Kaarle XII:n historia - 14

Total number of words is 3349
Total number of unique words is 1767
23.4 of words are in the 2000 most common words
33.1 of words are in the 5000 most common words
37.5 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
edelleenkin jakavat kristikunnan, pelastavat turkkilaiset kohtalosta,
jota heidän heikko politiikkansa ja heidän tietämättömyytensä maa- ja
merisodassa näyttävät heille nykyään valmistavan.
Ahmed tiesi niin vähän siitä, mitä tapahtui Puolassa, että lähetti
sinne erään agan katsomaan, oliko totta, että tsaarin joukot vielä
olivat siellä. Kaksi Ruotsin kuninkaan sihteeriä, jotka osasivat
turkinkieltä, seurasi agaa, voidakseen sitten todistaa häntä vastaan,
jos hän antaisi asioista vääriä tietoja.
Tämä aga näki omin silmin totuuden ja teki siitä selon sulttaanille
itselleen. Vimmastunut Ahmed aikoi kuristuttaa suurvisiirin, mutta
suosikki, joka suojeli häntä ja arveli häntä vastedeskin tarvitsevansa,
hankki hänelle armon ja piti häntä vielä jonkun aikaa ministeristössä.
Venäläisiä suosi julkisesti visiiri, salaisesti Ali Kumurdshi, joka
oli vaihtanut puoluetta; mutta sulttaani oli niin kiukustunut,
rauhansopimuksen loukkaus niin ilmeinen, ja janitshaarit, jotka usein
panevat ministerit, suosikit ja sulttaanit vapisemaan, vaativat niin
äänekkäästi sotaa, ettei kukaan seraljissa uskaltanut ilmaista
maltillisempaa mielipidettä.
Niinpä suurherra heti panettikin Seitsemän tornin vankilaan Venäjän
lähettiläät, jotka jo olivat yhtä tottuneet vaeltamaan vankilaan kuin
puheillepääsyyn. Sota julistettiin uudelleen tsaaria vastaan,
hevosenhännät [hevosenhännät ovat turkkilaisilla sotalippuina. --
_Suom. muist_.] pystytettiin ja käskyt annettiin kaikille pashoille
koota 200,000 miehen vahvuinen taisteluarmeija. Sulttaani itse jätti
Konstantinopolin ja siirsi hovinsa Adrianopoliin, ollakseen lähempänä
sotanäyttämöä.
Samaan aikaan eräs Augustin ja Puolan tasavallan puolesta suurherran
luo lähetetty juhlallinen lähetyskunta suuntasi kulkunsa Adrianopolia
kohti. Masovian palatinus johti tätä lähetyskuntaa, johon kuului
enemmän kuin kolmesataa henkeä.
Koko lähetyskunta kuitenkin pidätettiin ja vangittiin eräässä
Adrianopolin esikaupungissa. Milloinkaan ei Ruotsin kuninkaan puolue
ollut saanut parempia toiveita kuin nyt, mutta koko tämä suuri touhu
jäi vielä kerran hyödyttömäksi, ja kaikki siihen liittyneet laskelmat
menivät hukkaan.
Jos voidaan uskoa erästä viisasta ja kaukonäköistä julkista ministeriä,
joka silloin toimi Konstantinopolissa, hautoi nuori Kumurdshi jo
tällöin päässään toisenlaisia aikeita kuin aromaiden valloittamista
Venäjän tsaarilta epätietoisen sodan avulla. Hän muka halusi riistää
venetsialaisilta Peloponnesoksen, nykyisen Morean, ja tehdä itsensä
Unkarin ylivaltiaaksi.
Voidakseen suorittaa nämä suuret tuumansa hän odotteli vain
suurvisiirin virkaa, josta hänen nuoruutensa vielä pidätti häntä. Tämän
suunnitelman takia hänelle oli tärkeämpi olla tsaarin liittolainen kuin
vihamies. Ei siis ollut enemmän hänen etujensa kuin hänen tahtonsa
mukaista suojella enää kauempaa Ruotsin kuningasta, vielä vähemmän
saattaa Turkkia sotaan hänen tähtensä. Hän ei ainoastaan tahtonut
lähettää kotiin tätä kuningasta, vaan myös avoimesti julisti, ettei
vastedes enää olisi siedettävä ketään kristittyä ministeriä
Konstantinopolissa. Kaikki viralliset lähettiläät olivat muka
ainoastaan säädyllisiä vakoojia, jotka joko lahjoivat tai pettivät
visiirejä ja jo liiankin kauan olivat panneet vireille vehkeilyjä
seraljissa. Perassa ja Levantin kauppapaikoissa asuvat frankit olivat
muka pelkkiä kauppiaita, jotka tarvitsivat vain konsulin eikä
lähettilästä. Suurvisiiri, joka oli suosikille kiitollisuudenvelassa
virastaan, jopa hengestäänkin, ja joka yhä pelkäsi häntä, mukautui
sitäkin helpommin hänen tarkoituksiinsa, koska hän oli myönyt itsensä
venäläisille ja toivoi siten voivansa kostaa Ruotsin kuninkaalle, joka
oli tahtonut tuhota hänet. Mufti, Ali Kumurdshin juhta, oli samoin
hänen oikkujensa orja; hän oli kehoittanut sotaan tsaaria vastaan, kun
suosikki tahtoi sitä, ja hän huomasi sen vääräksi, heti kun tämä nuori
mies oli muuttanut mielipidettä. Tuskin oli siis armeija saatu kokoon,
kun jo ruvettiin puuhaamaan sovintoa. Varakansleri Shafirov ja nuori
Sheremetjev, tsaarin lähettiläät ja panttivangit Portin luona,
lupasivat monien neuvottelujen jälkeen, että tsaari veisi joukkonsa
pois Puolasta. Suurvisiiri, vaikkapa hyvin tiesikin, ettei tsaari
täyttäisi tätä sopimusta, kirjoitti kuitenkin sen alle, ja sulttaani,
tyytyen siihen, että näennäisesti oli lukenut lakia venäläisille, jäi
edelleen Adrianopoliin. Niinpä nähtiin, kuinka vähemmässä kuin kuudessa
kuukaudessa oli vahvistettu rauha tsaarin kanssa, sitten jälleen
julistettu sota ja vielä kerran uudistettu rauha.
