan valtakunta on
hengellisesti köyhäin ja mieltyi liiallisesti raamatun tieteelliseen
selittämiseen. On kyllä totta, että hän juuri raamatun tutkimisen
alalla on suuria toimittanut kokoamalla aineksia tulevien aikojen
tutkijoille ja rakentamalla heille monessa kohden hyvän perustuksen,
mutta tästä hänen työstänsä ovat myös hänen monet erehdyksensä juuret
etsittävät. Mielikuvituksensa pettämänä selittää Origines usein
Jumalan sanaa mielivaltaisesti ja aivan väärin ja näihin vääriin
selityksiin perustuvat hänen jumaluusoppinsa virheet. Mitä vaikeampi
kysymys, sitä rohkeammin pyrkii hän päästä sen perille, silloinkin
kun Jumalan sana selvästi vaatii häntä luopumaan yrityksestä.
Jumalasta puhuessaan koettaa Origines tarkasti poistaa kaikki, joka
voisi alentaa ja supistaa korkeimman olennon äärellisyyden ahtaiden
näköpiirien mukaiseksi. "Yhtä vähän kuin ihmissilmä, joka sietää
ainoastaan lampun himmeätä valoa, saattaa katseellansa käsittää
auringon kirkkauden, yhtä vähän voi ihmisjärki muodostaa Jumalan
olentoa ilmaisevan käsitteen" lausuu Origines, väittäen niitä
raamatunpaikkoja, jotka puhuvat Jumalasta rajoitetun inhimillisen
käsitysky'yn mukaan, vertauksen tapaisiksi lauseparsiksi, joiden
kirjaimellisesta käsityksestä meidän tulee koettaa mielemme
vapauttaa. Ajatus on syvä ja itsessään varsin oikea, mutta
kun Origines ryhtyy Jumalan ilmoituksia p. raamatussa tältä
kannalta selittämään, viepi hän meidät usein aavalle, sumujen
peittämälle merelle, missä yksinkertainen lapsellinen usko kadottaa
ankkurinsa. Vaan vieläkin arveluttavampi on se väite, johon hän
johtuu, koettaessaan selittää kolminaisuuden, tuon ihmisjärjelle
selittämättömän salaisuuden syvyyttä, kun hän opettaa jumaluuden
toisen persoonan, Sanan, olevan Isää alhaisemman. Miten suuri
hänen ansionsa tämän vaikean kysymyksen suhteen ylimalkaan onkin,
missä määrässä hän nerokkailla ajatuksillaan johdattikin myöhempiä
opettajia tuota kirkon tunnustuksessa välttämättömän tarpeellista
oppikaavaa Jumalan kolminaisuudesta valmistamaan, varmaa on toiselta
puolen, että juuri hänen eksyttävä käsityksensä Pojan suhteesta Isään
on ihmisten sydämmiin kylvänyt niitä harhaoppisuuden siemeniä, joiden
myrkyllisiä vaikutuksia me sittemmin vuosisatojen kuluessa tapaamme
kristikunnassa.
Ajatellessaan Jumalan luomistyötä johtuu Origines käsittämään sitä
ijankaikkisuudesta tapahtuvaksi, sillä "Jumala ei ole milloinkaan
saattanut olla vaikuttamatta". Perustuen tähän väitökseen
edellyttää hän jokaisen ihmissielun olleen olemassa yli-ilmoissa
ennenkuin ruumis, jonka vankilaan se langettuaan sortui, luotiin.
[Origineksen vastakohtana tämän lopullisesti ratkaisemattoman
kysymyksen suhteen on Tertullianus, jonka opin mukaan ihminen
siitessänsä perii vanhemmiltaan sekä ruumiin että sielun.] Ken ei
tässä huomaa gnostisismin vaikutusta Origineksen ajatusjuoksuun,
jospa kohta hän onkin vapaa sen liiallisuuksista. Kirkon oppia
ruumiin ylösnousemisesta hän ei vastusta, vaikkei hän toiselta
puolen tämänkään kysymyksen suhteen kiellä aatteellisen kantansa
johdonmukaisuutta, jyrkästi kun vastustaa toisten kirkonopettajain
käsitystä kirkastetun ruumiin sukulaisuudesta aineellisuuden kanssa.
