Kaksi partiopoikaa - 15

Total number of words is 3817
Total number of unique words is 1912
23.9 of words are in the 2000 most common words
32.7 of words are in the 5000 most common words
37.6 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.

Pesimäaika oli nyt ohi samoin kuin lauluaikakin; lintuja sen
vuoksi näki entistä vähemmän, mutta jokien kuivumisen takia oli
uimalammikkoon keskittynyt sitä enemmän elämää. Aitaa oli siirretty
sen verran, että karja pääsi toisesta päästä juomaan, mutta alapää
oli hyvässä turvassa sen kömpelöiltä sorkilta, ja siellä oli
runsaasti monenlaisia metsäneläimiä.
Piisameja näkyi joka ilta tyynessä lammikossa, ja syvemmissä
osissa oli runsaasti kaloja. Vaikka ne olivat pieniä, niin niitä
oli niin runsaasti ja ne olivat niin ahnaita ottamaan onkeen, että
kalanpyynnistä tuli mainio urheilu, ja useamman kuin yhden hyvän
aterian intiaanit lammikostaan saivat. Joka päivä keksittiin jotakin
uutta. Sam oli läheisellä vainiolla keksinyt toisen murmelinkin,
jonka hengestä oli luvattu raha. Jäniksiä alkoi yön aikana käydä
leirillä, varsinkin valoisina kuutamoöinä, ja viime aikoina he
olivat usein kuulleet riitaista nalkuttavaa haukkumista, jota Kaleb
sanoi ketun ääneksi, "luultavasti sama vanha veijari, joka asustaa
Callahanin metsässä".
Ontossa niinipuussa asuva harmaa kissa oli yhä mielenkiintoinen.
Pojat kävivät säännöllisesti sitä matkan päästä tarkastelemassa,
mutta pätevät syyt estivät heitä kovin lähelle menemästä. Ensinnäkään
he eivät tahtoneet sitä säikäyttää; toiseksi he tiesivät, että jos
he olisivat menneet liian lähelle, se olisi häikäilemättä hyökännyt
heidän kimppuunsa.
Yksi Janin tärkeimpiä kokemuksia oli tämä: _metsässä näkee enimmän,
kun on hiljaa_. Odottamisen suurin vaikeus oli siinä, millä saada
aikansa kulumaan, ja piirtämisen hän huomasi parhaaksi apukeinoksi.
Lukeminenkin olisi käynyt laatuun, jos olisi ollut kirjoja, ei
kuitenkaan yhtä hyvin kuin piirtäminen, sillä lukiessa silmät
ovat kiintyneet kirjaan eivätkä metsään ja valkoisten lehtien
käänteleminen on omiaan säikyttämään metsän arkoja asukkaita.
Jan käytti siten monta tuntia piirrelläkseen kaikenlaisia esineitä
lammen rannoilta.
Hänen eräänä päivänä istuessaan sen reunalla hyppäsi vedestä mutukala
ja sieppasi suuhunsa kärpäsen. Melkein paikalla pysähtyi sen päälle
ilmaan ohikiitävä kuningaskalastaja, räpytti siipiään, syöksyi alas,
kohosi taas ilmaan nokassaan mutu, lensi oksalle saalistaan syömään,
mutta tuskin oli sinne päässyt, ennen kuin paksusta puusta livahti
esiin kanahaukka, iski molemmat kouransa kuningaskalastajaan ja
painoi sen alas äyrästä vastaan -- tuossa tuokiossa haukka olisi
saaliinsa tappanut, ellei äyrään kolosta samalla olisi töytäissyt
esiin pitkä ruskea olento, joka hyökkäsi tappelevien kimppuun ja
silmänräpäyksessä muutti koko tilanteen. Kaikki kolme tappelijaa
kimposivat erilleen, haukka vasemmalle, kuningaskalastaja oikealle,
mutu takaisin lampeen, ja minkki jäi rannalle suu täynnä höyheniä ja
sangen tyhmistyneen näköisenä. Sen seistessä siinä untuvia kuonostaan
ravistellen hiipi pensaikon kautta rantaa kohti toinen eläin -- vanha
harmaa kissa. Minkki rypisti kuonoaan, näytti terävät hammasrivinsä
ja ärisi vimmatusti, mutta peräytyi samalla puunjuurien suojaan.
Kissa niuhisti korvansa; pörhisti selkä- ja häntäkarvansa; kyyristyi
palavin silmin ja hännänpäätään leiskutellen ja vastasi minkin
ärinään matalalla murinalla. Minkki ilmeisestikin uhkasi kissalle
"äkkikuolemaa", mutta tämä ei tehnyt mirriin suurtakaan vaikutusta.
Minkki peräytyi kauemmaksi juurien taa, kunnes ei näkynyt muuta kuin
sen silmäin vihreä hehku; kissa sen sijaan kulki rauhallisin askelin
sen piilopaikan ohi ja lähti omiin hommiinsa. Juurien alla ärinä
vähitellen lakkasi, ja vihollisen matkoihinsa mentyä minkki sukelsi
veteen ja katosi näkyvistä.
