Kaarle XII:n historia - 03

Total number of words is 3327
Total number of unique words is 1977
21.6 of words are in the 2000 most common words
30.6 of words are in the 5000 most common words
35.7 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
luotsi, hyvä merimies, kätevä kirvesmies, mitkä kaikki taidot olivat
hänelle sitä suuremmaksi kunniaksi, kun hän luonnostaan kovasti pelkäsi
vettä. Nuoruudessaan hän ei voinut vapisematta kulkea minkään sillan
ylitse; hän antoi silloin sulkea vaununsa puiset ikkunaluukut. Mutta
miehuudellaan ja neroudellaan hän masensi tämän vaistomaisen
heikkoutensa.
Hän rakennutti Donin suulle Asovin luo kauniin sataman, pitääkseen
siellä kaleerilaivansa. Kun hän sittemmin oli varma siitä, että nuo
pitkät, matalat ja kepeät alukset voisivat kulkea Itämerelläkin, niin
hän rakennutti niitä yli kolmesataa lempikaupunkinsa Pietarin luona.
Hän opetti alamaisilleen taidon rakentaa niitä tavallisesta kuusipuusta
ja näytti heille, miten niitä ohjataan. Vieläpä kirurgiaakin hän oli
opiskellut; on nähty hänen tarpeen tullen päästävän pois vettä
vesitautisesta. Hän oli hyvin selvillä myös mekaniikasta ja opetti sitä
käsityöläisille.
Tsaarin rahavarat, hänen äärettömään valtakuntaansa verrattuina, olivat
todella mitättömät. Hänellä ei ole koskaan ollut tuloja 24 miljoonan
arvosta, jos lasketaan markan vastaavan noin viittäkymmentä livreä,
kuten teemme vielä tänään, mutta emme kenties enää huomenna. Mutta
siinäpä rikkaus onkin, että voi suorittaa suuria tekoja. Ei rahan puute
tee valtakuntaa heikoksi, vaan miesten ja kykyjen puute.
Venäjän kansa ei ole lukuisa, vaikkapa sen naiset ovatkin hedelmällisiä
ja miehet voimakkaita. Pietari itse, sivistyttäessään valtakuntaansa,
on valitettavasti edistänyt sen väestön vähentymistä. Alituiset
sotaväenotot hänen pitkän aikaa onnettomien sotiensa kestäessä, väestön
siirtämiset Kaspianmeren rannoilta Itämeren partaille, niiden
sortuminen töihin ja tuhoutuminen tauteihin, kolmen neljättäosan
lapsista kuoleminen Venäjällä rokkoon, mikä tässä ilmanalassa on
vaarallisempi kuin muualla, lopuksi pitkällisen ja raa'an, vieläpä
sivistyspuuhissaankin väkivaltaisen hallinnon surulliset seuraukset
ovat syynä siihen, että tässä suuressa mannermaan osassa on vielä
paljon autioita aroja. Nykyään lasketaan Venäjällä olevan
viisisataatuhatta perhettä aatelismiehiä, kaksisataatuhatta
virkasäätyyn kuuluvia, vähän yli viiden miljoonan porvareja ja
talonpoikia, jotka maksavat eräänlaista veroa, ja kuusisataatuhatta
asukasta Ruotsilta valloitetuissa maakunnissa. Ukrainan kasakoita ja
Venäjän vallan alaisia tataareja on noin kaksi miljoonaa. Kaiken
kaikkiaan on näiden äärettömien maa-alueiden laskettu sisältävän
ainoastaan neljätoista miljoonaa asukasta (v. 1727), mikä on vain vähän
enemmän kuin kaksi kolmannesta Ranskan väkiluvusta.
Tsaari Pietari, muuttaessaan maansa tavat, lait, sotalaitoksen ja
ulkoasun, tahtoi olla suuri myöskin kaupan alalla, mikä on yksityisen
valtion rikkauden ja samalla koko maailman hyödyn lähteenä. Hän koetti
tehdä Venäjästä Aasian ja Euroopan välisen kaupankäynnin keskustan; hän
tahtoi kanavilla, joihin hän itse laati suunnitelmat, yhdistää
Vienajoen, Volgan ja Donin toisiinsa ja avata uusia teitä Itämerestä
Mustaanmereen ja Kaspianmereen sekä näistä kahdesta merestä Pohjoiseen
Jäämereen.
Arkangelin satama, joka yhdeksän kuukautta vuodessa on jäiden sulkema
ja jonne päästiin vain pitkää ja vaarallista kiertotietä myöten, ei
näyttänyt hänestä kylliksi soveliaalta. Sentähden hän jo v. 1700
suunnitteli sataman rakentamista Itämeren rannalle, mistä satamasta oli
tuleva pohjoismaiden varastopaikka, ja kaupungin perustamista, josta
oli tuleva hänen valtakuntansa pääkaupunki.
Hän etsi jo kulkuväyliä koillisten merien kautta Kiinaan; Pariisin ja
Pekingin teollisuustuotteiden tuli koristaa hänen uutta kaupunkiaan.
Maantie, jonka pituus on 754 virstaa, tehtiin soiden keskitse, jotka
ensin täytyi kuivata, johtamaan Moskovasta hänen uuteen kaupunkiinsa.
