Kantelettaren tutkimuksia 1 - 4

Total number of words is 3116
Total number of unique words is 1626
20.4 of words are in the 2000 most common words
27.6 of words are in the 5000 most common words
33.3 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
se vuorostaan usein vielä jatkuu Tulenluvulla, niinkuin seuraavasta
esimerkistä näkyy.[112]
Meren tyttö, metsän sulho,
Korven korkea senihka,
Mieltä yhtenen pitävät,
Yhtehen ajattelevat,
Yli metsän mielet käyvät,
Läpi korven tiet koverat.
Niin sanoi merestä neito,
Läkäeli lainehesta:
"Hoi sie suuri metsän sulho,
Korven korkea senihka!
Kun sie ollet miussa mielin,
Ollet mielin ottamassa,
Ei siulle piä rekeä,
Eikä Saksan saanikkea,
Eikä ostantaoroa.
Neito aallossa asuvi,
Ve'en pinnassa pysyvi,
Vesi alla, tuuli päällä,
Keskessä vene matala,
Venosessa neito nuori,
Neito nuori ja verevä,
Neito kauno ja kavala,
Neito ihme ja ihala."
Kiistoin neito kihlattihin,
Kiistoin kihlat kannettihin,
Väen vietihin vihille,
Väen sormus vaihettihin,
Väen pantihin parihin,
Väen vietihin talohon;
Ei mennyt tupahan neito.
Neito seisoi porstuassa,
Itse seisoi, itse itki,
Itse katsoi merelle:
"Mikä on myttynen meressä?
Ollenee tuo olkimytty,
Lieneneekö lehtimytty,
Vai on suuri joutsenjoukko,
Vai suuri kalainen parvi?"
Ei tuo ollut joutsenjoukko,
Eikä ollut kalainen parvi,
Eikä ollut olkimytty,
Eikä ollut lehtimytty.
Istui itse Ilmaroi[nen]
Jääkattila käessä,
Jääkääky kattilassa;
Mikä oli paljolta palanut
Sitä jäällä jäähytteli;
Mikä oli korppunut kovasti,
Sitä hyyllä hyyröitteli.
Täydellisemmin on keskiosa Inkerin virttä säilynyt kahdessa Hevaan
puolen kappaleessa,[113] joissa on ainoasti jompikumpi mainituista
yhdistyksistä.
("Kronstadtin saaren kasvanta"
ja Saaren neidon kosinta.)
-- -- --
Suku suuri, heimo helle,
Suku neittä naittamahan,
Neittä viemähän vihille.
Kiusin kihlat kannettihin,
Suotta sormus annettihin;
Ei mene neito vihille.
Neito istui ikkunalla,
Itse istui, itse itki,
Katsoi neitonen merelle,
Loi hän silmänsä selälle,
Näki myttysen meressä.
"Mikä myttynen meressä?
Lienetkö sie lehtimytty,
Vai sie ollet olkimytty,
Vai lienet kalainen parvi,
Vai sie lienet joutsenjoukko?
Kuin sie lienet lehtimytty,
Niin sie lehtosin leviä;
Kuin sie lienet olkimytty,
Oikiele olkiloiksi;
Kuin lienet kalainen parvi,
Niin sie pohjahan pakene;
Kuin sie lienet joutsenjoukko,
Niin sie nouse lentämähän!"
Ei tuo ollut lehtimytty,
Eikä ollut olkimytty,
Eik' ollut kalainen parvi,
Eikä ollut joutsenjoukko.
Oli itse Ilmaroinen j.n.e.

(Meren neito ja metsän sulho.)
-- -- --
Kun tuo suuri metsän sulho
Meni neittä ottamahan,
Neito seisoi porstuassa,
Ei viitsi tupahan mennä
Soreutta sulhasmiehen,
Uuen miehen uhkeutta,
Nuohinaisen notkeutta.[114]
Neito katsovi merelle.
"Mikä myttynen meressä?
Olleneeko olkimytty,
Lieneneekö lehtimytty,
Vai ollee kalainen parvi,
Vai ollee joutsenjoukku?
Kuin sie ollet joutsenjoukku,
Niin sie nouse lentämähän;
Kuin ollet kalainen parvi,
Niin yksin kaloin katoa;
Kuin sie lienet lehtimytty,
Niin sie lehin leviä;
Kuin sie ollet olkitukku,
Niin yksin olin ohene!"
Inkerin virren alkusäkeet ovat vielä Hevaalla harvinaiset ja esiintyvät
aivan toisessa yhteydessä.[115]
Saroinmanni 1.
Kalamanni mies kavala,
Rahoi neion kätkyehen,
Suuren sormuksen kätehen.