Nämä molemmat eläimet joutuivat toisenkin kerran vastakkain,
kuten Jan sattui piilopaikastaan suureksi ilokseen näkemään. Hän
oli kuullut vikkelän veteen lupsahduksen, mutta ei ääntä kohti
vilkaistessaan enää nähnyt muuta kuin rantaan tulevat, avartuvat
renkaat. Sitten vedenpinta rikkoutui kaukana lammen yläpäässä. Sinne
ilmestyi ruskea täplä, joka taas katosi. Ilmestyi kohta toinenkin
kadotakseen samalla tavalla kuin ensimmäinenkin. Myöhemmin piisami
kömpi rannalle, taapersi parikymmentä jalkaa eteenpäin, hyppäsi
taas veteen, ui alaspäin, nousi toiselle rannalle ja ryömi ilmassa
riippuvien juurien alle. Minuutin kuluttua ilmestyi minkki karvat
pitkin ruumista liimautuneina, niin että se oli kuin nelijalkainen
käärme. Se sattui sille paikalle, jossa piisami oli noussut maalle,
seurasi jälkiä, kunnes ne olivat kadonneet, laukkasi sitten edes
takaisin pitkin rantaa, hyppäsi veteen, ui toiselle puolelle, ja
samosi pitkin toista rantaa. Lopulta se tapasi jäljet ja seurasi
niitä. Juurien alta kuului tappelua ja minkin ärinää, ja parin kolmen
minuutin kuluttua saalistaja tuli esiin vetäen piisamin ruumista
perässään. Se imi sen verta ja söi parhaillaan sen aivoja, kun harmaa
kissa jälleen ilmestyi näkyviin lammen rantaa astellen ja seisoi
äkkiä minkin edessä, ei kahdenkaan sylen päässä siitä.
Minkki huomasi vihollisensa, mutta ei yrittänytkään päästä pakoon. Se
seisoi etukäpälät saaliinsa päällä ja ärisi kissalle varoittavasti
ja uhmaavasti. Muutaman sekunnin siihen tuijotettuaan mirri hyppäsi
keveästi korkealle äyräälle, kulki minkin ohi, hyppäsi taas alas ja
jatkoi matkaansa rantaa pitkin ylöspäin.
Miksi minkki pelkäsi kissaa ensi kerralla ja kissa minkkiä
toisella? Jan arveli, että kissa tavallisesti olisi voittanut,
mutta että minkillä tällä kertaa oli oikeus puolellaan; se puolusti
omaisuuttaan, ja kissa, sen tietäen, vältti tappelua; sitä vastoin
sama kissa olisi tapellut vaikka tuhatta minkkiä vastaan, jos sen
olisi pitänyt puolustaa poikasiaan.
Nämä tapaukset eivät sattuneet samana päivänä, mutta kerromme ne
yhdessä, koska Jan aina jälkeenpäin kertoi ne yhdessä osoittaakseen,
että eläimillä on jonkinlainen käsitys oikeudesta ja vääryydestä.
Mutta myöhemmin Jan sai oppia tuntemaan piisamit toiseltakin
kannalta. Hän oli Samin kanssa tasoittelemassa alempaa multa-albumia
yöksi, kun puronuoman keskustaa sukkelaan läheni vuolas vesivirta,
vaikka se oli ollut enemmän kuin viikon aivan kuivilla.
-- Halloo, sanoi Tikka, -- mistäs tuo tulee?
-- Pato on puhjennut, sanoi Pikku Majava äänessään pelkoa.
Pojat juoksivat padolle ja tuota pikaa huomasivat, että oli oikein
arvattu. Vesi oli päässyt vuotamaan padon päitse, ja tarkempi
tutkimus osoitti, että kaiveleva piisamimyyrä oli siihen syynä.
Ei ollutkaan mikään pieni asia saada vuotoa tarkoin suljetuksi. Mutta
lapio teki tehtävänsä, ja taaja rivi paaluja ja vankka varustus
sitkeätä savea niiden takana sekä tukki vuodon että oli vielä takeena
siitä, että ainakin se kulma oli tulevaisuudessa suojattu.
Kuullessaan piisamin aikaansaaman vahingon Kaleb sanoi:
-- No nyt voitte arvata, miksi majavat aina ovat niin vihaisia
piisameille. Ne tietävät patojensa olevan vaarassa ja tappavat siksi
kaikki tapaamansa piisamit.
Harvoin Pikku Majava katseli tuntiakaan näkemättä suossa jotakin
mielenkiintoista. Muut soturit eivät olleet niin kärsivällisiä, että
olisivat malttaneet kylliksi odottaa, eivätkä he kyenneet itseään
piirustamalla huvittamaan.
Jan teki useita piiloja sellaisiin paikkoihin, missä hän luuli
parhaiten näkevänsä eläimiä. Heti padon alapuolella oli pieni
allikko, jossa vilisi monenlaisia jokiäyriäisiä ja nauhamaisia
ankeriaita houkutellen paikalle kuningaskalastajia ja variksia, ja
pieni pilkullinen rantasipi keikutteli pyrstöään padon toisella
selällä tai myöhemmin iltapäivällä alati läsnä oleva piisamimyyrä
ryömi laakealle kivelle ja istui siinä kuin karvalakki. Joen
kanjonissa oli toinen hyvä piilopaikka, mutta kaikkein paras oli
lammen yläpää siitä yksinkertaisesta syystä, että sinne näkyi enemmän
erilaista maastoa. Ensinnä lammikko piisamimyyrineen, jota vaanimassa
silloin tällöin näkyi minkki, sitten pieni suo, joka siinä oli aina,
mutta joka nyt oli melkoisesti laajentunut veden paisumisen johdosta.
