Kantelettaren tutkimuksia 2 - 01

Total number of words is 3256
Total number of unique words is 1875
20.9 of words are in the 2000 most common words
29.7 of words are in the 5000 most common words
35.2 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.


KANTELETTAREN TUTKIMUKSIA II
Luojan virsi. Viron orjan virsi. Kahdenlaisella runomitalla.

Kirj.
JULIUS KROHN

Toimittanut ja täydentänyt Kaarle Krohn
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia. 95 osa. II.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki, 1901.



SISÄLLYS:
III. Luojan virsi
1. Yhtenäisen runojakson synty
2. Tapanin virsi
3. Neitsyt Maarian virsi
4. Marja-virsi liitteineen
5. Saunanhaku-virsi
6. Lapsenetsintä-virsi
7. Luojan surma-virren alkukappale. Luojan ylösnousenta-virsi
8. Luojan surma-virren kappalten väliset liitteet
9. Luojan surma-virren jälkikappale. Hiiden sepän kahlinta
10. Luojan surma-virren laajennus Suomen itäisimmässä Karjalassa
11. Luojan virren täydennyksen yritys Venäjän Karjalan pohjoisimmalla
runoalueella
12. Jeesuksen laulu Virossa
13. Loppukatsahdus Luojan virteen
IV. Viron orjan virsi
1. Runon muodostus Virossa
2. Suomalaisien toisintojen näytteitä
3. Suomalaisten säkeitten kehitys
4. Runon alkuperä
V. Kahdenlaisella runomitalla
1. Uudempi laulurunous
2. Laulu Morsiamen kuolosta
3. Anteruksen runo
4. Laulu Lunastettavasta neidosta
5. Lunastettavan neidon runo Virossa
6. Myödyn neidon runo
7. Lunastettavan neidon runo suomeksi
8. Suomen vanha runomitta


III.
LUOJAN VIRSI.

1. Yhtenäisen runojakson synty.

Niinkuin kaikki tiedämme, ovat mielipiteet Kalevalan runojen
yhteenliittämisestä olleet hyvin eriäviä, horjuvia ja epämääräisiä.
Niiden äärimmäisten mahdollisuuksien välillä, että Kalevalan runojen
järjestys on joko kauttaaltansa kansanomainen taikka sitten kokonaan
Lönnrotin keksimä, on tieteellisen arvostelunkin heiluri liikkunut.
Vähitellen on se kuitenkin alkanut asettua yhä pienempien
heilahdusvälien rajoihin. Mitä Lönnrotin osallisuuteen tulee, on se
viimeksi t:ri Niemen väitöskirjassa Kalevalan kokoonpanosta tullut
hyvin tarkalleen selvitellyksi. Sitä vastoin on kansan oma osuus tässä
työssä vielä monelle oppineellekin jäänyt hämäräksi ja ansaitsisi myös
uutta yksityiskohtaista selvitystä. Sillä vielä merkillisempi kuin
Kalevalan runojen viimeistely Lönnrotin käsissä on niiden muodostuminen
ja yhdistyminen kansanlaulussa paikallisen vaelluksen ja ajallisen
kehityksen kautta. Kertomus Kalevalan tarujen syntymisestä,
kulkemisesta ja kasvamisesta ynnä yhteenliittymisestä on itsessään
melkein tarumainen, ja tämä tarina on vaan sitä ihmeteltävämpi, mitä
selvemmin sen todelliset piirteet tieteellisen tutkimuksen avulla
tulevat näkyviin.
Mutta jo ennen eri runojen kaikenpuolista käsittelyä voimme päästä
jotenkin likelle oikeata käsitystä, jos otamme huomioon seuraavat kolme
tosiasiaa. Ensiksi ei ole tähän asti osoitettu, että Lönnrot olisi
voinut Suomen kansan runoista yhdelläkään toisella tavalla järjestäen
saada aikaan Kalevalan tapaista kokonaisuutta, vaikka kyllä monesti on
puhuttu Lönnrotin muka tuhansista eri mahdollisuuksista. Toiseksi ei
Lönnrot miltään muulta runoalueelta kuin Venäjän-Karjalan, johon runot
todistettavasti ovat viimeiseksi saapuneet, olisi voinut saada
yhtenäiseen kokoonpanoon siinä määrin valmistuneita toisintoja;
inkeriläisistä kappaleista hän ei olisi johtunut koko ajatukseen, eikä
suomenpuolistenkaan avulla olisi vielä pitkälle päässyt. Kolmanneksi,
niinkuin Lönnrot esipuheessaan Uuteen Kalevalaan itse huomauttaa, ei
edes Venäjän-Karjalasta joku sata vuotta aikaisemmin olisi yhtä
runsaita runomuotoja ja niin monen runon yhdistyksiä löydetty.
Hyvän esimerkin kansan omasta kokoonpanokyvystä saamme vielä
ulkopuolelta Kalevalan runostoa, laajasta ja moniosaisesta _Luojan
virrestä_. Se on painettu Kantelettareen (III. n:o 6) nimellä "Neitsy
Maarian virsi", joka tosin ainoasti osaan siitä soveltuu. Lönnrotin
työtä voimme, jos tahdomme, säkeitä myöten seurata kahden
käsikirjoituksena säilyneen muodostuksen avulla. Mitä kokoonpanoon
tulee, on hän noudattanut milt'ei täydellisesti kansanrunon omaa
järjestystä.
