Kertomuksia kirkkohistorian alalta 1: Vanha aika - 02

Total number of words is 3562
Total number of unique words is 1822
23.9 of words are in the 2000 most common words
34.4 of words are in the 5000 most common words
41.6 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
pelastajan synnin ja kuoleman vallasta.
Turmeltuneen, kaikenkaltaisen onnettomuuden rasittaman maailman
keskuudessa elää ylönkatsottuna ja kurjana Israelin kansa,
kelvottomana sekin hankkimaan apua nääntyvälle ihmiskunnalle,
kykenemättömänä virittämään valoa tälle pimeälle ajalle. Ja kuitenkin
ovat juuri tämän kansan lapset, joita tähän aikaan tapaamme siellä
täällä koko sivistyneessä maailmassa, kaikkialla levittäneet sitä
luuloa, että _Judeasta_ on pelastaja tuleva, siellä onnellisemman
ajan aamurusko koittava. Niin todistaa Israel vielä nytkin, kaiken
oman turmeluksensa uhallakin, olevansa Jumalan valittu kansa. Ja
Hän, joka niin ihmeellisellä tavalla vuosisatojen kuluessa oli
johdattanut kansansa vaiheet ja varjellut sitä, on sen keskuudessa
säilyttänyt itselleen pyhän, jospa kohta pienen alan, missä Hän voi
ilmaantua Israelin ja koko maailman pelastajana. Se on Israelin
suuri, Jumalan sille suoma armo ja voitto, että sen keskuudessa on
löytynyt se puhdas neitsy, jossa "Sana on tullut lihaksi," sekä että
se ensimmäisenä kaikista kansoista on saanut kokea Jumalan armoa
Jesuksessa Kristuksessa ja sitten julistaa evankeliumin sanomaa
pelastetulle ihmissuvulle; mutta "kunnia on Jumalan korkeudessa."


IV.
Johannes Kastaja.

Katso, minä lähetän minun enkelini, joka minun eteeni pitää tien
valmistaman. Mal. 3: 1.
Vanhan liiton aika oli päättynyt, uuden testamentin aamu koitti.
Judean korvessa kuuluu ääni, joka huutaa: "tehkäät parannus, sillä
taivaan valtakunta on lähestynyt." Ääni on _Johannes Kastajan_,
hänen, joka valmistaa tietä Herralle. Hän kutsuu kansan pois synnin
tieltä, kehottaa sitä syntiänsä tunnustamaan ja sanoo varoittaen:
"älkäät ajatelko itsellenne sanoa: Abraham on meidän isämme
-- -- -- kirves on pantu puiden juurelle: sentähden jokainen puu,
joka ei tee hyvää hedelmätä, hakataan pois ja tuleen heitetään."
Niinkuin moni muu Herran valittu ase, on Johanneskin kehittynyt
korven yksinäisyydessä, kaukana riehuvan elämän jokapäiväisistä
ja saastaisista toimista. Pyhän Hengen voimalla hän iskee syvään
kansan sydämmiin, niin että "hänen tykönsä meni Jerusalem ja koko
Judea, ja kaikki maakunta Jordanin ympäriltä, ja he kastettiin
häneltä ja tunnustivat syntinsä." Johannes Kastaja on vanhan
testamentin viimmeinen ja suurin profeeta. Hänen edeltäjänsä
ovat kyllä Pyhän Hengen valaisemina, sanan voimalla osottaneet
kansalle elämän tien ja mitä selvimmillä ja ylevimmillä väreillä
kuvanneet luvattua Vapahtajaa, mutta Johannes on ainoa heistä, jonka
herätyshuutoa kannattaa tuo elävä totuus, että Messias jo seisoo
kansan keskuudessa. _Esaias_ oli puhunut "karitsasta, joka teuraaksi
viedään," innostuksen kirkkaimpina hetkinä olivat hän ja muut
profeetat vuosisatojen etäisyydestä nähneet Herran, mutta Johannes
voi itse edessänsä nähdä ja sormellansa kansalle osottaa "Jumalan
karitsaa joka pois ottaa maailman synnit". Jesus itse todistaa
hänestä: "Totisesti sanon minä teille: kaikkein niiden seassa, jotka
vaimoista syntyneet ovat, ei ole yhtäkään suurempata kuin Johannes
Kastaja tullut". Ja niin korkea on hän kansankin silmissä, niin
voimallinen hänen saarnansa, että se luulo syntyy kansassa, että
hän on Messias. Mutta ylpeys on kaukana hänestä, hän pysyy nöyränä,
ja juuri tämä nöyryys on hänen jaloutensa kauniin ominaisuus.
Sentähden sanoo hän kaikille: "minä tosin kastan teitä vedellä; vaan
minua väkevämpi tulee, jonka kengän nauhoja en minä ole kelvollinen
päästämään: hän kastaa teitä Pyhällä Hengellä ja tulella." Kun
Johanneksen opetuslapset näkivät, että hänen kuuliakuntansa väheni,
koska kansa meni Jesuksen tykö, ja huomauttivat häntä tästä, ei
hänen sydämmessään synny kateuden tunteita, vaan iloa ja riemua. Hän
tietää asemansa, tietää kenen kunnia on, hän muistaa kenelle "taivaat
aukenivat." "Yljän", eikä hänen, "morsian" on, hän on vain "yljän
ystävä," jonka "ilo on täytetty," kun hän saa "kuulla hänen äänensä?"
