Kalevala - 15

Total number of words is 2999
Total number of unique words is 1863
14.7 of words are in the 2000 most common words
21.9 of words are in the 5000 most common words
26.3 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
puut kaikki punertaviksi,
kukat kullankarvaisiksi.
Siitä lauloi Lemminkäinen,
lauloi kaivon kartanolle,
kultakannen kaivon päälle,
kultakapan kannen päälle,
josta veikot vettä juovat,
siskot silmiä pesevät.
Lauloi lammin tanterelle,
lampihin siniset sorsat,
kulmat kulta, pää hopea,
kaikki varpahat vasesta.
Imehtivät immet saaren,
niemen neiet kummeksivat
Lemminkäisen laulantoa,
urohon osoantoa.
Virkkoi lieto Lemminkäinen,
sanoi kaunis Kaukomieli:
"Laulaisin hyvänki virren,
kaunihinki kaikuttaisin,
kun oisin katoksen alla,
päässä pitkän pintapöyän.
Kun ei täytyne tupoa,
lainattane lattiata,
jo puran sanat salolle,
kaa'an virret viiakkohon."
Saaren impyet sanovat,
niemen neiet arvelevat:
"On meillä tupia tulla,
kalhot kartanot asua,
vieä virtesi vilusta,
sanat saa'a ulkoisesta."
Siitä lieto Lemminkäinen
heti tultua tupahan
lauloi tuopit tuonnempata
päähän pitkän pintapöyän,
tuopit täytehen olutta,
kannut kaunihit simoa,
va'it varpelaitehille,
kupit kukkurakuvulle:
olipa olutta tuopit,
mettä kannut kannettuna,
voita pantuna varalle
ja siihen sianlihoa
syöä lieto Lemminkäisen,
Kaukomielen mielitellä.
Kovin on korea Kauko:
eipä syömähän rupea
veitsettä hopeapäättä,
kuraksetta kultaisetta.
Sai veitsen hopeapäisen,
lauloi kultaisen kuraksen;
siitä syöpi kylliksensä,
joi olutta onneksensa.
Siitä lieto Lemminkäinen
käveli kyliä myöten
saaren impien ilossa,
kassapäien kauneussa.
Kunnepäin on päätä käänti,
siinä suuta suihkatahan,
kunne kättänsä ojenti,
siinä kättä käpsätähän.
Kävi öillä öitsimässä,
pime'illä pilkkoisilla.
Ei ollut sitä kyleä,
kuss' ei kymmenen taloa,
eik' ollut sitä taloa,
kuss' ei kymmenen tytärtä,
eikäpä sitä tytärtä,
ei sitä emosen lasta,
kunk' ei vierehen venynyt,
käsivartta vaivutellut.
Tuhat tunsi morsianta,
sa'an leskiä lepäsi.
Kaht' ei ollut kymmenessä,
kolmea koko sa'assa
piikoa pitämätöintä,
leskeä lepäämätöintä.
Niinpä lieto Lemminkäinen
eleä nutustelevi
koko kolmisen keseä
saaren suurissa kylissä;
ihastutti saaren immet,
kaikki lesketki lepytti.
Jäi yksi lepyttämättä,
yksi vanha impi rukka.
Se on päässä pitkän niemen,
kymmenennessä kylässä.
Jo oli matka mielessänsä
lähteä omille maille.
Tuli vanha impi rukka,
itse noin sanoiksi virkki:
"Kauko rukka, miesi kaunis!
Kun et muistane minua,
annan täältä mennessäsi
juosta purtesi kivehen."
Ei kuullut kukotta nousta,
kanan lapsetta karata
senki impyen ilohon,
naisen raukan naurantahan.
Niin päivänä muutamana,
iltana moniahana
laati liiton noustaksensa
ennen kuuta, kukkoaki.
Nousi ennen liittoansa,
ennen ehtoaikoansa.
Läksi kohta kulkemahan,
kylitse vaeltamahan
senki impyen ilohon,
naisen raukan naurantahan.
Yöllä yksin käyessänsä,
kulkiessansa kylitse
tuonne niemen pitkän päähän,
kymmenentehen kylähän,
ei nähnyt sitä taloa,
kuss' ei kolmea kotoa,
ei nähnyt sitä kotoa,
kuss' ei kolmea urosta,
ei nähnyt sitä urosta,
ku ei miekkoa hionut,
tapparata tahkaellut
pään varalle Lemminkäisen.
Silloin lieto Lemminkäinen
sanan virkkoi, noin nimesi:
"Voi, päivyinen päivä nousi,
armas aurinko kohosi
mun, pojan poloisen, päälle,
päälle kaulani katalan!
Lempoko yhen urohon
sovissansa suojelevi,
vaipoissansa varjelevi,
kaavuissansa kaitselevi
päälle saaessa satojen,
tuhansien tunkiessa!"