Lönnrotin alkuperäisin laitos[1] ei ole mitään muuta kuin
Venäjän-Karjalassa yleinen Neitsyt Maarian virren kappalten: marjasta
syntymisen, saunanhaun ja lapsenetsinnän, sekä Luojan surma-virren
yhdistys. Eikä Lönnrot ole edes ensimmäinen, joka sen eri toisinnoista
täydennettynä on painoa varten toimittanut. Vanhemman Sakari Topeliusen
kokoelmassa Suomen kansan vanhoja runoja, niiden 5:nnessä hänen
kuolemansa jälkeen v. 1831 ilmestyneessä osassa (s. 4), löytyy se
julkaistuna kahta eriävää kirjaanpanoa lomittain sovittamalla. Toinen
Topeliusen omistamista kappaleista, joka on säilynyt hänen
käsikirjoituksissaan, on arvaten jonkun Vuokkiniemeläisen
laukkukauppiaan laulama; samoin toinenkin, kadonnut kappale, joka
nähtävästi on ollut hyvin samantapainen kuin Sjögrenin v. 1825
Vuokkiniemen Pirttilahdessa muistiinpanema.[2]
Kuitenkin on jo Lönnrotin ensimmäinen luonnos paljoa pitempi ja
täyteläisempi kuin Topeliusen julkaisu. Paitsi muilta oli hän saanut
kuulla runon v. 1834 Latvajärvellä kuuluisalta Arhippa Perttuselta,
joka tosin esitti Neitsyt Maarian virren ja Luojan surma-virren eri
lauluina niitä toisiinsa yhdistämättä,[3] vaan molemmat niin eheässä ja
rikkaassa muodossa, että ne ehdottomasti paraiten soveltuivat Lönnrotin
käytettäväksi päätekstinä.
Mainitun luonnoksen säkeitten väliin ja sivulle kirjoitetuista
lisäyksistä näkee myös selvästi, mitenkä Lönnrot sitä yhä uusilla
aineksilla täydenteli. Reunamuistutuksista tärkein tavataan Neitsyt
Maarian saunanhaun ja lapsenetsinnän välissä:
Tahvanus on tallirenki,
Juotti Ruotuksen hevosta j.n.e.
Runo, johon ne viittaavat, löytyy saman käsikirjoitusvihkon lopussa
erikseen yhteensovitettuna kahdesta suomenpuolisesta sekä eräästä
venäjänkarjalaisesta kappaleesta.[4] Edellisistä oli toisen Topelius
julkaissut v. 1829 (IV. s. 20) ja toisen Lönnrot samana vuonna lehdessä
Helsingfors Tidningar (1829 n:o 45).
Aiheen Tapanin virren yhdistämiseen osoitettuun kohtaan sai Lönnrot
yhdestä Juhana Fredrik Cajanin v. 1836 Vienan läänin pohjoisimmalla
runoalueella tapaamasta Luojan virren toisinnosta, jossa sen kaikki
kolme pääosaa juuri tässä järjestyksessä ilmestyvät.[5] Lönnrotin
aikaisemmin Akonlahdella muistiinpanemassa venäjänkarjalaisessa
kappaleessa esiintyy Tapanin virsi Luojan surman jälkijatkona ilman
mitään sisällistä yhteyttä, eikä sitä siinäkään paikassa muualla Vienan
läänissä tavata.[6] Castrénille v. 1839 muisti Latvajärven Arhippa myös
tämän laulun esittää, mutta toisista Luojan virren osista aivan
erikseen.[7]
Vanhan Arhipan laulutapa, niinkuin maist. A.A. Borenius ansiokkaassa
tutkimuksessaan on osoittanut,[8] viittaa siihen että Luojan virttä
Venäjän Karjalassakin on esitetty kolmena eri runona, jotka vasta
myöhemmin siellä yhdistyivät.
Kolmessa eri osassa on meidänkin siis tarkastettava Luojan virren
muodostusta, ja koska Tapanin virsi on yksinkertaisin sekä synnyltään
selvin, sopinee se ensimmäisenä tutkittavaksi.

2. Tapanin virsi.

Tapanilla, joka virressä päähenkilönä esiintyy, on raamatullisen
Stephanuksen kanssa yhtä vähän yhteistä, kuin suomalaisen runon
Mataleenalla historiallisen Magdaleenan kanssa. Paitsi nimeä on
ainoasti uskonsa julki lausuminen alkuperäisestä henkilöstä säilynyt
piirre. Tapauksen taustana on Heroodes kuninkaalle tuotu tieto idässä
ilmestyneestä tähdestä ja uuden valtiaan syntymisestä. Mutta runon
juonen pääponsi johtuu Vapahtajansa kolmesti kieltäneelle Pietarille
laulaneesta kukosta.[9]
Apokryyfisen Nikodeemuksen evankeliumin parissa kreikkalaisessa
käsikirjoituksessa on kertomukseen Juudaksen katumuksesta liitetty
seuraava lisäys. Turhaan tarjottuaan rahat takaisin Juudas palaa
kotiinsa, jossa tapaa vaimonsa lieden luona ja kukon paistina
vartaassa. Hän pyytää nuoraa hirttäytyäkseen, ilmoittaen että on
pettänyt Mestarinsa pahantekijäin käsiin, jotka ovat hänet kuolettavat,
ja lisäten: "mutta kolmantena päivänä on hän kuolleista nouseva, ja
silloin meidät hukka perii." -- "Yhtä hyvin", vastaa vaimo, "tämä
liedellä paistuva kukko voi kiekahtaa, kuin Mestarisi nousta
kuolleista." Vaan hänen näitä sanoja vielä lausuessaan, kukko jo
räpyttää siipiään ja laulaa kolmesti.
