Kaarle XII:n historia - 13

Total number of words is 3318
Total number of unique words is 1868
22.5 of words are in the 2000 most common words
31.5 of words are in the 5000 most common words
35.9 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
tällä sotaretkeltä tehnyt kaikkensa joutuakseen turmioon. Hän oli ilman
elintarpeita, takanansa Pruth-joki, edessänsä 150,000 turkkilaista ja
ympärillä 40,000 tataaria, jotka yhtä mittaa oikealta ja vasemmalta
häiritsivät häntä. Tässä hädässään hän sanoikin julkisesti: "Kas nytpä
olen ainakin yhtä pahassa pinteessä kuin veljeni Kaarle oli Pultavan
luona."
Kreivi Poniatowski, Ruotsin kuninkaan väsymätön asiamies, oleskeli
suurvisiirin armeijassa muutamien puolalaisten ja ruotsalaisten kanssa,
jotka kaikki uskoivat tsaarin perikadon välttämättömäksi.
Heti kun Poniatowski näki armeijain aivan varmasti joutuvan
yhteenottoon, tiedoitti hän sen Ruotsin kuninkaalle, joka viipymättä
lähti Benderistä neljänkymmenen upseerin seurassa, ollen jo etukäteen
mielissään siitä, että nyt taas saisi taistella Venäjän keisaria
vastaan. Monien häviöiden ja tuhoisain marssien jälkeen tsaari,
työnnettynä Pruthia kohti, ei enää voinut puolustaa itseänsä muuten
kuin hirsipaalustoilla ja vaunulinnallaan. Jotkut osastot janitshaareja
ja spaheja heittäytyivät hänen niin huonosti linnoitetun armeijansa
kimppuun; mutta he hyökkäsivät epäjärjestyksessä, ja venäläiset
puolustautuivat kaikella sillä tarmolla, jonka heidän hallitsijansa
läsnäolo ja epätoivo antoi heille.
Turkkilaiset tungettiin kahdesti takaisin. Seuraavana päivänä
Poniatowski neuvoi suurvisiiriä näännyttämään nälkään venäläisen
armeijan, jonka täytyisi kaiken puutteessa yhden päivän perästä
antautua keisareilleen voittajan armoille.
Tsaari on sittemmin tunnustanut useamman kuin yhden kerran, ettei hän
koskaan elämässään ole tuntenut mitään niin julmaa kuin oli silloisen
yön tuska ja levottomuus. Hänen mielessään pyöri kaikki se, mitä hän
niin monen vuoden kuluessa oli tehnyt kansansa kunnian ja menestyksen
hyväksi: niin monet suuret työt, jotka sota aina oli keskeyttänyt,
joutuisivat nyt kenties hänen kerallaan perikatoon, ennenkuin olivat
loppuun suoritetut. Hänen oli pakko joko kuolla nälkään tai käydä
väsynein, puoleen määräänsä supistetuin joukoin, miltei ratsuttomin
ratsumiehin ja nälän ja rasitusten riuduttamin jalkamiehin lähes
180,000 miehen kimppuun. Yön lähestyessä hän kutsui luokseen kenraali
Sheremetjevin ja käski hänen epäröimättä ja kauan neuvottelematta
valmistaa kaikki siihen kuntoon, että päivän koittaessa voitaisiin
tehdä pistinhyökkäys turkkilaisten kimppuun.
Lisäksi hän antoi nimenomaisen määräyksen koko kuormaston
polttamisesta; jokainen upseeri saisi säilyttää itselleen vain yhdet
vaunut, jotta tappiolle jouduttaessa viholliset eivät ainakaan voisi
saada toivomaansa saalista.
Järjestettyään kaikki kenraalinsa kera taistelun varalle, hän vetäytyi
telttaansa tuskan masentamana ja kouristusten ahdistamana, mikä vaiva
tapasi häntä usein ja aina kaksinverroin rajuna silloin, kun hän oli
kovasti järkytetty. Hän kielsi ketään yöllä minkään tekosyyn varjolla
astumasta telttaansa, koska ei tahtonut kuulla mitään väitteitä
päätöstään vastaan, joka kyllä oli epätoivoinen, mutta välttämätön, ja
vielä vähemmän halusi ketään todistajaksi siihen surkeaan asemaan,
jossa hän tunsi olevansa.
Sillä välin poltettiin hänen määräyksensä mukaan suurin osa
kuormastosta. Koko armeija seurasi tätä esimerkkiä, joskin
vastenmielisesti; monet kaivoivat tärkeimmät kalleutensa maahan.
Kenraalit antoivat jo lähtökäskyn ja koettivat virittää armeijassa
luottamusta, jota ei ollut heillä itselläänkään. Rasituksen ja nälän
riuduttamat sotamiehet marssivat innottomasti ja toivotta. Naiset,
joita armeijassa oli liiaksikin, purkivat ilmoille valitushuutoja,
jotka vielä enemmän masensivat mieliä. Kaikki odottivat huomispäivänä
joko kuolemaa tai orjuutta. Tämä ei ole mitään liioittelua; juuri siten
on kuultu niiden upseerien kertovan, jotka palvelivat tässä armeijassa.