Jäi neiet syliämättä,
sylityt haloamatta.
Jo vieri veneteloille
luoksi purtensa poloinen:
purs' on poltettu poroksi,
kypeniksi kyyetelty!
Jo tunsi tuhon tulevan,
hätäpäivän päälle saavan.
Alkoi veisteä venettä,
uutta purtta puuhaella.
Puita puuttui purren seppä,
lautoja venon tekijä.
Saapi puuta pikkuruisen,
lautoa ani vähäisen:
viisi värttinän murua,
kuusi tainnan taittumoa.
Siitä veistävi venosen,
uuen purren puuhoavi.
Teki tieolla venettä,
tietoisilla tehtahilla;
iski kerran: läksi laita,
iski toisen: syntyi toinen,
iski kerran kolmannenki:
siitä sai koko venonen.
Jo työnti venon vesille,
laski laivan lainehille.
Sanan virkki, noin nimesi,
itse lausui ja pakisi:
"Kupliksi, veno, vesille,
lumpehiksi lainehille!
Kokko, kolme sulkoasi,
kokko, kolme, kaarne, kaksi
varaksi vähän venehen,
pahan purren parraspuuksi!"
Astaiksen aluksehensa,
vierähti venon perähän,
alla päin, pahoilla mielin,
kaiken kallella kypärin,
kun ei saanut öitä olla
eikä päiviä elellä
saaren impien iloissa,
kassapäien karkeloissa.
Virkkoi lieto Lemminkäinen,
sanoi kaunis Kaukomieli:
"Pois tuli pojalle lähtö,
matkansa majoilta näiltä,
näistä impien iloista,
kaunokaisten karkeloista.
Vaan toki lähettyäni,
minun täältä mentyäni
eipä impyet iloinne,
kassapäät ei kalketelle
näillä tuhmilla tuvilla,
kataloilla kartanoilla."
Jopa itki saaren immet,
niemen neiet vaikeroitsi:
"Mitä läksit, Lemminkäinen,
urkenit, urosten sulho?
Läksitkö piikojen pyhyyttä
vainko vaimojen vähyyttä?"
Virkkoi lieto Lemminkäinen,
sanoi kaunis Kaukomieli:
"Lähe en piikojen pyhyyttä
enkä vaimojen vähyyttä:
saisin jos sataki naista,
tuhat piikoa pi'ellä.
Sitä läksin, Lemminkäinen,
urkenin, urosten sulho,
kun tuli kova ikävä,
ikävä omia maita,
oman maani mansikoita,
oman vaaran vaapukoita,
oman niemen neitosia,
oman kartanon kanoja."
Siitä lieto Lemminkäinen
laski laivansa ulomma.
Tuli tuuli, tuon puhalti,
tuli aalto, tuon ajeli
selälle meren sinisen,
ulapalle aukealle.
Jäivät raukat rannikolle,
vienoiset vesikivelle,
saaren immet itkemähän,
kultaiset kujertamahan.
Sini itki saaren immet,
niemen neiet voikerrehti,
kuni purjepuu näkyvi,
rautahankki haimentavi.
Ei he itke purjepuuta,
rautahankkia haloa:
itki purjepuun alaista,
hankkinuoran haltijata.
Itse itki Lemminkäinen,
sini itki ja sureksi,
kuni saaren maat näkyvi,
saaren harjut haimentavi.
Ei hän itke saaren maita,
saaren harjuja haloa:
itki saaren impy'itä,
noita harjun hanhosia.
Siitä lieto Lemminkäinen
laskevi sinistä merta.
Laski päivän, laski toisen.
Päivälläpä kolmannella
nousi tuuli tuulemahan,
ilman ranta riehkumahan,
suuri tuuli luotehinen,
kova tuuli koillistuuli:
otti laian, otti toisen,
vikelti koko venehen.
Siitä lieto Lemminkäinen
kääntihe käsin vetehen,
läksi sormin soutamahan,
jaloilla meloamahan.
Uituansa yön ja päivän,
melke'in melattuansa
näki pilven pikkuruisen,
pilven longan luotehessa.
Sepä maaksi muuttelihe,
niemeksi panettelihe.
Nousi niemelle talohon.
Löyti emännän leipomassa,
tyttäret taputtamassa:
"Oi on ehtoinen emäntä!
Kunpa nälkäni näkisit,
asiani arvoaisit,
juosten aittahan menisit,
tuiskuna oluttupahan;
toisit tuoppisen olutta,
sirusen sianlihoa,
sen panisit paistumahan,
vuolaisisit voita päälle
syöä miehen uupunehen,
juoa uinehen urohon.
Jo olen uinut yöt ja päivät
meren aavan aaltoloita,
joka tuuli turvanani,
meren aallot armonani."
Tuopa ehtoinen emäntä
meni aittahan mäelle,
vuoli voita aittasesta,
sirusen sianlihoa;
sen panevi paistumahan
syöä miehen nälkähisen,
tuopi tuopilla olutta
juoa uinehen urohon.
