Kaarle XII:n historia - 15

Total number of words is 3394
Total number of unique words is 1865
21.6 of words are in the 2000 most common words
32.1 of words are in the 5000 most common words
38.0 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
te surmata kolmesataa aseetonta ruotsalaista? Te, urhoolliset
janitshaarit, jotka olette armahtaneet viisikymmentätuhatta venäläistä,
kun nämä huusivat teiltä _amman'ia_ (armoa)? Oletteko jo kokonaan
unohtaneet ne hyvättyöt, joita olette saaneet meiltä? Ja tahdotteko
tappaa tämän suuren Ruotsin kuninkaan, jota te niin paljon rakastatte
ja joka on antanut teille niin paljon lahjoja? Hyvät ystävät, hän
pyytää ainoastaan kolme päivää, eivätkä sulttaanin käskyt ole niin
ankarat kuin teille koetetaan uskotella."
Näillä sanoilla oli suurempi vaikutus kuin Grothusen itse oli
odottanutkaan. Janitshaarit vannoivat partainsa kautta, etteivät he
hätyyttäisi kuningasta ja että he antaisivat hänelle hänen pyytämänsä
kolme päivää. Turhaan annettiin merkki hyökkäykseen; janitshaarit,
tottelemisen asemasta, uhkasivat heittäytyä omien päällikköjensä
kimppuun, jollei Ruotsin kuninkaalle myönnettäisi kolmen päivän aikaa.
He tunkeutuivat meluten Benderin pashan teltan eteen ja huusivat, että
sulttaanin käskyt olivat väärennetyt. Tätä odottamatonta kapinaa
vastaan oli pashalla asetettavana vain kärsivällisyytensä.
Hän oli olevinaan tyytyväinen janitshaarien jalomieliseen päätökseen ja
käski heidän vetäytyä Benderiin. Tataarien khaani, kiivas mies, tahtoi
heti ryhtyä joukkoineen hyökkäykseen, mutta pasha, joka ei suonut
tataarien yksinään saavan kunniaa kuninkaan vangitsemisesta,
samalla kun häntä itseään kenties rangaistaisiin janitshaarien
tottelemattomuudesta, kehoitti khaania odottamaan huomiseen.
Palattuaan Benderiin pasha kokosi kaikki janitshaarien upseerit ja
vanhimmat sotamiehet; hän luki heille julki ja näytti heille sulttaanin
nimenomaisen käskyn ja muftin fetfan. Kuusikymmentä vanhinta
janitshaaria, joilla oli kunnianarvoisat valkeat parrat ja jotka olivat
saaneet kuninkaan kädestä tuhansia lahjoja, ehdottivat, että he itse
menisivät ja pyytäisivät häntä antautumaan heidän huostaansa ja
sallimaan heidän olla hänen vartijoinansa.
Pasha suostui siihen, koska mieluummin tahtoi käyttää mitä muuta keinoa
hyvänsä kuin joutua surmauttamaan tämän ruhtinaan. Nuo kuusikymmentä
vanhusta vaelsivat siis seuraavana aamuna Varnitzaan, asestettuina
ainoastaan pitkin valkoisin sauvoin, jotka ovat janitshaarien ainoat
aseet silloin, kun he eivät käy taisteluun, sillä turkkilaiset pitävät
raakalaisuutena kristittyjen tapaa kantaa aseita rauhan aikana ja astua
asestettuina ystäviensä luo ja kirkkoihinsakin.
He kääntyivät parooni Grothusenin ja kansleri Müllernin puoleen ja
sanoivat näille tulevansa palvelemaan kuningasta uskollisina
vartijoina. Jos hän tahtoisi, niin he saattaisivat hänet Adrianopoliin,
missä hän itse voisi puhella suurherran kanssa. Heidän tehdessä tätä
ehdotusta kuningas luki kirjeitä, jotka tulivat Konstantinopolista ja
jotka Fabrice, joka ei enää voinut tavata häntä, oli erään janitshaarin
avulla salaa toimittanut hänelle. Ne oli lähettänyt kreivi
Poniatowski, joka ei voinut avustaa häntä enemmän Benderissä kuin
Adrianopolissakaan, koska hänet tuon julkean tuhannen kukkarollisen
vaadinnan jälkeen oli Portin käskystä pidätetty Konstantinopolissa. Hän
ilmoitti kuninkaalle, että sulttaanin käskyt hänen kuninkaallisen
persoonansa vangitsemisesta tai surmaamisesta olivat liiankin oikeat;
että sulttaanin todellakin olivat hänen ministerinsä pettäneet, mutta
että hän, kuta enemmän häntä tässä asiassa oli petetty, sitä kiivaammin
tahtoi itseään toteltavan. Sentähden oli muka parasta mukautua
olosuhteihin ja taipua välttämättömyyteen. Hän rohkeni siis neuvoa
kuningasta koettamaan saavuttaa tarkoituksensa ministerien avulla
neuvottelujen tietä eikä osoittamaan taipumattomuutta siinä, missä vain
myöntyväisyys voi merkitä jotakin, ja odottamaan politiikalta ja ajalta
lääkettä tautiin, jonka väkivaltaisuus voisi tehdä parantumattomaksi.