Useimmat aikeistaan hän pani omakätisesti toimeen, ja kaksi
keisarinnaa, jotka seurasivat häntä perätysten, ovat vielä jatkaneetkin
hänen suunnitelmiaan, mikäli ne ovat olleet toteutettavissa, ja
jättäneet sikseen vain mahdottomat.
Hän matkusteli alituisesti valtakunnassaan, mikäli hänen sotansa vain
soivat siihen tilaisuutta. Mutta hän matkusteli sekä lainsäätäjänä että
lääkärinä, tutki kaikkialla luonnonsuhteita, koetti niitä korjata tai
täydentää, tarkasti itse jokien ja merien syvyyttä, järjesti sulkujen
rakennustöitä, tarkasteli laivaveistämöitä, avautti vuorikaivoksia,
tutki metalleja, teetti tarkkoja karttoja ja työskenteli siinä omin
käsin.
Hän rakennutti erämaahan keisarikaupunkinsa Pietarin, jossa nykyään on
kuusikymmentätuhatta taloa, jonne on syntynyt meidän päivinämme
loistava hovi ja jossa lopuksi jo tunnetaan elämän hienotkin nautinnot.
Nevan suulle hän rakennutti Kronstadtin sataman, Persian rajalle
Sainte-Croixin, Ukrainaan useita linnoituksia, samoin Siperiaan;
Arkangeliin, Pietariin, Astrakaniin ja Asoviin hän perusti
merisotavirastoja; lisäksi asevarastoja ja sairaaloita. Kaikki
tavalliset talot hän rakennutti pieniä ja jotenkin mauttomia, mutta
julkiset rakennukset hän teetti sangen komeita ja suuria.
Tieteet, jotka muualla ovat olleet niin monien vuosisatojen hitaasti
kypsyviä hedelmiä, ovat hänen huolenpidostaan tulleet hänen
valtakuntaansa aivan täydellisessä muodossa. Hän perusti akatemian
Pariisin ja Lontoon kuuluisain seurain malliin: Delisle, Bulfinger,
Hermann, Bernouilli ja kuuluisa, kaikissa filosofian haaroissa etevä
Wolf kutsuttiin suurin kustannuksin Pietariin. Tämä akatemia on
vieläkin olemassa, ja siinä kehittyy jopa venäläisiä filosofejakin.
Hän pakoitti maansa aatelisen nuorison matkustelemaan, opiskelemaan,
tuomaan Venäjälle ulkomaiden hienoja tapoja. Olen nähnyt sellaisia
nuoria venäläisiä, jotka olivat erittäin henkeviä ja tietorikkaita.
Siten on tämä yksi ainoa mies muuttanut aivan toiseen muotoon maailman
suurimman valtakunnan. Paha vain, että tältä suurelta ihmisten
uudistajalta itseltään puuttui kaikkein ensimäinen hyve, ihmisyys.
Hänen huvitustensa raakuus, hänen tapojensa villeys, hänen kostonsa
julmuus himmensivät hänen suuria avujansa. Hän sivistytti kansaansa,
mutta oli itse raakalainen. Omin käsin hän pani täytäntöön rikollisille
määräämiään rangaistuksia, ja remuavissa syömingeissään hän osoitti
taitavuuttaan kaulojen katkaisussa. Afrikassa on kyllä hallitsijoita,
jotka omin käsin vuodattavat alamaistensa verta, mutta näitä
yksinvaltiaita pidetäänkin raakalaisina. Oman pojan surmauttaminen,
silloin kun kuritus tai perinnöttömäksi tekeminen olisi riittänyt,
tekisi Pietarin muiston vihatuksi, jollei se hyvä, mitä hän on tehnyt
alamaisilleen, saisi miltei suomaan anteeksi hänen omaa vertansa
vastaan osoittamaansa julmuutta.
Sellainen oli tsaari Pietari, ja hänen suuret suunnitelmansa olivat
vasta alkuluonnoksia silloin kun hän liittyi Puolan ja Tanskan
kuninkaihin heidän kaikkien halveksimaa lasta vastaan. Venäjän
perustaja tahtoi samalla olla valloittaja; hän luuli voivansa tulla
siksi ilman suurempaa vaivaa, varsinkin kun senlaatuinen sota olisi
vain hyödyksi hänen muille suunnitelmilleen. Sotataito oli samoin uusi
taito, joka hänen tuli opettaa kansalleen.
Sitäpaitsi hän tarvitsi satamaa Itämeren itärannalla, voidakseen panna
kaikki aatteensa toimeen. Hän tarvitsi Inkerinmaata, joka sijaitsee
koilliseen Liivinmaasta. Siellä olivat isäntinä ruotsalaiset; siispä se
täytyi temmata heiltä pois. Hänen edeltäjillään oli ollut oikeuksia
Inkerin-, Viron- ja Liivinmaahan; aika näytti suotuisalta saattaa
uudelleen voimaan nuo oikeudet, jotka oli menetetty jo sata vuotta
sitten ja rauhanteoissa julistettu mitättömiksi. Hän teki senvuoksi
liiton Puolan kuninkaan kanssa, riistääkseen nuorelta Kaarle XII:lta
kaikki ne alueet, jotka sijaitsevat Suomenlahden, Itämeren, Puolan ja
Venäjän välissä.


