Johtavat aatteet ihmiskunnan historiassa - 15

Total number of words is 3168
Total number of unique words is 1836
20.2 of words are in the 2000 most common words
28.6 of words are in the 5000 most common words
32.9 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
ja säilytti loppuun asti tämän alkuperäisen pääluonteensa. Aikojen
kuluessa kuitenkin tarve lujemmista valtio-siteistä matkaan-saatti
muutoksia, jotka osoittavat aian yleistä taipumusta aristokratillisiin
laitoksiin. Retkikunta-laitos anastaa silloin yhä tärkeämmän sijan,
ja ylimysten seuralais-joukot (gesith), joihin yhdistyy, ei
ainoastaan tilaton soturi-väestö, vaan myöskin halvempi tilallinen
kansa, tunkevat vähitellen yleisen kansalais-sotapalveluksen
syrjälle. Tosin Alfred Suuri (vv. 871-901) koettaa Kaarlo Suuren
esimerkin mukaan asettaa yleistä asevelvollisuutta; mutta hänen
sääntönsä joutuvat pian unohduksiin ja sota-laitoksessa niinkuin
yhteiskunnassakin aristokratilliset taipumukset pääsevät voitolle.
Niinpä kuninkaallisesta seuralais-palveluksesta syntyy Thani-arvo
eroitukseksi halvemmista vapaista, Ceorleista. Knuutti Suuren
aioista alkaen jo tapaamme varsinaista sääty-eroitusta: --
"_kuninkaallisina_ Thaneina" ovat isommat tilanhaltiat, joilla on
vähintäin 40 hîdaa eli maatilaa, taikkapa tilattomatkin, jos he
persoonallisesti ovat kuninkaan palveluksessa; "_kreivikunnan_
Thaneina" ovat kaikki 5 hîdan omistajat. Nämä ylimykset ovat
sovintosakko-taksassa muita korkeammalla ja harjoittavat jotakin
poliisi-valtaa alustalaistensa ja seuralaistensa suhteen. Erinäinen
poliisi-sääntö, niinkutsuttu "Rauhan-takaus" (Frithborg), määräsi, että
halvemman kansalaisen piti joko kuulua erinäiseen kymmen-miehiseen
takauskuntaan, joka oli keskinäisessä edesvastauksessa jäsentensä
käytöksestä, taikkapa antauman jonkun herran suojelukseen ja
"gesith'iin". Tällä tavoin seuralais-laitos tuli yhteiskunnan
valtaavaksi voimaksi. Mutta, kumma kyllä siitä ei kuitenkaan syntynyt
mitään varsinaista läänitys-laitosta, niinkuin Euroopan mannermaalle;
sillä ihmisten yhteiskunnallinen väli ei rakentunut maan-omistukseen,
vaan jäi kuin jäikin henkilölliseksi keskuudeksi ylhäisön ja alhaison
välillä. Joku keski-eräisyys Anglosaksien yhteiskunnallisissa oloissa
oli tästä silminnähtävänä seurauksena.
Ylipäänsä Anglosaksit osoittivat omituista sitkeyttä vanhojen muotojen
säilyttämisessä. Tämä oli muutamissa kohden kansallista heikkoutta;
sillä tuo vanha Germanilainen yhteiskunta-laitos, jonka hajallista
luonnetta ennen olen osoittanut, ei enää vastannut aian tarpeisin, eikä
sekään aristokratillinen muodostus, jonka nä'imme samasta pohjasta
kasvavan, antanut valtiolle tarpeeksi lujuutta ja voimaa. Juuri
siitä syystä Anglosaksien valtakunta ei jaksanutkaan puolustaa
itsenäisyyttänsä tuota lujasti järjestettyä feodali-armeijaa vastaan,
jonka Wilhelmi Valloittaja toi mukaansa Ranskanmaalta. Mutta toiselta
puolen sama vanhalla-oliaisuus myöhemmin antoi Anglosaksilaiselle
väestölle voimaa kestämään orjuuden päiviä Normandialaisen herruuden
alla. Etenkin tärkeä kansan tulevaisuudelle oli tuo kunnallinen
itsehallinto ja oikeuden käytös, joka oli pysynyt alkuperäisellä
Germanilaisella pohjalla niissä kreivikunnissa (Shire'issä) ja
kihlakunnissa (Hundareissa), joihin maa oli jaettu. Määrä-aikoina
kreivikunnan miehet kokoontuivat, vanhimpaan aikaan eolderman'in eli
kreivin, sittemmin kuninkaan asettaman sheriff'in (shire-gerefa'n)
esimiehyyden alla, ja näissä kokouksissa sekä oikeuden jutut että
alueen kunnallis-asiat ratkaistiin. Tätä tapoihin juurtunutta laitosta
ei voinut vieraskaan valta sitten hävittää, ja vastaisina aikoina
Englannin vapauden-taimi imi tästä kunnallisesta itsehallinnosta
tuoreita elämän-nesteitä.
Niin täydellistä kansallista kukistusta kuin se, minkä Normandialainen
valloitus matkaan-saatti Englannissa, ei ole historiassa usein nähty.
