Kantelettaren tutkimuksia 1 - 2

Magdaleenasta oli ajettu ulos seitsemän pahaa henkeä, se johtopäätös,
että hän mahtoi olla hyvin syntinen. Mutta Luukas kertoo yhdestä
syntisestä vaimosta, joka muutaman fariseuksen huoneessa itki
Vapahtajan jalkain juuressa, kyynelillä kastaen Hänen jalkojansa ja
niitä päänsä hiuksilla kuivaten ja voidellen kalliilla voiteella.[36]
Markus ja Matheus esittävät yhtäläisen tapauksen Bethaniassa pitaalisen
Simonin huoneessa: tuli yksi vaimo, jolla oli lasi turmelematonta ja
kallista narduksen voidetta, ja hän särki lasin ja vuodatti Hänen
päänsä päälle.[37] Johannes samoin asettaa tapahtuman Bethaniaan, mutta
Latsaruksen kotiin, huomauttaen että se oli Maria, joka otti naulan
voidetta, kallista ja turmelematonta nardusta, ja voiteli Jeesuksen
jalat ja kuivasi Hänen jalkansa hiuksillansa, aivan Luukkaan
mukaan.[38]
Vaikka näissä kertomuksissa selvästi kuvastuu kaksi eri tapausta:
Vapahtajan jalkojen pesu ja voitelu, katumuksen ja uskon ilmauksena,
sekä pään voitelu Hänen ruumiinsa hautaamiseksi, ovat ne kuitenkin
siksi yhtäläisiä, että helposti johtui ajattelemaan, eivätkö kenties
olleet saman henkilön tekoja. Ja kun ei ollenkaan otettu lukuun, mikä
on sielutieteellisesti mahdollista, tai mikä vääryys sillä tehtiin
yhdelle Raamatun hurskaimmista naisista, saatiin Bethanian Mariasta
sama henkilö kuin Luukkaan syntinen vaimo, jonka jälkeen oli vielä
helpompi sovittaa häneen myös Maria Magdaleenan persoona. Tämä käsitys
tavataan nimenomaan länsimaisessa kirkossa, jossa sen paavi Gregorius
Suuri virallisesti vahvisti.
Varsinaisen tarunkehityksen alaiseksi joutui kuitenkin Maria Magdaleena
vasta myöhemmin Etelä-Ranskassa. Lähellä Arlesin kaupunkia Provencessa
näytettiin pyhää luolaa (_la sainté Baume_), jossa tämä Maria muka oli
loppuikänsä elänyt. Käsikirjoituksessa 1200 luvulta on siitä säilynyt
latinankielinen legenda, jonka sisällys on lyhyesti seuraava.[39] Maria
Magdaleena, Martan ja Latsaruksen sisar, oli kuninkaallista sukua.
Nimensä hän oli saanut perintötiluksensa Magdalan mukaan; Marthalla oli
Bethania, ja tämä sisar hoiti molempia tiluksia. Sillä Maria vietti
aikansa irstaisuudessa, jonka vuoksi kadotti ylhäisen nimensäkin ja
kutsuttiin vaan "syntiseksi vaimoksi". Mutta Jeesuksen saarnan
vaikutuksesta Maria kääntyi. Pitaalisen Simonin huoneessa hän pesi
Jeesuksen jalat, kuivasi ne hiuksillaan sekä voiteli kalliilla
voiteella, jonka jälkeen sai syntinsä anteeksi; lisäksi poisti Jeesus
hänestä seitsemän perkelettä ja puolusti häntä Marthan moittiessa
talouden laiminlyönnistä. Vielä hän voiteli Vapahtajan pään. sekä oli
läsnä ristin juurella ja haudan ääressä. Kun sitten Stephanuksen
kuoleman jälkeen kristittyjä alettiin vainota Jerusalemissa, vietiin
Maria, Martha ja Latsarus muiden mukana laivaan, joka ilman peräsintä
työnnettiin merelle. Vaan onnellisesti he saapuivat Marseilleen Ranskan
rannikolle. Siellä jonkun aikaa vaikutettuaan kristinopin
levittämiseksi Maria Magdaleena vetäytyi erämaahan, jossa ei löytynyt
vettä, eikä puuta, eikä kasvia. Muutamaan luolaan sulkeutuneena hän eli
kokonaista 30 vuotta. Ruuan puute ei häntä kuitenkaan vaivannut, sillä
joka päivä määrättyinä hetkinä nostivat hänet enkelit kohti taivasta,
jossa sai lihallisin korvin kuulla yliluonnollista laulua ja tuli siten
ravituksikin. Lopuksi enkelit veivät hänet pääsiäisyönä kirkkoon, jossa
piispan kädestä saatuaan viimeisen ehtoollisen heitti henkensä. -- Myös
Marian sisar Martha kieltäysi maailmasta, vieläpä todellisemmalla
tavalla. Seitsemänä vuonna hän ylläpiti henkeänsä tammen terhoilla ja
juurilla, maan ruohoilla ja metsän omenilla, maaten puunoksilla ja
päänalaisena kivi.