Antoi siitä uuen purren,
varsin valmihin venehen,
mennä miehen muille maille,
kulkea kotiperille.
Siitä lieto Lemminkäinen,
päästyä kotiperille,
tunsi maat on, tunsi rannat,
sekä saaret jotta salmet,
tunsi vanhat valkamansa,
entiset elosijansa;
mäet tunsi mäntyinensä,
kummut kaikki kuusinensa
- ei tunne tuvan aloa,
seinän seisontasijoa:
jo tuossa tuvan sijalla
nuori tuomikko tohisi,
männikkö tupamäellä,
katajikko kaivotiellä!
Virkkoi lieto Lemminkäinen,
sanoi kaunis Kaukomieli:
"Tuoss' on lehto, jossa liikuin,
kivet tuossa, joilla kiikuin,
tuossa nurmet nukkeroimat,
pientarehet piehtaroimat.
Mikä vei tutut tupani,
kuka kaunihit katokset?
Tupa on poltettu poroksi,
tuuli tuhkat korjannunna!"
Loihe siitä itkemähän;
itki päivän, itki toisen.
Ei hän itkenyt tupoa
eikä aittoa halannut:
itki tuttua tuvassa,
aitallista armastansa.
Linnun lentävän näkevi,
kokkolinnun liitelevän.
Sai tuolta kyselemähän:
"Oi sie kokko, lintuseni!
Etkö saattaisi sanoa,
miss' on entinen emoni,
missä kaunis kantajani,
ihana imettäjäni?"
Ei kokko mitänä muista
eikä tunne tuhma lintu:
kokko tiesi kuolleheksi
ja kaarne kaonneheksi,
miekalla menetetyksi,
tapetuksi tapparalla.
Virkkoi lieto Lemminkäinen,
sanoi kaunis Kaukomieli:
"Ohoh kaunis kantajani,
ihana imettäjäni!
Jo olet kuollut, kantajani,
mennyt, ehtoinen emoni,
liha mullaksi lahonnut,
kuuset päälle kasvanehet,
katajaiset kantapäihin,
pajut sormien nenähän!
"Kostohon minäki koito,
kostoksi, kovaosainen,
mittaelin miekkoani,
kannoin kaunista asetta
noilla Pohjolan pihoilla,
Pimentolan pientarilla
- surmaksi oman sukuni,
kateheksi kantajani!"
Katseleikse, käänteleikse:
näki jälkeä hitusen,
ruohossa rutistunutta,
kanervassa katkennutta.
Läksi tietä tietämähän,
ojelvoista oppimahan.
Tiehyt metsähän vetävi,
ojelvoinen ottelevi.
Vieri siitä virstan, toisen,
pakeni palasen maata
salon synkimmän sisähän,
korven kolkan kainalohon.
Näkevi salaisen saunan,
piilopirtin pikkaraisen
kahen kallion lomassa,
kolmen kuusen kulman alla
- siellä ehtoisen emonsa,
tuon on valtavanhempansa.
Siinä lieto Lemminkäinen
ihastui ikihyväksi.
Sanovi sanalla tuolla,
lausui tuolla lausehella:
"Ohoh äiti armahani,
oi emo, elättäjäni!
Viel' olet, emo, elossa,
vanhempani, valvehella,
kun jo luulin kuolleheksi,
kaiketi kaonneheksi,
miekalla menetetyksi,
keihä'ällä keksityksi!
Itkin pois ihanat silmät,
kasvon kaunihin kaotin."
Sanoi äiti Lemminkäisen:
"Viel' olen toki elossa,
vaikkapa piti paeta,
pistäitäni piilosalle
tänne synkkähän salohon,
korven kolkan kainalohon.
Suori Pohjola sotoa,
takajoukko tappeloa
vasten vaivaista sinua
ja kohti kovaosaista:
poltti huonehet poroksi,
kaikki kaatoi kartanomme."
Sanoi lieto Lemminkäinen:
"Oi emoni, kantajani!
Ellös olko milläkänä,
milläkänä, tuollakana!
Tuvat uuet tehtänehe,
paremmat osattanehe,
Pohjola so'ittanehe,
Lemmon kansa kaattanehe."
Siitä äiti Lemminkäisen
itse tuon sanoiksi virkki:
"Viikon viivyit, poikueni,
kauan, Kaukoni, elelit
noilla mailla vierahilla,
aina ouoilla ovilla,
niemellä nimettömällä,
saarella sanattomalla."
Virkkoi lieto Lemminkäinen,
sanoi kaunis Kaukomieli:
"Hyvä oli siellä ollakseni,
lempi liehaellakseni.
Puut siellä punalle paistoi,
puut punalle, maat sinelle,
hopealle hongan oksat,
kullalle kukat kanervan.
