Kavaluus ja rakkaus: Murhenäytelmä viidessä näytöksessä - 2

Total number of words is 3670
Total number of unique words is 1744
22.1 of words are in the 2000 most common words
30.9 of words are in the 5000 most common words
35.6 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
Wurm. Elkää kuitenkaan unhottako, ylhäisyys, että majuori on minun
päällikköni poika!
Presidenti. Sinua ei mainita, Wurm.
Wurm. Ja että kun minä autan teitä irti miniästä, joka ei ole
mieluinen --
Presidenti. Niin tulee minun auttaa sinua saamaan vaimo? Muistan
senkin, Wurm!
Wurm (kumartaa hyvillään). Ijäti teidän, armollinen herra!
(On pois lähtemässä.)
Presidenti. Mitä tuonnoin sinulle uskoin, Wurm! (Uhaten.) Jos sinä
hiiskut --
Wurm (nauraa). Niin voitte te, ylhäisyys, vetää mun väärät
allekirjoitukseni ilmi!
(Menee pois.)
Presidenti. Niin tosiaankin! Sinusta olen varma! Minä pitelen sinua
omasta konnuudestasi kiinni niinkuin sontiaista rihmasta.
Kammari-palvelija (tulee sisään). Hovi-marsalki von Kalb --
Presidenti. Tulee kuin kutsuttu! -- Laske heti sisään!
(Kammari-palvelija menee ulos.)

Kuudes kohtaus.
Hovi-marsalki von Kalb kalliissa, vaan mauttomassa hovi-puvussa,
kammari-herran avain kupeella, kaksi taskukelloa ja miekka vyöllä,
lakki ja tukan asu menneen-vuosisataiset. Hän lentää suurella
pauhinalla Presidentin tyköön ja levittää bisamin-hajun yli koko
alus-teaterin. -- Presidenti.
Hovi-marsalki (syleillen häntä). Ah, hyvää huomenta, hyvä ystävä!
Kuinka olette levännyt, kuinka maannut? -- Antakaa anteeksi, että vasta
näin myöhään saan kunnian -- kiireitä toimituksia -- ruokalista --
visiiti-piljettiä -- tämänpäiväisen huvi-ajelun järestäminen -- ah --
ja pitihän minun sitten olla läsnä ruhtinan ylös-noustessakin ja hänen
korkeudellensa ilma kertoa.
Presidenti. Jaa, marsalki, arvattavasti ette toimiltanne ole päässyt.
Hovi-marsalki. Ja päälle päätteeksi räätäli-lurjuskin odotatti minua.
Presidenti. Ja kuitenkin olette valmis?
Hovi-marsalki. Siinä ei ole vielä kaikki! Tänään ajaa yksi onnettomuus
toistansa! Kuulkaahan!
Presidenti (ajatuksissaan). Onko se mahdollista?
Hovi-marsalki. Kuulkaahan vaan! Minä olen juuri vaunuista laskeumassa,
kun hevoset säikähtävät, hyppivät ja potkivat, niin että -- kuulkaahan!
-- lika roiskuu yltä ympäri housuilleni. Mitä tehdä? Ajatelkaa itsenne
Jumalan tähden minun tilaani, paroni! Siinä seisoin nyt! Aikaa ei ollut
jäämään! Ja semmoisessa puvussa hänen korkeutensa eteen -- varjele
vanhurskas Jumala! Vaan mikä astui minulle mieleen? Olin pyörtyvinäni!
Minut nostetaan kiireesti vaunuin takaisin! Minä täyttä laukkaa kotiin
-- muutan vaatteet -- ajan takaisin -- ja arvatkaapa? -- olin ihko
ensimäinen ruhtinan etu-huoneessa -- Mitäs siihen sanotte?
Presidenti. Mainio sukkeluus ihmis-järjeltä -- Vaan siitä vähän, Kalb
-- te puhuitte siis ruhtinan kanssa?
Hovi-marsalki (pöyhkeästi). Kaksi-kymmentä ja puolen minuuttia.
Presidenti. Katsoppas vaan! ja tiedätte siis vissiin painavan uutisen?
Hovi-marsalki (painavasti, vähän ajateltuansa). Hänen korkeudellansa on
tänään päällä majavan-puuhka takki.
Presidenti. Vai niin! -- Ei, marsalki, näin muodoin näkyy minulla
olevan parempi sanoma teille ilmoittaa -- se on teille varmaan uutta,
että lady Milfordista tulee majuoritar von Walter?
Hovi-marsalki. Vai niin! Joko se on oikein päätetty?
Presidenti. Alle-kirjoitettu, marsalki! ja te tekisitte minulle
suuren huvin, jos menisitte sinne ja valmistaisitte ladyn häntä
vastaan-ottamaan; myös voisitte mun poikani päätöksen saattaa ilmi koko
kaupungille.
Hovi-marsalki (iloissaan). Tuhannen kernaasti, hyvä ystäväni! -- Mikä
sen iloisampaa olisi? -- Lennän heti (syleilee häntä.) Jääkää hyvästi
-- tunnissa on se yli koko kaupungin.