TOINEN KIRJA.
Ihmeellinen ja äkillinen muutos Kaarle XII:n luonteessa.
Kahdeksantoistavuotiaana hän käy sotaa Tanskaa, Puolaa ja Venäjää
vastaan, päättää Tanskan-sotansa kuudessa viikossa, lyö kahdeksalla
tuhannella ruotsalaisella kahdeksankymmentä tuhatta venäläistä ja
hyökkää Puolaan. Puolan ja sen hallinnon kuvaus. Kaarle voittaa useita
taisteluja, pääsee Puolan herraksi ja valmistautuu nimittämään sinne
uuden kuninkaan.

Kolme mahtavaa ruhtinasta uhkasi siten Kaarle XII:n nuoruutta. Sodan
valmisteluja koskevat huhut levittivät Ruotsissa hämmästystä ja
säikähdyttivät valtakunnanneuvostoa. Suuret kenraalit olivat kuolleet;
oli täysi syy pelätä pahinta nuoren kuninkaan johdossa, joka siihen
saakka oli osoittanut vain huonoja puoliansa. Neuvostossa hän ei
tehnyt koskaan juuri muuta kuin nosti säärensä ristiin pöydälle;
hajamielisenä, välinpitämättömänä hän ei näyttänyt ottavan mihinkään
osaa.
Neuvosto harkitsi hänen läsnäollessaan vaaraa, johon oli jouduttu;
muutamat neuvosherrat ehdottivat myrskyn kääntämistä neuvottelujen
avulla; silloin yhtäkkiä nuori ruhtinas nousee pystyyn, kasvoillaan
päätöksensä tehneen korkeamman ihmisen vakavuus ja varmuus. "Hyvät
herrat", hän sanoi, "olen päättänyt olla koskaan käymättä väärää sotaa,
mutta myöskin olla lopettamatta oikeaa, ennenkuin viholliseni ovat
tuhotut. Päätökseni on tehty: käyn sen kimppuun, joka ensimäisenä
julistaa sodan, ja hänet voitettuani toivon voivani hieman pelottaa
toisiakin." -- Nämä sanat hämmästyttivät kaikkia noita vanhoja
neuvosherroja: he katselivat toisiaan tohtimatta vastata. Vihdoin he,
kummissaan siitä, että heillä oli moinen kuningas ja häveten toivoa
vähemmin kuin hän, ottivat ihmetellen vastaan hänen sotaa koskevat
määräyksensä.
Yllätys tuli vielä suuremmaksi, kun nähtiin hänen heti paikalla
luopuvan nuoruuden viattomimmistakin huvituksista. Siitä hetkestä
alkaen, jolloin hän ryhtyi sotavalmistuksiin, hän aloitti aivan uuden
elämän, josta hän sittemmin ei koskaan hetkeksikään poikennut.
Ajatellen alituisesti Aleksanteria ja Caesaria hän päätti jäljitellä
näitä kahta valloittajaa kaikessa muussa paitsi heidän vioissaan. Hän
ei tahtonut enää tietää mitään komeudesta, leikeistä tai huvituksista;
hän supisti ateriansa mitä suurimpaan kohtuullisuuteen. Hän oli
rakastanut komeita pukuja; tästedes hän pukeutui aivan kuin halpa
sotilas. Oli luultu hänen olleen kiintynyt erääseen hovinsa naiseen;
olkoonpa tämän jutun laita miten tahansa, totta ainakin on, että hän
nyt ainiaaksi kieltäytyi naisista, ei ainoastaan pelosta joutua heidän
talutusnuoraansa, vaan myös halusta antaa siinä esimerkkiä
sotilailleen, joita hän tahtoi pitää mitä ankarimmassa kurissa; kenties
myös turhamaisuudesta olla ainoa kaikkien kuninkaiden joukossa, joka
kykeni hillitsemään niin vaikeasti masennettavan taipumuksen.
Samoin hän päätti pidättyä viinistä koko vastaisen elämänsä ajan.
Jotkut ovat vakuuttaneet minulle, että hän teki mainitun päätöksen
voittaakseen täydellisesti luontonsa ja lisätäkseen uuden hyveen
sankarimaisuuteensa. Useimmat ovat kuitenkin vakuuttaneet minulle, että
hän tahtoi siten rangaista itseään erään sopimattoman hurjistelun
vuoksi ja häväistyksen johdosta, jonka hän pöydässä äitinsä,
kuningattaren, läsnäollessa oli tuottanut eräälle naiselle. Jos
asianlaita on sellainen, niin tämä itsensä tuomitseminen ja tämä
kieltäytyminen, johon hän alistui koko elämänsä ajaksi, osoittavat
sankaruutta, joka ei ole vähemmän ihmeteltävää.