Tosin Wilhelmi Valloittaja oli nousevinaan Anglosaksien kansalliselle
valta-istuimelle ja lupasi säilyttää "Edward Tunnustajan la'it". Mutta
itse teossa koko hallitusmeno muuttui muukalaiseksi ja kaikki
Anglosaksilaisen yhteiskunnan yliset kerrokset lakaistiin säälimättä
pois, ei ainoastaan maalliselta alalta, vaan kirkonkin piiristä. Näiden
sijaan asettui Normandialainen, kieleltä ja mieleltä ihan muukalainen
ylimys-sääty, joka istui maata vallitsemassa, aseellisen armeijan
kaltaisena keskellä vihollista väestöä. Nämä Ranskasta tulleet
valloittajat toivat feodalismin mukaansa valmiiksi kehittyneenä
laitoksena; se tässä järjestyi vahvaksi despotilliseksi kahleeksi,
jonka kaikki renkaat liittyivät kuninkaalliseen valtikkaan. Koko maa
jaettiin vassallikuntiin, isompiin ja pienempiin, joiden kunkin haltiat
olivat velvolliset asettamaan vissi määrä ritareita kuninkaan
palvelukseen. Saadaksemme jotakin yleistä kuvaa senaikuisista oloista,
tahdon mainita, että näitä kruunun pää-vassalleja ("Tenentes in
capite", Chief-tenants) oli lukumäärältä noin 6 tai 7 sataa, mutta
läänitys-alojen suuruus oli varsin erilainen; muutamat eivät
sisältäneet kuin yksityisiä ritari-tiloja, muutamat taas useita satoja.
Suuremmat kruunun-vassallit tietysti jakoivat alansa ala-vassalleille,
niinkuin Euroopan mannermaallakin oli tapana, ja näiden ala-vassallien
joukossa nyt jo tavataan paljon Anglosaksilaisiakin miehiä; sillä
muukalais-asutuksen mies-luku nousi korkeintaan noin 7:ään tai 10:een
tuhanteen mieheen, eli noin 35-40 tuhanteen henkeen, joka näkyy tehneen
noin 2 % maan silloisesta väkiluvusta. Mutta kaikki valta ja johto oli
kumminkin joutunut tuon Ranskalaisen vallas-säädyn haltuun, joka ei
ymmärtänyt muun väestön kieltä ja tapoja, vaan vihollisen tavalla piti
sitä kovan kurin alla. Kaikki Englannin hallitsijatkin Wilhelmi
Valloittajasta Edvard I:een asti ovat ihan vieraina maan alkuperäiselle
kansallisuudelle, ja tuo kuuluisa Rikhard Leijonamieli, jonka mainetta
Ranskan trubadurit ovat laulaneet, on tuskin muuksi katsottava kuin
Ranskalaiseksi seikkailija-päälliköksi, joka sattumalta myöskin kantoi
Englannin kruunua. Vuosisadan aiat ja enemmänkin on koko Englannin
historia ikäänkuin upotettu tähän muukalaisuuden tulvaan.
Kuinka näistä orjuuden oloista vähitellen kasvaa Englannin kansallinen
vapaus, tahdon koettaa muutamilla lyhyillä viittauksilla Teille
selville panna. Ensiksi tulee minun huomauttaa, että siinä
kehitys-työssä, joka nyt alkaa, kummallakin kansallisuudella, sekä
Normandialaisella että Anglosaksilaisella, on ollut tärkeä osansa.
Muistamista on, että valtiollisen vapauden ensimäisiä ehtoja on tarkka
järjestys; sillä se vapaus, jolta puuttuu järjestystä ja kansallista
itse-kuria, kutsutaan vallattomuudeksi, ja sen nojaan ei mitään
valtiollista olemusta käy perustaminen. Anglosaksilaisen luonteen
pää-vikoja näkyy olleen heidän taipumattomuutensa säännölliseen
valtio-kuriin ja siitä seuraava valtiollinen velttous, joka
matkaan-saatti heidän valtakuntansa perikadon. Sitä vastoin
Normandialainen valta järjestyi ankarimman sotakurin malliin, ja siinä
kohden feodalismin siteet muodostuivat Englannissa paljoa lujemmiksi
kuin muualla Euroopassa. Ranskassa esm. katsottiin luonnolliseksi
asiaksi, että paroonien ala-vassallit seurasivat omaa esivaltiastaan,
jos tämä oli joutunut sotaan kuningasta vastaan, ja erikois-sodat
paroonien kesken olivat jokapäiväistä tavallisuutta. Mutta Englannissa
joka mies oli edellä kaiken sidottuna alamaisuuteen kuningasta ja
kruunua kohtaan, ja Wilhelmi Valloittaja otti ala-vassalleiltakin
uskollisuuden-valan. Ylipäänsä Normandialainen kuningas-valta
Englannista heti alusta sai sotakomennon-kaltaisen ankaruuden, joka
melkein yhtä tylysti koski Normandialaista ylimyskuntaa kuin voitettua
väestöä. Mutta kumpaisellekkin se oli hyvä koulutus yhteiskunnallisen
hengen herättämiseksi. Myöskin Englannin umpinainen saari-asema
vaikutti, ett'ei paroonit voineet etsiä etujensa keskustaa ulkopuolelta
oman valtakunnan piiriä, ja varsinkin sitten kun Normandia oli
kadotettu v. 1204, täytyi heidän yhä enemmin kodistua siihen maahan,
johon ensin olivat muukalaisina tulleet. Näin syntyi lujan
valtio-järjestyksen kautta yhteisiä etuja, jotka liittivät nuo
viholliset väestöt toisiinsa; näinpä myöskin ensimäiset ponnistukset
valtiollisen vapauden saavuttamiseksi saivat alkunsa.