Siell' oli mäet simaiset,
kalliot kananmunaiset;
mettä vuoti kuivat kuuset,
maitoa mahot petäjät,
aian nurkat voita lypsi,
seipähät valoi olutta.
"Hyvä oli siellä ollakseni,
armas aikaellakseni.
Siitä oli paha elämä,
siitä outo ollakseni:
pelkäsivät piikojansa,
luulivat lutuksiansa,
noita kehnon kellukoita,
paholaisen pallukoita
pahasti piteleväni,
ylimäärin öitsiväni.
Minä piilin piikasia,
varoin vaimon tyttäriä,
kuin susi sikoja piili,
havukat kylän kanoja."

Kolmaskymmenes runo

Ahti poika, aino poika,
lieto poika Lemminkäinen
aamulla ani varahin,
aivan aika-huomenessa
astuihen alusmajoille,
läksi laivavalkamoille.
Siinä itki puinen pursi,
hanka rauta haikeroitsi:
"Mi minusta laatimasta,
kurjasta kuvoamasta!
Ei Ahti sotia soua
kuunna, kymmennä kesänä
hopeankana halulla,
kullankana tarpehella."
Se on lieto Lemminkäinen
iski purtta vanttuhulla,
kirjasuulla kintahalla.
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Elä huoli, hongan pinta,
varpelaitainen, valita!
Vielä saat sotia käyä,
tappeloita tallustella:
lienet täynnä soutajia
päivän huomenen perästä."
Astuvi emonsa luoksi,
itse tuon sanoiksi virkki:
"Et nyt itkene, emoni,
valittane, vanhempani,
jos menen johonkuhunki,
suorime sotatiloille.
Juohtui juoni mieleheni,
tuuma aivohon osasi
kaatakseni Pohjan kansa,
kostoakseni katalat."
Emo estellä käkesi,
varoitteli vaimo vanha:
"Ellös menkö, poikaseni,
noihin Pohjolan sotihin!
Siellä surmasi tulevi,
kuolemasi kohtoavi."
Mitä huoli Lemminkäinen!
Toki mietti mennäksensä,
lähteäksensä lupasi.
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Mistä saisin miehen toisen,
sekä miehen jotta miekan
Ahille soan avuksi,
liioin voivalle lisäksi?
"Onpa Tiera tieossani,
Kuura kuulemaisissani!
Siitä saanen miehen toisen,
sekä miehen jotta miekan
Ahille soan avuksi,
liioin voivalle lisäksi."
Kulkevi kylitse tuonne,
teitse Tieran kartanohon.
Sanoi sinne saatuansa,
toimitteli tultuansa:
"Tieraseni, tiettyiseni,
armaiseni, ainoiseni!
Tokko muistat muinaistamme,
entistä elämätämme,
kun ennen kahen kävimme
suurilla sotatiloilla?
Ei ollut sitä kyleä,
kuss' ei kymmenen taloa;
ei ollut sitä taloa,
kuss' ei kymmenen urosta;
ei ollut sitä urosta
eikä miestä melkeätä,
kuta emme kaatanehet
ja kahen kapistanehet."
Iso päätyi ikkunassa
keihäsvartta vuolemassa,
emo aitan kynnyksellä
kirnua kolistamassa,
veljekset veräjän suussa
laitioita laatimassa,
sisarekset sillan päässä
vaippoja vanuttamassa.
Virkkoi iso ikkunasta,
emo aitan kynnykseltä,
veljekset veräjän suusta,
sisarekset sillan päästä:
"Ei Tiera sotahan joua,
Tieran tuura tappelohon!
Tiera on tehnyt kuulun kaupan,
ikikaupan iskenynnä:
vast' on nainut naisen nuoren,
ottanut oman emännän;
viel' on nännit näppimättä,
rinnat riuahuttamatta."
Tiera päätyi kiukahalla,
Kuura uunin korvasella:
jalan kenki kiukahalla,
toisen pankon partahalla,
veräjällä vyöteleikse,
ulkona kävysteleikse.
Tempoi Tiera keihä'änsä;
ei ole keiho suuren suuri
eikä keiho pienen pieni,
keiho keskikertahinen:
heponen sulalla seisoi,
varsa vaapui lappealla,
susi ulvoi suoverolla,
karhu karjui naulan tiessä.
Sylkytteli keihoansa,
sylkytteli, nyrskytteli:
sylen syöksi keihäsvartta
peltohon saviperähän,
nurmehen nukattomahan,
maahan mättähättömähän.
Työnti Tiera keihä'änsä
Ahin keihojen keselle,
sekä läksi jotta joutui
Ahille soan avuksi.
Siitä Ahti Saarelainen
lykkäsi venon vesille
kuni kyyn kulon-alaisen
eli käärmehen elävän.
Läksi luoen luotehesen
tuolle Pohjolan merelle.