Pääpykälänä kaikissa näissä sopimuksissa oli aina Ruotsin kuninkaan
kotiinsa lähettäminen. Sulttaani ei suinkaan tahtonut vahingoittaa
omaansa ja Turkin valtakunnan kunniaa sillä, että kuningas jätettäisiin
alttiiksi vaaralle joutua matkalla vihollistensa käsiin. Sentähden
määrättiinkin, että hänen tuli lähteä, mutta että Puolan ja Venäjän
lähettiläiden tuli vastata hänen turvallisuudestaan. Mainitut
lähettiläät vannoivat herrojensa nimessä, ettei tsaari eikä kuningas
August häiritsisi hänen matkaansa, mutta Kaarle puolestaan ei saanut
nostaa mitään levottomuutta Puolassa. Kun divaani oli näin järjestänyt
Kaarlen kohtalon, niin Benderin seraskieri Ismael lähti Varnitzaan,
jonne kuningas oli leiriytynyt, ja teki hänelle selvää Portin
päätöksestä, antaen taitavasti hänen ymmärtää, ettei lykkäys enää ollut
mahdollinen ja että hänen täytyi nyt lähteä.
Kaarle vastasi ainoastaan, että suurherra oli luvannut hänelle armeijan
eikä saattojoukkoa ja että kuninkaiden tuli pitää sanansa.
Tällä välin oli kenraali Flemming, kuningas Augustin ministeri ja
suosikki, salaisessa kirjeenvaihdossa tataarien khaanin ja Benderin
seraskierin kanssa. Ranskalainen aatelismies La Mare, joka oli
everstinä Saksin palveluksessa, oli tehnyt Benderistä Dresdeniin useita
matkoja, jotka olivat kaikki epäiltävää laatua.
Juuri samaan aikaan Ruotsin kuningas vangitutti Valakian rajalla erään
kuriirin, jonka Flemming oli lähettänyt tataarien ruhtinaan luo. Hänen
kirjeensä tuotiin Kaarlelle; niistä nähtiin, että oli olemassa
eräänlainen salainen sopimus tataarien ja Dresdenin hovin välillä;
mutta ne oli laadittu niin kaksimielisin ja ylimalkaisin sanoin, että
oli vaikea päästä selville, oliko kuningas Augustin tarkoitus
ainoastaan vieroittaa turkkilaiset Ruotsin kuninkaan kannattajista, vai
tahtoiko hän khaania luovuttamaan Kaarlen saksilaisille saattaessaan
häntä Puolan kautta.
Näytti vaikealta ajatella, että niin jalomielinen ruhtinas kuin
August tahtoisi Ruotsin kuninkaan vangitsemisella panna alttiiksi
lähettiläittensä ja kolmensadan puolalaisen aatelismiehen hengen, jotka
oli pidätetty Adrianopolissa panttivankeina Kaarlen turvallisuuden
vakuudeksi.
Mutta toiselta puolen tiedettiin, että Flemming, Augustin
täysivaltainen ministeri, oli hyvin ovela ja jotenkin arkailematon
mies. Ruotsin kuninkaan vaaliruhtinas-kuninkaalle aiheuttamat
loukkaukset näyttivät tekevän jokaisen koston anteeksiannettavaksi, ja
voitiinhan ajatella, että jos Dresdenin hovi kerran osti Kaarlen
tataarien khaanilta, se yhtä helposti voi Turkin hovilta ostaa vapauden
puolalaisille panttivangeille.
Näitä järkisyitä punnittiin puoleen ja toiseen kuninkaan, hänen
yksityiskanslerinsa Müllernin ja hänen suosikkinsa Grothusenin kesken.
He lukivat yhä uudelleen noita kirjeitä, ja kun se onneton tilanne,
jossa he olivat, teki heidät entistä epäluuloisemmiksi, päättivät he
vihdoin uskoa mitä pahinta.