Saatan kenties edellyttää, että jo tavallisista oppikirjoista tiedätte
ne syyt ja seikat, jotka vaativat Englannin ylimyksiä asettamaan
jonkinlaista rajaa kuninkaallisen vallan väärinkäytöksille. Mutta
hätäinen silmäys tuon kuuluisan _Magna Charta_ asetuksen pykäleisin
antaa meille selvän käsityksen siitä tirannillisesta hallituksesta, jota
Normandialaiset kuninkaat Englannissa siihen saakka olivat
harjoittaneet; täytyy ainoastaan lisäksi muistuttaa, että tämä
mielivaltainen hallitus-meno ei ollut vasta Juhana Maattoman aikana
alkanut, vaan jo ensi aioista saakka perustui kuninkaallisen
läänitys-esivaltiuuden nojaan. Useat Magna Chartan säännökset
tarkoittavatkin kuninkaallisen läänitysherruuden supistamista kohtuuden
ja siivouden rajoihin. Nuo lukemattomat rahan-kiskomis-muodot, joilla
kuninkaat olivat tottunut vassallejansa veroittamaan, milloin apujen tai
vielä useammin sakkojen nimellä, milloin holhoja- ja naittaja-oikeuden
varjolla, koetettiin nyt saada tarkalle la'in-pohjalle sovitetuiksi;
itse la'inkäytöstä läänitys-asioissa pyydettiin suojella kuninkaallisten
tuomio-istuinten mielivaltaa vastaan. Niinpä esm. nyt säädettiin:
"Kreivit ja paroonit ovat ainoastaan vertaistensa tuomiolla
sakoitettavat eikä korkeammalle kuin rikoksensa määrän mukaan". "Ei
mitään kilpiveroa tai apumaksua saa päälle-panna, ellei yleisessä
vassalli-kokouksessa ole päätetty, ja silloinkin on ainoastaan
kohtuullinen apu säädettävä". Ala-ikäisen vassallin holhojana kuningas
ei saa muka läänitys-alaa häviölle panna; läänitys-perilliset ovat
naitettavat säätynsä mukaan, eikä kuninkaan mielivallalla; leski ei ole
pakoitettava naimiseen, j.n.e. Nämä pykäleet koskivat nimen-omaan
paroonien omaa turvallisuutta; mutta Magna Chartan aikana Englannin
ylimyskunta jo oli huomannut, että kansalais-vapauden suojelemiseksi
tarvittiin kaikkien kansan-luokkain yhteinen harrastus, ja senpä tähden
säädettiin sama la'in-turva, ei ainoastaan ala-vassalleille, vaan
myöskin kaikille vapaille miehille valtakunnassa. Magna Chartan 42 §
kuuluu:[45] "Vapaata ihmistä ei saa kiinni ottaa eli vankeuteen
panna tai omaisuudesta pois tuomita tai henkipatoksi tehdä tai
maanpakolaisuuteen ajaa, ei kuninkaan eikä hänen käskyläistensä kautta,
ellei se tapahdu vertaisten la'illisella tuomiolla eli maan la'in
mukaan". Seuraavassa pykäleessä kuningas pannaan vakuuttamaan "ei
kellenkään myyvänsä, eikä keltään kieltävänsä tai viivyttävänsä oikeutta
ja la'in-käytöstä". Nämä määräykset eivät tosiaan näytä sisältävän aivan
ylöllistä mittaa kansalais-vapautta, ja sittenkin aikoja kului,
ennenkuin niitä tarkasti noudatettiin. Mutta Magna Charta tuli olemaan
se periaatteellinen kulmakivi, jonka nojassa Englannin kansa yhä
edelleen kehitti yhteiskunnalliset laitoksensa.
Lähin askele tällä uralla oli Parlamentin synty, joka tavallisesti
luetaan Simon de Montfort'in kapinasta Henrik III:nnen aikana, mutta
kenties paremmalla syyllä on asetettava Edvard I:n hallituskauteen.
Nimensä puolesta se tietysti on paljoa vanhempi, koska sana
"parlamentum" (keskustelu) oikeastaan merkitsi kruunun-vassallien
kokousta esivaltiaansa, kuninkaan, luona. Nämä kokoukset
olivat laillansa jatkona Anglosaksilaisten Vitena-gemot'eihin
(viisasten-kokouksiin), mutta seurasivat muutoin ihan luonnollisesti
feodalisista tavoista, koska vassallien kumminkin täytyi joka
vuosi tulla esivaltiaan luoksi, palvelustansa suorittamaan,
ja silloin melkein oli välttämätöntä, että myöskin yleisistä
asioista neuvoteltiin. Henrik II:n aikana oli kuitenkin tullut
läänitys-velvollisuuden suorituksessa se muutos, että persoonallisen
palveluksen sijasta maksettiin vuotinen kilpi-vero (scutagium), ja
voimme arvata, että vassalli-kokoukset tästä aiasta olivat tulleet
vähemmin säännöllisiksi. Sen vuoksi Magna Charta koetti tarkemmin
järjestää niiden kokoontumista: ainoastaan näissä yhtymisissä oli muka
luvallinen päälle-panna kilpi-veroja ja apu-maksuja, ja kuninkaan piti
silloin kutsua arkkipispat, pispat, abbatit, kreivit ja suuremmat
paroonit kukin eri kutsumus-kirjeellä, mutta vähemmät pää-vassallit
yhteisellä kuulutuksella sheriffien kautta, ilmoittaen myöskin asian,
jota varten kokoon-kutsuttiin. Tällä tavoin hengellinen ja maallinen
ylimyskunta oli saanut itseveroitus-oikeutensa la'illisesti
vahvistetuksi, ja se Parlamentin osa, jota sitten on nimitetty
Yli-huoneeksi eli Lordien huoneeksi, oli jo pääasiallisesti valmiina.