Runo sitten jatkuu paolla ja piilopaikan hakemisella. Nimi Kalamanni,
joka tässä esiintyy, on epäilemätön väännös Lalmannista.
Mutta Venjoen tienoilla lähinnä Pietaria on säilynyt säkeitä sekä
alusta että keskeltä, jopa loppupuolelta Inkerin runoa. Neidon nimikin
tulee näkyviin eräässä Venjoen toisinnossa, joka alkaa lorulla, mutta
jatkuu Hevaan tapaan tulenluvulla.[116]
-- -- --
_Inkerö_ oli _vähäinen neito_,
Jos vähäinen, niin hyväinen,
Kiistoin neittä kihlottihin
-- -- --
Istui itse Ilmaroinen j.n.e.
Sitä paitsi on useita kirjaanpanoja, joissa myös Lalmannin kilpailijan,
herra Thordin eli Thorin, nimen voisi arvella piilevän. Ne alkavat
säännöllisesti:
Poika tuima Tuurikkainen,[117]
l. tuhma Tuurikkainen,
l. _Tuurin_ Tuurikkainen
Poika veitikka verevä,
Rahoi neion kätkyehen,
Suuhun sormuksen sovitti,
Kasvoi neito kaunokainen,
Yleni ylen hyväinen.
Runon jatko on sitten kahtalainen. Yhdessä Venjoen kappaleessa siihen
liittyvät ainoasti seuraavat Inkerin virren säkeet:[118]
Ois tuo kiistan kihlaeltu,
Väkisten vihille viety;
Ei tuo suonut suuri Luoja,
Luvannut hyvä Jumala,
Tuota kiistan kihlaella,
Väkisin vihille vieä.
Mutta muissa kirjaanpanoissa neitoa kositaan Salme-runon tapaan eri
paikkoihin, niinkuin: rannan maalle, Liissilään, Tuuteriin tai yleensä
"kaikin paikoin". Kahdessa kappaleessa, joista toinen täydellisempi on
Inkeröstä, toinen vaillinaisempi Veinjoelta, kertomusta vielä
jatkuu neidon vastauksen johdosta: "_Tuuri ompi minun omani_"
seuraavasti:[119]
Tuli _Tuurin_ sotahan mennä.
Neito karkasi katolle,
Katsoi suurelle merelle:
"Mikä mytty lie meressä:
Liekös mytty lintumytty,
Vai lienee kalainen kaari,
Vai tuo lienee ihmisraukka?
Kun lie mytty lintumytty,[120]
Niin sie läkkä lentämähän;
Kun lienet kalainen kaari,
Niin sie pohjahan pulaha;
Kun sie lienet ihmisraukka,
Niin sie soua rantuelle."
Neito haastoi vellollensa:
"Mene tuonne rantuelle!"
"Terve, terve miun vävyni;
Terve uusi näälämiesi!
Missä viivyit viikon päivät,
Päivät kuukauen kulutit?" --
"Mie raukka rahoja raa'oin,
Verassa vihille mennä,
Paperissa papin etehen."
Varsinais-Inkerin itäisestä osasta on myös talteen saatu kaikista ehein
toisinto, kahdessa toisiaan täydentävässä kappaleessa.[121]
A. Rahaseppä, maan itara,[122]
Rahoi neion kätkyessä,
Suuren sormuksen sisähän;
Käs' oli lyöty kätkyessä,[123]
Sana saunan lautasilla.
Tuo sulho sotahan läksi --
Soreainen soutamahan -- --
Viipyi vuoen, viipyi toisen,
Kokonaista kolmet vuotta.
Neito etsi emosen päätä
Illan suussa suntakina,
Oven suussa, orren alla,
Katsoi ulos ikkunasta,
Vesivietrojen välitse,
Alta muien astioien:
"Tuosta soutavi venonen,[124]
Sekä laiva lainehtivi."
Miepä karkasin kaulle:
"Kun sie lienet lehtipielys,
Niin sie lehiksi lennä;
Kun sie lienet heinäpielys,
Niin sie kaau karheheksi;
Kun sie lienet poikapolkka,
Niin sie pohjahan pulaha:
Kun sie lienet miun omani,[125]
Soua tänne rantuelle."
Sousi laiva rantuelle,
Tuolta astu armahani.
-- -- --
B. "Terve, terve, miun vävyni,[126]
Terve, nuori nääläseni!
Mitä kuuluvi sotahan'?" --
"Ei kuulu mitä kutana;
Sovitti soat Jumala,
Asetti ijäisen rauhan.[127]
Mitä kuuluvi kotihin?
Eikös naitu miun omani,
Eiks viety verellistäni?"
Veikko vasten vastaeli:
"Jo ois naitu siun omasi,
Jo ois viety verellisesi,
Ilman maire mammattasi.