Tällöin oli venäläisten leirissä eräs nainen, kenties yhtä merkillinen
kuin tsaari itse. Hänet tunnettiin vielä ainoastaan Katariinan nimellä.
Hänen äitinsä oli eräs viheliäinen talonpoikaisvaimo, nimeltä
Erb-Magden,[35] Ringenin kylästä Vironmaalta, jossa rahvas on
maaorjuudessa ja joka tähän aikaan oli Ruotsin herruuden alainen.
Isäänsä hän ei ole koskaan tuntenut; kasteessa hän oli saanut nimen
Martta. Seurakunnan pappi kasvatti säälistä häntä nelitoistavuotiaaksi
saakka. Siinä iässä hän pääsi palvelijattareksi Marienburgiin eräälle
paikkakunnan luterilaiselle, Glück-nimiselle pappismiehelle.
Kahdeksantoistavuotiaana, v. 1702, hän meni naimisiin erään
ruotsalaisen rakuunan kanssa. Häitten jälkeisenä päivänä venäläiset
löivät sen ruotsalaisen joukko-osaston, jossa mainittu rakuuna palveli,
eikä tätä enää sen koommin nähty. Hänen vaimonsa ei saanut tietää,
oliko hän joutunut vangiksi eikä sittemmin enää milloinkaan kuullut
rahtuakaan miehestään.
Muutamia päiviä myöhemmin hän itsekin joutui kenraali Bauerin vangiksi
ja palveli nyt aluksi tätä sekä sittemmin marsalkka Sheremetjeviä. Tämä
lahjoitti hänet ruhtinas Menshikoville, miehelle, joka on saanut kokea
mitä äärimmäisimpiä onnenvaihteluja. Oltuaan ensin piirakkaleipurin
oppipoika, sitten kenraali ja ruhtinas, hänet lopuksi erotettiin
kaikista arvoistaan ja karkoitettiin Siperiaan, jossa hän kuoli
kurjuudessa ja epätoivossa.
Eräillä illallisilla ruhtinas Menshikovin luona keisari näki hänet,
rakastui häneen ja nai hänet salaisesti v. 1707; siihen eivät olleet
syynä naisten metkut, vaan koska hän tapasi tässä naisessa sellaista
sieluntarmoa, joka kykeni tukemaan hänen yrityksiään, vieläpä
jatkamaankin niitä hänen jälkeensä. Hän oli jo aikoja sitten hylännyt
ensimäisen vaimonsa Ottokefan,[36] erään pajarin tyttären; tätä
syytettiin niiden muutosten vastustamisesta, joita tsaari teki
valtakunnassaan. Tsaarin silmissä se tietysti oli törkein rikos. Hän
näet suvaitsi perheessään vain sellaisia henkilöitä, jotka ajattelivat
samoin kuin hän itse. Hän luuli nyt löytävänsä tässä muukalaisessa
orjattaressa hallitsijattaren ominaisuudet, vaikkapa hänellä ei
ollutkaan mitään sukupuolensa avuja. Hänen tähtensä tsaari ei
välittänyt mistään ennakkoluuloista, jotka olisivat pidättäneet
tavallista ihmistä, vaan kruunautti hänet keisarinnaksi. Sama
nerollisuus, joka korotti hänet Pietari Aleksejevitshin puolisoksi,
tuotti hänelle koko valtakunnan hänen puolisonsa kuoltua. Eurooppa näki
hämmästyksekseen, kuinka tämä nainen, joka ei koskaan osannut lukea
eikä kirjoittaa, korvasi kasvatuksensa ja puutteensa rohkeudellaan ja
verhosi kunnialla lainsäätäjän valtaistuimen.
Mennessään tsaarin kanssa naimisiin hän luopui luterilaisesta uskosta,
jossa hän oli kasvanut, ja siirtyi kreikkalaiseen kirkkoon. Hänet
kastettiin uudelleen venäläisten kirkonmenojen mukaan, ja Martta-nimen
sijaan hän nyt otti nimen Katariina, jolla hän sittemmin on tunnettu.
Ollessaan tällöin mukana leirissä Pruthin luona tämä nainen neuvotteli
kenraalien ja varakansleri Shafirovin kanssa, sillaikaa kun tsaari oli
yksin teltassaan. Tällöin päätettiin pyytää turkkilaisilta rauhaa ja
tsaaria suostumaan sellaiseen menettelyyn. Varakansleri kirjoitti
herransa nimessä suurvisiirille kirjeen. Kiellosta välittämättä astui
tsaaritar tämä kirje kädessä tsaarin telttaan. Saatuaan monien
rukousten, kinastelujen ja kyynelien jälkeen siihen hänen
allekirjoituksensa hän heti keräsi kokoon kaikki jalokivensä,
parhaat kalleutensa ja rahansa, lainasipa vielä lisää kenraaleilta
ja saatuaan siten kootuksi melkoisen lahjan lähetti sen Venäjän
keisarin allekirjoittaman kirjeen kera suurvisiirin luutnantille
Osman-Agalle.[37] Mehemed-Balladshi osoitti aluksi visiirin ja
voittajan ylpeyttä ja vastasi: "Tsaarin tulee lähettää luokseni
pääministerinsä, sitten tahdon katsoa, mitä on tehtävä." -- Heti
saapuikin varakansleri Shafirov, mukanaan muutamia lahjoja, jotka hän
itse julkisesti tarjosi suurvisiirille ja jotka olivat kylliksi
melkoisia osoittamaan hänelle, että häntä tarvittiin, mutta liian
pieniä lahjomaan häntä.
