Kantelettaren tutkimuksia 2 - 07

Total number of words is 3016
Total number of unique words is 1670
19.3 of words are in the 2000 most common words
26.6 of words are in the 5000 most common words
31.7 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
julkisella paikalla (Math. 21: 46).
Mainitun sillan ja kirkon vastakohdan säilyminen useimmin ja
selvimmin Hevaan puolella viittaa runon leviämiseen Keski-Inkeristä
Länsi-Inkeriin. Joenperästä saadussa parissa kappaleessa, joissa se on
joutunut Lapsenetsinnän ja Luojan ylösnousennan väliin, on yksistään
kirkko tallella, jota Luoja kumartelee antamatta selitystä
ihmettelevälle kirkkorahvaalle.[271] Ja ainoassa Narvusin toisinnossa,
joka on aivan irtonainen, on sillan sijalla aita ja "siinä" Luoja sanoo
"yötä viettäneensä".[272]
Sekä runon ympäristöstä päättäen että sen leviämisen suunnasta,
joka sillä on yhteinen muiden inkerinmaalaisten Luojan virren osien
kanssa, on siis sekin luultavasti Länsi-Suomesta kotoisin. Sen
roomalaiskatolisen alkuperän tekisi aivan epäilemättömäksi sana santit
ylläpainetussa Soikkolan kappaleessa, jos sitä uskaltaisi pitää
varmasti runoon kuuluvana. Siinä se ei kuitenkaan esiinny kuin tämän
ainoan kerran. Ja samantapainen, vaan vielä komeampi kuvaus, tavataan
muutamassa Soikkolan puolen Niukahdusluvussa yksinomaan Neitsyt Maarian
kulkueesta käytettynä:[273]
Maaria matkaa pitävi,
Tuhat on eessä enkeliä,
Sata santtia jälestä.
Hän käy keskellä väkeä,
Paistaa kuin pyhäinen päivä,
Kumoittaa kuin kultaristi.
Arvattavasti Silta- ja kirkko-virsikin on ollut alkuansa erinäinen
runo. Tosin seuraava Hiiden sepän kahlinta on siihen Inkerin alueella
milt'ei säännöllisesti yhdistynyt, mutta koska tämä muualla sekä
itsenäisenä että toisin liittein esiintyy, ei sitäkään yhdistystä voi
pitää perin aikaisena.
Vielä myöhempi on Luojan ylösnousenta-virren kiintyminen runon alkuun.
Sen todistavat Keski-Inkerin kappaleiden suuri enemmistö, joissa tämän
asemesta Kirkko- ja silta-virren edellä käy _Niukahdusluku_.
Kertomarunoksi siten siirrettynä Niukahdusluku harvoin alkaa loitsun
tavallisilla alkusanoilla:[274]
Luoja kirkkohon menevi,
Heposella hiirakalla,
Kalahauen karvaisella,
Lohen mustan muotoisella.
Useimmiten on tämän sijalla toinen johdanto, joka välistä ilmankin
Niukahduslukua käy Silta- ja kirkko-virren edellä.[275]
Ajoi Luoja tietä myöten,
Maata myöten Maariainen,
Ja kaksi pyhäistä miestä,
Kolme korkeaa Jumalaa.
Kukko lauloi, Kiesus kirkui
Jumala jaloille pääsi,
Luoja läksi liikkehelle.
(Seuraa Niukahdusluku).
Jumala jaloille nousi,
Luoja läksi liikkehelle,
Pyhähuomenna varahin,
Ennen päivän nousemista,
Kolmen koijoisen keralla,
Kahen kanssa enkelien.
(Seuraa välittömästi Silta- ja kirkko-virsi).
Joskus mainittua johdantoa seuraa vielä palanen Päivänpäästö-virttä,
ennen kuin Niukahdusluku varsinaisesti alkaa.[276]
Läksi Luoja liikkehelle,
Jumala jaloille nousi,
Iltatulta ottaessa,
Pärettä virittäessä,
Ikkunoja pantaessa,
Porttiloja sulkiessa.
Meni tallihin mäelle,
Oron suuren soimen luokse,
Sielt' otti orosistahan,
Ja valitsi varsoistahan,
Mill' oli lampi lautasilla,
Ojanen oron sivuilla,
Kylmä kaivo alla kapjon;
Sen otti orosistahan,
Sen valitsi varsoistahan.
Hyppäsi hyvän selälle,
Karkas kaaron lautasille,
Ajoi matkoa vähäsen,
Teki tietä virstan verran.
Pyy pyrähti, maa järähti,
Tetri metsästä temahti,
Kuohtui Kiesuksen hevonen.
Kiesus maahan ratsahalta
Kivelle maaperälle:
Niukahtui hevosen jalka.
Etsi tieltä tietäjäistä.
Maanselältä mahtajaista,
Lukulankoin laulajaista,
Suolojen sopottajaista,
Sinisen sitelijäistä,
Punaisen puhelijaista.