Siinä asui joku peltohiiri ja pari kaislarääkkää. Aivan lähellä oli
sankka metsä, jossa toisinaan näki sepelpyitä ja mustia oravia.
Jan piirteli siellä eräänä päivänä hemlokin runkoa saadakseen
odotusaikansa kulumaan ja siitäkin syystä, että oli ruvennut
pitämään tästä vanhasta puusta. Hän ei koskaan piirtänyt piirtämisen
suoman huvin vuoksi; vaan hänet sai aina sitä tekemään rakkaus
siihen esineeseen, jota hän kuvasi. Mustan ja valkoisen kirjava
amerikkalainen puukiipijä oli kuin lisko kiivennyt puunrunkoa pitkin
näkyviin. Untuvatikka oli kaivanut puusta madon niin suurella
vaivalla, että se useimpien lintujen mielestä olisi ollut riittämätön
vaivanpalkka tusinastakin madosta. Tsipmunkki (maaorava) tuli
vähitellen yhä lähemmäksi ja lähemmäksi, kunnes juoksi hänen jalkansa
poikki, säikähti ja karkasi sitten pois rähisten ja kauhistuneena
omasta rohkeudestaan; ja vihdoin vikitti siinä huimapää pieni
mustalakkitiaiskoiras jatkuvaa kevätlauluaan, ikään kuin niin
mielettömän nurinkurinen väite olisi ketään huvittanut, ja vihantain
lehväin keskeltä hyppäsi lammen rannalle äänettä ruskea karvatukko,
loikkasi kapean lahden poikki jalkaansa kastamatta, pysähtyi kerran
tai pari, istuutui sitten harvahkon lehdon keskelle kaikkien
nähtäväksi -- jänis. Se istui niin kauan ja niin hiljaa, että Jan
ensin piirsi sen kuvan, johon kului kolme tai neljä minuuttia, ja
sitten otti taskusta kellonsa ja laski kolme minuuttia, ennen kuin
se viimein lähti liikkeelle. Nyt se söi jonkin aikaa, ja Jan koetti
laatia luettelon, mitä kasveja se söi, mitä karttoi, mutta ei voinut
sitä kovinkaan varmasti tehdä.
Paikalle pyrähti meluava kultasiipitikka ja istahti aivan lähelle
kuivalle oksalle. Jänis asettui vähäksi aikaa aivan liikkumattomaksi,
mutta tikan tuntomerkit oli helppo lukea, ja jussi oli jo ammoin
oppinut ne tuntemaan ystävän virkapuvuksi, joten se siis jatkoi
ateriaansa eikä ollut huomaavinaankaan, kun kultasiipitikka lensi
matkoihinsa. Lensi siitä ylitse varis, lensi toinenkin. "Eikö mitä;
ei niistä hätää mitään." Valitti metsässä punaolkahaukka; jänis kuuli
sen äänen, mutta punaolka ei ole vaarallinen, ja jänis tiesi sen.
Suuri haukka, jolla oli _punainen pyrstö_, liiteli ääneti kehiään
lehdon yläpuolella, ja jänis paikalla tunsi jäätävää pelkoa. Se
samainen punainen pyrstö oli pelätyn vihollisen tunnusmerkki. Kuinka
hyvin pupu oli oppinut ne kaikki tuntemaan!
Apila houkutteli sitä syömään oikein vankan aterian, minkä jälkeen
se hyppäsi keskelle lehtoa ruohikkoon ja muutti siinä itsensä
sammalmättääksi upottaen koipensa karvain sisään, laskien korvansa
pitkin selkää kuin tyhjän hansikasparin tai pari pyöristettyä päreen
laikkaa. Sieraimien lipatus harveni ja pupu näytti nukahtaneen
auringon viimeisissä lämpimissä säteissä. Jan oli kovin utelias
näkemään, olivatko sen silmät auki vai kiinni. Hänelle oli näet
kerrottu, että jänikset nukkuvat avosilmin, mutta matka oli niin
pitkä, ettei hän voinut sitä varmaan nähdä. Kaukoputkea hänellä
ei ollut eikä Guikaan ollut paikalla, niin että tämä kysymys jäi
avoimeksi.
Polulta olivat päivänpaisteen viimeiset läikät kadonneet ja lampi
oli kokonaan länsirannan puiden varjossa, johon se näki auringon
punoittaen laskevan, ja viirirastas liverteli _viri -- viri --
viiriään_ puronvarressa seljatiheikössä, kun samassa eräs muita
isompi eläin ilmestyi kauas polun päähän ja ääneti hiipi Jania
kohti. Se piti päätään matalalla, eikä hän voinut erottaa, mikä se
oikein oli. Sen muutamaksi sekunniksi seisahtuessa Jan kostutti
sormensa suussaan ja kohotti sen ilmaan. Se puoli, jostapäin eläin
lähestyi, tuntui hieman kylmemmältä, heikko tuulenhenki puhalsi siis
sieltäpäin, joten hän ei joutuisi ilmi. Eläin lähestyi yhä, näytti
suurenevan, kääntyi hiukan toiselle puolelle, ja silloin Jan suiposta
kuonosta ja korvista ja tuuheasta hännästä selvään näki, ettei se
ollutkaan vähempi kuin kettu, sama luultavasti, joka oli usein öisin
haukuskellut leirin lähettyvillä.