Sama kertomus esiintyy eräässä englantilaisessa runoelmassa 14:ltä
vuosisadalta hiukan toisinneltuna.[10] Siinä Juudas saapuu rahoineen
kotiin teostaan ylvästellen. Mutta äiti varoittaa, ennustaen, että
hänen Mestarinsa on ylös nouseva. "Pikemmin", vastaa Juudas, "on tämä
kukko heräävä henkiin, joka viime yönä kaltattiin." Tuskin on hän
saanut sanat suustansa, kun kukko kohoaa lentoon entistä koreammilla
höyhenillä ja kiekahtaa. Ja runo lisää: tämä kukko oli juuri sama
kukko, joka saattoi Pietarin katumukseen, kun hän oli kolmesti Herransa
kieltänyt.
Yleisimmin esiintyy kukkojuttu kuitenkin erään vanhemmalle apostoli
Jaakopille omistetun legendan yhteydessä, vaikka se vasta keskiajan
vaihteessa on siihen liittynyt. Sitä näet ei tavata tämän legendan
vanhimmassa muodostuksessa, joka löytyy myös ruotsinkielisessä
käännöksessä 1200 luvun lopulta[11] ja sisältää seuraavan
ihmetapauksen. V. 1080 Vapahtajan kuoleman jälkeen oli joku Saksalainen
poikineen toivioretkellä pyhän Jaakon haudalle Espanjassa, Santiago de
Compostela, joutunut eteläranskalaiseen Toulousen kaupunkiin. Siellä
oli ravintolan isäntä juottanut heidät humalaan, jonka jälkeen
oli kätkenyt hopeisen pikarinsa toisen säkkiin. Sitten oli hän
palvelijoineen ajanut heitä takaa, tutkituttaessaan löytänyt pikarin ja
tuonut heidät tuomarin eteen, joka oli määrännyt toisen heistä
hirtettäväksi ynnä kaikki heidän rahansa isännälle menetetyiksi.
Kumpikin olisi tahtonut toisensa puolesta mennä kuolemaan; loppupäätös
oli, että poika oli viety hirsipuuhun ja isä saanut jatkaa
pyhiinvaellustaan. 36 päivän kuluttua oli isä kotimatkallaan taas
kulkenut mainitun kaupungin kautta ja tavannut poikansa vielä elävänä
hirsipuussa, jossa pyhä Jaakoppi oli häntä hengissä pitänyt. Isä
silloin oli rientänyt asiasta ilmoittamaan kaupunkilaisille, jotka
otattivat pojan alas hirrestä ja panettivat petollisen isännän hänen
sijallensa.
Vaan eräässä pohjois-espanjalaisessa toisinnossa, joka löytyy 1400
luvulla kirjaanpantuna ja jossa tapauksen paikka on siirretty Toulousen
ja Santiagon keskivälillä olevaan kaupunkiin Santo Domingo de la
Calzada, jatkuu kertomus seuraavasti. Tuomari, joka sai tiedon
tapahtuneesta ihmeestä aterioidessaan paistettu kukko ja kana vadilla,
ei heti ottanut uskoakseen: "niin totta poikasi elää kuin linnut tässä
edessäni!" Vaan tuskin oli hän saanut sen sanotuksi, kun kukko
ja kana hypähtivät pöydälle hohtavan valkeassa höyhenpuvussa ja kukko
paikalla lauloi. Nuo ihmeelliset eläimet vietiin sitten kaupungin
kirkkoon, jossa he elivät seitsemän vuotta, jättäen kuoltuaan kaksi
lumenkarvaista kananpoikaa, uroksen ja naaraksen, jotka taas vuorostaan
elivät seitsemän vuotta, jättäen jälkeensä yhtä valkean parin j.n.e.
Nämät pyhät linnut olivat lisäksi siitä merkillisiä, että niiltä riitti
höyheniä kaikille lukemattomille toivioretkeläisille, joita
tapahtumasta saakka oli alkanut tulvehtia kaupunkiin ja joista jokainen
sai yhden höyhenen muistoksi; sillä heille kasvoi yhä uusia sijaan.