Ali-huoneen synty on paljoa hämärämpi ja tarvitsee erinäistä selitystä.
Lähdemme siis nyt silmäilemään yhteiskunnan alisempia kerroksia
kreivikunnissa ja kaupungeissa, joista varsinainen maan edustus on
aikojen kuluessa muodostunut.
Olen jo edellisessä sanonut, että Anglosaksilainen kunnallis-laitos
kreivikunnissa ei hävinnyt valloituksen kautta. Kreivikunta-käräjissä,
joita nyt pidettiin joka kuukausi, toimitettiin sekä oikeuden-tutkinto
siviili- ja rikos-asioissa että myöskin päätökset kaikenlaisista
kreivikunnan yhteisistä asioista, niinkuin teiden ja siltain
rakentamisesta, sisällisestä järjestyksen-hoidosta y.m. Mutta
jäseninä tässä kunnallis-toimessa olivat kreivikunnan kaikki vapaat
maan-omistajat, niinkutsutut _Freeholder'it_. Mitä väkeä siis nämä
olivat? --
Nimi _Free-hold_ merkitsee ylipäänsä vapaata läänitys-tilaa, joko
välittömästi kruunun alaisena taikka jostakin kruunun-vassallista
riippuvana ala-läänityksenä; ja Freeholder'it olivat siis osittain
pää-vassalleja (Tenentes in capite), osittain ala-vassalleja.
Edellisestä luokasta täytyy kuitenkin eroittaa pois kruunun
suur-vassallit, valtakunnan ylimykset, jotka olivat liian
mahtavia ja ylpeitä ryhtyäkseen kunnallisiin askareisin. Vaan
ala-vassallien luokkaan saapi lukea, ei ainoastaan niitä, jotka
pitivät ritari-läänityksiä sotaisella velvollisuudella jonkun herran
alla, vaan myöskin semmoiset, jotka maksoivat esivaltiaallensa
määrättyä veroa viljassa tai rahassa, eivätkä siis oikeastaan kuuluneet
läänitys-aristokratiiaan. Ainoastaan lampuoti-tila (villenagium, josta
Keski-aian lopulla, kun omistus-oikeus niissäkin vakaantui, syntyi
niinkutsuttu "Copyhold") ei antanut asujaimellensa osallisuutta
kreivikunnan käräjissä. Freeholder-säädyssä oli niin-muodoin kolme eri
ainesta: 1:ksi Vähemmät kruunun pää-vassallit (barones minores); 2:ksi
Ala-vassallit, joiden tilat olivat läänitys-alaisuudessa jollekulle
pää-vassallille sotapalveluksen velvoituksella (tenure en chivalry); ja
3:ksi Verolliset perintö-talonpoiat, joiden tilat tosin olivat
läänitys-alaisuudessa, mutta ilman sotapalveluksetta (socagium liberum,
tenure en socage). Nämä kolme ihmis-lajia nyt alkavat yhteis-elämässä
vähitellen hämmentyä yhteen. Kun sotapalvelus jo hyvin aikaisin
vaihdettiin vuotiseen kilpi-veroon, ei ollut enää aivan silmiin-astuvaa
eroitusta ritari-läänitysten ja talonpoikais-tilain välillä. Äsken
mainittu kilpi-vero vaikutti senkin, että ritari-läänityksiä ruvettiin
halkaisemaan pienempiin osiin; miehen ja ratsun palvelusta oli, näet,
ollut mahdoton ositella, mutta kilpi-raha saatettiin jakaa vaikka
sadanneksiin. Tämä taipumus ritari-tiloja palstoittamaan oli niin
yleinen, että Magna Charta koetti erinäisellä pykäleellä sitä estää;
mutta asia ei ollut autettavissa, ja Edvard I:n hallitessa vihdoin
varsinaisella asetuksella annettiin siihen lupaa. Ja tämäkin seikka yhä
enemmin poisti alkuperäiset arvon ja varallisuuden eroitukset
kreivikuntien piirissä, niin että eri ihmis-lajit alkoivat
naimisten ja tointen kautta yhteiskunnallisesti hämmentyä. Kun
muistamme, että päävassallit alkuansa olivat pelkkiä Normandialaisia ja
alavassallitkin suurimmalta osalta valloittaja-kansaan kuuluivat, mutta
talonpoikais-tilain haltiat yksin-omaisesti olivat Anglosaksilaista
sukuperää, on helppo ymmärtää tämän yhteen-sulamisen kansallinen
merkitys. Voittajat ja voitetut tulevat tällä alalla yhdeksi kansaksi
sekä mielen että kielenkin puolesta. Englannin nykyinen kansallisuus
syntyy, ja Englannin kieli saapi alkunsa.