Se juoksi viistoon ohi tietämättä mitään väijyvästä pojasta enempää
kuin torkkuvasta jäniksestäkään, mutta silloin Jan, vain paremmin
nähdäkseen tämän viekastelijan, nosti kätensä selkäpuolen suunsa
eteen ja imemällä synnytti pientä ääntä kuin hiiren vikinää,
suloisinta soitantoa, mahtavinta lumoa nälkäiselle ketulle, joka
siitä nopeaan kuin leimaus kääntyi suunnastaan. Hetken se seisoi pää
pystyssä täynnään hallittua voimaa ja jännitystä; uudelleen vikinää
-- se palasi verkalleen takaisin ääntä kohti ja niin tehdessään kulki
Janin ja jäniksen välistä. Se oli kulkenut pupujussin vanhain jälkien
poikki välittämättä niistä mitään, mutta nyt tuulenhenki kantoi uutta
houkuttelevaa hajua sen nokkaan. Heti kettu luopui hiiren ajosta --
kuka metsämies hiirestä välittäisi, kun on isoa riistaa tiedossa --
ja alkoi varovasti siroin liikkein hiipiä kohti jänistä, jota se
ei ollut edes nähnyt. Mutta nenä oli sen paras opas. Se risteili
vastatuuleen astuen jalkansa mitä huolellisimmin ja kohottaen
kuonoaan kuin ajokoira.
Joka askelella se lähestyi pupua, joka nukkui tai oli nukkuvinaan
ruohopehkossa. Jan aprikoi itsekseen, eikö olisi ollut paras huutaa
ja tehdä loppu tuosta hiipimisestä, ennen kuin jäniksen kävisi
hullusti, mutta luonnontutkijana häntä halutti nähdä koko juttu
loppuun saakka saadakseen tietää, millä tavalla kettu saaliinsa
tavoittaisi. Herra punaturkki oli nyt neljän ja puolen metrin
päässä ruohikosta, eikä harmaa karvatukko vain liikahtanut. Nyt
se oli kolmen ja puolen metrin päässä -- eikä vain liikahdusta;
kolmen metrin -- ja pupu näytti vain vetävän rauhallisia unia;
kahden ja puolen metrin -- ja nyt kettu näytti ensi kerran todella
näkevän uhrinsa. Janin oli vaikea pidättää huutamasta varoitusta;
ei enää täyttä kahtakaan metriä -- kettu ilmeisestikin valmistautui
loppuhyppyyn.
-- Voinko sallia sitä? Janin sydän sykki kiivaasti.
Kettu sovitteli käpäliään paremmin maahan, kokosi kaikki voimansa
ja sitten ääneti, mutta julmaa tarmoa osoittaen loikkasi suoraan
nukkuvan jäniksen niskaan. Nukkuvan? Johan nyt! Ei sinnepäinkään!
Pupulla oli omat konstinsa. Samassa silmänräpäyksessä kun kettu
ponnahti, se yhtä suurella voimalla hyppäsi vastakkaiseen suuntaan ja
jatkoi näitä merkillisiä eksytyshyppyjään niin sukkelaan, ettei silmä
voinut niitä seurata. Suotta kettu yritti olla vielä sukkelampi,
sillä nämä ihmeelliset sivuhypyt ovat jäniksen voima ja ketun
heikkous; ja pupu loikki -- hypp-hypp -- tiheikköön ja meni menojaan,
ennen kuin kettu sai raskaammalle ruumiilleen minkäänlaista vauhtia.
Jos jänis olisi ponnistanut pakoon paikalla, kun näki ketun tulevan,
niin se ehkä olisi turmiokseen ilmaissut itsensä; jos se olisi
karannut suoraan poispäin, kun kettu hyppäsi sen kimppuun, niin
kettu olisi kolmella tai neljällä loikkauksella saanut sen kiinni,
sillä vihollinen oli silloin täydessä vauhdissa; mutta aikansa
odottamalla se oli välttänyt vaaraa niin kauan kuin suinkin, ja kun
vaara kuitenkin tuli eteen, se pelasti itsensä ainoalla mahdollisella
tempulla, ja siitäpä johtuu, että se "vihannassa metsässä elää vielä
tänä päivänäkin".
Ketun oli lähdettävä muualta illallistaan etsimään, ja Jan palasi
leiriin sangen mielissään siitä, että metsä jälleen oli ilmaissut
hänelle salaisuuksiaan.


XII
INTIAANIEN MERKEISTÄ JA EKSYMISESTÄ

-- Mitä te tarkoitatte intiaanien merkeillä, herra Clark?
-- Melkein mitä tahansa, mistä näkee, että intiaaneja on
lähettyvillä: mokkasiinin jälkiä, savun hajua, taitettua oksaa,
kylää, kahta päällekkäin pantua kiveä taikka poltettua valkoisten
siirtokuntaa, josta on päänahat viety -- ne ovat kaikki intiaanien
merkkejä. Ne kaikki tarkoittavat jotakin, ja intiaanit lukevat niitä
ja tekevät niitä, aivan samalla tavalla kuin sinä kirjoitat.
-- Muistatteko, että sanoitte meille kolmen savun merkitsevän sitä,
että te palasitte kotiin päänahkoja tuoden?