(Keikkuu ulos.)
Presidenti (nauraa hänen jälestänsä). Kuka nyt vielä sanoisi, etteivät
tuommoiset kalut kelpaa mihinkään -- -- Nyt arvaten Ferdinandin pitää
suostua, muuten on koko kaupunki valhellut. (Soittaa. -- Wurm tulee.)
Poikani tulkoon sisään!
(Wurm menee ulos, presidenti kävelee edes takaisin, ajatellen.)

Seitsemäs kohtaus.
Ferdinand. Presidentti. Wurm, joka heti menee pois.
Ferdinand. Te olette mun käskenyt, armollinen herra isäni --
Presidenti. Niin on mun täytynyt, jos iloa tahdon joskus toivoa
pojastani! -- Jätä sinä meidät kahden, Wurm! -- Ferdinand, minä olen
katsastanut sinua jonkun aikaa, enkä löydä sinusta enää sitä
avo-sydämistä, vilkasta nuoruutta, joka ennen niin iloitti minua.
Kummallinen murhe pimittää katsantosi. Sinä pakenet minua -- pakenet
meidän seuraa -- hyi! -- Sinun ikuisellesi miehelle annetaan kymmenen
hulluutta ennen anteeksi kuin yksi suotta-huoli. Jätä puolet minulle,
rakas poikani! Anna minun tehdä työtä onnesi eteen, eläkä pidä muusta
huolta, kuin että minun tuumiini suostut. -- Tule ja syleile minua,
Ferdinand!
Ferdinand. Te olette tänä päivänä hyvin armollinen, isäni.
Presidenti. Tänä päivänä, sinä koiran-hammas -- ja tuon sanan sanot
vielä niin haikealla naamalla -- (Totisesti.) Ferdinand! -- Kenenkä
eduksi olen minä kavunnut hovin vaarallisia portaita ylös-päin? --
Kenenkä eduksi olen ijäti rikkonut Jumalan ja omantuntoni käskyt? --
Kuule, Ferdinand -- nyt puhun poikani kanssa -- kelle raivasin tietä,
kun edeltäjäni viralta saatoin -- kamala juttu, joka sitä enemmin
viiltelee sisuani, kuta tarkemmin veistä koen maa-ilmalta salata? --
Kuules, Ferdinand! sano, kenen hyväksi olen kaiken tämän tehnyt!
Ferdinand (peräytyy peljästyneenä). Ettehän ainakaan minun hyväkseni,
isä? Vaan eihän tämän verisen työn kirous toki langenne mun päälleni?
Jumalan nimessä! parempi olisi olla syntymättä, kuin olla sen
konnan-työn syynä!
Presidenti. Mitä se oli? Mitä? -- Vaan en huoli vihastua häneen,
mokomaan romaani-kalloon. -- Ferdinand -- minä en tahdo suuttua! Sinä
suu-paltto, näinkö sinä minulle palkitset unettomat yöni? Näinkö
alin-omaiset huoleni? Näinkö oman-tuntoni kalvavan madon? Mun päälleni
lankee vastauksen kuorma -- mun päälleni kirous ja tuomarin ankaruus --
sinä saat onnesi toisesta kädestä -- Rikos ei tartu perintöön.
Ferdinand (nostaa oikean kätensä taivasta kohti.) Juhlallisesti luovun
tässä perinnöstä, joka minulle muistuttaa vaan kelvotointa isää!
Presidenti. Kuule, poika, elä vihastuta minua -- Jos maa-ilmassa kävisi
sinun pääsi jälkeen, niin mateleisit sinä ikäsi liassa!
Ferdinand. Se olisi kuitenkin paljoa parempi, kuin jos ruhtinan
istuimen ympärillä mateleisin.
Presidenti (nielee vielä vihansa alas). Hum! -- Pakoittaa pitää sinua
onnesi tuntemaan! Missä kymmenet muut kokevat panna kaiken voimansa
ulos kiivetäksensä ylös-päin, siinä nouset sinä ylös leikitellen ja
maaten! Sinä olet kahdentoista vuoden vanhana vänrikki! Kahden-kymmenen
majuori! Sen vaikutin minä ruhtinalta. Nyt saat viskata sota-miehen
puvun pois ja astua ministeristöön! Ruhtinas puhui salaneuvoksesta --
lähettiläästä -- ja muista erin-omaisista armon-osotteista
sinua kohtaan! Ihana näky lavenee eteesi! -- Tämä takainen tie
hallitus-istuimen juureen -- ja itselle istuimellenkin, jos valtaa
pidät yhden-arvoisena kuin sen ulkomerkkiä -- ei liikuta sinua
ensinkään?