Toits emolle tuomisia?" --
"Toin mie laivan lattarista
Vakan valmista rahaa."
Inkerin virren selveneminen Inkerinmaalla, sitä lännestä itään käsin
tarkastaessamme, todistaa tietysti runon kulkeneen päinvastaista
suuntaa ja tulleen Suomesta Karjalan kannaksen kautta luultavasti
luterilaisten Savakkojen ja Äyrämöisten mukana 1600:n tienoissa.
Karjalan kannaksen runoissa sitä tosin ei löydy, mutta tällä
läpikulkualueella on moni muukin runo kadonnut.
Että se Hämeestä on varmaan Karjalaan asti levinnyt, vakuuttaa vielä
seuraava Ilomantsista tavattu Inkerin virren toisinto.[128]
Latman Tyyri, Tuori nuori
Piennä piian pestaeli,
Sormukset sovitti suuret,
Antoi kättä kätkyelle.
Vaikka tuolla viikon viivyin,
Viivyin tuolla viisi vuotta,
Viisi vuotta, kuusi vuotta,
Seisoin seitsemän keseä,
Ja kaoin kaheksan vuotta,
Ympäri yheksän vuotta,
Kyllä kymmenen keseä.
Nousi neito nostamatta
Yheksän ylisen päälle,
Näki mustasen merellä,
Sinertävän lainehella.
"Jos lienet ve'esen vaahti,
Vesi vaahtesi kaota;
Jos lienet kalainen karja,
Pursto pohjahan purauta;
Vaan kun lienet lintukarja,
Nouse siivin taivahalle;
Vaan kun lienet Latman Tyyri,
Latman Tyyri, Tuori nuori,
Tule kohti omia maita,
Tule pursi puittomia,
Vene väljiä vesiä!"
Heti ensi säkeessä ilmaantuvat molempain sulhasten nimet. Muoto Latman
edellyttää, samoin kuin Sääksmäen Lalmanni, aikaisempaa Ladman muotoa,
joten ruotsalaiseen Lagman sanaan nähden ei ole tapahtunut muuta
äänteellistä muutosta, kuin konsonanttiryhmän gm:n siirtyminen dm:ksi.
Nimet Tyyri, Tuori sekä mainesana nuori vastaavat täydellisesti
ruotsalaista: _unge herr Thor_.
Ilomantsin toisinnossa merkillisimmät ovat kuitenkin ne säkeet, joilla
kuvataan neidon katsomista merelle. Tämä kohta, joka Helka-virressä on
ainoa verrattain itsenäinen luoma, on siinä vielä runollisemmaksi
kehitetty. Satunnaista ei siis liene, että juuri sama kohta on saanut
sijan myös Ilomantsin Kilpakosintarunossa ja siitä levinnyt
vienanpuolisiin Kilpakosinnan toisintoihin, joista taas Lönnrot on
ottanut sen Kalevalaansa, 18:nnen runon alkuun, missä Ilmarisen sisar
puhuttelee Väinämöisen purtta (ss. 61-96). Suomalainen runotar on sen
silminnähtävästi tuntenut omakseen.
Tämän Helka-virren ikää määrätessä on otettava huomioon muutamat
säkeet, jotka siihen ovat eksyneet piispa Henrikin surmarunosta,
niinkuin seuraavasta vertailusta selvästi näkee.
Inkerin virressä.
Ota ohrilta orihis,
Iduilta ikälihainen,
Maatajalka maltahilta.
Piispa Henrikin runossa.[129]
Ota ohrilta oroinen,
Iduilta isoilihainen,
Maatajouhi maltaisilta.
_Iso_lihaisesta ja maatajouhesta (jonka häntä maahan ulottuu) ovat ihan
ilmeisiä väännöksiä ikälihainen ja maata-jalka, etenkin kun tässä on
kysymys kiireisestä ratsastuksesta. Samasta alkulähteestä johtunut on
arvattavasti myös kilpakosijan nimitys: Eerikki vähä ritari.
Inkerin virsi siinä muodossa, kuin se on Sääksmäellä säilynyt, ei siis
saata olla varhaisempi Piispa Henrikin surmarunoa, jonka syntymäaika on
etempänä osoitettava rajoittuvan vuosien 1300 ja 1500 välille.
Ruotsalaisten ritariballaadien kukoistusajan asettaa professori Henrik
_Schück_ vv. 1275-1425 vaiheille,[130] niin ettei myöskään Inkerinmaan
ynnä Ilomantsin toisintoja eikä yleensä Lalmannin ja Inkerin laulua
suomalaisessa runopuvussa voi ajatella aikaisemmaksi 1300 lukua.

