Kaarle XII:n historia - 09

Total number of words is 3416
Total number of unique words is 1873
23.0 of words are in the 2000 most common words
33.0 of words are in the 5000 most common words
38.7 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
pöydässä vain neljännestunnin, harjoitti joka päivä sotaväkeänsä eikä
tuntenut muuta huvia kuin vapisuttaa Eurooppaa.
Ruotsalaiset eivät vielä tienneet, minne kuningas tahtoi heidät johtaa.
Armeijassa vain arveltiin Kaarlen voivan lähteä Moskovaa kohti.
Muutamia päiviä ennen lähtöänsä hän käski päämajoitusmestarinsa antaa
kirjallisen selonteon tiestä, joka vei Leipzigistä... tässä hän
tuokioksi pysähtyi ja, peläten päämajoitusmestarin voivan saada vihiä
hänen aikeistaan, lisäsi nauraen: "Euroopan kaikkiin pääkaupunkeihin."
Päämajoitusmestari toi hänelle luettelon kaikista näistä teistä; sen
alkuun hän oli suurin kirjaimin pannut: _Tie Leipzigistä Tukholmaan_.
Useimmat ruotsalaiset eivät näet hallinneet muuta kuin saada kääntyä
sinne, mutta kuninkaalla ei ollut vähintäkään aikomusta antaa heidän
nähdä jälleen isänmaatansa. "Herra marsalkka", sanoi hän, "minä näen
kyllä, minne te tahtoisitte johtaa minut, mutta me emme palaja
Tukholmaan niin pian".
Armeija oli jo liikkeellä ja kulki läheltä Dresdeniä. Kaarle oli
etunenässä ja ratsasti tapansa mukaan aina pari- tai kolmesataa askelta
kaartinsa edellä. Äkkiä hän katosi näkyvistä; muutamat upseerit
lähtivät täyttä laukkaa tiedustamaan, minne hän oli joutunut;
riennettiin kaikille tahoille, mutta kuningasta ei löydetty. Heti
hälytetään koko armeija; pysähdytään, kenraalit kokoontuvat yhteen,
yleinen hämminki on jo vallalla, kunnes eräältä ohikulkevalta
saksilaiselta saadaan tietää, minne kuningas oli joutunut.
Kulkiessaan niin läheltä Dresdenin ohi hän näet oli saanut halun käydä
vierailulla kuningas Augustin luona. Hän oli ratsastanut kaupunkiin
vain kolmen tai neljän kenraalin seuraamana. Portilla tiedustettiin
heidän nimiänsä; Kaarle sanoi olevansa nimeltään Kaarle ja muuten
henkivartija; jokainen mainitsi tekonimen. Nähdessään heidän saapuvan
torille ennätti kreivi Flemming enää töintuskin ilmoittaa siitä
herralleen. Kaikki, mitä sellaisessa tilaisuudessa voitiin tehdä, oli
jo juolahtanut ministerin mieleen; hän puhuikin siitä Augustille; mutta
Kaarle astui samassa huoneeseen saappaat jalassa, ennenkuin August oli
ennättänyt tointua yllätyksestään. Hän oli tällöin sairas ja puettuna
yönuttuun; ja nyt hän pukeutui nopeasti. Kaarle söi aamiaista hänen
kanssaan kuten matkustaja, joka jättää hyvästi ystävälleen; sitten hän
halusi nähdä linnoituksia. Sinä lyhyenä väliaikana, jonka hän käytti
niiden nopeaan silmäilyyn, eräs Ruotsissa tuomittu liiviläinen, joka
palveli Saksin sotaväessä, luuli, ettei koskaan enää tarjoutuisi
hänelle niin suosiollista tilaisuutta saada armahdusta; hän rukoili
Augustia pyytämään sitä hänelle Kaarlelta, ollen varma siitä, ettei
kuningas kieltäisi tätä pientä palvelusta ruhtinaalta, jolta hän oli
riistänyt kruunun ja jonka käsissä hän oli sillä hetkellä. August otti
muitta mutkitta asian toimekseen. Hän oli hieman syrjässä Ruotsin
kuninkaasta ja keskusteli ruotsalaisen kenraalin Hårdin kanssa.
"Luulenpa", virkkoi hän hymyillen tälle, "ettei herranne kiellä sitä
minulta". -- "Te ette tunne häntä", vastasi kenraali Hård, "hän kieltää
sen teiltä täällä pikemmin kuin missään muualla". -- Kuitenkaan ei
August jättänyt mitä hartaimmin sanoin pyytämättä kuninkaalta armoa
liiviläiselle. Mutta Kaarle epäsi sen niin, ettei tehnyt mieli enää
pyytää toista kertaa. Vietettyään tällä omituisella vieraissakäynnillä
muutaman hetken hän syleili kuningas Augustia ja lähti tiehensä.
Saavuttuaan jälleen armeijansa hän tapasi kenraalinsa vielä täydessä
hämmingissä. He sanoivat hänelle aikoneensa saartaa Dresdenin, jos
hänen majesteettinsa olisi pidätetty sinne vangiksi. "Hyvä", virkkoi
kuningas, "sitäpä he eivät olisi uskaltaneet tehdä".
