Kaarle XII:n historia - 20

tuomitsi hänet mestattavaksi kaupungin hirsipuun juurella; se oli
kenties enemmän kostoa kuin oikeutta todistava teko ja julma loukkaus
sellaisen kuninkaan muistoa kohtaan, jota Ruotsi yhä ihmettelee.
Tukholmassa säilytetään Kaarle XII:n hattua, ja siinä olevan
kuulanreiän pienuus on yksi niiden perusteista, jotka tahtovat uskoa
hänen saaneen surmansa salamurhaajan kädestä.


Muistutuksia ja selityksiä

[1] Tässä Voltaire liioittelee, nähtävästi käyttämänsä lähteen
mukaan, Ruotsin ja Suomen sekä entistä että silloista väkilukua.
Todellisuudessa se lienee v. 1730 ollut pari miljoonaa. Muutenkin
Voltairen esityksessä on, kuten asiantunteva lukija huomannee, kohtia,
jotka eivät ole oikein todenmukaisia.
[2] Senaatilla tässä kuten kaikkialla jäljempänäkin Voltaire tarkoittaa
Ruotsin valtakunnanneuvostoa (valtaneuvostoa) ja senaattoreilla Ruotsin
valtakunnanneuvoston jäseniä (valtaneuvoksia).
[3] Voltaire tarkoittaa n.s. Kalmarin unionia, joka tehtiin jo v. 1397.
[4] Tarkoittaa länsigoottien kuninkaan Alarikin retkeä Italiaan ja
Rooman valloitusta (v. 410).
[5] Kaarle X ei kuollessaan ollut tehnyt rauhaa vihollistensa kanssa
eikä pyrkinyt rajattomaan kuningasvaltaan.
[6] Tarkoittaa Kaarle XI:n toimeenpanemaa suurta reduktsionia
eli aatelisläänitysten peruutusta, jota valvoi erityinen
reduktsionitoimikunta.
[7] Oikeammin kuningas tuli Ruotsissa juuri lain mukaan täysikäiseksi
18-vuotiaana.
[8] Danielsonin mukaan ("Voltaire Kaarle XII:n historiankirjoittajana")
Kaarlen ja Piperin keskustelu naisen (isoäidin) vallasta, samoin kuin
monet muutkin teoksen tarinat ja jutut lienevät pantavat Voltairen
tiliin. Samoin Sparren osuus ja täysikäisyyden julistaminen.
[9] Kruunauksen kuvaus nähtävästi osaksi Voltairen omaa keksintöä.
Arkkipiispa lienee näet tiennyt asiasta jo edeltäkäsin, sillä uusi
kruunaustapa oli määrätty jo ennakolta.
[10] Pietari tuli nimellisesti tsaariksi jo 10-vuotiaana v. 1682
yhdessä vallanhimoisen sisarpuolensa Sofian ja heikkomielisen
velipuolensa Iivanan kanssa ja otti koko hallitusvallan omiin käsiinsä
jo v. 1689, jolloin hän sulki Sofian luostariin. Lähti suurelle
ulkomaanmatkalleen jo v. 1697, valloitettuaan turkkilaisilta
Asovin v. 1696.
[11] Todellisuudessa lienee Pietarin armeijassa Narvan luona ollut vain
noin 40,000 varsinaista sotamiestä ja Kaarlella noin 8,400, (niistä
3,200 suomalaisia).
[12] de Croy oli oikeastaan belgialainen upseeri, joka viimeksi oli
ollut kuningas Augustin palveluksessa ja jonka August oli lähettänyt
Pietarin sotilaalliseksi neuvonantajaksi. -- Muuten Voltaire on
lisäillyt Narvan taistelua omilla jutuillaan, jollaisia lienevät
Kaarlen huudahdus hänen hevosensa kaaduttua, vertaus Georgian prinssin
ja Kaarlen vankinaolosta ja Pietarin lausuma ruotsalaisista venäläisten
opettajina voittamaan.
[13] Moritz Saksilainen, Saksin kreivi eli "Saksin marski", Augustin ja
Aurora Königsmarckin poika, etevä sotapäällikkö. -- Auroran veli,
kreivi Filip von Königsmarck, yritti ryöstää mukaansa lemmittynsä,
Braunschweig-Lüneburgin prinsessan Sofia Dorothean, mutta joutui vähää
ennen neljän salamurhaajan uhriksi, jotka viskasivat hänen ruumiinsa
erääseen likaviemäriin.