Silloin Pohjolan emäntä
Pakkasen pahan lähetti
tuolle Pohjolan merelle,
ulapalle aukealle.
Itse tuon sanoiksi virkki,
sekä käski jotta lausui:
"Pakko poika pienokainen,
oma kaunis kasvattini!
Lähe tuonne, kunne käsken,
kunne käsken ja kehoitan!
Kylmä veitikän venonen,
pursi lieto Lemminkäisen
selvälle meren selälle,
ulapalle aukealle!
Kylmä itseki isäntä,
jää'ä veitikkä vesille,
jottei pääse päivinänsä,
selviä sinä ikänä,
kun en pääsne päästämähän,
kerinne kehittämähän!"
Pakkanen pahansukuinen
ja poika pahantapainen
läksi merta kylmämähän,
aaltoja asettamahan.
Jopa tuonne mennessänsä,
maata matkaellessansa
puut puri lehettömäksi,
heinät helpehettömäksi.
Sitte sinne saatuansa
meren Pohjan partahalle,
äärettömän äyrähälle,
heti yönä ensimäisnä
lahet kylmi, lammet kylmi,
meren rannat rapsutteli;
viel' ei merta kylmänynnä,
aaltoja asettanunna.
Pieni on peiponen selällä,
västäräkki lainehilla:
senki on kynnet kylmämättä,
pää pieni palelematta.
Äsken tuosta toisna yönä
jopa suureksi sukeutui,
heittihe hävyttömäksi,
kovin kasvoi kauheaksi.
Kylmi silloin täyen kylmän,
väki pakkasen paleli:
kylmi jäätä kyynäsvarren,
satoi lunta sauvan varren,
kylmi veitikän venehen,
Ahin laivan lainehille.
Aikoi kylmeä Ahinki,
jääteä jalon urohon;
jopa kynsiä kyseli,
anoi alta varpahia.
Siitä suuttui Lemminkäinen,
siitä suuttui ja pahastui;
tunki Pakkasen tulehen,
työnti rautarauniohon.
Käsin Pakkasen piteli,
kovan ilman kouristeli.
Sanovi sanalla tuolla,
lausui tuolla lausehella:
"Pakkanen, Puhurin poika,
talven poika hyyelmöinen!
Elä kylmä kynsiäni,
vaai varpahuisiani
eläkä koske korviani,
elä päätäni palele!
"Kyll' on sulla kylmämistä,
paljoki palelemista
ilman ihmisen ihotta,
emon tuoman ruumihitta:
kylmä soita, kylmä maita,
kylmä kylmiä kiviä,
palele vesipajuja,
pane haavan pahkuroita,
koivun kuoria kolota,
närehiä näykkäele,
elä ihmisen ihoa,
karvoja kavon tekemän!
"Kun et tuosta kyllin saane,
kylmä muita kummempia!
Kylmä kuumia kiviä,
palavoita paateroita,
rautaisia kallioita,
vuoria teräksisiä,
Vuoksen koskea kovoa,
Imatrata ilkeätä,
kurimuksen kulkun suuta,
kinahmia kauheata!
"Joko nyt sanon sukusi,
kuuluttelen kunniasi?
Tieänpä sinun sukusi,
tieän kaiken kasvantasi:
Pakkanen pajuilla syntyi,
kova ilma koivikolla
Pohjolan koan perässä,
Pimentolan pirtin päässä
ikiturmasta isosta,
emosta epattomasta.
"Kukas Pakkasen imetti,
kovan ilman kostutteli,
kun oli maammo maiotoinna,
emonen utaretoinna?
"Kyyhyt Pakkasen imetti,
kyy imetti, käärme syötti
nännillä nenättömillä,
utarella uuttomalla;
pohjaistuuli tuuitteli,
vilu ilma viihytteli
pahoilla pajupuroilla,
here'illä hettehillä.
"Sai poika pahantapainen,
tuli turmion-alainen.
Ei ollut nimeä vielä
pojalla epäpäöllä.
Pantihin nimi pahalle:
pantihinpa Pakkaseksi.
"Siitä aioilla ajeli,
risukoissa ripsutteli;
kesät heilui hettehissä,
suurimmilla suon selillä;
talvet mäiski männiköissä,
pelmusi petäjiköissä,
kolkkaeli koivikoissa,
lepiköissä leyhkäeli.
Kylmi puita ja pehuja,
tasoitteli tanteria,
puri puut lehettömäksi,
kanervat kukittomaksi,
pilvat hongista piristi,
laski lastut mäntylöistä.
"Joko nyt suureksi sukesit,
ylenit ylen ehoksi,
aioit kylmeä minua,
kohotella korviani,
alta jalkoja anella,
päältä kynsiä kysellä?
"Etp' on kylmäne minua,
et pahoin palellekana!
Tulen tungen sukkahani,
kekälehet kenkähäni,
hienot hiilet helmoihini,
panun alle paulojeni,
Pakkasen palelematta,
kovan ilman koskematta.