Visiirin ensi vaatimus oli, että tsaarin oli kaikkine armeijoineen
ehdottomasti antauduttava. Varakansleri vastasi, että hänen herransa
tulisi ryhtymään hyökkäykseen neljännestunnin kuluttua ja että
venäläiset kaatuisivat mieluummin viimeiseen mieheen, kuin alistuisivat
niin häpeällisiin ehtoihin. Osman puolestaan vahvisti esityksillään
Shafirovin sanoja.
Mehemed-Baltadshi ei ollut soturi; hän oli nähnyt, kuinka janitshaarit
edellisenä päivänä oli lyöty takaisin. Osman sai hänet helposti
uskomaan, että varmoja etuja ei pitänyt panna alttiiksi yhden taistelun
varaan. Niinpä hän aluksi suostuikin kuuden tunnin aselepoon, jonka
kuluessa oli sovittava rauhanteon ehdoista.
Neuvottelujen aikana sattui pieni välikohtaus, josta voinee käydä
ilmi, että turkkilaiset useinkin ovat arempia annetun sanansa
puolesta kuin yleensä luullaan, Kaksi italialaista aatelismiestä, herra
Brillon sukulaisia, joka oli everstiluutnanttina eräässä tsaarin
krenatöörirykmentissä, oli poikennut leiristä rehuja etsimään ja
joutunut tataarien vangeiksi; nämä veivät heidät leiriinsä ja
tarjosivat kaupaksi eräälle janitshaarien upseerille. Turkkilainen,
kiukustuneena siitä, että uskallettiin siten rikkoa aselepoa,
vangitutti tataarit ja vei heidät itse molempien vankien kera
suurvisiirin eteen.
Visiiri lähetti molemmat aatelismiehet takaisin tsaarin leiriin ja
hakkautti päät poikki niiltä tataareilta, jotka olivat pääosallisia
tähän rikkomukseen.
Sillä välin asettui tataarien khaani sellaisen sopimuksen tekemistä
vastaan, joka riisti häneltä toivon saada ryöstää. Poniatowski kannatti
siinä khaania mitä pakottavimmilla järkisyillä. Mutta Osman vei voiton
sekä tataarin kärsimättömyydestä että Poniatowskin varoituksista.
Visiiri luuli tekevänsä kylliksi valtiaansa suurherran hyväksi, jos
saisi toimeen edullisen rauhan. Hän vaati venäläiset jättämään takaisin
Asovin, polttamaan sen satamassa olevat kaleerit, hävittämään Asovin
meren rannoille rakentamansa tärkeät linnoitukset ja luovuttamaan
näiden linnoitusten kaikki tykit ja ampumatarpeet suurherralle; lisäksi
oli tsaarin vietävä joukkonsa pois Puolasta; hän ei saanut enää häiritä
sitä pientä kasakkain joukkoa, joka oli Puolan suojeluksen alainen,
eikä niitä, jotka tottelivat Turkin yliherruutta; lopuksi hänen tuli
vastedes maksaa tataareille vuotuista veroa 40,000 sekiiniä, mikä
kiusallinen vero oli jo aikoja sitten säädetty, joskin tsaari oli
vapauttanut maansa sen maksamisesta.
Vihdoin allekirjoitettiin rauhansopimus, mainitsematta siinä sanaakaan
Ruotsin kuninkaasta. Ainoa etu, minkä Poniatowski sai visiiriltä, oli
erään pykälän lisääminen, jonka mukaan venäläinen sitoutui olemaan
häiritsemättä Kaarle XII:n kotiinpaluuta; ja, mikä kuuluu perin
omituiselta, samassa pykälässä säädettiin, että tsaari ja Ruotsin
kuningas saisivat tehdä keskenään rauhan, jos heillä olisi siihen halua
ja jos voisivat siitä sopia.
Näillä ehdoilla tsaari sai vapaasti poistua armeijoineen, tykistöineen,
lippuineen ja kuormastoineen. Turkkilaiset varustivat hänet
elintarpeilla, ja kahden tunnin kuluttua rauhanteosta, joka pantiin
vireille heinäkuun 21 p:nä 1711 ja allekirjoitettiin elokuun 1:senä,
oli kaikkea yltäkyllin tarjona hänen leirissään.