Tämä pyhimystarina levisi pian yli koko katolisen maailman ja tuli
kansankielillekin käännetyksi, muun muassa ruotsiksi jo 1200 luvun
lopulla.[40] Mutta enin suosittu se oli kotimaassaan Ranskassa, jossa
Maria Magdaleenasta oli tehty kansallinen pyhimys. Todistuksena siitä
merkityksestä, joka hänellä on ollut ranskalaisten uskonnollisessa
elämässä, kohoaa vielä tänä päivänä Pariisissa _Sainte Madeleine'n_
temppeli kauneimpana kaikista kirkoista _Nôtre Dame'n_ (Meidän Rouvan
s.o. Neitsyt Maarian) katedraalin jälkeen. Taivaallinen ikipuhdas
neitsyt ja maallinen syntejänsä katuva vaimo, katolisen ja ritarillisen
keskiajan omituiset rinnakkaiset naisihanteet!
Välimeren luoteisella rannikolla, johon Maria Magdaleenan muistot
keskittyivät, sai hänen tarinansa myöskin kansanlaulun muodon.
Kansanlaulun ala ulottuu lännessä nykyisen Espanjan koillisimpaan
maakuntaan Katalooniaan, jonka kielimurre läheisesti liittyy
eteläranskalaiseen. Koska siellä alkuperäinen Mataleenan runo on
täydellisimmässä muodossa säilynyt, otettakoon tähän siitä suomennettu
näyte.[41]
Martta nousee aamulla,
Suoraapäätä messuun juoksee,
Kun hän palaa kirkosta,
Menee sisarensa luokse.[42]
Kysyy Mataleenalta:
"Joko messuss' olet ollut?" --
"Mitäs minä messusta,
En tuot' edes ajatellut." --
"Mene, riennä, siskoni,
Ihastuksiin joudut vielä;
Niinkuin taivaan enkeli,
Nuorukainen saarnaa siellä."
Mataleena kiiruulla
Pistää sormuksia sormiin,
Rantehisin renkaita,
Kultakoristeita korviin.
Heittää kaapun silkkisen
Yli pään ja harteillensa;
Lähtee sitten liikkeellen
Piltteineen ja piikoinensa.
Astuu kirkon ovesta
Suoraan saarnastuolin alle.
Ensi sana saarnassa
Sydämehen sattuu hälle.
Toinen sana saarnassa
Liikuttaa jo kyynelihin;
Kolmannella sanalla
Lankeaa hän tainnoksihin.[43]
Saarna on jo lopussa,
Kun hän nousee paikaltansa;
Pysähtyypi ovella
Vihkivettä ottaissansa.
Katuvaisten penkillä
Näkee miehen, sanoo hällen:
"Virka mullen, missä mä
Jeesuksen voin löytää jälleen?"
"Taloon Fariseuksen
On hän aterjalle mennyt."
Kaikki kirkon ovelien
Seuralaiset jättää hän nyt.
Kiskoo renkaat kultaiset
Korvistaan ja ranteistansa,
Sormistaan myös sormukset,
Silkkikaapun riisuu kanssa.
Kun hän saapuu perillen,
Alle pöydän paikan saapi;
Siellä jalat Jeesuksen
Kyynelillä kostuttaapi.
Sitten päänsä hiuksilla
Jeesuksen myös kuivaa jalat.
"Mit' oot epätoivoisna,
Mitä murheisena halaat?" --
"Tulin rippi-isällein
Tunnustamaan syntejäni." --
"Toivoss' elä, tyttärein,
Pian pääset synneistäsi.[44]
Seitsemän kun vuotta sa
Autioilla erämailla
Yrteistä ja ruohoista
Elät pyhimysten lailla."
Erämaahan kiiruhtain
Mataleena suoraa tietä,
Ruohoist', yrteist' elää vain,
Pyhää elämätä viettää.
Määräajan lopussa
Palajaa hän kotiin jälleen,
Keskitiellä matkalla
Tulee lähde vastaan hällen.