Kun seuraavana päivänä kuultiin kuningas Augustin pitävän ylimääräistä
ministerineuvoston kokousta Dresdenissä, huomautti parooni Stralheim:
"Siinä näette, nyt vasta he neuvottelevat siitä, mitä heidän olisi
tullut tehdä jo eilen." -- Kun Rehnsköld muutamia päiviä myöhemmin
saapui kuninkaan luo ja ilmaisi hämmästyksensä tästä Dresdenissä
poikkeamisesta, virkkoi kuningas: "Minä luotin hyvään onneeni; huomasin
kylläkin hetken, jolloin se ei näyttänyt aivan varmalta; Flemmingillä
ei ollut vähintäkään halua päästää minua niin pian pois Dresdenistä."


NELJÄS KIRJA.
Voittoisa Kaarle jättää Saksin, ahdistaa tsaaria, tunkeutuu Ukrainaan.
Hänen tappionsa. Hänen haavoittumisensa. Pultavan taistelu. Tämän
taistelun seuraukset. Kaarlen täytyy paeta Turkinmaalle. Hänen
vastaanottonsa Bessarabiassa.

Kaarle lähti vihdoin Saksista syyskuussa 1707, mukanaan 43,000 miehen
armeija, joka oli ennen ollut raudankarvainen, mutta nyt loisti
kullassa ja hopeassa, rikastuttuaan Puolasta ja Saksista ryöstämällään
saaliilla. Jokaisella sotilaalla oli hallussaan viisikymmentä ecutä
hopearahaa; kaikki rykmentit olivat täysilukuiset, vieläpä oli joka
komppaniassa useita liikamiehiäkin. Paitsi tätä armeijaa odotti häntä
Puolassa kreivi Lewenhaupt, eräs hänen parhaita kenraalejaan, 20,000
miehen kera. Vihdoin hänellä oli kolmaskin 15,000 miehen armeija
Suomessa, ja uusia rekryyttejä saapui hänelle yhä Ruotsista. Kukaan ei
epäillyt hänen kaikilla näillä sotavoimilla voivan syöstä tsaarin
vallasta.
Tämä keisari oli silloin Liettuassa rohkaisemassa erästä puoluetta,
jonka kuningas August näytti hylänneen. Hänen useihin osastoihin
hajaantuneet joukkonsa pakenivat kaikille tahoille heti, kun kuulivat
vähänkin huhua Ruotsin kuninkaan lähenemisestä. Hän oli itse antanut
määräyksen kaikille kenraaleilleen, etteivät koskaan epätasaisin voimin
asettuisi tätä valloittajaa vastaan, ja häntä toteltiin hyvin.
Kesken voittoisaa marssia saapui Ruotsin kuninkaan luo turkkilainen
lähetystö. Sen otti majapaikassaan vastaan kreivi Piper, jonka luona
tämäntapaiset juhlalliset toimitukset aina tapahtuivat. Hän näet piti
yllä herransa arvokkuutta ulkonaisten menojen avulla, joihin liittyi
silloin jonkun verran loistoa. Kuninkaan itsensä, joka aina oli
huonommin majoitettu, huonommin palveltu ja yksinkertaisemmin puettu
kuin hänen armeijansa halvin upseeri, olikin tapana sanoa, että hänen
palatsinsa sijaitsi Piperin asunnossa. Turkkilainen lähettiläs esitti
Kaarlelle sata ruotsalaista sotamiestä, jotka kalmukit olivat ottaneet
vangeiksi ja myöneet Turkinmaalle, mutta jotka suurherra [suurherra on
Turkin sulttaanin arvonimi. _Suom. muist_.] oli lunastanut vapaiksi;
nyt lähetti mainittu keisari ne mieluisimpana lahjana, minkä voi
tarjota, kuninkaalle, ei sentähden että turkkilainen ylpeys olisi
tahtonut siten osoittaa kunnioitustaan Kaarle XII:n maineelle, vaan
koska sulttaani, ollen Venäjän ja Saksan keisarien luonnollinen
vihamies, tahtoi vahvistaa asemaansa heitä vastaan Ruotsin ystävyyden
ja Puolan liiton avulla.[23] Lähettiläs toivotti Stanislaukselle onnea
valtaistuimelle nousun johdosta. Siten vähässä ajassa Saksa, Ranska,
Englanti, Espanja ja Turkki tunnustivat tämän kuninkaan. Paavi yksin
tahtoi vielä lykätä tunnustuksensa siihen saakka, kunnes aika ehtisi
lujittaa hänen päähänsä sen kruunun, jonka joku vastoinkäyminen saattoi
siitä helposti pudottaa.
Tuskin oli Kaarle ehtinyt suoda puheillepääsyn Ottomanilaisen Portin
lähettiläälle, kun hän jo riensi jälleen venäläisiä etsimään. Tsaarin
joukot olivat sodan kestäessä vähintään parikymmentä kertaa lähteneet
Puolasta ja jälleen tunkeutuneet sinne. Kun tämä maa oli avoin kaikille
tahoille ja vailla linnoitettuja paikkoja, jotka olisivat voineet
katkaista vihollisen peräytymistien, voivat venäläiset mielensä mukaan
näyttäytyä jälleen monesti samalla paikalla, jossa heidät oli lyöty,
jopa tunkeutua maahan yhtä syvälle kuin voittajakin. Kaarlen viipyessä
Saksissa tsaari oli edennyt Puolan eteläiseen rajapaikkaan Lembergiin
saakka. Nyt hän oli jo pohjoisessa Grodnon tienoilla Liettuassa, sadan
penikulman päässä Lembergistä.