Että San Domingon kirkossa vielä 1500 luvulla on pidetty höyhenkauppaa
sekä näytetty kukkoa ja kanaa, joihin mainittu pyhimystarina liittyi,
ei ole enää satua, vaan on se silminnäkijäin todistama.[12]
Myös alkuperäisemmässä Toulousen kaupungin historiaan liittyvässä
legendassa ilmestyy 1500 luvulla episoodi paistetusta linnusta, joka
vartaasta lentoon lähtee. Kuinka pysyväisesti tämä seikka on siihen
kiintynyt, osoittavat useat seinämaalaukset 1400 ja 1500 luvulta
apostoli Jaakopille pyhitetyissä kirkoissa ja kappeleissa
Keski-Itaaliassa sekä tätä ainetta esittävät eteläranskan- ja
italiankieliset näytelmät.
Samoihin aikoihin omisti myös kansanlaulu Espanjassa, Ranskassa ja
Alankomailla pyhän Jaakon legendan kukkojutun kera. Saksalaisten
välityksellä se viimein joutui Vendiläisille Lausitzissa.[13] Siellä
kuitenkin on Jaakon nimi unohtunut ja Neitsyt Maaria, joka jo
Espanjassa ja myös Alankomailla hänen rinnallaan esiintyy, hänen
sijallensa yksin jäänyt. Samoin kuin Alankomailla ilmoittaa isä pojan
elossa olosta ravintolanisännälle itselleen. Tämä ei sano uskovansa,
ennen kuin kolme kuivaa sauvaa, jotka hänellä on talossaan, puhkeavat
vesoihin. Vielä sitten hän vaatii, että kolme paistina olevaa lintua
täydessä höyhenpuvussa lentäisivät ulos ikkunasta. Pyhiinvaeltajan
sauvan vesoittuminen on varsin tavallinen piirre keskiajan saduissa,
muistettakoon ainoasta Tannhäuser-tarinaa.[14] Kolme-luku voi tässä
kohden olla satunnainen, vaan yhdessä eteläranskalaisessa
toisinnossa[15] kukonpojan kiekahtaminen kolme kertaa, yhtä monesti
siipiään räpyttäen, viittaa ilmeisesti alkuperäiseen lähteesen.
Paistetun kukon henkiin herääminen on siis alkuansa ajateltu ikäänkuin
vertauskuvaksi kuolleista ylösnousemiselle. Siinä merkityksessä
käytettynä tulemme sen vielä tapaamaan, kun Luojan surma-virsi
liitteineen joutuu tarkastettavaksi.
Mutta myös muissa yhteyksissä se esiintyy. Niin esim. siinä
latinankielisessä kokoelmassa, jossa mainittu apostoli Jaakopin legenda
ensi kerran 1200 luvulla kirjaanpantuna tavataan, löytyy toisessa kohti
kukkojuttu kerrottuna eriksensä.[16] Bolognan kaupungissa istui kerran
kaksi ystävää yhdessä aterialla. Toinen heistä juuri ikään paloitteli
paistettua kukkoa ja pani pippuria sekä kastiketta päälle, kun toinen
tuli sanoneeksi: "nytpä olet laittanut kukon, niin ettei pyhä
Pietarikaan sitä enää kokoon panisi." -- "Eipä itse Herrakaan", vastasi
toinen, "vaikka tahtoisi, saisi kukkoa ikinä eläväksi." Samassapa kukko
hypähti pystyyn, eheänä ja täysissä höyhenissä, räpäytti siipiään ja
kiekahti; sitten pyristeli höyheniään, niin että pippuria ja kastiketta
pärskyi Jumalan pilkkaajien päälle, josta he tulivat pitaalisiksi
elinajakseen. Merkillisin ja tärkein Tapanin virren syntyyn nähden on
kuitenkin kuolleista nousseen kukon sovittaminen Vapahtajan syntymän
yhteyteen eräässä vanhassa ranskankielisessä runoelmassa 1100
luvulta.[17] Siinä Heroodes, jolle kolmet kuninkaat ilmoittavat uuden
valtiaan syntymisestä, ei sano uskovansa, ennenkuin kukko, joka on
hänen edessään pöydällä paistina, entisissä höyhenissään lentäisi
takaisin riuvulle laulamaan; joka kumma tapahtuukin. Tätä aivan
vastaava kohta tavataan englantilaisessa joululaulussa, jota vielä 1800
luvulla on kansan kesken laulettu.[18] Siinä kerrotaan Vapahtajan
syntymisestä, kolmen kuninkaan käynnistä Heroodeksen puheilla, lasten
murhasta Bethlehemissä sekä pakomatkalla Egyptiin tapahtuneista
ihmeistä. Heroodeksen vastaus kuninkaalle kuuluu:
"Jos totta on, min kerrotten, tuo kukko edessäin
Mi paistina on, kiekukoon kolmasti peräkkäin."
Sai kukko heti höyhenet -- Jumala teki näin --
Vadissa seisten kiekahti kolmasti peräkkäin.
Mutta sitä paitsi löytyy Englannissa vanha käsikirjoitus 1400 luvulta,
jossa kolmen kuninkaan sijalla esiintyy pyhä Stephanus, ilmoituksensa
tähden lopuksi kivitettynä.[19]
Tapani palveluksessa Heroodes kuninkaan
Ruuat ja vaatteet toimitti, mitä hän käski vaan.
Tapanin oli kyökistä pää karjun tuotava;
Niin näki tähden loistavan Bethlemin kohdalla.