Hän aloitti sodan vakuuttamalla langolleen, Holsteinin herttualle,
apuansa. Heti lähetettiin kahdeksantuhatta miestä Holsteinin
naapurimaakuntaan Pommeriin suojelemaan herttuaa tanskalaisten
hyökkäyksiltä. Herttua tarvitsikin tukea, sillä tanskalaiset olivat jo
havitelleet hänen maitansa, valloittaneet hänen linnansa Gottorpin ja
piirittivät parhaillaan itsepintaisesti hänen kaupunkiaan Tönningeniä,
jonka luo Tanskan kuningas oli mieskohtaisesti saapunut nauttimaan
varmaksi luulemastaan valloituksesta. Tämä kipinä uhkasi sytyttää
liekkiin koko Saksan valtakunnan. Yhdeltä puolelta marssivat Puolan
kuninkaan saksilaiset joukot, Brandenburgin, Wolfenbüttelin ja
Hessen-Kasselin rykmentit, yhtyäkseen tanskalaisiin; toiselta puolelta
Ruotsin kuninkaan kahdeksantuhatta miestä ynnä Hannoverin ja Cellen
joukot kiirehtivät herttuan avuksi.
Holsteinin pienen maan ollessa siten sotanäyttämönä ilmestyivät
Englannin ja Hollannin laivastot Itämerelle. Nämä kaksi valtaa olivat
tanskalaisten rikkoman Altonan sopimuksen takaajia; nyt he kiiruhtivat
Holsteinin ahdistetun herttuan avuksi, koska Tanskan kuninkaan mahdin
suureneminen ei soveltunut heidän kauppaetuihinsa. He tiesivät
tanskalaisten Juutinrauman isäntinä tulevan raskaasti verottamaan
kauppaa käyviä kansoja, kunhan vain tuntisivat itsensä kyllin
voimakkaiksi, voidakseen tehdä sen rankaisematta. Tämä harrastus on
pitkät ajat saattanut Englannin ja Hollannin, mikäli se heille on ollut
mahdollista, pitämään yllä tasapainoa pohjoismaisten ruhtinaitten
kesken. He liittyivät sentähden nyt Ruotsin nuoreen kuninkaaseen, kun
tämä näytti olevan vaarassa joutua niin monien yhtyneitten vihollisten
muserrettavaksi, ja auttoivat häntä siitä samasta syystä, jonka vuoksi
häntä ahdistettiinkin, koska näet luultiin, ettei hän kykenisi
puolustautumaan.
Hän oli metsästämässä karhuja, saadessaan tiedon saksilaisten
hyökkäyksestä Liivinmaahan; hän harjoitti tätä urheilua yhtä uudella
kuin vaarallisellakin tavalla. Siinä ei käytetty mitään muita aseita
kuin haarukkamaisia seipäitä puihin kiinnitetyn verkon takana.
Tavattoman suuri karhu hyökkäsi kerran suoraan kuninkaan kimppuun, joka
pitkällisen ottelun perästä, verkon ja seipään avulla, kaatoi sen
maahan. On myönnettävä, että kuullessaan moisista seikkailuista,
kuningas Augustin ihmeellisistä voimista ja tsaarin matkoista, luulee
siirtyneensä Herkuleen ja Theseuksen aikoihin.
Hän lähti ensimäiselle sotaretkelleen 8 päivänä toukokuuta, uutta
lukua, v. 1700, jättäen Tukholman, jonne hän ei enää koskaan palannut.
Ääretön kansanpaljous saattoi häntä aina Karlskronan satamaan saakka,
toivottaen hänelle onnea, vuodattaen kyyneleitä ja ihastellen häntä.
Ennen Ruotsista lähtöään hän asetti Tukholmaan useista senaattoreista
muodostetun puolustusneuvoston. Tämän toimikunnan tuli pitää huolta
kaikesta, mikä koski laivastoa, sotajoukkoa ja maan linnoituksia. Koko
senaatin tuli väliaikaisesti johtaa kaikkia muita valtakunnan sisäisiä
asioita. Saatuaan täten valtakunnassaan kaikki varmaan järjestykseen
hän koko sielullaan, vapaana kaikista muista huolista, antautui
yksinomaan sota-asioihin. Hänen laivastoonsa kuului neljäkymmentäkolme
alusta; siinä, johon hän itse nousi ja jonka nimi oli _Kuningas
Kaarle_, oli satakaksikymmentä kanuunaa. Kreivi Piper, hänen
pääministerinsä, ja kenraali Rehnsköld astuivat laivaan hänen kanssaan.
Pian hän tapasi liittolaisten merivoimat. Tanskan laivasto vältti
taistelua ja salli noiden kolmen yhtyneen laivaston lähestyä niin
likelle Köpenhaminaa, että he voivat ampua sinne muutamia pommeja.
On varmaa, että juuri kuningas itse nyt ehdotti kenraali Rehnsköldille
maallenousua ja Köpenhaminan saartamista maan puolelta, samalla kun se
oli saarroksissa merenkin puolelta. Rehnsköld hämmästyi moista
ehdotusta, joka osoitti yhtä suurta taitavuutta kuin rohkeuttakin
nuoressa ja kokemattomassa ruhtinaassa. Pian oli kaikki kunnossa
maallenousua varten. Annettiin käsky viedä laivoihin viisituhatta
Ruotsin rannikolla majailevaa miestä, jotka nyt liitettiin jo ennestään
laivastossa oleviin joukkoihin. Kuningas jätti suuren laivansa ja astui
kepeähköön fregattiin. Aluksi laskettiin kolmesataa krenatööriä
pienissä pursissa kulkemaan edellä. Näiden pursien välissä
matalakulkuiset veneet kuljettivat risukimppuja, hirsipaalustoja ja
vallintekijäin työkaluja. [Suojuslaitteita, jotka vastaavat nykyajan
piikkilanka-aitoja. Noin 5-6 m pituisen hirren läpi oli pistelty
ristiin teräväkärkisiä, usein rautapiikeillä varustettuja paaluja
("espanjalainen ratsuri"). -- _Suom. muist_.] Viisisataa valiomiestä
seurasi toisissa pursissa. Sitten tulivat kuninkaan sotalaivat ynnä
kaksi englantilaista ja kaksi hollantilaista fregattia, joiden piti
kanuunoillaan suojella maallenousua.