Ferdinand. Ei, sentähden että minun ajatukseni suuruudesta ja onnesta
eivät ole juuri samat kuin teidän -- -- Teidän onnellisuutenne
ilmoitaksen harvoin muuten kuin turmelemalla. Kateus, pelko ja sadatus
ovat ne surkeat peilit, joissa valtiaan korkeus voipi katsella itseänsä
-- Kyyneleet, kiroukset, toivottomuus se hirmuinen ateria, jossa
vallan-pitäjät hekkumoitsevat, ja josta he juovuksissa nousevat ylös ja
niin Jumalan istuimen eteen hoippuroivat. -- Se onnellisuus, josta minä
uneksin, on ujompaa laatua, se piilee mun sisälläni! _Sydämessäni_ ovat
kaikki mun toiveeni kätkettynä!
Presidenti. Mestarillisesti! Verrattomasti! Mainiosti! Että
kolmen-kymmenen vuoden kuluttua taas sain kuulla luennon! Paha vaan,
että viiskymmen-vuotinen pääni on liian kova enää oppimaan! -- Vaan
ett'ei tuo mainio taitosi ruostuisi, annan minä sinulle rinnallesi
yhden, jolle saat mieltäsi myöten purkaa hulluuttasi -- sinun pitää
ruveta -- jo tänä päivänä ruveta -- naimaan.
Ferdinand (vetäytyy hämmästyen). Isä!
Presidenti. Aivan leikittä! -- Minä lähetin sinun nimessäsi kortin lady
Milfordille. Sun pitää viipymättä suorita sinne hänelle sanomaan,
ettäs olet hänen sulhasensa!
Ferdinand. Milfordin sulhanen, isä?
Presidenti. Sen; tuntenetko häntä!
Ferdinand (huomiotta). Joka on pohjatoin häpeän-pesä koko
herttua-kunnalle -- Vaan hulluhan minä olen, rakas isä, että teidän
leikkiänne totena pidän! Tahtoisittenko te olla isä sille konnalle
pojalle, joka julkisen kurvan naisi?
Presidenti. Vielä enemmän! Minäpä vaan kosisin itsekin häntä, jos hän
suvaitseisi viiskymmen-vuotiasta! -- Etkö sinä tahtoisi sille _konnalle
isälle_ olla _poika_?
Ferdinand. En! Niin totta kuin Jumala on!
Presidenti. Tämä on hävyttömyys, Jumal' avita, jonka minä vaan sen
harvinaisuuden tähden annan anteeksi --
Ferdinand. Rukoilen teitä, isä, elkää nyt enempää pitäkö minua
luulossa, joka tekee minulle mahdottomaksi lukea itseäni teidän
pojaksenne!
Presidenti. Poika, oletko sinä hullu? Kuka järjellinen ihminen ei
ahnehtisi semmoista kunnia, että ruhtinansa kanssa saa vuoron käydä
samassa paikassa?
Ferdinand, Te tulette aina kummemmaksi, isäni! -- _Kunniaksi_ kutsutte
te sen, -- _kunniaksi_, että siinä vuorotella ruhtinan kanssa, jossa
hän _ihmistäkin_ halvemmaksi alenee?
Presidenti (purskahtaa nauramaan).
Ferdinand. Te nauratte, naurakaa vaan -- no, minä en virka tuosta enää
mitään, isäni! Mutta millä silmillä voisin minä astua halvimman
työmiehen eteen, joka vaimoksensa kumminkin on saanut kokonaisen
ruumiin, jos ei muuta? Millä silmillä maa-ilman eteen? ruhtinan eteen?
Millä porton itsensä eteen, joka minun häpeässäni pesisi kunniansa lian
puhtaaksi?
Presidenti. Mistä, maa-ilmasta, olet poika tuon kutkun saanut?
Ferdinand. Jumalan ja hänen enkeliensä tähden rukoilen teitä, isä!
Ainoan poikanne menettämisessä te ette voi tulla niin onnelliseksi,
kuin onnettomaksi hänet teette! Minä annan teille henkeni, jos
se voipi teitä korottaa. Se on mulla teiltä; minä en arvele yhtään
silmän-räpäystä uhratessani sen teidän korkeutenne eteen! -- Vaan
_kunniaani_, isä! -- jos senkin tahdotte minulta ottaa, niin oli se
teiltä kevyt-mielinen koiran-työ, että minut elämään hankitte, ja
_isääni_ täytyy mun _parittajaksi_ kirota.
Presidenti (ystävällisesti, taputtaen häntä olka-päälle). Se on oikein,
poikani! Nyt vasta näen, että olet aika mies ja ansaitset vaimoksesi
paraan neidon koko ruhtinas-kunnassa. -- Sen oletkin saava -- Jo tänä
päivänä kihlaat sinä kreivinna Ostheimin morsiameksesi!
Ferdinand (uudestaan hämmästyen). Onko tämä hetki siis määrätty, minut
kokonansa musertamaan?
Presidenti (luoden silmänsä häneen kavalasti.) Kunniasi luultavasti ei
vastustele tätä morsianta?
Ferdinand. Ei, isä, ei ensinkään. Fredrika Ostheim tekisi kenen muun
onnellisimmaksi! (Itseksensä, hyvin hämmentyneenä). Minkä hänen
_häjyytensä_ sydäntäni vielä jätti eheäksi, sen raastaa nyt hänen
_hyvyytensä_.