Kätensä ja kasvonsa
Huuhtoo hän ja huoahtaapi:
"Ennen ken tät' ihoa
Näki ja nyt nähdä saapi!"
Kuuluu ääni enkelin:
"Mataleena, mitä teit sä?
Erämaahan takaisin
Vuodeks seitsemäksi käyt sä."
Määräajan lopussa
Palajaa hän kotiin jälleen.
Keskell' yötä kuolema
Etehen jo tulee hällen.
Enkelien seistessä
Kynttilöineen ympärillä,
Verhoo Neitsyt Maaria
Hänet liinakäärehillä.
Ylläolevassa runossa voi helposti eroittaa kolme osaa, joita sopii
nimittää Mataleenan kääntymykseksi, tunnustukseksi ja katumukseksi.
Ensinnä on Martan kehoitus menemään messuun ja Vapahtajan saarnan
vaikutus, joista edellinen on kansanlaulun oma keksintö ja
jälkimmäinen, vaikka siihen pyhimystarinassa löytyy aihe, kuitenkin
kuvaukseltaan itsenäinen. Toiseksi tulee Vapahtajan jalkain pesu ja
kuivaaminen sekä sitä seuraava synnintunnustus; kansanomaisena
piirteenä on pidettävä, että länsimailla tuntematon voiteen käyttäminen
on jätetty pois. Kolmantena on kieltäytyvä elämä erämaassa; tässä
kohden kansanlaulu on mukaillut legendan kertomusta Martasta, eikä
Mataleenasta, ja tehnyt siitä katumus- ja parannus-harjoituksen,
vieläpä kaksinkertaisen.
Etelä-Ranskassa näistä runon kolmesta osasta ensimmäinen aina esiintyy
itsenäisenä ja omituisesti kehittyneenä kansanlauluna; samoin kolmas
osa, johon kuitenkin toinen joskus jatkona liittyy. Mutta muutamassa
Itaalian puolella löydetyssä kappaleessa on vielä toinen osa oikealla
paikallaan kolmannen edellä.[45] Varsinaisen ranskankielen alueella
seuraa ensimmäistä osaa joko toinen tai lyhyt viittaus kolmanteen,[46]
joka muuten esiintyy aina yksinään.
Tämä kolmas osa, Mataleenan katumus, on myöhemmälle runon kehitykselle
tärkein. Painettakoon siitä rinnan kaksi kappaletta, joista toinen on
eteläranskan, toinen varsinaisranskan kielestä suomennettu.[47]
Maria Mataleena,
Naisraukka syntinen,
Jeesusta Kristust' etsein
Käy ovelt ovelien.
Myös ohi kirkon kulkein
Ovelle kolkuttaa,
Sisällä siell' on Jeesus:
"Oi, Jeesus, avatkaa!"
Johannes Pietarilta
Kysyypi: "ken siell' on?" --
"Maria Mataleena,
Naisraukka onneton." --
"Maria Mataleena,
Mit' täältä etsit sä?" --
"Jumala, Herra, Isä!
Synteini päästöä." --
"Siis sano, Mataleena,
Sun syntis sano vaan!" --
"Niit' on niin monta, etten
Voi luetellakaan.
Maa, joka minut kantaa,
Ei mua kannattais;
Kaupunki, jossa synnyin,
Vajota maahan sais." --
"Nyt vuodeks seitsemäksi
Jäät luolan sisällen." --
Kun vuodet umpeen vieri,
Käy Jeesus ohitsen.
"Maria Mataleena,
Mit' olet syönyt sä?" --
"Puun juurta, enkä aina
Sitäkään kyllältä." --
"Maria Mataleena,
Mit' olet juonut sä?" --
"Likaista vettä, enkä
Sitäkään kyllältä.
Hyv' Isäni, jos sallit,
Käteni pesisin."
Lyö Jeesus kalliohon,
Ves' syöksyy esihin.
"Käteni, valkeiks' ennen
Kuin maito kiitetyt
Ja tuoreiksi kuin ruusu,
Ken teidät näkee nyt!" --
"Maria Mataleena,
Teit uuden rikoksen;
Taas vuodeks seitsemäksi
Jäät luolan sisällen." --
"Mitenkä, hyvä Isä,
Sen kestän onneton?" --
"Sisares, pyhä Martta,
Sua lohduttava on.
Ja valkokyyhky sulle
On ruokaa kantava,
Ja sääliväiset linnut
Myös tuovat juomista." --
"Oi, älkää palauttako
Mua enää luolahan!