Tanskan pääkaupunki Köpenhamina sijaitsee Seelannin saarella, keskellä
kaunista tasankoa, kaakkoon Juutinraumasta ja länteen Itämerestä, missä
silloin oli Ruotsin kuningas. Nähdessään laivojen odottamattoman
liikehtimisen, joka ennusti maallenousua, asukkaat laivastonsa
toimettomuudesta ja ruotsalaisten laivojen liikkeistä tyrmistyneinä
katselivat pelon vallassa, mihin paikkaan hirmumyrsky purkautuisi.
Kaarlen laivasto pysähtyi vastapäätä Humblebekiä, seitsemän penikulmaa
Köpenhaminasta. -- Tanskalaiset kokosivat heti ratsuväkensä tähän
kohtaan. Nostoväkeä sijoitettiin paksujen rintasuojusten taa, ja ne
tykit, jotka voitiin kuljettaa paikalle, suunnattiin ruotsalaisia
kohti.
Kuningas jätti nyt fregattinsa asettuakseen ensimäiseen purteen
kaartinsa etunenään. Ranskan lähettiläs oli silloin hänen seurassaan.
"Herra lähettiläs", sanoi kuningas hänelle latinaksi, sillä hän ei
tahtonut milloinkaan käyttää ranskaa, "teillä ei ole mitään tekemistä
tanskalaisten kanssa, suvaitkaa siis pysyä loitommalla". -- "Sire",
vastasi kreivi de Guiscard hänelle ranskaksi, "herrani kuningas on
määrännyt minut oleskelemaan teidän majesteettinne läheisyydessä;
rohkenen olettaa, että te ette juuri tänään karkoita minua hovistanne,
joka ei milloinkaan ole ollut niin loistava".
Näin sanoen hän tarjosi kätensä kuninkaalle, joka hyppäsi purteen,
johon myöskin kreivi Piper ja lähettiläs astuivat. Laivatykkien
ammunnan suojellessa maihinnousua mentiin eteenpäin. Maihinnousuveneet
olivat enää ainoastaan kolmensadan askeleen päässä rannasta. Kaarle
XII, malttamatta odottaa, kunnes olisi ehditty päästä kylliksi lähelle
rantaa, hyppäsi purrestaan mereen miekka kädessä, veden ulottuessa
häntä vyötäisiin. Hänen ministerinsä, Ranskan lähettiläs, upseerit ja
sotamiehet seurasivat heti esimerkkiä ja lähestyivät rantaa, huolimatta
muskettitulen kuulasateesta. Kuningas, joka ei vielä koskaan elämässään
ollut kuullut musketinkuulien vinkunaa, kysyi päämajoitusmestari
Stuartilta, joka sattui olemaan hänen vieressään, mitä tuo hieno
viuhina oli, jonka hän kuuli korvissansa.
"Se on niiden pyssynkuulien vinkunaa, joita ammutaan meitä kohti",
vastasi majoitusmestari. -- "Hyvä!" sanoi kuningas, "se on vastedes
oleva minun musiikkiani". -- Samassa tuokiossa majoitusmestari, joka
juuri oli selittänyt musketinkuulien vinkunaa, sai niistä yhden
olkaansa, ja eräs luutnantti kaatui hengetönnä kuninkaan toisella
sivulla.
On tavallista, että ne joukot, joiden kimppuun käydään heidän
varustuksissaan, tulevat lyödyiksi, koska hyökkääjät aina ovat täynnä
hurjaa intoa, jota eivät voi tuntea ne, jotka vain puolustautuvat, ja
koska vihollisen odottaminen vallitusten takana useinkin on vain oman
heikommuuden ja vihollisen voimakkaammuuden tunnustamista. Tanskalainen
ratsuväki ja nostoväki pakenivat heikon vastarinnan jälkeen. Päästyään
heidän varustustensa herraksi kuningas heti heittäytyi polvilleen
kiittääkseen Jumalaa aseittensa ensimäisestä menestyksestä. Hän
laitatti heti varustuksia kaupungin puolelle ja merkitsi itse
leiripaikan. Samalla hän lähetti laivansa Skooneen, joka on
Kööpenhaminaa lähinnä oleva Ruotsin osa, hakemaan sieltä
yhdeksäntuhatta miestä apuväkeä. Kaikki asianhaarat liittoutuivat
suosimaan Kaarlen malttamattomuutta: nuo yhdeksäntuhatta miestä
seisoivat rannalla valmiina astumaan laivoihin, ja jo seuraavana
päivänä myötäinen tuuli toi ne hänelle avuksi.