Presidenti (alinomaa vaan katsoen häneen). Tästä odotan sinulta
kiitollisuutta, Ferdinand! --
Ferdinand (töytää hänen tyköönsä ja suutelee hänen kättänsä). Isä!
Teidän armonne sytyttää kaikki tunteeni! Isä, nöyrin kiitokseni teidän
sydämellisestä aikomuksestanne! Teidän valitsemanne on laittamatoin --
vaan min'en voi -- en saa -- surkutelkaa minua -- en voi rakastaa
kreivinnaa!
Presidenti (peräytyy askeleen). Hollaa! jopa sain nuoren herran
viimeinkin kiini! Kävitkös toki tähän loukkuun, kavala viekastelija!
Kunniasi ei se siis ollut, joka sinut esti ottamasta ladyn. -- Tässä et
siis kamoksunut _ihmistä_, vaan _naimista_? --
Ferdinand (seisoo ensin kuin kivettynyt, hyppää sitten paikaltansa ja
on juoksemassa ulos).
Presidenti. Minne nyt? Seiso! Näinkö minulle kunnioitusta osoitat?
(Majuori kääntyy takaisin.) Sinä olet ilmoitettu ladylle. Ruhtinas sai
lupaukseni! Koko hovi ja kaupunki tietävät jo asian! Jos sinä minut
valehtelijaksi teet, poika, ruhtinan edessä, ladyn edessä, kaupungin
edessä -- hovin edessä minut valehtelijaksi teet -- kuule, poika -- eli
jos minä _muutaman historian jälille pääsen!_ -- Hollaa! Mistä kasvosi
noin yht'äkkiä tulehtuvat?
Ferdinand (vaaleana ja vavisten). Kuinka? Mitä? Ei se ole mitään, isä!
Presidenti (hirmuisen katseen luoden hänen päällensä). Vaan jos se on
mitään -- ja jos minä löytäisin syyn uppi-niskaisuutesi? -- -- Haa,
poika! Paljas luulo jo saattaa minut raivoon! Mene heti pois!
Vahti-paraati alkaa paikalla! Sun pitää olla ladyn tykönä, niin pian
kuin tunnus-sana on annettu! -- Kun minä liikun, vapisee kokonainen
herttua-kunta! Saahaanpa nähdä, voipiko niskuri poika minua mieltänsä
myöten hallita! (Hän lähtee pois, vaan tulee vielä takaisin.) Poika,
vielä sanon sinulle, sinun pitää mennä sinne, tahi pakene vihaani!
(Menee pois.)
Ferdinand (herää huumeuksista). Joko se meni? -- Oliko se isän ääni? --
Jaa, kyllä minä menen ladyn tyköön -- menen ja sanon hänelle, näytän
peilin hänelle -- Kelvotoin! jos silloinkin vielä minua mieheksesi
pyydät -- koko aatelin, sota-päällystön ja kansan edessä -- ota
avuksesi koko Englantisi ylpeys -- hylkään sinut minä -- saksalainen
nuorukainen!
(Juoksee ulos.)


TOINEN NÄYTÖS.

Sali lady Milfordin palatsissa; oikealla kädellä seisoo sohva,
vasemmalla piano.

Ensimäinen kohtaus.
Lady vapaassa, vaan viehättävässä aamu-puvussa, tukat vielä
kihertämätöinnä, istuu pianon ääressä soitellen; Sohvi,
kammari-neitsyt, tulee ikkunasta päin.
Sohvi. Upsierit eroovat toisistaan! Vahti-paraati on loppunut -- vaan
Walteria ei vielä näy!
Lady (hyvin levotoinna, nousten ylös ja kävellen salissa). En tiedä
oikein, mikä minulla tänään on, Sohvi --- En ole koskaan tämmöistä
tuntenut -- sitä ei siis näkynyt? -- Tosi kyllä -- Hänellä ei taida
olla kiirettä -- Mieltäni painaa niinkuin rikoksen olisin tehnyt --
Meneppä, Sohvi, sano, tuovat minulle tulisimman juoksijan ruhtinan
tallista! Minä tarvitsen ilmaella itseäni -- nähdä ihmisiä ja sinisen
taivaan, ja ratsastaa sydämeni vähän kevyemmäksi.
Sohvi. Jos ette voi hyvin, milady, kutsukaa seuraa tyköönne! Antakaa
herttuan pitää puoli-päiväisensä täällä, tahi muutattaa kortti-pöytänsä
teidän sohvanne ääreen! Minä jos teinä olisin, pitäisi ruhtinan ja koko
hovin tanssia minun mieltäni myöten!
Lady (heitäksen sohvalle). Ole kiusaamatta minua! Minä annan sulle
temantin joka tunnista, jonka saan heistä vapaana olla! Pitäislkö minun
heitä vielä kammarini tapetiksi ottaa! -- Ne ovat kehnoja, kataloita
ihmisiä, jotka hämmästyvät, kun minulta joku lämmin sydämellinen sana
sattuu pääsemään, aukasevat suunsa ja sieramensa, juuri kun kummituksen
näkisivät -- Orjat, joiden isännän minä käärin kuin langan sormeni
ympäri! -- Mikä huvitus voi minulla olla ihmisistä, joiden mielet ovat
niin toinen toisensa kaltaiset kuin heidän tasku-kellonsa käyvät yhden?