Mutta meidän oli erittäin tutkiminen, kuinka kreivikunta-olot
vaikuttivat Parlamentti-laitokseen. Katsokaamme. -- Olemme jo nähneet,
että kruunun vähemmätkin pää-vassallit olivat sekä oikeutetut että
velvoitetut saapumaan kuninkaan kutsumiin kokouksiin, vaikka kutsumus
heille annettiin ainoastaan yleisellä kuulutuksella sheriffien kautta.
Vähä-varaisempina miehinä he eivät kuitenkaan jaksaneet itse kukin
kohdaltansa saapuville tulla, vaan tavaksi tuli, että saivat
keskuudestaan valita kaksi edusmiestä kustakin kreivikunnasta. Nämä
edusmiehet tietysti valittiin kreivikunnan käräjissä, ja välttämätön
seuraus oli, että varsin pian kaikki Freeholder'it tulivat vaaliin
osallisiksi. Nuo tällä tavoin Parlamenttiin lähetetyt edusmiehet tosin
vastakin kantoivat nimen "kreivikunta-ritarit"; vaan heidän säätynsä jo
käsitti, ei ainoastaan pää-vassalleja ja ala-vassalleja, vaan myöskin
vapaat perintö-talonpoiat.
Näemme siis, kuinka Englannissa feodalisminkin perustuksella vapaita
valtiolaitoksia saattoi kehittyä, vaikka tunnustaa täytyy, että
Anglosaksilainen kunnallis-laitos siihen oli tärkeänä välikappaleena.
Merkillistä on, että kaupunkienkin edustus-oikeus Englannissa näkyy
rakentuneen feodali-periaatteisin. Lontoo hyvin varhain itsehensä
yhdisti pienen Middlesex'in kreivikunnan ja peri sen oikeudet. Muut
kaupungit olivat enimmältään kruunun epä-vapaita vero-alueita, jotka
ensi-aikoina tavallisesti annettiin arennille ahnaiden aatelismiesten
haltuun. Silloin kaupunkilaiset keksivät sen keinon, että itse ottivat
itsensä arennille ja sillä tavoin saivat oikeuden itse järjestää
veroituksensa. Tämä niinkutsuttu "kaupungin vuokraus" eli
"läänitys-vuokraus" (firma burgi, fee-farm) oli heille itse-hallinnon
alku. Lisäksi ostivat itsellensä muutkin kunnallis-oikeudet, mitä
kreivikunnilla ennestään oli, ja saivat kuninkaalta erinäisen
vapaus-kirjan (charta incorporationis), jonka voimasta kaupunkikunta
kokonaisuudessaan käsitettiin joksikin kruunun pää-vassalliksi. Mutta
semmoisena tietysti kaupunki oli oikeutettu Parlamenttiinkin tulemaan,
s.o. lähettämään sinne edusmiestä.[46] Havaitsemme tästä,
että porvaritkin osasivat eduksensa käyttää Normandialaista
feodali-laitosta. Englannin kansan historiassa onkin se omituisuus,
että orjuuden kahleita ei ole muserrettu, vaan niitä on taottu ja
taivutettu, kunnes niistä on syntynyt yhteiskunnallisen järjestyksen ja
kansalais-vapauden hyödyllisiä kehitys-muotoja. Siinä on todellakin
loistava esimerkki kansallis-hengen voimasta ulkonaisten olojen
muodostamisessa.
Näistä aineksista, joiden syntyä edellisessä olen koettanut lyhyimmiten
selittää, on Englannin vapaa edustus-laitos saanut alkunsa:
hengellisistä ja maallisista ylimyksistä muodostui ylihuone,
kreivikunta-ritareista ja kaupunkien edusmiehistä ali-huone.
Parlamentin varsinainen voima tuli alusta saakka olemaan siinä, että se
piti valtakunnan kukkaroa hallussaan eli toisin sanoin, että se oli
oikeutettu myöntämään tai kieltämään jokaista lisä-veroa. Kuinka
Englannin ylpeät paronit (v. 1297) pakoittivat tuota jäntevää Edvard
I:stä vahvistamaan tätä Parlamentin itseveroitus-oikeutta, tiedätte
epäilemättä historiallisista kertomuksista. Mutta huomiota ansaitsee
itse vahvistus-kirjan sanat: "Ei mitään apumaksua tai veroa saa päälle
panna eli nostaa, elleivät ole yhteistä suostumustansa antaneet
arkkipispat, pispat, kreivit j.n.e. sekä muut vapaat miehet
valtakunnassamme". Tämä suostumisen yhteisyys oli sen vuosi
tärkeä, että se liitti Parlamentin eri ainekset yhdeksi ainoaksi
valtio-mahdiksi. Laki ei enää tietänyt eri sääty-eduista ja eri
kansallisuuksista, vaan Englanti oli yhtenä kansakuntana
Parlamentissaan edustettu.