Yhtä vähän kuin Origines pelkää luoda silmänsä ijankaikkisuuden
syvyyteen jommoisena se oli ennen kaikkea aikaa, yhtä vähän hänen
sielunsa kammoksuu lähteä järjen mitalla arvostelemaan niitäkin
salaisuuksia, jotka ovat tuolla puolen viimmeisen päivän rajaa.
Vaan kun hänen rohkea mielikuvituksensa häneltä sammuttaa Jumalan
sanan kynttilän, eksyvät hänen jalkansa outoja teitä vaeltamaan.
Ja kun hän palajaa tältä matkaltansa, luulee hän äärettömästä
etäisyydestä nähneensä, miten Jumalasta luopuneet, ijankaikkiseen
kadotukseen tuomitut ihmissielut, vieläpä perkelekin ja hänen
enkelinsä lopullisesti palajavat Jumalan luokse, niin että Hän
sanan täydellisimmässä merkityksessä on "kaikki kaikissa." Tämä
Origineksen opin kohta soveltuu hyvin hänen käsitykseensä synnistä,
joka käsitys, sanottakoon hänen syvälle pyrkivästä nerostaan mitä
tahansa, on arveluttavan pintapuolinen. Saatamme sanoa koko tämän
tärkeän kysymyksen, jonka oikeasta käsityksestä jokaisen ihmisen
uskonnollinen kanta lopullisesti riippuu, kokonaan jääneen syrjälle
mainion kirkkoisän oppineesta järjestelmästä.
Kyllä niitä aina löytyy, jotka rohkeasti arvostelevat suurempienkin
henkilöiden elämän-työtä, ylpeästi tuomiten heitä silläkin tuomiolla,
jota Jumala ei luovuta muille, ja Origineksen suhteen on tämä tuomio
usein mitä ankarimmassa muodossa lausuttu. Mutta ajatellessamme
miten uskollisesti hän kantoi ristiänsä aikana, jolloin Herran
tunnustamiseen vaadittiin sydämmen koko rakkaus, kääntyvät
ajatuksemme toisaalle, kuinka sydäntä masentavaisilta Origineksen
erehdykset sitten kuuluvatkin. Kirkkohistorian todistaessa hänen
oppinsa olleen himmentämättä hänen kristillisen elämänsä kaunista
todistusta, käännymme lohdutettuina silmäilemään hänen vanhuutensa
päiviä. Ja nämä muistuttavat meitä taas tuosta innostuneesta
aleksandrialaisesta nuorukaisesta, joka Septimius Severuksen vainon
aikana toivoi saavansa kuolla Kristuksen kunniaksi, muistuttavat
meitä siitä Origineksesta, jonka hartain halu sittemmin aina oli
marttyyrikuoleman kautta päästä Herran iloon. Deciuksen vainon aikana
-- niin kertoo meille kirkkohistoria -- pantiin Origines muiden
kristittyjen kera Caesarean vankilaan, niissä häntä kovien kidutusten
kautta koetettiin saada kristinuskosta luopumaan. Miehuullisesti hän
kesti kaikki tuskat ja ainoastaan Deciuksen kuolema pelasti hänen
marttyyrikuolemasta. Muutamia vuosia myöhemmin (254) kuoli hän 70
vuoden vanhana Tyroksessa niiden kovien kidutusten seurauksista,
joita hän vainon aikana oli kärsinyt, -- Origineksen oli tapana
sanoa: "kärsiä on rakastaa," ja arvostellessamme hänen pitkää
väsymätöntä työtänsä Jumalan seurakunnan palveluksessa, jätämme
lopullisen tuomion sille Herralle, joka lausui: "sentähden että
hänelle paljo syntiä anteeksi annettiin, niin hän paljon rakasti."


X.
Silmäys kristillisen kirkon oloihin marttyyriaikakauden loppupuolella.

-- te olette valittu suku, kuninkaallinen pappeus, pyhä kansa,
omaisuuden kansa, ilmoittamaan sen voimaa joka teitä pimeydestä
hänen ihmeelliseen valkeuteensa kutsunut on. 1 Piet. 2; 9.
Valerianuksen kuoleman jälkeen saivat kristityt nauttia pitempää
ulkonaista rauhaa kuin milloinkaan marttyyriaikakauden kestäessä.
