Kahdeksan kuukautta Shpalernajassa - 12

Total number of words is 3472
Total number of unique words is 1951
21.1 of words are in the 2000 most common words
30.6 of words are in the 5000 most common words
35.2 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
petkuttamalla tai uhkauksilla oli sinne saatu j.n.e. Neljäs karkuri,
Niskanen, on suorittanut "urotyönsä" yksinään myöhemmin syyskesällä
eikä hänen pöytäkirjojaan ehditty vielä lukea, kun vallankumous tuli
väliin, joten minulla ei ole tietoa hänen ilmiantojensa laajuudesta.
Mutta arvatenkaan hän ei muodostanut mitään poikkeusta tässä arvoisassa
kaverikunnassa.
Mitäkö varten tällaisia miehiä säilytettiin Shpalernajassa? Miksi heitä
ei santarmistolle ja hra Mashkevitshille tekemiensä suurten palvelusten
johdosta heti vapautettu?
Arvatenkin he olivat vain jonkunlaisia suojelusvankeja, joita
tarvittiin yhtä mittaa kaikenlaisten täydentävien lisätietojen
saamiseksi sekä persoonallisina todistajina useita muita vangittuja
sekä vangittaviksi määrättyjä vastaan. Jos heidät olisi vapaalle
jalalle laskettu, olisivat he voineet huveta ties minne, jota paitsi
sellaisten miesten hengissä säilymisestäkään ei olisi ollut mitään
takeita. Olihan ainakin Rissasen mustista töistä päässyt jo tietoja
Suomeenkin asti leviämään. Mutta jahka suomalaisten asia olisi ehditty
loppuun käsitellä ja kukin heistä saanut tuomionsa, olisi nämä arvon
kaverit arvatenkin koreiden kiitosten kanssa laskettu vapauteen.
Olihan esimerkiksi Ahlstedt tunnustustensa palkaksi saanut vapautensa,
vieläpä ruvennut jatkuvastikin santarmeja avustamaan, kuten jo olen
maininnut. Pitkä ja selkäpiitä karmiva on sekin ilmiannettujen
henkilöiden luettelo, jonka Mashkevitsh on häneltä pöytäkirjoihinsa
saanut. Mutta ei hänkään vedä sentään lähimainkaan vertoja Rissaselle.
Joulun tienoissa saapuvien uusien suomalaisten vankien mukana kulkeutuu
meille Shpalernajaan tieto, että Ahlstedt on tavattu Suomessa jossain
matkailijakodissa ammuttuna: joko hän on tehnyt itsemurhan tai on joku
toinen ampunut kuulan hänen päähänsä sekä pistänyt revolverin vainajan
käteen. Vahvistusta tälle tiedolle en kuitenkaan vielä tätä
kirjottaessani ole saanut. -- -- --
Useimpien Shpalernajassa istuvien suomalaisten omakohtaiset kertomukset
Mashkevitshin pöytäkirjoissa ovat tavallisesti varsin lyhyet: he eivät
yksinkertaisesti tiedä mitään niistä asioista, joista heitä syytetään.
Mutta sitä pitempiä, kirjavampia ja pöyristyttävämpiä ovat sellaisten
henkilöiden vuodatukset, jotka heikon tai rikollisen luonteensa
houkuttelemina ovat kavaltaneet asian, mihin ovat yhtyneet, sekä
ilmiannoillaan saattaneet toverinsa ansaan. Edellisten lisäksi esitän
tässä vielä pari sellaista titulusta hra Mashkevitshin pöytäkirjoista.
Paavo Aronen, Porvoon yhteiskoulun entinen oppilas, tulee Heinolan
tienoille ja kääntyy siellä erään tutun kansakoulunopettajan puoleen,
tiedustellen häneltä, miten voisi päästä Saksaan, jonne hänellä olisi
halu mennä ja jonne hän on kuullut muitakin suomalaisia matkustaneen.
Opettaja sanoo, ettei hän tiedä niistä asioista mitään ja neuvoo Arosen
Helsingissä kääntymään erään nuoren tiedemiehen puoleen, joka ehkä
tietäisi neuvoa. Aronen matkustaa Helsinkiin, mutta osotettu henkilö ei
rupea millekään hänen kanssaan. Aronen oleilee edelleen Helsingissä ja
etsii tilaisuutta päästä Saksaan sotilaaksi. Ja niinpäs hän lopuksi
yhtyy muutamaan ylioppilaaseen, joka antaa hänelle matkarahat sekä
tarpeelliset ohjeet. Niitä noudattaen pääsee Aronen onnellisesti Suomen
rajan yli Haaparannalle. Siellä tapaa hän ilokseen erään ylioppilaan,
joka on hänen entinen koulutoverinsa. Tämä toimittaa hänet edelleen
Tukholmaan. Siellä tiedustellaan Aroselta, eikö hän haluaisi palata
takaisin Suomeen ottamaan selvää Venäjän Itämeren laivastoa koskevista
seikoista. Aronen suostuu. Hänelle annetaan tarpeellinen kouluutus
vakoilussa ja sitte hänet hyvillä matkarahoilla varustettuna
toimitetaan takaisin Suomeen. Vetelehdittyään täällä jonkun aikaa eri
paikkakunnilla ja kulutettuaan rahansa menee hän ja ilmaisee
santarmille kaiken, mitä siihen saakka on tietoonsa saanut. Yksi tämän
tituluksen luonteettomuuden uhreja oli tuo heinolalainen
kansakoulunopettaja, joka mokoman syyn takia joutui vuoden päivät
Shpalernajassa virumaan.