-- Kyllä muistan; mutta eivät ne oikeastaan sitä merkitse. Ne
merkitsevät "hyviä uutisia" -- nimittäin toisten heimojen kesken. Eri
heimojen keskuudessa niillä on vähän eri merkitys.
-- Entä mitä merkitsee yksi savu?
-- Tavallisesti vain että "leiri on täällä".
-- Entä kaksi savua?
-- Kaksi savua merkitsee "_vastuksia_" -- voi merkitä, että "_olen
eksynyt_".
-- Se pitää muistaa; kaksi eksymistä ja vastuksia.
-- Kolme tietää hyviä uutisia. _Epätasaiset luvut tietävät onnea_.
-- Mitäs neljä?
-- Sitä tuskin milloinkaan käytetään. Jos minä näkisin leirissä neljä
savua, niin arvaisin, että on tekeillä _jotakin suurta_ -- ehkä suuri
neuvosto koolla.
-- Entä jos näkisitte viisi savua, mitä silloin ajattelisitte?
-- Minä ajattelisin, että kuka hullu on sytyttänyt koko kylän tuleen,
vastasi Kaleb naurahtaen.
-- Te vast'ikään sanoitte, että jos kaksi kiveä on päällekkäin, niin
sekin on merkki. Mitä se merkitsee?
-- En minä tietysti voi puhua kaikkien intiaanien puolesta. Toiset
ilmaisevat sillä yhtä, toiset toista. Mutta kun lännessä pannaan
kaksi kiveä päällekkäin, niin se merkitsee "tämä on polku"; ja jos on
pieni kivi niiden molempien oikealla puolella, niin se tietää, että
"tässä me poikkesimme oikealle". Jos on kolme kiveä päällekkäin, niin
se merkitsee "tämä on kyllä oikea polku" ja "erikoisen huomattavaa"
tai "pidä varasi"; ja kasa kokoon heitettyjä kiviä tietää "me
majailimme tässä, koska yksi oli sairas". Niillä kivillä sairaalle
oli valmistettu höyrykylpy.
-- No mutta mitä intiaanit tekisivät, ellei olisi kiviä ollenkaan?
-- Metsässäkö tarkoitat?
-- Niin, taikka avaralla preerialla.
-- Minä olen melkein unohtanut, siitä on niin pitkä aika, mutta
katsotaanpa, ja Jan ahdisti Kalebia, ja Kaleb penkoi muistinsa
kätköistä, kunnes he saivat kokoon oikein yleisen merkkitaulun vaikka
Kaleb yhä varoitti, että "toiset intiaanit niitä käyttävät toisin".
Janin piti tietysti paikalla ruveta tekemään merkkitulta, mutta hän
pettyi suuresti huomatessaan, ettei kukaan sataa askelta kauempaa
näkisi sellaista savua, koska se ei kohonnut puunlatvain yläpuolelle,
mutta Kaleb opetti nyt hänelle, mikä on ero kirkkaan tulen ja savun
välillä.
-- Ala kirkkaalla tulella, jotta saat kuumuutta, tukahduta se sitten
tuoreella ruoholla ja laholla puulla. Kas tuossa, nyt näet eron! Ja
paksu ja väärä savupatsas alkoi tupruta taivasta kohti paikalla kun
ruoho ja laho puu alkoivat kihistä hehkuvassa hiilloksessa.
-- Minä lyön vaikka vetoa, että tuo näkyy peninkulman päähän, jos
joku on korkealla paikalla katsomassa.
-- Ja minä lyön vetoa, että näkisin sen kahden peninkulman päästä,
naukui siihen Gui.
-- Herra Clark, oletteko koskaan eksynyt? jatkoi uupumaton kysyjä.
-- Olenpa tietenkin, ja useamman kuin yhden kerran. Jokainen joka
metsiin lähtee, varmaan kerran eksyykin.
-- Mitä -- intiaanitkin?
-- Tietenkin! Miksi ei? Ihmisiä nekin ovat, ja sen sanon, että jos
joskus kuulet jonkun kerskaavan, ettei hän ole milloinkaan eksynyt,
niin silloin tiedät, ettei hän ole koskaan ollut äitinsä esiliinan
nauhoista kaukana. Ei ole sitä ihmistä, joka ei eksyisi, mutta oikea
erämies löytää taas oikeaan; siinä se ero on.
-- Mitä te tekisitte, jos eksyisitte?
-- Riippuu siitä, missä se tapahtuisi. Jos se tapahtuisi semmoisessa
seudussa, jota en tunne, ja minulla olisi leirissä ystäviä, niin
parhaan taitoni mukaan takaisin pyrittyäni istuutuisin siihen
paikkaan ja tekisin kaksi savua. Mutta jos olisin aivan yksin,
niin tietysti koettaisin kulkea niin suoraan kuin suinkin siihen
suuntaan, joka minua parhaiten miellyttäisi, ja se on helppo asia,
jos aurinko tai tähdet ovat näkyvissä, mutta pilvisellä säällä se ei
käy päinsä. Ellei tunne maata, on paras seurata jonkin joen juoksua,
mutta en minä onneasi kiitä, jos sinun täytyy se tehdä, sillä se on
kaikkein pahinta käveltävää, mitä on maan päällä. Se kyllä varmasti
vie eksyneen jonnekin -- se estää kulkemasta piiriä -- mutta sillä
tavalla ei pääse päivässä kuin seitsemän tai kahdeksan kilometriä
eteenpäin.