Juuri samalla hetkellä, jolloin tsaari pinteestä päästyään rumpujen
päristessä ja liehuvin lipuin vetäytyi pois, saapui Ruotsin kuningas,
haluten kärsimättömänä päästä taisteluun ja nähdä vihollisensa
käsissään. Hän oli ratsastanut enemmän kuin viisikymmentä penikulmaa
Benderistä lähelle Jassya ja tuli perille juuri kun venäläiset alkoivat
rauhallisesti tehdä lähtöänsä. Päästäkseen turkkilaisten leiriin täytyi
mennä Pruthin yli kolmen penikulman päässä siitä sijaitsevaa siltaa
myöten. Kaarle XII, joka ei tehnyt mitään muiden ihmisten tavalla,
kulki joen yli uimalla, ollen vaarassa hukkua, ja ratsasti sitten
venäläisten leirin läpi, ollen vaarassa joutua vangiksi. Saavuttuaan
turkkilaisten armeijaan hän hyppäsi ratsulta kreivi Poniatowskin teltan
edessä, joka on itse minulle kertonut ja kuvannut tämän kohtauksen.
Kreivi lähestyi häntä surullisena ja ilmoitti hänelle, että tilaisuus,
jollaista hän ei kenties enää koskaan kohtaisi, oli mennyt häneltä
hukkaan.
Vihan vimmassa kuningas suoraa päätä astui suurvisiirin telttaan ja
moitti häntä leimuavin silmin hänen tekemänsä sopimuksen johdosta.
"Minulla on oikeus käydä sotaa tai tehdä rauha", vastasi suurvisiiri
rauhallisesti. -- "Mutta sinullahan oli vallassasi koko venäläinen
armeija!" intti kuningas. -- "Lakimme käskee meidän antaa
vihollisillemme rauhan, kun he vetoovat meidän laupeuteemme", vastasi
visiiri vakavasti. -- "Haa!" huudahti kuningas vimmastuneena, "käskeekö
se sinua tekemään myös kehnon sopimuksen silloin, kun voit asettaa
sellaiset ehdot kuin itse haluat? Eikö ollut sinun vallassasi viedä
tsaari vangittuna Konstantinopoliin?"
Turkkilainen vastasi hädissään kuivasti: "Niin, mutta kuka sitten
hallitsisi hänen valtakuntaansa hänen poissaolonsa aikana? Eihän käy
laatuun, että kaikki kuninkaat ovat poissa maastansa." -- Kaarle
vastasi vain suuttuneella hymyilyllä; hän heittäysi eräälle sohvalle,
tuijotti visiiriin perin vihaisin ja halveksivin katsein ja ojensi
koipensa häntä kohti niin pitkälle, että tahallaan sotki kannuksensa
turkkilaisen pukuun, repien sen. Sitten hän kavahti pystyyn, hyppäsi
ratsunsa selkään ja palasi epätoivo sydämessä Benderiin.
Poniatowski jäi vielä vähäksi aikaa suurvisiirin luo, yrittääksensä
lempeämmin keinoin saada hänet käyttämään edullisemmin hyväkseen
tsaarin ahdinkoa; mutta sillä välin oli tullut rukouksen hetki, ja
vastaamatta sanaakaan turkkilainen lähti peseytymään ja rukoilemaan
jumalaansa.


KUUDES KIRJA.
Vehkeilyjä Turkin hovissa. Tataarien khaani ja Benderin pasha tahtovat
pakoittaa Kaarlen lähtemään tiehensä. Hän puolustautuu neljänkymmenen
palvelijansa kera kokonaista armeijaa vastaan. Hänet saadaan kiinni ja
häntä kohdellaan vankina.

Ruotsin kuninkaan kova onni, joksi hänen entinen menestyksensä oli
muuttunut, vainosi häntä pienimpiin seikkoihin saakka. Benderiin
palatessaan hän tapasi pienen leirinsä ja koko majapaikkansa Dnjesterin
tulvaveden vallassa. Hän vetäytyi nyt muutamien penikulmien päähän,
lähelle Varnitzan kylää, ja rakennutti sinne, ikäänkuin olisi jo
salaisesti aavistanut, mitä hänelle tulisi tapahtumaan, suuren
kivitalon, joka hätätilassa voi muutamia tunteja kestää rynnäkköäkin.
Hän kalusti sen vastoin tapaansa komeasti, herättääksensä siten
turkkilaisissa suurempaa kunnioitusta.
Sitten hän rakennutti kaksi muuta taloa, toisen kansliaansa, toisen
suosikkiaan Grothusenia varten, joka valvoi yhtä hänen ruokapöydistään.
Kuninkaan näin ollessa rakennushommissa Benderin lähellä, ikäänkuin hän
aikoisi ainiaaksi jäädä Turkinmaalle, Baltadshi-Mehemed, joka nyt
enemmän kuin koskaan ennen pelkäsi tämän ruhtinaan juonia ja valituksia
Portin luona, oli lähettänyt Saksan keisarin lähettilään Wieniin
pyytämään Ruotsin kuninkaalle vapaata pääsyä Itävallan hallitsijasuvun
perintömaiden läpi. Kolmen viikon perästä mainittu lähettiläs toikin
keisarillisen hallituksen lupauksen osoittaa Kaarlelle kaikkea hänelle
tulevaa kunnioitusta ja saattaa hänet täysin turvallisesti Pommeriin.