Seminaarinoppilas Rösch Sortavalasta saa samallaisen halun kuin
Aronenkin. Päästyään henkilöiden yhteyteen, jotka varustavat hänet
rahoilla ja muilla asianmukaisilla evästyksillä, lähtee hän matkaan.
Tamperetta pitemmällä ei hän kuitenkaan käy, vaan vierailtuaan siellä
joidenkin tuttaviensa luona palaa hän takaisin ja menee opistoonsa.
Johtaja kutsuu hänet kansliaansa ja tiedustelee, mitä varten hän
luvatta on niin kauan ollut koulusta pois. Rösch kertoo kuulleensa,
että Suomesta menee Saksaan miehiä ja hänen halustaan ottaa siitä
asiasta tarkempi selvä oli aiheutunut hänen omavaltainen lomansa.
Johtaja suuttuu mokomasta tunnustuksesta ja kehottaa häntä ottamaan
eron opistosta. Sen R. tekeekin ja antautuu santarmien palvelukseen.
Kolme nuorta herrasmiestä joutui Shpalernajaan hänen ilmiantojensa
perustalla, jota paitsi myöhemmin saamme kuulla, että mainittu
opistonjohtaja on karkotettu Siperiaan.
Tämän tapaisia kehnoja luonteita on pöytäkirjoissa vilisemään asti.
Tavallisesti ne ovat miehiä kansan pohjimmaisista kerroksista, mutta
esiintyy joukossa silloin tällöin sivistystäkin saaneita. Enimmäkseen
he ovat sellaisia, jotka joltakin henkilöltä ovat ottaneet matkarahat
Saksaan mennäkseen, mutta ovat sitten joko menomatkalla kiinni
jouduttuaan heti ensi säikäyksessä tunnustaneet kaikki tai ovat omasta
alotteestaan palanneet, pienen huvimatkan pohjoista kohti tehtyään,
takaisin kotiseudulleen ja siellä lörpöttelyllään vetäneet itseensä
santarmien huomion.
Synkeihin mietiskelyihin ja lohduttomaan psykologiseeraamiseen antavat
minulle joka päivä aihetta tällaiset tuttavuudet. Onko kansa, jonka
keskuudesta ilmestyy niin paljon kehnoa ainesta, ansainnut vapautta ja
valtiollista itsenäisyyttä? kysyn usein itseltäni, muistellessani
iltasin kaikkea sitä törkyä, mitä päivällä luetut pöytäkirjat ovat
sisältäneet. Mutta olenhan toiselta puolen täällä Shpalernajassakin
saanut tutustua jo moneen ihailua ja lämmintä myötätuntoa herättävään
sankariluonteeseen. Ja kuinka monesta sellaisesta kertovat
pöytäkirjatkin. Jos on paljon roistoja, niin on niiden täydellisiä
vastakohtiakin, ja näitä jälkimmäisiä on lopultakin paljon enemmän.
Huonoja aineksia on tietysti kaikkien kansojen keskuudessa ja
tällaisina tärkeinä ja kohtalokkaina murroskausina sellaiset tulevat
erikoisen räikeällä tavalla näkyviin. Monet sellaiset, jotka
normaalioloissa käyvät kunnon kansalaisista, ovat tänä aikana, kun
luonne on joutunut hiukan tiukemmalle koetukselle, yhtäkkiä
keikahtaneet roistojen joukkoon. Sekä hyve että kunnottomuus ovat
näissä mullistavissa oloissa erikoisen selväpiirteisinä tulleet
näkyviin. Ja onhan hyvä edes joskus nähdä nisut ruumenista erotettavan.
On muuten todennäköistä, että noiden kehnojen ainesten joukossa on
paljon psykopaattisia ilmiöitä. En voi torjua luotani ajatusta, että
esim. tuollaisissa Rissasen, Röschin ja Arosen tapaisissa olioissa on
jotakin vajavaista, defektiä. Mutta se on juuri sitä laatua
vajavaisuutta -- ja sen vuoksi sitä vaarallisempaa --, että sitä on
heidän tavallisessa elämässään ja esiintymisessään miltei mahdoton
huomata, jopa he tavallisesti esiintyvät näköjään hyvinkin nerokkaina
ja toimitarmoisina.
Samaan luokkaan voi lukea sangen monta niistä, jotka meillä viime
vuosina venäläistyttämispolitiikan kiihkeinä kätyreinä ovat tehneet
nimensä surullisen kuuluisiksi ja jotka heille ominaisella tarmolla
ja häikäilemättömyydellä ovat kiivenneet hyvinkin huomatuihin
virka-asemiin. Vuoriset, Enehjelmit, Leikkolat, Vuolle-Apialat, Reeni
Roineet ... olisihan meillä kiitollisia aivotutkimuksen esineitä!