Mutta eivät vanhain janitshaarien ehdotukset eivätkä Poniatowskin
kirjeet voineet saada kuningasta uskomaan, että hän voi häpeättä
taipua. Hän tahtoi mieluummin kuolla turkkilaisten käden kautta kuin
olla missään muodossa heidän vankinsa. Hän lähetti sentakia takaisin
janitshaarit, päästämättä heitä puheilleen, ja käski sanoa heille, että
jolleivät he menisi tiehensä, hän leikkauttaisi heiltä parrat, mitä
itämailla pidetään julkeimpana kaikista loukkauksista.
Täynnä mitä kiivainta suuttumusta vanhukset lähtivät tiehensä huutaen:
"Oi tuota rautakalloa! Jos hän kerran tahtoo joutua perikatoon, niin
joutukoon sitten!" -- He tekivät pashalle selkoa tehtävänsä
epäonnistumisesta ja kertoivat Benderissä oleville tovereilleen, miten
oudolla tavalla heidät oli otettu vastaan. Kaikki vannoivat nyt
tottelevansa viivyttelemättä pashan käskyjä ja osoittivat yhtä paljon
kärsimättömyyttä päästä hyökkäämään kuin edellisenä päivänä
haluttomuutta siihen.
Käsky annettiinkin siinä tuokiossa: turkkilaiset marssivat vallituksia
vastaan; tataarit odottivat jo heitä, ja tykit alkoivat ampua.
Janitshaarit toiselta, tataarit toiselta puolelta valtasivat hetkessä
pienen leirin. Tuskin kaksikymmentä ruotsalaista paljasti miekkansa;
kolmesataa miestä ympäröitiin ja tehtiin vastarinnatta vangeiksi.
Kuningas oli tällöin kenraalien Hårdin, Dahldorfin ja Sparren kera
ratsain talonsa ja leirinsä välillä. Nähdessään kaikkien sotamiestensä
antautuneen vangeiksi hänen läsnäollessaan hän sanoi kylmäverisesti
näille kolmelle upseerille: "Käykäämme puolustamaan taloa", ja lisäsi
hymyillen: "me saamme nyt taistella _pro aris et focis_".
Samassa hän nelisti heidän kanssaan taloansa kohti, jonne oli asettanut
noin neljäkymmentä palvelijaa vartijoiksi ja joka oli varustettu niin
lujasti kuin oli voitu.
Niin suuresti kuin nämä kenraalit olivatkin tottuneet herransa
itsepintaiseen pelottomuuteen, eivät he nyt kuitenkaan voineet olla
ihmettelemättä nähdessään, miten hän kylmäverisesti ja leikkiä laskien
aikoi puolustautua kymmentä tykkiä ja kokonaista armeijaa vastaan. He
seurasivat häntä muutamien henkivartijain ja palvelijain kanssa, joita
yhteensä oli noin parikymmentä henkeä.
Mutta ovelle päästyänsä he huomasivat sen jo janitshaarien saartamaksi.
Jopa oli lähes kaksisataa turkkilaista tai tataaria tunkeutunut sisään
eräästä ikkunasta ja vallannut koko rakennuksen, paitsi erästä suurta
salia, jonne kuninkaan palvelijat olivat vetäytyneet. Onneksi tämä sali
oli lähellä sitä ovea, josta kuningas tahtoi työntyä sisään pienen,
kaksikymmenhenkisen joukkonsa kera. Hän hyppäsi alas ratsultaan pistoli
ja miekka kädessä, ja hänen seuralaisensa tekivät samoin.
Janitshaarit karkasivat joka taholta hänen kimppuunsa; heitä kannusti
lisäksi pashan lupaus antaa kahdeksan dukaattia kultaa jokaiselle, joka
kuningasta vangiksi otettaessa oli voinut koskea edes hänen pukuunsa.
Mutta tämäpä haavoitti tai surmasi kaikki ne, jotka lähestyivät häntä.
Eräs hänen haavoittamansa janitshaari ojensi pyssynsä hänen kasvojaan
kohti, ja jollei turkkilaisen käsivarsi olisi heilahtanut tungoksen
johdosta, joka aaltojen tavoin lainehti edestakaisin, olisi kuningas
saanut surmansa. Kuula hipaisi hänen nenäänsä, sieppasi palasen hänen
korvastaan ja musersi kenraali Hårdilta, jonka kohtalona oli aina
joutua haavoitetuksi herransa sivulla, käsivarren.
Kuningas upotti miekkansa janitshaarin vatsaan, ja samassa hänen
suureen saliin sulkeutuneet palvelijansa avasivat hänelle oven.
Kuningas harppasi nuolena sisään, hänen pikku joukkonsa seurasi, ovi
suljettiin jälleen heti ja teljettiin kaikella, mitä käsille sattui.
Niin oli nyt Kaarle XII suljettuna tähän saliin koko seurueensa kera,
johon kuului noin kuusikymmentä henkeä, upseereja, kaartilaisia,
sihteerejä, kamaripalvelijoita ja kaikenlaatuista palvelusväkeä.
