Johtavat aatteet ihmiskunnan historiassa - 12

Total number of words is 3251
Total number of unique words is 1827
20.8 of words are in the 2000 most common words
30.1 of words are in the 5000 most common words
36.0 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
maiden kansalliset historiat ja niiden merkitys yleiselle kehitykselle.
Tämä viime-mainittu kohta on senkin tähden viimeiseksi jätettävä, että
se oikeastaan jo johdattaa meidät Uuden aian kynnykselle. Niinkuin
vasta saamme nähdä, on Uuden aian omituisuus Keski-aian suhteen siinä,
että yleis-ihmisyys, humaniteeti, ei enää tarvitse nimen-omaista
laitosta, joka sitä edustaisi samalla tavoin kuin maailman-vallat
Vanhaan aikaan ja kirkollinen monarkiaa Keski-aikana; vaan se ilmestyy
sinänsä itse kansakuntien toimissa ja yhteisissä harrastuksissa.
Samassa määrässä siis kuin Paavikunta heikkonee ja kansallinen elämä
Euroopan etevimmissä valtakunnissa vahvistuu, siinä määrässä myöskin
Keski-aika tekee loppua ja Uusi aika on tulossa. Ymmärrämme tästäkin,
että näiden suurten aian-jakojen todelliset rajat eivät voi olla aivan
jyrkkiä. Niihin sopii, mitä jo ennen olen sanonut aikakausien rajoista
ylipäänsä johtavien aatteiden historiassa.
Olemme nyt kuluttaneet kokonaisen luento-tunnin paljaasen
järjestämis-työhön. Mutta vastaisen tutkimuksemme menestykselle on
järjestys ensimäisenä ehtona, enkä luule siis aikamme hukkaan menneen,
vaikka olemme Ristiretki-aikakauden edellä hetkeksi pysähtyneet,
luodaksemme yleis-silmäyksen pidempäänkin aian-mittaan eteen käsin.


Kahdeksas-toista Luento.
Ristiretkistä.

Arvattavasti ei kukaan minulta odota varsinaista kertomusta
Ristiretkien suuresta näytelmästä. Jo ensimäinen Ristiretki yksistään
on aine semmoinen, että se tuskin mahtuisi yhden luennon rajoihin, ja
Ristiretkien syyt ja seuraukset saattavat olla niin moninaisia, että
niiden tutkimisessa on isoja kirjoja sepitetty. Näin ollessa, minun
täytyy tunnustaa, että olen paljon epäillyt, mitä kohtia Ristiretkien
ilmiöstä minun pitäisi nimen-omaan esille tuoda. Syiden ja seurausten
suhteen on hyvin tavallista, että käsitetään koko edellinen kehitys
syiksi ja samalla tavoin kaikki, mikä itse teossa seuraa, Ristiretkien
seurauksiksi. Mutta näin laveasta käsitys-tavasta on se haitta, että
tapausten aatteellinen johto kokonaan haihtuu ilmiöiden moninaisuuteen,
eli, kuten on tapa sanoa, metsä ei nä'y puiden tähden. Täytyy siis
eroittaa pois semmoiset syyt ja semmoiset seuraukset, jotka eivät
välttämättömästi asiaan kuulu, saadaksemme selvää käsitystä siitä, mitä
dramassa kutsutaan toiminnan varsinaiseksi juoneksi. Tahdon selittää
ajatukseni siinä kohden parilla esimerkillä.
Epäilemätöntä on, että feodalismin muodostus länsimailla on niitä
seikkoja, jotka ovat paljon vaikuttaneet Ristiretkien luonteesen.