-- Eikö suuntaa näe puunrungoilla kasvavasta sammalesta?
-- _Ei!_ Koetapas kerran, niin saat nähdä: sammal puun tai kallion
pohjoispuolella; isoimmat oksat rungon eteläpuolella; hemlokin
latva itään; kannossa vahvimmat kasvurenkaat eteläpuolella ja niin
edespäin. Se sopii puuhun, joka seisoo yksinään eteläpuolella, --
mutta _se_ ei sovi puuhun, joka on avopaikan eteläreunalla, sillä
siinä kasvurenkaitten pohjoispuoli on vahvin. Jos on kompassisi
mukana, niin ei sekään pidä kuin puoleksi paikkaansa -- se on vain
osaksi oikeassa, mutta ei aivan; se on kova valehtelemaan, kompassi,
kun mies on pelosta pöllääntynyt ja tahtoisi saada varmaa tietoa.
Minä en ole koskaan nähnyt muuta kuin yhden hyvän kompassiruohon,
preerian kultapiiskun. Avopaikalla suurin osa niistä osoittaa
pohjoista kohti, mutta jos ne vie vaikka isonpuoleisten vaunujen
kuomun alle, niin ne osoittavat mihin suuntaan tahansa.
Jos löytää uutterasti käytetyn riistapolun, niin on paras kulkea
sitä, se vie veden luo -- jos nimittäin kulkee oikeaan suuntaan,
minkä näkee siitä, että se käy yhä vahvemmaksi. Mutta jos se
haarautuu ja heikkenee, niin silloin sitä kulkee väärään suuntaan.
Sorsaparvi tai kuikka lentävät aina vettä kohti. Niitä voi huoletta
seurata.
Mutta totta puhuakseni kompassi kuitenkin on varmin keino. Sen
jälkeen aurinko ja tähdet, ja jos on toivoa, että ystävät tulevat
apuun, on parasta istahtaa siihen paikkaan ja tehdä kaksi savua,
pitää niitä vireillä, huutaa aina vähän väliä ja pysyä rauhallisena.
Silloin ei ole hätää, ellei ole mieletön houkka, mutta semmoistenhan
onkin parasta pysyä kotona muiden hoivattavina.


XIII
NAHAN PARKITSEMINEN JA MOKKASIINIEN TEKO

Sam teki löydön. Oli teurastettu vasikka ja sen kostea nahka
ripustettu parvelle kuivumaan. Isä antoi hänen ottaa sen mukaansa,
ja nyt hän tuli "verestä puhvelin nahkaa kantaen, siitä vaipan
tehdäkseen".
-- Minä en tiedä, kuinka intiaanit muokkaavat nahkansa, hän sanoi, --
mutta tietäähän Kaleb, hän kertoo sen teille, enkä minä tietysti ole
kuulevinani.
Vanha erämies oli aivan joutilaana, ja ainoat ilon hetket hänen
yksinäisessä elämässään olivat nämä leirissä käynnit sen jälkeen kun
hänen oma ovensa oli hänen nenänsä edestä suljettu. Hän kävi leirissä
joka päivä, niin että hänen tuloaan pidettiin luonnollisena asiana,
kun hän tunti Samin paluun jälkeen "sattui ohi kulkemaan".
-- Kuinka intiaanit parkitsevat turkisnahkoja? Jan heti kysyi.
-- No monella tavalla --
Mutta ennen kuin hän ennätti sanoa sen enempää, palasi "Haukansilmä"
kotoa ja luikkasi:
-- Kuulkaas, pojat, ukon vanha hevonen on kuollut! Ja hän irvisti
kovin tyytyväisenä, siitä syystä vain, että hänellä oli uutisia
kerrottavana.
-- Mäihä, sinä irvistät niin, että sinun takahampaasi
päivänpaisteessa ruskettuvat, ja ylipäällikkö loi häneen murheellisen
katseen.
-- Niin on asian laita, ja kun minä menen ja nyljen siltä hännän
päänahaksi, niin olen paras intiaani koko joukossa.
-- Mikset nylje koko konia, niin minä opetan sinulle, kuinka vuodasta
saadaan monenlaisia intiaanikapineita, lisäsi Kaleb piippuansa
sytyttäessään.
-- Autatteko te minua?
-- Ei se ole sen kummempaa kuin vasikankaan nylkeminen; minä näytän
sinulle, mistä suonilanka otetaan, kun nahka on päältä saatu.
Koko leiri lähti siis Burnsin pellolle. Gui jättäytyi jälkeen ja meni
piiloon huomatessaan isänsä, joka parihevosilla vedätti pois hevosen
raatoa.
-- Hyvää päivää, Jim, tervehti Kaleb, sillä he olivat hyvät ystävät.
-- Hevosen menetit, taisi tulla suurikin vahinko?
-- Eikä juuri. Ei se maksanut juuri mitään. Sain sen vaihtokaupassa
kaupan päälle. Hyvä että kuoli, se oli rampa.
-- Me ottaisimme sen nahan, ellet sinä sitä tarvitse.
-- Ottakaa mielihyvin kaikki tyynni.