Saanut ei tieltä tietäjäistä --
Tuo kun meiän Luojuemme,
Ja meiän Jumaluemme,
Kävi itse tietäjäksi,
Tietäjäksi, taitajaksi,
Lukulankoin laulajaksi j.n.e.
Lihat liitti luihin kiinni,
Luut liitti lihoihin kiinni,
Teki päältä terveheksi,
Sisästä kivuttomaksi,
Päältä tuntumattomaksi.
Niukahdusluvun yksityiskohtainen esittäminen veisi liian kauas
loitsujen alalle.[277] Seuraavat huomautukset siitä riittänevät.
Niukahdusluku, jonka kertovainen osa kuvailee Vapahtajan ratsastusta
aasin selässä Jerusalemiin, on tässä muodossa katolista ja luultavasti
germaanilaista alkuperää. Ruotsin kautta se on tullut Länsi-Suomeen,
jossa on sovitettu Suomen vanhalle runomitalle. Savon puolelle
levittyään se on kehittynyt edempänä mainittavan pyyntarun avulla.
Luterinuskoisten Karjalaisten välityksellä on se kulkeutunut
kreikanuskoisille Itä-Suomessa ja Venäjän-Karjalassa, jossa se on
löydetty 1600 luvulla Tverin lääniin muuttaneiltakin. Karjalan
kannaksen kautta on Niukahdusluku samoin ikään saapunut Inkerinmaalle,
vieläpä Viron puolelle, niinkuin siellä tavattavat suomalaisten sanojen
väännökset todistavat.
Kuinka myöhäinen Niukahdusluvunkin liittyminen Silta- ja kirkko-virren
eteen on, voimme paraiten päättää sen täyteläisestä muodosta, joka on
tuntuvasti kehittynyt sen jälkeen kuin tämä loitsu, arvattavasti 1600
luvulla, Inkerinmaan kautta vaelsi Viroon. Etenkin tietäjän etsiminen,
joka huomattavasti siirtää pääpainon Niukahdusluvun kertovaiselle
osalle, on yksinomaan Varsinais-Inkerissä tavattava uusi lisäpiirre.
Vähemmän itsenäisen runon kaltainen, kuin Silta- ja kirkko-virsi, on se
lyhyt liite, joka Suomen Itä-Karjalassa tavallisesti yhdistää Luojan
ylösnousennan ja Hiiden sepän kahlinnan. Suistamalaista ja
Suojärveläistä toisintoa edustakoot kaksi rinnan asetettua
näytettä.[278]
Pääsi Luoja kuolemasta,
Katomasta valta kaikki.
Meni Jordanan joelle,
Pyhän virran pyörtehelle,
Kussa Luoja ristittihin,
Kastettihin valta kaikki;
Hurmehia huuhtelevi,
Likoja liottelevi,
Puistelee, pömistelevi.
Puistihen, pömistelihen,
Luojan hauan partahalla.
Astui Jordanan joelle,
Pyhän virran pyörtehelle,
Jeesuksen pesovesille,
Jumalaisen kyynelille;
Pesinen puhastelihen,
Kumarteli kuusianne,
Kuusianne, viisiänne,
Seitsemänne maahan saaten.
Tämä liite nähtävästi perustuu loitsurunoissakin usein mainittuun
Vapahtajan kasteesen Jordanin joessa, jonka vedellä siitä syystä
uskottiin olevan erityisesti puhdistavan ja parantavan vaikutuksen.[279]
Joskus on Itä-Karjalassa tämän liitteen ja Luojan ylösnousenta-virren
väliin sovitettu vielä "kaiken ilman" osanotto, luultavasti
Päivänpäästö-runosta.[280]
Rotihe ilmalle ikävä,
Kaikelle ilmalle katomus,
Luojasen on hauattua.
-- -- --
Puistelihe, pömistelihe,
Paljon pahan jälkilöitä.
Rotihe ilmalle ilosa,
Kaikelle ilmalle kaunikkainen,
Luojasen on noustuhua,
Kallehen ylettyhyä.
-- -- --
Tuli Jordanan joelle j.n.e.
Myös Vienan läänissä on mainittu liite, vaikka verrattain harvoin
tavattavissa. Yhdessä kappaleessa se rajoittuu säepariin:[281]
Meni hurmehen jokehen,
Pesihen puhastelihen.
Toisessa, jota Lönnrot on Kantelettaren kokoonpanossa noudattanut
(vv. 696-9), tavataan neljä säettä, joista kaksi edellistä on lainattu
Kantelen synty-runosta.[282]
Veäksen vesikivelle,
Hurmehia huuhtomahan,
Vatsallehen vaivoaksen,
Veriä viruttamahan.
Kolmas muodostus, jossa huuhdotusta verestä syntyvät puolamarjat, tulee
edempänä esille.
Viimeksi on mainittava omituinen liite, joka Pohjois-Aunuksessa välistä
tällä paikalla esiintyy. Päivän selitettyä Marjatalle nähneensä hänen
poikansa pirulaisten piinattavana:[283]
Jo hän Tuonela[han] menevi,
Huutelevi, haajelevi:
"Tuo venettä Tuonen tyttö,
Lauttoa Lapalan lapsi!"