8. Annikaisen virsi.

Kolmas ja viimeinen Helka-juhlassa esitetyistä kertomarunoista,
Annikaisen virsi, vie meidät ritarilinnojen elämästä kaupunkilaisten
porvarien piiriin. Se kuvaa tapausta niiltä ajoin, jolloin saksalaisten
Hansa-kauppiasten laivoja yhtenään majaili, yli talvenkin, Suomenniemen
rannikolla. Sillä välin ennättivät nämät kauppamiehet tehdä
läheisimpiäkin kuin asioimistuttavuuksia. Hansakaupunkien asetukset
kuitenkin ankarasti kielsivät heitä menemästä lailliseen avioliittoon
sen maan tyttärien kanssa, jossa he kauppaansa pitivät, etteivät he
siihen maahan ja kansaan pysyväisesti kiintyisi. Seurauksena olivat
monet onnettomat suhteet, joista paikkakunnan väestö sai niin paljon
kärsiä, että niiden muiston on runon muodossakin jälkimaailmalle
säilyttänyt.
Annikaisen virteen nähden on meidän tyytyminen kahteen kirjaanpanoon,
Gottlundin ja Lönnrotin; tuntemattoman käsikirjoituksessa sitä ei
löydy. Kirjakielelle sovitettuna se kuuluu:
Annikainen neito nuori[131]
Istui Turun sillan päässä,
Kaitsi kaupungin kanoja,
Neuvoi Turun neitosia.
Nousi pilvi luotehesta,
Toinen lännestä läheni.
Se kuin nousi luotehesta,
Se muuttui neiden haaksi;
Se kuin lännestä läheni,
Se muuttui Kestin haaksi.
"Jo mun kerran Kesti petti,
Hukutteli huoran poika,
Söi mun syötetyt sikani,
Joi mun joulutynnyrini.
Minun pieni pellopaitan
Tahtoi verkaista hametta,
Minun verkainen hamehen
Tahtoi vyötä kullatuista;
Minun vyöni kullatuinen
Tahtoi raskaita rahoja;
Minun raskahat rahani
Tahtoi nuorta kauppamiestä;
Minun nuori kauppamiehen
Tahtoi mennä muille maille,
Muille maille vierahille.
Puhui purjehen sijahan,
Kantoi hahtehen kalunsa." --
Tämä virsi esiintyy Lönnrotin Kantelettaressa (III. n:o 32) nimellä
"Kestin lahja".[132] Omituinen siinä onkin kauppamiehen nimitys Kesti,
joka johtuu ruotsin sanasta gäst (vieras) sekä tavataan keskiajan
asiakirjoissa suku-nimenä, esim. Kauppi Gest 1478 ja Lauri Gesti 1481
Tyrväällä.[133] Vastaava sana gost (vieras) oli myös Venäjällä
Novgorodissa Hansa-kauppiaan nimityksenä. Kestin mainesana runossa
"huoranpoika" viittaa vielä siihen, että hän itsekin oli syntynyt
samanlaisesta luvattomasta yhteydestä, jota tässä kuvataan.
Annikaisen, samoin kuin Inkerin virressä, puuttuu loppu. Sen puutteen
kuitenkin hyvin korvaavat Inkerinmaalla löydetyt toisinnot.
Paraimmat Annikaisen virren kirjaanpanot ovat Hevaan puolelta; niihin
liittyy myös yksi Soikkolan Väärnojalta, jonka muistelija toisissakin
runoissa noudattaa Hevaan laulutapaa.[134] Tähän painettu on
täydellisin kappale, toisesta on ainoasti huomattavimmat eroavaisuudet
sivulle merkitty.[135]
Annikke Turusen tyttö, (Toisinnoissa B, C, D Annikka)
Turun tyttö, Saaren neito,
Poltteli Turulla tulta,
Alla vuoren valkeutta, (B ja D: vallin)
Turun uudessa tuvassa. (D lisää: Turun koissa korkeassa)
Kesät Kestiä piteli,
Talvet juotti miestä jouten, (S: kesän -- talven; D: kesän;
Kesät syötti kellerihin, C: talven)
Talvet tammikammarihin, (S: kesän -- talven)
Kuukauet kivikotihin. (C: -- kivikodassa,
Lihat otti, leivät otti, Viikon viinahuonehessa).
Voit otti, oluet otti, (Tässä kappaleessa: otti, mutta muuten
Kalat otti kaikenlaiset, aina: osti).
Kalatsut kaheksanlaiset, (Nähtävästi myöhempisyntyinen säe).
Viienlaiset viinat otti, [S lisää: Luulipa Kestin kestäväisen).
Kestin syöä, Kestin juoa,
Kestin kestiä piteä;
Kestitteli Kestiänsä,
Eipä tuo Kesti kestäkänä.