Kaarle jätti Stanislauksen Puolaan. Kymmenentuhannen ruotsalaisen ja
uusien alamaistensa avulla hänen tuli suojella uutta kuningaskuntaansa
ulkoisia ja sisäisiä vihollisia vastaan. Kuningas itse asettui
ratsuväkensä etupäähän ja marssi Grodnoa kohti lumen ja jään keskitse
tammikuussa 1708.
Hän oli jo kulkenut Niemen-joen poikki kahden penikulman päässä
kaupungista eikä tsaarilla vielä ollut aavistustakaan hänen
marssistaan. Heti kun uutinen ruotsalaisten lähestymisestä levisi,
poistui tsaari pohjoisesta portista, Kaarlen saapuessa eteläisestä
sisään. Kuninkaalla oli mukanaan ainoastaan 600 henkivartijaa, muut
eivät olleet jaksaneet seurata. Tsaari pakeni enemmän kuin 2,000 miehen
kanssa, luullen kokonaisen armeijan tulleen Grodnoon. Samana päivänä
hän sai eräältä puolalaiselta karkurilla kuulla väistyneensä paikalta
ainoastaan 600 miehen tieltä, samalla kun vihollisen armeijan kuormasto
vielä oli yli viiden penikulman päässä. Hän ei menettänyt hetkeäkään,
vaan lähetti yön tullen 1,500 ratsumiestä joukostaan yllättämään
Ruotsin kuninkaan kaupungissa.
Nämä venäläiset pääsivät hämärän turvissa huomaamatta ruotsalaisten
ensimäisen vartion luo saakka. Siinä oli kolmekymmentä miestä, jotka
neljännestunnin ajan yksinään pidättivät puolentoista tuhannen miehen
hyökkäystä. Mutta pian riensi kuningas, joka oli ollut toisessa päässä
kaupunkia, heille avuksi kuudensadan henkivartijansa muun joukon
kanssa, ja silloin venäläiset pötkivät kiireesti pakoon. Kohta yhtyi
muu armeija häneen, ja nyt hän ahdisti ankarasti vihollista. Kaikki
pitkin Liettuaa hajaantuneet venäläiset osastot peräytyivät nopeasti
itään päin Minskin palatinaattiin, lähelle Venäjän rajaa, missä oli
heidän yhtymispaikkansa. Ruotsalaiset, jotka kuningas myös jakoi eri
osastoihin, ajoivat heitä lakkaamatta takaa enemmän kuin kolmenkymmenen
penikulman matkan. Sekä pakenijat että takaa-ajajat suorittivat melkein
joka päivä pakkomarsseja, vaikkapa oltiin keskellä talvea. Jo aikoja
sitten olivat vuodenajat menettäneet merkityksensä niin Kaarlen kuin
tsaarinkin sotamiehiin nähden; ainoastaan pelko, jonka Kaarle-kuninkaan
nimi vaikutti, oli enää erotuksena venäläisten ja ruotsalaisten
välillä.
Grodnosta itään päin Dnjepriin saakka leviää soita, erämaita ja
äärettömiä metsiä. Asutuilla paikoilla ei ole saatavissa elintarpeita,
sillä talonpojat kaivavat maahan kaiken viljansa ja muun sellaisen,
mitä siten voi säilyttää. Sentähden täytyy pitkillä rautaseipäillä
koetella maata, jotta löytäisi näitä maanalaisia varastoja. Venäläiset
ja ruotsalaiset elivät vuorotellen näistä varastoista; mutta niitä ei
aina ollut löydettävissä eivätkä ne riittäneet.
Ruotsin kuningas, joka ennakolta oli aavistanut tämän pulmallisen
asian, oli kuljettanut mukanaan korppuja armeijansa elatukseksi. Niinpä
ei mikään pidättänytkään hänen marssiaan. Samottuaan Minskin metsän
halki, missä joka hetki täytyi kaataa puita tieksi hänen joukoilleen ja
kuormastolleen, hän 25 p:nä kesäkuuta 1708 seisoi Beresinan rannalla
vastapäätä Borisovia.
Tsaari oli tänne koonnut suurimman osan sotavoimiaan ja linnoittautunut
edullisesti. Hänen tarkoituksensa oli estää ruotsalaiset pääsemästä
joen yli. Kaarle sijoitti muutamia rykmenttejä Beresinan rannalle
vastapäätä Borisovia, ikäänkuin hän olisi aikonut kulkea yli vihollisen
näkyvissä. Samaan aikaan hän nousi armeijoineen kolme penikulmaa virran
rantaa ylöspäin, laitatti sinne sillan, nujersi kolmentuhannen miehen
suuruisen osaston, joka puolusti tätä paikkaa, ja marssi pysähtymättä
vihollista armeijaa vastaan. Venäläiset eivät odottaneet häntä; he
purkivat leirinsä ja vetäytyivät Dnjepriä kohti, turmellen matkansa
varrella kaikki tiet ja hävittäen kaikki, siten ainakin viivyttääksensä
ruotsalaisia.