Hän heitti maahan karjunpään, sisähän kiiruhtain:
"Sinusta luovun, kuningas, ja palveluksestain.
Sinusta luovun, kuningas, ja palveluksesta,
Laps Bethlemiss' on syntynyt, parempi kaikkia."
-- "Sua mikä vaivaa Tapani? Mit' olet vailla sa,
Syömistäkö vai juomista kuninkaan salissa."
-- "En ruokaa, juomaa halua kuninkaan salissa;
Laps Bethlemiss' on syntynyt, parempi kaikkia."
-- "Sua mikä vaivaa, Tapani? Oletko järjeltä?
Tahdotko kultaa, tavaraa, vai vaatett' ylhäistä?"
-- "En kysy kultaa, tavaraa, en vaatett' ylhäistä,
Laps Bethlemiss' on syntynyt, jok' auttaa hädästä."
-- "Niin totta se on, Tapani, on totta silloin vain,
Kun tämä kukko kiekuvi, mik' on mun vadissain."
Se sana tuskin kajahti, kun kukko kohoten
Jo kiekui: _Christus natus est!_ joukossa herrojen.
"Ylös pyövelini paikalla, mä teidät lähetän,
Ulos kaupungista viekäätte, kivittäkäätte hän!"
He tielle veivät Tapanin ja löivät kivillä,
Sen vuoks' on hänen aattonsa Kristuksen päivänä.
Omituinen englanninkielisessä laulussa on kukon latinalainen kiekahdus:
_Christus natus est_ (Kristus on syntynyt). Tällä päällekirjoituksella
tiedetään löytyneen painettuna englanninkielisiä arkkiveisuja, jotka
ovat olleet Bethlehemin seimeä kuvaavalla puupiirroksella koristettuja.
Sen peräseinällä näkyi lammas ja härkä, heinähäkin kohdalla korppi ja
varis ynnä ylempänä vielä kukko. Kaikkien näiden eläinten suusta kävi
latinankielinen kirjoitus. Kukko kiekui: _Christus natus est!_ Korppi
kysyi: _quando?_ (milloin). Varis vastasi: _hac nocte_ (tänä yönä).
Härkä mörähti: _uhi, ubi?_ (missä, missä). Lammas määkyi: _Bethlehem!_
Myös eräässä vanhassa ranskalaisessa joulurunossa, jossa selitetään
eläinten ennen osanneen latinaa paremmin kuin ranskaa, kerrotaan kukon,
härän ja lampaan samoin sanoin jouluyönä ilonsa ilmaisseen, sekä aasin
vielä kiiruhtaneen: _eamus!_ (menkäämme) ynnä vasikan siihen lisänneen:
_volo, volo!_ (tahdon, tahdon).[20] Että tässä on eläinten eri ääniä
yritetty matkia, tuskin tarvinnee osoittaa.
Niinkuin tanskalainen tutkija Svend Grundtvig huomauttaa,[21]
on luultavasti Joulupäivän ja Tapanin päivän peräkkäisyys
vaikuttanut niinä pyhinä esitettyjen tekstinaineiden yhdistymiseen
kansankäsityksessä. Mutta siinä tapauksessa ei Grundtvigin väite, että
englantilaisen laulun loppuvärssyt ovat myöhempi liite, pidä
paikkaansa. Sillä tuntuu paljoa luonnollisemmalta, että se on tullut
yht'aikaa Stephanuksen nimen kanssa, joka sitten jäi jäljelle kun nämät
loppuvärssyt kuluivat pois; kuin että Tapanin päivän tekstistä ensin
olisi otettu ainoasti nimi ja sitten uuden kerran lisätty kertomus
hänen kohtalostaan.
Tapanin nimen yksin "Heroodeksen virteen" (_Rudisar visa_) liittyneenä
kohtaamme Fär-saarilla säilyneessä kansanlaulussa.[22] Siinäkin Steffan
on Heroodeksen palvelija, joka ulos mennessään näkee tähden idän
puolella ja tulee sisään ilmoittamaan: "näen auringon taivaalla ja
tähden sen vieressä; kuuluisa on se kuningas, joka eilen on syntynyt."
Suutuksissaan Heroodes häneltä puhkaisuttaa silmät, jotta huomattaisiin
auttaisiko häntä "kuninkaansa"; vaan hän näkeekin nyt yöllä yhtä
selvästi kuin ennen päivällä. Siinä tuodaan paistettu ja 30 palaan
leikattu kukko pöydälle Heroodeksen eteen, joka huudahtaa: "sittenpä
vasta uskoisin Tapanin puhetta, jos kukko tuosta nousisi kiekumaan."
Samassa kukon palaset vadilla liittyvät yhteen ja kukko lentää
punaiselle kultatuolille, räpyttäen siipiään sekä kauniisti kiekahtaen.
Laulu jatkuu Heroodeksen ratsastuksella Bethlehemiin ja lopullisella
kukistumisella.
