Jumalainen näytelmä - 28

kuvalla varustettu leima painettaisiin paavillisiin kirjeisiin, joissa
myönnettiin simoniaa palvelevia vapauksia ja etuoikeuksia.
[350] Cahorsit ja Gascognelaiset = paavit Johannes XXII (Cahorsista) ja
Klemens V (Gascognesta) sekä heidän suosimansa maanmiehet, jotka olivat
päässeet korkeisiin kirkollisiin virkoihin ja nauttivat kaikenlaisia
etuoikeuksia.
[351] »Kun sarvi Kauriin jne.» = talvipäivänseisauksen
aikana.--Autuaiden sielut (»hiuteet») katoavat ylös Empyreumiin.
[352] »Kuink' kääntynyt sa olet» = Kuinka paljon olet kääntynyt tämän
taivaan liikkeen kerällä.
[353] Näiden astronomiseen kieleen puettujen säkeiden tarkoitus on
yksinkertaisesti se, että oli kulunut 6 tuntia siitä, kun Dante ensin,
keskipäivän aikaan Kaksosten tähtisikermästä katsoi alempia
taivaankappaleita. Silloin hän oli Jerusalemin meridiaanilla, kun hän
taas nyt oli siirtynyt siitä 90 astetta länteen päin, niin että hän
Gibraltarin salmen (Cadizin) kautta näki Atlantin valtameren. Tämän
väliajan kuluessa hän oli siirtynyt sen pituisen matkan, minkä
ensimmäinen vyöhyke (»clima») muodostaa keskeltä päähän asti, so. sen
leikkauspisteestä meridiaanin kanssa lännen horisonttiin saakka l. siis
90 asteen pituisen matkan. Täältä hän näki siis Atlantin valtameren
(jolla Odysseus harhaili) sekä Foinikian rannan, josta Jupiter ryösti
Europan. Ovidiuksen mukaan Jupiter oli muuttanut itsensä häräksi ja
tavattomalla lauhkeudellaan houkuttanut Europan, Foinikian kuninkaan
Agenorin tyttären, istumaan selkäänsä ja uinut sitten saaliineen yli
ulapan Kreetan saarelle.--Vielä enemmänkin olisi runoilijalle näkynyt
Foinikian manteretta ellei ilta olisi hämärtynyt ja rajoittanut
näköpiiriä.
[354] »Ledan pesä» = Kaksosten tähtikuva, Kastor ja Pollux; Leda oli
saanut lapset Jupiterin kanssa, joka lähestyi häntä joutsenen
hahmossa.--Täältä Dante nousee nopeimpaan taivaaseen, Primum mobileen l.
kristallitaivaaseen, jossa ajan sekä paikan havaitsemismuodot lakkaavat
olemasta.
[355] Kristallitaivaasta alkaa maailman liike kiinteän keskipisteensä
maan ympäri.--Tämä taivas on olemassa ainoastaan Jumalan tietoisuudessa,
joka on sen »intelligenssi», ts. jossa piilee sitä liikuttava rakkaus ja
alempiin taivaisiin vaikuttava voima.
[356] Koska kaikki liike on peräisin kristallitaivaasta (»Ens-Liike») ja
koska liike havaitaan ajasta, on ajallakin alkunsa tässä taivaassa.
[357] Yhteys edellisen ja seuraavan puheenaiheen välillä käy selville,
kun ottaa huomioon että ahneus oli Danten silmissä se, mikä esti ihmisiä
tuntemasta ja tavoittamasta oikeutta ja korkeinta hyvää ja niin syynä
maailman onnettomuuksiin. Täten runoilija johtuu surkuttelemaan ja
nuhtelemaan niitä, jotka eivät voi päästä näkemään Jumalaa ja tätä
jumalallista maailmanjärjestystä, josta hän itse nyt sai nauttia.
[358] »Alituinen sade» = alituiset yllytykset pahaan.
[359] Nuorena poikana vielä noudattaa Kirkon määräyksiä paaston suhteen
(keskiviikkona ja perjantaina), mutta vanhemmaksi vartuttuaan hän ne
laiminlyö ja syö lihaa paastonakin.
[360] Niistä monista selityksistä, joita näille säkeille on annettu,
näyttävät kaksi seuraavaa parhaimmilta: 1) sen tyttärellä, joka antaa
aamun ja illan on ymmärrettävä ihmisluontoa ja valkealla (»tummuvalla»)
iholla nuoruuden viattomuutta; 2) näin tummuu kirkon valkoinen ulkomuoto
Jumalan silmissä, so. kirkko, joka alussa oli pyhä ja puhdas on nyt
tullut pahaksi ja iljettäväksi Jumalan silmissä (Scartazzini ym.).