Kaarle voitti kaikki esteet, edeten yhä lähemmäksi Dnjepriä. Hän
kohtasi tiellään 20,000 venäläistä, jotka olivat linnoittautuneet
Holowecin-nimisen paikan luo, suon taakse, jonne voitiin päästä vain
kulkemalla erään joen yli. Kaarle viivytti hyökkäystänsä vain niin
kauan, kunnes hänen koko jalkaväkensä oli saapunut; hän heittäytyi
veteen jalkakaartinsa etunenässä ja kahlasi puron ja suon poikki, veden
ulottuessa monesti olkapäihin saakka. Samotessaan siten itse vihollisia
kohti hän oli käskenyt ratsuväkensä kiertää suon ympäri ja iskeä
vihollisen kylkeen. Nyt kuningas, joka hyökkäsi jalan, ja ruotsalainen
ratsuväki yhtaikaa mursivat venäläisten vastarinnan, jotka hämmästyen
näkivät, ettei mikään este voinut suojella heitä.
Mainittu ratsuväki tunkeutui vihollisen rivien läpi ja yhtyi
kuninkaaseen keskellä taistelua. Tämä nousi nyt ratsaille; mutta vähän
ajan perästä hän tapasi taistelun temmellyksessä erään ruotsalaisen
aatelismiehen, nimeltä Gyllenstierna, josta hän piti paljon,
haavoitettuna ja kykenemättömänä marssimaan; hän pakoitti tämän
ottamaan hänen hevosensa ja komensi itse edelleen jalan jalkaväkeään.
Kaikista hänen siihen saakka voittamistaan taisteluista tämä oli
kenties mainehikkain ja se, jossa hän oli alttiina suurimmille
vaaroille ja osoitti suurinta taitavuutta. Sen muisto ikuistettiin
mitalilla, jonka toisella puolella oli luettavana: _Silvae, paludes,
aggeres, hostes victi_, ja toisella seuraava Lucanuksen säe: _Victrices
copias alium laturus in orbem_.
Kaikkialta ahdistetut venäläiset menivät Dnjeprin yli, joka erottaa
heidän maansa Puolasta. Kaarle ei hidastellut heitä takaa-ajaessaan;
hän kulki tämän suuren joen yli heidän jäljestänsä Mohilevin, viimeisen
puolalaisen kaupungin luona, joka, kuten on tavallisesti rajapaikkojen
laita, on kuulunut milloin tsaareille milloin puolalaisille.
Tsaari, nähdessään nyt valtakuntansa, jossa hän juuri oli saanut
taiteet ja liike-elämän elpymään, joutuvan alttiiksi sodalle, mikä
vähässä ajassa voisi kumota kaikki hänen suuret suunnitelmansa, jopa
kenties hänen valtaistuimensakin, arveli parhaaksi puhua rauhasta.
Erään puolalaisen aatelismiehen välityksellä, joka lähti Ruotsin
armeijaan, hän rohkeni tehdä asiasta muutamia ehdotuksia. Kaarle, joka
oli tottunut myöntämään vihollisilleen rauhan vasta heidän
pääkaupungeissaan, vastasi: "Minä aion neuvotella tsaarin kanssa
Moskovassa." Kun tsaarille tuotiin tämä kopea vastaus, sanoi hän:
"Veljeni Kaarle kuvittelee aina olevansa Aleksanteri, mutta toivoakseni
hän ei tapaa minussa mitään Dareiosta".[24]
Jos Mohilevista, missä kuningas kulki Dnjeprin yli, noustaan pitkin
tätä jokea ylöspäin pohjoista kohti yhä Puolan ja Venäjän välistä rajaa
myöten, saavutaan kolmenkymmenen penikulman päässä Smolenskin
kaupunkiin, jonka kautta kulkee päätie Puolasta Moskovaan. Tsaari
pakeni tätä tietä; kuningas seurasi häntä rientomarsseissa. Osa
venäläisten jälkijoukosta joutui useamman kuin yhden kerran otteluun
ruotsalaisten etujoukon rakuunain kanssa. Voitto jäi melkein aina
viimemainituille; mutta he heikonsivat voimiaan voittaessaankin näissä
pikku kahakoissa, jotka eivät tuottaneet mitään ratkaisua, mutta
kuitenkin veivät heiltä aina miehiä.
Syyskuun 22 p:nä 1708 kuningas kävi Smolenskin luona 10,000 miehen
suuruisen ratsuväkijoukon ja 6,000 kalmukin kimppuun.
Nämä kalmukit ovat tataareja, jotka asuvat tsaarille kuuluvan
Astrakanin kuningaskunnan ja uzbek-tataarien maan, Samarkandin,
Tamerlanin nimellä tunnetun Timurin isänmaan, välisellä alueella.