Kesti toivoi keseä: (E: uotteli)
"[Kun] Kiesus kesän tekisi,
Maaria lumen sulaisi,
Saisin paatissa paeta,
Venosessa vieretellä,
Laivassa lihutta syöä, (Tämä ja seuraava säe löytyvät ainoasti
Lyöä luita lainehesen." tässä kappaleessa).
Tuopa Luoja kuulevainen,
Maaria älyäväinen,
Niin Kiesus kesän tekevi, (S: keritti)
Maaria lumen sulasi;
Kesti paatissa pakeni,
Venosessa vieretteli.
Annikke, Turusen tyttö,
Turun tyttö, Saaren neito,
Rannalla rukoelevi:
"Tuo Jumala pohjoistuulta, (S: Luo tuulesi luotehelle -- kakolle
Anna vastaissaetta, -- itään -- pohjaiseen).
Käännä laiva kallallehen,
Sysäele syrjällehen, (S lisää: Kesti vieretä vetehen).
Aja ankkurit kivihin,
Mastit maille lykkäele; (Säkeet 40-43 löytyvät ainoasti tässä
Saisit rannikot rahutta, kappaleessa. Kaksi viimeistä eivät
Kivet pienet penninkiä." yhtään sovellu runon ajatukseen).
Tuopa Luoja kuulevainen,
Maaria älyäväinen;
Toi Jumala pohjoistuulen,
Antoi vastaissatehen,
Käänsi laivan kallellehen,
Sysäeli syrjällehen,
Ajoi ankkurit kivihin, (S: Kesti vierähti vetehen).
Mastit maille lykkäeli. (C: Kesti pohjahan putosi).
Annikke, Turusen tyttö,
Turun tyttö, Saaren neito,
Annikke kutittelevi:
"Kuti, kuti, kieto Kesti, (B: keito)
Kieto Kesti, lieto leski! (Nähtävästi myöh. synt. säe).
Et ole Annin syömi(si]llä, (S: Oi sie Kesti kelmin kuutti,
Etkä Annin juomi[si]lla, Oi sie Kesti kelmin poika!)
Etkä Annin voipaloilla,
Annin käärykakkaroilla,
Ei ole Annin villavaippa, (E lisää: Eikä Annin päänalaiset).
Eikä Annin höyhenpatja;
Meren vaahi on vaippanasi,
Meren tuuli turkkinasi, (Tois. runosta lainattu säe)[136]
Meren aalto pääsi alla!" (S: Meren paasi patjanasi).
Molemmat toimivat henkilöt sekä heidän suhteensa inkeriläisessä
runossa: Annikka ja Kesti "kelmin poika", yli talven syöttäminen ja
juottaminen sekä petollinen poislähtö ovat aivan samat kuin
sääksmäkeläisessä, niin ettei niiden yhteen kuulumisesta voi olla
epäilystäkään, vaikkei ole ainoatakaan molemmille yhteistä säettä. Sitä
paitsi löytyy Hevaan tienoilla toisinto, joka on muutamassa suhteessa
vielä lähempänä Helka-virttä; se näet alkaa varoituksella sekä sisältää
tämän viimeiselle säkeelle sananmukaisen vastineen.[137]
"Elköön tehkä tyttö toinen,
Kuin tein minä poloinen;
Tein mie itse itselleni
Iäkseni itkukaupan,
Kuukseni kujerruskaupan.
Kesän Kestiä lepytin,
Talven miestä taivuttelin.
Kun mie sain kesähän skelmin
Ja sukan sulahan maahan,
Suotta suuttui Kestin skelmi
_Kantoi laivahan kalunsa_,
Venehesen vei elonsa."
Annikka rukoelevi:
"Tuo Jumala Turja-tuuli,
Saa Luoja rajuinen ilma
Kaa'a Kesti kellallensa,
Kaa'a laivat kallellensa!"
Toi Jumala Turja-tuulen j.n.e.
Annikka kutittelevi:
"Kuttii, kuttii, Kestin kelmi!
Ei ole aina Annin patjat,
Eik' ole Annin pääalaiset;
Meren huuve hurstinasi,
Meren paasi on patjanasi."
Aivan samantapainen kappale on muistiinpantu myös Narvusissa,
läntisimmässä osassa Inkerinmaata.[138] Muuten on siellä, samoin kuin
Soikkolassa, ennen mainittua poikkeusta lukuunottamatta, säilynyt
ainoasti alkuosa Annikaisen virttä kahden eri runon johdantona, joista
toinen kertoo metallisista "Merenkosioista" (Kant. III. n:o 38) ja
toinen saamattoman "Sulhonsa kylvettäjästä" (III. n:o 49). Täydellisin
näistä katkelmista kuuluu:[139]
Annikka Turusen tyttö,
Turun tyttö, Saaren neito,
Turun morsian mokoma,
Istui Turun ikkunalla.