Janitshaarit ja tataarit ryöstivät muun osan taloa ja täyttivät sen
huoneet. "Käykäämmepäs hiukan karkoittamaan luotani noita raakalaisia",
sanoi kuningas, asettui väkensä etunenään ja avasi itse salin sen oven,
joka vei hänen makuuhuoneeseensa. Hän astui sisään ja ampui ryöstäjiä.
Ryöstösaaliilla kuormitetut turkkilaiset säikähtivät samaisen kuninkaan
äkillistä ilmestymistä, jota he olivat tottuneet kunnioittamaan,
viskasivat pois aseensa, hyppäsivät ulos ikkunasta tai pakenivat
kellareihin. Kuningas käytti hämminkiä hyväkseen ja ajoi menestyksen
rohkaiseman joukkonsa kera turkkilaisia huoneesta huoneeseen, surmaten
tai haavoittaen ne, jotka eivät paenneet, ja puhdistaen talon
neljännestunnissa vihollisista.
Taistelun tuoksinassa kuningas huomasi kaksi janitshaaria piilossa
vuoteensa alla; hän surmasi toisen miekanpistolla, toinen pyysi häneltä
armoa, huutaen _amman_. "Minä lahjoitan sinulle henkesi", sanoi
kuningas turkkilaiselle, "sillä ehdolla, että menet ja kerrot pashalle
tarkasti kaikki, mitä olet nähnyt". -- Turkkilainen lupasi täyttää
mielellään hänen tahtonsa ja sai nyt muiden tavoin hypätä ulos
ikkunasta.
Päästyään siten vihdoin talon herroiksi ruotsalaiset vielä sulkivat ja
telkesivät ikkunat. Aseista ei ollut puutetta; eräs alakerran huone,
joka oli täynnä musketteja ja ruutia, oli jäänyt janitshaarien
meluisalta etsinnältä rauhaan. Se tuli nyt hyvään tarpeeseen:
ruotsalaiset ampuivat ikkunoista aivan läheltä turkkilaisten
tungokseen, josta he surmasivat kaksisataa vähemmässä kuin puolessa
neljännestunnissa.
Nyt ampui tykistö taloa, mutta kun sen kivet olivat hyvin pehmeitä,
teki se vain koloja eikä murtanut seiniä.
Koska tataarien khaani ja pasha, jotka halusivat vangita kuninkaan
elävältä, pitivät häpeällisenä menettää siinä niin paljon väkeä ja
käyttää kokonaista armeijaa kuuttakymmentä henkeä vastaan, päättivät he
pistää talon tuleen pakoittaakseen kuninkaan antautumaan. He ammuttivat
palavilla tappuroilla kiedottuja nuolia katolle, oviin ja ikkunoihin.
Talo syttyi pian tuleen; palava katto oli jo putoamaisillaan
ruotsalaisten päälle. Kuningas jakeli levollisesti käskyjänsä tulen
sammuttamiseksi; hän löysi erään pienen, nesteellä täytetyn astian,
tarttui siihen ja viskasi sen kahden ruotsalaisen avulla siihen
paikkaan, missä tuli pahimmin raivosi. Sattuikin niin hullusti, että
tuo astia oli täynnä paloviinaa; mutta kiireessä ja hälinässä ei sitä
ehditty ajatella. Liekit alkoivatkin raivota entistä suuremmalla
voimalla ja tuhosivat kuninkaan huoneen. Suuri sali, jossa ruotsalaiset
pysyttelivät, oli täynnä hirveää savua, ja siihen sekaantuivat liekkien
tulikielet, jotka leimahtelivat sisään viereisistä huoneiden ovista.
Puoli kattoa oli syöksynyt itse talon sisään, toinen puoli putosi ulos,
pirstautuen liekkeihin.
Eräs kaartilainen, nimeltä Walberg, rohkeni tässä äärimmäisensä hädässä
huutaa, että olisi antauduttava. "Siinäpä kummallinen otus", sanoi
kuningas, "joka luulee, että on kauniimpaa antautua vangiksi kuin
palaa!" -- Eräs toinen kaartilainen, nimeltä Rosen, huomautti nyt, että
kanslian talossa, joka oli vain viidenkymmenen askeleen päässä, oli
kivinen ja siis tulenkestävä katto. Oli siis tehtävä uloshyökkäys,
päästävä siihen taloon ja puolustauduttava siellä. "Kas siinä oikea
ruotsalainen!" huudahti kuningas. Hän syleili tätä kaartilaista ja
nimitti hänet paikalla everstiksi. "Eteenpäin, ystäväni", sanoi hän;
"ottakaa mukaanne niin paljon ruutia ja lyijyä kuin voitte, ja
vallatkaamme sitten kanslia miekka kädessä!"
Turkkilaiset, jotka sillävälin ympäröivät parhaillaan palavaa taloa,
huomasivat ihmetellen ja samalla kauhistuen, etteivät ruotsalaiset
aikoneetkaan sieltä poistua. Mutta heidän kummastuksensa kasvoi vielä
suuremmaksi, kun he näkivät ovien avautuvan ja kuninkaan miehineen
epätoivon vimmalla syöksyvän heidän kimppuunsa. Kaarle ja hänen
korkeimmat upseerinsa olivat asestetut miekoilla ja pistoleilla;
kukin ampui ovea avattaessa kaksi laukausta yhtaikaa, samassa
silmänräpäyksessä he heittivät pois pistolinsa, tarttuivat miekkoihinsa
ja pakoittivat turkkilaiset peräytymään yli viisikymmentä askelta.