Kalmukkien maa ulottuu itään päin niihin vuoriin saakka, jotka
erottavat Mongolian länsi-Aasiasta. Astrakanin puolella asuvat kalmukit
ovat verovelvollisia tsaarille, joka tahtoo olla heidän rajaton
valtiaansa. Mutta heidän paimentolaiselämänsä estää hänet käyttämästä
valtaansa ja pakoittaa hänet suhtautumaan heihin samoin kuin suurherra
arabialaisiin, t.s. hän milloin sietää heidän rosvoiluaan, milloin
rankaisee heitä. Näitä kalmukkeja tavataan aina venäläisissä joukoissa;
olipa tsaari saanut heidät jossakin määrin tottumaan sotakuriin, kuten
muutkin sotamiehensä.
Kuninkaalla oli, käydessään mainitun armeijan kimppuun, ainoastaan
kuusi rykmenttiä ratsuväkeä ja neljätuhatta jalkamiestä. Itägöötanmaan
rykmentin etunenässä hän ensinnä kävi käsiksi venäläisiin, jotka
lähtivätkin pakoon. Hän tunki heidän jälkeensä rotkoisia ja epätasaisia
teitä myöten, joiden varrella kalmukit olivat piilossa. Nämä syöksyivät
nyt esiin ja heittäytyivät sen rykmentin, jossa kuningas taisteli, ja
muun ruotsalaisen armeijan väliin. Siinä tuokiossa venäläiset ja
kalmukit ympäröivät tämän rykmentin ja tunkeutuivat kuninkaan luo
saakka, tappaen kaksi ajutanttia, jotka taistelivat hänen sivullaan.
Kuninkaan itsensä alta surmattiin hevonen; eräs tallimestari tarjosi
hänelle toisen, mutta sekä tallimestarin että ratsun lävistivät kuulat.
Kaarle taisteli jalan, ympärillään muutamia upseereja, jotka heti
olivat rientäneet hänen avukseen.
Useat joutuivat vangeiksi, saivat haavoja tai surmansa tai tungettiin
heitä puristavan miesjoukon voimalla kauas kuninkaasta. Lopuksi oli
enää vain viisi miestä Kaarlen luona. Hän oli surmannut omin käsin yli
kaksitoista vihollista, saamatta itse naarmuakaan sen ihmeellisen onnen
turvissa, joka oli siihen saakka seurannut häntä kaikkialla ja johon
hän aina luotti. Vihdoin eversti Dahldorf raivasi tien kalmukkien läpi,
mukanaan ainoastaan yksi oman rykmenttinsä komppania; hän ehti perille
oikeaan aikaan pelastamaan kuninkaan. Muut ruotsalaiset hakkasivat
tataariparven maahan; armeija pääsi jälleen järjestymään, Kaarle nousi
ratsaille ja väsymyksestään huolimatta ajoi venäläisiä takaa vielä
kaksi penikulmaa.
Voittaja oli nyt yhä suurella, Venäjän pääkaupunkiin johtavalla
valtatiellä. Smolenskista, jonka lähellä mainittu taistelu tapahtui, on
Moskovaan vielä noin sata ranskalaista penikulmaa. Armeijalla oli enää
tuskin mitään elintarpeita. Niinpä kuningasta pyydettiin kiihkeästi
odottamaan, että kenraali Lewenhaupt, jonka piti tuoda muonavaroja ynnä
viisitoistatuhatta miestä lisäväkeä, ennättäisi yhtyä häneen. Mutta
kuningas, joka harvoin otti huomioon muiden neuvoja, ei ainoastaan
ollut kuulematta tätä oikeutettua pyyntöä, vaan koko armeijansa
suureksi kummastukseksi jätti Moskovan tien ja lähti marssimaan etelään
päin Ukrainaa kohti, mikä kasakkain maa sijaitsee Pienen Tartarian
[Pieni Tartaria tarkoittaa Krimin tataarilaista kaanikuntaa. -- _Suom.
muist_.], Puolan ja Venäjän välissä. Tämän alueen pituus etelästä
pohjoiseen on noin sata meikäläistä penikulmaa ja leveys idästä länteen
melkein saman verran. Dnjepr-joki, joka virtaa sen läpi luoteesta
kaakkoon, jakaa sen kahteen miltei yhtä suureen osaan; pääkaupunki on
pienen Sem-joen varrella oleva Baturin. Ukrainan pohjoisin osa on
viljeltyä ja rikasta; eteläisin, 48. leveysasteen kohdalla oleva osa on
maailman hedelmällisimpiä ja samalla autioimpia seutuja. Huono hallitus
on siellä tukehduttanut sen hyvän, mitä luonto koettaa tarjota
ihmisille. Näiden piirikuntien asukkaat, ollen Pienen Tartarian
naapureja, eivät kylvä eivätkä istuta mitään, sillä Budziakin ja
Perekopin tataarit sekä moldaulaiset, yhtä rosvoilevia molemmat,
hävittäisivät pian heidän satonsa.
Ukraina on aina pyrkinyt vapauteen, mutta ollen Venäjän, suurherran ja
Puolan maiden ympäröimänä sen on täytynyt etsiä suojelijakseen ja siis
myös herrakseen jotakuta näistä kolmesta valtiosta. Ensin se asettui
Puolan suojeluksen alaiseksi, mutta tämä kohteli sitä liiaksi kuin
alamaista; sitten se etsi turvaa Venäjältä, joka, niin hyvin kuin
taisi, hallitsi sitä orjanansa. Aluksi oli ukrainalaisilla oikeus
valita itselleen kenraalin nimeä kantava ruhtinas; mutta pian heiltä
riistettiin mainittu oikeus, ja Moskovan hovi nimitti heille kenraalin.