"Tuonne ma sinun manoan
Pohjan pitkähän perähän.
Sitte sinne tultuasi,
kotihisi käytyäsi
kylmä kattilat tulelle,
hiilet uunin lietoselle,
käet naisen taikinahan,
poika neitosen povehen,
utarihin uuhen maito,
vatsahan hevosen varsa!
"Et sinä sitä totelle,
niin tuonne sinun manoan
Hiien hiilien sekahan,
Lemmon liesikiukahille.
Siellä tungeite tulehen,
asetu alasimelle
sepän panna paljallansa,
vasaralla valkkaella,
panna paljalla lujasti,
vasaralla vaikeasti!
"Et totelle tuotakana,
vääjänne väheäkänä,
vielä muistan muunkin paikan,
arvoan yhen aluen:
vien suusi suven sijahan,
kielesi kesän kotihin,
jost' et pääse päivinäsi,
selviä sinä ikänä,
kun en tulle päästämähän
ja käyne kerittämähän."
Pakkanen, Puhurin poika,
jo tunsi tuhon tulevan;
alkoi armoa anella.
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Tehkämme sula sovinto
toinen ei toistansa viata
sinä ilmoisna ikänä,
kuuna kullan valkeana!
"Jos mun kuulet kylmäväksi,
toiste tuhmin liikkuvaksi,
niin tunge tulisijahan,
vaivuttele valkeahan,
sepän hiilien sekahan,
alle ahjon Ilmarisen!
Tahi vie suvehen suuni,
kieleni kesän kotihin,
etten pääse päivinäni,
selviä sinä ikänä!"
Siitä lieto Lemminkäinen
jätti laivan jäätehesen,
sotapurren puutoksehen,
itse eellehen menevi.
Tiera tuossa toisna miesnä
väänti veitikän jälessä.
Tallasi tasaista jäätä,
sileätä siuotteli.
Astui päivän, tuosta toisen;
päivänäpä kolmantena
jo näkyvi Nälkäniemi,
kylä kurja kuumottavi.
Astui alle niemen linnan.
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Onko linnassa lihoa
ja kalaista kartanossa
urohille uupuneille,
miehille väsynehille?"
Ollut ei linnassa lihoa,
ei kalaista kartanossa.
Virkkoi lieto Lemminkäinen,
sanoi kaunis Kaukomieli:
"Tuli, polta tuhma linna,
vesi vieköhön mokoman!"
Itse eistyvi etemmä,
ylös korpehen kohosi,
matkoille majattomille,
teille tietämättömille.
Siitä lieto Lemminkäinen,
tuo on kaunis Kaukomieli,
keritsi kiveltä villat,
katkoi karvat kalliolta,
suoritteli sukkasiksi,
kiirehteli kintahiksi
vilun suurihin sijoihin,
Pakkasen palelemihin.
Läksi tietä tietämähän,
ojelvoista oppimahan:
tiehyt metsähän vetävi,
ojelvoinen ottelevi.
Virkkoi lieto Lemminkäinen,
sanoi kaunis Kaukomieli:
"Ohoh Tiera veikkoseni!
Jo nyt jou'uimme johonki,
kuuksi päiväksi kululle,
ilman rannallen iäksi!"
Tiera tuon sanoiksi virkki,
itse lausui, noin nimesi:
"Kostohonpa, koito raukat,
kostohon, kovaosaiset,
saimme suurehen sotahan
pimeähän Pohjolahan
- oman hengen heitteheksi,
itsemme ikimenoksi
näillä paikoilla pahoilla,
teillä tietämättömillä.
"Emme tuota tunnekana,
emme tunne, emme tieä,
mikä tie vetävi meiät,
kuka juoni juohattavi
kuolemahan korven päähän,
kaatumahan kankahalle,
korppien kotisijoille,
variksien vainioille.
"Siinä korpit siirtelevät,
linnut liiat kantelevat:
saavat lintuset lihoa,
varikset varia verta,
korpit noukan kostuketta
meiän, raukan, raaoistamme;
luumme luovat rauniolle,
kantavat kivikarille.
"Ei tieä emo poloinen
eikä kantaja katala,
missä liikkuvi lihansa,
vierevi oma verensä,
onko suuressa soassa,
tasapäässä tappelossa,
vaiko suurella selällä,
lakehilla lainehilla,
vai käypi käpymäkeä,
vaelsi varvikkosaloa.
"Ei emo mitänä tieä
poloisesta poiastansa:
emo tiesi kuolleheksi,
kantaja kaonneheksi.
Noinpa itkevi emoni,
valittavi vanhempani:
'Tuoll' on poikani, poloisen,
tuolla, vaivaisen, varani
Tuonen toukojen panossa,
Kalman maien karhinnassa.