Itse istui, itse itki,
Itse itselleen saneli:
"Älköön tehkö toinen tyttö,
Niinkuin tein minä poloinen,
Kesät miestä jouten syötin,
Talvet miestä jouten syötin,
Kesät syötin kellerihin,
Talvet tammitynnyrihin,
Lihat ostin, leivät ostin,
Kalat ostin kaikenlaiset,
Tupakat turulta tuotin."
Toisista kappaleista puuttuvat joko kuusi ensimmäistä tai kolme
viimeistä tai kaksi sen edellä käyvää säettä, taikka ovat ainoasti
alkusäkeet säilyneet. Nähtävästi on siis Annikaisenkin virren kulku
Varsinais-Inkerissä ollut idästä länteen. Näiden katkelmien myöhempää
ikää todistaa myös tupakan mainitseminen nautintotavarain joukossa sekä
tammitynnörin säännöllinen esiintyminen tammikammarin asemella. Mutta
niissä on tallella myös yksi hyvin vanha piirre; säe: "Istui Turun
ikkunalla" kuuluu näet kaikissa muissa kappaleissa:
Istui Turun sillan päällä,[140]
joka täydesti vastaa toista säettä Helka-virressä.
Jos taas siirrymme Hevaalta itään ja pohjoiseen päin, Venjoelle sekä
Nevan yli Pohjois-Inkeriin, tuntuu runo tosin kuvaukseltaan
kuivemmalta, niinkuin hyvin huomaa seuraavista näytteistä, joista
edellinen on Venjoelta ja jälkimmäinen Vuoleelta.[141]
Annikka Turusen tyttö,
Turun tyttö, Saaren neito,
Poltteli Turulla tulta,
Alla vallin valkeaista,
Piti pitkiä hihoja,
Levehiä kauluksia.[142]
Neuvoi Turun neitosia:
"Te tytöt minun sisoni!
Älkäät miestä mielistelkö,
Miehen mieltä nouatelko,
Kuin tein minä poloinen;
Aloin miestä mielistellä,
Miehen mieltä nouatella.
Lihat ostin, leivät ostin,
Voit ostin, oluet ostin,
Kalat ostin kaikenlaiset,
Ahvenet monimakuiset,
Tupakat Turusta tuotin,
Piiput pitkiltä vesiltä."
Suotta suuttui Keistin kelmi,
Kantoi rannalle kotinsa,
Venehesen vei elonsa.
Annikka rukoelevi:
"Tuo Jumala suuri tuuli,
Rakenna rajuinen ilma,
Kaa'a laiva kallellehen,
Sysäele syrjällehen."
Toi Jumala suuren tuulen j.n.e.
Annikka kutittelevi:
"Kutti, kutti, Keistin kelmi!
Ei ole aina Annin vuoe,
Eikä Annin päänalaiset, Eikä aina Annin vaippa;
Meren vaaht' on vaippanasi,
Meren tyrski tyynynäsi,
Meren aallot päänaloina."
-- -- --
Annukka Turusen tyttö,
Turun tyttö, Saaren neito,
Istui Saaren[143] sillan päässä,
Neuvoi Turun[144] neitosia:
"Te älkäät, tytöt typerät,
Miehen mieltä nouatelko,
Niin kuin mie tytön typerä
Miehen mielen nouattelin,
Miehen mielen, Kestin kielen.
Voit ostin, tupakat ostin,
Kalat ostin kaikenlaiset.
Teki konstin konnanruoka,
Vei rannalle rahansa,
Venehesen vei elonsa."
Annukka rukoelevi:
"Tuo Jumala pohjatuulta,
Lännestä lähetä tuulta,
Vie venonen kallallensa,
Sysähytä syrjällensä."
Toi Jumala pohjatuulen j.n.e.
Rahat vierivät vetehen.
Annukka kutittelevi:
"Ei ole aina Annin armot,
Eikä Annin päänalaiset."
Mutta kokonaisuutena tämä muoto on täydellisempi, kuin molemmat
Hevaanpuoliset, joista puuttuu toisesta varoituksen esitys ja toisesta
kuvaus varoittajasta. Se on lisäksi säilyttänyt Helka-virren säkeen:
Neuvoi Turun neitosia.
Voi siis hyvin olettaa runon kulkeneen Suomesta Pohjois-Inkerin kautta
Hevaalle. Että se on Suomesta Inkeriin siirtyneitten luterinuskoisten
mukana vaeltanut, todistaa myös kreikanuskoisen laulajan huomautus
ennenmainitussa Soikkolan Väärnojan kappaleessa: "tätä runoa sanotaan
Suomalaisten virreksi."