-- "Mitä Tuonelle tulette?"
-- "Tulen Tuonelta oraista,
Maanalaista tappelijaa(!)."
-- "Pitääkö rautainen vene?"
-- "Kuusinen mun kuplattavi,
Katajainen kannattavi,
Rautapohja rauskahtavi."
Jo hän Tuonelah[an] menevi.
Siellä seppä takoo kahletta ja tiedustelee Luojan kaulan paksuutta.
Alkuosa liitettä on selvästi lainattu Väinämöisen Tuonelassa käynnistä,
mutta loppuosa on mainitussa runossa löytymätön. Ja juuri se tulee
vielä parissa Aunuksen-puolisessa Luojan virren kirjaanpanossa esille,
vähän täydellisempänäkin. Toisessa, jossa lastansa etsivä Maaria pyytää
itse takovan sepän tuomaan venettä joen yli, tämä kysyy:[284]
"Kuplattaako sun kuusinen,
Vai kannattaako katajainen,
Vai pitää rautainen vene?"
-- "Kuplattaa mun kuusine vene."
Toisessa taas "virran emäntä", jolla on veneitä kolmin kutakin lajia,
tulee viemään kahletta takovan seppo Ilmollisen luokse, jolloin:[285]
Mä nousin katajaisehen,
Enpä noussut kuusisehen.
Samoin kuin Neitsyt Maarian virren monet myöhäsyntyiset lisäykset,
todistaa tämäkin, että pohjois-aunukselainen Luojan virren kokoonpano
on Vienan-puolisesta kehittynyt ja arvattavasti siis sieltä päin
kulkeutunutkin. Viimeksi mainittua päätelmää vielä vahvistaa se seikka,
että Luojan surma-virren varsinaiset kappaleet ovat Aunuksen puolella
aivan vaillinaisia ja katkonaisia,[286] ikäänkuin niille ei olisi
riittänyt enää tilaa laulajan ylen ahdatussa muistissa.

9. Luojan surma-virren jälkikappale. Hiiden sepän kahlinta.

Luojan surma-virren jälkimmäinen kappale kertoo, kuinka Luoja kahlitsee
Hiiden (s.o. helvetin) sepän omaan takomaansa kaularautaan.
Yksinkertaisimmassa muodossaan tämäkin runo esiintyy Keski-Inkerissä.
Siellä se, niinkuin on mainittu, melkein aina seuraa välikertomusta
Sillasta ja kirkosta, jonka edellä useimmissa tapauksissa käy
Niukahdusluku. Painettakoon esimerkiksi seuraava kappale.[287]
Meni matkoa vähäsen,
Teki tietä virstan verran.
Seisottihen tien selällä,
Kuuntelihen, kääntelihen,
Kahen puolen katselihen,
Kuuli Hiitolan takovan.
"Missä Hiitola takovi,
Hiien seppä hilkuttavi?"
Ajoi pajan oven etehen,
Muuna miesnä muukalaisna,
Muukalaisna, matkalaisna.
Antavi "Jumal api'a!"
Kysytteli, kannoitteli:
"Mitä Hiitola takovi,
Hiien seppä hilkuttavi?"
Hiien seppä, pitkä tukka,
Hän kun vasten vastaeli:
"Taon Luojan kahlehia,
Jumalan kuristuspuita.
Vaan en tieä takoessani,
Kuin on paksu Luojan kaula,
Kuin on paksu, kuin on pitkä,
Kuin on poikiten leveä."
Luoja vasten vastaeli:
"Mittaele kaulahasi!
Niin on paksu Luojan kaula,
Niin on paksu, niin on pitkä,
Niin on poikiten leveä,
Kuin on kaulasi omasi."
-- "A kun lukkuhun lutistat,
Ikinaulaan nappaelet,
Ikisalpaan salpaelet,
Saatpi saatanan avaimet."
-- "Älä anna avaimiasi."
Tuo hullu Hiitolan seppo,
Mittaeli kaulallensa.
Luoja lukkuhun lutisti,
Ikinaulaan nappaeli,
Ikisalpaan salpaeli.
Vei Hiien vuoren kukkulalle,
Korkealle kalliolle,
Laski vuoret vuotamahan,
Kalliot karisemahan.
"Huua siellä Hiien seppo,
Kahlehia takoessasi!"
Päätössäkeet ovat nähtävästi huonoimmin kansan muistissa pysyneet,
melkein joka toisinnossa ne vaihtelevat, esim. vielä:[288]
"Kilju siinä Hiitehinen,
Kalju kannan pyörähinen,
Kilju ilmoinen ikäsi!"
Tai:
Tuossa hirnui Hiien seppo,
Lukuissa lumomissahan,
Nauloissa takomissahan.
Kolmessa kappaleessa tosin tavataan yhtäpitävä loppu:[289]
Luoja lukkuhun lutisti,
Luoja painoi palkimehen,
"Seiso siinä niinkuin seinä,
Asu siinä niinkuin aita!"