Mikä kaunis miehuuden ja nöyryyden, innostuksen ja tyyneyden
sopusointo tässä merkillisessä miehessä!
Mutta ikäänkuin muistuttaaksensa meitä siitä, että Johannes
Kastajakin oli syntinen ja erehtyväinen ihminen, kertoo evankeliumi
hänen kerran lähettäneen opetuslapsensa Jesukselta kysymään, oliko
Hän se, joka tuleva oli, vai pitikö heidän toista odottaman.
Kolkossa vankilassa, missä profeeta silloin oli, oli jonkunlainen
epäilys Jesuksen suhteen herännyt hänen sydämmessään. Hän arvosteli
taivaan valtakuntaa vielä vanhan testamentin kaunalta eikä voinut
täydellisesti tutustua siihen järjestykseen, missä uuden testamentin
salaisuudet ilmaantuvat. _Herodeksen_ irstaisesta hovista kuului
tämän maailman synnillinen ilo Johanneksen vankihuoneesen, pimeys
ympäröi häntä, ja synkät ajatukset syntyivät hänen mielessänsä. Näin
asiain ollen emme liioin saa oudoksua kiusauksen hetkellistä voittoa
hänen kirkkaassa Pyhän Hengen valaisemassa sielussansa. Totuutta oli
hän aina rakastanut, totuutta etsi hän nytkin ja sempätähden kysyi
hän silloisessakin mielialassaan neuvoa Jesukselta, eikä etsinyt sitä
muualta. Ja kun Johanneksen suotiin päättää rikkaan elämänsä Herran
veri todistajana ja totuuden marttyyrinä, korottaa hänen kuolemansa
silmämme lopuksi vankilan tuskista sitä sinertävää majaa kohti missä
ei taistelua eikä kiusausta enää ole.


V.
Jesus Kristus, maailman Vapahtaja.

-- niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainoan
Poikansa, että jokainen, kuin uskoo hänen päällensä, ei pidä
hukkuman, mutta ijankaikkisen elämän saaman. Joh. 3: 16.
"Sana tuli lihaksi, ja asui meidän seassamme, ja me näimme hänen
kunniansa niinkuin ainoan Pojan kunnian isästä, täynnä armoa ja
totuutta." Näin todistaa apostoli, ja "me tiedämme hänen todistuksen
todeksi." Jumalan ainoa Poika luopui taivaallisesta kunniastansa,
tuli ihmisenä kirouksen maalle, pelastaaksensa meitä synnin, kuoleman
ja perkeleen vallasta. Hänessä kirkastetaan syntiselle maailmalle
taivasten suurin salaisuus, se salaisuus, että "Jumala on rakkaus",
Hänestä loistaa muuttumattomalla kirkkaudella ijankaikkisen elämän
valo maailman pimeydessä, taaksepäin luomispäivään asti ja eteenpäin
tuolle puolen ajan rajan. Hän on "maailman valkeus", Hän yksin on
"tie, totuus ja elämä".
Koko Jesuksen elämä maan päällä, Betlehemistä Golgatan ristiin
saakka, ilmaisee meille jumalallisen rakkauden käsittämätöntä
syvyyttä. Kuuliaisena Isänsä tahdolle asettui Hän, jolla "on
kaikki voima taivaassa ja maan päällä", syntisten palvelijaksi,
otti päällensä ihmiselämän kaikki puutteet ja tarpeet, "nöyryytti
itsensä, oli kuolemaan saakka kuuliainen, ristin kuolemaan asti".
"Hän oli niin ylönkatsottu, ettei kenkään kehdannut katsoa hänen
päällensä", kantoi orjantappurakruunua pyhän päänsä päällä, että
me kunnian kruunun saisimme. Mutta niin kirkas on kuitenkin se
valo ja sanomaton se suuruus, joka syvimmänkin alentamisen hetkinä
loistaa Hänen kasvoistansa, niin verraton se pyhyys ja ylevyys,
joka ilmaantuu kaikissa Hänen sanoissansa ja töissään, ettei
mikään inhimillinen mitta riitä sitä määräämään. Meidän ihmisten
on tapana ihaella n.s. suuria henkilöitä ja heidän tekojansa,
mutta jota likemmältä tarkastelemme heidän elämänsä uraa, jota
oikeammin heitä arvostelemme, sitä enemmän huomaamme heissä
virheitä ja puuttuvaisuutta. Puhtaimmatkin heistä ovat yhtyneet
apostolin tunnustukseen: "sitä hyvää, jota minä tahdon, en minä
tee, vaan pahaa, jota en minä tahdo, teen minä;" paraimmatkin
heistä ovat vuodattaneet katumuksen kyyneleitä ja tunteneet
voimansa riittämättömyyden. Ainoana koko ihmiskunnassa voi _Jesus
Natsarealainen_ kaikkina aikoina vihollisiltansakin kysyä: "kuka
teistä nuhtelee minua synnistä?" sillä ei silmänräpäyksen syntinen
ajatuskaan ole saastuttanut Hänen sieluansa. Hänen persoonansa
säilyttää aina Häntä ympäröivän syntisen elämän kovimpienkin
vastakohtien hetkinä siveellisen täydellisyytensä. Ei mikään tunne
vaikka kuinkakin syvä, milloinkaan pääse häiritsemään Hänen sielunsa
sopusointoa. Jesuksen rinnalla paljastaa paraskin inhimillinen
viisaus, oppi ja tieto tyhjyytensä, mitättömyytensä. Kuinka
yksinkertaiseen muotoon Herra ihmisten käsityksen riittämättömyyden
vuoksi pukeekin puheensa, ilmaantuu niissä aina taivaallisen
viisauden ihmeellinen rikkaus; kuinka lyhyet Hänen sanansa ja
vastauksensa usein ovatkin, on niiden totuus aina täydellinen. Mitä
ihmisvoima ja kyky aikojen kuluessa on toimittanut, se on kaikki
katoavaista, olkoon sillä mikä nimi ja loisto hyvänsä eikä se
voi ketään lopullisesti auttaa. Herran työ, Hänen lunastustyönsä
maan päällä, on niin suuri, ettei yksikään kuolevainen voi sen
suuruutta täydellisesti arvostella, ei yksikään kieli täällä sitä
oikein kiittää. Sen vaikutukset ulottuvat ijankaikkisuuteen, missä
lukemattomat lunastetut enkelein kielillä sitä loppumatta ylistävät.