Mutta hetkistä myöhemmin tämä pieni joukko joutui saarroksiin.
Kuningas, jolla tapansa mukaan oli saappaat jalassa, sotkeutui
kannuksiinsa ja kaatui. Yksikolmatta janitshaaria heittäytyi heti hänen
päällensä; hän viskasi miekkansa ilmaan säästyäkseen siten sen
luovuttamisen tuottamasta tuskasta. Turkkilaiset raahasivat hänet
pashan majapaikkaan, toiset kannattaen häntä sääristä, toiset
kainaloista, kuten kannetaan sairasta, jota pelätään muuten
rasitettavan.
Heti kun kuningas huomasi joutuneensa kiinni, teki hänen luonteensa
rajuus ja se raivo, johon niin pitkällinen ja hirveä taistelu oli hänet
pakostakin saattanut, tilaa säveälle ja rauhalliselle mielialalle.
Häneltä ei päässyt yhtään ainoaa kärsimättömyyden sanaa eikä
vihastuksen silmäystä. Hän katseli hymyillen janitshaareja, jotka
kantoivat häntä _Allah_-huudoin, kunnioituksen sekainen suuttumus
mielessään. Hänen upseerinsa vangittiin samaan aikaan, ja turkkilaiset
ja tataarit ryöstivät heidät puti puhtaiksi. -- Tämä kummallinen
tapaus, jolla oli lisäksi merkillisiä seurauksia, sattui helmikuun 12
p:nä 1713.


SEITSEMÄS KIRJA.
Turkkilaiset siirtävät Kaarlen Demirtashiin. Kuningas Stanislaus
vangitaan samaan aikaan. Herra de Villelonguen rohkea teko.
Vallankumous seraljissa. Taistelu Pommerissa. Ruotsalaiset polttavat
Altonan. Kaarle lähtee vihdoin matkalle, palatakseen valtoihinsa. Hänen
kummallinen matkustustapansa. Hänen tulonsa Stralsundiin. Kaarlen
vastoinkäymisiä. Pietari Suuren menestyksiä. Hänen voittokulkueensa
Pietarissa.

Benderin pasha odotti Kaarlea arvokkaasti teltassaan, tulkkinansa
Marco. Hän otti ruhtinaan vastaan hyvin kunnioittavasti ja pyysi häntä
laskeutumaan eräälle sohvalle. Mutta kuningas ei välittänyt vähääkään
turkkilaisen kohteliaisuudesta, vaan jäi keskelle telttaa seisomaan.
"Kaikkivaltias olkoon ylistetty", sanoi pasha, "että sinun
majesteettisi on hengissä! Epätoivoni on katkera siitä, että sinun
majesteettisi on pakoittanut minut panemaan hänen korkeutensa käskyt
täytäntöön." Kuningas, jota suututti ainoastaan se, että hänen
kolmesataa sotamiestänsä oli antanut vangita itsensä keskellä
varustuksiansa, sanoi pashalle: "Ah, jospa mieheni olisivat
puolustautuneet kuten heidän tuli tehdä, ei meitä olisi masennettu
kymmeneen päivään." -- "Voi, sepä olisi ollut huonosti käytettyä
uljuutta", vastasi turkkilainen. -- Hän määräsi kuninkaan vietäväksi
Benderiin loimilla runsaasti koristetun ratsun selässä. Ruotsalaiset
olivat joko saaneet surmansa tai joutuneet vangeiksi; koko kuninkaan
kalusto, hänen huonekalunsa, hänen paperinsa, hänen välttämättömimmät
vaatteensa oli joko ryöstetty tai poltettu. Tiellä nähtiin
ruotsalaisten upseerien kulkevan miltei alastomina, kytkettyinä
kaksittain yhteen, tataarien tai janitshaarien saattaessa heitä jalan.
Kanslerin ja kenraalien kohtalo oli samanlainen; he elivät niiden
sotilaiden orjia, joille he olivat joutuneet saaliin jaossa.
Saatettuaan Kaarle XII:n seraljiinsa Benderiin Ismael pasha luovutti
hänelle oman huoneensa ja palvelutti häntä kuten ainakin kuningasta,
asettaen kuitenkin varovaisuuden vuoksi janitshaareja vartijoiksi
huoneen ovelle. Hänelle valmistettiin vuode, mutta hän heittäytyi
sinänsä, saappaat jalassa, sohvalle ja nukahti heti raskaasti. Eräs
upseeri, joka seisoi hänen luonaan, peitti hänen päänsä myssyllä, jonka
kuningas ensi unesta herätessään heitti pois; ja turkkilainen katseli
hämmästyksissään hallitsijaa, joka nukkui saappaat jalassa ja paljain
päin. Seuraavana aamuna Ismael vei Fabricen kuninkaan huoneeseen.