Mutta nämät päätössanat eivät ainakaan ole alkuperäiset, vaan selvästi
Verensulku-sanoista lainatut.
Soikkolan puolella tavataan Hiiden sepän kahlinta samoin ikään hyvin
säännöllisesti Silta- ja kirkko-virren yhteydessä, vaikka tämä pari
kertaa on sen loppuun eksynyt. Soikkolassa on Niukahdusluku ainoasti
kerran alkurunona, kerran myös, niinkuin on mainittu, Lapsenetsintä;
vaan neljästi on Luojan ylösnousenta sillä paikalla edustettuna.
Soikkolan laulutapa on tuntuvasti vaillinaisempi Hevaan-puolista.
Otettakoon ehein kirjaanpanoista näytteeksi:[290]
Paja vastahan tulevi,
Kääntihen sepon pajahan,
Niin antoi "Jumal' api'a".
Hiien seppo vastaeli:
"Ei tänne Jumalan tarvis,
Tänne on tarvis Hiiteläinen."
Luoja vasten vastaeli:
"Mitä Hiitelä takovi,
Seppä Hiien kilkuttavi?"
Seppä vasten vastaeli:
"Jumalalle hirtinpuita,
Luojalle kuristuspuita."
Luoja vasten vastaeli:
"Mittaele kaulallesi,
Niin on pitkä Luojan kaula,
Niin on pitkä, niin on paksu."
Hiien seppo vastaeli:
"A kun lukkuhun lutistat,
Takasalpahan takistat?"
Luoja vasten vastaeli:
"Ei lukkoa käsin lutista,
Takasalpaa ei takista."
Toisessa kirjaanpanossa on kuitenkin loppu paremmin säilynyt:[291]
"Ei lukku lutistu kiinni,
Lukulle luku pitävi,
Takasalvalle sanaista."
Niin Luoja lukun lutisti,
Lutisti lukun kiinni,
Takasalpahan satutti. --
Jäi paha parisemahan,
Kian täyen kiljumahan.
Saman kappaleen alussa "Hiien poika" on ilmoittanut takovansa Luojan
"kaakkipuita", Jumalan "ahistuspuita". Jos vielä otamme lukuun pari
kertaa Keski-Inkerissä mainitut "kaulapuut",[292] sekä edellä
esiintyvät "hirtinpuut" ja "kuristuspuut", joiden sijalla ainoasti
kerran "hirsi- ja kuristusrauat"[293] esiintyvät, niin emme voi olla
huomaamatta, kuinka säästäen tässä rautaa on käytetty. Nähtävästi on
ajateltu jalkapuun tapaista kaulapuuta, jossa ainoasti lukot ja
naulat[294] olivat raudasta taottuja. Nimitys "kaakkipuu" viittaa
häpeäpaaluun, johon kaulastakin pantiin kiinni. Mutta toiselta puolen
on kuvailtu myös hirsipuuta, koska välistä nimenomaan selitetään:[295]
Mihin Luoja hirtetähän,
Jumala kuristetahan.
Mahdollisesti tämä hapuilevaisuus johtuu siitä, että laulaja hänelle
tutuista rangaistuskeinoista on koettanut valita vastinetta Vapahtajan
ristinpuulle.
Suomen Itä-Karjalassa on Hiiden sepän kahlinta säännöllisesti
yhdistynyt Luojan ylösnousentaan ja tavallisesti mainitulla
lyhykäisellä liitteellä. Suistamalla lauletaan, mitenkä Luoja joessa
veren jäljistä peseydyttyään:[296]
Astui alhoja saloja.
Nousi koivun konkelolle,
Lepän lengolle yleni.
Kuuntelevi, kääntelevi,[297]
Kuuli seppolan taonnan,
Pahan joukon paukutuksen.
Meni orjana oville,
Palkkalaisna pajan suille,
Itse virkki, noin sanoikse:
"Mitä seppola takovi,
Hiien seppo hilkuttavi?"
Virkkoi vanhin Juuttahista:
"Tuoll' on silmät vierahalla,
Kuin eilisen Jumalan silmät,
Kuta eilen hautasimme."
Jeesus virkki Juuttahalle:
"Onhan silmät vierahalla,
Katsimet kuin kaalikalla."
Virkki Jeesus Juuttahalle:
"Mitä seppola takovi,
Hiien seppo hilkuttavi
[Pajassa ovettomassa,[298]
Ilman ikkunattomassa]?"
Virkki vanhin Juuttahista:
"Taomme Jumalan rautoa,
Jeesuksen kuristusköyttä."
Jeesus virkki, noin sanoikse:
"Ei ole lukku Luojan lukku,
Kun käsin lukittanehen,
Sormin solmieltanehen;
Äsken on lukku Luojan lukku,
Kun sanoin lukittanehen,
Sanoin solmieltanehen."
Virkki vanhin Juuttahista:
"Enpä muistanut mitata,
Kuin pitkä Jumalan kaula,
Kuin on pitkä, kuin on paksu,
Kuin on kunnekin leveä."