Semmoinen oli pyhän raamatun todistuksen mukaan se Herra, joka
köyhän ihmisen muodossa kerran vaelsi täällä maan päällä auttaen,
neuvoen, opettaen ja lohduttaen syntisiä ihmisraukkoja. Maailma
ei tuntenut Häntä, vaan kokosi Häntä vastaan kaiken vihansa ja
tuomitsi Hänen pahantekijänä kuolemaan ristin puulla. Hirveässä
sokeudessaan se ei tietänyt, että se tappoi elämän Herran, ei
sittenkään, kun Hän, voittaen kuolemankin, nousi haudastansa ja
kirkastettuna astui ylös taivaasen. Vähäinen joukko vain seurasi
Häntä ja uskoi Häneen, itki Hänen ristinsä juurella ja iloitsi Hänen
tyhjän hautansa äärellä; vähäinen on vielä tänäkin päivänä Jesuksen
ystäväin luku, vaikka Hänen valtakuntansa leviää kaukaisimpiinkin
maihin, ja lähenemistään lähenee se hetki, jona "Hän on tuleva
suurella kunnialla tuomitsemaan eläviä ja kuolleita". Mutta jospa
kohta evankeliumi ristiinnaulitusta Vapahtajasta onkin maailmalle
aina ollut hullutus ja semmoisena sille pysyy, niin on kuitenkin se
valtakunta, jonka Jesus Kristus on perustanut, lopullisesti voittava
ja ijankaikkisesti pysyvä, sillä niin on Hän itse luvannut, ja Hänen
"sanansa pysyvät" vielä silloinkin, kun "taivas ja maa hukkuvat".
Kristillisen kirkon historia todistaa kaikkina aikoina samaa, sillä
vaikka sen jäsenet usein ovat kieltäneet Herransa ja kauas eksyneet
Hänestä sekä opissa että elämässä, ei Hän kuitenkaan milloinkaan
ole hyljännyt sitä seurakuntaa, jonka Hän verellänsä osti, vaan on
ollut ja on oleva sitä "läsnä joka päivä maailman loppuun asti".
Hänessä on kristikunnan horjuva toivo aina löytänyt turvansa, eksyvä
elämä ohjeensa, Hänestä on sammuva usko syttynyt uudelleen. Kun
elämän ja kuoleman tärkeä kysymys heräsi ihmisten sydämmissä ja
maalliset tukeet alkoivat horjua, oli Jesuksen evankeliumi ainoa
turva ja apu, joka ei pettänyt, eikä tämä vuosisatojen kokemus
milloinkaan ole muuttuva. Usko on aina tajunnut ja on aina tajuava
pyhän raamatun Kristuksen ei ainoastaan kirkon perustajaksi, vaan
myöskin siksi "eläväksi kulmakiveksi", jonka perustukselle kirkko
yhä edelleenkin on itsensä rakentava. Hän on ruumiin "pää", Hän on
"totinen viinapuu", josta oksat saavat elonsa, "hyvä paimen", joka
vartioitsee lampaitansa, "ylkä", jonka häitä seurakunta morsiamena
odottaa, "kuningas", jonka valtakunnalla ei loppua ole. Ijankaikkisen
rauhan ja autuuden sanoma on Hänen oppinsa, sillä Hän itse, rauhan
ruhtinas ja elämän Herra, on sen sisällys, ja Hän kutsuu kaikkia
murheellisia ja sorretuita luoksensa lohdutusta saamaan. Sanansa
voimalla aukasee Hän vielä sokeiden silmät, saa kuurot kuulemaan,
mykät puhumaan, kuolleet heräämään. Mutta kaikkien aikojen
kristillinen kokemus todistaa myöskin, että me pääsemme tätä Herraa
tuntemaan ja Hänen kanssansa voittamaan ainoastaan siinä määrässä,
kuin me, itseämme kieltäen, otamme ristimme päällemme ja seuraamme
Häntä. Kirkkohistorian sankareihin ja Herran tunnustajiin soveltuvat
sentähden kaikkina aikoina Herran sanat: "maailmassa on teillä
tuskaa", mutta he ovat "hyvässä turvassa", sillä he tietävät, että
Hän "voitti maailman".