Tanskassa ja Ruotsissa ei laulua enää ole eheänä tavattu. Molemmissa
tanskalaisissa kirjaanpanoissa sen edellä käy Neitsyt Maarian ilmestys
sekä seuraa Bethlehemin lasten murha ynnä pako Egyptiin. Kukkojuttu
suoritetaan kolmella värssyllä, jotka toisessa niistä kuuluvat:[23]
Heroodeksen etehen astuin tuo
Pyhä Tapani sanoman tästä:
"Lähetetty profeetta meille on,
Joka maailman hädästä päästää." --
"En ennen usko sun sanojas,
Valepuhettas ennen en usko,
Kuin mikä edessän' on paistina,
Harasiivin laulavi kukko."
Se kukko levittäen siipensä --
Juur Jumalan syntyissä -- kiekui.
Heroodes kuningas pyörtyen
Valt'-istuimelt' alas liukui.
Tässä kappaleessa tulevat lisäksi kolmet viisaat miehet idässä
ilmestyneestä tähdestä ja uudesta kuninkaasta Heroodekselle sanaa
tuomaan.
Mainitut värssyt esiintyvät myös muutamassa ruotlaisessa
Tapaninlaulussa, joka alkaa:[24]
Bethlehemissä tähti on syttynyt,
Yhä Kristuksen syntymän aikaan.
"Nyt syntynyt lapsi on maailmaan,
Joka tähtemme kuolla taitaa."
Heroodes kutsuvi neuvoston:
"Puhettanne en ennen ma usko" j. n. e.
Kukkojuttua seuraa siinä kertomus toisesta pakomatkalla Egyptiin
tapahtuneesta ihmeestä. Niinkuin näkyy on tästä laulusta Tapanin
nimikin unohtunut. Eräässä uudemmassa muistiinpanossa ensimmäinen säe
kuitenkin kuuluu:
"St. Stefanille tähti on syttynyt."[25]
Tapanin virren johdannosta on toisessa tanskalaisessa kappaleessa vielä
jälki nähtävänä.[26]
Pyhä Tapani varsoja lähteellen
-- Yhä loistaissa tähden -- ajaa.
"Totisesti on profeetta syntynyt,
Koko maailman Vapahtaja."
Ruotsissa on sama johdanto säilynyt erityisessä runossa, jota on
Tapanin päivänä vielä 1800 luvulla yleisesti laulettu ja sitä tarvetta
varten moneen kertaan arkkiveisuna painettu. Alkuperäisesti siihen
kuuluvia säkeitä ovat arvatenkin:[27]
Tapani tallirenki vaan,
Hän juotti viittä varsoaan.
-- -- --
Ennenkuin kukko lauloikaan,
Tapani oli tallissaan.
-- -- --
Tapani lähteelle ajaa,
Hän vettä tiuvulla valaa.
Näiden värssyjen välissä kuvataan hevosien valkea, punainen ja
omenanharmaa väri sekä suitsien ja kultaisen satulan päällepano. Sitten
jatketaan kaikenlaisella lorulla. Vähitellen kuitenkin käy selville,
että laulajain tarkoituksena on pyytää talosta syömistä ja juomista.
Muori kulta muurilla,
Annas palanen porsasta!
Rakas äiti kehdolla,
Annas maistaa leivosta!
Lipeäkala tuoksuaa,
Paloviina kostuttaa!
Jollemme nyt viinaa saa,
Rikki ikkunat kilahtaa!
Lopuksi toivotetaan talonväelle kaikkea hyvää:
Mummo vanha, raukea,
Alkaa jälleen nuortua.
Vaarikin saa voimia,
Kun on päässä tillikka.
Nuori isäntä iloisna
Karkaa kolme tanssia.
Vaimo tuore, punakka,
Lapsi käsivarrella j.n.e.
Runon jälkikerto vielä selvästi viittaa alkuperäiseen ajatukseen:
Loistaissa kirkkaan tähden,[28]
Viel' ei päivä sarasta,
Tähtöset vaan taivahalla tuikkii.
Mutta välikerto on nähtävästi johtunut runon käytännöstä: _vi tackom nu
så gerna_, joka sopisi suomentaa loppusointua vaarinottaen:
Nyt kiittäen me lähdem'.
Vaan välikerrolla on myös toinen muoto: _hålt dig väl, fålan min_ (pysy
siivolla, varsani!), joka osoittaa, että laulajat itsekin ovat ratsun
selässä. Ruotsissa on yleisesti ollut nuorten miesten tapana aamun
hämärässä Tapanin päivää vasten satuloida hevoset ja ennen päivän
koittamista ajaa ympäri kylää joka talouteen seisahtuen laulamaan siinä
tarkoituksessa, että kutsuttaisiin sisälle kestitystä saamaan.