Asiassa oli käännytty Wienissä olevan hallituksen puoleen, koska
silloinen Saksan keisari Kaarle, Josef I:n seuraaja, oli parhaillaan
Espanjassa taistelemassa kruunusta Filip V:n kanssa. Saksalaisen
lähettilään suorittaessa tätä tehtävää Wienissä, suurvisiiri lähetti
kolme pashaa Ruotsin kuninkaan luo ilmoittamaan tälle, että hänen tuli
poistua Turkin valtakunnan alueelta.
Kuningas, joka tiesi heille annetun tehtävän, käski heti sanoa heille,
että jos he uskaltaisivat esittää hänelle jotakin hänen kunniaansa
solvaisevaa ja laiminlyödä hänelle tulevan kunnioituksen, hän paikalla
hirtättäisi heidät kaikki kolme. Salonikin pasha, joka johti puhetta,
verhosi tehtävänsä ankaruuden mitä kunnioittavimpiin korulauseihin.
Kaarle lopetti puheillepääsyn suvaitsematta edes vastata. Hänen
kanslerinsa Müllern jäi näiden kolmen pashan luo ja selvitti heille
muutamin sanoin herransa kieltäytymisen, jonka olivat hyvin ymmärtäneet
hänen vaitiolostansakin.
Suurvisiiri ei säikähtänyt; hän käski Benderin uuden seraskierin,
Ismael-pashan, uhata kuningasta sulttaanin epäsuosiolla, jollei hän
viivyttelemättä päättäisi poistua. Tämä seraskieri oli lempeäluontoinen
ja sovinnollinen, saavuttaen siten Kaarlen suosiota ja kaikkien
ruotsalaisten ystävyyttä. Kuningas ryhtyikin keskustelemaan hänen
kanssaan, mutta ainoastaan sanoakseen hänelle, ettei hän lähtisi ennen,
kuin Ahmed oli myöntänyt hänelle kaksi asiaa, nimittäin suostunut
rankaisemaan suurvisiiriä ja antamaan hänelle satatuhatta miestä
Puolaan palaamista varten.
Baltadshi-Mehemed tunsi hyvin, että Kaarle viipyi Turkissa vain hänen
turmioksensa. Sentähden hän käskikin vartioida kaikkia Benderistä
Konstantinopoliin vieviä teitä, siepatakseen käsiinsä kuninkaan
kirjeet. Hän teki enemmänkin: hän vähensi Kaarlen thaimia, sitä
elatusta, jonka Portti antaa luonansa turvapaikan saaneille
ruhtinaille. Ruotsin kuninkaalle myönnetty avustus olikin suunnaton:
siihen kuului viisisataa ecutä rahaa päivässä ja kaikkea muuta tavaraa,
mitä hovin ylläpito vaati, upeasti ja yltäkylläisesti.
Heti kun kuningas sai kuulla visiirin rohjenneen supistaa hänen
elatustaan, kääntyi hän ylihovimestarinsa puoleen ja sanoi hänelle:
"Tähän saakka teillä on ollut vain kaksi ruokapöytää; minä käsken
teidän pitää neljää huomisesta alkaen."
Kaarle XII:n upseerit olivat tottuneet pitämään mahdollisena kaikkea,
mitä hän määräsi. Kuitenkaan ei kuninkaalla nyt ollut muonavaroja eikä
rahaa; sentakia hänen täytyi lainata 20, 30 ja 40 prosentin korolla
upseereilta, palvelijoilta ja janitshaareilta, jotka olivat rikastuneet
kuninkaan tuhlaavaisuuden avulla. Holsteinin lähettiläs Fabrice,
Englannin ministeri Jeffrey, heidän sihteerinsä ja ystävänsä antoivat,
mitä heillä oli. Tapansa mukaan ylpeänä ja huomisesta huolimatta
kuningas eli näistä antimista, jotka eivät olisi pitkälti riittäneet.
Täytyikin sentähden pettää vartijain valppautta ja lähettää salaisesti
Konstantinopoliin lainaamaan rahaa eurooppalaisilta kauppiailta. Kaikki
kieltäytyivät lainaamasta kuninkaalle, joka näytti olevan kykenemätön
koskaan maksamaan takaisin. Yksi ainoa englantilainen kauppias, nimeltä
Cook, rohkeni vihdoin lainata noin 40,000 ecutä, tyytyen menettämään
ne, jos Ruotsin kuningas sattuisi kuolemaan. Tämä rahasumma saapui
kuninkaan pieneen leiriin juuri silloin, kun jo alkoi olla puute
kaikesta eikä enää ollut mitään avun toivoa.
Sillä välin oli Poniatowski kirjoittanut suurvisiirin leiristä käsin
selostuksen Pruth-joelle tehdystä sotaretkestä, syyttäen siinä
Baltadshi-Mehemediä arkuudesta ja petollisuudesta. Eräs vanha
janitshaari, joka oli suutuksissaan visiirin heikkoudesta ja lisäksi
Poniatowskin lahjojen suostuttama, otti tämän selostuksen huostaansa ja
lähti, lomaa saatuaan, itse viemään kirjeen sulttaanin käsiin.
Poniatowski matkusti leiristä muutamia päiviä myöhemmin ja lähti Turkin
hoviin punomaan siellä tapansa mukaan juonia suurvisiiriä vastaan.