Muutamia päiviä myöhemmin kuningas sai vahvistuksen epäluulolleen erään
hänen luokseen aikaisemmin paenneen kreivi Sapiehan pikaisesta
poislähdöstä; tämä näet jätti hänet mennäkseen Puolaan ja
heittäytyäkseen Augustin syliin. Jokaisessa muussa tapauksessa Sapieha
olisi näyttänyt hänestä vain tyytymättömältä, mutta näissä
pulmallisissa olosuhteissa hän ei epäröinyt luulla häntä kavaltajaksi.
Se seikka, että alituisesti vaadittiin häntä lähtemään, muuttivat hänen
epäluulonsa varmuudeksi. Kun vielä hänen luonteensa itsepäisyys yhtyi
kaikkiin näihin todennäköisyyksiin, pysyi hän lujana siinä
mielipiteessä, että tahdottiin hänet kavaltaa ja luovuttaa
vihollisille, vaikkapa tätä salahanketta ei olekaan koskaan voitu
varmasti todistaa.
Hän saattoi pettyä siinä luulossaan, että kuningas August oli tehnyt
hänestä kauppaa tataarien kanssa; mutta hän pettyi vielä enemmän
luottaessaan ottomanisen hovin apuun. Kuinka asian laita olikaan, hän
päätti voittaa aikaa.
Hän sanoi Benderin pashalle, ettei hän voinut lähteä, ennenkuin oli
saanut velkansa maksetuiksi; sillä vaikkapa hänelle jo aikoja sitten
oli palautettukin hänen thaiminsa, oli hänen anteliaisuutensa yhä
pakoittanut hänet lainaamaan. Pasha kysyi, paljonko hän tahtoi;
kuningas vastasi umpimähkään: tuhat kukkarollista, mikä on miljoona
viisisataatuhatta frangia meidän kovassa rahassa. Pasha kirjoitti
Portille; sulttaani myönsi vaaditun tuhannen kukkarollisen sijasta
tuhat kaksisataa ja kirjoitti pashalle seuraavan kirjeen:
Suurherran kirje Benderin pashalle.
"Tämän keisarillisen kirjeen tarkoitus on tehdä Teille
tiettäväksi, että Teidän suosituksestanne ja esityksestänne ja
samoin sangen jalon Delvet Gherain, Korkean Porttimme khaanin,
meidän keisarillinen korkeutemme on myöntänyt Ruotsin kuninkaalle
tuhat kukkarollista, jotka tullaan lähettämään Benderiin sangen
korkea-arvoisen Mehemed pashan, entisen salakabinettipäällikön,
johdolla ja hoidossa, olemaan siellä Teidän huostassanne,
kunnes Ruotsin kuningas, jonka askelia Jumala ohjatkoon, sieltä
lähtee, annettavaksi silloin hänelle yhdessä kahdensadan
lisäkukkarollisen kera, joilla keisarillinen anteliaisuutemme on
suvainnut ylittää hänen pyyntöänsä.
Mitä tulee tiehen Puolan kautta, jonka hän on päättänyt valita,
niin olkoon Teidän ja khaanin huolena, joiden tulee saattaa
häntä, ryhtyä niin järkeviin ja viisaihin toimenpiteihin,
etteivät koko matkan aikana Teidän komennossanne olevat joukot
eikä Ruotsin kuninkaan väki aiheuta mitään vahinkoa tai ryhdy
mihinkään sellaiseen tekoon, jota voitaisiin pitää meidän Korkean
Porttimme ja Puolan vapaavaltaisen kuningaskunnan välillä
voimassa olevan rauhan loukkaamisena, niin että kuningas siis
matkustaa ystävänä meidän suojeluksessamme.
Näin menettelemällä, kuten Teidän on nimenomaan kehoitettava
häntä tekemään, hän on saapa puolalaisten puolelta kaikkia Hänen
Majesteetilleen tulevia kunnian- ja huomaavaisuuden osoituksia,
kuten ovat meille vakuuttaneet kuningas Augustin ja tasavallan
lähettiläät, tarjoten tällä ehdolla itsensä ja muutamia muita
jalosukuisia puolalaisia, jos sitä vaadimme, panttivangeiksi ja
vakuudeksi hänen esteettömän läpimatkansa puolesta.
Kun sitten aika, josta olette mainittuun matkaan nähden sopinut
sangen jalosukuisen Delvet Gherain kanssa, on tullut, tulee
Teidän asettua urhoollisten soturienne etupäähän, joiden joukkoon
myöskin tataarit saapuvat khaaninsa kera, ja sitten saattaa
Ruotsin kuningas miehineen maasta pois.
Niinpä siis suvaitkoon ainoa ja kaikkivaltias Jumala ohjata
Teidän ja heikäläisten askelia! Auloksen pasha jääköön Benderiin
suojelemaan sitä Teidän poissaollessanne yhden spahi- ja yhden
janitshaariosaston kanssa. Noudattamalla meidän keisarillisia
käskyjämme ja tarkoituksiamme kaikissa näissä pykälissä ja
kohdissa, Te tulette jatkuvasti ansaitsemaan meidän keisarillisen
suosiomme kuin myös ne kiitokset ja palkinnot, jotka tulevat
kaikkien niitä noudattavien osaksi.