Länsimaiden yhteiskunta oli, näet, vihdoin asettunut vakinaiseen
muotoon ja sen varttunut elämän-voima tunsi tarvetta vaikuttaaksensa
ulospäin. Silmin-nähtävää onkin, että pää-asiallisesti tuo nuori,
seikkoja etsivä feodali-maailma tässä Ristiretki-liikkeessä astuu
esiin; nuo irtaimet laumat, joita Pietari Erakko tai Valter Tyhjä
johdattivat, eivät olisi mitään maailman-tapausta toimeen-saaneet,
ellei suuret läänitysherrat vassalleinensa, eräs Gotfrid Bouillon'in
herra, eräs Balduin tai Raimund, olisi liikkeelle lähteneet. Kun
Pyhä-maa on valloitettu, järjestetään tässä kaukaisessa idässä uusi
yhteiskunta, jossa feodalismin periaatteet puhtaudessaan toteutetaan,
ja näiden periaatteiden mukaan myöskin ensimäinen feodalinen lakikirja
tässä Jerusalemin kuningaskunnassa muodostuu. Tämä kaikki todistaa
kyllä selvästi, että feodalismin osallisuus Ristiretkissä ei suinkaan
ole vähäinen ollut. Mutta emme kuitenkaan saa siihen määrään asti
liioitella feodalismin merkitystä siinä kohden, että siitä etsisimme
varsinaisen syyn tähän suureen liikkeesen. Muistamista on, että
Ristiretkien oikea aate oli hengellinen aate, ja läänitys-maailma oli
ainoastaan se käsillä-oleva aineellinen välikappale, jota tämä aate
käytti palvelukseensa. Mahdollista kyllä on, että feodalinen maailma
kaikessakin tapauksessa olisi käyttänyt nuorta voimaansa johonkin
suuremmoiseen yritykseen valloituksen uralla, ja aian tapahtumat
antavatkin meidän aavistaa, että sen taipumukset siihen suuntaan
kävivät. Niinpä oli vasta muutamia vuosikymmeniä ennen Ristiretkien
alkua feodalinen tulva upottanut laineisinsa Anglosaksien valtakunnan
Englannissa ja siellä perustanut uuden, läänitys-laitoksen mukaan
järjestetyn valtion. Samanlaista valloitusta melkein samaan aikaan
tehtiin Etelä-Italiassa ja Sikeliassa, jotka temmattiin Kreikkalaisten
ja Saracenien käsistä ja liitettiin feodaliseen länsi-maailmaan.
Vihdoin itse Ristiretkien aikakaudella tuo niin-kutsuttu Neljäs
ristiretki, jonka kautta Konstantinopoli valloitetaan ja Latinalainen
keisarikunta saapi alkunsa, on pelkkä feodalinen yritys, jolta aian
hengellinen aate, oikea ristiretki-aate, jo on kadoksissa. Voimme
niin-muodoin pitää jokseenkin luultavana, että jos ei aian
uskonnollinen henki olisikkaan johtanut länsimaiden kansoja Pyhän-maan
valloitukseen, nämä kansat kuitenkin tähän aikaan olisivat levittäneet
vaikutustansa kyllä kaukaisille aloille. Mutta aivan varma on, että se
nimen-omainen suunta, jonka tämä vaikutus sai Ristiretkissä, ei ollut
feodalismista, vaan aian hengellisestä harrastuksesta lähteneenä.
Ristiretki-yrityksen menestys epäilemättä suuressa määrässä riippui
siitä, että juuri siihen aikaan feodalinen soturi-sääty oli länsimailla
järjestynyt; mutta yhtä epäilemätöntä näyttää olevan, että ilmankin
tämä yritys olisi tavalla tai toisella alkuun tullut. Ristiretkien
ainoana syynä oli siis minun mielestäni se hengellinen herätys, joka,
kuten eräässä edellisessä luennossa olen osoittanut, Cluny'stä lähtien
oli uudesta synnyttänyt kirkolliset olot ja nyt alkoi mahtavasti
vaikuttaa maalliseenkin yhteiskuntaan.
Koska niin-muodoin Ristiretkien juuret ovat etsittävät kirkollisesta
yhteiskunnasta, eikä maallisesta, saattaisimme tulla siihen
käsitykseen, että kirkon nyt valmiiksi järjestynyt hallitus-muoto,
Paavikunta, on ollut vaikuttavimpana syynä tähän omituiseen puuhaan.