[361] Myös keisarillinen istuin on vapaa, koska hallitsija ei välitä
Roomasta eikä Italiasta. (Tämä koskee lähinnä keisari Albert I:tä).
[366] Danten aikana käytännössä oleva juliaaninen ajanlasku synnytti
sadannesosan päivän vajauksen jokaista vuotta kohti, yhden päivän
jokaista vuosisataa kohti. Danten aikana oli näin syntynyt jo n. 8
päivän vajaus. Epäkohdan oikaisi vasta v. 1582 paavi Gregorius XIII
tunnetulla kalenterillaan.--Danten ennustus (ks. seur. selit.)
toteutuisi siis vasta noin 3000 vuoden päästä.
[363] Tämä ennustus tai toivomus on samansuuntainen, minkä runoilija
monessa kohdin on lausunut Italian tulevasta vapauttajasta ja
parantajasta.

28. laulu
[364] Tämä pieni piste, jonka Dante näkee Beatricen silmissä ja sitten
itse taivaassa, on Jumala, jonka ykseyttä ja jakamattomuutta säkeet
13-15 kuvaavat.
[365] Valopisteen ympäri kiersi 9 samankeskistä kehää siten, että
pistettä lähinnä olevan vauhti oli vielä nopeampi kuin Primum mobilen ja
etäisempien yhä hitaampi. Nämä etäisemmät kehät laajenevat samalla yhä
enemmän, niin että seitsemänteen ei enää yltäisi Junon airut, so.
sateenkaari. Tässä siis on havaittavissa päinvastainen ilmiö, kuin
yhdeksän taivaan liikkuessa sitä nopeammin mitä etäämpänä ne ovat
keskipisteestään. Tämä aiheutti Danten ihmettelyn.
[366] »Taivas tää» = kristallitaivas. Piirillä, joka on suurimmassa
sopusoinnussa sen kanssa tarkoitetaan serafien hierarkiaa, joka koska se
kerran on lähinnä Luojaa, rakastaa häntä eniten ja jota tämä taas eniten
valistaa.
[367] Substanssit = enkelien liikuttajat, »intelligenssit».
[368] Tuulet (neljä pääluulta) kuvattiin tavallisesti ihmiskasvojen
muotoon. Tässä on kysymys Boreaksesta l. pohjatuulesta sen puhaltaessa
lauhkeimmalta taholta, so. enemmän luoteesta käsin.
[369] Vertaus shakkilaudasta lienee vain merkitsemässä säkenien
(enkelien) ääretöntä tai sangen suurta lukua.
[370] Beatrice selittää taivaallisten hierarkiain järjestyksen.
Keskiajan oppi tästä kysymyksestä perustui etupäässä erääseen teokseen,
jonka tekijänä pidettiin Dionysos Areopagitaa, sekä muutamaan Gregorius
Suuren saarnaan. Kuitenkin tähän opinhaaraan on löydettävissä lähteet jo
Raamatusta, nim. Vanhasta testamentista (kerubit ja serafit) sekä
Paavalin kirjeistä (esim. Roomal. 8:38; Efesol. 1:21; Kolossal. 2:15; I
Tessalon. 4:16), joissa joskin hiukan eri sanoin, mainitaan kaikki
Dantellakin esiintyvät nimitykset enkelolennoille (»rakkauksille»). Nämä
jaettiin sitten kolmeen ryhmään (hierarkiaan), joista kukin käsitti 3
ala-osastoa (kuoroa). Dionysius Areopagita esittää ne seuraavassa
järjestyksessä: Serafit, Kerubit, Tronit (Valta-istuimet)--Vallat
(Vulgatassa _dominationes_), Voimat (_virtutes_), Mahtajat
(_potestates_)--Päät (_principatus_), Arkkienkelit ja Enkelit.--Dante
ja Tuomas Akvinolainen seuraavat Dionysiusta.
[371] Vrt. Joh. I kirje 3:2: »Mutta me tiedämme, että tulemme hänen
kaltaisikseen kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena
kuin hän on.»
[372] Skolastinen teologia pohti myös kysymystä, oliko ikuinen autuus
Jumalan »näkemistä» (kontemplatiivista energiaa) vaiko rakkautta
Jumalaan. Dante puoltaa niin kuin Tuomas Akvinolainenkin edellistä
mielipidettä.
[373] Oinas on korkeimmillaan yön taivaalla syyspäivän tasauksen
jälkeen, jolloin pahat säät ja rajuilmat alkavat. Dante tahtoo siis
sanoa, että Paratiisi ei ole kuten maa sään vaihtelujen alainen.