Saapi nyt minun pojalta,
minun, laiton, lapseltani,
saapi jouset jouten olla,
jalot kaaret kuivaella,
lintuset hyvin lihota,
pyyt lehossa pyrhistellä;
kontiot kovin elellä,
peurat pellon piehtaroia.'"
Virkkoi lieto Lemminkäinen,
sanoi kaunis Kaukomieli:
"Niin on, niin, emo poloinen,
niinpä, kantaja katala!
Kasvatit kanoja parven,
koko joukon joutsenia:
tuli tuuli, niin hajotti,
tuli lempo, niin levitti,
yhet sinne, toiset tänne,
jonnekunne kolmannetki.
"Kyllä muistan muinaisenki,
arvoan ajan paremman,
kun kulimme kukkasina,
marjoina omilla mailla:
moni katsoi muotohomme,
vartehemme valkotteli.
Ei kuin nyt tätä nykyä,
tällä inhalla iällä:
yks' on tuuli tuttujamme,
päivä ennen nähtyjämme;
senki pilvet peittelevät,
satehet salaelevat.
"Vaan en huoli huolimahan,
suuresti sureksimahan,
jos immet hyvin eläisi,
kassapäiset kalkettaisi,
naiset kaikki naurusuulla,
mesimielin morsiamet,
ikävissä itkemättä,
huolihin häviämättä.
"Viel' ei meitä noiat noiu,
noiat noiu, näe näkijät
näille teille kuolevaksi,
matkoille masenevaksi,
nuorena nukahtavaksi,
verevänä viereväksi.
"Minkä noiat noitunevat,
kunka nähnevät näkijät,
kotihinsa koitukohon,
majahansa maatukohon!
Noitukohot itsiänsä,
laulakohot lapsiansa,
sukuansa surmatkohot,
heimoansa herjatkohot!
"Ei ennen minun isoni
eikä valtavanhempani
nouatellut noian mieltä,
lahjoitellut lappalaista.
Noin sanoi minun isoni,
noin sanon minä itseki:
varjele, vakainen Luoja,
kaitse, kaunoinen Jumala,
auta armokourallasi,
väkevällä vallallasi
miesten mielijuohtehista,
akkojen ajatuksista,
pakinoista partasuien,
pakinoist' on parratointen!
Ole ainaisna apuna,
vakaisena vartijana,
ettei poika pois tulisi,
emon tuoma erkaneisi
Luojan luomalta la'ulta,
Jumalan sukeamalta!"
Siitä lieto Lemminkäinen,
itse kaunis Kaukomieli,
laati huolista hevoset,
murehista mustat ruunat,
päitset päivistä pahoista,
satulat salavihoista.
Hyppäsi hyvän selälle,
hyvän laukin lautasille;
ajoa ramuttelevi
Tieran tuttavan keralla.
Ajoi rannat raskutellen,
hiekkarannat herskytellen
luoksi ehtoisen emonsa,
tykö valtavanhempansa.
Siihen Kaukoni kaotan
virrestäni viikommaksi,
Tieran tielle toimittelen
kotihinsa kulkemahan.
Itse virren vierähytän,
panen toiselle tolalle.

Yhdesneljättä runo

Kasvatti emo kanoja,
suuren joukon joutsenia.
Kanat aialle asetti,
joutsenet joelle saattoi.
Tuli kokko, niin kohotti,
tuli haukka, niin hajotti,
siipilintu, niin sirotti:
yhen kantoi Karjalahan,
toisen vei Venäjän maalle,
kolmannen kotihin heitti.
Minkä vei Venäehelle,
siitä kasvoi kaupanmiesi;
minkä kantoi Karjalahan,
siitä se Kalervo kasvoi;
kunkapa kotihin heitti,
se sikesi Untamoinen
ison päiviksi pahoiksi,
emon mielimurtehiksi.
Untamoinen verkot laski
Kalervon kalavetehen;
Kalervoinen verkot katsoi,
kalat konttihin kokosi.
Untamo, utala miesi,
sepä suuttui ja vihastui.
Teki soan sormistansa,
kämmenpäistänsä keräjät,
toran nosti totkusilta,
artin ahvenmaimasilta.
Torelivat, tappelivat,
eikä voita toinen toista:
minkä toistansa tokaisi,
sen sai itse vastahansa.
Jopa tuosta toisen kerran,
kahen, kolmen päivän päästä
Kalervoinen kauran kylvi
Untamon tuvan ta'aksi.
Untamolan uljas uuhi
söi Kalervon kaurakylvön.
Kalervoisen kärtsä koira
repi uuhen Untamolta.
Untamo uhittelevi
Kalervolle veljellensä,
surmata su'un Kalervon,
lyöä suuret, lyöä pienet,
koko kansan kolhaella,
tuvat polttoa poroksi.
Laittoi miehet miekka vyölle,
urohot ase kätehen,
pojat pienet piikki vyölle,
kaunot kassara olalle;
läksi suurehen sotahan
vasten veljeä omoa.