Etummaisella ratsastajalla tässä Tapanin-ajossa (_Staffansked_)
mainitaan olleen riuvun päässä pyöreä lyhdyntapainen: tynnyrin
vanteista, päreistä ja talilla rasvatusta paperista tehty, joka
myöhemmin Loppiais-menojen sekaannuksesta sai tähden muodon.[29] Vielä
tiedetään Ruotsissa olleen taikauskoisena tapana viedä hevoset sinä
päivänä juomaan toisille lähteille kuin muulloin. Myös Norjassa
kerrotaan Tapanina ratsastetun ympäri taloissa ja sitten juotetun
hevoset jossain lähteessä, joka oli keskellä asumuksia; mies se joka
ennen sinne hevosineen joutui.[30] Kilpa-ajoista Tapaninpäivänä
Ruotsissa huomauttaa jo Olaus Magnus 1500 luvulla, ja vielä Geijer
viittaa tapaan kilvaten ajaa kotiin Tapanin kirkosta; joka
ensimmäiseksi ennätti, sai myös kesällä ensimmäisenä elonsa
korjuusen.[31] Niinikään Holsteinissa on _Peerdesteffen_ nimellä
tunnettu vanha meno. Tapanin yönä on miesjoukolla käyty taloissa
hevosia harjaamassa, jonka jälkeen niillä on ratsastettu ympäri pihaa
aika elämää pitäen; unesta herätetyn talonväen on sitten pitänyt koko
joukko kestittää. Saksassa on ollut yleinen tapa sinä päivänä ajaa
hevoset hikeen ja sitten iskettää niiden suonta, että koko vuoden
umpeen säilyisivät terveinä. Sama suoneniskemistemppu on Tanskassa ja
Englannissakin kuulunut Tapaninpäivän tehtäviin. Tanskassa vielä
muistellaan pyhän Tapanin puoleen yleensä hevostaudeissa käännytyn.[32]
Mainituissa germaanilaisissa maissa näkyy siis Tapani olleen hevosten
erityisenä suojeluspyhänä. Myös suomalaisissa loitsurunoissa tämä
germaanilais-katolinen käsitys selvästi ilmenee. Muutamassa
pohjois-savolaisessa Hevosen synnyssä puhutellaan _Santta Tapania_,
toisessa venäjänkarjaiaisessa kappaleessa saa _Tahvanus_ liikanimen
_heposen herra_ ja kolmannessa itäpohjanmaalaisessa toisinnossa häntä
nimenomaan jumalaksi kutsutaan:[33]
Tahvanus hevosten herra,
Soimen suomija jumala.
Loitsun käytännöstä taikoessa Tapanin aamuna löytyy seuraava tieto.
Silloin pitää hevonen pyyhkiä kynttilällä, joka on otettu kirkosta
jouluaamuna ja pantu yöksi tallin kattoon, sekä päästää ulos vasemman
käsivarren alta luvulla, joka alkaa: Stephanus hevosten herra.[34] Onpa
säilynyt maine Tapanin päivänä vietetystä uhrijuhlastakin, jota
sanottiin _Talli-Tapanuksiksi_. Hevosia juottaessa aamulla piti
astiassa olla joku hopearaha t.m. ja kirkon kukkaroon oli sinä pyhänä
pantava oravan nahka. Ruuan puolesta tapettiin siksi päivää urosa jänis
eli orava, josta tehdyn rokan miehet oluen ja viinan kanssa söivät
tallissa. Tarkoituksena oli hevosonnen voittaminen.[35] Eivätkä
hevosetkaan uhrista osattomaksi jääneet. Samoin kuin Ruotsissa, jossa
hevosille juotettiin jouluoluen tähteet, tiedetään Ikaalisissa
Satakunnassa Tapanina kaadetun olutta ja viinaakin kauroihin taikka
silppuihin.[36]
Tästä kaikesta selviää, miksi kansanlaulun Tapani, joka
englantilaisessa ja nähtävästi färöläisessäkin toisinnossa esiintyy
sisäpalvelijana, Tanskassa ja Ruotsissa saa toimia tallirenkinä, joka
samoin kuin Tapanin ajajat aikaisin aamulla satuloi hevosensa ja vie ne
lähteelle juomaan.
Ruotsin kautta on Tapanin laulu menoineen vielä vaeltanut Suomeen,
lähinnä tietysti sen ruotsinkielisille asukkaille. Antero Warelius
mainitsee Itä-Uudellamaalla noudatetun sitä Ruotsista tullutta tapaa,
että joulupyhien aikana kuljetaan ympäri tähden kera sekä lauletaan
Neitsyt Maarian seikoista ynnä: _Staffan var en stalledräng_.[37]
Varsinais-Suomen saaristossa kertoo t:ri L.W. Fagerlund nuorten miesten
kokoontuneen Tapaninpäivänä hyvin aikaisin ja käyneen lyhdyt ja soihdut
käsissä läpi kylän. Talon kohdalla he aina pysähtyivät rappusille ja
vanhin läksi sisään tervehtien: "hyvää huomenta, onko Tapani kotona?"
Jos tuli vastaus kieltävä, jatkettiin matkaa seuraavaan taloon. Vaan
jos vastattiin myöntävästi, niin laulettiin ensin virrenvärssy ja
sitten Ruotsissa tavallinen Tapaninlaulu. Sillä välin herännyt ja
pukeutunut talonväki pyysi joukon sisään kestitettäväksi. Lopuksi
viritettiin kuistilla vielä vähäinen kiitoslaulu.[38]
Suomen Ruotsalaisten välittämänä on Tapanin ajo lauluineen löytänyt
viimeisen tyyssijansa Suomalaisten luona, joiden sekä säilytys- että
kehityskyky tässäkin selvästi ilmenee. Itä-Suomessa on tavattu kaikista
alkuperäisin muoto Tapanin ratsastusta, ei sen kauempaa kuin tallista
ja sisään asuinrakennukseen. Esim. Tuusniemellä Kuopion tienoilla
tulivat rengit hevosen selässä tupaan, kysyen "onko Tahvana kotona?"