Jeesus virkki Juuttahalle:
"Tunnen mä Jumalan kaulan.
Kuin on pitkä, kuin on paksu,
Kuin on kunnekin leveä.
Kuin on pitkä sinun kaulas,
Niin pitkä Jumalan kaula,
Niin on pitkä, niin on paksu,
Niin on kunnekin leveä.
Mittoa vain oma kaulas!"
Mitteli hän, määräeli,
Nosti rauan kaulahansa.[299]
Perän polki kalliohon,
Vuorehen teräksisehen,
Itse virkki, noin sanoikse:
"Ole siinä sinä ikäsi,
Kuni kuuhut kääntelevi,
Päivä päälle paistanevi!
Kivi kovetkokon,[300]
Rauta lujetkohon,
Lue kivi kovahan."
Amin, amin!
Luojan puhe lukosta on tässä ilmeisesti väärällä paikalla ja sitä
paitsi vaillinainen vastaavaan inkeriläiseen kohtaan verraten. Myös
alkusäkeissä kuvattu puuhun nouseminen tuntuu sopimattomalta ja muista
runoista lainatulta.
Molemmissa suhteissa tapaamme Suojärven toisinnot alkuperäisemmällä
kannalla. Jo ensi säkeet tuntuvat hyvin luontevilta, johtaessaan meidät
hiilen- ja sydenpoltosta mustuneitten maisemain kautta Hiiden sepän
pimeään pajaan.[301]
Astui soita, astui maita,
Hiitten hiilikankahia,
Jumalten sysimäkiä,
Kuului seppola takovan,
Hiitten seppä kilkuttavan,
Pajassa ovettomassa,
Ilman ikkunattomassa.
Viimeksi mainittu säepari on kuitenkin loitsuista lainattu, arvatenkin
pistosnuolien taonnasta, joka tapahtuu salaa pirun pimeässä
pajassa.[302] Yhtä huonosti kuin Suistamalaisessa näytteessä soveltuu
Suojärvelläkin tavattava Luojan tulo ovelle, jopa kynnykselle[303]
pajan muka ovettomuuteen.
Inkeriläisellä Luojan tervehdykselläkin on Suojärvellä
vastineensa:[304]
Pyörähti pajan ovelle:
"Terve on teille seppolalle,
Jumalan apu seppolalle!"
Virkki Juutas joukon vanhin:
"Ei tähän ensinkään kelpaa Jumalan apu."
Vielä selvempi kuin Inkerin puolella on Luojan ja Hiiden sepän välinen
loppukeskustelu seuraavassa Suojärveläisessä kappaleessa. Luojan
käskettyä mittaamaan omalle kaulalleen:[305]
Virkki vanhin Juuttahista:
"Enpä julkea panna,
Kun ei lukkua lukutta,
Salpa'atta(!) avaimetta."
Jumalainen armollinen
Virkki tuohon, noin pakisi:
"Mikä lukutta lukunnut,
Avaimetta salpautunut?"
Sitten vanhin Juuttahista
Panetteli kauloillehen.
Jumalainen armollinen
Virkki tuohon, noin pakisi:
"Lukkuate ilman lukutta,
Salpa'ate ilman avaimetta,
Salpa'ate Jumalan sanoilla,
Lukkuate Jumalan pakinoilla,
Siksi ilmaksi ikeä,
Kuni kuuta, kuni päivää!"
Ennen tätä vuoropuhelua esiintyy vielä Hiiden sepän epäilys, sen
johdosta että Luoja tietää ilmoittaa kaulan mitat.[306]
Virkki Juutas joukon vanhin:
"Mistä sinä sen miehen tunnet?"
Luoja vaivoin vastaeli:
"Kyllä minä sen miehen tunnen.
Olin nuorra mies metsänkäyjä,
Uro korven kolistaja,
Siinä minä häntäkin rukoilin."
Sekään ei ole Suojärveläinen lisäys, sillä siihen löytyy jo Suistaman
puolella vastine erään vaillinaisen kirjaanpanon säkeissä:[307]
-- -- --
"Sentähen on silmät sennäköiset,
Kun olen miehen nähnysiä,
Uron arvaeltusia.
-- -- --
Annas miekin mittaelen,
Mittaelen, määräelen,
Mie olen miehen nähnysiä,
Uron arvaeltusia."
Venäjän Karjalan laulutavasta antaa meille selvän käsityksen
Kantelettaren laitos, joka paraasta päästä noudattaa Latvajärven
Arhipan toisintoa,[308] Ainoasti "julman Juuttahaisen" epäilykset
Luojan tietojen ja näön johdosta ovat Lönnrotin monistelemat.
Kansanrunossa hän yksistään ihmettelee:
"Niin on sulla silmät suuret,
Kuin on eilisen Jumalan,
Niin on pitkät silmiripset,
Jonka maahan hautasimme."
Johon "Jumalan poika" vastaa:
"Sillä mull' on silmät suuret
Viikon katsoin syöjän suuhun,
Partahan palan purijan, j.n.e.