Hänen poikansa _Gallienus_ myönsi heille _täydellisen uskonvapauden_
lainsäädännöllä, jonka mukaan valtio otti suojellaksensa
kristinuskoa (260). Tämän rauhallisen ajan koittaessa sopii meidän
silmäillä kristittyjen elämää ja kirkon tilaa marttyyriaikakauden
loppupuolella, ennenkuin ryhdymme kertomaan pakanuuden viimmeisestä
ponnistuksesta kristinuskoa vastaan, jolloin kaikkia entisiä vainoja
kovemmat päivät kohtasivat Herran tunnustajia ja mitä kauheimmat
verinäytelmät kaikkialla kristikunnassa vetävät kaiken huomion
puoleensa.
Jumalallisine totuuksineen ja ylevine aatteineen oli kristinusko
luonut uuden, pakanallisista mielipiteistä kokonaan poikkeavan
katsantotavan maailmaan. Sen ytimenä oli itse tuo jumalallinen
totuus, joka ei saata solmia liittoa pimeyden ruhtinaan kanssa, jonka
ikeen alle ihmiskunta syntiinlankeemuksen kautta oli sortunut; --
sen tehtävä oli päinvastoin herkeämättä taistella maailmaa vastaan
ja Pyhän Hengen voimalla rakentaa sitä hengellistä rakennusta, jonka
kulmakivenä Jesus Kristus on. Senpätähden muodostui kristittyjen
elämä pakanallisten olojen mitä jyrkimmäksi vastakohdaksi.
Jos luomme silmämme kristittyjen perhe-elämään, jommoisena
se ilmaantuu marttyyrikirkon aikakaudella, esiintyy eteemme
aivan toinen näköala kuin pakanoiden kodeissa, Jos mahdollista
toimitettiin avioliiton vihkiminen kirkossa, missä aviopari sitä
ennen nautti Herran ehtoollisen. Se solmittiin kuvaamaan tuota
"suurta salaisuutta," josta apostoli puhuu, sillä marttyyriaikakauden
kristityt eivät perustaneet maallisen onnensa vaiheita tämän maailman
pettäviin lupauksiin, heitä kun joka päivä muistutti siitä, ettei
heidän kotinsa ollut täällä. Moni jalo kristitty piti oikeampana
elää naimatonna kuin mennä avioliittoon siten välttääksensä monta
kärsimistä, joita alituiset vainot tuottivat perheellisille, ja
löytyipä niitäkin, jotka väärin selittäen apostoli Paavalin neuvoja
avioliiton suhteen pitivät sitä syntinäkin, mutta kristillinen
perhe-elämä jäi kaikkien vastaväitösten uhallakin todistamaan Hänestä,
joka tahtoo pyhittää mitä Hän on perustanut. Itse Tertullianuskin,
joka, kuten olemme nähneet, edustaa mitä ankarinta mielipidettä
kristityn velvollisuudesta itsensäkieltämisessä seurata Kristusta,
puhkeaa lausumaan: "onnellinen, kirkon vihkimä, p. ehtoollisen
vahvistama avioliitto! Enkelit vartioitsevat sinua ja taivaallinen
Isä tuntee sinun omaksensa!" -- Kristittyin kodeissa ei näy noita
kalliissa vaatteissa ja koristuksissa kopeilevia vieraita, joiden
lukuisat parvet täyttävät rikkaiden pakanoiden huoneet syntisen
ilon kevytmielisellä melulla. Jos talo on varakas, tapaamme siinä
kyllä vieraita, mutta aivan toisenkaltaisia. Sinne saapuu joka
päivä suuri joukko orpoja, köyhiä, sairaita, sillä kaikki semmoiset
ovat tervetulleet, täällä kuin vallitsee kristillinen "rakkaus
joka ei omaansa etsi." Päivä aljetaan ja päätetään rukouksella,
kaikki askareet ja työt toimitetaan Herran nimeen. Äiti puhuu
pienokaisillensa lasten ystävästä Jesuksesta, isä kasvattaa heitä,
"kurituksessa ja Herran nuhteessa." Veljinä ja sisarina kohdellaan
palkollisia, ja nämä tekevät tehtävänsä ilolla, eivätkä ostetun
palvelijan orjamielisellä pelolla, niinkuin pakanain luona laita on.