[374] Dionysius, ks. _Parat_. X, s. 4-6.
[375] Gregorius I oli järjestelmässään asettanut Voimat ja Päät toiseen
ryhmään kuin Dionysius, ja Dante itse oli »Convitossaan» (11:6) lausunut
Kirkon hyväksymästä opista eriävän mielipiteen.
[376] 2 Korintt. kirj. 12:4 johdosta luultiin, että apostoli Paavali oli
näyssään nähnyt kaikki taivaalliset hierarkiat ja että hän vuorostaan
oli ilmoittanut sen yliluonnollisella tavalla Dionysiukselle.

29. laulu
[377] Tämän sangen oppineessa muodossa esitetyn vertauksen merkitys
voidaan riittävästi selittää seuraavasti: Latonan lapset ovat Apollo ja
Diana, edellinen auringon, jälkimmäinen kuun jumala. Päiväntasauksen
aikoina sijaitsevat kuu ja aurinko yhtaikaa horisontilla, vastapäätä
toisiaan, aurinko Oinaan ja kuu Vaa'an tähtimerkissä ja ovat silloin
jonkun aikaa tasapainossa keskenään (zenithiin nähden), kunnes ne pian
vaihtavat hemisfäärejään auringon noustessa ja kuun laskiessa taikka
päinvastoin.
[378] Jumalan.
[379] Tuomas Akvinolaisen oppia seuraten Beatrice selittää, että Jumala
ei luonut enkeleitä hankkiakseen itselleen kasvavaa hyvää, sillä hän on
itse korkein hyvä, vaan jotta hänen hyvyytensä ilmenisi luoduissa
olennoissa; luomisen syynä oli siis rakkaus luotuun.
[380] Koska iäisyydessä ei ole mitään _ennen_ eikä _sitten_, ei voida
sanoa, että Jumala olisi ollut toimeton ennen luomistyötään, joka
tapahtui ajan ja paikan ulkopuolella.
[381] Kolmijänne merkitsee kolmiyhteistä jumalaa, kolme
nuolta taas ovat: (puhdas) aine; (puhdas) muoto; niiden yhdistys l.
elimellinen maailma, erittäinkin ihminen. Ja nämä olennot olivat
täydellisiä, virheettömiä, koska ne olivat Jumalan yhdenaikaisen
(ikäänkuin saman sysäyksen vaikuttaman) luomistyön tuloksia. (Vrt. myös
I Moos. 1:31).
[382] = Enkelit, jotka saivat asuinsijansa Empyreumissa; ihmiset, joissa
aine on vahvimmin edustettuna, sijoitettiin maan päälle ja välittäviin
taivaisiin asetettiin »intelligenssi», aineen ja muodon eroittamaton
yhdistys.
[383] Kirkko-isät ja jumaluusoppineet olivat eri mieltä kysymyksestä,
milloin enkelit luotiin. Pyhä Hieronymus oli esittänyt Danten
mainitseman väitteen, jota Tuomas Akvinol. vastusti--Dante itse nojautui
Raamattuun (_I Moos._ I. I: »Alussa loi Jumala taivaan ja maan»,
mahdollisesti myös Jeesus Syrak. 18: »_qui vivit in aeternam, creavit
omnia simul_»). Myös järki vahvistaa häntä tässä uskossaan, sillä
tuntuuhan järjettömältä, että enkelit olisivat olleet niin kauan
toimettomina täyttämättä tehtäväänsä taivaspiirien ohjaajina.
[384] Tässäkin nojautuen Tuomaan oppiin Dante arvelee, että varsin lyhyt
aika kului luomisesta siihen kun Lucifer jo lankesi (koetti tulla
Jumalan kaltaiseksi, ks. Jesaja 14:12-15) ja viekotteli monta muuta
kanssaan kapinaan. _Convitossa_ (II 6) hän sanoo myös: »Kaikista näistä
järjestöistä (_ordini_) lankesivat muutamat heti kun ne oli luotu,
luvultaan ehkä kymmenes osa...»--Uskolliset enkelit jäivät taivaaseen
ylistämään ja kiittämään Luojaansa.
[385] Armo ei sulje pois ansiota. Ansio on sitä suurempi, mitä
kiihkeämpi on tahto armoa vastaanottamaan.
[386] Tässä Dante poikkeaa hieman Tuomas Akvinolaisen opista, jonka
mukaan enkeleillä on muistikyky. Dante taas arvelee, että koska enkelit
aina katsovat Jumalan kasvoihin, josta kaikki sekä menneet, nykyiset
että tulevat seikat ovat luettavissa, on kaikki yksilöllinen käsitys
niistä tarpeeton ja niin siis olematon. Sama näyttää koskevan myöskin
tahtoa.