Laadittu keisarillisessa pääkaupungissamme Konstantinopolissa,
hevoskuun 2 päivänä, Hedshran vuonna 1214".[38]
Sillaikaa kun tätä suurherran vastausta odoteltiin, kirjoitti kuningas
Portille, valittaaksensa kavalluksesta, johon hän epäili tataarien
khaania syypääksi. Mutta kulkuteitä vartioitiin tarkasti; sitäpaitsi
ministeristö oli vihamielinen häntä kohtaan, ja niinpä kirjeet eivät
koskaan saapuneetkaan sulttaanin käsiin. Vieläpä visiiri esti Ranskan
lähettilään Désaleursin matkustamasta Adrianopoliin, jossa hovi
oleskeli, peläten tämän ministerin, joka puuhaili Ruotsin kuninkaan
hyväksi, tahtovan häiritä kuninkaan matkaa varten tehtyä suunnitelmaa.
Kaarle, kiukuissaan siitä, että hänet siten ikäänkuin tahdottiin
karkoittaa suurherran alueelta, päätti olla ylipäänsä ollenkaan
lähtemättä.
Hän olisi voinut vaatia päästä palajamaan Saksan alueen kautta tai
astua laivaan Mustallamerellä, mennäkseen Välimeren yli Marseilleen;
mutta hän piti parempana olla vaatimatta mitään ja odottaa tapausten
kehittymistä.
Kun nuo kaksitoistasataa kukkarollista olivat saapuneet, lähti hänen
rahastonhoitajansa Grothusen, joka tänä pitkänä aikana jo oli oppinut
turkinkieltä, tulkitta pashan luo, aikoen houkutella häneltä nuo
kaksitoistasataa kukkarollista ja uudelleen panna vireille jonkin
vehkeilyn Portin tykönä, ollen edelleen siinä väärässä luulossa, että
ruotsalainen puolue lopultakin saisi Turkin valtakunnan sotaan tsaarin
vastaan.
Grothusen sanoi pashalle, että kuningas ei voinut saada
matkavarusteitaan valmiiksi ilman rahaa. "Mutta", sanoi pasha, "mehän
suoritamme kaikki kustannukset teidän matkallelähdöstänne; teidän
herranne ei tarvitse kuluttaa mitään, niin kauan kuin hän on minun
herrani suojeluksessa".
Grothusen intti, että turkkilaiset matkavarusteet erosivat siinä määrin
frankkilaisista, että täytyi turvautua Varnitzassa oleskelevien
ruotsalaisten ja puolalaisten käsityöläisten apuun.
Hän vakuutti herransa olevan taipuvaisen lähtemään ja tämän rahasumman
helpottavan ja edistävän hänen lähtöään. Liiaksi luottavainen pasha
antoikin hänelle tuhatkaksisataa kukkarollista. Muutamia päiviä
myöhemmin hän tuli sangen kunnioittavalla tavalla kysymään kuninkaalta
lähempiä määräyksiä lähdöstä.
Hänen hämmästyksensä oli tavaton, kun kuningas sanoi hänelle, että hän
ei vielä ollut valmis lähtemään ja että hän tarvitsi vielä tuhat
kukkarollista. Pasha joutui niin ymmälle tästä vastauksesta, ettei
vähään aikaan voinut puhua mitään. Hän vetäytyi erään ikkunan luo ja
vuodatti siellä kyyneliä. Sitten hän kääntyi kuninkaaseen ja sanoi:
"Minä saan maksaa päälläni sen, että olen tehnyt Sinun majesteettisi
mieliksi. Minä olen antanut kaksitoistasataa kukkarollista vastoin
hallitsijani nimenomaista käskyä." -- Näin sanottuaan hän perin
murheellisena vetäytyi pois.
Kuningas pysähdytti hänet ja sanoi hänelle tahtovansa puolustaa häntä
sulttaanin edessä. "Ah!" vastasi turkkilainen mennessään, "herrani ei
ollenkaan tunne virheiden puolustelua, hän tuntee vain niiden
rankaisemisen".
Ismael pasha ilmoitti asian tataarien khaanille, joka oli saanut saman
käskyn kuin pashakin olla sallimatta kahdentoistasadan kukkarollisen
antamista ennen kuninkaan lähtöä ja nyt, koska hänkin oli suostunut
mainitun rahamäärän luovuttamiseen, pelkäsi yhtä hyvin kuin pashakin
suurherran vihaa. He kirjoittivat molemmat Portille, koettaen puhdistaa
itsensä syytöksestä; he vakuuttivat antaneensa kaksitoistasataa
kukkarollista ainoastaan erään kuninkaallisen ministerin nimenomaisen
lupauksen johdosta, että kuningas lähtisi viivyttelemättä, ja he
rukoilivat hänen korkeuttansa, ettei kuninkaan epäystä luettaisi heidän
tottelemattomuutensa syyksi.