Leuoille[309] lesettelijän."
Tämän selityksen sijalle, joka on Venäjän Karjalassa tavallisin,
ilmestyy joskus toinenkin:[310]
"Katsoin kantosen takoa,
Kilketin kiven takoa."
Välistä esiintyvät molemmat yhdessä:[311]
"Katsoin kantosen takoa,
Kiven suuren suojasesta;
Katsoin viikon syöjän suuhun,
Leukahan lesottelijan."
Luojan virren julkaisussaan Topelius, jolla oli käytettävänään molemmat
vastaukset erikseen kahdessa kappaleessa, laittoi toiselle uuden
kysymyksen:[312]
"Miksis olet kovin osaava?"
-- "Kauoin katsoin syöjän suuhun."
Lönnrot on ensinnäkin tämän kahtia jaon, jonka piti kansanomaisena,
hyväkseen käyttänyt (vv. 769-780). Sitä paitsi hän otti varteen toisen
vastauksen molemmat yllämainitut vivahdukset. Jälkimmäisen ensi sanassa
hän muutti yhden ainoan kirjaimen (katsoin -- kasvoin) ja siitä
syntyneen uuden ajatuksen mukaan sekä toisen vastauksen avulla (kauan)
muodosti lisäsäkeen, joten tämä kohta tuli kuulumaan (vv. 765-8):
"Sillä pitkät silmäripset,
Kauan kasvoin kankahalla,
Kasvoin kantosen takana,
Kiven suuren suojasessa."
Mutta myös kansanomaisen kannon takaa "katsomisen" hän tahtoi säilyttää
ja liitti sen edelle säkeet: (vv. 748-9; vrt. 623 ja 617):
Siinäpä olin minäkin,
Luojan hauan partahalla.
Ajatuksen tähän sovitukseen hän lienee saanut kolmannesta kansanrunon
toisintomuodosta, jossa Luoja selittää silmiensä palon:[313]
"Kauan itkin kuollehia,
Kaipasin kaonnehia,
Katsoin kauan Luojan (!) suuhun,
Partahan palan purijan."
Vaikeampi on sanoa, mistä Lönnrot sai mainittuun vastaukseen kuuluvan
kysymyksen (vv. 743-5):
"Mistä tieät Luojan kaulan,
Kuin on paksu, kuin on pitkä" j.n.e.
Itäkarjalaisia toisintoja ei Lönnrotilla vielä ollut käytettävänään ja
on niissä kysymys hiukan toisenlainen. Tämäkin kohta siis todistanee,
kuinka lähelle kansanrunoa Lönnrot omissakin muodostuksissaan
vaistomaisesti osasi.[314]
Yksinomaan Arhipan laulutapaan perustuu Juuttaan valitus kahleen
valmistuttua, ettei hän sitä saata mitellä omaan kaulaansa
(vv. 789-790):
"Ei minun käteni käänny,
Eikä sormeni sopine",
sekä Jumalan pojan vastaus (vv. 795 -- 6):
"Kääntyisi minun käteni,
Sekä sormeni sopisi."
Laulaja on nämät säkeet nähtävästi lainannut loitsurunoista, joissa
ovat hyvin tavalliset hierojan sanat:[315]
Kuhun ei kääntyne käteni,
Mihin ei sormeni sopine,
Käyköhöt käet Jumalan;
Sopikohon Luojan sormet.
Arhipan mukaan Kantelettarenkin laitoksessa Luoja on vastaamatta Hiiden
sepän viimeiseen pelkoon lukon suhteen, johon häneltä vielä avain on
tekemättä.
Topeliusen julkaisusta ynnä Sjögrenin kirjaanpanosta olisi Lönnrot
kyllä löytänyt Luojan vastauksen aivan samanlaisena kuin Inkerissä ja
Itä-Karjalassa.
"Vuotas minä mittelen!"
-- "Enpäs anna mitellä,
Sinä lukkohon lukitset,
Sinä painat palkimehen."
-- "Enpä lukkohon lukitse,
Enpä paina palkimehen."
Mittelevi, määrelevi,
Jopa lukkohon lukitsi j.n.e.
Mutta Lönnrot ei ole tahtonut tällä piirteellä lisätä sitä läpikäyvää
valheellisuuden ja petollisuuden vaikutusta, jonka runon juoni Venäjän
Karjalan oppimattomiin laulajiinkin tuntuu tehneen. Yhdessä Vienan ja
Aunuksen läänin rajaryhmän toisinnossa jo Luojan selitys silmiensä
johdosta aiheuttaa Hiitolan isännän huomautuksen, nähtävästi
Väinämöisen Tuonelan-retkestä lainatun:[316]
"Jo tunnen valehtelijan,
Keksin kielahin sanojan",
johon Jumalan poika ikäänkuin puolustukseksi vastaa:
"Vakakin valehtelevi,
Kielaskin toen sanovi."