Kristinusko on rikkonut rajamuurit eri säätyluokkain väliltä: rikkaat
ja köyhät, isäntäväki ja palvelijat, vapaat ja orjat, missä näitä
vielä löytyy muistona pakanuuden oloista, kaikki tuntevat toisensa
veljiksi ja sisariksi sen Herran palveluksessa, joka "ei katso
ihmisen muotoa." Hävitetyt ovat nuo siveyttä loukkaavat koristukset
ja epäjumalain kuvat, joita perheen pakanallisten esi-isien aikana
tavattiin huoneissa; uudet kristinuskon tuomat suojelushenget
vartioivat nyt taloa: uskon, toivon ja rakkauden näkymättömät
haltijattaret. On kyllä totta, että kauheat sanomat kristittyjen
kärsimisistä vankiloissa ja mestauspaikoilla usein häiritsevät
perheen rauhaa, totta sekin, että keisarin virkamiehet milloin
tahansa saattavat astua sisälle tuomaan kenen hyvänsä tutkittavaksi
tahi surmattavaksi, vaan täällä ei pelätä kuolemaa, tuli se sitten
hirvittävässäkin muodossa, toinen kehottaa toista urhoollisuuteen,
isäntä palvelijaansa, poika isäänsä, vanhemmat lapsiansa!
Marttyyrikruunua pidetään tämän elämän kauniimpana voittona, ja
haudan toisella puolella koittaa muuttumattoman ilon kirkas päivä!
Näin ajattelivat, elivät ja kuolivat marttyyriaikakauden kristityt.
Alituisten vaarojen ja kärsimisten uhalla "löydettiin heidän uskonsa
paljoa kalliimmaksi kuin katoava kulta, joka tulessa koetellaan."
Hengellisessä säädyssä oli vähitellen suuria muutoksia tapahtunut.
Yhä yleisemmäksi pääsi kirkossa se katsantotapa, jonka mukaan
_pappissäätyä_ pidettiin _maallikoista_ tarkasti erotettuna
luokkana, jos kohta se väitös että papiksi-vihkiminen tuottaa
vihitylle ylönluonnollisia hengellisiä lahjoja vasta seuraavina
vuosisatoina selvästi esiintyy. Tämän ohessa syntyi papistossakin
eri arvoluokkia ennustamaan tuota surkeata vallanhimoa ja maallista
mieltä, joka myöhempinä aikoina on pappissäädyn miltei nimenomaisena
tuntomerkkinä. Ei siinä kylliksi että piispoja ruvettiin pitämään
presbytereitä ja diakoneja etevämpinä, edellistenkin, suhteessa
toisiinsa tapaamme jo marttyyrikirkon aikana samankaltaisen
kunnianhimon merkkejä. Kaupunkein piispat kohosivat maaseutujen
piispoja mahtavammiksi, riistäen näiltä pian itse piispan nimenkin,
ja jota kuuluisampi kaupunki oli, sitä suurempaan arvoon pääsivät he
kansankin silmissä, jos vain muuten jalosti edustivat kirkkoa. Niinpä
saavutti pääkaupungin piispa maakunnan muita piispoja suuremman
arvon; hänen tuli vihkiä heidät virkaan ja siten vahvistaa kansan
vaalin, johon hän muuten vaikutti hyvinkin paljon, sekä kutsua
kokoon maakunnan kirkolliskokoukset, joiden puheenjohtajana hän
oli. Marttyyriaikakauden loppupuolella omistivat nämä pääkaupunkien
piispat itselleen erityisen arvonimenkin: heitä kutsuttiin nim.
_metropoliitoiksi_. -- Tämä on ajan varjopuolia, vihollisen nisuin
sekaan kylvämiä ohdakkeita, jotka ainoastaan odottavat sopivampaa
aikaa kasvaaksensa vaarallisia hedelmiä Herran seurakunnalle.
Marttyyrikirkon verisessä vainiossa ne työläästi itivät.
Veritodistajain jalo tunnustus ei saattanut olla pakanoihin
vaikuttamatta: yhä lukuisammin he pyrkivät sorretun kirkon yhteyteen.