Vastattiin: "on", ja tarjottiin miehille viinaa sekä hevosille
ohraa.[39] Myös Inkerinmaalta tunnetaan sama tapa, että talon isäntä
tai renki ratsasti tallista tupaan ja kysyi: "onko Tahvana kotona."[40]
Tästä, niinkuin t:ri M. Waronen tutkimuksessaan Vainajain palveluksesta
muinaisilla Suomalaisilla huomauttaa,[41] on kehittynyt ratsastaminen
ympäri kylän talosta taloon Tapania kysymässä. Muutamassa kertomuksessa
juhlamenoista ja taikatavoista Suomen Karjalassa esitetään molemmat
tavat rinnatusten.[42] Tahvanan päivänä varhain aamulla kun isännät
olivat syöttäneet hevosillensa omia leipomiansa "Tahvanan kakkaroita",
ajoivat rengit hevoset tupaan, jossa saivat pöydältä seulasta syödä
ohria, että pysyivät terveinä. Tuosta lähtivät pojat vielä varhain
aamulla Tahvanaa ajamaan ratsastaen ympäri kyläkuntaa. Jopa ajaa
romuuttivat tupaan kiljuen: "onko Tahvana kotona?" -- "On", vastasi
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Kantelettaren tutkimuksia 2 - 02
  • Parts
  • Kantelettaren tutkimuksia 2 - 01
    Total number of words is 3256
    Total number of unique words is 1875
    20.9 of words are in the 2000 most common words
    29.7 of words are in the 5000 most common words
    35.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kantelettaren tutkimuksia 2 - 02
    Total number of words is 3053
    Total number of unique words is 1818
    17.5 of words are in the 2000 most common words
    25.2 of words are in the 5000 most common words
    29.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kantelettaren tutkimuksia 2 - 03
    Total number of words is 3094
    Total number of unique words is 1692
    19.2 of words are in the 2000 most common words
    27.2 of words are in the 5000 most common words
    32.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kantelettaren tutkimuksia 2 - 04
    Total number of words is 3137
    Total number of unique words is 1699
    19.9 of words are in the 2000 most common words
    27.9 of words are in the 5000 most common words
    32.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kantelettaren tutkimuksia 2 - 05
    Total number of words is 3064
    Total number of unique words is 1704
    18.4 of words are in the 2000 most common words
    25.8 of words are in the 5000 most common words
    30.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kantelettaren tutkimuksia 2 - 06
    Total number of words is 3034
    Total number of unique words is 1634
    20.3 of words are in the 2000 most common words
    28.3 of words are in the 5000 most common words
    34.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kantelettaren tutkimuksia 2 - 07
    Total number of words is 3016
    Total number of unique words is 1670
    19.3 of words are in the 2000 most common words
    26.6 of words are in the 5000 most common words
    31.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kantelettaren tutkimuksia 2 - 08
    Total number of words is 3301
    Total number of unique words is 1877
    21.9 of words are in the 2000 most common words
    30.8 of words are in the 5000 most common words
    35.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kantelettaren tutkimuksia 2 - 09
    Total number of words is 3292
    Total number of unique words is 1978
    19.9 of words are in the 2000 most common words
    27.5 of words are in the 5000 most common words
    32.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kantelettaren tutkimuksia 2 - 10
    Total number of words is 3270
    Total number of unique words is 1965
    16.7 of words are in the 2000 most common words
    24.2 of words are in the 5000 most common words
    28.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kantelettaren tutkimuksia 2 - 11
    Total number of words is 3046
    Total number of unique words is 1639
    15.6 of words are in the 2000 most common words
    22.3 of words are in the 5000 most common words
    27.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kantelettaren tutkimuksia 2 - 12
    Total number of words is 2999
    Total number of unique words is 1566
    18.5 of words are in the 2000 most common words
    26.6 of words are in the 5000 most common words
    31.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kantelettaren tutkimuksia 2 - 13
    Total number of words is 3329
    Total number of unique words is 1982
    20.5 of words are in the 2000 most common words
    29.4 of words are in the 5000 most common words
    34.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kantelettaren tutkimuksia 2 - 14
    Total number of words is 3179
    Total number of unique words is 1819
    21.9 of words are in the 2000 most common words
    29.2 of words are in the 5000 most common words
    34.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kantelettaren tutkimuksia 2 - 15
    Total number of words is 3211
    Total number of unique words is 1790
    16.5 of words are in the 2000 most common words
    23.5 of words are in the 5000 most common words
    28.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kantelettaren tutkimuksia 2 - 16
    Total number of words is 3128
    Total number of unique words is 1854
    16.6 of words are in the 2000 most common words
    23.0 of words are in the 5000 most common words
    26.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kantelettaren tutkimuksia 2 - 17
    Total number of words is 3143
    Total number of unique words is 1706
    18.0 of words are in the 2000 most common words
    26.1 of words are in the 5000 most common words
    30.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kantelettaren tutkimuksia 2 - 18
    Total number of words is 1143
    Total number of unique words is 751
    24.9 of words are in the 2000 most common words
    31.4 of words are in the 5000 most common words
    36.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.