[387] Uneksimisella ja uskomisella tarkoitettaneen tässä uusien ja
eteviltä näyttävien oppien luomista sekä niihin uskomista ja
levittämistä niiden vääryydestä ja perusteettomuudesta tietoisina.
[388] Dante soimaa aikansa pappeja ja saarnaajamunkkeja, jotka suuressa
määrin harjoittivat Raamatun väärinkäyttöä käsitellessään sitä kuin mitä
maallista kirjaa tahansa ja väärennellessään sen totuuksia järjettömillä
päähänpistoilla. Esimerkkinä hän mainitsee kiistan siitä, miksi aurinko
pimeni Kristuksen ristiinnaulinnan aikana: muutamat näet väittivät, että
tämä pimennys olisi rajoittunut vain Jerusalemiin ja sen ympäristöön kun
taas toiset hokivat sitä yleiseksi, koko maailmaa käsittäväksi. Ja
tällaisia väitteitä uskotellaan sitten ihmisille, jotka niitä
kuuntelevat tietämättä, että ne ovat tyhjää lorua ja tuottavat vahinkoa
hyödyn asemesta. Dante siis tahtoo, että jokaisen kristityn on
hankittava itselleen ainakin niin paljon tuntemusta uskonnon asioissa,
etteivät he tyydy millaiseen törkyyn tahansa.
[389] Vrt. Mark. ev. 16:15: »Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa
evankeliumia kaikille luoduille.»
[390] »Lintu» = Perkele, »pahan ilman lintu».--Jos kansa tietäisi,
kuinka moiset saarnat ovat paholaisen innoittamia, se huomaisi, ettei
myöskään lupauksilla syntien anteeksiannosta, joita niissä annetaan ole
mitään arvoa, koska ei ollut edes minkäänlaisia takeita paavin
suostumuksesta.
[391] Pyhä Antonius, egyptiläinen erakko (n. 253-358), joka tavallisesti
kuvataan porsaan seuraamana (vertauskuvana perkeleestä, joka kaikin
tavoin oli viekoitellut häntä syntiin). Hän oli perustanut luostarin,
jonka esimiehenä häntä suuresti kunnioitettiin, ja pian tuli tavaksi
pyytää almuja hänen nimissään sillä verukkeella, että ne joutuisivat
erään Viennessä (Ranskassa) olevan sairaalan hyväksi, joka oli saanut
nimensä hänen mukaansa. Samaisessa luostarissa alettiin myöskin näin
saaduilla tuloilla elättää ja lihottaa porsaita, joita sitten mm.
Toskanankin väestö piti suuressa kunniassa (ks. Franco Sacchetti:
_Novelle_ CX).--Dante sovittaa nyt tämän vertauksen aikansa
saarnaaja- ja kerjäläismunkkeihin yleensä.--Muilla, pahemmilla kuin
porsaat, tarkoitetaan esim. aviottomia lapsia, jalkavaimoja,
parittajia yms.
[392] Ks. Daniel 7:10: »Tuhannen tuhatta palveli häntä ja kymmenen
tuhannen kymmenen tuhatta seisoi hänen edessään.» Nämä luvut on siis
käsitettävä epämääräisiksi merkitsemään yleensä hyvin suurta lukua.

30. laulu
[393] Enkelikuoro katoaa tässä ylös Empyreumiin. Tätä kuvatakseen Dante
käyttää astronomista vertausta, jonka merkitys on seuraava: Dante arvioi
maan ympärimitan 20,4000 ital. peninkulmaksi; kun on keskipäivä (kuudes
tunti, noin 6000 peninkulman päässä itään), täytyy siis Italiassa olla
ensimmäinen aamutunti, jolloin tähdet alkavat sammua ja varjo lankeaa
melkein vaakasuoraan maata vasten, koska aurinko näkyy vasta
horisontilla.
[394] Häikäisevä piste on Jumala, joka kaiken keskellä näyttää
sisältyvän maailmankaikkeuteen, mutta sulkeekin itse itseensä koko
luomakunnan.
[395] Beatricen kauneus on kasvanut jokaisessa uudessa taivaassa; nyt
Empyreumissa se on niin suuri, että runoilija tuntee itsensä
kykenemättömäksi kuvailemaan sitä.--Koomikko ja traagikko merkinnevät
vain jokapäiväisemmän (_commedia_) ja ylevämmän (_tragedia_) taidelajin
harrastajaa (ks. _De vulg. eloq._).
[396] »Suulle suuremmalle» = lahjakkaammalle runoilijalle (kuin Dante).