-- Vedäpäs se tuonne raja-aidan luo, niin me kuoppaamme sinne mitä
jää, kun olemme omamme ottaneet.
-- Kyllä vain. Oletteko sattuneet näkemään sitä minun poika
lurjustani?
-- Olemme kyllä; minä näin aivan hiljan, sanoi Sam. -- Kotia kohti
oli silloin nokka.
-- Hm. Ehkäpä jo tapaankin kotona.
-- Luultavasti. Sitten Sam hiljaa lisäsi: -- Vaikka en minä usko.
Burns jätti heidät siihen, ja muutaman minuutin kuluttua Gui hiipi
esiin metsästä ollakseen hänkin mukana hommassa.
Kaleb näytti, miten nahka oli viillettävä auki kummankin koiven
sisäpuolta myöten ja mahan alitse. Nylkeminen oli hidasta, mutta ei
niin epämiellyttävää kuin Jan oli pelännyt, eläin kun oli veres.
Kaleb teki suurimman osan työstä; Sam ja Jan auttoivat. Gui avusti
hommaa kertomalla omia vasikannylky-muistelmiaan ja ehdottamalla
kaikenlaisia parannuksia omasta laajasta kokemuksestaan.
Kun yläpuoli oli nyljetty, Kaleb huomautti: -- Tuskin voimme kääntää
sitä toiselle kyljelle. Kun intiaaneilla ei ollut paikalla hevosta
kääntääkseen puhvelia toiselle kyljelle, niin he tavallisesti
viilsivät nahan halki selkää pitkin. Eiköhän meidän ole parasta tehdä
samalla tavalla. On meillä nyt nahkaa sen verran kuin tarvitsemme.
He siis leikkasivat irti sen puolen, jonka olivat nylkeneet, ottivat
hännän ja harjan "päänahoiksi", ja sitten Kaleb lähetti Janin
noutamaan kirveen ja sangon.
Hän hakkasi irti kappaleen maksasta ja hevosen aivot. -- Tuota,
hän sanoi, tarvitaan parkittaessa, ja tästä intiaanivaimo saa
ompelulankansa.
Hän viilsi syvän haavan selkärankaa pitkin selän keskivaiheilta
munuaisten vaiheille, tunki sormensa leveän vaikeahkon säienauhan
alle, nosti sen ylös ja irrotteli ja leikkasi, kunnes se oli irti
lonkkaluuhun ja eteenpäin kylkiluihin saakka. Tämä suonilanka oli
kymmenisen senttimetriä leveä, hyvin ohut, ja sen saattoi halkaista
vaikka kuinka moneen kertaan, niin että siitä lopulta tuli ohutta
rihmaa.
-- Siinä, hän sanoi, on nyt lankavyyhti. Pankaa tuo talteen. Se
kuivaa, mutta halkeaa siitä huolimatta milloin vain, ja kun sitä
huuhtelee parikymmentä minuuttia lämpöisessä vedessä, niin se pehmiää
ja on valmista käytettäväksi. No nyt kun meillä on sekä vasikan että
hevosen nahka, niin emme vähemmällä pääsekään kuin että meidän täytyy
laittaa nahkurin verstas.
-- Entä kuinka turkiksia parkitaan, herra Clark?
-- Hyvin monella eri tavalla. Toisinaan vain kaavitaan ja kaavitaan,
kunnes sisäpuolelta on kaikki rasva ja liha poissa. Sitten nahka
peitetään alunalla ja suolalla ja kääritään kokoon muutamaksi
päiväksi. Kun aluna tuntuu läpi ja nahka on karvain juuresta käynyt
valkoiseksi ja puoleksi kuivunut, sitä vedellään ja muokataan, kunnes
se on aivan pehmeätä.
Mutta kun intiaaneilla ei ole alunaa eikä suolaa, niin he tekevät
maksasta ja aivoista hienoa parkkiainetta, niin kuin minä aion nyt
tehdä.
-- Niin, tehdään se intiaanien tapaan. -- No hyvä, mene sinä ja hae
vasikkasi aivot ja maksa.
-- Eivätkö hevosen aivot ja maksa kelpaa? -- En oikein tiedä. En minä
ole nähnyt niiden koskaan sillä tavalla menettelevän. Tuntuu kuin se
aina menestyisi paremmin kunkin omilla aivoilla.
-- No hyvä, huomautti filosofinen Tikka, -- se minun mielestäni
on ihmeellistä huolenpitoa luonnon puolelta, että se aina panee
vasikannahkaan juuri sen verran vasikan aivoja ja maksaa kuin sen
parkitsemiseen tarvitaan.
-- Ensimmäinen asia on aina nahan puhdistaminen, ja sillä aikaa kun
sinä teet sen, minä puolestani upotan hevosennahan suomutaan, jotta
karva irtoaa.
Kaleb otti hevosennahan, vei sen lämpöiseen suomutaan pariksi
päiväksi likoamaan aivan samalla tavalla kuin oli tehnyt sille
vasikannahalle, josta rummunkalvot oli valmistettu, ja tuli sitten
valvomaan "puhveliviitan" muokkaamista.
Sam lähti ensin kotiin vasikanaivoja ja maksaa noutamaan, sitten hän
Janin keralla kaapi nahan, kunnes siitä oli poistettu suuri määrä
rasvaa ja lihapuoli oli sinivalkoinen ja lienteä, muttei tuntunut
rasvaiselta.