Kirkon tehtävänä on siis olla perustajansa ja Herransa kuvastimena,
Hänen todistajanansa maan päällä. Miten se eri aikoina on täyttänyt
tätä korkeata tarkoitustansa, kertoo meille kirkkohistoria. Maan
päällä on Herran seurakunta vielä taisteleva seurakunta, mutta vaikka
sen vaiheet aikojen kuluessa paljon vaihtelevat, vaikka sen perikato
maailman silmissä monta kertaa on näyttänyt varmalta, ilmaantuu siinä
kuitenkin, kun sitä Jumalan sanan valossa arvostelemme, pimeimpinäkin
aikoina lopullisen ja täydellisen voiton enteitä.
Jesus sanoi:
minä olen maailman valkeus:
joka minua seuraa ei hän pimeydessä vaella,
mutta saa elämän valkeuden.
Joh. 8: 12.



ENSIMÄINEN OSA.
Vanhan ajan kirkon vaiheita (vuoteen 600).



I.
Apostolien aikakausi (vuoteen 100).


I.
Kirkon, perustaminen ja sen aikuisimmat vaiheet.

-- sinä olet Pietari ja tämän kallion päälle tahdon minä rakentaa
minun seurakuntani, ja helvetin portit ei pidä häntä voittaman.
Math. 16: 18.
Ilolla ja riemulla olivat Jesuksen opetuslapset Hänen tyhjän hautansa
äärellä saaneet kokea, että heidän Herransa, jonka kirjanoppineet
ja ylimmäiset papit olivat tappaneet, oli voittanut kuoleman ja
eli. 40 päivän kuluessa saivat he vielä monta kertaa nähdä Hänen ja
kuulla Hänen puhuvan taivaan valtakunnasta, kunnes Hän vei heidät
_Öljymäen_ vuorelle, josta Hän kirkastettuna astui ylös taivaasen.
Noudattaen Hänen käskyänsä, palasivat he Jerusalemiin odottamaan
"Isän lupausta", josta Hän oli heille puhunut. Poissa oli nyt heidän
rakas Mestarinsa, taivaan korkeuteen oli "pilvi Hänen vienyt heidän
silmänsä edestä." Hän oli jättänyt heidät tänne ja uskonut heille
suuren tehtävän maan päällä. Niin hämärää, niin kummallista oli
heistä vielä kaikki, mutta he olivat "yksimieliset rukouksissa ja
anomisessa."
Läheltä ja kaukaa kokoontui kansaa Jerusalemiin Helluntaijuhlaa
viettämään, ja juhlapäivän tultua vaelsivat ihmiset temppeliin
rukoilemaan. Mutta eräällä kadulla seisahtuivat väkijoukot, sillä
ihmeellinen tapaus veti heidän huomionsa puoleensa. "Humaus tapahtui
äkisti taivaasta," täyttäen sen huoneen, missä apostolit olivat.
Ihmiset menivät tiedustelemaan, mitä tässä huoneessa, tapahtui.
He näkivät siellä kummia, selittämättömiä. Huoneessa oli muutamia
galilealaisia miehiä, jotka puhuivat "muilla kielillä," niin
että tänne kaukaisista maisia saapuneet muukalaisetkin omalla
murteellansa saivat kuulla "Jumalan suuria tekoja." Turhaan kysyivät
hämmästyneet ihmiset toisiltansa tämän selitystä. Jumalallinen ihme
oli tapahtunut: Pyhä Henki oli vuodatettu apostolein päälle, ja
ainoastaan Hän voi tämän ihmeen selittää. Silloin korotti _Pietari_
äänensä ja puhui kokoontuneelle kansalle. Se oli sama Pietari, josta
evankeliumissa niin monta kertaa puhutaan, sama mies, josta Herra oli
niin suuria ennustanut, mutta jota Hän myös niin monta kertaa oli
ankarasti nuhdellut, -- sama ja kuitenkin toinen. Tullut on "totuuden
Henki" johdattamaan häntä totuudessa, valaisemaan hänen sieluansa
taivaallisella kirkkaudella, tukemaan häntä ylönluonnollisella
voimalla. Ohitse ovat epäilyksen, epätoivon ja hengellisen pimeyden
synkät hetket, jotka niin monesti ennen olivat eksyttäneet häntä,
poissa pelko, joka kerran vaaran hetkenä oli saanut hänen Jesuksen
kieltämäänkin. Innostuneena mutta vakaana astuu hän esiin, alttiina
alottamaan sitä suurta työtä, jonka Herra oli hänelle uskonut.