Silmäini kyynelillä
Kätenne kostutan.
Silmäini kyynelillä
Jalkanne pesen ma,
Ja pääni hivuksilla
Ne tahdon kuivata."
-- -- --
Maria Mataleena
Käy ovelt' ovelien;
Näin pitkin maita kulkee
Jeesusta etsien.
Ovella viimeisellä
Jo löytää Jeesuksen.
"Maria Mataleena,
Mit' täältä etsitten?" --
"Mun isäni ja Herran',
Synteini päästöä." --
"Maria Mataleena,
Mit' teitte syntiä." --
"Mun Isäni ja Herran',
Tein liiaksikin, oi!
Maa, joka minut kantaa,
Ei enää kantaa voi;
Puut, jotka minuun katsoo,
Vapisee yhtenään." --
"Nyt vuodeks seitsemäksi
Te jäätte metsähän."[48]
"Mit', Isäni ja Herran',
Saan siellä syödä mä?" --
"Maria Mataleena,
Puun juurta metsässä." --
"Mit', Isäni ja Herran',
Saan siellä juoda mä?" --
"Maria Mataleena,
Kastetta metsässä." --
"Mill', Isäni ja Herran',
Saan siellä levätä?"
"On orjantappuroilla[49]
Leponne metsässä." --
"Mua, Isäni ja Herran'
Taas tulkaa katsomaan!"
Kun vuodet umpeen vieri,
Käy Jeesus katsomaan.
"Maria Mataleena,
Kuin voinut oletten?" --
"En, Isäni ja Herran',
Oo hyvin voinut, en.
Käteni ennen valkeet
Kuin liljan kukkanen,
Nyt ovat mustunehet
Kuin nahka parkiten." --
"Taas vuodeks seitsemäksi
Te saatte tuomion." --
"Voi, neljätoista vuotta,
Se aika pitkä on!
Mua, Isäni ja Herran',
Taas tulkaa katsomaan!"
Kun vuodet umpeen vieri,
Käy Jeesus katsomaan.
"Maria Mataleena,
Kuin voinut oletten?" --
"Mun isäni ja Herran',
Voin hyvin, parhaiten." --
"Maria Mataleena,
Nyt menkää taivaasen;
On ovi auki ollut
Puol'päivält' eilisen."
Jos näitä kappaleita sekä edellä esitettyä kataloonialaista toisiinsa
vertaa, niin huomaa helposti, että viimeksimainittu edustaa alkumuotoa,
josta ensin eteläranskalainen ja sen välityksellä varsinaisranskalainen
toisinto on kehittynyt. Uudistetun katumuksenharjoituksen aiheena
kataloonialaisessa on ainoasti turhamaisuus, eteläranskalaisessa
ilmaantuu myös tyytymättömyys ruokaan ja juomaan, joka pohjoisempana jo
alkaa syrjäyttää alkuperäisen aiheen.
Romaanilaisesta germaanilaisen kansanlaulun piiriin siirtyessään on
runo Mataleenan katumuksesta saanut aivan uuden johdannon. Siihen on
näet yhdistynyt toinen keskiaikainen runo, joka perustuu raamatulliseen
kertomukseen Samarialaisesta vaimosta.[50] Missä näiden kahden runon
yhteensulautuminen on tapahtunut, on vaikea varmasti päättää. Saksassa,
jota lähinnä ajattelisi, ei ole Mataleenan virttä löydetty ja
Samarialaisen vaimonkin runo on tavattu ainoasti pienellä
slaavilaisella kansan-jäännöksellä, Vendiläisillä Lausitzissa.
Kaunis neiti Aria käy pyhänä vettä noutamassa. Tulee vanha mies, joka
häneltä pyytää juomista. "Vesi ei ole puhdasta, siinä on pölyä ja
lehtiä." -- "Vesi on kyllä puhdasta, mutta sinä olet saastainen." --
"Todista se!" -- "Lähdepäs kirkkoon, sepel (neitsyyden merkki) päässä!"
Hänen lähtiessään ruoho edessä kuihtuu, verta jäljissä tiukkuu.