Tiedämme että näitä kääntyneitä huolellisesti valvottiin, ennenkuin
p. kasteen kautta pääsivät täydellisesti nauttimaan kristinuskon
siunauksia. Koetusajan loputtua katekumenit julkisesti lupasivat
luopuvansa perkeleestä ja maailmasta, vahvistaen lupaustaan piispalle
kättä antamalla. Sitten lausuivat he tunnustuksensa, jonka jälkeen
he kasteen peson kautta otettiin seurakunnan yhteyteen. Tavallisesti
toimitti piispa kasteen, vaan jollei hän ollut saapuvilla, saattoi
presbyteri tahi diakonikin sen tehdä. Viimmemainitussa tapauksessa
ei kastetta kuitenkaan pidetty täydellisenä, ennenkuin siihen oli
liitetty jo tähän aikaan tavallinen piispallinen _vahvistus_, johon
kuului kätten laskeminen kastetun pään päälle [osottaa P. Hengen
antamista.] sekä öljyllä voiteleminen [kuvaa kastetun hengellistä
pappeutta.].
Mitä jumalanpalveluksen ulkonaisiin menoihin tulee, tyytyi tämä
aikakausi vielä apostolisen ajan yksinkertaisiin tapoihin. Usein
kokoontuivat kristityt marttyyrein haudoille hartaudenhetkiä
viettämään, siten ikäänkuin paremmin muistaaksensa taistelevan
ja riemuitsevan seurakunnan yhteyttä. Kuuluisat ovat Rooman
katakombit, pitkät holvintapaiset maanalaiset käytävät, joihin
täkäläiset kristityt hautasivat kuolleensa ja usein kokoontuivat
jumalanpalvelusta pitämään. Vähitellen ruvettiin kirkkoja
rakentamaan, vaan nämä olivat vielä kaikkea komeutta ja ulkonaista
loistoa vailla. -- Jumalanpalveluksen alkaessa nähtiin diakonein
osottavan kullekin kirkkoon saapuneelle hänen määrätyn paikkansa. Ne
jotka epäsiveellisyytensä tahi vainojen aikana osotetun heikkoutensa
vuoksi olivat seurakunnasta erotetut ja nyt pyysivät päästä sen
yhteyteen jälleen, jäivät ovelle seisomaan; puettuina suruvaatteisin
rukoilivat he seurakunnalta syntinsä anteeksi. Jumalanpalveluksen
alkaessa täytyi heidän lähteä pois kirkosta. Muista erotettuina
seisoivat määrätyllä paikallaan tämän ensimmäisen asteen läpikäyneet,
toiseen katumusluokkaan kuuluivat langenneet, samoinkuin
katekumenitkin. Kuorissa istui piispa korkeammalla paikalla ja
lähellä häntä presbyterit. -- Jumalanpalvelus alkaa. Keskellä
kirkkoa lukee "lectori", seisoen korotetulla paikalla, kappaleen
vanhasta testamentista, jonka jälkeen joku diakoni veisuntapaiseen
nuottiin esittää luvun psalttarista, seurakunnan hiljaa veisatessa
jokaisen värsyn alkua. Toisen diakonin luettua kappaleen Ap.
Teoista, Paavalin lähetyskirjeistä sekä evankeliumeista, nousee
koko seurakunta seisaalta kuulemaan presbyterein varoitus- ja
kehotuspuheita, joita nämä kukin vuorossaan pitävät luettujen
raamatunpaikkojen johdosta. Lopuksi puhuu piispa seurakunnalle.
Tämä on jumalanpalveluksen ensimmäinen osa. Sen päätyttyä poistuvat
katumuksen alaiset langenneet sekä katekumenit kirkosta. Nyt seuraa
joku diakonin toimittama rukous, jota seurakunta seisaalta kuuntelee;
ainoastaan viimmeiseen katumusluokkaan kuuluvat langenneet, jotka
saavat olla kirkossa kunnes Herran ehtoollista aljetaan jakamaan,
ottavat polvistuen osaa siihen. Pyhä rauha, äänetön hiljaisuus
vallitsee kaikkialla diakonin rukoillessa kirkon, koko maailman,
papiston, piispojen ja maallisen esivallan puolesta. Marttyyrit
eivät muistaneet ainoastaan ystäviään rukouksissaan, he ajattelivat
rakkaudella verivihollisiaankin, noudattaen Hänen esimerkkiänsä,
joka rukoili: "Isä anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä
tekevät." Tämän rukouksen päätyttyä jaetaan vihitty leipä ja viini
(varat koottiin vapaaehtoisilla lahjoilla) seurakunnan jäsenille.