Toisessa Aunuksen-puolisessa kappaleessa kuuluu runon loppu:[317]
"Eläs lukkuhun litsistä,
Eläs paina pantimehen!"
Sanovi Jumalan poika:
"Ei ole lujat käsilukut,
Ne lukut lujat tulevat,
Jotka Luoja, lukkuavi."
Itse lukkuhun litsisti j.n.e.
Hiien vanhin vastoavi:
"Jopahan olit Jumala,
Jopahan sä minun petit!"
Kolmannen, Vienan läänin kappaleen päätössanat osoittavat, mitenkä itse
kansa omantuntonsa kannalta on yrittänyt selittämään runon
ajatusta:[318]
Synti Luojalle tulevi,
Iän kaiken valtialle.
Luoja ei synnistä lukua piä.
Huomattava kuitenkin on, että viimeksi mainittu selitys on
uudenaikainen. Vanhemman kansankäsityksen mukaan, niinkuin kaikkien
kansojen tarusto todistaa, pidettiin sukkelaa viekkautta pikemmin
ansiona, kuin vikana. Mutta ennen kuin ryhdymme tarkastamaan, mitenkä
juuri tämä runo on semmoisen periaatteen mukaan muodostunut, on meidän
otettava selkoa siitä, mistä päin se on nykyisille laulupaikoillensa
levinnyt.
Että sekin on Varsinais-Inkerissä siirtynyt suunnassa idästä länteen,
voimme päättää Hevaan ja Soikkolan puolisten runojen vertailusta, jonka
lisäksi tulee, ettei sitä läntisimmässä Inkerissä, Narvusin puolella,
ollenkaan ole tavattu. Siitä päättäen on se Itä-Suomesta Karjalan
kannaksen kautta kulkeutunut Inkerinmaalle.
Esilläolevan runon todella tapaammekin Karjalan kannaksen laulualueen
pohjoispäässä, Jaakkiman tienoilla, vieläpä yhdessä Luojan haudan
kaivamisen kanssa.[319]
Rauti takoi pajassansa,
Otsa hiessä helskytteli.
Kysyi Luoja Rautaselta:
"Mitä takoo Rauti,
Hiien seppä hilkkasee."
Vastaa Rauti Luojallensa:
"Kahlehita Luojan kaulaan.
Mut en tieä,
Kuin on paksu Luojan kaula."
Sanoi Luoja Rautiselle:
"Kuin on konna omakaulas."
Luoja lukkoon rapasi.
Rauti kaivoi pitkän hauan,
Seitsemän sataa syltä.
Kysyi Luoja Rautiselta:
"Mitä Rautinen kaivaa?"
Vastaa Rauti Luojallensa:
"Luojalle syvän haudan,
Johon Herra haudataan."
Luoja lukkoon rapasi:
"Kiru tuossa kinnahinen,
Paru tuossa pannahinen,
Luojan lukkojen välissä;
Kust' et pääse päivinäsi,
Selkiä sinä ikänä,
Kuni maa ja taivas seisoo."
Tämä toisintomuoto ei kuitenkaan johda Varsinais-Inkeriin, vaan
Itä-Karjalaan, jossa molemmat Luojan surmavirren kappaleet
säännöllisesti esiintyvät yhdistettyinä. Inkerin puoleile on niiden
täytynyt kulkeutua jo ennen yhteenliittymistään.
Erikseen on Suomen itämurteen alalla Hiiden sepän kahlinta useita
kertoja muistiin pantu, enimmiten suorasanaisen kertomuksen muodossa,
josta runosäkeet paikoittain läpikuultavat. Näiden todistusvoimaa
heikontaa vaan se seikka, että kaikki ovat uusimman ajan kirjaanpanoja,
joissa vilkkaamman liikkeen, koulun ja kirjallisuuden vaikutus on alati
lukuunotettava. Tosin niissä tavataan lisäselityksiä semmoisia kuin:
"kivi oli ennen niin pehmeätä, että askelet jäivät kallioon, ja rauta
niin, että käsissään sai muokkailluksi" ja: "siitä asti piru kahlettaan
viilaa, jott'ei ole kuin jouhen verran pitämässä, vaan pitkää
perjantaita vasten tulee aina yhtä vahvaksi kuin ennen."[320] Mutta
molemmat huomautukset voivat johtua muusta kansanuskosta, joka on
runosta riippumaton. Jälkimmäiseen on verrattava suorasanainen kertomus
kahleen hiomisyrityksestä, joka joskus Venäjän-Karjalassa, niinkuin
saamme nähdä, on runon loppuun liitetty. Vastaavalla paikalla ilmestyy
myös Suomen Itä-Karjalassa seuraava taikauskoinen käsitys. Kahleesen
lukittuna Juutas huudahtaa: "min pyhänä päivänä veistä hiotaan, sen
kahle kaulassa hoiketkoon!" Vaan Luoja vastaa: "minkä (pyhänä) kattilaa
(eli: kattilan pankaa) pestään, sen kahle järetköön!"[321]
Jälkiä Hiiden sepän taonnasta itäsuomen alueella tapaamme vielä parissa
vanhemmassa kirjaanpanossa. Siinä Päivänpäästö-runossa, jonka Reinhold
von Becker v. 1819 sai rovasti K.F. Aejmelaeuselta Paltamossa,
kerrotaan mitenkä yöllä syntynyt Väinämöinen:[322]
Takoi Herran tarpehia,
joka selvästi viittaa Hiiden sepän taontaan. Siihen nähden että runon
löytöpaikka on niin lähellä Venäjän-Karjalan rajaa, voi kuitenkin
ajatella sen tuolta puolen tulleen.