Kirkkotarhassa tulee hänen ympärilleen yhdeksän päätöntä poikaa. "Äiti,
vieläkö käyt sepel päässä?" -- "Antakaa anteeksi rikokseni!" -- "Me
kyllä antaisimme, mutta ei Jumala." Hän menee kirkkoon, ottaa
vihkivettä, laskeutuu polvilleen alttarin eteen ja tekee ristinmerkin,
mutta samassa vajoo maan sisään.[51]
Tosin Vendiläiset ovat suuren osan laulujansa Saksalaisilta
lainanneet, mutta juuri tästä runosta on tavattu yhtäläisiä toisintoja
myös ulkopuolella Saksaa: Tshekkiläisillä, Puolalaisilla ja
Vähä-Venäläisillä.[52] Missä määrin yleensä nämät slaavilaiset kansat
-- tosin kaikki katolisen vaikutuksen alaiset -- ovat välittömästi tai
välillisesti lainanneet runoja Saksalaisilta, on kysymys, joka yhä
odottaa ratkaisuansa.
Englannissakin on muistiinpantuna kansanlaulu, jonka alkuna on kertomus
Samarialaisesta vaimosta.[53] Neito menee kaivolle pesemään. Tulee
tietä pitkin vanha pyhiinvaeltaja, joka kysyy juoma-astiata. "Minulla
ei ole pikaria eikä kannua." -- "Mutta jos tulisi Roomasta rakastajasi,
niin pian ne löytäisit." Neito vannoo, ettei hänellä ketään rakastajaa
ole ollut. "Vaiti, valapatto! Yhdeksän lasta olet synnyttänyt ja eri
paikkoihin haudannut." -- "Luulenpa, että olette se hyvä vanha mies,
johon koko maailma uskoo. Määrätkää minulle katumuskoe!" -- "Seitsemän
vuotta ole katukivenä, toiset seitsemän kellon läppänä, kolmannet
apinan vahtina helvetissä."
Vaikeampi on eroittaa, onko tämän runon loppuosassa mitään jälkeä
Mataleenan runosta. Katumuskokeen pyytäminen sitä tosin muistuttaa,
samoin seitsemän vuoden aika. Mutta edellinen piirre perustuu yleiseen
katoliseen ajatustapaan ja jälkimmäinen vuosimäärä esiintyy myös
toisessa englantilaisessa ballaadissa "Julmasta äidistä", joka
rangaistuksensa kärsii nimenomaan samantapaisissa tukalissa eri
asemissa.[54]
Toiselta puolen on huomattava, että viimeksimainittu ballaadi, joka
tavataan Saksassa ja Tanskassakin, on juuri liitteenä siinä
Samarialaisen vaimon ja Mataleenan runon yhdistyksessä, joka on yleinen
skandinaavisissa maissa. Sen saksalaisissa toisinnoissa[55] paimen
löytää lapsen ontelosta puusta ja vie taloon, jossa parast'aikaa
vietetään häitä. Lapsi ilmoittaa, että morsian on hänen äitinsä, joka
on yhden lapsen veteen hukuttanut, toisen rikkaläjään tai hiekkaan
haudannut ja kolmannen heittänyt onteloon puuhun. Morsian toivottaa,
että paholainen hänet veisi, jos se on totta; joka tapahtuukin.
Sitä paitsi on Mataleenan lähteellä käynti skandinaavilaisessa
kansanlaulussa niin läheisesti englantilaisen runon kaltainen, ettei
niiden yhteisestä alkuperästä voi olla epäilystäkään. Jos ei siis tahdo
olettaa englantilaista runoa skandinaavilaisesta johtuneeksi,[56] niin
täytyy päättää että se Samarialaisen vaimon runon toisinto, joka
tavataan Mataleenan virren yhteydessä, ja mahdollisesti itse
yhdistyskin on jo ennen runon leviämistä skandinaavisiin maihin
muodostunut. Ja koska Mataleenan virsi on todistettavasti kulkenut
Tanskan kautta ei ainoastaan Ruotsiin, vaan myös Norjaan,[57] niin on
todennäköisintä, että mainittujen runojen yhteen sulautuminen on
sittenkin tapahtunut Pohjois-Saksassa, vaikka siellä uskonpuhdistus
tyystemmin on poistanut katolisuuden jäljet kuin pohjoismailla.
Varmaa kaikissa tapauksissa on, että ranskalainen runo Mataleenan
katumuksesta on perustuksena skandinaavilaisen Mataleenan virren
jälkiosalle. Suomennettakoon näytteeksi yksi ruotsalaisista
toisinnoista,[58] koska ne ovat tutkittavaamme suomalaista runoa
kaikista lähinnä.
Mataleena käy vesilähteellen,
-- Ruskotti ilta --
Herra Jeesus ilmestyi etehen,
Vihreän lehmuksen alla.