Oman lajinsa vaarallisia henkilöitä muodostavat meillä sellaiset,
joiden ajatuselämä on auttamattoman sekava. Ja sellaisia tapaa
valitettavan runsaasti kaikilla aloilla. Valtiollisena kiipijänä on hän
varsin tavallinen, samoin tapaa hänet usein rehkimässä liikealalla.
Mutta esiintyipä hän missä tahansa, kaikkialla saa hän tuhoa aikaan.
Liikealalla synnyttää hän romahduksia ja konkursseja ja politikkona
sekottaa hän käsitteitä sekä häiritsee säännöllistä asiain kulkua.
Hänellä on tarmoa ja vauhtia ja ennen kaikkea horjumaton itseluottamus
sekä lopuksi erinomainen kyky heittää sumua lähimmäistensä silmiin.
Hänen korkeapaineen alainen vaelluksensa tapahtuukin kuin sumun
keskellä. Kaiken mihin hän ryhtyy, tärvelee hän ja saattaa hunningolle,
syystä että hän ei pysty ajattelemaan selvästi. Ja siksi uskoo hän aina
olevansa viaton niihin vaurioihin, jotka hänen oma parantumaton
sekavuutensa on aiheuttanut.
Minusta on kauan tuntunut, että näitä tällaisiakin olioita on kansamme
keskuudessa viime aikoina esiintynyt tavallista runsaammin. Ne ovat
tietysti murroskauden ilmiöitä nekin. Ovathan suurlakon jälkeiset ajat
meuroneet kansaamme syvimpiä pohjamutia myöten ja pintaa kohti on
kohonnut paljon viljelemättömiä aineksia ja selkiintymättömiä päitä.
-- -- --
Moninaisiin ajatuksiin antavat hra Mashkevitshin pöytäkirjat aihetta.
Mutta tarjoavat ne toisinaan huvittavaakin kuultavaa. Iloisella
mielenkiinnolla seuraamme esimerkiksi toimittaja Sundqvistin
karkaamista Vaasan lääninvankilasta, mistä pöytäkirjat sisältävät
tarkkoja selontekoja. Väliin taasen houkuttelevat keskuudestamme
iloisia naurunpurkauksia jotkut ilmiantajain kömpelyydet tai heidän
vakuuttelunsa valtakunnallisesta uskollisuudestaan..
Useana päivänä tuottaa meille koulupoikamaista iloa oikaista
tulkitsijaneitoamme, kun hän venäläisessä tekstissä esiintyvän
"Nikolaistadin" kääntää suomeksi Nikolainkaupunki.
304
-- Ei meillä ole mitään _Nikolain_ kaupunkia, vaan sen nimi on suomeksi
Vaasa, -- huudamme aina köörissä, ja lopulta oppiikin neitokainen
kääntämään Nikolaistadin aina Vaasaksi.
Niin jatkuu joulun lähetessä pöytäkirjain lukua päivästä toiseen.
Hauskalta tuntuu aina päivällisajan jälkeen lähteä kopistaan
liikkeelle, kun tietää saavansa puristaa kunnon toverien kättä ja
vaihettaa ajatuksia omalla suomenkielellään.


XVI
KAHDEN PUOLEN JOULUA. UUSI NAAPURI.

Joulun alusviikolla saan minä joululahjoja: muutamia uskonnollisia
kirjoja, voita, sokeria, omenoita ja kaakkua. Ruokatarpeita ja sokeria
onkin minulle syksyn kuluessa saapunut miltei joka perjantai. Ne ovat,
ainakin osaksi, kotimaasta tulleita. Sokeri onkin erinomaiseen
tarpeeseen, sillä sitä on Pietarissa nähtävästi niukasti, koska
vankienkin sallitaan ostaa vain yksi naula kahdeksi viikoksi, mikä
määrä ei riitä minnekään.
Kylmää vastaan olen kotoa saanut vahvat talvitamineet. Sitä ennen on jo
tohtori K. lisännyt alusvaate- ja sukkavarastoani. Sivumennen
mainittakoon tässä, että liinavaatteita on tilaisuus joka viikko jättää
pesuun. Siitä on erikoinen maksu ja pesun suorittavat rikosvangit.
Naapurimme Sobolev ilmottaa, että häntä alkaa yhä pahemmin vaivata
reumatismi -- keripukin ohella tavallisin tauti Shpalernajassa -- ja
hän on pyytänyt päästä Krestyn vankilan sairaalaan. Shpalernajassa ei
nimittäin ole varsinaista sairashuonetta. Lääkärinhoito on muutenkin
sitä ja tätä. Kerran viikossa käy lääkäri ja ottaa vastaan niitä, jotka
viikon kuluessa ovat ilmottaneet lääkäriä tarvitsevansa. Mutta hänen
hoitomääräyksensä ovat nähtävästi hyvin yliolkaisia. Kuinka avuttomaan
tilaan venäjää taitamaton suomalainen sairastuessaan saattoi joutua, on
itsestään selvää. Saakoon tässä sijansa, mitä nuorempi Massisen
veljeksistä vankilasta päästyämme kertoi omista kokemuksistaan siinä
suhteessa.
Tuntiessaan hermostonsa olevan epäkunnossa halusi hän päästä lääkäriin.