[14] Kreivittären ja kuninkaan kohtaus on nähtävästi melkoisesti
Voltairen lisäilemä ja värittämä, kuten monet muutkin teoksen
samantapaiset kohdat.
[15] Poniatowskin mukaan Kaarle viipyi taistelutantereella 8 päivää ja
kuljetutti kaikki haavoitetut sieltä penikulman päässä olevaan
Pinczowiin. Bringin ("Karl XII") mukaan Klissowin taistelu oli 9 p.
heinäkuuta v.l.
KOLMAS KIRJA.
[16] Stanislauksen kruunaus tapahtui kaikessa kiireessä 24 p. syysk.
(v. 1.) eli 4 p. lokak. (u. I.) 1705.
[17] Narva kukistui elokuussa 1704 monikuukautisen ankaran vastarinnan
jälkeen.
[18] Tässä Voltaire nähtävästi liioittelee, sillä Pietarin kaupunki
perustettiin juuri v. 1703 ja rakennettiin vähitellen seuraavina
vuosina. Pietari Suuren kuollessa 1725 mainitaan asukkaita olleen vasta
noin 75,000. Kaupunkia rakentamassa oli kyllä yhtaikaa tuhansia, jopa
kymmeniä tuhansia työmiehiä.
[19] Bringin mukaan Kalishin luona tappiolle joutuneen ruotsalaisen
kenraalin nimi oli Marderfelt eikä Meyerfelt, jonka niminen
everstiluutnantti kuului myös ruotsalaisiin päällikköihin.
[20] Danielsonin mukaan on kohtaus Königsteinin linnassa v. 1707 väärin
esitetty tai on sattunut myöhemmin, sillä tunnettujen asiakirjain
mukaan juuri Patkul, vangittuna, tahallaan rahoilla viekoitteli
Sonnensteinin linnan päällikön Korveyn Venäjän palvelukseen, jos
pääsisi vapaaksi. Patkul näet tahtoi siten vahingoittaa vihaamaansa
Saksin maaherraa, ruhtinas Fürstenbergiä, jonka suosikki Korvey oli.
Seurauksena oli Korveyn mestaus v. 1707.
[21] Danielsonin mukaan tarina Patkulin luista lienee Voltairen
tavallisia juttuja, jos on luottamista virallisiin asiakirjoihin, sillä
luutnantti Rauer, joka käskystä saapui Patkulia hautaamaan, ei löytänyt
hänestä mitään jälkeä.
[22] Piper kuoli, kuten kerrotaan, vapaaehtoisesti v. 1716 nälkään
(17 päivää syömättä oltuaan) Pähkinälinnassa (Schlüsselburgissa), koska
ei tahtonut suostua tsaarin vaatimiin suunnattomiin lunnaihin. Ruumista
kuuluu säilytetyn suolassa, kunnes se v. 1719 haudattiin Ruotsissa
olevaan perhehautaan. -- Ks. Oma Maa, III, s. 627.
[23] Poniatowskin mukaan asia oli päinvastoin niin, että Kaarle lähetti
sulttaanille lahjaksi sata turkkilaista sotavankia, jotka hän oli
vapauttanut Lembergissä puolalaisten orjuudesta. -- Turkin lähettiläs
kävi kyllä Kaarlen luona liittoa tarjoamassa, mutta Kaarle ei sillä
kertaa ollut siihen taipuvainen, joskin kohteli lähettilästä
anteliaasti.
[24] Pietarin puhe Aleksanterista ja Dareioksesta lienee Voltairen omaa
sovittelua hänen lähteittensä (Limiersin ja Motrayen) käyttämien
sanojen asemesta.
[25] Danielsonin mukaan Mazeppan lemmenseikkailu Puolassa ja pakollinen
ratsastus Ukrainaan kuuluvat yksistään Voltairen tiliin; muut
aikaisemmat kertojat eivät niitä ollenkaan tunne. Myöhemmät
kirjoittajat ovat sitten lainanneet tämän, kuten niin monet muutkin
todistamattomat jutut, Voltairelta. Varmaa on vain, että Mazeppa oli
saanut kasvatuksensa Puolan hovissa. -- Mazeppa oli syntynyt v:n 1640
paikkeilla.