Olosuhteet olivatkin suotuisat; vapautunut tsaari ei näet
kiirehtinytkään täyttämään sitoumuksiaan; Asovin avaimia ei kuulunut;
suurvisiiri, joka siitä oli vastuunalainen, pelkäsi syystä herransa
vihaa eikä uskaltanut hänelle näyttäytyä.
Seralji oli tällöin enemmän kuin koskaan täynnä vehkeitä ja puolueita.
Moisia juonia tavataan kyllä kaikissa hoveissa, mutta meikäläisissä ne
tavallisesti päättyvät ministerin vaihdokseen tai korkeintaan
maanpakoon ajamiseen; Konstantinopolissa ne sen sijaan saattavat
putoamaan useamman kuin yhden pään. Tällä kertaa maksoi asia vanhan
suurvisiirin Tshurlulin ja Baltadshi-Mehemedin luutnantin Osmanin
hengen, koska tämä oli ollut Pruthin rauhan pääpuuhaaja ja mainitun
rauhan jälkeen saanut tärkeän valtioviran. Osmanin aarteiden joukosta
löydettiin tsaarittaren sormus ja 20,000 Saksissa ja Venäjällä lyötyä
kultarahaa. Se todisti selvästi, että raha yksin oli pelastanut tsaarin
kuilusta ja tuhonnut Kaarle XII:n onnen. Suurvisiiri Baltadshi-Mehemed
karkoitettiin Lemnos-saarelle, jossa hän kolme vuotta myöhemmin kuoli.
Sulttaani ei ottanut hänen omaisuuttansa hänen lähtiessään maanpakoon
eikä hänen kuoltuaankaan; hän ei ollut rikas, ja hänen köyhyytensä
puhdistaa hänen muistonsa syytöksestä.
Tätä suurvisiiriä seurasi Jussuf, s.o. Josef, jonka kohtalo oli yhtä
merkillinen kuin hänen edeltäjäinsäkin. Hän oli syntynyt Venäjän
rajoilla ja joutunut perheineen kuusivuotiaana turkkilaisten vangiksi,
jotka möivät hänet eräälle janitshaarille. Sitten hän oli ison aikaa
palvelijana seraljissa ja kohosi vihdoin toiseksi henkilöksi siinä
valtakunnassa, jossa hän oli ollut orjana; mutta hän oli vain
varjoministeri. Nuori seliktar Ali-Kumurdshi nosti hänet tälle
liukkaalle paikalle vain siksi aikaa, kunnes itse voisi asettua sille,
ja Jussuf, hänen juhtansa, ei toimittanut muuta kuin vahvisti
valtakunnan sinetillä tämän suosikin tahdonilmauksia. Ottomanisen hovin
politiikka näytti kokonaan muuttuneen tämän visiirikauden ensi päivistä
alkaen. Tsaarin Konstantinopolissa osaksi ministereinä, osaksi
panttivankeina olevat valtuutetut saivat nyt osakseen parempaa kohtelua
kuin koskaan ennen. Suurvisiiri vahvisti heidän kanssaan Pruthin
rauhan. Mutta enimmin suututti Ruotsin kuningasta tieto siitä, että ne
salaiset suhteet, joihin oli ryhdytty Konstantinopolissa tsaarin
kanssa, olivat Englannin ja Hollannin lähettiläiden välitystoimen
hedelmiä.
Kaarlen vetäydyttyä Benderiin oli Konstantinopoli muuttunut siksi, mikä
Rooma on niin monesti ollut, nimittäin kristikunnan valtiollisten
neuvottelujen keskustaksi. Ranskan lähettiläs kreivi Désaleurs kannatti
siellä Kaarlen ja Stanislauksen pyyteitä; Saksan keisarin ministeri
taas ehkäisi niitä. Ruotsalainen ja venäläinen puolue törmäsivät siellä
kiivaasti yhteen, kuten on nähty ranskalaisen ja espanjalaisen puolueen
kauan aikaa taistelevan keskenään Rooman hovissa.
Englanti ja Hollanti, jotka näyttivät puolueettomilta, eivät sitä
kuitenkaan olleet. Se uusi kaupanlähde, jonka tsaari oli avannut
Pietarissa, veti näet puoleensa näiden kahden kauppakansan huomion.
Englantilaiset ja hollantilaiset ovat aina sen ruhtinaan puolella, joka
enimmin suosii heidän kaupankäyntiänsä. Tsaarin maassa oli paljon
voitettavissa; ei siis ollut ihmeellistä, että Englannin ja Hollannin
ministerit salaa edistivät hänen asioitansa Ottomanisen Portin luona.
Tämän uuden ystävyyden ehtoja oli, että Kaarlen tuli heti poistua
Turkin valtakunnan alueilta, joko sitten tsaari toivoi täten voivansa
saada hänet matkalla käsiinsä tai arveli Kaarlen olevan vähemmän
vaarallisen omissa valtioissaan kuin Turkissa, jossa hän aina helposti
voi nostattaa turkkilaiset sotavoimat Venäjän valtakuntaa vastaan.
Ruotsin kuningas ahdisteli hellittämättä Porttia, vaatien sitä
lähettämään hänet Puolan kautta kotiin lukuisan armeijan etunenässä.