Peläten ettei hän venäjää taitamattomana pysty lääkärille selittämään
tautinsa laatua, pyysi hän hra Mashkevitshilta lupaa saada omalla
kustannuksellaan hankkia suomalaisen lääkärin. Siihen ei Mashkevitsh
kuitenkaan suostunut. Ollen erään lahjotun vartian välityksellä
salaisessa kirjevaihdossa Pietarissa oleskelevan siskonsa kanssa
kirjotti nyt hra Massinen asiasta tälle, selitti sairautensa laadun
sekä pyysi häntä menemään Shpalernajan lääkärin puheille ja
venäjänkielen taitoisena selvittämään vuorostaan hänelle veljensä
sairautta sekä mahdollisuuden mukaan voitelemaan häntä jollakin
rahasummalla. Sisko teki työtä käskettyä ja aivan oikein, lääkärin
tullessa seuraavan kerran vankilaan kutsuttiin hra Massinen hänen
vastaanottohuoneeseensa. Lääkäri käski hra H:n pistää kielensä suusta
ulos. Kun se oli tapahtunut, painoi lääkäri etusormensa päällä kieltä.
-- Harashoo! murahti hän sen tehtyään ja viittasi hra M:n poistumaan.
Siihen supistui kaikki se lääkärinhoito, jota niin suurella vaivalla ja
rahallisilla uhrauksilla oli koetettu hankkia! Hra Massinen kertoi
kyllä parantuneensa sen hyvän tuulen vaikutuksesta, jonka tämä
venäläisen lääkärin omaperäinen menettely oli hänessä herättänyt.
Niillä muutamilla suomalaisilla, jotka häätyivät Krestyn sairaalaan,
oli sieltä pöyristyttäviä kokemuksia. Niinpä kemiläinen V., jo ikämies,
joka Shpalernajassa sai hyvin vaikeanlaatuisen reumatismin, kertoi
Krestyn sairaalasta, että hoitajavartiat ihan säännöllisesti rosvosivat
ja möivät kaupungille sairaille määrätyt paremmat ruuat ja että
potilaita kovakouraisen ja kelvottoman hoidon takia kuoli tuhkatiheään.
Shpalernajassa on kyllä vakinainen välskäri, joka toimii lääkärin
apulaisena. Se on pieni, mopsin näköinen, tiuskea mies, joka esiintyy
hyvin tärkeänä ja näyttelee mielellään tohtoria. Yhden ainoan kerran,
nimittäin kohta vankilaan tultuani, on minun tarvinnut olla hänen
kanssaan tekemisissä. Kuten suomalaisissa vankiloissa, täytyy täälläkin
jokaisen uuden tulokkaan käydä lääkärin tarkastuksessa. Mutta sekin on
täällä yhtä omaperäistä laatua kuin tuo edellä kuvattu hermosairauden
hoito.
Kun vartia, joka minua tuli sinne saattamaan, murahti sanan:
"k'doktoru!" luulin joutuvani oikean lääkärin eteen. Kun minut sitten
saatettiin kaikenlaisen rihkaman täyttämään huoneeseen, jossa pöydän
takana istui venäläiseen kansallispuseroon puettu mies pakkasen puremaa
naurista muistuttavine kasvoineen ja puolen millimetrin pituisiksi
kaluttuine hiuksineen, aloin minä silmilläni etsiä lääkäriä. Mutta
saapuvilla ei ollut sen kummempaa kuin tuo pöydän takana istuva mopsi,
jota aloin heti epäillä välskäriksi, mikä hän olikin. Tiuskealla
äänellä ja häijyin ilmein alkoi mopsi syytää sanoja suustaan. Kun minä
tavan takaa rauhallisesti toistin sanat: -- nje ponimaju, yltyi hänen
puuropadan porinaa muistuttava sanatulvansa, ylähuuli vääntyi
käppyrälle ja hammasten välistä tuntui lopulta singahtelevan tulisia
kipunoita. Kun hän lopuksi alkoi hysteerisesti toistaa sanaa: familja,
ymmärsin hänen tahtovan tietää nimeni. Mutta kun minä olin sen sanonut,
ei hän osannut sitä kirjottaa, vaan vuodatti uuden, entistä
kipinöivämmän sanatulvan, josta olin erottavinani sanat "tshuhna" ja
"njemetski". Vihdoin työnsi hän kiukkuisella eleellä eteeni paperia ja
kynän. Pyöräytin siihen nimeni, minkä jälkeen mopsi asianmukaisin
murahduksin viittasi minua nurkassa seisovaa gillotiinimaista vehjettä
kohti, jonka ääressä seisoi vanginpukuun verhottu likainen pojan
tolvana. Ymmärsin vehkeen vaa'aksi ja asetuin siihen seisomaan. Poika
ilmotti painomäärän, minkä mopsi merkitsi kirjaansa. Sen jälkeen hänen
tärkeytensä viittasi minua lähtemään ja niin oli "lääkärintarkastus"
suoritettu. Samanlaisen "syynin" läpi olivat muutkin suomalaiset
saaneet käydä. Arvelin aluksi, että punnitseminen uudistetaan esim.
kerran kuukaudessa ja siten otetaan selville venäläisen vankilamuonan
vaikutus suomalaiseen ruhoon. Mutta kun punnitsemista ei minun paremmin
kuin muidenkaan koko Shpalernajassa-oloaikana uudistettu, on sen
tarkotus yhä edelleenkin pysynyt minulle pelkkänä arvoituksena.