Kaikki tämä oli tapahtunut tanskalaisen laivaston näkyvissä, joka ei
ollut rohjennut lähestyä. Säikähtynyt Köpenhamina lähetti heti
valtuutettuja kuninkaan luo pyytämään, ettei hän pommittaisi kaupunkia.
Hän otti heidät vastaan ratsain kaartinrykmenttinsä etunenässä;
valtuutetut laskeutuivat polvilleen hänen edessään. Hän määräsi
kaupungin maksamaan 400,000 riikintaaleria pakkoveroa ja käski tuoda
leiriinsä kaikenlaatuisia elintarpeita, jotka lupasi säntillisesti
maksaa. Hänelle tuotiinkin elintarpeita, koska oli täytymys totella,
mutta ei ollenkaan osattu odottaa, että voittajat suvaitsisivat niistä
suorittaa korvauksen. Tuojat hämmästyivätkin kovin, kun armeijan
halvimmatkin sotamiehet maksoivat heille kaikesta runsaasti ja
viipymättä.
Jo kauan aikaa oli Ruotsin sotajoukoissa vallinnut sellainen kuri, joka
melkoisesti oli edistänyt heidän voittojansa; nuori kuningas vielä
kovensi sen ankaruutta. Sotamies ei olisi uskaltanut kieltäytyä
maksamasta ostoksiaan, vielä vähemmän lähteä ryöstelemään, eipä edes
poistua leiristä. Lisäksi hän tahtoi, että hänen joukkonsa eivät voiton
jälkeen ryhtyisi ryöstämään kuolleita, ennenkuin olivat saaneet siihen
luvan, ja helposti hän saikin aikaan, että tätä määräystä toteltiin.
Kahdesti päivässä pidettiin hänen leirissään aina rukoushetki: kello
seitsemän aamulla ja kello neljä iltapäivällä. Itse hän ei koskaan
laiminlyönyt olla silloin läsnä ja siten antaa sotamiehilleen
esimerkkiä hurskaudesta, joka aina vaikuttaa ihmisiin, kun nämä eivät
epäile siinä mitään ulkokultaisuutta. Hänen leirissään, jossa vallitsi
parempi järjestys kuin Köpenhaminassa, oli kaikkea yltäkylläisesti.
Talonpojat möivät mieluummin ruokatavaransa ruotsalaisille,
vihollisilleen, kuin tanskalaisille, jotka eivät niistä maksaneet niin
hyvin. Kaupungin porvarien täytyikin useammin kuin kerran tulla Ruotsin
kuninkaan leiriin etsimään elintarpeita, joita ei ollut saatavissa
heidän toreiltaan.
Tanskan kuningas oli silloin Holsteinissa, jonne hän näytti lähteneen
ainoastaan lakkauttamaan Tönningenin piiritystä. Hän näki
vihollislaivojen peittävän Itämerta, nuoren valloittajan olevan jo
Seelannin herrana ja valmiina valtaamaan hänen pääkaupunkinsa. Hän
julistutti alueillaan, että ne, jotka tarttuivat aseihin ruotsalaisia
vastaan, pääsisivät vapaiksi maaorjuudesta. Tämä julistus oli sangen
tärkeäarvoinen maassa, joka aikaisemmin oli ollut vapaa ja jossa
nykyään kaikki talonpojat, vieläpä paljon porvaristoakin ovat maaorjia.
Kaarle käski ilmoittaa Tanskan kuninkaalle käyvänsä sotaa ainoastaan
pakoittaaksensa hänet rauhantekoon; hänen tuli siis pian sallia
Holsteinin herttuan päästä jälleen oikeuksiinsa, tai muutoin hän saisi
nähdä Köpenhaminan tuhottuna ja kuningaskuntansa alttiina tulelle ja
verelle. Tanskalainen oli kovin onnellinen siitä, että oli tekemisissä
voittajan kanssa, joka näytti harrastavan vain oikeutta. Niinpä
kokoonnuttiinkin neuvottelemaan Traventhalin kaupunkiin Holsteinin
rajalle. Ruotsin kuningas ei suvainnut, että ministerien taito pääsisi
viivyttämään asiain käsittelyä; hän tahtoi, että rauhanteko kävisi yhtä
nopeasti kuin hänen maihinnousunsa Seelantiin. Todellakin saatiin
sopimus aikaan 5 p:nä elokuuta Holsteinin herttuan eduksi, joka sai
korvauksen kaikista sotakuluistaan ja vapautui ahdistajastaan. Ruotsin
kuningas ei tahtonut mitään itselleen, hän oli tyytyväinen siihen, että
oli pelastanut liittolaisensa ja nöyryyttänyt vihollisensa. Siten
Kaarle XII, kahdeksantoistavuotiaana, aloitti ja lopetti tämän sodan
vähemmässä kuin kuudessa viikossa.