Divaani todella päättikin lähettää hänet kotiinsa, mutta vain
seitsen- tai kahdeksantuhantisen saattoväen kanssa, siis ei kuninkaana,
jota tahdottiin auttaa, vaan vieraana, josta haluttiin päästä irti.
Tässä tarkoituksessa sulttaani Ahmed kirjoitti hänelle seuraavasti:
"Suurivaltainen kuninkaiden joukossa, jotka palvovat Jeesusta,
vääryyksien ja loukkauksien kostaja, oikeuden suojelija Etelän
ja Pohjan satamissa ja valtioissa, majesteettisuudessa,
loistava, kunnian, maineen ja meidän Korkean porttimme ystävä,
Kaarle, Ruotsin kuningas, jonka yritykset Jumala menestyksellä
kruunatkoon!
Niin pian kuin korkea-arvoinen Ahmed, entinen
salakabinettipäällikkö, on saanut kunnian jättää Teille tämän,
meidän keisarillisella sinetillämme varustetun kirjeen,
suvainnette tulla varmasti vakuutetuksi ja tietoiseksi siihen
sisältyvien tarkoitustemme todenperäisyydestä. Vaikkapa näet
olemmekin aikoneet antaa aina voittoisien sotajoukkojemme
uudelleen marssia tsaaria vastaan, niin kuitenkin on mainittu
ruhtinas, välttääksensä oikeutettua suuttumustamme, johon meidät
on saattanut hänen hidastelunsa Pruthin rannalla tehdyn rauhan
määräysten täyttämisessä, sittemmin Korkean Porttimme tykönä
uudistanut mainitun rauhan ja luovuttanut valtakunnallemme Asovin
linnan ja kaupungin, sekä Englannin ja Hollannin, meidän vanhain
ystäviemme, lähettiläiden välityksellä pyytänyt kanssamme solmita
pysyväisen rauhan siteet. Niinpä olemmekin sen myöntäneet hänelle
ja antaneet hänen meidän luonamme panttivankeina oleville
valtuutetuilleen keisarillisen rauhanvahvistuksemme, otettuamme
ensin hänen antamansa vastaan heidän käsistään.
Me olemme antaneet korkeasti kunnioitetulle ja urhoolliselle
Delvet Gheraille, Budziakin, Krimin, Nogain ja tsherkessien
khaanille, ja sangen viisaalle neuvokselle ja Benderin jalolle
seraskierille Ismaelille, joiden loistavuutta ja ymmärtäväisyyttä
Jumala ikuistakoon ja lisätköön, loukkaamattoman ja hyödyttävän
määräyksemme Teidän paluustanne Puolan läpi, Teidän ensimäisen
aikomuksenne mukaisesti, joka Teidän puoleltanne on meille
uudelleen tehty tiettäväksi. Teidän tulee siis valmistautua
lähtemään Kaitselmuksen suojassa ja kunniakkaan saattojoukon
kera ensi talvena, palataksenne omiin maakuntiinne, samalla kun
suvainnette kulkea ystävänä Puolan maiden läpi.
Kaikkea, mikä on tarpeellista Teidän matkaanne varten, kuten
rahaa, ihmisiä, hevosia ja vaunuja, hankitaan Teille Korkean
Portin toimesta. Me kehoitamme Teitä erityisesti ja neuvomme
Teitä antamaan mitä nimenomaisimmat ja selvimmät käskynne
kaikille luonanne oleville ruotsalaisille ja muille ihmisille,
etteivät he panisi toimeen mitään epäjärjestyksiä eivätkä
ryhtyisi mihinkään sellaiseen tekoon, joka suorasti tai
epäsuorasti pyrkisi loukkaamaan tätä rauhaa ja ystävyyttä.
Te tulette täten edelleen säilyttämään suosiollisuutemme,
josta olemme koettaneet antaa Teille niin suuria ja niin
monia todisteita, kuin suinkin on siihen ollut tilaisuutta.
Teitä saattamaan määrätyt joukkomme tulevat saamaan meidän
keisarillisia tarkoituksiamme vastaavat ohjeet.
Annettu Korkeassa Portissamme Konstantinopolissa rebyul
eurech-kuun 14 päivänä 1214. (Huhtikuun 19 p:nä 1712.)"
Tämä kirje ei saanut Ruotsin kuningasta vielä menettämään kaikkea
toivoa. Hän kirjoitti sulttaanille olevansa koko ikänsä kiitollinen
niistä suosionosoituksista, joita hänen korkeutensa oli tuhlannut
hänelle ylenmäärin; mutta piti sulttaania liian oikeamielisenä
lähettämään hänet vain pelkän tavallisen saattojoukon kera sellaisen
maan läpi, joka vielä oli tulvillaan tsaarin joukkoja. Todellakin
Venäjän keisari, vastoin Pruthin rauhan ensimäistä pykälää, jossa hän
oli sitoutunut viemään kaikki joukkonsa pois Puolasta, oli vielä
lähettänyt sinne uuttakin sotaväkeä, ja, mikä näyttää ihmeelliseltä,
suurherra ei tiennyt siitä mitään.