Sobolev on siis pyytänyt muuttoa Krestyn sairaalaan; moniaan päivän
kuluttua ilmottaa hän, että hänen pyyntöönsä on suostuttu, lausuen
samalla meille jäähyväiset, sillä noutamaan voidaan tulla milloin
hyvänsä.
Seuraavana päivänä ei hänen kopistaan enää kuulu vastausta
naputukseemme. On siis jo lähtenyt. Viikon päivät on hänen koppinsa
tyhjä, mutta sitten, juuri joulunaattona, alkaa sieltä jälleen kuulua
rapsehtimista.
-- Uusi vanki! -- virkkaa toverini ja naputtaa seinään.
Kohta kuuluu sieltä vastanaputus.
-- Vyj kto? -- kysyy toverini täynnä mielenkiintoa.
Vastanaputuksesta emme kuitenkaan saa mitään selkoa. Nähtävästikään ei
hän tunne meikäläistä naputusjärjestelmää. Joku systeemi hänelläkin
kaikesta päättäen on, ehkä telegrafistien käyttämä, mutta sitä emme
taasen me ymmärrä.
Hiukkasta myöhemmin kuuluu käytävästä uuden naapurimme oven läheltä
osastonvartian ääni.
-- Kuulkaa, puhuu suomea! -- huomauttaa toverini.
Ja aivan oikein, minäkin olen kuulevinani sieltä muutamia suomalaisia
sanoja. Uusi naapurimme olisi sen mukaan siis suomalainen. No, siitäpä
saanemme selvän, kun kohta mennään kävelemään. Ilmotamme asiasta
Vuokselle ja kehotamme häntäkin akkunasta kurkistamaan uutta
naapuriamme.
Neljännestä kolmanteen kerrokseen laskeuduttaessa on hyvä tilaisuus
tarkastella perässä tulevaa vankia. Heti ensi silmäyksellä huomaan
uuden naapurimme suomalaiseksi. Hän on vallan nuori mies, korkeintaan
ehkä parinkymmenen vuotias. Vaalea tukka on pitkä ja kauan hoidotta
ollut, leuan ympärillä näkyy untuvamaista parranalkua. Päällään hänellä
on puolipitkä sarkainen päällystakki ja jalassa läntistyneet
pieksusaappaat, joiden kokoon painuneiden varsien sisältä näkyy
valkoiset sukanvarret.
Tunnen hänet nähdessäni omituisen vihlaisun rinnassani. Ulkoasustaan
päättäen on hän joku talonpoikaispoika sydänmaiden takaa. Sellaisiakin
siis jo raahaavat tänne! Kuinka turvattomaksi ja avuttomaksi tuollaisen
yksinkertaisen nuorukaisen täytyneekään täällä itsensä tuntea!
Mutta silmätessäni häntä tarkemmin, rauhotun melkolailla. Hän astuu
reippaasti kuin sotilas ja hänen ruskeahkoissa silmissään on eloisa
ilme. Vilkkaasti tekee hän havaintoja ympäristöstään ikäänkuin
karkaustilaisuutta etsien.
Ei tuo ole ensi kertaa pappia kyydissä, päättelen itsekseni.
Kun olemme kävelyretkeltä palanneet koppiimme, naputtaa Vuoksi:
-- Tunnen teidän uuden naapurinne. Se on Jussi V., oikein kunnon poika.
Jahaa, koska Vuoksikin hänet kerran tuntee, niin kyllä kai nuorukainen
on ehtinyt olla mukana yhdessä jos toisessakin, arvelen itsekseni. Kun
nyt vaan pääsisi yhteen hänen kanssaan! Mutta ehkäpä siihenkin vielä
keino keksitään. -- -- --
Kuten sanottu, on nyt joulunaatto. Ilmassa ei kuitenkaan ole
vähimmässäkään määrin joulutunnelmaa.
Iltapäivällä on jälleen pöytäkirjain lukua. Astuessani ulos kopistani
on käytävän kulmassa tavallisesti jo seisomassa inssinööri R.
Puristamme kättä ja vaihetamme jonkun sanan joulusta, jota olemme
joutuneet näissä omituisissa oloissa viettämään. Sitten saapuvat S. ja
A. ja me lähdemme miehissä marssimaan vartian edellä alempiin
kerroksiin.
Siinä kulkiessamme mainitsen R:lle uudesta naapuristani sekä ilmotan
hänen nimensä.
-- Niinkö? -- kummastuu R. -- Minäkin tunnen hänet. Sanokaa minulta
terveisiä, jos pääsette hänen yhteyteensä.
Kun "luennolta" palatessa H. saa kuulla minulta saman uutisen Jussi
V:sta, säpsähtää hän ja lausuu:
-- Kuulkaa, koettakaa herran nimessä päästä hänen yhteyteensä sekä
kysykää, onko hän tunnustanut ja niin ollen kertonut minustakin.
Koettakaa jo tänä iltana, että minä huomenna saan kuulla.