Fabrice tapasi ruhtinaan vaatteet riekaleina, saappaat, kädet ja koko
miehen veren ja ruudin peitossa, kulmakarvat palaneina, mutta iloisella
mielellä kauheasta tilastansa huolimatta. Hän heittäytyi polvilleen
kuninkaan eteen, voimatta lausua sanaakaan. Rauhoittuneena piankin
siitä vapaasta ja suopeasta sävystä, jolla kuningas puhutteli häntä,
hän alkoi jutella tämän kera entiseen tuttavalliseen tapaan, ja
molemmat keskustelivat hymyillen Benderin tappelusta. "Väitetään",
sanoi Fabrice, "teidän majesteettinne omin käsin surmanneen
kaksikymmentä janitshaaria." -- "Hyvä, hyvä!" sanoi kuningas,
"sellaiset asiat suurennetaan aina puolella". -- Keskustelun kuluessa
pasha esitti kuninkaalle hänen suosikkinsa Grothusenin ja eversti
Ribbingin, jotka hän jalomielisesti oli ostanut vapaiksi omalla
kustannuksellaan. Fabrice otti toimekseen muiden vankien irti
lunastamisen.
Englannin lähettiläs Jeffreys yhtyi häneen ollakseen apuna kulujen
suorittamisessa. Eräs ranskalainen [nähtävästi johdannossa mainittu
ranskalainen de la Motraye. -- _Suom. muist_.], joka uteliaisuudesta
oli saapunut Benderiin ja on kuvaillut osan tässä kerrotuista
tapauksista, antoi myös mitä hänellä oli. Nämä muukalaiset, joita pasha
auttoi huolenpidolla, jopa rahallakin, ostivat vapaiksi, ei ainoastaan
upseereja, vaan myös heidän vaatteensakin turkkilaisten ja tataarien
käsistä.
Jo seuraavana päivänä vietiin kuningas vangittuna helakanpunaiseen
verhotuissa vaunuissa Adrianopolin tietä myöten; hänen
rahastonhoitajansa Grothusen oli hänen mukanaan. Kansleri Müllern ynnä
muutamat upseerit seurasivat toisissa vaunuissa. Useat muut olivat
ratsain, ja katsahtaessaan niihin vaunuihin, joissa kuningas istui, he
eivät voineet pidättää kyyneliään. Pasha oli saattueen etunenässä.
Fabrice huomautti hänelle, että oli häpeällistä antaa kuninkaan olla
miekatta, ja pyysi häntä ojentamaan Kaarlelle miekan. "Jumala minua
siitä varjelkoon!" sanoi pasha; "hänhän leikkaisi sillä meiltä parran".
-- Kuitenkin hän muutamia hetkiä myöhemmin antoi kuninkaalle hänen
miekkansa takaisin.
Samaan aikaan kuin tätä kuningasta, joka muutamia vuosia aikaisemmin
oli laatinut lakejaan niin monille valtioille ja ollut pohjoismaiden
riidanratkaisija ja Euroopan kauhu, siten kuljetettiin vankina ja
aseettomana, nähtiin samassa seudussa toinenkin esimerkki inhimillisen
suuruuden katoavaisuudesta.
Kuningas Stanislaus oli näet myös pidätetty Turkin alueella, ja häntä
kuljetettiin vangittuna Benderiin juuri samaan aikaan kuin Kaarle XII
vietiin sieltä pois.
Kun Stanislausta ei enää ollut tukemassa se käsi, joka oli tehnyt hänet
kuninkaaksi, kun hänellä ei enää ollut rahaa, ja kun siis myös hänen
puolueensa Puolassa hajosi, vetäytyi hän aluksi Pommeriin ja puolusti
siellä, koska ei enää voinut säilyttää omaa kuningaskuntaansa,
voimiensa mukaan hyväntekijänsä alueita. Olipa hän mennyt Ruotsiinkin
kiirehtimään tarpeellisen apuväen lähettämistä Pommeriin ja
Liivinmaalle. Hän oli tehnyt kaikki, mitä voitiin vaatia Kaarle XII:n
ystävältä.
Tähän aikaan ajatteli Preussin ensimäinen kuningas, sangen viisas
ruhtinas, jonka venäläisten naapuruus syystäkin teki levottomaksi,
liittyä Augustiin ja Puolan tasavaltaan venäläisten työntämiseksi omaan
maahansa. Hän tahtoi saada myös itse Kaarle XII:n tämän puuhan
puolelle. Kolme suurta tapahtumaa piti saataman tämän liiton
hedelmäksi: pohjoismaiden rauha, Kaarlen paluu omaan maahansa ja sulun
nostaminen venäläisten eteen, jotka jo alkoivat käydä pelottaviksi
Euroopalle. Alkuvalmistuksena tähän sopimukseen, johon perustui yleinen
rauhallisuus, oli Stanislauksen luopuminen kruunusta. Stanislaus ei
ainoastaan hyväksynyt sitä, vaan myös otti toimekseen olla tämän rauhan
välittäjänä, joka riistäisi häneltä kruunun. Välttämättömyys,
yleishyvä, uhrauksen tuottama kunnia ja Kaarlen etu, jolle hän oli
kaikesta kiitollisuudenvelassa ja jota hän rakasti, määräsivät hänen
päätöksensä. Hän kirjoitti Benderiin; hän selvitti Ruotsin kuninkaalle
asiain tilan, vastoinkäymiset ja parannuskeinot; hän vannotti tätä
olemaan vastustamatta hänen luopumistaan, joka oli olosuhteiden pakosta
käynyt tarpeelliseksi ja oli vaikuttimiensa puolesta kunniallinen; hän
rukoili olemaan uhraamatta Ruotsin etuja onnettoman ystävän etujen
vuoksi, joka itse mielellään uhrautuisi yhteishyvän takia. Kaarle XII
sai nämä kirjeet jo Varnitzassa; hän lausui useiden todistajien
läsnäollessa kiukkuisesti pikalähetille: "Jollei ystäväni enää tahdo
olla kuninkaana, niin osannen kyllä tehdä sijalle toisen."