Vaan jos itse tapauksia likemmin tarkastelemme, täytyy heti huomata,
että paavillisen vallan osallisuus niissä on ollut jotenkin vähäinen.
Tietysti se johtava asema, minkä paavin-virka nyt oli saavuttanut, teki
välttämättömäksi, että kirkon ylipaimen asettui Ristiretki-asian
etupäähän. Vaan, kuten hyvin tiedämme, itse tuuma ei ollut Vatikanossa
syntynyt; päin-vastoin se mahtava aate-virta, jonka tunnus-sanana oli:
"Jumala sen tahtoo!" -- temmasi paavi Urbanon mukaansa Piacenzaan ja
Clermont'iin, missä hänen läsnä-olonsa tosin lisäsi innostusta ja
kohotti risti-lupauksen juhlallisuutta. Seuraavina aikoina paavillinen
valta hyvin ymmärsi käyttää tätä innostusta hyödyksensä; sillä se
suuri yhteis-etu, minkä länsimaiden kristikunta nyt oli saanut
valvottavakseen Palestinassa, oli myöskin hyvänä tukena paavillisen
yleis-monarkiian pyyteille kotosella. Mutta ei ainoata kertaa
tapahtunut, että "Pyhä isä" itse olisi pitänyt velvollisuutenaan ryhtyä
tämmöisen retken johtamiseen; toisin sanoin, kirkon kotoinen hallitus
katsottiin aina tärkeämmäksi kuin Kristuksen haudan valloitus ja
puolustus Palestinassa. Tämmöinen järkevyys tällä innostuksen
aikakaudella osoittaa kumminkin, että ristiretki-yritys ei ollut itse
Paavikunnan periaatteista lähtenyt. Toinen ristiretki todistaa vielä
selvemmin kuin Ensimäinen, että asia ei riippunutkaan paavillisen
vallan toimesta. Tapaus on sen puolesta merkillinen, että tällä kertaa
sekä kristikunnan maallinen päämies, Konrad III Saksassa, että
"kaikkein kristillisin majesteetti", Ranskan kuningas, ottivat ristin
ja lähtivät Pyhälle-maalle. Mutta kristikunnan hengellistä päämiestä ei
koko toimessa kuulunut eikä näkynyt; sillä satunnaiset häiriöt Roman
kaupungissa juuri sillä hetkellä heikonsivat paavien asemaa, ja
ristiretki-puuhan varsinaisena toimeen-panijana oli nyt Pyhä Bernhard
Bourgogne'ssa, Clunylaisten periaatteiden sen-aikuinen edusmies. Että
paavit muutoin virkansa puolesta alituisesti kehoittivat yhä uusiin
ristiretki-ponnistuksiin, ja että Ristiretkien aikakausi on sama kuin
paavillisen mahtavuuden aika, tämä kaikki ei te'e toista syyksi ja
toista seuraukseksi. Molemmat, sekä kirkollisen monarkiian valta
kotosella että läntisen kristikunnan valloitus-puuha itäisillä mailla,
olivat saman aian-hengen lapsia ja niiden voima sen vuoksi syntyy ja
kuolee tämän hengen kanssa.