Kaarle, ollen yhä lujasti siinä luulossa, että khaani ja pasha
tahtoivat luovuttaa hänet hänen vihollisilleen, käski suurherran luona
olevan lähettiläänsä Funckin tekemään heitä vastaan valituksen ja
vaatimaan vielä tuhat kukkarollista. Hänen suunnaton anteliaisuutensa
ja rahaa kohtaan osoittamansa ylenkatse estivät häntä tuntemasta
sellaiseen pyyntöön liittyvää häpeää. Hän esittikin sen muutoin vain
saadakseen epäävän vastauksen ja siten uuden tekosyyn olla lähtemättä;
mutta moisiin keinoihin turvautuminen olikin todistuksena jo aivan
äärimmäiseen ahdinkoon joutumisesta. Hänen tulkkinsa Savari, taitava ja
yritteliäs mies, kuljetti hänen kirjeensä, vaikka suurvisiiri pitikin
kulkuteitä Adrianopoliin ankarasti vartioituna.
Funckin oli pakko mennä esittämään tämä vaarallinen vaatimus.
Vastauksen asemesta hänet pistettiin tyrmään. Vihastunut sulttaani
kutsui kokoon ylimääräisen divaanin ja puhui siellä itse, mitä hän
muutoin teki perin harvoin. Hänen puheensa kuului silloin tehdyn
käännöksen mukaan seuraavasti:
"Minä tunnen Ruotsin kuninkaan melkein yksinomaan Pultavan tappiosta ja
siitä pyynnöstä, jonka hän silloin teki minulle, että antaisin hänelle
turvapaikan valtakunnassani. Minä en luullakseni tarvitse häntä eikä
minulla ole mitään syytä enemmän rakastaa kuin pelätäkään häntä.
Pitämättä kuitenkaan lukua muusta kuin muhamettilaisten
vieraanvaraisuudesta ja omasta jalomielisyydestäni, joka levittää
suosionsa kasteen niin suurten kuin pienten, niin muukalaisten kuin
omien alamaistenikin ylitse, minä olen ottanut hänet vastaan ja
avustanut kaikin tavoin häntä, hänen ministerejään, upseerejaan ja
sotamiehiään, enkä ole kolmeen ja puoleen vuoteen lakannut tuhlaamasta
hänelle lahjoja.
"Minä olen myöntänyt hänelle melkoisen turvajoukon saattamaan häntä
hänen valtioihinsa. Hän on vaatinut tuhat kukkarollista maksaaksensa
erinäisiä kuluja, vaikkapa minä itse huolehdin kaikesta; tuhannen
asemesta minä olen myöntänyt hänelle tuhatkaksisataa. Houkuteltuaan ne
Benderin seraskierilta hän vaatii vielä lisäksi tuhat uutta eikä tahdo
ollenkaan lähteä, sanoen tekosyyksi turvajoukon olevan liian pienen,
vaikkapa se oikeastaan on liiankin suuri ystävällisen maan läpi
kulkemiseen.
"Minä kysyn siis, onko vieraanvaraisuuden lakien loukkaamista, jos
lähetän tämän ruhtinaan kotiinsa, ja voivatko vieraat vallat syyttää
minua väkivaltaisuudesta ja vääryydestä siinä tapauksessa, että minun
täytyisi väkisin pakoittaa hänet lähtemään."
Koko divaani vastasi suurherran menettelevän oikeuden ja kohtuuden
mukaan. Mufti julisti, ettei muhamettilaisen tarvinnut osoittaa
vieraanvaraisuutta uskottomia, vielä vähemmän kiittämättömiä kohtaan,
ja hän antoi fetfansa, eräänlaisen hyväksymyksen, joka melkein aina
seuraa suurherran tärkeitä käskyjä. Näitä fetfoja pidetään
oraakkelilausumien arvoisina, vaikkapa niiden antajat ovat samanlaisia
sulttaanin orjia kuin muutkin.
Käskyn ja fetfan veivät Benderiin bujuk-imraur eli ylitallimestari ja
shiau-pasha eli ylihovimestari. Benderin pasha sai tämän käskyn
tataarien khaanin luona; hän lähti heti Varnitzaan kysymään, tahtoiko
kuningas lähteä ystävänä vai pakoittaa hänet panemaan sulttaanin käskyn
toimeen väkivallalla.
Tämä uhkaus saattoi Kaarlen vihan vimmoihin. "Tottele herraasi, jos
uskallat", huusi hän pashalle, "ja poistu heti näkyvistäni!" --
Suuttunut pasha lähti vastoin turkkilaisten tapaa nelistäen tiehensä.
Tiellä hän kohtasi Fabricen ja huusi ohi nelistäessään hänelle:
"Kuningas ei tahdo kuulla mitään järkisyitä; nyt saat nähdä outoja
asioita." -- Vielä samana päivänä hän pidätti kuninkaalta elintarpeet
ja otti pois hänen janitshaarivartionsa. Hän ilmoitti Varnitzassa
oleville puolalaisille ja kasakoille, että jos he halusivat saada
elintarpeita, heitän tuli jättää Ruotsin kuninkaan leiri ja asettua
Benderiin Portin suojelukseen. Kaikki tottelivat ja jättivät kuninkaan
vain talonsa upseerien ja kolmensadan ruotsalaisen sotilaan varaan
20,000 tataaria ja 60,000 turkkilaista vastaan.