Tällöin oli mainitussa virassa eräs puolalainen, Podolian
palatinaatissa syntynyt aatelismies, nimeltä Mazeppa. Hän oli saanut
kasvatuksensa kuningas Juhana Kasimirin hovipoikana ja saavuttanut
hänen hovissaan hieman kirjallistakin sivistystä.
Nuoruudessaan hänellä oli suhde erään puolalaisen aatelismiehen
puolison kanssa. Se paljastettiin, ja aviomies sidotutti hänet
alastonna erään hurjan hevosen selkään ja päästi hänet menemään siinä
tilassa. Hevonen, joka oli kotoisin Ukrainasta, palasi sinne ja kantoi
sinne selässään tuskasta ja nälästä puolikuolleen Mazeppan. Muutamat
talonpojat ottivat hänet hoiviinsa; hän eli kauan heidän keskuudessaan
ja kunnostautui useilla retkillä tataareja vastaan. Hänen neronsa
etevämmyys antoi hänelle suuren merkityksen kasakkain kesken; hänen
arvonsa kasvoi päivä päivältä ja saattoi vihdoin tsaarin tekemään hänet
Ukrainan ruhtinaaksi.[25]
Kun hän kerran istui Moskovassa tsaarin kanssa aterialla, ehdotti tämä
hänelle, että hän ryhtyisi totuttamaan kasakoita kuriin ja siten
saattamaan heidät riippuvaisemmiksi kruunusta. Mazeppa vastasi, että
Ukrainan tilanne ja mainitun kansan henki olivat voittamattomia
esteitä. Tsaari, joka alkoi olla kiihottunut viinistä eikä aina voinut
hillitä kiukkuansa, kutsui häntä petturiksi ja uhkasi seivästyttää
hänet.
Palattuaan Ukrainaan Mazeppa alkoi suunnitella kapinaa. Ruotsin
armeija, joka pian näyttäytyi hänen rajoillansa, teki sen hänelle
mahdolliseksi. Hän päätti tekeytyä riippumattomaksi ja luoda itselleen
Ukrainasta ja Venäjän keisarikunnan pirstaleista mahtavan
kuningaskunnan. Mazeppa oli rohkea ja yritteliäs mies ja korkeasta
iästään huolimatta väsymättömän toimelias. Hän liittoutui salaisesti
Ruotsin kuninkaan kanssa, jouduttaaksensa tsaarin kukistumista ja siitä
hyötyäksensä.
Kuningas suostui kohtaamaan hänet Desna-joen luona. Mazeppa lupasi
saapua sinne 30,000 miehen, sotatarpeiden, muonavarojen ja äärettömien
aarteiden kanssa. Ruotsalainen armeija marssi nyt tähän suuntaan
suureksi mielipahaksi kaikille upseereille, jotka eivät tienneet mitään
kuninkaan sopimuksesta mainitun kasakan kanssa. Kaarle lähetti
Lewenhauptille käskyn tuoda hänelle pikimmiten joukkoja ja muonavaroja
Ukrainaan, jossa hän aikoi viettää talven, jotta sitten, hankittuaan
tämän maan ensin varmasti haltuunsa, voisi valloittaa Moskovan
valtakunnan seuraavana keväänä. Sillä välin hän eteni Desna-jokea
kohti, joka laskee Dnepriin Kiovan luona.
Siihen saakka kestetyt kulkuvaikeudet olivat leikintekoa niiden
rinnalla, jotka kohtasivat heitä tällä uudella tiellä. Heidän täytyi
kulkea viidenkymmenen penikulman laajuisen metsän halki, joka oli
täynnä soita. Kenraali Lagercrona, joka marssi edellä viidentuhannen
miehen ja pionieerien kera, vei armeijan liiaksi itään, kolmenkymmenen
penikulman päähän oikeasta tiestä. Nelipäiväisen marssin jälkeen
kuningas huomasi Lagercronan tekemän virheen, ja suurella vaivalla
päästiin jälleen oikealle tielle. Mutta melkein koko tykistö ja kaikki
kuormastovaunut juuttuivat soihin tai upposivat sinne.
Vihdoin kaksitoistapäiväisen perin rasittavan marssin jälkeen, kun oli
syöty loppuun ne vähät korppuvarat, jotka vielä olivat jäljellä, saapui
väsymyksen ja nälän riuduttama armeija Desnan partaalle siihen kohtaan,
jonka Mazeppa oli määrännyt yhtymäpaikaksi. Mutta tämän ruhtinaan
sijasta siinä tavattiinkin joukko-osasto venäläisiä, joka eteni joen
vastakkaista rantaa kohti. Kuningas hämmästyi, mutta päätti kuitenkin
heti mennä Desnan yli ja käydä vihollisten kimppuun. Mainitun joen
rannat olivat niin jyrkät, että sotamiehet täytyi laskea köysillä alas.
He kulkivat sitten totuttuun tapaansa joen yli, toiset kiireesti
kokoonkyhätyillä lautoilla, toiset uiden. Venäläinen joukko-osasto,
joka saapui paikalle samaan aikaan, oli vain 8,000 miehen suuruinen
eikä tehnyt kauan vastarintaa. Niin oli tämäkin este vielä voitettu.