-- Mutta miten minä saisin hänelle toimitetuksi tiedon
telefoonikeinostamme?
-- Huutakaa nyt mennessänne hänen ovensa läpi. Tai koettakaa huutaa
seinän läpi. Minä juttelen naapurini kanssa pitkin päivää seinän läpi.
-- Seinän läpi! Kuinka se käy?
-- Hyvin helposti. Kumpikin painaa korvansa samalle kohtaa seinässä ja
asettaa sitten kämmenensä niin, että sen toinen syrjä peittää suun,
toinen vastaa seinään. Kun sitten puhuu, kuuluu tavallinen ääni seinän
läpi. Mutta lupaattehan nyt hankkia häneltä tiedon, onko hän
tunnustanut vai ei?
-- Kyllä minä koetan tehdä parastani. Hauskaa joulua vain!
-- Hauskaa joulua!
Siten toivotellen eroaa meistä kukin omalle suunnalleen, sulkeutuakseen
taas vuorokaudeksi koppiinsa ja uneksiakseen kotoisesta joulunvietosta.
Selitän heti omaan koppiin päästyäni Semen Jegorovitshille, kuinka
tärkeätä minun olisi päästä tuon uuden naapurimme yhteyteen. Toverini
tiedustaa, miten suomeksi olisi käskettävä poistaa vesi klosetista. Kun
tarpeelliset sanat ovat hänellä selvillä, muodostaa hän kämmenistään
torven seinää vasten ja huutaa siihen:
-- Otta vesi pois klosetista!
Väliin koputtaa hän seinään ja sitten taas huutaa hojottaa. Minua alkaa
jo pelottaa, että vartiat kuulevat sen käytävään, mutta toverini on nyt
kerta kaikkiaan innostunut asiaan enkä minä saa häntä hevillä
puuhastaan luopumaan.
Vihdoin huomaa hänkin sen turhaksi, sillä eihän naapurimme voi kuulla
hänen huutoaan, kun hän ei ensinnäkään tiedä painaa korvaansa seinää
vasten. Jälleen koputtaa toverini ja naapuri vastaa. Toverini siirtyy
askeleen peränurkkaa kohti ja koputtaa jälleen. Naapuri siirtyy
niinikään ja vastaa samalta kohtaa. Siten he koputellen kulkeutuvat
vähitellen W.C:n ääreen.
-- Otta vesi pois klosetista! -- huutaa toverini jälleen
kouransilmäänsä, avaten sitten valmiiksi oman "telefoonimme"
Mitään vastausta ei "aparaatista" kuitenkaan kuulu ja onhan
luonnollista, että naapurimme ei voi käsittää, mikä meillä on
tarkotuksena. Täytyy siis ryhtyä miettimään muita keinoja.
Mieleeni muistuu, että Jussi V:n päällä kuudennessa kerroksessa asuu
myöskin joku suomalainen. Olemme sen muutamia päiviä sitten kuulleet
Solovjovilta. Ja tämä suomalainen -- jonka nimeä en vielä tiedä -- osaa
naputtaa. Mutta venäjää taitaa hän niin vaillinaisesti, ettei hän ole
käsittänyt, kun Solovjov meidän pyynnöstämme on koettanut selittää
hänelle telefooneeraustapaamme. Mutta entäpä jos Solovjovin
välityksellä naputtaisimme hänelle saman asian suomeksi, juolahtaa nyt
mieleeni. Ja jos siten onnistun pääsemään telefooniyhteyteen hänen
kanssaan, pyydän hänen lämpöjohtotorven juuritse huutamaan Jussi V:lle
sekä vuorostaan selittämään hänelle asian.
Toverini hyväksyy heti tuumani ja kun minä olen venäläisin kirjaimin
pannut paperipalalle tarkotukseen soveltuvan, mahdollisimman
yksinkertaisen suomalaisen lauseen, naputtaa toverini sen Solovjoville
sekä tämä vuorostaan naapurilleen seinän takana. Avaamme sitten
telefoonin ja ryhdymme jännityksellä vartomaan, kuuluuko ylhäältäpäin
veden loisketta. Mutta mitään ei kuulu. Nähtävästi on lauseeni
matkallaan vääntynyt sellaiseen muotoon, että asianomainen ei ole
tullut siitä hullua hurskaammaksi. -- -- --
Meidän joulunamme on venäläisillä tavallinen arkipäivä, minkä vuoksi
mekin saamme mennä pöytäkirjoja lukemaan. A. tulee kopissaan
hyvänlaisessa jouluvireessä ja hänen suunsa ympärillä näkyy
tortunmurenia.
-- Pappa ja mamma ovat joulua Pietarissa ja minäkin olen saanut tänne
kinkkua ja torttua, -- selittää hän tyytyväisenä.
Istuntomme loppuu tänään odottamattoman lyhyeen. Kun olemme asettuneet
istumaan, kehottaa tulkittaremme hra B:tä, joka on asettunut tuolille
oven pieleen, muuttamaan sohvalle häntä vastapäätä. B:n noustessa
paikaltaan käskee tuomari hänen istua vain siinä. Neitokainen
loukkaantuu ja sanoo posket punottaen, että hän ei rupea tulkitsemaan.