Leirissä ei enää ollut mitään elintarpeita enemmän ihmisille kuin
hevosillekaan. Kuningas määräsi tapettavaksi leirin ulkopuolella
kaksikymmentä niistä kauniista arabialaisista hevosista, jotka
suurherra oli lähettänyt hänelle, sanoen: "En tahdo heidän
muonavarojaan enkä heidän hevosiaan." -- Se oli juhlahetki tataareille,
jotka, kuten tiedetään, pitävät hevosen lihaa herkullisena.
Sillä välin turkkilaiset ja tataarit saarsivat kaikilta tahoilta
kuninkaan pienen leirin. Hämmästymättä siitä tämä ruhtinas antoi
kolmensadan ruotsalaisensa luoda oikein säännöllisiä vallituksia. Hän
itse oli työssä mukana; hänen rahastonhoitajansa, sihteerinsä,
kamaripalvelijansa ja kaikki muut palvelijat ottivat osaa työhön:
toiset rakensivat sulkuja ikkunoihin, toiset upottivat hirsiä maahan
kaaritukipilarien muotoon ovien taakse.
Kun talo oli nyt turvattu varustuksilla ja kun kuningas oli tehnyt
kierroksen luuloteltujen linnoitustensa kautta, asettui hän
rauhallisesti pelaamaan shakkia suosikkinsa Grothusenin kanssa,
ikäänkuin kaikki olisi ollut mitä varmimmassa turvassa. Onneksi
Holsteinin lähettiläs Fabrice ei majaillut Varnitzassa, vaan pienessä
Varnitzan ja Benderin välillä olevassa kylässä, jossa asui myös
Englannin lähettiläs Ruotsin kuninkaan luona, Jeffreys. Nähdessään
myrskyn olevan puhkeamaisillaan nämä kaksi ministeriä tarjoutuivat
välittäjiksi turkkilaisten ja Kaarlen välille. Khaani ja varsinkin
Benderin pasha, jolla ei ollut mitään halua tehdä tälle hallitsijalle
väkivaltaa, ottivat molempien ministerien tarjouksen kiitollisina
vastaan. He pitivät keskenään Benderissä kaksi neuvottelua; niissä
olivat läsnä myös mainittu seraljin hovimestari ja ylitallimestari,
jotka olivat tuoneet sulttaanin käskyn ja muftin fetfan.
Fabrice selitti heille, että Ruotsin kuninkaalla oli pätevät syynsä
uskoa aiottavan jättää hänet hänen vihollistensa käsiin Puolassa.
Khaani, pasha ja toiset vannoivat päittensä kautta ja ottivat Jumalan
todistajaksi siihen, että he inhosivat moista hirveää petosta ja että
he mieluummin vuodattaisivat viimeisen veripisaransa kuin sietäisivät
edes vähintäkään kunnioituksen puutetta kuningasta kohtaan matkalla. He
sanoivat, että heillä oli käsissään Venäjän ja Puolan lähettiläät,
jotka saisivat hengellään maksaa heille pienimmänkin loukkauksen, joka
tehtäisiin Ruotsin kuningasta vastaan. He valittivat katkerasti sitä,
että kuningas epäluuloillaan loukkasi henkilöitä, jotka olivat ottaneet
hänet niin hyvin vastaan ja häntä niin hyvin kohdelleet. Vaikkapa valat
useinkin ovat vain petollisuuden kieltä, uskoi Fabrice kuitenkin niitä;
hän luuli heidän vakuutteluissaan näkevänsä sen totuuden leiman, jota
valhe kykenee aina jäljittelemään vain epätäydellisesti. Hän kyllä
tiesi, että tataarien khaanin ja kuningas Augustin välillä oli ollut
salainen kirjeenvaihto, mutta hän oli varma siitä, että heidän
neuvotteluissansa oli ollut puhe ainoastaan Ruotsin kuninkaan
toimittamisesta pois suurherran alueelta. Joko sitten Fabrice pettyi
taikka ei, hän vakuutti heille esittävänsä kuninkaalle, että tämän
epäluulot olivat aiheettomat. "Mutta tahdotteko todellakin karkoittaa
hänet väkisin?" lisäsi hän. -- "Kyllä", vastasi pasha, "sellainen on
herramme määräys". -- Nyt hän pyysi heitä vielä kerran vakavasti
harkitsemaan, saattoiko tuo määräys valtuuttaa heidät vuodattamaan
kruunatun pään verta. -- "Totta kai", tiuskasi khaani vimmoissaan,
"jos kruunattu pää kieltäytyy tottelemasta suurherraa hänen
valtakunnassaan".
Kun sillä välin kaikki oli valmiina hyökkäykseen ja Kaarlen kuolema
siten näytti välttämättömältä, ja kun sulttaanin käsky ei nimenomaan
puhunut kuninkaan surmaamisesta, jos hän tekisi vastarintaa, niin pasha
sai khaanin vielä suostutetuksi siihen, että heti lähetettiin pikalähetti
Adrianopoliin, jossa suurherra silloin oleskeli, saamaan hänen
korkeudeltansa tämän viimeiset määräykset.