Hän on "kastettu Pyhällä Hengellä ja tulella" "kallioksi," jonka
päälle Herra rakentaa seurakuntansa. "Apost. Tekojen" 2:ssa luvussa
kerrotaan meille tämä Pietarin uuden testamentin ensimmäisenä
Helluntaipäivänä pitämä puhe. Se on lyhyt, mutta täynnä Pyhän Hengen
voimaa ja ylönluonnollista valoa. Perustuen profeetain ennustuksiin,
selittää apostoli sanankuulijoilleen sen ihmeen, jonka todistajina he
itse nyt olivat, todistaen, että Jesus Natsarenus, jonka he "vääräin
miesten kätten kautta olivat ristiinnaulinneet ja surmanneet,
on Kristus ja Herra". Pietarin sanat "kävivät läpitse heidän
sydämmensä"; he näkivät minkä hirveän rikoksen he olivat tehneet
ja kysyivät omantunnon tuskassa apostoleilta: "te miehet, rakkaat
veljet, mitä meidän pitää tekemän". Taas korotti Pietari äänensä,
lausuen sen kalliin nimen, jossa kaikki synnit annetaan anteeksi,
kehoittaen heitä antaman kastaa itsensä Jesuksen Kristuksen nimeen.
Vielä samana päivänä otettiin kasteen kautta lähes 3,000 henkeä
kristillisen seurakunnan yhteyteen.
Tämä Helluntaipäivä on kristillisen kirkon syntymäpäivä. Pieni ja
vähäpätöinen oli se joukko, joka silloin vihittiin taistelemaan
totuuden ja valon taistelua synnin ja pimeyden valtaa vastaan --
pieni ja vähäpätöinen tosiaan, jos sen voimia arvostellaan tavallisen
laskun mukaan! Mutta se ei turvaakaan maallisiin apukeinoihin, vaan
Herran väkevyyteen ja totuuden omaan vastustamattomaan voimaan, ja
sentähden on sen voitto varma.
Nuori seurakunta herätti pian suurta huomiota Jerusalemissa.
Ylimmäiset papit ja kirjanoppineet, jotka niin suurella huolella
olivat koettaneet saada huhua Jesuksen ylösnousemisesta vaikenemaan,
saivat taasenkin kuulla ihmeellisiä sanomia. Temppelissä olivat
Pietari ja _Johannes_ Kristuksen nimen voimalla parantaneet ramman,
ja kansa oli sykkivin sydämmin kuullut heidän julistavan pelastuksen
sanomaa tästä "Jumalan Pojasta", joka kuolleista herätetty oli.
Levottomuudella näkivät Jesuksen katkerimmat veriviholliset, että
kristittyjen luku päivä päivältä kasvoi. Mikä neuvoksi? Pietari ja
Johannes pantiin kiinni, vietiin vankilaan ja tuotiin ylimmäisten
pappein raadin eteen. Vaan turhaan koettivat Juutalaisten ylimykset
rakentaa salpoja totuuden mahtavalle virralle, turhaan koettivat he
uhkauksilla ja väkivallalla saada Jesuksen tunnustajia vaikenemaan.
Pyhää Henkeä ei voi kenkään kahleilla sitoa, Hän murtaa ne! Tässä ei
riittänyt ihmisneuvo eikä ihmisvoima. Voittosasti levisi Herran sana,
yhä suuremmalla riemulla kaikui ristiinnaulitun Vapahtajan kiitos
ja kunnia kristittyjen huulilta. Raadissa ruvettiin neuvottelemaan
apostolein surmaamista, mutta farisealainen _Gamaliel_ sai raadin
jäsenet luopumaan tästä yrityksestä kun hän varoittaen lausui:
"jos tämä neuvo eli teko on ihmisistä, niin se tyhjään raukee;
vaan jos se on Jumalalta, niin te ette voi sitä tyhjäksi tehdä."
Kuinka voittamattomat ja kurjat olivat tämän omissa silmissään niin
mahtavan raadin tuumat, kun se vielä kerran uhaten kielsi apostoleita
puhumasta Jesuksen nimessä ja pieksettyään heitä, laski heidät
menemään. Ilolla kärsivät nämä tämänkin, sillä he tiesivät, kenen
tähden he kärsivät, ja kiittäen ja ylistäen Herraa palasivat he Hänen
viljavainiollensa elämän sanaa kylvämään.
Elleivät apostolit ja Jesuksen ensimmäiset tunnustajat olisi muuta
maan päällä toimittaneet, kuin osottaneet, että he, totuutta
puolustaen, uskalsivat alottaa taistelun koko maailmaa vastaan,
olisivat he jo tälläkin ansainneet ikuisen kiitoksen. Ja kuitenkin
on heidän kunniansa paljoa suurempi! Niin ihmeellisen kaunis on
kristillisen kirkon aamukoitto, ettei sen vertaista historian
lehdiltä löydy. Näiden kristittyjen elämästä säteilee meitä kohtaan
rakkaus, joka "ei käytä itseänsä sopimattomasti, ei omaansa etsi, ei
vihaan syty eikä pahaa ajattele". Kaikki omaisuus on yhteinen, ei
mikään eripuraisuus, ei mikään itsekkäisyys vielä pääse häiritsemään
rauhan ruhtinaan valtakuntaa maan päällä. Kaikki ovat "yksi sydän
ja yksi sielu". Ei milloinkaan ole toivon tähti niin kirkkaasti
valaissut Herran tunnustajain tietä taivaallista kotia kohti, ei
milloinkaan usko niin voimallisesti voittanut maailmaa kuin silloin.