Tuomari loukkaantuu myös ja sanoo, että lopetetaan sitten siihen. Ja
siihen se loppuukin.
Poistuessamme nauramme ja ihmettelemme tuota lapsellista kohtausta.
Joku meistä keksii selityksen: neitokainen on rakastunut B:hen ja
tahtoi saada hänet vastapäätä, voidakseen "blikata". Tuomari taasen on
rakastunut neitokaiseen ja tuli mustasukkaiseksi.
Seuraavana päivänä, Tapanina, kootaan meidät jälleen pöytäkirjojen
ääreen. Heti sisään astuessa näemme, että tuomari ja neitonen ovat
tehneet kompromissin. B. saa istuutua tuolille oven pieleen, mutta
tuomari ja neiti ovat vaihtaneet paikkaa keskenään. Kumpikin on saanut
tahtonsa perille, mutta kaljupää on sittenkin vetänyt jutussa lyhemmän
tikun: paikan vaihdoksen kautta on neitokainen joutunut istumaan
vastapäätä B:tä.
Tämän Tapaninpäivä-istunnon jälkeen keskeytyy pöytäkirjojen lukeminen
jostakin meille tietämättömästä syystä pitkäksi aikaa.
Tapaniin mennessä en ollut vielä onnistunut pääsemään Jussi V:n
yhteyteen, joten H. jäi saamatta odottamaansa tietoa. Ensimäisenä
arkipäivänä jatkamme toverini kanssa ponnistuksiamme yhteyden
aikaansaamiseksi. Toverini johtaa jälleen koputuksien avulla V:n
peränurkkaan ja koettaa seinän läpi saada hänet ymmärtämään
tarkotustamme. Oma telefoonimme on kaiken aikaa avattuna.
-- Aa, jo ymmärsi! -- huudahtaa toverini yhtäkkiä ihastuneena, kun
kloakista alkaa kuulua veden loisketta.
-- Haloo! haloo! -- huutelen minä "puhelimeemme" ja hetken kuluttua
sieltä tulee vastaan: -- haloo!
-- Oletteko V?
-- En, -- vastaa outo ääni.
Mitä ihmettä! ällistyn minä aluksi, mutta seuraavassa hetkessä käy
selville, että se onkin Solovjovin naapuri kuudennesta kerroksesta.
Hän on uusmaalainen ylioppilas M., joka on ollut jo toista
vuotta vangittuna. Osan tuosta ajasta on hän ollut karkotettuna
sisä-Venäjällä, josta hänet sitten on siirretty tänne Shpalernajaan.
Solovjovin naputuksesta ei hän ollut saanut selvää, vaan kun hän eilen
pöytäkirjoja lukemassa ollessaan oli omilta ryhmätovereiltaan kuullut
tästä keinosta, oli hän nyt omia aikojaan poistanut veden klosetin
pohjalta, koettaakseen, pääsisikö mahdollisesti joidenkin
kansalaistensa yhteyteen. Siten tapahtui siis kohtaamisemme aivan
sattumalta.
-- Kuulkaahan nyt, -- lausun, kun olemme esittäytyneet toisillemme, --
tässä meidän rinnallamme ja siis teidän allanne on vasta tullut
suomalainen, jonka yhteyteen minun välttämättä tulisi päästä.
Katsokaapas, eikö teidän lämpöjohtotorvenne juuressa ole sellaista
rakoa, minkä kautta voisitte huutaa hänelle, että hänkin poistaisi
veden klosetistaan.
M. poistuu hetkeksi puhelimesta ja minä kuulen epäselvänä muminana
hänen sanansa, kun hän koettaa lattiansa alle huudella. Palattuaan
ilmottaa hän, että alhaalta vastasi ääni: -- kyllä!
Pari silmänräpäystä ja vesi alkaa jälleen loiskua. Sitä kuunnellessaan
on toverini riemu jakamaton, kun ponnistuksemme vihdoinkin puhkaevat
kukkaan. Mutta loiske lakkaa eikä halloo-huutoihimme tule mitään
vastausta.
-- Se ei nähtävästikään poistanut tarpeeksi vettä, -- huomautan M:lle,
-- huutakaapas vielä, että hän ottaisi visumpaan veden.
M. tekee työtä käskettyä, taas alkaa vesi loiskua ja sitten kuuluu
aivan läheltä täyteläinen: -- halloo!
-- Oletteko Jussi V.?
-- Kyllä.
Ilmotan nyt nimeni sekä lisään:
-- Minulla on teille terveisiä ensinnäkin inssinööri R:ltä. Tunnettehan
hänet?
-- Ky-kyllä, -- tulee hiukan epäröiden. Nähtävästi hän hieman empii,
onko tässä kovinkaan soveliasta paljastaa tuttavuussuhteitaan, sillä
ties mitä noiden salaperäisten, katonrajasta ja kloakista tulevien
äänten takana piilee! Onhan hän ollut vasta pari päivää talossa eikä
niin ollen voi tietää, mitä paholaisen santarmivehkeitä sen seiniin ja
johtotorviin on kätketty. Mutta pian hänen mahdolliset epäilyksensä
kuitenkin haihtuvat, kun minä edelleen sanon hänelle terveisiä
Vuokselta ja H:lta, joita kerron joka päivä tapaavani Mashkevitshin
pöytäkirjoja meille luettaessa.