Portin huonosta politiikasta, joka turhamaisuudesta pitää aina
kristittyjen ruhtinasten lähettiläitä Konstantinopolissa, mutta
ei itse pidä yhtään ainoaa asiamiestä kristityissä hoveissa,
johtuu se, että viimemainitut joskus saavat tietoonsa jopa ohjaavatkin
sulttaanin salaisimpia päätöksiä, samalla kun divaani elää syvässä
tietämättömyydessä siitä, mitä tapahtuu julkisesti kristittyjen
keskuudessa.
Sulttaani, joka sulkeutuu seraljiinsa vaimojensa ja eunukkiensa kera,
näkee kaikki asiat vain suurvisiirinsä silmillä. Tämä ministeri,
ollen yhtä luoksepääsemätön kuin herransa ja tekemisissä vain
seraljivehkeilyjen kanssa, ei pidä mitään kirjeenvaihtoa ulospäin ja
tuleekin sentähden säännöllisesti petetyksi tai sitten itse pettää
sulttaania, joka ensimäisen syyn sattuessa erottaa tai kuristuttaa
hänet, valitakseen sijaan toisen, yhtä tietämättömän tai yhtä
uskottoman, joka käyttäytyy edeltäjäinsä tavoin ja myös kukistuu pian
kuten hekin.
Tämän hovin toimettomuus ja huolettomuus on todellakin niin
suuri, että jos kristityt ruhtinaat liittyisivät sitä vastaan, niin
heidän laivastonsa olisivat Dardanelleissa ja heidän maa-armeijansa
Adrianopolin portilla, ennenkuin turkkilaiset ennättäisivät
ajatellakaan puolustautumista. Mutta erilaiset harrastukset, jotka aina
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Kaarle XII:n historia - 14
  • Parts
  • Kaarle XII:n historia - 01
    Total number of words is 3275
    Total number of unique words is 1952
    19.0 of words are in the 2000 most common words
    28.3 of words are in the 5000 most common words
    33.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 02
    Total number of words is 3369
    Total number of unique words is 1993
    21.0 of words are in the 2000 most common words
    31.0 of words are in the 5000 most common words
    37.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 03
    Total number of words is 3327
    Total number of unique words is 1977
    21.6 of words are in the 2000 most common words
    30.6 of words are in the 5000 most common words
    35.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 04
    Total number of words is 3407
    Total number of unique words is 1953
    22.0 of words are in the 2000 most common words
    31.6 of words are in the 5000 most common words
    37.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 05
    Total number of words is 3372
    Total number of unique words is 1865
    21.7 of words are in the 2000 most common words
    30.9 of words are in the 5000 most common words
    37.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 06
    Total number of words is 3332
    Total number of unique words is 1895
    21.9 of words are in the 2000 most common words
    31.8 of words are in the 5000 most common words
    37.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 07
    Total number of words is 3333
    Total number of unique words is 1898
    21.9 of words are in the 2000 most common words
    31.1 of words are in the 5000 most common words
    36.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 08
    Total number of words is 3376
    Total number of unique words is 1857
    22.2 of words are in the 2000 most common words
    31.6 of words are in the 5000 most common words
    37.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 09
    Total number of words is 3416
    Total number of unique words is 1873
    23.0 of words are in the 2000 most common words
    33.0 of words are in the 5000 most common words
    38.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 10
    Total number of words is 3392
    Total number of unique words is 1840
    23.1 of words are in the 2000 most common words
    33.1 of words are in the 5000 most common words
    38.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 11
    Total number of words is 3361
    Total number of unique words is 1880
    22.9 of words are in the 2000 most common words
    33.1 of words are in the 5000 most common words
    37.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 12
    Total number of words is 3305
    Total number of unique words is 1941
    19.9 of words are in the 2000 most common words
    29.4 of words are in the 5000 most common words
    34.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 13
    Total number of words is 3318
    Total number of unique words is 1868
    22.5 of words are in the 2000 most common words
    31.5 of words are in the 5000 most common words
    35.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 14
    Total number of words is 3349
    Total number of unique words is 1767
    23.4 of words are in the 2000 most common words
    33.1 of words are in the 5000 most common words
    37.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 15
    Total number of words is 3394
    Total number of unique words is 1865
    21.6 of words are in the 2000 most common words
    32.1 of words are in the 5000 most common words
    38.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 16
    Total number of words is 3358
    Total number of unique words is 1930
    21.6 of words are in the 2000 most common words
    32.9 of words are in the 5000 most common words
    38.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 17
    Total number of words is 3399
    Total number of unique words is 1882
    23.0 of words are in the 2000 most common words
    34.9 of words are in the 5000 most common words
    40.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 18
    Total number of words is 3386
    Total number of unique words is 1896
    21.5 of words are in the 2000 most common words
    31.9 of words are in the 5000 most common words
    37.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 19
    Total number of words is 3408
    Total number of unique words is 1956
    21.9 of words are in the 2000 most common words
    32.5 of words are in the 5000 most common words
    38.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 20
    Total number of words is 1490
    Total number of unique words is 958
    23.7 of words are in the 2000 most common words
    34.8 of words are in the 5000 most common words
    40.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.