[397] »Aine suurin» = Kristallitaivas.--Tulitaivas = Empyreum.
[398] »Molemmat sotalaumat» = enkelit ja valitut sielut; jälkimmäiset
Dante on näkevä samanlaisina kuin tuomiopäivänä, so. ei enää valon
verhoamina, vaan jälleen maallisissa ruumiissaan.
[399] Beatrice selittää syyn Danten sokaistumiseen: sellainen on Jumalan
tervehdys jokaiselle uudelle tulokkaalle Empyreumissa; vasta sen avulla
pystyy uuteen elämään ja kestämään voimakkaintakin valoa.
[400] Aiheen tähän loistavaan kuvaukseen näystään, joka aluksi ilmeni
välkkyvänä virtana, säkeninä (= enkelit) ja kukkasina, ja jonka hän pian
näkee todellisessa muodossaan, lienee Dante saanut Raamatusta (ks. esim.
Psalm. 50:3; Joh. Ilm. 22:1).
[401] Viittaavat taivaallisen ruusun ilmestymiseen. Myöhemmin tämä
valovirta muuttuu kooltaan aurinkoa suuremmaksi ja luo loistettaan
Primum mobilen ylitse aina Empyreumiin asti.
[402] »Taivaan kaksi hovia» = Paratiisin »molemmat sotalaumat».
[403] Taivaallisen ruusun lehdillä istuvat enkelit ja autuaat sielut
asteettaisissa riveissä. Sen terälehdet ovat pyhimysten rivejä, joista
ylimpien ihanuuden saattaa päättää vain alempien kauneudesta. Autuaiden
järjestyksestä lähemmin ks. Parat. XXXII.
[404] Keskiajalla oli vallalla yleinen luulo, että maailmanloppu oli
lähellä. Kuitenkin tämäkin säe on pikemmin ymmärrettävä runoilijan
moitteeksi ihmiskuntaa kohtaan, joka oli jättänyt suuret hyveet ja
antanut sijan turmeluksille, josta harvat enää pelastuisivat.
[405] Ennenkuin Dante pääsee osalliseksi Paratiisin iloista (»häistä»),
so. ennen kuolemaansa, saa hän nähdä tuolla tyhjällä kruunun
koristamalla istuimella keisari Henrik VII:n, jonka Dante toivoi
toteuttavan hänen unensa yleisestä maailmanmonarkiasta (vrt. Parat. XVII
Mut ennen kuin Gascognelainen pettää
ylevän Henrikin, lyö tulta hänen
kykynsä halveksua rahaa, vaivaa).
[406] »Päämies» = Paavi Klemens V, joka salaisilla ja julkisilla
juonitteluillaan esti Henrik VII:n hyvät aikeet. Hänelle ei löydy
valtaistuinta taivaassa vaan hänet syöstään simonistien joukkoon
helvettiin. Siellä odotti kuten muistettaneen, paavi Nikolaus III
Bonifacius VIII:a, Anagnilaista, joka nyt vuorostaan odottaisi Klemens
V:ä, sitä, joka painaisi hänet yhä syvemmälle tuskien kuiluun.--Nämä
katkeran uhkaavat säkeet ovat samalla Beatricen viimeiset sanat Danten
runoelmassa.

31. laulu
[407] »Pyhä sotalauma» = autuaiden sielut. Vrt. Apost. teot 20:28.
[408] »Mut toinen» = enkelien parvi.
[409] = Lennellen Jumalan läheisyydessä.
[410] »Kansa vanha ynnä uusi» = Vanhan ja uuden liiton vanhurskaat,
jotka kiinnittivät katseensa ja sielunsa kolmiyhteiseen, mutta heille
yhdessä olemuksessa loistavaan Jumalaan.
[411] Helice oli Dianan nymfi, joka Jupiterin viettelemänä oli
synnyttänyt pojan; mustasukkainen Juno oli sitten muuttanut Helicen
karhuksi ja tässä hahmossa häntä vainosi hänen poikansa, kunnes Jupiter
muutti molemmat tähdiksi, Isoksi karhuksi (Otava) ja Pikku karhuksi
(Pikku Otava), jotka molemmat loistavat pohjoisella taivaanlaella.--Ei
tiedetä varmasti, mistä barbaareista ja mistä tilaisuudesta tässä on
kysymys, mutta luultavasti tarkoitetaan niitä lukemattomia
pyhiinvaeltajia, jotka riemuvuonna 1300 saapuivat kaikesta
kristikunnasta Roomaan.--Lateraani oli paavien istuimena siihen asti
kunnes istuin muutettiin Avignoniin, josta palattua (1377) se
siirrettiin Vatikaaniin.