Aivan samaan aikaan Puolan kuningas saartoi Liivinmaan pääkaupungin
Riian, ja tsaari samosi idästä päin lähes sadantuhannen miehen
etunenässä. Riikaa puolusti vanha ruotsalainen kenraali, kreivi
Dahlberg, jossa kahdeksankymmenvuotiaana yhtyi nuorukaisen palavaan
intoon kuudenkymmenen sotaretken kokemus. Kreivi Flemming, sittemmin
Puolan ministeri, yhtä etevä soturina kuin hallitusmiehenä, ja
liiviläinen Patkul jouduttivat yhdessä piiritystä kuninkaan nähden.
Mutta useista piirittäjäin saavuttamista eduista huolimatta vanhan
kreivi Dahlbergin kokeneisuus teki heidän ponnistuksensa tyhjiksi, ja
Puolan kuningas olikin epätoivoinen kaupungin valloitukseen nähden.
Vihdoin hän käytti tilaisuutta luopuakseen kunnialla piirityksestä.
Riika oli näet täynnä hollantilaisille kuuluvia tavaroita. Hollannin
yleis-eduskunta käski kuningas Augustin luona olevan lähettiläänsä
tehdä asiasta hänelle esityksiä, ja Puolan kuningasta ei tarvittukaan
kauan rukoilla. Hän suostui lakkauttamaan piirityksen mieluummin kuin
tuottamaan pienintäkään vahinkoa liittolaisilleen, jotka puolestaan
eivät ollenkaan hämmästyneet tätä hyväntahtoisuuden puuskaa, johon he
itse olivat todellisena syynä.
Päättääksensä ensimäisen sotaretkensä Kaarle XII:lla ei siis enää ollut
muuta tehtävää kuin marssia Pietari Aleksejevitshia vastaan, joka
tahtoi kilpailla hänen kanssaan kunniasta. Hän oli tälle sitäkin
enemmän suutuksissaan, kun Tukholmassa vielä oli kolme moskovalaista
lähettilästä, jotka vastikään olivat vannoneet rikkomattoman rauhan
uudistamisen. Hän, joka harrasti mitä ankarinta rehellisyyttä, ei
voinut ymmärtää, miten tsaarin tapainen lainsäätäjä voi leikitellä niin
pyhän ja korkean asian kanssa. Nuori ruhtinas oli kunniantunnossaan
sitä mieltä, ettei kuninkaita varten saanut olla eri moraalia kuin
yksityisille. Venäjän tsaari oli sillä välin julkaissut manifestin,
jonka hän paremminkin olisi saanut jättää julkaisematta. Siinä hän
mainitsi sodankäyntijulistuksensa syyksi, ettei hänelle ollut osoitettu
kylliksi kunnioitusta, kun hän _incognito_ [tuntematonna, salanimellä.
-- _Suom. muist_.] matkusti Riian kautta, ja että hänen lähettiläilleen
oli myöty elintarpeita liian kalliista hinnasta. Nämä olivat ne
valitukset, joiden vuoksi hän antoi kahdeksankymmenen tuhannen miehen
hävittäen hyökätä Inkerinmaahan.
Hän ilmestyi Narvan eteen tämän suuren armeijan[11] etupäässä 1 p:nä
lokakuuta, mikä vuodenaika tässä ilmanalassa on raaempi kuin tammikuun
Pariisissa. Tsaari, joka sellaisessa säässä joskus matkusti
postihevosilla neljäkinsataa penikulmaa, käydäkseen omin silmin
tarkastamassa jotakuta kaivosta tai kanavaa, ei säästänyt sotamiehiään
enemmän kuin itseäänkään. Sitäpaitsi hän tiesi ruotsalaisten Kustaa
Aadolfin ajoista lähtien voivan käydä sotaa sydäntalvella yhtä hyvin
kuin kesälläkin; hän tahtoi sentakia totuttaa myös venäläisensäkin
olemaan riippumattomia vuodenajoista, tehdäkseen siten heidät kerran
ainakin ruotsalaisten vertaisiksi.
Niinpä siis juuri sellaisena aikana, jolloin lauhkeammassa ilmanalassa
jää ja lumi pakoittavat muut kansat keskeyttämään sodan, tsaari Pietari
ryhtyi piirittämään Narvaa, joka sijaitsi kolmekymmentä astetta
pohjoisnavasta etelään, ja Kaarle XII samosi sen avuksi. Tuskin oli
tsaari saapunut kaupungin ääreen, kun hän jo kiiruhti panemaan
käytäntöön kaikkea sitä, mitä oli matkoillaan oppinut. Hän suunnitteli
leirin, varusti sen joka puolelta, rakennutti määrävälien päähän
toisistaan linnakkeita ja kaivatti juoksuhautoja. Hän oli jättänyt
armeijansa ylipäällikkyyden herttua de Croylle, taitavalle
saksalaiselle kenraalille,[12] jota venäläiset upseerit eivät
kuitenkaan silloin riittävästi avustaneet. Hänellä itsellään oli
sotajoukossaan pelkkä luutnantin arvo. Hän tahtoi siten antaa esimerkin
sotilaallisesta kuuliaisuudestaan siihen saakka kurittomalle
aatelistolleen, joka kykeni vain ilman kokemusta ja järjestystä
johtamaan huonosti asestettuja orjia. Ei ollutkaan mitään ihmeteltävää
siinä, että se mies, joka Amsterdamissa oli ruvennut kirvesmieheksi,
saadakseen itselleen laivaston, esiintyi Narvan luona luutnanttina,
voidakseen opettaa kansalleen sotataitoa.