Voipiko minulla olla iloa kysyä heiltä jotain, kun jo edeltä tiedän,
mitä minulle vastaavat? Eli puhella heidän kanssansa, kun heillä ei ole
sydäntä olla toisesta ajatuksesta kuin minä? -- Pois ne! Ikävä on
ratsastaa hevosella, joka ei kuolasimia pureksi!
(Menee ikkunaan.)
Sohvi. Vaan ettenhän toki niiden semmoisten joukkoon lue ruhtinasta? --
kauniinta miestä -- tulisinta rakastajaa -- sukkelinta puheljata koko
maassansa!
Lady (tulee takaisin). _Hänenkö_ tämä on maansa? Ja ainoastaan
ruhtinas-kunta, Sohvi, voipi minun vaalini tehdä ymmärrettäväksi --
sanot minua kadehdittavan! Voi kuitenkin! Surkutella pitäisi heidän
minua! Kaikista, jotka majesteetin rintoja imevät, on rakkaus-nainen
pahimmassa tilassa, koska hän yksin tapaa sen suuren ja rikkaan miehen
kerjäämässä -- Tosi kyllä on, että hän valtansa noidan-pillillä voi
tyydyttää kaikki sydämeni halut! -- Hän panettaa kummankin Indian
herkut pöydälleni -- tekee huvi-tarhat korvesta -- Antaa maansa mehun
kaaressa ruiskuta taivasta kohti, ja alamaistensa ytimen ilo-tulissa
ilmaan tupruta -- -- Vaan voipiko hän myös sydämensä käskeä, _jaloa ja
tulista sydäntä vastaan jalosti ja tulisesti tykyttämään_? Voipiko hän
katalaan aivoonsa synnyttää yhdenkään korkeamman ajatuksen? -- Kaikessa
ruumiin kyllyydessä on sydämeni nälissään; ja mitä auttavat minua
paremmat tunteeni, kun tyydyttää saan vaan himoni?
Sohvi (katsahtaa häneen kummastuen). Kuinka kauan siitä onkaan, kun
tulin teidän palvelukseen, milady?
Lady. Kunko vasta tänään tulet minut tuntemaan? -- Se on tosi, Sohvi
kulta, minä olen kunniani ruhtinalle myönyt; vaan sydämeni olen pitänyt
omanani -- sydämeni, ainoan tavarani, joka kuka-ties vielä miehen
ansaitsee -- jota hovi-elamän saastainen ilma on koskettanut vaan kuin
hemgähdys peiliä! Usko minua, herttaseni, sen olisin jo kauan
säilyttänyt tältä surkealta ruhtinalta, jos vaan olisin jaksanut
voittaa sen kunnian-himoni, että kaikkein hovi-rouvien edeltä tahdon
ensimäisen arvon!
Sohvi. Ja tämä sydän taipuu kernaasti kunnian-himon alamaiseksi?
Lady (vilkkaasti). Se on jo kyllin kostanut alennuksensa! -- Kostaa
vielä alin-omaa ja edeskin päin! Sohvi, (painavasti, laakein kätensä
Sohvin olalle) me vaimo-ihmiset voimme vaan joko _vallita eli
palvella_, mutta vallan suurinkin nautinto on meistä surkeata sen
nautinnon rinnalla, että saamme olla _orjana_ sillä miehellä, jota
rakastamme!
Sohvi. Tämän totuuden, milady, luulin teiltä viimeksi kuulevani!
Lady. Minkä vuoksi, Sohviseni! Eikös minun vallan-pitämisessäni
kylliksi ole näkynyt, että me paraastaan kelpaamme vaan
talutus-hihnasta kuletettaa? Etkö ole mun juonikkaasta
huikentelevaisuudestani, mun hurjista huvituksistani nähnyt, että
niiden piti vaan sisälläni hämmentää vielä rajumpia haluja?
Sohvi (peräytyy hämmästyen). Lady!
Lady (vilkkaammasti). Tyydytä nämä! Hanki mulle se mies, jota nyt
ajattelen, jota jumaloitan -- kuolla pitää mun, eli se saada.
(Vienommasti.) Anna mun hänen suustansa kuulla, että rakkauden
kyyneleet silmissämme loistavat kauniimmalta kuin kalliit kivet
tukassamme, (kiivaasti) niin minä viskaan ruhtinalle sydämensä ja
ruhtina-kuntansa takaisin, pakenen sen miehen kanssa, pakenen
kaukaisimpaan erä-maahan maa-ilmassa -- --
Sohvi (katsoo hämmästyksissä häneen). Hyvä Jumala! Mitä teette te,
lady? Mikä teillä on?
Lady (säikähtyneenä). Sinä kalvenet? -- Olenko ehkä mitä liikaa
sanonut? -- kuule vielä -- saat kaikki kuulla --
Sohvi (katselee peljästyneenä ympärinsä). Minua peloittaa, milady --
minua peloittaa -- en tarvitse enää mitään kuulla!