[412] Tämä vanhus on, kuten seuraavasta käy ilmi, pyhä Bernhard
Clairvauxlainen, keskiajan jaloin ja syvämielisin mystikko. Hän syntyi
Fontainesissä Bourgognessa 1091, meni munkiksi Citeauxin
sistersiläisluostariin 1113 ja tuli sitten perustamansa Clairvauxin
(Clara vallis) luostarin apotiksi. Hän kuoli 1153 jättäen jälkeensä
askeettisia teoksia, joita Dante tutki. Hän tunsi harvinaisen harrasta
kiintymystä Neitsyt Mariaan, jonka johdosta hänet julistettiin pyhäksi
pari vuotta kuolemansa jälkeen.
[413] Vrt. seur. laulu, s. 7-9.
[414] Kruunu on pyhimyksen sädekehä (_gloria_), joka syntyy Jumalan
valon heijastuksesta.
[415] Beatrice oli laskeutunut alas Limbukseen kehoittamaan Vergiliusta
Danten apuun.
[416] »Orjuudesta» = synnin orjuudesta.
[417] »Ikilähtehesen» = Jumalaan.
[418] »Taivaan kuningatar» = Neitsyt Maria.
[419] Kroatia merkitsee tässä yleensä kaukaista maata.--Hikiliina
[alkutekstissä: _Veronika_ (_veraicon_ = todellinen kuva)], arvokas
pyhäinjäännös, jota säilytetään Rooman Pietarin kirkossa. Erään vanhan
legendan mukaan oli muuan pyhä nainen, Veronica, antanut Kristukselle
tiellä Golgatalle tämän liinan, jotta Kristus voisi kuivata hien
kasvoiltaan, ja saatuaan sen sitten takaisin hän näki siinä Kristuksen
kasvojen piirteet, jotka eivät sitten enää siitä lähteneet.
[420] »Laaksosta päin kukkulaa» = ruusun alaosasta sen ylä-ääreen, jossa
Neitsyt Maria istuu voittaen valollaan häntä ympäröivät enkelit ja
autuaat.
[421] Phaeton päivän vaunujen ohjaajana.
[422] »Kauneuden» = Neitsyt Marian.

32. laulu
[423] Synnyttämällä Vapahtajan Maria paransi sen haavan, jonka Eeva
tottelemattomuudellaan oli aiheuttanut.--Eeva oli kaunis, se on
luonnollista, koska hän oli Jumalan välittömästi luoma.
[424] »Runoilijan jne.»--Kuningas Davidin iso-isän äiti oli Ruut, joka
oli naimisissa Boaksen kanssa (vrt. Ruut. 4:21: »Boas siitti Obedin;
Obed siitti Isain; ja Isai siitti Davidin.»). David se oli joka
omantunnontuskissaan siitä, että oli ollut rikollisessa suhteessa Uriaan
ja tämän vaimoon Batsebaan (ks. 2 Samuel 11:2-4; 15-17) anoi armahdusta
Jumalalta: _Misere mei_ = Armahda minua (ks. Psaltt. 4:2; 6:3).
[425] Autuaiden paikkajärjestys taivaallisessa ruusussa on seuraava:
Keskellä istuu ylimmäisessä rivissä Neitsyt Maria; hänen alapuolellaan
seuraa rivi riviltä Eeva, Rakel, Saara, Rebekka, Ruut ym. hebrealaisia
naisia, jotka kaikki muodostavat väliseinän (muurin) Vanhan ja Uuden
testamentin autuaiden välille. Sama järjestys vallitsee myöskin ruusun
toisessa puolipiirissä: vastapäätä Mariaa istuu keskellä ylimmäisessä
rivissä Johannes Kastaja ja hänen alapuolellaan rivi riviltä kristittyjä
uskonsankareita ja kirkkoisiä, jotka muodostavat väliseinän samalla
tavalla kuin naiset edellisessä puoliympyrässä.
[426] »On kukka kypsä» = Kaikki istuimet on täytetty.
[427] Uuden liiton vanhurskaille varustetuista paikoista ovat jotkut
vielä tyhjiä.
[428] Koska Johannes Kastaja kuoli kaksi vuotta ennen Jeesuksen kuolemaa
ja astumista alas kuolon valtakuntaan, hänen täytyi viettää nämä vuodet
Limbuksessa.
[429] Fransiskus, ks. Parat. XI:
Rinteellä tällä, missä on se loivin
Aurinko kerran syntyi maailmalle
kuin usein luona Gangeksen se nousee.
Benediktus, ks. Parat. XXII:
Maist' elämääni vähän jäljell' oli,
kun mulle tyrkättiin tuo hattu, joka
pahasta pahempaan vain päähän vaihtuu.