Paljon olisi vielä lisättävää Keski-aikaisen Englannin seuraavista
vaiheista: -- kuinka kansallis-tuntu varttui Edvard III:nnen
Ranskalaisen sodan kautta, kuinka Englannin kieli alkoi muodostua
kirjallisuudessa, tunkien Ranskan kielen pois sijalta, kuinka
Parlamentin vaikutus-voima vähitellen karttui olletikkin Lordien
rohkean itsenäisyys-tunnon kautta, ja kuinka vihdoin Ruusujen sota
heikonsi ylimyskunnan voimaa ja sen vuoksi myöskin joksi-kuksi aiaksi
koko parlamentin merkitystä. Mutta nämä tapaukset eivät enää ole
tutkimuksellemme yhtä tärkeät kuin tuo suuri kansallinen ja
yhteiskunnallinen muodostus, jonka luonnetta olen koettanut edellisessä
selittää. Englannin yleis-inhimillinen merkitys on pää-asiallisesti
ollut sen vapaissa valtio-laitoksissa, ja näiden syntyä meidän piti
tällä kertaa etupäässä tarkastella.


Kolmas-kolmatta Luento.
Kansalliset historiat: Saksa, itäiset kansat.

Mitä se on, joka kansojen kohtalot on niin erin-kaltaisiksi
muodostanut? -- Lähin vastaus kuuluu, että se on kunkin kansan oma
luonne sekä ne ulkonaiset asianhaarat, joiden vaikutuksen alla tämä
luonne on kehittynyt. Nämä asianhaarat taas ovat monenlaista laatua,
ei ainoastaan ilma-ala ja maatieteellinen asento, vaan myöskin
valtiolliset suhteet ja kansan koko entisyys. Kaikki nämä seikat
tietysti määräävät kansallisen luonteen ja vaikuttavat niin-muodoin
kansan tekoihin ja sen tulevaisuuteen. Mutta erehdystä kuitenkin olisi,
jos päättäisimme kansojen historian kehittyvän muuttumattomien
luonnon-lakien mukaan, ehdottomaan suuntaan, välttämättömän täytymyksen
nojassa. Kansojen niinkuin yksityistenkin elämässä on täytymyksen
ohessa aina suuri määrä ehdon valtaa eli teon vapautta. Kunakin hetkenä
on teko ehdon asia, jos kohta olevaisten olojen vaikutuksen alaisena,
-- ja näitä ulkonaisia vaikutuksia, jopa omaa luonnettansakin kansa
voipi itse teossa muodostaa, vieläpä vastustaa ja voittaa. Sillä tehty
teko ei ole mikään ollut ja mennyt asia, vaan kerta tehtynä se muuttuu
teko-asiaksi, "faktum'iksi", joka painaa jälkensä kansan luonteesen ja
niin-muodoin itsekin vaikuttaa määrääväisenä seuraaviin tekoihin ja
kansan tulevaisuuteen. Kansan historia esittää näiden tekojen jaksoa,
mitenkä ne ovat toisistansa seuranneet, mutta se esittää samassa kansan
luonnetta, joka osittain on teoista saanut muotonsa, osittain on
tekoihin alituisesti vaikuttanut.
Olen edellisissä luennoissa koettanut kuvata kolmen Eurooppalaisen
pääkansan luonnetta niiden keskiaikaisissa teoissa, ja olen jo, niin
paljon kuin näiden luentojen ahtaat rajat sen sallivat, viitannut
niihin vastakohtiin, joita nämä kansalliset historiat tarjoovat.
Italiassa olemme nähneet kansakunnan, joka sairastaa vanhuuttansa,
eikä vielä vuosisatoihin löydä kansallista aatetta, josta se voisi
uudesta-syntyä ja nuortua. Ranskassa taas tämä kansallinen uudistus
on johtavana aatteena; hajonneiden kappaleiden kokoominen on
kansallishengen melkein ainoana silmämääränä, jonka tähden
yhteiskunnallinen ja valtiollinen vapaus aina jääpi syrjemmäksi. Sitä
vastoin Englannissa juuri kansalaisvapauden perustaminen on tuo suuri
historiallinen teko, joka Englannin kansakunnasta on luonut
Eurooppalaisen pääkansan. Mutta näiden vastakohtien johdosta tahdon
erittäin huomauttaa, että niin Englannin kuin Ranskankin historiassa
kansan oma ehdon-valta on vaikuttanut vastoin ulko-olojen luonnollista
taipumusta, muodostaen niitä toiseen suuntaan, kuin mihin kansallisen
historian alku on viitannut. Historia ei tunne tirannillisempaa
hallitus-valtaa, kuin minkä Normandialaiset kuninkaat Englannissa
harjoittivat, eikä katkerampaa vihaa kuin niiden kahden kansallisuuden,
jotka valloitus oli pannut yhdessä asumaan. Kuitenkin kansan
historiallinen toiminta on näistä epä-vapauden juurista kasvattanut
kansalais-vapauden jaloimmat hedelmät, taivuttaen feodalisminkin
kankeita kaavoja tämän tarkoituksen mukaisiksi välikappaleiksi. Eroitus
Ranskan suhteen astuu helposti silmiin; se huomataan jo Parlamentin
nimestä, joka Englannissa tuli merkitsemään kansan edustus-laitosta,
mutta Ranskassa ei milloinkaan ylennyt feodalisen oikeus-laitoksen
virasta. Vaan Ranskankin kansakunta on yhtä jäntevästi, vaikka
toiseen suuntaan, taivuttanut vastahakoiset ulko-olot kansallisen
tarkoituksensa mukaan. Ranskan historian alku Hugo Capet'in aikana ei
lupaa mitään muuta kuin täydellistä hajoomista eri valtioihin, jopa eri
kansallisuuksiinkin. Vaan kansa parantaa tämän haitan vuosisatojen
työllä, ja tämän työn ohessa varttuu Ranskan kansakunnan vaikutus
maailman yleiseen kultuuriin. Mielestäni nämäkin esimerkit puolestansa
todistavat, että kansallis-henget eivät ole pelkkien luonnon-voimain
alaisina.