Venäläiset ovat voimakkaita, väsymättömiä, kenties yhtä rohkeita kuin
ruotsalaisetkin; mutta vasta ajanmittaan sotajoukot tottuvat
sotatoimiin ja vain kuri tekee heidät voittamattomiksi. Ainoat
rykmentit, joilta voitiin odottaa jotakin, olivat saksalaisten
upseerien komentamia; mutta niitä oli vain muutamia. Muu joukko oli
metsistään ajettuja raakalaisia, puettuina petoeläinten nahkoihin,
toiset varustettuina jousilla, toiset nuijilla; vain harvoilla oli
pyssy; kukaan ei ollut nähnyt säännöllistä piiritystä. Koko armeijassa
ei ollut yhtään ainoaa kelvollista tykkimiestä. Ne sataviisikymmentä
tykkiä, jotka helposti olisivat voineet ampua Narvan pienen kaupungin
mäsäksi, olivat tuskin saaneet syntymään aukkoa muuriin, samalla kun
kaupungin tykistö joka hetki tuhosi kokonaisia rivejä juoksuhaudoissa.
Narva oli melkein linnoittamaton; vapaaherra Hornilla, joka siellä oli
päällikkönä, ei ollut käytettävänään täyttä tuhatta miestä säännöllistä
sotaväkeä. Kuitenkaan tuo suunnaton armeija ei ollut kyennyt vielä
kuudessa viikossa valtaamaan kaupunkia.
Oli jo marraskuun 15 päivä, kun tsaari sai kuulla Ruotsin
kuninkaan kahdellasadalla kuljetuslaivalla tulleen meren yli ja
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Kaarle XII:n historia - 04
  • Parts
  • Kaarle XII:n historia - 01
    Total number of words is 3275
    Total number of unique words is 1952
    19.0 of words are in the 2000 most common words
    28.3 of words are in the 5000 most common words
    33.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 02
    Total number of words is 3369
    Total number of unique words is 1993
    21.0 of words are in the 2000 most common words
    31.0 of words are in the 5000 most common words
    37.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 03
    Total number of words is 3327
    Total number of unique words is 1977
    21.6 of words are in the 2000 most common words
    30.6 of words are in the 5000 most common words
    35.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 04
    Total number of words is 3407
    Total number of unique words is 1953
    22.0 of words are in the 2000 most common words
    31.6 of words are in the 5000 most common words
    37.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 05
    Total number of words is 3372
    Total number of unique words is 1865
    21.7 of words are in the 2000 most common words
    30.9 of words are in the 5000 most common words
    37.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 06
    Total number of words is 3332
    Total number of unique words is 1895
    21.9 of words are in the 2000 most common words
    31.8 of words are in the 5000 most common words
    37.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 07
    Total number of words is 3333
    Total number of unique words is 1898
    21.9 of words are in the 2000 most common words
    31.1 of words are in the 5000 most common words
    36.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 08
    Total number of words is 3376
    Total number of unique words is 1857
    22.2 of words are in the 2000 most common words
    31.6 of words are in the 5000 most common words
    37.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 09
    Total number of words is 3416
    Total number of unique words is 1873
    23.0 of words are in the 2000 most common words
    33.0 of words are in the 5000 most common words
    38.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 10
    Total number of words is 3392
    Total number of unique words is 1840
    23.1 of words are in the 2000 most common words
    33.1 of words are in the 5000 most common words
    38.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 11
    Total number of words is 3361
    Total number of unique words is 1880
    22.9 of words are in the 2000 most common words
    33.1 of words are in the 5000 most common words
    37.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 12
    Total number of words is 3305
    Total number of unique words is 1941
    19.9 of words are in the 2000 most common words
    29.4 of words are in the 5000 most common words
    34.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 13
    Total number of words is 3318
    Total number of unique words is 1868
    22.5 of words are in the 2000 most common words
    31.5 of words are in the 5000 most common words
    35.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 14
    Total number of words is 3349
    Total number of unique words is 1767
    23.4 of words are in the 2000 most common words
    33.1 of words are in the 5000 most common words
    37.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 15
    Total number of words is 3394
    Total number of unique words is 1865
    21.6 of words are in the 2000 most common words
    32.1 of words are in the 5000 most common words
    38.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 16
    Total number of words is 3358
    Total number of unique words is 1930
    21.6 of words are in the 2000 most common words
    32.9 of words are in the 5000 most common words
    38.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 17
    Total number of words is 3399
    Total number of unique words is 1882
    23.0 of words are in the 2000 most common words
    34.9 of words are in the 5000 most common words
    40.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 18
    Total number of words is 3386
    Total number of unique words is 1896
    21.5 of words are in the 2000 most common words
    31.9 of words are in the 5000 most common words
    37.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 19
    Total number of words is 3408
    Total number of unique words is 1956
    21.9 of words are in the 2000 most common words
    32.5 of words are in the 5000 most common words
    38.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Kaarle XII:n historia - 20
    Total number of words is 1490
    Total number of unique words is 958
    23.7 of words are in the 2000 most common words
    34.8 of words are in the 5000 most common words
    40.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.