Augustinus, kirkkoisä, syntyi Tagastassa (Pohjois-Afrikassa) v. 354,
toimi jo nuorena retoriikan opettajana Roomassa ja Milanossa ja
käännyttyään kristinuskoon hänet nimitettiin Hippon piispaksi (396),
jossa arvossa kuoli v. 426. Hän oli länsimaisen kirkon kenties suurin
oppi-isä ja Dante tutki ahkerasti hänen teoksiaan varsinkin
»Tunnustuksia» ja »Jumalan valtiosta» -teosta (_de civitate Dei_).
[430] »Kummankin uskonmuodon jne.» = Vanhan ja Uuden testamentin
vanhurskaiden lukumäärän tulee siis olla yhtä suuri. Tätä ajatusta eivät
aikakauden muut jumaluusoppineet tunne ja se lienee siis Danten omaa
keksintöä jotta hän saisi sen avulla tasasuhdan vallitsemaan
taivaallisessa ruusussa.
[431] »Henget nää» = viattomain lasten sielut (jotka on vapautettu
ruumiin kapaloista ennenkuin he vielä taisivat erottaa hyvää ja pahaa).
[432] Näistä säkeistä käy ilmi, että sielut pysyvät Paratiisissa siinä
iässä, missä he kuolivat. Tässä Dante eroaa Tuomas Akvinolaisesta, joka
opettaa, että kaikki autuaat kerran nousevat taivaisiin samassa iässä,
nim. nuoruusiässä.
[433] Danten epäily on tämä: jos näillä lapsilla ei ollut mitään omaa
ansiota, kuinka he sitten ovat autuuden eri asteilla? Eiköhän tämä
puolueellisuus ole aivan satunnaista?--Bernhard vastaa, että ensinnäkin
kaikki satunnainen on suljettu pois paratiisista, samoin kuin taivaassa
ei tunneta janoa eikä nälkää (vrt. Joh. Ilm. 7:16) ja että lapset kuten
kaikki autuaat, saavat paikkansa yksinomaan Jumalan armosta.
[434] Dante valitsee esimerkiksi Raamatun kertomuksen Eesausta ja
Jaakobista (ks. Roomal. kirj. 9:11-13, joka puhuu Jumalan mielivaltaisen
tahdon puolesta, sekä I Moos. 25:21-26). Eesaun hiusten väri oli ruskea,
Jaakobin musta, ja näiden ominaisuuksien ajateltiin merkitsevän
erilaista luonnetta, eri kohtaloita l. Jumalan predestinaatiota, joka
havaitaan jo lapsen syntymässä.--Näin ollen sielut saavat siis eri
autuusasteen, ei erilaisten elämänvaiheiden vaan kuten Dante sanoo, ensi
näkövoiman eron vuoksi, ja tämä näkövoima on yhtä kuin armon antama
suurempi tai pienempi kyky nähdä Jumalaa.
[435] Tässä Bernhard puhuu niistä ehdoista, joihin edellä [434] on
viitattu ja jotka olivat erilaiset maailmanhistorian kolmella eri
aikakaudella: ensimmäisellä, Aatamista Aabrahamiin, tarvittiin autuuden
saavuttamiseksi ainoastaan vanhempien usko yhtyneenä viattomuuteen;
toisella, Abrahamista Kristukseen, ympärileikkaus, ja kolmannella,
Kristuksen eteenpäin, kaste.--Kastamattomat lapset jäivät tällöin »sinne
alas», so. Limbukseen.
[436] = Neitsyt Marian kasvoja.
[437] »Mieliin pyhiin, jotka jne.» = enkeleihin, joiden tehtävänä juuri
on tuoda autuaille rauhaa ja rakkautta.
[438] »Enkeli» = Arkkienkeli Gabriel.
[439] Pyhä Bernhard oli jättänyt paikkansa opastaakseen Dantea
senjälkeen kuin Beatrice oli tästä tehtävästä luopunut.
[440] Gabrielista ks. Parat. XXIII:
»Aukaise silmäs, olemustain katso!
Oot nähnyt seikkoja, jotk' on sun tehneet
hymyni kestämähän kelpoisaksi.»
»Huomattakoon pyhäin tahtojen ykseys, joka on sama kuin iäisen elämän
kuninkaalla» (Lana).
[441] »Nuo, jotka jne.» = Aatami ja Pietari. Aatami oli ensimmäinen,
joka uskoi tulevaan Kristukseen, pyhä Pietari ensimmäinen, joka uskoi
tulleeseen Kristukseen.