Suorana vastakohtana Ranskan kansan vaiheille on Saksan historia,
jonka yleisiä piirteitä nyt lähdemme tarkastamaan. Olen jo ennen
muistuttanut, että Saksan valtakunta oli Kaarlo Suuren luoma; hänpä
kaikkien ensin oli yhdistänyt kaikki Germanilaiset heimokunnat yhteisen
valtikan alle ja hänen mahtava haamunsa oli heihin istuttanut
käsityksen yhteisestä kansallisuudesta. Kun Kaarlo Suuren
maailman-monarkiia hajoo ja Itä-Frankkien valtakunta irtauntuu
erillensä, näyttää valtio-yhteys tässä Saksan kansakunnassa olevan
paljoa lujemmin perustettuna kuin Ranskassa tai Italiassa. Niinpä esm.
kruunun suur-vassallit Saksassa eivät saavuta perintö-oikeutta
virkoihinsa ja läänityksiinsä; itse kuninkuus tosin Karolingisen suvun
sammuttua on vaalin-alainen ja niin-muodoin hallitus-valtansa puolesta
rajoitettu; mutta kerta valittuna, Saksan kuningas harjoittaa
esivaltiuuden oikeutta täydellä voimalla, läänittää herttuakunnat
mielensä mukaan ja johdattaa vassallinsa tavan-takaa Alppien
toisellekkin puolen. Otto Suuren hallituskaudesta Barbarossaan saakka
kestää tämä Saksan kuninkuuden loiston aika. Kaarlo Suuren
keisarillinen arvo on silloin tullut Saksan kansakunnalle, jonka
arvonimi nyt on "Pyhä Roman-valta Saksalaista kansakuntaa";
keisarillinen kruunaus tosin tapahtuu Romassa, mutta vasta sitten kuin
Saksan ruhtinaat kotosellaan ovat miehen valinneet. Keisarinsa kautta
Saksa on saavuttanut esivaltiuuden koko läntisessä kristikunnassa.
Lombardian rautakruunu seuraa keisarillista virkaa ikäänkuin
kaupan-päällisiksi. Burgundian kuningaskunta näyttää noudattavan
kappaleiden luonnollista vetovoimaa, kun se v. 1032 yhdistyy Saksan
suureen valtio-kokoon. Kaikki muutkin pienet valtakunnat Saksan
rajoilla, Tanska pohjasessa, Puola ja Unkari idässä, ainoastaan
vaivaloisesti pelastavat itsenäisyytensä, ja Böhmin kuningaskunta
lopulta muuttuukin Saksan valtion osaksi, saaden siinä erinäisen
arvosijansa vaaliruhtinakunnan muodossa. Näin on Saksa kolmatta
vuosisataa kristikunnan mahtavimpana valtana, joka näyttää pitävän
historian ohjat hallussansa.
Mutta Hohenstaufien kukistumisen perästä Saksan valtakunnan ulkonainen
ja sisällinen asema melkoisesti muuttuu. Keisarillinen nimi tosin
pysyy, mutta kaikki valta Italiassa on menetetty ja Burgundian
maakunnat lohkeavat yksitellen, melkein huomaamatta. Itse Saksassa
vassallikunnat ja kaupungit alkavat elää omaa itsenäistä elämäänsä, ja
keisarille ei jää muuta todellista valtaa, kuin mitä omat perintömaat
hänelle tuottavat. Habsburg'in suvun hyvä onni on siinä, että se heti
alusta hankkii itsellensä Itävallan perintömaat, sekä joukon muitakin
aloja; tällä tavoin keisarin-arvo viimein tulee melkein perittäväksi
tässä suvussa. Mutta myöskin läänitys-alat ovat vähitellen tulleet
perittäviksi, ja entinen valtio-yhteys muuttuu vihdoin joksi-kuksi
diplomatilliseksi keskuudeksi itsenäisten valtioin välillä, jossa
keisari on ainoastaan esimiehenä niinkuin "grafio" Germanilaisissa
käräjissä ennen muinoin, -- puheenjohtajana keskusteluissa ja päätöksen
lausujana, jos nimittäin mitään päätöstä saadaan toimeen. Ylipäänsä ei
kukaan enää tiedä, mikä on Saksanmaata, mikä ei. Jäseniä irtauntuu,
ilman että ruumis siitä mitään tietää. Provence, Dauphiné, Lyon
joutuvat Ranskan haltuun. Sveitsiläiset erkanevat, vaikka ovat
Saksalaista kansallisuutta. Sama on laita Alankomaiden. Kun Kaarlo
Rohkea koettaa perustaa uuden Burgundialaisen valtakunnan enimmästi
Saksalaisista maista, se ei ole Saksa, joka vastusta tekee, vaan
Ranska, joka ei voi sallia Bourgogne'n herttuakunnan paisuvan
Eurooppalaiseksi suur-vallaksi. Keski-aian lopulla Saksa ei enää ole
valtio, ei edes oikea liittokunta, vaan ainoastaan joku yleisen
katholis-kunnan ahtaampi piiri, jota maailman yleis-hallitsija,
keisari, muka lähimmällä huolellansa hoitaa ja kaitsee.