Saavutettuaan tämän lyhyen lykkäyksen herrat Jeffreys ja Fabrice
riensivät ilmoittamaan siitä kuninkaalle. He saapuivat innokkaina kuten
ainakin ne, jotka tuovat hyvän uutisen, mutta heidät otettiin perin
kylmästi vastaan. Kuningas nimitti heitä vapaaehtoisiksi välittäjiksi
ja väitti sulttaanin käskyä ja muftin fetfaa väärennetyiksi, sillä
muutoinhan ei olisi tarvinnut lähettää hakemaan uusia määräyksiä
Portilta.
Nyt vetäytyi Englannin ministeri leikistä tiehensä, päätettyään
jyrkästi olla enää sekaantumatta niin itsepäisen ruhtinaan asioihin.
Fabrice taas, jota kuningas rakasti ja joka muutenkin oli tottuneempi
hänen oikkuihinsa kuin Englannin ministeri, jäi hänen luoksensa ja
rukoili häntä olemaan panematta niin kallisarvoista henkeä alttiiksi
niin hyödyttömän asian vuoksi.
Vastauksen asemesta kuningas näytti hänelle vallituksiaan ja pyysi
häntä käyttämään välitystään ainoastaan elintarpeitten hankkimiseen.
Helposti saatiinkin turkkilaiset sallimaan elintarpeiden vientiä
kuninkaan leiriin niin kauan, kunnes pikalähetti tulisi takaisin
Adrianopolista. Itse khaanikin oli kieltänyt ryöstönhimoisia
tataarejaan ryhtymästä mihinkään yritykseen ruotsalaisia vastaan ennen
uuden määräyksen tuloa. Niinpä Kaarle voi joskus jopa lähteä
leiristäänkin neljänkymmenen ratsumiehen kera ja karauttaa
tataarilaisjoukkojen keskitse, jotka kunnioittavasti jättivät hänelle
tien vapaaksi. Vieläpä hän ajoi suoraan heidän rivejänsä kohti, jolloin
he mieluummin avasivat ne kuin ryhtyivät vastarintaan.
Vihdoin saapui suurherran käsky surmata miekalla kaikki ruotsalaiset,
jotka tekivät vähintäkin vastarintaa, säästämättä edes itse kuninkaan
henkeä. Pasha oli niin kohtelias, että näytti tämän käskyn Fabricelle,
jotta tämä tekisi vielä viimeisen ponnistuksen Kaarlen luona. Fabrice
lähtikin heti viemään tätä surullista sanomaa. "Oletteko nähnyt
mainitsemanne käskyn?" kysyi kuningas. -- "Kyllä", vastasi Fabrice. --
"No hyvä, sanokaa heille minun puolestani, että se on jo toinen käsky,
jonka he ovat väärentäneet, ja että minä en aio lähteä." -- Fabrice
heittäysi hänen jalkoihinsa, suuttui ja moitti häntä hänen
härkäpäisyydestänsä, mutta kaikki oli turhaa. "Palatkaa turkkilaistenne
luo", sanoi kuningas hänelle hymyillen; "jos he hyökkäävät kimppuuni,
niin osaan kyllä hyvin puolustaa itseäni".
Myöskin kuninkaan papit heittäysivät polvilleen hänen eteensä ja
vannottivat häntä, ettei hän panisi varmalle perikadolle alttiiksi
Pultavasta säästyneitä onnettomia tähteitä eikä varsinkaan omaa
pyhitettyä persoonaansa. Lisäksi he todistelivat hänelle, että moinen
vastarinta oli väärä, että hän loukkasi vieraanvaraisuuden oikeuksia
tahtomalla itsepintaisesti jäädä väkisinkin muukalaisten luo, jotka
niin kauan ja niin jalomielisesti olivat auttaneet häntä. Kuningas,
joka ei ollut vihainen Fabricelle, suuttui kovasti pappeihinsa ja sanoi
heille ottaneensa heidät mukaansa pitämään rukouksia eikä tyrkyttämään
hänelle mielipiteitään.
Kenraalit Hård ja Dahldorf, jotka puolestaan olivat aina vastustaneet
sellaista taistelua, jonka seuraukset voivat olla ainoastaan tuhoisat,
näyttivät kuninkaalle hänen palveluksessaan saamiensa haavojen
peittämiä ruumiitaan ja vakuuttaen hänelle olevansa valmiit kuolemaan
hänen puolestansa, rukoilivat häntä, että se saisi tapahtua edes
tarpeellisemmassa tilaisuudessa. "Minä huomaan teidän haavoistanne ja
omistani", virkkoi Kaarle XII heille, "meidän taistelleen urhoollisesti
yhdessä. Te olette tehneet velvollisuutenne tähän saakka, tehkää se
vielä tänäänkin." -- Nyt ei ollut enää muuta mahdollisuutta kuin
totella; jokainen häpesi olla tahtomatta kuolla kuninkaansa rinnalla.