Herran kunniasta ja Hänen kättensä töistä kerskaa tämä seurakunta,
"auringon koitosta hänen laskemiseensa asti" kiittää se Hänen
nimeänsä. Ylönluonnollisilla armolahjoilla asuu Herra seurakuntansa
keskuudessa, vahvistaen sitä suurilla ihmetöillä, sillä pian on
veristen vainojen päivä koittava, jolloin sen uskoa kysytään. Vähän
aikaa saa se nauttia rauhaa maailmaltakin, ennenkuin Juutalaisten
kostonhimo hylkää viisaan Gamalielin neuvon, ja verisen taistelun
kauhut häiritsevät sen rauhaa Pyhässä Hengessä. Me seisahdumme
kernaasti ihmettelemään tätä ylönluonnollista rauhaa keskellä
riehuvan elämän häiriötä, ennenkuin käymme eteenpäin tulevien aikojen
vaiheita katselemaan, samoinkuin matkamies viipyy ihailemassa
kirkkaan lähteen pintaa, missä sinertävä taivas kangastaa, ennenkuin
hän jatkaa matkaansa taistelevan virran rannalla.


II.
Stefanus.

-- joka henkensä kadottaa minun tähteni, hän pitää sen tallella.
Luuk. 9: 24.
Jo varhain saivat Jesuksen tunnustajat kokea että maailma vihasi
heitä kuolemaan asti, niinkuin se Herraakin oli vihannut.
Veritodistajan nimi on ensimmäisiä kirkkohistorian lehdillä, ja
lukemattomat ovat ne, jotka ovat antaneet henkensä Jesuksen nimen
tähden. Monta kertaa ovat pimeyden voimat kokoontuneet Herran
seurakuntaa vastaan, koettaen vereen tukehuttaa sen tulevaisuuden,
monta kertaa ovat Jesuksen vihollisten riemuhuudot kaikuneet
surmattujen kristittyjen haudoilla, mutta totuus on aina lopullisen
voiton saanut. Juuri kuolemallaan ovat Herran tunnustajat voittaneet;
historia todistaa, että "martyyrein veri on ollut kirkon siemen."
Jokapäiväisen elämän huolista kutsuu maailmakin usein ihmisiä
ihailemaan suuria tekoja ja loistavia töitä, se seppelöitsee
sankareitaan ja pystyttää muistopatsaita heidän haudoillensa;
mutta katoavaiset ovat kumminkin lopullisesti sen suurimmatkin
voitot, sen seppeleet lakastuvat, sen muistopatsaat murtuvat.
Mutta kirkon historia tietää kertoa voitosta, joka ei milloinkaan
katoa,'kunniasta, joka ei vähene. Jumalan valtakunnan vaiheet maan
päällä viittaavat ijankaikkisuuteen, sen sankarein "kruunu" ei
koskaan kadota kirkkauttaan. Todistajina ovat etupäässä Jesuksen
veritodistajat ja ensimmäisenä heistä _Stefanus_.
Lyhyt on tämän miehen elämäkerta -- lyhyt, ja kuitenkin sisältää se
niin paljon. -- Jo varhain -- niin kertoo meille "Apost. Tekojen"
kirjoittaja _Luukas_ -- täytyi apostolein luopua seurakunnan
vaivaishoidosta, koska kristittyjen päivä päivältä karttuva luku ei
myöntänyt heille aikaa tätä tointa jatkamaan. Silloin valittiin
seitsemän miestä sanottua virkaa hoitamaan. Yksi näitä n.s.
_diakoneja_ oli Stefanus. "Täynnä uskoa ja väkevyyttä teki hän
ihmeitä ja tunnustähtiä kansan seassa," vaan sai siten paljon
vihamiehiäkin. Jerusalemissa löytyväin synagogain edustajat rupesivat
vastustamaan häntä, ja kun hän Pyhän Hengen voimalla kumosi heidän
väitöksensä ja heidän häveten täytyi myöntää, etteivät voineet
vetää vertoja sille viisaudelle, joka hänen puheessaan ilmaantui,
ottivat he hänen kiinni ja veivät hänen raadin eteen. Luukas ei
täydellisesti kerro, minkä kysymyksen johdosta riita oli syntynyt,
mutta sen verran käy selville, että keskustelu pääasiallisesti oli
koskenut Mooseksen lain käsitystä ja profeetain ennustuksia, sanalla
sanoen Juutalaisten uskonnon pääkohtia, joita Stefanus oli selittänyt
uuden testamentin kannalta. Neljä vuotta aikuisemmin oli sama raati
kokoontunut tutkimaan samankaltaista kysymystä. Silloin seisoi
sen edessä Jesus Kristus, tällä kertaa se mies, joka ensimmäisenä
Hänen tunnustajistaan oli kuolemallaan todistava uskonsa. Tutkinto
alkoi. Väärät todistajat astuivat esille väittäen, että Stefanus oli
"puhunut pilkkasanoja temppeliä ja lakia vastaan." Muistiko tämä
Stefanus jo heti oikeudenkäynnin alussa, miten hänen Herransa vääräin
todistajain todistusten nojalla oli kuolemaan tuomittu, poistiko
taivaallisen ilon tunne siitä, että hän pian oli seuraava Herraansa
ijankaikkisen autuuden majoihin, kaikki maalliset ajatukset, itse
kuoleman kauhutkin hänen sielustansa -- sitä ei mainita, mutta kun
"Apost. Teoissa" kerrotaan, että "kaikki ne, jotka raadissa istuivat,
katsoivat hänen päällensä ja näkivät hänen kasvonsa niinkuin enkelin
kasvot", säteilee tämän vangin silmistä meitä kohti kirkkaus, joka
ennustaa suurta voittoa. Ja kun hän sitten vastaa ylimmäispapin
kysymykseen, ovatko syytökset oikeat, ja pitää tuon Luukaksen "Apost.