Tätä hajoittamis-työtä ovat sitten Uuden-aian tapaukset jatkaneet,
siihen saakka kunnes vihdoin tällä vuosisadalla kansallinen
yhteis-valtio on aatteena ja tekona uudesta virinnyt. Nyt kun Saksan
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Johtavat aatteet ihmiskunnan historiassa - 16
  • Parts
  • Johtavat aatteet ihmiskunnan historiassa - 01
    Total number of words is 3305
    Total number of unique words is 1781
    21.1 of words are in the 2000 most common words
    30.7 of words are in the 5000 most common words
    37.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Johtavat aatteet ihmiskunnan historiassa - 02
    Total number of words is 3289
    Total number of unique words is 1892
    20.1 of words are in the 2000 most common words
    28.8 of words are in the 5000 most common words
    34.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Johtavat aatteet ihmiskunnan historiassa - 03
    Total number of words is 3225
    Total number of unique words is 1875
    19.9 of words are in the 2000 most common words
    29.1 of words are in the 5000 most common words
    33.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Johtavat aatteet ihmiskunnan historiassa - 04
    Total number of words is 3288
    Total number of unique words is 1880
    18.0 of words are in the 2000 most common words
    25.9 of words are in the 5000 most common words
    31.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Johtavat aatteet ihmiskunnan historiassa - 05
    Total number of words is 3229
    Total number of unique words is 1936
    19.7 of words are in the 2000 most common words
    28.1 of words are in the 5000 most common words
    33.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Johtavat aatteet ihmiskunnan historiassa - 06
    Total number of words is 3241
    Total number of unique words is 1822
    20.4 of words are in the 2000 most common words
    28.3 of words are in the 5000 most common words
    33.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Johtavat aatteet ihmiskunnan historiassa - 07
    Total number of words is 3242
    Total number of unique words is 1847
    18.7 of words are in the 2000 most common words
    27.1 of words are in the 5000 most common words
    32.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Johtavat aatteet ihmiskunnan historiassa - 08
    Total number of words is 3174
    Total number of unique words is 1880
    20.1 of words are in the 2000 most common words
    29.0 of words are in the 5000 most common words
    33.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Johtavat aatteet ihmiskunnan historiassa - 09
    Total number of words is 3223
    Total number of unique words is 1890
    19.6 of words are in the 2000 most common words
    28.5 of words are in the 5000 most common words
    33.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Johtavat aatteet ihmiskunnan historiassa - 10
    Total number of words is 3298
    Total number of unique words is 1804
    21.0 of words are in the 2000 most common words
    30.7 of words are in the 5000 most common words
    35.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Johtavat aatteet ihmiskunnan historiassa - 11
    Total number of words is 3200
    Total number of unique words is 1841
    19.3 of words are in the 2000 most common words
    28.7 of words are in the 5000 most common words
    34.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Johtavat aatteet ihmiskunnan historiassa - 12
    Total number of words is 3251
    Total number of unique words is 1827
    20.8 of words are in the 2000 most common words
    30.1 of words are in the 5000 most common words
    36.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Johtavat aatteet ihmiskunnan historiassa - 13
    Total number of words is 3293
    Total number of unique words is 1902
    20.5 of words are in the 2000 most common words
    29.7 of words are in the 5000 most common words
    35.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Johtavat aatteet ihmiskunnan historiassa - 14
    Total number of words is 3187
    Total number of unique words is 1817
    19.9 of words are in the 2000 most common words
    29.6 of words are in the 5000 most common words
    34.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Johtavat aatteet ihmiskunnan historiassa - 15
    Total number of words is 3168
    Total number of unique words is 1836
    20.2 of words are in the 2000 most common words
    28.6 of words are in the 5000 most common words
    32.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Johtavat aatteet ihmiskunnan historiassa - 16
    Total number of words is 3220
    Total number of unique words is 1870
    19.4 of words are in the 2000 most common words
    29.5 of words are in the 5000 most common words
    34.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Johtavat aatteet ihmiskunnan historiassa - 17
    Total number of words is 3200
    Total number of unique words is 1812
    19.5 of words are in the 2000 most common words
    28.7 of words are in the 5000 most common words
    34.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Johtavat aatteet ihmiskunnan historiassa - 18
    Total number of words is 3206
    Total number of unique words is 1725
    20.0 of words are in the 2000 most common words
    29.9 of words are in the 5000 most common words
    35.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Johtavat aatteet ihmiskunnan historiassa - 19
    Total number of words is 3233
    Total number of unique words is 1871
    19.8 of words are in the 2000 most common words
    29.9 of words are in the 5000 most common words
    35.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Johtavat aatteet ihmiskunnan historiassa - 20
    Total number of words is 3201
    Total number of unique words is 1728
    20.5 of words are in the 2000 most common words
    28.8 of words are in the 5000 most common words
    34.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Johtavat aatteet ihmiskunnan historiassa - 21
    Total number of words is 3014
    Total number of unique words is 1670
    20.3 of words are in the 2000 most common words
    29.2 of words are in the 5000 most common words
    34.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.