Joko piispa, presbyteri tahi diakoni antaa leivän ehtoollisvieraan
käteen sanoen: "Kristuksen ruumis," diakoni taritsee viinin lausuen:
"Kristuksen veri, elämän juoma;" ehtoollisvieraat vastaavat: "amen,"
polvistuvat ja vastaanottavat piispan siunauksen. Diakonin tervehdys
"menkäät rauhaan" päättää toimituksen, ja seurakunta lähtee hiljaa
pois kirkosta. Jumalanpalveluksen jälkeen vievät diakonit Herran
ehtoollisen sairaille ja vangeille.
Marttyyrein jumalanpalvelus muodostui siis pääpiirteissään meidän
jumalanpalveluksemme kaltaiseksi, etenkin jos otamme huomioon siellä
täällä jo esiintyneen muitakin pyhiä tapoja, jotka yhä selvemmin
viittaavat meidän kirkoissamme käytännössä oleviin juhlamenoihin.
Vaikka meidän täytyykin myöntää heidän aikakautensa opettajain,
vieläpä etevimpien kirkkoisienkin monesti erehtyneen opin suhteen,
vaikka esim. käsitys p. ehtoollisesta usein esiintyy hyvinkin
eksyttävässä muodossa, ken ei ole altis olettamaan marttyyrien
jumalanpalveluksen olleen todellisemman ja syvemmän kuin meidän
aikamme nimikristittyjen hartauden harrastukset ovat. Kuinka moni,
joka meidän aikoinamme silloin tällöin uhraa Herralle joutilaan
hetken, joskus käy kirkossa ja noudattaen vanhaa tapaa määrätyllä
päivällä polvistuu alttarin eteen, soisi omalletunnolleen tätäkään
kurjaa lohdutusta, jos Herran seurakunnalle jälleen koittaisi
vainojen aika? Varmaankin olisi kristittyjen luku silloin monessa
paikoin hyvinkin pieni! Marttyyrit kävivät kirkossa kestääksensä
elämän kovissa taisteluissa, he pyrkivät kuolla synnistä ja elää
Kristukselle, jossa olivat löytäneet kaiken ilonsa. Kidutukset,
veriset vainot odottivat heitä maailmassa, mutta vakaina,
ylönluonnollisen voiman tukemina astuivat he ulos kirkosta,
ollen valmiina milloin hyvänsä nöyrästi, vieläpä kiitoksellakin
uhraamaan henkensä Herran kunniaksi. Hyvin tavallista on arvostella
näitä kristittyjä meidän aikamme pintapuolisen ja kevytmielisen
katsantotavan mukaan. Niinpä on esim. usein arveltu heidän
karttaneen ja kammoksuneen näytelmiä, soittajaisia y.m. maallisia
huvituksia, joihin moni nykyisin kiiruhtaa melkein suorastaan
kirkosta, ainoastaan siitä syystä, että tämmöisissä tilaisuuksissa
silloin ei ollut tarjona kuin törkeän pakanallisen epäsiveellisyyden
turmelevia nautintoja. Vaan tämmöinen arvostelu on kristillisyyden
kannalta yhtä väärä, kuin se osottaa peräti pintapuolista käsitystä
marttyyriajan luonteesta. Mielellään myönnämme kristinuskon aikojen
kuluessa vaikuttaneen paljon Jumalasta irroitetun elämänkin ilmiöihin
pakottamalla näitä pukeutumaan ulkonaisesti siveellisempiin
muotoihin, vaan tämä ei suinkaan myönnä kristityille suurempaa
oikeutta ottamaan osaa maailman huveihin. Missä Jesus ei ole,
siellä ei saata Hänen tunnustajansakaan viihtyä, ja vasta silloin
kun asiaa tältä kannalta arvostelemme, tiedämme mistä syystä
marttyyriaikakauden kristityt vaativat toinen toistansa kokonaan
luopumaan maailmasta. Jos he olisivat etsineet noita "sivistyttäviä
nautinnoita", joita meidän aikamme nimikristityt pakanain kera
ihailevat, niin varmaankin turhaan etsisimme noita tuhansia jaloja
esimerkkiä itsensä kieltämisestä ja urhoollisuudesta Kristuksen
tunnustamisessa, joita marttyyrit verellänsä ovat piirtäneet
kirkkohistorian lehdille. Heidän muistonsa on oikeutettu vaatimaan
että heitä arvostellaan sen kristillisyyden kannalta, joka ei suostu
palvelemaan kahta herraa. Nimikristillisyyden tyhjää sääliväisyyttä
he tosiaan eivät kaipaa!