Tekojen" 7:ssä luvussa kertoman puollustuspuheen, tunnemme hänessä
Herran valitun välikappaleen, uskonsankarin, jota kunnian Jumala
tukee. -- Stefanuksen tarkoitus oli osottaa tuomareilleen ja muille
sanankuulijoilleen, kuinka pimitetty Juutalaisten, tämän Jumalan
oman kansan käsitys uskonnollisissa asioissa oli, ja johdattaa heitä
käsittämään lain ja liiton hengellistä merkitystä. Ihmeellisellä
taidolla kertoi hän Israelin kansan historian pääpiirteet, näyttäen,
miten tämä kansa tuon tuostakin oli vastustanut Herraa ja eksynyt
Hänen osottamalta tieltään. Liitonmaja korvessa vaeltamisen aikana
ja Salomonin temppeli ilmaisivat, kun niitä oikein käsitettiin,
muun muassa senkin suuren totuuden, että "taivas on Herran istuin
ja maa hänen jalkainsa astinlauta", vaan ulkonaisiin menoihin
jähmettynyt juutalaisuus ei uuden testamentin valossakaan päässyt
tähän käsitykseen, ja sentähden puhui Stefanus turhaan, hän kun tältä
kannalta asiaa käsittäen puolustihe sitä syytöstä vastaan, että hän
olisi pilkannut temppeliä, Varmaankin huomasi hän kuulijakuntansa
katsannosta, etteivät hänen sanansa olleet vaikuttaneet mitä hän
oli tarkoittanut, varmaankin pakotti läsnäolijain yhä karttuva
kylmäkiskoisuus ja paatumus hänen lopettamaan, koska hän yhtäkkiä
keskeytti puheensa ja hänen ajatusjuoksunsa johtui muualle. Pyhä
viha valtaa hänen sielunsa ja leimahtaa salamanliekkinä hänen
sanankuulijoihinsa. "Te niskurit ja ympärileikkaamattomat sydämmestä
ja korvista! te olette aina Pyhää Henkeä vastaan" huudahtaa hän
lausuen, että he, esi-isiensä tapaa noudattaen, ovat "pettäneet
ja murhanneet vanhurskaan," jonka profeetalta heidän esi-isänsä
olivat vainonneet. Vaikutus oli yhtä luonnollinen, kuin kamala.
Juutalaisten ylpeät ylimykset, vihaan yllytetty kansa, joka
kerskasi sukulaisuudestansa Abrahamin kanssa, sai kuulla näin
ankaran tuomion suuresta rikoksesta syytetyn vangin huulilta! Tuo
juhlallisen näkönen oikeudenistunto muuttui silmänräpäyksessä
kauheasti meluavaksi kokoukseksi, nuo vakaat tuomarit, jotka tähän
saakka olivat säilyttäneet jonkunmoisen tasapuolisuuden varjon,
huusivat raivossa kostoa. Kun he "kiristelivät hampaitansa hänen
päällensä," ei kukaan enää ajatellut oikeuden laillista jatkamista,
ja Stefanus näki selvästi, mikä kohtalo häntä odotti. Hän ei aio
mitään enää puolustukseksensa puhua, sillä hän tietää sen turhaksi,
tahi oikeammin, hänen ajatuksensa ovat jo muualla. Tyyneenä seisoi
hän tämän verihimoisen joukon keskellä, ikäänkuin tuo hirveä viha,
jonka esineenä hän oli, ei ensinkään olisi tarkoittanut häntä.