-- H. oli levoton, kuullessaan teidän tänne tulostanne, -- jatkan
puheluani, -- ja hän pyysi minua tiedustelemaan teiltä, oletteko
tunnustanut mitään?
-- No ei tule kysymykseenkään, että minä sivu suuni puhuisin.
Hän sanoo sen niin kirkkaalla ja tarmokkaalla nuorukaisäänellä, että
alan heti tuntea häntä kohtaan suurta luottamusta ja myötätuntoa.
-- Pysykää vain lujana eteenkinpäin.
-- Niin, ei niille pidä mennä mitään kertomaan, -- kuuluu ylhäältä
M:nkin ääni.
-- Kyllä minä ne tunnen, eivätkä ne minua niin vain pussiinsa pistä, --
vakuuttaa V.
Kun minua pelottaa, että vartia voisi tirkistyslasista keksiä hänet
luvattomassa keskustelussa, lopetamme tämän ensimäisen puhelun varsin
lyhyeen. Neuvottuani V:tä ja M:ää, miten he mukavimmin saavat veden
klosetista poistetuksi -- minulla toverini kanssa on siinä suhteessa jo
aika pitkälle kehittynyt tekniikka --, sanomme hyvästit toistaiseksi ja
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Kahdeksan kuukautta Shpalernajassa - 13
  • Parts
  • Kahdeksan kuukautta Shpalernajassa - 01
    Total number of words is 3415
    Total number of unique words is 2097
    18.2 of words are in the 2000 most common words
    26.6 of words are in the 5000 most common words
    32.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kahdeksan kuukautta Shpalernajassa - 02
    Total number of words is 3466
    Total number of unique words is 2119
    18.0 of words are in the 2000 most common words
    25.5 of words are in the 5000 most common words
    29.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kahdeksan kuukautta Shpalernajassa - 03
    Total number of words is 3406
    Total number of unique words is 2070
    20.6 of words are in the 2000 most common words
    28.8 of words are in the 5000 most common words
    32.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kahdeksan kuukautta Shpalernajassa - 04
    Total number of words is 3390
    Total number of unique words is 2035
    18.8 of words are in the 2000 most common words
    27.4 of words are in the 5000 most common words
    32.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kahdeksan kuukautta Shpalernajassa - 05
    Total number of words is 3451
    Total number of unique words is 2104
    18.9 of words are in the 2000 most common words
    26.8 of words are in the 5000 most common words
    31.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kahdeksan kuukautta Shpalernajassa - 06
    Total number of words is 3448
    Total number of unique words is 2122
    19.0 of words are in the 2000 most common words
    27.4 of words are in the 5000 most common words
    32.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kahdeksan kuukautta Shpalernajassa - 07
    Total number of words is 3422
    Total number of unique words is 1963
    20.2 of words are in the 2000 most common words
    29.0 of words are in the 5000 most common words
    33.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kahdeksan kuukautta Shpalernajassa - 08
    Total number of words is 3284
    Total number of unique words is 2023
    19.7 of words are in the 2000 most common words
    28.2 of words are in the 5000 most common words
    32.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kahdeksan kuukautta Shpalernajassa - 09
    Total number of words is 3380
    Total number of unique words is 2003
    20.7 of words are in the 2000 most common words
    30.0 of words are in the 5000 most common words
    35.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kahdeksan kuukautta Shpalernajassa - 10
    Total number of words is 3348
    Total number of unique words is 1985
    20.3 of words are in the 2000 most common words
    29.3 of words are in the 5000 most common words
    33.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kahdeksan kuukautta Shpalernajassa - 11
    Total number of words is 3368
    Total number of unique words is 2061
    20.4 of words are in the 2000 most common words
    29.1 of words are in the 5000 most common words
    34.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kahdeksan kuukautta Shpalernajassa - 12
    Total number of words is 3472
    Total number of unique words is 1951
    21.1 of words are in the 2000 most common words
    30.6 of words are in the 5000 most common words
    35.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kahdeksan kuukautta Shpalernajassa - 13
    Total number of words is 3409
    Total number of unique words is 1967
    21.8 of words are in the 2000 most common words
    31.2 of words are in the 5000 most common words
    35.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kahdeksan kuukautta Shpalernajassa - 14
    Total number of words is 3556
    Total number of unique words is 1950
    22.2 of words are in the 2000 most common words
    31.9 of words are in the 5000 most common words
    36.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kahdeksan kuukautta Shpalernajassa - 15
    Total number of words is 3544
    Total number of unique words is 1949
    21.1 of words are in the 2000 most common words
    30.1 of words are in the 5000 most common words
    34.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kahdeksan kuukautta Shpalernajassa - 16
    Total number of words is 3484
    Total number of unique words is 1981
    20.5 of words are in the 2000 most common words
    29.4 of words are in the 5000 most common words
    35.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kahdeksan kuukautta Shpalernajassa - 17
    Total number of words is 2694
    Total number of unique words is 1761
    22.0 of words are in the 2000 most common words
    31.0 of words are in the 5000 most common words
    35.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.