XI.
Diokletianuksen vaino.

Minun rakkahani! älkäät oudoksuko sitä hellettä, kuin teille
tapahtuu, että teitä koetellaan, niinkuin teille jotakin outoa
tapahtuisi;
Vaan iloitkaat että Kristuksen kanssa kärsitte, että tekin
ajallansa hänen kunniansa ilmestyksessä iloitsisitte ja
riemuitsisitte. 1 Piet. 4: 12-13.
40 vuotta olivat Jesuksen tunnustajat Valerianuksen kuoltua
saaneet nauttia rauhaa. Jo alkoivat kertomukset veritodistajain
kärsimisistä vähitellen haihtua tämän ulkonaisesti onnellisemman
sukupolven muistista, pilvetön oli taivas ja vaaroja aavistamatta
saapuivat pakanat joukoittain kuolleitten epäjumalainsa rappiotilaan
joutuneista temppeleistä kristittyjen elävää Jumalaa palvelemaan.
Mutta samoinkuin tyynein kesäpäivä, jolloin auringon helle on
kuumimmallaan, usein ennustaa kovinta rajuilmaa, niin nytkin. Alkoi
kuulua outoja, pelottavia huhuja -- ne toteentuivat: julmemmin
kuin milloinkaan ennen raivosi pakanamaailman viha äkkiarvaamatta
kristittyjen riveissä.
Voidaksensa paremmin hallita suurta valtakuntaa, jonka perikatoa
kaikki ilmiöt ennustivat, jakoi _Diokletianus_ keisariksi tultuaan
(284) hallitsiavaivat kahtia. Itse hän otti itämaat hallitaksensa
ja valitsi apulaiseksensa valtiotoimissa _Galeriuksen_; länsimaat
uskoi hän _Maximianukselle_, joka avuksensa sai _Constantius
Oloruksen_. Voimakkaasti ryhtyi Diokletianus hallitukseen
pakottaen etevämmällä nerollaan ja miehekkäällä luonteellaan
hallituskumppaninsa sovinnolliseen yhdysvaikutukseen kuuluisan
roomalaisvallan suojelukseksi ja sen edistämiseksi loistossa ja
mahtavuudessa. Dalmatialaisesta orjasta oli hän kelvollaan päässyt
korkeimpiin sotavirkoihin, kunnes hän vihdoin oli kohonnut koko
roomalaismaailman herraksi. Näiden vaiheiden ohessa oli hänen
jäykkä luontonsa kehittynyt tuoksi ylpeän hallitsijan rajattomaksi
mielivaltaisuudeksi, joka vaatii ehdotonta kuuliaisuutta
käskyillensä. Hän rakasti loistoa ja komeutta ja koki ylentää
keisarillisen arvon Jumalalliseksi majesteetiksi, jota kaikkien tuli
lähestyä suurimmalla kunnioituksella.
Saattaaksensa paremmin kuin Roomassa, missä senaatin ja väestön
muinaisista ajoista peritty mahtavuus häntä loukkasi, järjestää
hovinsa itämaan mallin mukaan, oli Diokletianus valinnut
_Nikomedian_ pääkaupungikseen. Täällä löytyi paljo kristittyjä.