Taivasta kohti loi hän silmänsä ja siellä näki hän kirkkaudessa sen
Herran, jota hän rakasti ja jonka kunniaksi hän oli valmis uhraamaan
kaikki. [Ainoastaan kolmelle ihmiselle on kirkastettu Vapahtaja
taivaasen astumisensa jälkeen ilmaantunut. Paitsi Stefanus saivat
Paavali ja Johannnes nähdä Hänen.] Kuinka hurjasti kostonhuudot
kaikuvatkin, kuulemme kuitenkin hänen äänensä, kun hän vielä kerran
puhuu kokoussalissa ja sanomattomalla ilolla lausuu: "katso minä
näen taivaan avoinna, ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan oikialla
kädellä." Mutta taistelu ei vielä ollut loppuun taisteltu, voitto
ei vielä voitettu! Taivaallinen näky katosi jälleen, kuoleman
kauhut lähestyivät. Hillitsemättömän vihan vimmassa karkasivat
kaikki yksimielisesti Stefanuksen päälle ja ajoivat hänen ulos
kaupungista. Me tiedämme ettei Juutalaisilla ollut oikeutta tuomita
ketään hengiltä, mutta heidän kostonhimonsa oli nyt niin kiihtynyt,
ettei tämäkään seikka voinut sitä hillitä. Hyvin luultava on, että
Stefanuksen viimmeinen matka kulki samaa tietä, jota Jesus oli
vaeltanut, kun Hän vietiin ristiinnaulittavaksi, vaan jollei niin
ollutkaan laita, voimme erittäin hänen viimeisistä hetkistänsä
päättää, ketä hän muisti ja ajatteli loppuun asti. Hänen seisoessaan
raadin edessä oli pyhä viha hetkeksi syttynyt hänen sydämmessään,
mutta hetkeksi vain. Vapahtajan esimerkkiä noudattaen, kärsi hän
sitten valittamatta sen äärettömän vääryyden ja vihan, jonka
alaiseksi hän joutui. Kun murhaajain kivet alkoivat särkeä hänen
jäseniään, rukoili hän: "Herra Jesus ota minun henkeni," ja
laskettuaan polvilleen huusi hän suurella äänellä: "Herra älä lue
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Kertomuksia kirkkohistorian alalta 1: Vanha aika - 03
  • Parts
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 1: Vanha aika - 01
    Total number of words is 3306
    Total number of unique words is 1871
    20.5 of words are in the 2000 most common words
    30.5 of words are in the 5000 most common words
    37.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 1: Vanha aika - 02
    Total number of words is 3562
    Total number of unique words is 1822
    23.9 of words are in the 2000 most common words
    34.4 of words are in the 5000 most common words
    41.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 1: Vanha aika - 03
    Total number of words is 3496
    Total number of unique words is 1840
    23.6 of words are in the 2000 most common words
    35.1 of words are in the 5000 most common words
    41.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 1: Vanha aika - 04
    Total number of words is 3437
    Total number of unique words is 1949
    22.5 of words are in the 2000 most common words
    33.5 of words are in the 5000 most common words
    39.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 1: Vanha aika - 05
    Total number of words is 3410
    Total number of unique words is 1929
    24.7 of words are in the 2000 most common words
    35.9 of words are in the 5000 most common words
    42.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 1: Vanha aika - 06
    Total number of words is 3264
    Total number of unique words is 1971
    20.7 of words are in the 2000 most common words
    30.1 of words are in the 5000 most common words
    36.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 1: Vanha aika - 07
    Total number of words is 3303
    Total number of unique words is 1923
    21.0 of words are in the 2000 most common words
    29.9 of words are in the 5000 most common words
    35.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 1: Vanha aika - 08
    Total number of words is 3253
    Total number of unique words is 1936
    19.9 of words are in the 2000 most common words
    29.2 of words are in the 5000 most common words
    36.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 1: Vanha aika - 09
    Total number of words is 3194
    Total number of unique words is 1987
    20.2 of words are in the 2000 most common words
    29.9 of words are in the 5000 most common words
    36.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 1: Vanha aika - 10
    Total number of words is 3281
    Total number of unique words is 1923
    21.1 of words are in the 2000 most common words
    31.5 of words are in the 5000 most common words
    37.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 1: Vanha aika - 11
    Total number of words is 3275
    Total number of unique words is 1914
    20.5 of words are in the 2000 most common words
    30.6 of words are in the 5000 most common words
    36.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 1: Vanha aika - 12
    Total number of words is 3244
    Total number of unique words is 1940
    19.4 of words are in the 2000 most common words
    28.5 of words are in the 5000 most common words
    35.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 1: Vanha aika - 13
    Total number of words is 3280
    Total number of unique words is 1961
    20.4 of words are in the 2000 most common words
    30.7 of words are in the 5000 most common words
    37.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 1: Vanha aika - 14
    Total number of words is 3359
    Total number of unique words is 1952
    21.8 of words are in the 2000 most common words
    33.1 of words are in the 5000 most common words
    40.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 1: Vanha aika - 15
    Total number of words is 3260
    Total number of unique words is 1913
    21.5 of words are in the 2000 most common words
    30.5 of words are in the 5000 most common words
    37.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 1: Vanha aika - 16
    Total number of words is 3407
    Total number of unique words is 1940
    22.4 of words are in the 2000 most common words
    32.5 of words are in the 5000 most common words
    39.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 1: Vanha aika - 17
    Total number of words is 3360
    Total number of unique words is 1865
    21.6 of words are in the 2000 most common words
    32.3 of words are in the 5000 most common words
    38.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 1: Vanha aika - 18
    Total number of words is 3312
    Total number of unique words is 1965
    21.0 of words are in the 2000 most common words
    31.2 of words are in the 5000 most common words
    37.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 1: Vanha aika - 19
    Total number of words is 3277
    Total number of unique words is 1905
    20.4 of words are in the 2000 most common words
    29.4 of words are in the 5000 most common words
    36.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 1: Vanha aika - 20
    Total number of words is 3276
    Total number of unique words is 1861
    20.5 of words are in the 2000 most common words
    29.8 of words are in the 5000 most common words
    36.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kertomuksia kirkkohistorian alalta 1: Vanha aika - 21
    Total number of words is 1829
    Total number of unique words is 1198
    24.2 of words are in the 2000 most common words
    32.9 of words are in the 5000 most common words
    40.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.