Vasikan maksaa keitettiin tunnin verran. Sitten siihen sekoitettiin
keittämättömät aivot ja seos hierottiin parkkisotkuksi eli
-voiteeksi, jota levitettiin nahan lihapuolelle, minkä jälkeen nahka
käännettiin kaksinkerroin, käärittiin kokoon ja pantiin pariksi
päiväksi viileään paikkaan. Sitten se käärittiin auki, pestiin
purossa puhtaaksi ja ripustettiin orrelle, kunnes se oli melkein
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Kaksi partiopoikaa - 16
  • Parts
  • Kaksi partiopoikaa - 01
    Total number of words is 3635
    Total number of unique words is 1953
    23.7 of words are in the 2000 most common words
    33.1 of words are in the 5000 most common words
    38.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaksi partiopoikaa - 02
    Total number of words is 3672
    Total number of unique words is 2010
    21.8 of words are in the 2000 most common words
    30.3 of words are in the 5000 most common words
    36.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaksi partiopoikaa - 03
    Total number of words is 3788
    Total number of unique words is 1919
    23.4 of words are in the 2000 most common words
    33.1 of words are in the 5000 most common words
    39.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaksi partiopoikaa - 04
    Total number of words is 3727
    Total number of unique words is 1978
    25.2 of words are in the 2000 most common words
    35.1 of words are in the 5000 most common words
    40.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaksi partiopoikaa - 05
    Total number of words is 3915
    Total number of unique words is 1880
    25.6 of words are in the 2000 most common words
    34.8 of words are in the 5000 most common words
    40.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaksi partiopoikaa - 06
    Total number of words is 3843
    Total number of unique words is 1908
    26.1 of words are in the 2000 most common words
    34.5 of words are in the 5000 most common words
    39.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaksi partiopoikaa - 07
    Total number of words is 3798
    Total number of unique words is 1882
    23.4 of words are in the 2000 most common words
    32.2 of words are in the 5000 most common words
    37.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaksi partiopoikaa - 08
    Total number of words is 4005
    Total number of unique words is 1874
    26.7 of words are in the 2000 most common words
    36.3 of words are in the 5000 most common words
    40.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaksi partiopoikaa - 09
    Total number of words is 3799
    Total number of unique words is 1875
    23.8 of words are in the 2000 most common words
    33.4 of words are in the 5000 most common words
    38.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaksi partiopoikaa - 10
    Total number of words is 3839
    Total number of unique words is 1903
    24.5 of words are in the 2000 most common words
    34.1 of words are in the 5000 most common words
    39.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaksi partiopoikaa - 11
    Total number of words is 3901
    Total number of unique words is 1912
    25.7 of words are in the 2000 most common words
    35.2 of words are in the 5000 most common words
    40.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaksi partiopoikaa - 12
    Total number of words is 3887
    Total number of unique words is 1851
    25.8 of words are in the 2000 most common words
    36.0 of words are in the 5000 most common words
    40.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaksi partiopoikaa - 13
    Total number of words is 3870
    Total number of unique words is 1902
    24.1 of words are in the 2000 most common words
    33.2 of words are in the 5000 most common words
    38.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaksi partiopoikaa - 14
    Total number of words is 3726
    Total number of unique words is 1975
    21.9 of words are in the 2000 most common words
    31.0 of words are in the 5000 most common words
    35.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaksi partiopoikaa - 15
    Total number of words is 3817
    Total number of unique words is 1912
    23.9 of words are in the 2000 most common words
    32.7 of words are in the 5000 most common words
    37.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaksi partiopoikaa - 16
    Total number of words is 3920
    Total number of unique words is 1868
    24.3 of words are in the 2000 most common words
    32.9 of words are in the 5000 most common words
    38.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaksi partiopoikaa - 17
    Total number of words is 3733
    Total number of unique words is 1921
    22.3 of words are in the 2000 most common words
    30.0 of words are in the 5000 most common words
    35.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaksi partiopoikaa - 18
    Total number of words is 3968
    Total number of unique words is 1871
    26.5 of words are in the 2000 most common words
    36.5 of words are in the 5000 most common words
    41.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaksi partiopoikaa - 19
    Total number of words is 3906
    Total number of unique words is 1825
    24.6 of words are in the 2000 most common words
    33.9 of words are in the 5000 most common words
    38.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaksi partiopoikaa - 20
    Total number of words is 3870
    Total number of unique words is 1862
    25.9 of words are in the 2000 most common words
    35.3 of words are in the 5000 most common words
    41.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaksi partiopoikaa - 21
    Total number of words is 3981
    Total number of unique words is 1844
    24.1 of words are in the 2000 most common words
    32.7 of words are in the 5000 most common words
    37.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaksi partiopoikaa - 22
    Total number of words is 3723
    Total number of unique words is 1863
    23.2 of words are in the 2000 most common words
    31.1 of words are in the 5000 most common words
    36.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaksi partiopoikaa - 23
    Total number of words is 3864
    Total number of unique words is 1858
    24.2 of words are in the 2000 most common words
    34.4 of words are in the 5000 most common words
    40.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaksi partiopoikaa - 24
    Total number of words is 1660
    Total number of unique words is 927
    28.8 of words are in the 2000 most common words
    37.0 of words are in the 5000 most common words
    41.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.