Mutta Stanislaus pysyi lujana uhrauksessaan, josta Kaarle kieltäytyi.
Nämä päivät oli määrätty todella harvinaisten tunteiden ja tekojen
todistajiksi. Stanislaus tahtoi itse lähteä taivuttamaan Kaarlea, ja
uskalsi enemmän luopuakseen valtaistuimelta kuin oli tehnyt sille
päästäkseen. Eräänä päivänä hän kello kymmenen aikaan iltasella jätti
salaa ruotsalaisen armeijan, jonka päällikkönä hän oli Pommerissa, ja
lähti matkaan parooni Sparren kanssa, joka sittemmin on ollut
lähettiläänä Englannissa ja Ranskassa, ja erään toisen everstin kera.
Hän otti itselleen erään Haran-nimisen ranskalaisen nimen, joka silloin
oli majurina Ruotsin palveluksessa ja myöhemmin kuoli Danzigin
komendanttina. Hän matkusti pitkin vihollisten armeijan rintamaa ja
saapui vihdoin, useasti pidätettynä ja Haranin nimelle annetun passin
nojalla jälleen vapaaksi laskettuna, monien vaarojen jälkeen Turkin
rajoille.
Saavuttuaan Moldauhun hän lähetti parooni Sparren takaisin armeijaansa
ja meni Moldaun pääkaupunkiin Jassyyn. Luullen olevansa turvassa siinä
maassa, jossa Ruotsin kuningasta oli pidetty niin suuressa arvossa, hän
ei vähääkään aavistanut, miten asiat silloin olivat.
Häneltä kysytään, kuka hän on; hän vastaa olevansa erään Kaarle XII:n
palveluksessa olevan rykmentin majuri. Pelkästään tämän nimen
perusteella hänet pidätetään ja viedään Moldaun hospodarin eteen, joka
jo oli saanut sanomalehdistä tietää Stanislauksen kadonneen
armeijastaan ja sentähden heti alkoi epäillä häntä. Hänelle oli
kuvailtu kuninkaan ulkonäkö, joka oli helposti tunnettavissa
täyteläisistä ja rakastettavista kasvoistaan ja harvinaisen sävyisästä
ilmeestään.
Hospodari kuulusteli häntä, teki hänelle useita kietovia kysymyksiä ja
tiedusteli lopuksi, mikä toimi hänellä oli Ruotsin armeijassa.
Stanislaus ja hospodari puhuivat latinaa. "_Major sum_", vastasi
Stanislaus hänelle. "_Imo, Maximus es_"[39] virkkoi siihen
moldaulainen. Heti hän tarjosi Stanislaukselle nojatuolin ja kohteli
tätä kuten ainakin kuningasta, mutta samalla kuten vangittua
kuningasta. Sen kreikkalaisen luostarin ympärille, jossa hänen täytyi
oleskella, kunnes saataisiin lähempiä määräyksiä sulttaanilta,
asetettiin erityinen vartiosto. Käsky saapui viedä hänet Benderiin,
josta Kaarlea juuri kuljetettiin pois.
Pasha sai tästä tiedon juuri kun hän saattoi Ruotsin kuninkaan vaunuja
ja ilmoitti asian Fabricelle. Tämä lähestyi nyt kuninkaan ajoneuvoja
ja kertoi hänelle, ettei hän enää ollut ainoa vangittu kuningas
turkkilaisten käsissä ja että Stanislaus oli muutamien penikulmien
päässä hänestä, sotamiesten saattamana. "Rientäkää hänen luoksensa,
rakas Fabrice", sanoi Kaarle hänelle, joutumatta sellaisesta sattumasta
vähääkään hämilleen, "ja sanokaa hänelle, ettei hänen tule ikinä tehdä
rauhaa Augustin kanssa, ja vakuuttakaa hänelle, että meidän asiamme
piakkoin muuttuvat".