Kaarle tunkeutui nyt syvemmälle näillä aavoilla alueilla, ollen yhtä
epävarma tiestä kuin Mazeppan uskollisuudesta. Vihdoin näyttäytyi
mainittu kasakka, mutta pikemmin pakolaisena kuin mahtavana
liittolaisena.
Venäläiset olivat näet keksineet hänen aikeensa ja ehättäneet ennemmin.
He olivat hyökänneet hänen kasakkainsa kimppuun ja hakanneet ne
kappaleiksi. Hänen etevimmät ystävänsä, jotka olivat ase kädessä
joutuneet vangeiksi, tuomittiin, luvultansa kolmekymmentä,
teilattaviksi; hänen kaupunkinsa oli poltettu tuhkaläjäksi, hänen
aarteensa ryöstetty, hänen Ruotsin kuningasta varten varaamansa
elintarpeet otettu pois. Töintuskin oli hän itse päässyt pakoon 6,000
miehen ja muutamien kullalla ja hopealla kuormattujen hevosten kera.
Kuitenkin hän toi kuninkaalle toivon, että tämä, käyttämällä hyväkseen
hänen tietojaan ja suhteitaan ja kaikkien kasakkain alttiutta, jotka,
raivoissaan venäläisille, saapuivat joukoittain leiriin ja toivat
muonavaroja, voisi pitää puoliaan tässä tuntemattomassa maassa.
Kaarle toivoi yhä vielä, että kenraali Lewenhaupt saapuisi korjaamaan
tämän onnettomuuden. Hänenhän tuli tuoda noin 15,000 ruotsalaista,
jotka merkitsivät enemmän kuin satatuhatta kasakkaa, ynnä sotatarpeita
ja muonavaroja. Mutta hän saapuikin miltei samanlaisessa tilassa kuin
Mazeppa.
Hän oli jo kulkenut Dnjeprin yli Mohilevin yläpuolelta ja edennyt sen
toisella puolella kaksikymmentä penikulmaa Ukrainaan vievää tietä. Hän
kuljetti kuninkaalle kahdeksantuhatta vaunua sisältävää kuormastoa ynnä
matkallaan Liettuasta kokoon haalimiaan rahoja. Mutta hänen saapuessaan
Ljesnan kauppalan luo, lähelle sitä paikkaa, missä Pronja- ja Soz-joet
yhtyvät laskeakseen sitten koko joukon alempana Dnjepriin,
näyttäytyikin tsaari lähes 40,000 miehen etunenässä.
Ruotsalainen kenraali, jolla oli tuskin 16,000 miestä, ei tahtonut
linnoittautua. Monet voitot olivat antaneet ruotsalaisille niin suuren
itseluottamuksen, etteivät he koskaan ottaneet selkoa vihollistensa
luvusta, vaan ainoastaan siitä paikasta, jossa nämä olivat. Niinpä
Lewenhaupt epäröimättä marssikin heitä vastaan iltapäivällä 7 p:nä
lokakuuta. Heti ensimäisellä rynnäköllä surmasivat ruotsalaiset 1,500
venäläistä. Hämminki valtasi tsaarin armeijan; se pakeni kaikille
tahoille. Venäläisten keisari näki hetken tulleen, jolloin hän joutuisi
täydellisesti tappiolle. Hän tunsi valtakuntansa kohtalon riippuvan
tästä päivästä ja olevansa hukassa, jos Lewenhaupt pääsisi voittoisine
armeijoineen yhtymään Ruotsin kuninkaaseen.
Nähdessään joukkojensa alkavan väistyä hän sentähden riensi
jälkijoukkonsa luo, jossa kasakat ja kalmukit olivat. "Minä käsken
teitä", huusi hän näille, "ampumaan jokaista, joka pakenee ja tappamaan
minut itsenikin, jos olisin kyllin pelkuri peräytyäkseni". Sitten hän
palasi etujoukkojensa luo ja kokosi jälleen väkensä ruhtinas
Menshikovin ja ja ruhtinas Galitsinin avulla. Lewenhaupt, jolla oli
ankara käsky yhtyä nopeasti herraansa, piti parempana jatkaa marssiansa
kuin ryhtyä uuteen taisteluun, luullen jo tehneensä kylliksi viedäkseen
vihollisilta halun ajaa takaa.
Mutta jo seuraavana päivänä kello yhdentoista tienoissa tsaari kävi
uudelleen hänen kimppuunsa erään suon partaalla ja levitti armeijansa
saartaaksensa hänet. Ruotsalaiset järjestivät rintaman joka taholle;
taisteltiin kaksi tuntia yhtä itsepintaisesti molemmin puolin.
Venäläiset kadottivat kolme kertaa enemmän väkeä, mutta kumpikaan ei
väistynyt, ja voitto jäi ratkaisematta.
Kello neljän aikaan kenraali Bayer toi tsaarille lisäväkeä. Taistelu
alkoi nyt kolmannen kerran vielä suuremmalla raivolla ja kiihkolla ja
kesti yöhön saakka. Vihdoin paljous pääsi voitolle; ruotsalaisten rivit
murrettiin, puhkaistiin ja tungettiin kuormastonsa luo saakka.