Itä- ja Pohjois-Inkerissä tavataan kuitenkin myös lyhyemmän Hevaan
toisinnon kaltaisia kappaleita, jotka ilman mitään johdantoa alkavat
varoituksella.[145] Toiselta puolen ilmaantuvat siellä, samoin kuin
Länsi-Inkerissä, alkusäkeet yksinänsä "Meren kosijain" runon
johdantona. Tämän Virosta kautta Inkerin vaeltaneen runon mukana ne
ovat sitten kulkeneet yli Rajajoen Suomen puolelle, leviten Savoon ja
sekä Suomen että Venäjän Karjalaan.[146] Viimeksi tavataan Vienan
läänissä säe:
Annikki on Saaren neiti,
Ilmarisen sisaren nimityksenä Kilpakosinta-runossa, siis samassa
paikassa, johon säkeitä Inkerinkin virrestä on kiintynyt.
Täydellisempiä Annikaisen virren kappaleita on Itä-Suomessa löydetty
ainoasti kaksi, toinen luultavasti Suistamolta ja toinen Enosta.[147]
Kumpaisessakin on alkuperäisen johdannon sijaan tekaistu uusi ja
muutenkin näkyy niissä vieraitten runojen vaikuttamaa sekaannusta.
Ennen heitän herkut ruuat
-- -- --
Elköhöt nyt nykyiset,
Nyt nykyiset nuoret neiot,
Ja nykyiset morsiammet,
Vasta kasvavat kanaset,
Nouatelko miesten mieltä,
Miesten mieltä, kiurun kieltä;
Niinkuin mie poloinen nouin,
Nouattelin miehen mieltä,
Miehen mieltä, kiurun kieltä.
Voit ostin, tupakat ostin,
Lihat ostin, leivät ostin,
Kalat ostin kaikenlaiset,
Tuotin viinat Viipurista,
Suolat Saksan kaupungista,
Oluet omilta mailta.
-- -- --
Läksi Anni katsomahan:
Venehesen vei elonsa,
Kantoi rantahan kalunsa,
Työntävi venon vesille
_Muille maille mennäksensä_,
Heitti neion itkemähän,
Kultansa kujertamahan.
Annikki rukoelevi:
"Hoi Ukko, ylijumala,
Mies vanha taivahassa,
Luota pilvi luotehesta,
Toinen lännestä lähetä,
Kolmas iästä iske, --
Säre tuo veno vesiltä,
Nokka korpenen kohota,
Kanna kaaret kalliolle,
Viskoa vilulle maalle!"
Jopa Anni kukittelevi:
"Kutti, kutti, poika parka!
Meren tyrskyt tyynynäsi,
Meren vaahet vaippanasi,
Aallot on alasinasi;
Ei ole Kirstin kirjatyyny,
Eikä Annin villavaippa,
Eikä utunen uuvi[n]."
-- -- --
Niin sanoi minun emoni,
Varoitteli vanhempani:
"Ellös vainen, neiti nuori,
Vasta kasvaja kananen,
Rengin reilihin ruvetko,
Kauppoihin kasakkamiesten,
Joutolaisten juominkihin.
Renki petti reilistänsä,
Joutomiesi juomingista,
Kaupoistaan kasakkapoika.
Kuin näki kesän tulevan,
Kantoi rannalle kalunsa,[148]
Venehelle vei elonsa,[149]
Heitti raukan rannikolle,
Iäksensä itkemähän,
Kuuksensa kujertamahan."
"Ukkoseni -- --,
Nosta pilvi luotehelta,
Hurjoa hukuttamahan,
Mielipuolta painamahan!"
"Kutti, kutti, keito kesti,
Keito kesti, leino leski!
Ainako sull' Annin tyynyt,
Ainako Annin päänalaset,
Aina Kirstin kirjovaipat?
Meren tyrsky tyynynäsi,
Aalto päänalasinasi,
Meren vaahti vaippanasi".[150]
Edellinen toisinto ilmeisesti johtuu pohjois-inkeriläisestä (_kiurun
kieli < Kestin kieli_) ja on verrattain myöhäiseen aikaan (molemmissa:
tupakat) pitkin Laatokan länsirantaa kulkenut.[151] Ukon, ylijumalan,
avuksi huutaminen ei sen vanhemmuutta todista, sillä se on tullut tähän
loitsurunoista selvästi kristillisen rukouksen sijalle; vaikkei
ottaisikaan sitä mahdollisuutta lukuun, että itse Ukko _yli_-jumalana
on vasta kristinuskon kehittämä käsite.[152] Ainoa alkuperäisempi on
siinä säe:
Muille maille mennäksensä,
jossa luultavasti on säilynyt vastine vielä muutamalle Helka-virren
säkeelle.