"Saisinko juoda?" -- "Jos joutaisin,
Niin hopeapikarin noutaisin." --
"Salamiestä jos sulla ei ollut ois,
Niin paljaasta pivostas juoda vois." --
"Salamiestäkö mulla? En mihinkään
Ole syypää syntiin ja häpeään!" --
"Mataleena, noin älä puhu sä,
Olit lapsen kolmenkin äitinä.[59]
Sä yhden synnytit veljellen,
Sen mustahan upotit jokehen;
Ja toisen synnytit isällen,
Sen punaiseen upotit merehen.
Sait kolmannen pitäjän papilta,
Se synti oli suurin kaikista."[60]
"Mua, Herra Jeesus, ah armahda!" --
"Minull' ei ole sinulle armoa." --
"Mua, Herra, jos tahdot, siis rankaise!" --
"Vuotta seitsemän metsässä käyskele!" --
"Mitä saankaan metsässä syödä mä?" --
"Koivusta varisseita lehtiä." --
"Mitä saankaan metsässä juoda ma?" --
"Oksilta varissutta kastetta."--
"Ja minkä saan metsässä vuotehen?" --
"Kovan vuoren ja sammalet päällä sen." --
"Ja mikä on siell' ajanrattoni?" --
"Sua karhut ja leijonat vaanivi."
Kun seitsemäs vuos' meni umpehen,
Taas Jeesus ilmestyi hänellen.
"Milt' tuntui ruokasi metsässä?" --
"Kuin syöden enkelein evästä." --
"Milt' tuntui juomasi metsässä?" --
"Kuin juoden enkelein viiniä."
"Milt' tuntui vuotehes' metsässä?" --
"Kuin maaten hienolla silkillä." --
"Ajanrattosi oliko millainen?" --
"Kuin enkelein kera leikiten." --
"Paratiisiss' istuin on varallas',
Sen saat sinä vahvasta uskostas'."
Heittäytyen Jeesuksen jalkoihin,
Mataleena ne kostutti kyynelin.
Jos ensiksi tarkastamme ruotsalaisen runon refrängi-säkeitä, niin
huomaamme helposti, että ne hyvin vähän runon ajatusta tai tunnelmaa
ilmaisevat. Tanskalaisissa toisinnoissa[61] sitä vastoin näillä
väli- ja jälkisäkeillä on selvästi kertomuksen kulkua säestävä
merkitys: _Jesus, o Herre min!_ (Jeesus, mun Herrani), joka muistuttaa
Mataleenan puhuttelutapaa ranskalaisissa kappaleissa ja alkuansa
perustunee Johanneksen esitykseen kohtauksesta pääsiäisaamuna,[62] sekä
_Magdalena bad alt till vår Herre_ (Mataleena yhä rukoili Herraamme)
tai pelkästään Maria Magdalena. Viimeksimainitusta on Ruotsissakin
joskus nähtävänä jälki välisäkeen muodossa: _Sjelfver hon allena_ (Hän
itse yksin).[63]
Ruotsalaisilla sen sijaan ovat kertovaiset säkeet paremmin säilyneet.
Niissä esiintyy tavallisesti myös nimi _Magdalena_ taikka joku sen
väännöksistä (_lilla Lena, Helena, Adelin_); harvemmin _Maria_ tai sen
muunnos, niinkuin aina Tanskassa ja Norjassa, milloin neidon nimeä itse
kertomuksessa ollenkaan mainitaan. Mataleenan selitys kotiin
unohtuneesta hopeapikarista vastaa tanskalaista: "antaisin, jos saisin
käsiini hopeamaljan". Pari ruotsalaista kappaletta[64] sitä
toisintelevat enemmän englantilaiseen tapaan: "minulla ei ole pyttyä
eikä pannia (spann)!" Vapahtajan vastaus sisältää ajatuksen: "jos
olisit puhdas neitsyt, niin pitäisin kätesikin kyllin puhtaina niistä
juodakseni". Tanskan toisinnoissa tämä kohta puuttuu tai on sekava,
mutta se on säilynyt Norjassa sekä Färön saarilla, jossa lisäksi
verrataan: "jos olisit puhdas, niinkuin äitini Maria".[65] Ruotsissa
tavataan vielä joskus englantilaisenkin kaltainen vastaus: "jos tänne
saapuisi salamiehesi, niin antaisit juoda paljaasta kädestäsi".[66]
Se osa runoa, joka kuvaa Mataleenan katumusta, on ruotsalaisissa
kappaleissa kehittyneempi kuin missään muissa.[67] Niissä ei ole
ainoasti väritystä ja vaihtelua syömisen ja juomisen kuvauksessa,
etenkin tanskalaisiin nähden, joissa on yksinkertaisempi ja
alkuperäisempi vertaus leipään ja viiniin s.o. pyhään ehtoolliseen.[68]
Vaan ruotsalaisissa on lisäksi keskustelu makuusijasta, joka puuttuu
tanskalaisista, vaikka se löytyy jo varsinaisranskalaisessa runossa.