Tämä ruhtinas arveli varustautuneensa niin hyvin rynnäkön varalle, että
oli salaisesti oikein hyvillään siitä huvista ja kunniasta, jonka
hänelle tuotti kokonaisen armeijan ponnistusten uhmaaminen
kolmellasadalla miehellä. Hän sijoitti kunkin omalle paikalleen: hänen
kanslerinsa Müllernin, sihteerinsä Ehrenpreissin ja kirjurien tuli
puolustaa kanslian taloa; parooni Feif pöytäpalvelijain etunenässä
määrättiin toiselle paikalle; tallirengit ja kokit saivat kolmannen
paikan suojellaksensa, sillä hänen luonansa olivat kaikki sotamiehiä.
Hän ratsasti nopeasti varustuksiltaan taloonsa, lupasi kaikille
palkintoja, nimitti uusia upseereja ja vakuutti korottavansa
halvimmatkin palvelijat kapteeneiksi, jos he taistelisivat uljaasti.
Kohtapa nähtiinkin turkkilaisten ja tataarien armeijan kymmenen
kanuunan ja mörssärin kera käyvän hyökkäämään pientä varustusta
vastaan. Hevosenhännät hulmusivat ilmassa, torvet soivat ja
_Allah_-huudot kaikuivat joka taholta.
Parooni Grothusen teki sen huomion, että turkkilaiset eivät
sekoittaneet huutoihinsa mitään kuningasta solvaavaa ja että he
mainitsivat häntä vain nimellä _demirbash_, rautakallo. Heti hän päätti
lähteä yksin ja aseettomana ulos vallituksistaan. Hän astui
janitshaarien rivejä kohti, jotka melkein kaikki olivat saaneet häneltä
rahaa. "Kuinka, ystäväni!" huusi hän heille soveliain sanoin, "aiotteko
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Kaarle XII:n historia - 15
  • Parts
  • Kaarle XII:n historia - 01
    Total number of words is 3275
    Total number of unique words is 1952
    19.0 of words are in the 2000 most common words
    28.3 of words are in the 5000 most common words
    33.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 02
    Total number of words is 3369
    Total number of unique words is 1993
    21.0 of words are in the 2000 most common words
    31.0 of words are in the 5000 most common words
    37.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 03
    Total number of words is 3327
    Total number of unique words is 1977
    21.6 of words are in the 2000 most common words
    30.6 of words are in the 5000 most common words
    35.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 04
    Total number of words is 3407
    Total number of unique words is 1953
    22.0 of words are in the 2000 most common words
    31.6 of words are in the 5000 most common words
    37.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 05
    Total number of words is 3372
    Total number of unique words is 1865
    21.7 of words are in the 2000 most common words
    30.9 of words are in the 5000 most common words
    37.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 06
    Total number of words is 3332
    Total number of unique words is 1895
    21.9 of words are in the 2000 most common words
    31.8 of words are in the 5000 most common words
    37.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 07
    Total number of words is 3333
    Total number of unique words is 1898
    21.9 of words are in the 2000 most common words
    31.1 of words are in the 5000 most common words
    36.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 08
    Total number of words is 3376
    Total number of unique words is 1857
    22.2 of words are in the 2000 most common words
    31.6 of words are in the 5000 most common words
    37.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 09
    Total number of words is 3416
    Total number of unique words is 1873
    23.0 of words are in the 2000 most common words
    33.0 of words are in the 5000 most common words
    38.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 10
    Total number of words is 3392
    Total number of unique words is 1840
    23.1 of words are in the 2000 most common words
    33.1 of words are in the 5000 most common words
    38.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 11
    Total number of words is 3361
    Total number of unique words is 1880
    22.9 of words are in the 2000 most common words
    33.1 of words are in the 5000 most common words
    37.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 12
    Total number of words is 3305
    Total number of unique words is 1941
    19.9 of words are in the 2000 most common words
    29.4 of words are in the 5000 most common words
    34.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 13
    Total number of words is 3318
    Total number of unique words is 1868
    22.5 of words are in the 2000 most common words
    31.5 of words are in the 5000 most common words
    35.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 14
    Total number of words is 3349
    Total number of unique words is 1767
    23.4 of words are in the 2000 most common words
    33.1 of words are in the 5000 most common words
    37.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 15
    Total number of words is 3394
    Total number of unique words is 1865
    21.6 of words are in the 2000 most common words
    32.1 of words are in the 5000 most common words
    38.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 16
    Total number of words is 3358
    Total number of unique words is 1930
    21.6 of words are in the 2000 most common words
    32.9 of words are in the 5000 most common words
    38.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 17
    Total number of words is 3399
    Total number of unique words is 1882
    23.0 of words are in the 2000 most common words
    34.9 of words are in the 5000 most common words
    40.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 18
    Total number of words is 3386
    Total number of unique words is 1896
    21.5 of words are in the 2000 most common words
    31.9 of words are in the 5000 most common words
    37.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 19
    Total number of words is 3408
    Total number of unique words is 1956
    21.9 of words are in the 2000 most common words
    32.5 of words are in the 5000 most common words
    38.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 20
    Total number of words is 1490
    Total number of unique words is 958
    23.7 of words are in the 2000 most common words
    34.8 of words are in the 5000 most common words
    40.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.