Jälkimmäisestä toisinnosta ynnä Meren kosiain yhteydessä säilyneestä
johdannosta on Lönnrot muodostanut Kantelettaren runon "Turusen neiti"
(III. n:o 13), käyttäen lisäksi säkeitä myös muista runoista, jopa
toiseen paikkaan painetusta Helka-virrestäkin. Sen johdosta että Enon
toisinto vielä jatkuu seuraavasti:[153]
Muut kaikki keseä toivoi,
Yksi pelkäsi petäjä,
Kuorensa kolottavaksi,
Varaeli vastakoivu,
Oksansa otettavaksi;[154]
Suot sulaa, maat sulaa j.n.e.
on Lönnrot sovittanut kesää toivomaan ei ainoastaan Kestin ja hänen
laivansa, vaan myös Kestin lapset ja entisen emännän.[155] Runon
alkuperäiseen juoneen ei tämä lisäys kuitenkaan sovellu, sillä
ristiriita ei perustu kaksinaiseen naimiseen, vaan Kestien
naimakieltoon.
Annikaisen virren syntymäpaikkana on Turun ympäristö. Siinä kuvastuu
keskiaikainen Turku siltoineen ja valleineen, kivisine kesäkotineen
sekä tammisine talviasuntoineen. Hyvin sopiva Turun asemaan on myös
Kestin haahden ilmestyminen lännestä. Länsisuomalaista syntyperää
todistavat niinikään sanat semmoiset kuin paatti, tyyny, kelmi 1.
skelmi, jotka inkeriläisissä toisinnoissa tavataan. Neitsyt Maarian
mainitseminen viittaa myös varmasti katoliseen aikaan.
Kysymys on vaan siitä, onko runo varhaisemmalta vai myöhemmältä
keskiajalta, kuvaako se vanhaa Koroisten Turkua Rantamäellä vai vuoden
1300 tienoilla nykyiselle paikallensa siirrettyä "uutta" Turkua.
Valtioarkeoloogi J.B. Aspelin[156] on edellisen paikan puolesta tuonut
esiin todistuksina Kantelettaresta säkeet:[157]
Istuvi Turun _korolla_,
Turun _kosken_ korvasella,
sekä Annikaisen nimityksen Saaren neito, jotka kaikki sopivat siihen
Koroisten niemeen tai milt'ei saareen, jonka Vähäjoki muodostaa
laskiessaan koskena Aurajokeen. Kumminkin on huomioon otettava, että
mainitut säkeet tavataan yksinomaan Vienan läänin kappaleissa,[158]
joiden todistusvoima on kaikista heikoin. Ja mitä nimitykseen "Saaren
neito" tulee, on se nähtävästi lisätty vasta Inkerinmaalla, jonka
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Kantelettaren tutkimuksia 1 - 5
  • Parts
  • Kantelettaren tutkimuksia 1 - 1
    Total number of words is 3126
    Total number of unique words is 1902
    20.5 of words are in the 2000 most common words
    27.7 of words are in the 5000 most common words
    32.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kantelettaren tutkimuksia 1 - 2
    Total number of words is 3163
    Total number of unique words is 1777
    21.6 of words are in the 2000 most common words
    30.5 of words are in the 5000 most common words
    35.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kantelettaren tutkimuksia 1 - 3
    Total number of words is 3153
    Total number of unique words is 1854
    19.8 of words are in the 2000 most common words
    27.4 of words are in the 5000 most common words
    31.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kantelettaren tutkimuksia 1 - 4
    Total number of words is 3116
    Total number of unique words is 1626
    20.4 of words are in the 2000 most common words
    27.6 of words are in the 5000 most common words
    33.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kantelettaren tutkimuksia 1 - 5
    Total number of words is 3125
    Total number of unique words is 1921
    18.6 of words are in the 2000 most common words
    26.9 of words are in the 5000 most common words
    32.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kantelettaren tutkimuksia 1 - 6
    Total number of words is 3110
    Total number of unique words is 1943
    18.7 of words are in the 2000 most common words
    26.9 of words are in the 5000 most common words
    30.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kantelettaren tutkimuksia 1 - 7
    Total number of words is 3100
    Total number of unique words is 1782
    20.1 of words are in the 2000 most common words
    29.2 of words are in the 5000 most common words
    34.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kantelettaren tutkimuksia 1 - 8
    Total number of words is 3198
    Total number of unique words is 2031
    18.8 of words are in the 2000 most common words
    28.2 of words are in the 5000 most common words
    32.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kantelettaren tutkimuksia 1 - 9
    Total number of words is 3135
    Total number of unique words is 1726
    20.9 of words are in the 2000 most common words
    29.3 of words are in the 5000 most common words
    34.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kantelettaren tutkimuksia 1 - 10
    Total number of words is 2265
    Total number of unique words is 1414
    22.1 of words are in the 2000 most common words
    31.4 of words are in the 5000 most common words
    36.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.