[442] »Ja hän» = Evankelista Johannes, joka Ilmestyskirjassaan ennusti
kirkon kovat kohtalot.
[443] »Opas» = Mooses.
[444] Pyhä Anna, (apokryfisten kirjojen mukaan) Neitsyt Marian äiti.
[445] Lucia, syrakusalainen neitsyt, joka edusti Dantelle Jumalan
myötävaikuttavaa armoa (_gratia cooperans_).
[446] Danten jumalallinen näky on päättymässä, koska hänellä ei ole enää
muuta nähtävää kuin kolmiyhteinen Jumala ja Kristuksen kaksoisluonto.
[447] »Tytär Poikas» = Kristuksen oma.--Tämän rukouksen on Dante
nähtävästi sommitellut pyhän Bernhardin rukousten ja ajatelmien mukaan.
[448] Kristus sovitti maailman Jumalan kanssa, hänen kauttaan sielut
tulivat jälleen arvokkaiksi nousemaan paratiisiin.
[449] »Viimeinen Autuus» = Jumala, autuuden lähde, Korkein ilo.
[450] »Sammutin jo hehkut jne.»--Tietäessään, että pyhän Bernhardin
harras rukous oli kuultu Dante tuntee nyt olevansa varma viimeisen
toiveensa toteutumisesta.
[451] »Sibyllan ennustukset.»--Cumaen (roomal. kaupunki Campaniassa)
Sibyllasta kertoo Vergilius (Aeneis III 441-452), että Sibyllan oli
tapana kirjoittaa irtonaisille lehdille sanoja ja kirjaimia, so.
oraakkeleitaan, jotka hän sitten järjesti niin, että ennustukset
seurasivat toisiaan ajanmukaisesti; mutta joka kerta kun ovi hänen
luolaansa avattiin tuli tuulenpuuska, joka hajotti lehdet niin että oli
mahdoton saada selvää niiden sisällöstä ja yhtenäisyydestä.
[452] »Dante tahtoo tällä tähdentää eroa jumalallisen valon vaikutuksen
ja muiden valonlähteiden vaikutuksen välillä: kun katsotaan muihin
valonlähteisiin kärsii näkö sitä enemmän mitä kirkkaampia ne ovat, niin
että kun käännetään silmä niistä pois, se lepää ja voimistuu katsomalla
muita esineitä; sitävastoin se, joka katsoo Jumalaan, tuntee, että hänen
kykynsä katsoa Jumalaa vain kasvaa, niin että jos hän kääntäisi
katseensa toisaalle, tuo kyky tulisi häneltä puuttumaan eikä hän enää
voisi kiinnittää sitä häneen.» (Casini.)
[453] Näiden skolastisten termien muoto alkutekstissä on: _sustanzia_ =
kaikki se, mikä on olemassa itsessään (per se); _accidenti_ = se, mikä
on olemassa jossakin toisessa; _costume_ (lat. _habitus_) = molempain
edellisten välillä vallitseva suhde.--Kaikkia tällaisia seikkoja Danten
oli siis mahdoton havaita ja eritellä.
[454] »Soi mulle unhon.»--Unholla (alkutekstissä: _letargo_ = unitauti,
horros) tarkoittanee tässä vain jonkinlaista ekstaasitilaa, jossa sielu
unohtaa kaiken maallisen ja kiintyy yksinomaan Jumalaan.--Argonauttien
hankkeet Kolkhiin matkaa varten ovat keskiaikaisen tiedon mukaan
peräisin v:lta 1223 e.Kr. l. 25 vuosisataa ennen Danten aikaa;
suomennoksessa on 20 vuosisataa, joka tässä ei suurta merkinne.--Kun
ensimmäinen laiva, Argo, laskettiin vesille, hämmästyi merenjumala
Poseidon sen varjoa.
[455] »Kolme kehää» = kolminaisuuden kolme persoonaa; erilaiset värit
merkitsevät niiden eri attribuutteja, vrt. Parat. X:
Poikaansa silmäellen Rakkaudella,
mi ijäisesti molemmista virtaa,
tuo ensi Valta,[117] kielin-virkkamaton...
[456] Heijastunut kaari on Kristus, jossa runoilijalle näyttäytyy
ihmisen kuva »mutta jumalaistunut», mikä siis kuvaa Kristuksen
jumalallisen ja ihmisluonnon täydellistä yhtymistä.
[457] Tässä runoilijan henki on kohonnut hurmionsa ylevimpään huippuun;
siksi näkyjen sarja lakkaa, koska hänen tahtonsa ja kaipuunsa ovat nyt
yhdenmukaiset Jumalan kanssa; ja tässä yhdenmukaisuudessa on korkein
autuus.