Niin horjumaton oli Kaarle kerran omaksumassaan mielipiteessä, että
vaikka Puola jo oli kokonaan hylännyt hänet, vaikka häntä hätyytettiin
jo hänen omissakin valtioissaan, ja vaikka häntä turkkilaisessa
kantotuolissa vangittuna kuljetettiin herra ties minne, hän yhä luotti
onneensa ja toivoi alati Ottomanisen Portin auttavan häntä 100,000
miehellä. Fabrice riensi pashan luvalla, erään janitshaarin saattamana,
suorittamaan tehtäväänsä. Muutaman penikulman päässä hän tapasi joukon
sotamiehiä, jotka saattoivat Stanislausta. Heidän keskessänsä hän
huomasi ranskalaiseksi puetun ja jotenkin kehnoratsuisen herrasmiehen,
jolta hän nyt saksaksi kysyi, missä oli Puolan kuningas. Kysytty oli
Stanislaus itse, jota hän ei ollut tuntenut tässä valepuvussa.
"Kuinka!" huudahti kuningas, "ettekö siis enää muista minua?" -- Nyt
Fabrice kertoi hänelle, missä surkeassa tilassa Ruotsin kuningas oli ja
kuinka hän, joskin vallan turhaan, pysyi lujana ja horjumattomana
suunnitelmissaan.
Stanislauksen lähetessä Benderiä lähetti pasha, joka oli palannut
saattamasta Kaarle XII:tta muutamia penikulmia, Puolan kuninkaalle
arabialaisen ratsun kaikkine komeine varusteineen.
Stanislaus otettiin Benderissä vastaan tykkien jyskeellä, eikä hänellä,
jollei oteta lukuun vapautta, jota hänelle ei aluksi annettu, ollut
mitään syytä valittaa hänelle osoitettua kohtelua. -- Sillä välin
kuljetettiin Kaarlea Adrianopolia kohti. Tämä kaupunki oli jo
tulvillaan huhuja hänen viime taisteluistaan. Turkkilaiset sadattelivat
ja ihmettelivät häntä; mutta vihastunut divaani uhkasi jo karkoittaa
hänet jollekin Arkipelagin saarelle.
Puolan kuningas Stanislaus, joka itse on suvainnut kertoa minulle
useimmat näistä yksityiskohdista, on myös vakuuttanut minulle, että
divaanissa oli jo puhetta hänen itsensäkin karkoittamisesta eräälle
Kreikan saarelle; mutta muutamia kuukausia myöhemmin leppynyt suurherra
laski hänet menemään.
Désaleurs, joka olisi voinut käydä Kaarlen puolelle ja estää tekemästä
moista häpeää kristityille kuninkaille, pidätettiin Konstantinopolissa
samoin kuin Poniatowskikin, jonka neuvokas ja kekseliäs henki oli
alituisena pelon aiheena. Useimmat Adrianopoliin jääneet ruotsalaiset
olivat vankeina; sulttaanin valtaistuin oli joka taholta varustettu
aivan luoksepääsemättömäksi Ruotsin kuninkaan valituksia vastaan.
Markiisi de Fierville, joka Ranskan puolesta oli ollut salaisesti
lähetettynä Kaarlen luo Benderiin, oleskeli tällöin Adrianopolissa. Hän
uskalsi kuvitella voivansa auttaa tätä ruhtinasta aikana, jolloin
kaikki hylkivät tai sortivat häntä. Onneksi avusti häntä tässä puuhassa
eräs ranskalainen aatelismies vanhaa champagnelaista sukua, nimeltä de
Villelongue, peloton mies, joka ei ollut saanut onnen suosiota niin
paljon kuin hänen miehuutensa olisi ansainnut, ja jonka muuten oli
hurmannut Ruotsin kuninkaan maine niin, että hän oli vartavasten
saapunut Turkinmaalle tarjoutuakseen tämän ruhtinaan palvelukseen.
Fierville laati mainitun nuoren miehen avulla Ruotsin kuninkaan nimessä
sulttaanille osoitetun kirjelmän. Siinä Kaarle vaati hyvitystä
häväistyksestä, joka hänen persoonassaan oli kohdistettu kaikkiin
kruunattuihin päihin, ja khaanin ynnä Benderin pashan todellisesta tai
luulotellusta kavalluksesta.
Samalla syytettiin suurvisiiriä ynnä muita ministerejä siitä, että he
olivat ottaneet venäläisiltä vastaan lahjuksia, että he olivat
pettäneet suurherran, estäneet kuninkaan kirjeet saapumasta hänen
korkeutensa käsiin ja juonillaan viekoitelleet sulttaanilta sen
muhamettilaista vieraanvaraisuutta niin kovasti häpäisevän käskyn,
jonka nojalla sitten oli suurelle keisarille niin arvottomalla tavalla
loukattu kansainvälisiä oikeuksia, kun oli 20,000 miehellä käyty
kuninkaan kimppuun, jolla ei puolustuksenaan ollut muita kuin
palvelijansa ja joka luotti sulttaanin pyhitettyyn sanaan.
Kun tämä kirjelmä oli saatu valmiiksi, täytyi se käännättää
turkinkielelle ja kirjoituttaa erityisellä tavalla nimenomaan
sellaiseen tarkoitukseen valmistetulle paperille, jollaista oli
käytettävä kaikkeen sulttaanille luettavaksi annettavaan.