Lady. Liittoni majuorin kanssa -- sinä ja maa-ilma olette väärässä, kun
luulette sen olevan _hovi-juonia_ -- Sohvi elä punastu -- elä häpeä mun
tähteni -- se on mun _rakkauteni_ tekoa!
Sohvi. Kuinka oikein arvasin!
Lady. Minä petin heidät, Sohvi -- sen heikon ruhtinan -- sen kavalan
Walterin -- sen hullun marsalkin -- Kukin näistä on valmis vannomaan
sen, että tämä naimis-kauppa on sopivin keino minut herttualle
pelastaa, meidän liitto vielä lujemmin yhdistää! -- Jaa, meidän
liittomme iäksi ratkaista! iäksi katkaista nämä häpeälliset kahleet! --
Valhellut valehtelijat! Heikon vaimon pettämät! -- Te itse tuotte nyt
minulle rakastettuni! Sitähän minä vaan tahdoinkin -- Kun hänet vaan
kerran saan -- o silloin iäti hyvästi, tämä inhoittava loisto --

Toinen kohtaus.
Ruhtinan vanha kammari-palvelija, joka tuo koristin-rasiata.
Edelliset.
Palvelija. Hänen herttuallinen korkeutensa käski sanoa terveisiä ja
lähettää teille nämä briljantit häiksenne! Ne juuri tuotiin
Venedigistä.
Lady (on avannut laatikon ja peräytyy säikähtäen). Mies! mitä maksoi
herttua näistä kivistä?
Palvelija (vihaisella näöllä). Ei ne hänelle maksa yhtä äyriä!
Lady. Mitä? Hullunako sinä olet? _Ei mitään?_ -- ja (astuen muutaman
askelen hänestä) kuitenkin katsot sinä minuun, ikään kuin tahtoisit mun
katseellasi lävistää -- Eikö nämä _mitään_ maksa hänelle, tämmöiset
äärettömän kalliit kivet?
Palvelija. Eilen vietiin seitsemän-tuhatta maan lasta Amerikaan -- ne
maksavat kaikki!
Lady (panee laatikon äkkiä pöydälle ja kävelee kiireesti salissa edes
takaisin; vähän ajan kuluttua palvelijalle). Mies! mikä sinulla on?
Itketkö sinä?
Palvelija (pyhkii silmiänsä, kamalalla äänellä, kaikki jäsenensä
väristen). Semmoiset kalliit kivet kuin nuo tuolla -- minullakin on
niissä kaksi poikaa!
Lady (kääntyy pois vavisten, ottaa häntä kädestä). Eihän suinkaan
pakosta?
Palvelija (nautaa hirveästi). Hyvä Jumala! -- Ei -- ne ovat kaikki
vapaa-tahtoisia -- Oli kyllä muutamia suulaita poikia, jotka astuivat
rivistä ulos ja kysyivät evestiltä, mitä ruhtinas heillä sai parista?
-- Vaan meidän armollinen ruhtinas marsitti kaikki rykmentit
paraati-kedolle ja ammutti suu-paltot. Me kuulimme pyssyjen paukkinan,
näimme heidän aivonsa lennelleen ympäri kivitykselle, ja koko armeia
huusi: _hei pojat, Amerikaan!_
Lady (lankee kauhistuen sohvaan). O Jumala, Jumala! -- Ja min'en
kuullut mitään? enkä tiennyt mitään?
Palvelija. Niin, armollinen rouva! -- Mitäpä se se ruhtinas olisi teitä
tälle karhun-tapolle kutsunut! -- Olisi tuossa kuitenkin ollut
teidänkin katsottavaa, kuinka rummut rämisten julistivat: nyt on aika,
ja ulvovat orvot tuolla seurasivat isäänsä, ja täällä vimmaan joutunut
äiti tahtoi rinta-lapsensa pajonetille ripustaa, ja kuinka sulhanen ja
morsian sapelin-lyönnillä eroitettiin, ja kuinka harmaa-parrat
seisoivat toivottomina ja viimein tuskissaan heittivät sauvansa poikien
perästä sinne uuteen maalimaan -- Oi, oli se näköä, ja rumpua lyödä
jyskytettiin, ett'ei muka Kaikkivaltias kuulisi meidän rukoelevan --
Lady (nousee ylös, hyvin liikutettuna). Pois nämä kivet -- niistä
säihkyää helvetin liekki sydämeeni! (lempeämmin palvelijalle.) Koe
tyyntyä, ukko rukka! Kyllä ne vielä tulevat takaisin. Kyllä ne vielä
näkevät koti-maansa.