Lewenhaupt kokosi jälleen joukkonsa kuormavaunujen taakse.
Ruotsalaiset olivat voitetut, mutta he eivät paenneet. Heitä oli vielä
noin yhdeksäntuhatta miestä, joista yksikään ei väistynyt. Kenraali
asetti heidät taistelujärjestykseen yhtä helposti kuin jos he eivät
olisikaan olleet voitettuja. Tsaari puolestaan vietti yönsä
aseissa; hän kielsi upseerejansa viraltapanon ja sotilaitansa
kuolemanrangaistuksen uhalla poistumasta riveistä ryöstämään.
Seuraavana aamuna päivän valjetessa hän komensi uuteen taisteluun.
Lewenhaupt oli peräytynyt muutamia penikulmia edulliseen paikkaan,
naulattuaan osan tykkejään umpeen ja sytytettyään vaununsa palamaan.
Venäläiset ehtivät ajoissa estämään koko kuormaston joutumasta liekkien
saaliiksi; he saivat vielä pelastetuksi käsiinsä yli kuusituhatta
vaunua. Tsaari tahtoi tehdä ruotsalaisten tappion täydelliseksi ja
lähetti sentähden erään Pflug-nimisen kenraalinsa käymään heidän
kimppuunsa vielä viidennen kerran; mainittu kenraali tarjosi heille
kunniakasta antautumista. Lewenhaupt hylkäsi sen ja ryhtyi viidenteen
taisteluun, joka oli yhtä verinen kuin edellisetkin.
Yhdeksästätuhannesta sotamiehestä, jotka hänellä vielä oli, hän kadotti
puolet; mutta toinen puoli ei ollut kukistettavissa. Kun yö vihdoin
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Kaarle XII:n historia - 10
  • Parts
  • Kaarle XII:n historia - 01
    Total number of words is 3275
    Total number of unique words is 1952
    19.0 of words are in the 2000 most common words
    28.3 of words are in the 5000 most common words
    33.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 02
    Total number of words is 3369
    Total number of unique words is 1993
    21.0 of words are in the 2000 most common words
    31.0 of words are in the 5000 most common words
    37.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 03
    Total number of words is 3327
    Total number of unique words is 1977
    21.6 of words are in the 2000 most common words
    30.6 of words are in the 5000 most common words
    35.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 04
    Total number of words is 3407
    Total number of unique words is 1953
    22.0 of words are in the 2000 most common words
    31.6 of words are in the 5000 most common words
    37.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 05
    Total number of words is 3372
    Total number of unique words is 1865
    21.7 of words are in the 2000 most common words
    30.9 of words are in the 5000 most common words
    37.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 06
    Total number of words is 3332
    Total number of unique words is 1895
    21.9 of words are in the 2000 most common words
    31.8 of words are in the 5000 most common words
    37.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 07
    Total number of words is 3333
    Total number of unique words is 1898
    21.9 of words are in the 2000 most common words
    31.1 of words are in the 5000 most common words
    36.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 08
    Total number of words is 3376
    Total number of unique words is 1857
    22.2 of words are in the 2000 most common words
    31.6 of words are in the 5000 most common words
    37.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 09
    Total number of words is 3416
    Total number of unique words is 1873
    23.0 of words are in the 2000 most common words
    33.0 of words are in the 5000 most common words
    38.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 10
    Total number of words is 3392
    Total number of unique words is 1840
    23.1 of words are in the 2000 most common words
    33.1 of words are in the 5000 most common words
    38.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 11
    Total number of words is 3361
    Total number of unique words is 1880
    22.9 of words are in the 2000 most common words
    33.1 of words are in the 5000 most common words
    37.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 12
    Total number of words is 3305
    Total number of unique words is 1941
    19.9 of words are in the 2000 most common words
    29.4 of words are in the 5000 most common words
    34.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 13
    Total number of words is 3318
    Total number of unique words is 1868
    22.5 of words are in the 2000 most common words
    31.5 of words are in the 5000 most common words
    35.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 14
    Total number of words is 3349
    Total number of unique words is 1767
    23.4 of words are in the 2000 most common words
    33.1 of words are in the 5000 most common words
    37.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 15
    Total number of words is 3394
    Total number of unique words is 1865
    21.6 of words are in the 2000 most common words
    32.1 of words are in the 5000 most common words
    38.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 16
    Total number of words is 3358
    Total number of unique words is 1930
    21.6 of words are in the 2000 most common words
    32.9 of words are in the 5000 most common words
    38.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 17
    Total number of words is 3399
    Total number of unique words is 1882
    23.0 of words are in the 2000 most common words
    34.9 of words are in the 5000 most common words
    40.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 18
    Total number of words is 3386
    Total number of unique words is 1896
    21.5 of words are in the 2000 most common words
    31.9 of words are in the 5000 most common words
    37.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 19
    Total number of words is 3408
    Total number of unique words is 1956
    21.9 of words are in the 2000 most common words
    32.5 of words are in the 5000 most common words
    38.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 20
    Total number of words is 1490
    Total number of unique words is 958
    23.7 of words are in the 2000 most common words
    34.8 of words are in the 5000 most common words
    40.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.