Käännyttiin siis muutamien kaupungissa oleskelevien ranskalaisten
tulkkien puoleen; mutta Ruotsin kuninkaan asiat olivat jo niin
toivottomalla kannalla ja suurvisiiri oli niin avoimesti julistautunut
häntä vastaan, ettei yksikään tulkki rohjennut edes kääntää herra de
Fiervillen kirjelmää. Vihdoin löydettiin eräs toinen muukalainen, jonka
käsialaa ei tunnettu Portissa ja joka hyvän palkinnon ja varman
vaitiolon lupauksen avulla saatiin kääntämään kirjelmä turkiksi ja
kirjoittamaan se asianmukaiselle paperille. Parooni Arvidsson,[40] eräs
ruotsalaisen armeijan upseeri, mukaili kuninkaan nimikirjoituksen.
Fierville, jolla oli kuninkaan sinetti, kiinnitti sen kirjelmään ja
sinetöi kaikki Ruotsin kuninkaan vaakunalla. Villelonque otti
toimekseen itse jättää tämän käärön suurherran käsiin, kun tämä tapansa
mukaan meni moskeaan. Oli jo usein käytetty samanlaista keinoa, kun oli
tahdottu jättää sulttaanille valituskirjelmiä hänen ministerejänsä
vastaan; mutta juuri se tekikin moisen yrityksen menestymisen sitä
vaikeammaksi ja vaaran paljoa suuremmaksi.
Visiiri, joka aavisti ruotsalaisten vaativan oikeutta hänen
herraltaan ja oli liiankin hyvin oppinut varovaisuutta edeltäjäinsä
onnettomuudesta, oli nimenomaan kieltänyt päästämästä ketään suurherran
läheisyyteen ja erityisesti määrännyt pidätettäväksi kaikki ne, jotka
esiintyisivät anomuksineen moskean läheisyydessä.
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Kaarle XII:n historia - 16
  • Parts
  • Kaarle XII:n historia - 01
    Total number of words is 3275
    Total number of unique words is 1952
    19.0 of words are in the 2000 most common words
    28.3 of words are in the 5000 most common words
    33.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 02
    Total number of words is 3369
    Total number of unique words is 1993
    21.0 of words are in the 2000 most common words
    31.0 of words are in the 5000 most common words
    37.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 03
    Total number of words is 3327
    Total number of unique words is 1977
    21.6 of words are in the 2000 most common words
    30.6 of words are in the 5000 most common words
    35.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 04
    Total number of words is 3407
    Total number of unique words is 1953
    22.0 of words are in the 2000 most common words
    31.6 of words are in the 5000 most common words
    37.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 05
    Total number of words is 3372
    Total number of unique words is 1865
    21.7 of words are in the 2000 most common words
    30.9 of words are in the 5000 most common words
    37.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 06
    Total number of words is 3332
    Total number of unique words is 1895
    21.9 of words are in the 2000 most common words
    31.8 of words are in the 5000 most common words
    37.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 07
    Total number of words is 3333
    Total number of unique words is 1898
    21.9 of words are in the 2000 most common words
    31.1 of words are in the 5000 most common words
    36.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 08
    Total number of words is 3376
    Total number of unique words is 1857
    22.2 of words are in the 2000 most common words
    31.6 of words are in the 5000 most common words
    37.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 09
    Total number of words is 3416
    Total number of unique words is 1873
    23.0 of words are in the 2000 most common words
    33.0 of words are in the 5000 most common words
    38.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 10
    Total number of words is 3392
    Total number of unique words is 1840
    23.1 of words are in the 2000 most common words
    33.1 of words are in the 5000 most common words
    38.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 11
    Total number of words is 3361
    Total number of unique words is 1880
    22.9 of words are in the 2000 most common words
    33.1 of words are in the 5000 most common words
    37.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 12
    Total number of words is 3305
    Total number of unique words is 1941
    19.9 of words are in the 2000 most common words
    29.4 of words are in the 5000 most common words
    34.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 13
    Total number of words is 3318
    Total number of unique words is 1868
    22.5 of words are in the 2000 most common words
    31.5 of words are in the 5000 most common words
    35.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 14
    Total number of words is 3349
    Total number of unique words is 1767
    23.4 of words are in the 2000 most common words
    33.1 of words are in the 5000 most common words
    37.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 15
    Total number of words is 3394
    Total number of unique words is 1865
    21.6 of words are in the 2000 most common words
    32.1 of words are in the 5000 most common words
    38.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 16
    Total number of words is 3358
    Total number of unique words is 1930
    21.6 of words are in the 2000 most common words
    32.9 of words are in the 5000 most common words
    38.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 17
    Total number of words is 3399
    Total number of unique words is 1882
    23.0 of words are in the 2000 most common words
    34.9 of words are in the 5000 most common words
    40.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 18
    Total number of words is 3386
    Total number of unique words is 1896
    21.5 of words are in the 2000 most common words
    31.9 of words are in the 5000 most common words
    37.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 19
    Total number of words is 3408
    Total number of unique words is 1956
    21.9 of words are in the 2000 most common words
    32.5 of words are in the 5000 most common words
    38.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 20
    Total number of words is 1490
    Total number of unique words is 958
    23.7 of words are in the 2000 most common words
    34.8 of words are in the 5000 most common words
    40.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.