Ranskassa on Mataleenan makuupaikka orjantappuroilla taikka puun
lehdillä, Ruotsissa paitsi kovalla vuorella myös orjantappuroilla tai
puun juurilla,[69] joten tämänkin piirteen kulkeutuminen muun runon
mukana lienee epäilemätön.[70] Vielä on ruotsalaisissa kappaleissa puhe
ajanratosta tai levosta, joksi luvataan sekä karhujen ja jalopeurain
että susien ja peikkojen seuraa tai lohikäärmeitten ynnä muitten
matojen sähinää, vaikka se sitten kuulostaakin enkelien tai urkujen
soitolta.[71] Tämä lisäys on nähtävästi vasta Ruotsissa syntynyt ja
arvatenkin on sen aiheuttanut kirjallisen Mataleenan legendan kertomus
taivaallisesta musiikista, jota hän joka päivä enkelien käsivarsilla
yläilmoihin kohoten sai kuulla.
Viimeksi on huomattava, että näytteessämme sekä eräässä toisessa
kappaleessa[72] Mataleenan katumusta seuraa Vapahtajan jalkojen pesu,
samoin kuin ennen esitetyssä eteläranskalaisessa. Ilmiö on
selitettävissä joko siten, että sama jatko on välisilläkin runoalueilla
löytynyt, vaikka myöhemmin kadonnut, taikka että se on Mataleenan
legendasta uudestaan kansanlauluun sovitettu. Joka tapauksessa täytynee
olettaa, että se ruotsalaisesta kansanlaulusta on sitten suomalaiseen
runoon siirtynyt.[73]
Olemme vihdoinkin tulleet Ritvalan Helka-juhlassa laulettuun Mataleenan
virteen. Mainitusta kolmesta kirjaanpanosta saamme sille seuraavan
kirjakielelle sovitetun muodon.
Mataleena neito nuori
Kauvan se kotona kasvoi,
Kauvan kasvoi, kauvas kuului,
Tykönä hyvän isänsä,
Kanssa armahan emonsa.
Palkin polki permannoita[74]
Hänen korkokengillänsä,
Hirren kynnystä kulutti
Hänen hienohelmallansa,
Toisen hirren päänsä päältä
Hänen kultakruunullansa;
Rautaisen rahin kulutti
Astioita pestessänsä,
Kulman pöydästä kulutti
Hopeapäällä veitsellänsä.
Mataleena neito nuori
Meni vettä lähteheltä
Kultakiulunen kädessä,
Kultakorva kiulusessa.
Katseli kuvasiansa:
"Oh minua, neito parka!
Pois on muoto muuttununna,
Kaunis karvani kadonnut:
Eipä kiillä rintakisko,
Eikä hohda päähopea."
Jeesus paimenna pajussa,
Karjalaisna kaskismaissa,
Anoi vettä juodaksensa.
"Ei ole mulla astiata,
Ei ole kannuni kotona;
Pikarit pinona vierit,
Kannut halkoina kalisit."
"Pistäpäs pivon[kin] täysi,
Kahmalon täysi kanniksele!"
"Mitäs puhut, Suomen sulha,
Suomen sulha, maiden orja,
Isäni ikäinen paimen,
Ruotsin ruodoilla elänyt,
Kalanpäillä kasvatettu,
Karjalaisna kaskismaissa!"
"Siis mä lienen Suomen sulha,
Suomen sulha, maiden orja,
Isäsi ikäinen paimen,
Ruotsin ruodoilla elänyt,
Kalanpäillä kasvatettu,
Karjalaisna kaskismaissa;
Ellen mä elkiäs sanele."
"Sano kaikki, mitäs tiedät!"
"Kussas kolme poikalastas?
Yhden tuiskasit tulehen,
Toisen vetkaisit vetehen,
Kolmannen kaivoit karkehesen.
Sen kuin tuiskasit tulehen,
Siit' olis Ruotsissa ritari;
Sen kuin vetkaisit vetehen,
Siit' olis herra tällä maalla;
Sen kuin kaivoit karkehesen,
Siit' olis pappi paras tullut."