Palvelija (lämpimästi). Tiesi sen Jumala! -- Vielä kaupungin portilla
kääntyivät he meihin päin ja huusivat: "Jumalan kanssa, vaimot ja
lapset! -- Eläköön armias ruhtinamme! -- Viimeisellä tuomiolla näemme
toisemme taas!" --
Lady (väkevästi kävellen edes takaisin). Hirmuista! Kauheata! --
Minulle sanotaan, että minä muka olisin pyhkinyt pois kansan kyyneleet
-- Nyt vasta aukenevat silmäni -- Mene -- sano herrallesi -- että minä
suullisesti kiitän häntä! (Palvelija on lähtemässä, lady heittää
raha-kukkaron hänen lakkiinsa.) Ja ota tuo siitä, että sanoit minulle
totuuden --
Palvelija (viskaa sen ylen-katseella takaisin pöydälle). Pankaa tämäkin
toisten lisäksi!
(Menee pois.)
Lady (katsoo hänen jälkeensä kummastuen). Sohvi, juoksase hänen
perästänsä, kysy hänen nimensä! Hänen pitää saada poikansa takaisin!
(Sohvi pois. Lady kävelee ajatellen ylös ja alas. Äänettömyys.
Sohville, sen tullessa takaisin.) Eikös nykyjään puhuttu, että rajalla
missä olisi palanut kaupunki, ja siinä tilassa noin neljä sataa
perhekuntaa joutunut mieron tielle?
(Soittaa.)
Sohvi. Kuinka se juohtuu mieleenne? Kyllä se tosi on, ja enimmät näistä
onnettomista palvelevat nyt velkojillansa melkein orjia, eli kuolevat
vähitellen ruhtinan kulta-kaivannon ruuhuin.
Palvelija (tulee). Mitä käskette, milady?
Lady (antaa hänelle briljanti-rasian). Että tämä pitää heti viedä
maan-kanseliin! -- sen sisällys pitää viipymättä saada rahaksi, se on
mun käskyni, ja raha jaettaa niille neljälle sadalle, jotka palo
hävitti!
Sohvi. Milady, muistakaa että näin voitte korkeimman vihan saada
päällenne!
Lady (jalosti). Pitäisikö minun kantaa hivuksissani hänen maansa
kirous? (Hän viittaa palvelijalle, joka menee ulos.) Tahi soisitko
minun vaipuvani maahan semmoisen itkun painosta? -- Mene, Sohvi --
Parempi on tukassansa pitää vääriä hohto-kiviä ja sydämessä tieto
tämmöisestä työstä!
Sohvi. Vaan semmoiset hohto-kivet kuin nuo? Ettenkö olisi niitä
huonompia voinut antaa? Ei, milady! tätä ei voi teille antaa anteeksi!
Lady. Hullu tyttö! Niiden edestä putoelee minulle yhdessä hetkisessä
enemmän helmiä ja kiiltojaisia kuin kymmenellä kuninkaalla on
kruunussansa, ja kauniimpia --
Palvelija (tulee takaisin). Majuori von Walter --
Sohvi (juoksee ladyn tyköön). Herra Jumala, kuinka kalvastutte?
Lady. Se on ensimäinen mies, joka minua peljättää -- Sohvi -- sano,
min'en ole terve, Edward! -- Vaan kuule -- onko hän iloisen
näköinen? Myhäeleekö hän? Mitä hän puhuu? Oh, Sohvi! Enkö ole hyvin
ruman-näköinen?
Sohvi. Eikö mitä, lady! --
Palvelija. Pitääkö minun hänet pois käskeä?
Lady (epävakaisesti). Hän on terve-tullut. (Palvelija ulos.) Sano,
Sohvi! -- Mitä pitää mun sanoa hänelle? Miten hänet vastaan-ottaa? --
Minä jään mykäksi! -- Hän on pilkkaava heikkouttani -- Hän ehkä --
Pahoin pelkään! -- Menisitkö pois, Sohvi? -- Ei, ole täällä! -- Vaan
mene kuitenkin! -- Ei, elä mene!
(Majuori tulee etu-huoneessa.)
Sohvi. Tointukaa! Hän on jo täällä!

Kolmas kohtaus.
Ferdinand von Walter. Edelliset.
Ferdinand (lyhyesti kumartaen). Jos teitä missä keskeytän, armollinen
rouva --
Lady (tointumatta sydämen-tykytyksestä). Ette missään, joka painavampaa
olisi.
Ferdinand. Minä tulen isäni käskystä --
Lady. Minä kiitän häntä siitä.
Ferdinand. Ja minun pitää teille ilmoittaa, että me teemme
naimis-kaupan -- se on isäni käskyä.
Lady (kalvastuu ja vapisee). Eikö oman sydämenne?
Ferdinand. Ministerit ja parittajat eivät semmoista koskaan kysy!
Lady (semmoisella peljästyksellä, ett'eivät sanat tahdo suusta lähteä).
Eikö teillä _itsellänne_ muuten olisi mitään lisättävää?
Ferdinand (katsahtaen mamseliin). Vielä sangen paljo, milady!
Lady (viittaa Sohville, se menee ulos). Saanko tarjota teille
istuma-siaa tässä sohvassa?
Ferdinand. Puhettani ei kestä pitkältä, milady!
Lady. No?
Ferdinand. Minä olen kunnian mies!
Lady. Jota minä pidän arvossa!