Mutta aivan Savon sydämestä, Leppävirroilta, on v. 1858 löydetty
loitsu, jonka seassa on säkeitä säilynyt sekä Päivänpäästö-virrestä
että kysymyksessä olevasta runosta.[323]
Mistä lie pulma j.n.e.
Luoja ennen kuut kehitti,
Kuut kehitti, päivät päästi.
Luoja saatanan kirosi
Vuorihin terässekoihin,
Rautaisihin kallioihin.
Onpa Länsi-Suomessakin esillä olevasta runosta muisto tallella
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Kantelettaren tutkimuksia 2 - 08
  • Parts
  • Kantelettaren tutkimuksia 2 - 01
    Total number of words is 3256
    Total number of unique words is 1875
    20.9 of words are in the 2000 most common words
    29.7 of words are in the 5000 most common words
    35.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kantelettaren tutkimuksia 2 - 02
    Total number of words is 3053
    Total number of unique words is 1818
    17.5 of words are in the 2000 most common words
    25.2 of words are in the 5000 most common words
    29.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kantelettaren tutkimuksia 2 - 03
    Total number of words is 3094
    Total number of unique words is 1692
    19.2 of words are in the 2000 most common words
    27.2 of words are in the 5000 most common words
    32.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kantelettaren tutkimuksia 2 - 04
    Total number of words is 3137
    Total number of unique words is 1699
    19.9 of words are in the 2000 most common words
    27.9 of words are in the 5000 most common words
    32.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kantelettaren tutkimuksia 2 - 05
    Total number of words is 3064
    Total number of unique words is 1704
    18.4 of words are in the 2000 most common words
    25.8 of words are in the 5000 most common words
    30.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kantelettaren tutkimuksia 2 - 06
    Total number of words is 3034
    Total number of unique words is 1634
    20.3 of words are in the 2000 most common words
    28.3 of words are in the 5000 most common words
    34.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kantelettaren tutkimuksia 2 - 07
    Total number of words is 3016
    Total number of unique words is 1670
    19.3 of words are in the 2000 most common words
    26.6 of words are in the 5000 most common words
    31.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kantelettaren tutkimuksia 2 - 08
    Total number of words is 3301
    Total number of unique words is 1877
    21.9 of words are in the 2000 most common words
    30.8 of words are in the 5000 most common words
    35.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kantelettaren tutkimuksia 2 - 09
    Total number of words is 3292
    Total number of unique words is 1978
    19.9 of words are in the 2000 most common words
    27.5 of words are in the 5000 most common words
    32.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kantelettaren tutkimuksia 2 - 10
    Total number of words is 3270
    Total number of unique words is 1965
    16.7 of words are in the 2000 most common words
    24.2 of words are in the 5000 most common words
    28.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kantelettaren tutkimuksia 2 - 11
    Total number of words is 3046
    Total number of unique words is 1639
    15.6 of words are in the 2000 most common words
    22.3 of words are in the 5000 most common words
    27.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kantelettaren tutkimuksia 2 - 12
    Total number of words is 2999
    Total number of unique words is 1566
    18.5 of words are in the 2000 most common words
    26.6 of words are in the 5000 most common words
    31.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kantelettaren tutkimuksia 2 - 13
    Total number of words is 3329
    Total number of unique words is 1982
    20.5 of words are in the 2000 most common words
    29.4 of words are in the 5000 most common words
    34.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kantelettaren tutkimuksia 2 - 14
    Total number of words is 3179
    Total number of unique words is 1819
    21.9 of words are in the 2000 most common words
    29.2 of words are in the 5000 most common words
    34.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kantelettaren tutkimuksia 2 - 15
    Total number of words is 3211
    Total number of unique words is 1790
    16.5 of words are in the 2000 most common words
    23.5 of words are in the 5000 most common words
    28.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kantelettaren tutkimuksia 2 - 16
    Total number of words is 3128
    Total number of unique words is 1854
    16.6 of words are in the 2000 most common words
    23.0 of words are in the 5000 most common words
    26.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kantelettaren tutkimuksia 2 - 17
    Total number of words is 3143
    Total number of unique words is 1706
    18.0 of words are in the 2000 most common words
    26.1 of words are in the 5000 most common words
    30.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kantelettaren tutkimuksia 2 - 18
    Total number of words is 1143
    Total number of unique words is 751
    24.9 of words are in the 2000 most common words
    31.4 of words are in the 5000 most common words
    36.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.