Näitä vallanhimoinen keisari monesta syystä vihasi ja karsain silmin
katseli hän heidän täällä rakentamaa uutta komeata kirkkoansa,
joka vastikään oli saatu valmiiksi. Kernaasti olisi hän jo heti
keisariksi tultuansa ryhtynyt hävittämään tuota valtiolle,
Rooman vanhalle uskonnolle ja kaikille sen yhteiskunnallisille
oloille vaarallista lahkoa, joka päivä päivältä saavutti yhä
suurempaa alaa keisarikunnassa, voittaen puolellensa lukemattomia
ei ainoastaan alhaisista luokista, vaan kansan ylimmistäkin
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Kertomuksia kirkkohistorian alalta 1: Vanha aika - 10
  • Parts
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 1: Vanha aika - 01
    Total number of words is 3306
    Total number of unique words is 1871
    20.5 of words are in the 2000 most common words
    30.5 of words are in the 5000 most common words
    37.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 1: Vanha aika - 02
    Total number of words is 3562
    Total number of unique words is 1822
    23.9 of words are in the 2000 most common words
    34.4 of words are in the 5000 most common words
    41.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 1: Vanha aika - 03
    Total number of words is 3496
    Total number of unique words is 1840
    23.6 of words are in the 2000 most common words
    35.1 of words are in the 5000 most common words
    41.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 1: Vanha aika - 04
    Total number of words is 3437
    Total number of unique words is 1949
    22.5 of words are in the 2000 most common words
    33.5 of words are in the 5000 most common words
    39.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 1: Vanha aika - 05
    Total number of words is 3410
    Total number of unique words is 1929
    24.7 of words are in the 2000 most common words
    35.9 of words are in the 5000 most common words
    42.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 1: Vanha aika - 06
    Total number of words is 3264
    Total number of unique words is 1971
    20.7 of words are in the 2000 most common words
    30.1 of words are in the 5000 most common words
    36.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 1: Vanha aika - 07
    Total number of words is 3303
    Total number of unique words is 1923
    21.0 of words are in the 2000 most common words
    29.9 of words are in the 5000 most common words
    35.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 1: Vanha aika - 08
    Total number of words is 3253
    Total number of unique words is 1936
    19.9 of words are in the 2000 most common words
    29.2 of words are in the 5000 most common words
    36.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 1: Vanha aika - 09
    Total number of words is 3194
    Total number of unique words is 1987
    20.2 of words are in the 2000 most common words
    29.9 of words are in the 5000 most common words
    36.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 1: Vanha aika - 10
    Total number of words is 3281
    Total number of unique words is 1923
    21.1 of words are in the 2000 most common words
    31.5 of words are in the 5000 most common words
    37.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 1: Vanha aika - 11
    Total number of words is 3275
    Total number of unique words is 1914
    20.5 of words are in the 2000 most common words
    30.6 of words are in the 5000 most common words
    36.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 1: Vanha aika - 12
    Total number of words is 3244
    Total number of unique words is 1940
    19.4 of words are in the 2000 most common words
    28.5 of words are in the 5000 most common words
    35.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 1: Vanha aika - 13
    Total number of words is 3280
    Total number of unique words is 1961
    20.4 of words are in the 2000 most common words
    30.7 of words are in the 5000 most common words
    37.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 1: Vanha aika - 14
    Total number of words is 3359
    Total number of unique words is 1952
    21.8 of words are in the 2000 most common words
    33.1 of words are in the 5000 most common words
    40.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 1: Vanha aika - 15
    Total number of words is 3260
    Total number of unique words is 1913
    21.5 of words are in the 2000 most common words
    30.5 of words are in the 5000 most common words
    37.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 1: Vanha aika - 16
    Total number of words is 3407
    Total number of unique words is 1940
    22.4 of words are in the 2000 most common words
    32.5 of words are in the 5000 most common words
    39.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 1: Vanha aika - 17
    Total number of words is 3360
    Total number of unique words is 1865
    21.6 of words are in the 2000 most common words
    32.3 of words are in the 5000 most common words
    38.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 1: Vanha aika - 18
    Total number of words is 3312
    Total number of unique words is 1965
    21.0 of words are in the 2000 most common words
    31.2 of words are in the 5000 most common words
    37.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 1: Vanha aika - 19
    Total number of words is 3277
    Total number of unique words is 1905
    20.4 of words are in the 2000 most common words
    29.4 of words are in the 5000 most common words
    36.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 1: Vanha aika - 20
    Total number of words is 3276
    Total number of unique words is 1861
    20.5 of words are in the 2000 most common words
    29.8 of words are in the 5000 most common words
    36.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 1: Vanha aika - 21
    Total number of words is 1829
    Total number of unique words is 1198
    24.2 of words are in the 2000 most common words
    32.9 of words are in the 5000 most common words
    40.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.