Kalervoisen kaunis minjä
istui ikkunan lähellä.
Katsoi ulos ikkunasta,
sanan virkkoi, noin nimesi:
"Onko tuo savu sakea
vai onpi pimeä pilvi
noien peltojen perillä,
kujan uuen ulkopäässä?"
Ei ollut ume umakka
eikäpä savu sakea:
ne oli Untamon urohot,
tulla suorivat sotahan.
Tuli Untamon urohot,
saivat miehet miekka vyöllä.
Kaatoivat Kalervon joukon,
su'un suuren surmasivat,
talon polttivat poroksi,
tasoittivat tantereksi.
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Kalevala - 16
  • Parts
  • Kalevala - 01
    Total number of words is 2912
    Total number of unique words is 1900
    13.4 of words are in the 2000 most common words
    19.7 of words are in the 5000 most common words
    24.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kalevala - 02
    Total number of words is 2953
    Total number of unique words is 1667
    13.7 of words are in the 2000 most common words
    20.2 of words are in the 5000 most common words
    24.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kalevala - 03
    Total number of words is 2970
    Total number of unique words is 1743
    16.2 of words are in the 2000 most common words
    21.8 of words are in the 5000 most common words
    27.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kalevala - 04
    Total number of words is 2979
    Total number of unique words is 1703
    14.8 of words are in the 2000 most common words
    20.9 of words are in the 5000 most common words
    24.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kalevala - 05
    Total number of words is 2966
    Total number of unique words is 1810
    15.4 of words are in the 2000 most common words
    21.5 of words are in the 5000 most common words
    25.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kalevala - 06
    Total number of words is 2949
    Total number of unique words is 1744
    14.4 of words are in the 2000 most common words
    20.4 of words are in the 5000 most common words
    24.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kalevala - 07
    Total number of words is 2961
    Total number of unique words is 1660
    15.0 of words are in the 2000 most common words
    21.0 of words are in the 5000 most common words
    24.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kalevala - 08
    Total number of words is 2911
    Total number of unique words is 1908
    13.1 of words are in the 2000 most common words
    18.9 of words are in the 5000 most common words
    22.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kalevala - 09
    Total number of words is 2995
    Total number of unique words is 1639
    14.9 of words are in the 2000 most common words
    21.2 of words are in the 5000 most common words
    25.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kalevala - 10
    Total number of words is 2951
    Total number of unique words is 1863
    13.8 of words are in the 2000 most common words
    19.0 of words are in the 5000 most common words
    23.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kalevala - 11
    Total number of words is 2968
    Total number of unique words is 2046
    12.7 of words are in the 2000 most common words
    18.2 of words are in the 5000 most common words
    21.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kalevala - 12
    Total number of words is 2949
    Total number of unique words is 1937
    12.7 of words are in the 2000 most common words
    17.5 of words are in the 5000 most common words
    21.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kalevala - 13
    Total number of words is 2959
    Total number of unique words is 1827
    13.4 of words are in the 2000 most common words
    19.3 of words are in the 5000 most common words
    23.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kalevala - 14
    Total number of words is 3016
    Total number of unique words is 1762
    15.5 of words are in the 2000 most common words
    22.9 of words are in the 5000 most common words
    26.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kalevala - 15
    Total number of words is 2999
    Total number of unique words is 1863
    14.7 of words are in the 2000 most common words
    21.9 of words are in the 5000 most common words
    26.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kalevala - 16
    Total number of words is 2900
    Total number of unique words is 1893
    12.5 of words are in the 2000 most common words
    18.1 of words are in the 5000 most common words
    22.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kalevala - 17
    Total number of words is 2997
    Total number of unique words is 1609
    15.0 of words are in the 2000 most common words
    21.6 of words are in the 5000 most common words
    25.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kalevala - 18
    Total number of words is 2990
    Total number of unique words is 1588
    15.1 of words are in the 2000 most common words
    21.3 of words are in the 5000 most common words
    26.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kalevala - 19
    Total number of words is 2930
    Total number of unique words is 1663
    14.7 of words are in the 2000 most common words
    20.2 of words are in the 5000 most common words
    24.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kalevala - 20
    Total number of words is 2962
    Total number of unique words is 1829
    14.4 of words are in the 2000 most common words
    21.5 of words are in the 5000 most common words
    25.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kalevala - 21
    Total number of words is 2930
    Total number of unique words is 1893
    14.2 of words are in the 2000 most common words
    20.3 of words are in the 5000 most common words
    24.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kalevala - 22
    Total number of words is 2957
    Total number of unique words is 1692
    14.5 of words are in the 2000 most common words
    21.1 of words are in the 5000 most common words
    25.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kalevala - 23
    Total number of words is 2523
    Total number of unique words is 1543
    16.2 of words are in the 2000 most common words
    23.0 of words are in the 5000 most common words
    26.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.