Mataleena neito nuori
Rupes vasta itkemähän,
Itki vettä kiulun täyden,
Pesi Jeesuksen jala'at,
Hiuksillansa kuivaeli.
"Itsepäs lienet Herra Kristus,
Kuin mun elkeni sanelit!
Pane minua, Herra Jeesus, --
Pane minua, minkäs tahdot,
Soihin, maihin portahiksi,
Jaloin päälle käytäväksi,
Joka tuulen turjotella,
Laajan lainehen ladella."
Suomalainen Helka-virsi ei niinmuodoin ole muuta kuin poikki Euroopan,
kautta monen kansan ja kielen, Välimereltä Itämerelle vyöryneen
lauluaallon viimeinen harja. Se on kieltämättä mukailu lähimpänä
olevasta ruotsalaisesta runosta. Mutta kuinka paljon itsenäisempi
mukailu se kaikkiin muihin verraten tässä pitkässä runon-siirtymisen
sarjassa on! Ranskalainen tutkija Doncieux antaakin suomalaisesta
runosta sen arvostelun, että tämä on "mukailu, jonka yksityispiirteissä
on runsaasti elävää ja outoa paikallisväritystä".[75]
Mataleenan virren johdanto kuvaa hänen pitkää oloansa neitona kodissa
ja komeaa esiintymistään: korkokengissä, hienohelma hameessa,
kultakruunu päässä ja hopeapää veitsi vyöllä. Tätä johdantoa on myös
säilynyt muutama säe eräässä Mataleenan virren katkelmassa, joka on
muistiinpantu Ruovedellä Satakunnassa:[76]
Mataleena neitsy nuori
Kasvoi toi kotona kauvan.
Sitten seuraa länsisuomalainen Miniän runo. Voisiko siitä päättää, että
mainittu johdanto on Mataleenan virttä suomennettaessa sepitetty
lisäys?
Mutta aivan yhtäläisillä säkeillä alkaa toinenkin Kantelettaren runo:
"Katrin kosiat" (III. n:o 45) ja samoin vielä viimeinen Kalevalan
runoista, Marjatan eli oikeammin Marketan runo.[77] Tutkittava on
niinmuodoin, mihinkä noista kolmesta puheenaolevat säkeet alkuansa
kuuluvat.
Varsinais-Inkerissä ne tavataan yksinomaan Katrinan runon
yhteydessä.[78]
Katrina kotikananen,
Kotokukka lillukkainen,
Kauvan kasveli koissa,
Kauvan kasvoi, riistoin viipyi,
Enemmän emosen luona,
Kauvan luona kantajansa.
Hiiren kynnystä kulutti
Hienoillahan helmoillahan,
Toisen hirren päänsä päältä
Kultasäppälin kukilla;
Kahen puolen kaksi pieltä
Remelillä korkealla.
-- -- --
Katrina kotikananen,
Kati kokko linnukkainen,
Kauvan kasveli koissa,
Enemmän isonsa luona,
Vieri luona veljyensä.
Hirren kynnystä kulutti
Kultakanta kottiloilla;
Toisen hirren päänsä päältä,
Kultaseppelin kukilla;
Reunalla tinaremelin
Kahen puolen pihtipuolet.
Marketan runoon, joka on todistettavasti Virosta Varsinais-Inkerin läpi
kulkenut, liittyy tämä kotitytön kuvaus vasta Karjalan kannaksella.
Katrinan runon vaikutusta ilmaisee säkeen:
Marketta korea neito,
muuntuminen monessa kappaleessa:
Marketta kotikananen,
jonka rinnalla, joskus samassakin kappaleessa,[79] on säilynyt:
Katrina kotikananen.
Marketan runossa ovat mainitut säkeet hyvin eheinä tallentuneet Suomen
ja etenkin Venäjän Karjalassa, missä myös tämän runon sekaantuminen
Neitsyt Maarian virteen on tapahtunut. Painettakoon rinnan näyte
kumpaiseltakin runoalueelta:[80]
Marjatta korea neito,
Kauvanpa koissa kasvoi,
Kauvan kasvoi, viikon viipyi,
Piti viiet vitjat poikki,
Kuuet vyölliset kulutti;
Puolen palkkia kulutti
Ummiskengän uurtehilla;
Pion pihtipuolisia
Hienoilla hijainsa suilla;
Puolen kynnystä kulutti
Heleillä helmoillahan;
Toisen puolen päänsä päältä
Sileällä silkillähän.
-- -- --