Ferdinand. Aatelismies!
Lady. Paraimpia koko herttua-kunnassa!
Ferdinand. Ja upsieri!
Lady (imarrellen). Tässä kosketatte etuja, joita muillakin on! Miksi
ette mainitse mitään niistä suuremmista eduista, joissa te olette
_yksinänne_?
Ferdinand (synkästi). Tässä en niitä tarvitse!
Lady (nousevalla tuskalla). Vaan minä pitää minun pitämän tämä
etu-lause?
Ferdinand (harvaan ja painoisasti). Kunniani epuuna, jos teillä olisi
halu, pakoittaa minua mieheksenne!
Lady (lentäen ylös). Mitä tämä on, herra majuori?
Ferdinand (huolimattomasti). Se on sydämeni -- vaakunani -- ja tämän
miekkani puhetta!
Lady. Tuon miekkanne antoi teille ruhtinas.
Ferdinand. Valta-kunta antoi sen minulle ruhtinan käden kautta --
sydämeni antoi Jumala -- vaakunani puoli vuosi-tuhatta!
Lady. Herttuan nimi --
Ferdinand (äkäisesti). Voipiko herttua ihmisyyden lakia muuttaa, eli
tekoja myntätä niinkuin rossiansa? -- Hän itsekään ei ole yli kunnian
lakien, vaikka hän voipi kunnian suun tukkia kullallansa! Hän voipi
kärpän-nahkaiset puuhkat vetää häpeänsä päälle! Pyydän, milady, elkää
tästä enää virkkako mitään -- Tässä ei ole enää kysymystä siitä, että
menettäisin tulevaisuuden toivoni ja loukkaisin sukuni kunnian, eikä
näistä miekan-tupsuista, eikä myös maa-ilman ajatuksista. Minä olen
valmis ne kaikki jalkojeni alle polkemaan, niin pian kun te saatte
minut vakuutetuksi, että _voitto_ ei olisi vielä kehnompi kuin _uhri_!
Lady (surkeasti, peräytyen hänestä). Herra majuori, tätä en ole teiltä
ansainnut!
Ferdinand (ottaa hänen kätensä). Antakaa anteeksi! Me puhumme tässä
kuulijoitta. Se seikka, joka teidät ja minut tänään -- ainoan kerran --
saattoi yhteen, antaa minulle vallan, ja pakoittaa minut, teille
julkasemaan sisimmän tunteeni! -- -- Minun päähäni, milady, ei tahdo
mennä, että niin kaunis ja älykäs vaimo -- joita omaisuuksia miehinen
mies tietäisi kunnioittaa -- voipi heittäytä tuommoiselle ruhtinalle,
joka on tottunut hänessä ihastelemaan vaan naisen _lihaa_, jos tämä
vaimo ei häpeisi _sydämensä_ kanssa astua jonkun miehen eteen!
Lady (katsoo hämmästyen häntä silmiin). Puhukaa kaikki ajatuksenne
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Kavaluus ja rakkaus: Murhenäytelmä viidessä näytöksessä - 3
  • Parts
  • Kavaluus ja rakkaus: Murhenäytelmä viidessä näytöksessä - 1
    Total number of words is 3785
    Total number of unique words is 1745
    23.5 of words are in the 2000 most common words
    31.9 of words are in the 5000 most common words
    36.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kavaluus ja rakkaus: Murhenäytelmä viidessä näytöksessä - 2
    Total number of words is 3670
    Total number of unique words is 1744
    22.1 of words are in the 2000 most common words
    30.9 of words are in the 5000 most common words
    35.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kavaluus ja rakkaus: Murhenäytelmä viidessä näytöksessä - 3
    Total number of words is 3656
    Total number of unique words is 1742
    22.8 of words are in the 2000 most common words
    31.9 of words are in the 5000 most common words
    36.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kavaluus ja rakkaus: Murhenäytelmä viidessä näytöksessä - 4
    Total number of words is 3629
    Total number of unique words is 1707
    23.6 of words are in the 2000 most common words
    31.6 of words are in the 5000 most common words
    36.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kavaluus ja rakkaus: Murhenäytelmä viidessä näytöksessä - 5
    Total number of words is 3622
    Total number of unique words is 1698
    22.9 of words are in the 2000 most common words
    30.8 of words are in the 5000 most common words
    35.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kavaluus ja rakkaus: Murhenäytelmä viidessä näytöksessä - 6
    Total number of words is 3716
    Total number of unique words is 1830
    21.2 of words are in the 2000 most common words
    30.3 of words are in the 5000 most common words
    35.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kavaluus ja rakkaus: Murhenäytelmä viidessä näytöksessä - 7
    Total number of words is 3702
    Total number of unique words is 1714
    22.4 of words are in the 2000 most common words
    30.3 of words are in the 5000 most common words
    34.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kavaluus ja rakkaus: Murhenäytelmä viidessä näytöksessä - 8
    Total number of words is 975
    Total number of unique words is 579
    25.8 of words are in the 2000 most common words
    36.1 of words are in the 5000 most common words
    42.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.