[26] Bringin mukaan oli tsaarilla vain noin 45,000 miestä ja 70 tykkiä,
Kaarlella kaikkiaan noin 23,000 miestä ynnä 10,000 kasakkaa sekä 30
tykkiä. -- Voltairen päivämääräykset ovat uutta lukua, joka ei silloin
vielä ollut käytännössä Ruotsissa.
[27] Voltairen kuvaus taisteluasemasta ei näytä olevan Bringin
teoksessa olevan taistelukartan mukainen. Sen mukaan ruotsalaisten ja
venäläisten asemat sijaitsivat luoteiseen ja pohjoiseen päin
Pultavasta.
[28] Bringin mukaan oli Menshikovilla vain 9,000 ratsumiestä -- siis
vain hiukan yli puolet ruotsalaisten lukumäärästä -- ja muutamia
tykkejä.
[29] Piper oli ensin vankina Moskovassa, jossa yhdessä muiden
kenraalien kanssa hoiti sotavankien asioita. Siirrettiin vasta v. 1714
Pietariin ja sieltä Pähkinälinnaan, missä, kuten edellä on mainittu,
vapaaehtoisesti lienee kuollut nälkään.
[30] Poniatowskin tiedonannon mukaan Fonseca oli alkujaan ranskalainen
uskonluopio, nimeltä Goin, seraljin ensimäinen haavalääkäri.
[31] Kaarle XII osasi kyllä tiettävästi aivan hyvin ranskaa -- hänellä
oli lapsena ollut sen opettajana erityinen kielimestari -- mutta
ylpeydessään hän ei tahtonut ranskaa puhua.
[32] Bringin mukaan suurvisiiri sulttaanin nimessä lupasi saattaa
Kaarlen niin pian kuin mahdollista kotimaahan 50,000 miehen turvissa.
[33] Mustafa II seurasi oikeammin setäänsä Ahmed II:sta, joka
vuorostaan oli seurannut Muhammed IV:ttä.
[34] Tämä luku on nähtävästi liian suuri.
[35] Erb-Magden on oikeastaan väännös saksal. sanasta Erb-Mädchen ja
tarkoittaa perinnöllistä maaorjanaista; se ei siis, kuten Voltaire
luulee, ole mikään henkilönimi. Katariinan sukuperästä on väitelty
viime aikoihin saakka. Muutamat ovat väittäneet hänen olleen
kotoisin Ruotsista; todennäköisesti hän oli kotoisin Liivinmaalta,
Tietosanakirjan mukaan erään liettualaisen, Samuel Skavronskin, tytär.
[36] Pietari Suuren ensimäisen puolison nimi oli oikeastaan Eudoksia
Fedorovna Lapuhin.
[37] Uusinten tutkimusten mukaan Katariinan ratkaiseva osuus Pruthin
luona on myöhempää keksintöä ja nähtävästi vain Katariinan
ylistämiseksi sepitetty juttu. Samoin ei näytä olevan mitään varmaa
perää lahjusten käytössä suurvisiirin voittamiseksi.
[38] Tämä päiväys ei enemmän kuin aikaisempikaan käy oikein yhteen
hedshran ajanlaskun kanssa, joka alkaa vuodesta 622 j.Kr.s. Vuosiluku
on sen mukaan liian suuri. Oikea vuosiluku on 1124. Hedshra laskee
kuuvuosien mukaan, jotka ovat lyhyempiä kuin aurinkovuodet.
Mahdollisesti ransk. tekstissä on painovirhe.
[39] Sanaleikki: _Major sum_, olen majuri; mutta _major_ merkitsee
latinassa myös "suurempi" ja _maximus_ "suurin". Hospodari tahtoi sillä
osoittaa, että oli tuntenut vieraan kuninkaaksi.
[40] Oikeammin koko nimeltä Sten Arvidsson Natt och Dag,
kenraaliajutantti.
[41] Bringin mukaan kuningas Benderin kalabaliikin jälkeen todella oli
ruumiillisesti niin heikontunut, että tarvitsi lepoa. Hänellä oli
kuumekohtauksia, ja Benderin rytäkässä saamansa säärivamman johdosta
hän ei voinut seisoa, vaan hänen täytyi olla makuulla. Ehkäpä sairaus,
kuviteltu tai todellinen, oli myös varokeinona, koska huhuiltiin, että
turkkilaiset aikoivat muka siirtää kuninkaan joko Vähään-Aasiaan tai
Kreikan saaristoon, mihin siirtoon Kaarlella ei tietysti ollut
vähääkään halua.
[42] Tämä tapahtui Tönningenissä, johon Stenbock armeijoineen
saarrettiin, keväällä 1713. -- Muuten väittää Bring, ettei Stenbockin
armeija, jolla hän oli saavuttanut Helsingborgin ja Gadebuschin voitot,
suinkaan ollut pelkkää huonosti varustettua ja vähän harjoitettua
nostoväkeä, vaan siinä oli alussa 50 % ratsuväestä ja 30 % jalkaväestä
vanhoja harjaantuneita rykmenttejä, joita siihen saakka oli säästetty.
Armeijaan kuuluva nostoväkikin oli jo sotilaallisesti järjestettyä ja
jossakin määrin harjoitettua, miehiä paraassa iässä. Varustukset
sensijaan olivat puutteelliset.
[43] Aluksi seurasi Kaarlea, joka kulki kapteeni Pietari Friskin
nimellä, kaksi toveria: kenraaliajutantti G. Fr. von Rosen ("kapteeni
Johan Palm") ja everstiluutnantti O. Fr. Düring ("kapteeni Erik von
Ungern"), Rosen jäi pian jälkeen ja Kaarle jatkoi matkaansa vain
Düringin kera.
[44] Nämä luvut tuntuvat liioitelluilta. Ihan varmoja tietoja tosin ei
liene Ruotsin menetyksistä Kaarlen sodissa, mutta noin valtaviin
määriin ne tuskin nousivat, jos lisäksi otetaan lukuun kaatuneet ja
muuten kuolleet. Bringin mukaan tekivät Ruotsin sotavoimat Kaarlen
sotaretkien alkuvuosina noin 100,000 miestä, joista Ukrainan retken
jälkeen oli aseissa enää noin 60,000 miestä. Kaatuneiden, kuolleiden ja
vangiksi joutuneiden sijat oli tietysti, mikäli mahdollista, täytetty
uusilla miehillä. Kaikkiaan arvelee Bring joutuneen Venäjälle
vankeuteen ruotsalaisia sotilaita koko sodan aikana ehkä noin 30,000.
[45] Görtzin diplomaattinen toiminta ja Kaarlen osuus siinä on
vieläkin, tärkeiden asiakirjain puutteessa, monin kohdin hämärä. Useat
tutkijat ovat erinäisissä seikoissa toista mieltä kuin Voltaire, mutta
pääasiassa lienee Voltairen esitys jotakuinkin oikea.
[46] Kaarle XII:n äkillinen kuolema on antanut paljon päänvaivaa sekä
historioitsijoille että lääketieteen edustajille. On kaikin mahdollisin
keinoin koetettu saada selville, mistä Kaarle sai tuon kuolettavan
kuulan päänsä läpi, vihollistenko vai omien miesten puolelta, mutta
toistaiseksi siihen ei ole saatu varmuutta. Kolmasti on m.m. Kaarlen
palsamoitu ruumis, jota säilytetään Tukholmassa Ritariholman kirkossa,
ollut tutkittavana. Ensi kerran se tapahtui v. 1746, jolloin sangen
pikaisen ja pintapuolisen tutkimuksen perusteella todettiin kuulan
menneen sisään oikeasta ohimosta ja tulleen ulos vasemmasta, toisen
kerran v. 1859, jolloin tultiin aivan päinvastaiseen tulokseen, ja
kolmannen kerran heinäkuussa 1917, jolloin Ruotsin etevimmät
lääketieteelliset auktoriteetit kaikin nykyaikaisin apuneuvoin
(käyttämällä valokuvausta, röntgen-säteitä y.m. keinoja) tutkivat
kuninkaan muumioitunutta päätä. Itse pääkysymykseen ei tämäkään
tutkimus ole enää voinut antaa lopullista varmuutta. Sensijaan voitiin
joltisenkin varmasti todeta, että kuolinhaavan on tuottanut yksi ainoa
tuliaseesta ammuttu, silmänräpäyksessä tappanut pyöreä rauta- tai
lyijykuula, jonka läpimitta on ollut noin 18-20 mm. Se on kokonaisena
kulkenut jokseenkin vaakasuoraan hieman vinosti taaksepäin kuninkaan
pään läpi, mennen sisään vasemmasta ohimosta ja tullen ulos oikeasta.
Tutkimus ei voinut varmasti ratkaista, onko kuula ollut läheltä
ammuttu, mutta totesi, että se on lujalla voimalla, särkien ja
musertaen, läpäissyt kuninkaan pään.