Merkillistä on nähdä tämän aian-hengen vaiheita, niinkuin ne
Ristiretkissä ilmaantuvat. Ensimäisessä ristiretkessä tämä henki puhkee
yleiseen kansojen sotahuutoon: "Jumala sen tahtoo!" -- Inhimillistä
johtausta ja järjestystä tuskin katsotaan tarpeelliseksi; itse matka on
enemmin jonkun kansain-vaelluksen kuin sotaretken kaltainen. Mutta
ritarisuuden ihanimmat kukat puhkeavat tällä vaivaloisella, verellä
kastetulla tiellä. Retken varjopuolet -- ja niitä ei suinkaan puutu --
himmenevät kahden kirkkaan nimen valossa: Gotfrid ja Tankred. ovat
kristillisen ritarin ihanne-kuvat, joissa voima ja urous yhdistyivät
vilpittömyyteen ja uskonhartauteen. Tätä uskon-soturin ihannetta
koetetaan nimen-omaan toteuttaa hengellisten ritarikuntain muodossa,
liittämällä taistelu-velvollisuudet ja munkki-lupaukset yhteen. Näin
syntyvät Johanniittain ja Temppeli-herrain veljistöt, myöhemmin
myöskin Saksalaiset Maarian-ritarit ja nuo Viron historiasta tunnetut
Kalpa-veljet. Cluny'n hartauden-henki käypi koko tämän ilmiön läpitse;
tuon aikoinaan puuhatun "Jumalan rauhan" perästä on nyt todellakin
seurannut "Jumalan sota", taistelu uskon palveluksessa taivaallisten
aarteiden tähden. Vielä Toinenkin ristiretki osoittaa samaa puhtaasti
uskonnollista luonnetta; kuitenkin on siinä eroituksena, että maallinen
komento ja johto käsitetään välttämättömän tarpeelliseksi, ja kansojen
hallitsijat asettuvat vassalliensa ja alamaisten etupäähän. Kolmannessa
ristiretkessä on jo hengellinen innostus paljon vähentynyt. Pyhän-maan
puolustus on tullut länsimaiden ruhtinaille ja ritareille enemmin
kunnian kuin hartauden asiaksi. Fredrik Barbarossa arvaa tässäkin
kohden keisariuden kunnian korkealle ja lähtee ensimäiseksi liikkeelle;
Rikhard Leijonamieli taas on aian ritarillisen kunnian-tunnon edusmies,
ja Filippo Augusto häpee yksin jäädä kotia. Mutta uskonnollinen
innostus on paljon vähentynyt, ja itse ritarisuus ei enää yksistään
tarkoita voiman ja miehuuden pyhittämistä Jumalan kunniaksi, vaan alkaa
muuttua maalliseksi kunnia-laitokseksi, jossa miehuus ja hienot tavat
yhdistetään. Koska Jerusalem nyt on kadotettu ja kokemus osoittaa,
ett'ei enää voida sitä takaisin saada, alkaa ristiretki-into laimistua.
Niin-kutsuttu Neljäs ristiretki tuskin enää ansaitsee tätä nimeä.
Kuitenkin näin mahtava liekki ei kerrassaan sammu, vaan leimahtaa
tuon-tuostakin jälleen ilmi-tuleen; niinpä entisen aian hurskaus saapi
uuden edusmiehen Ludovik Pyhässä, monta muuta jaloa yksityis-henkilöä
mainitsematta. Vaan oikeastaan länsimaiden ritarisuus jo etsii
vaikutus-alaansa omista kotoisista oloista ja Ristiretkien aikakausi
kallistuu lopulle. Tällä välin muutamat muutkin, oikeastaan
valtiolliset yritykset ovat liittyneet ristiretki-aatteesen; sitä laatua
ovat esm. valloitus-sodat Slavilaisten ja Suomalaisten kansain alalla
sekä Albigensi-sodat Etelä-Ranskassa. Mutta näissäkin uskonnollinen
vaikutin yhä enemmin astuu syrjälle ja valtiolliset tarkoitukset
anastavat etusijan. Clunylainen henki on lakannut olemasta aian-henkenä
ja toisia aatteita on jo tapausten johdossa.
Tämä Clunylainen henki, tämä Ristiretkien harrastus, keskiaikaisen
ajatus-tavan sisällisin ydin -- kykenemmekö sitä enää meidän aikana
täydellisesti arvostelemaan? -- En tahdo sillä sanoa, että nykyinen
aika olisi liian aineellinen, voidaksensa uskonnollisille liikkeille
ylipäänsä arvoa antaa; mutta itse uskonnollinen katsanto-tapa meidän
aikana on niin toisenlainen kuin Keski-aian, että meidän on vaikea
tasapuolisesti tuomita hengellisyyden ilmestys-muotoja näin kaukaisella
aikakaudella. Tiedämme kaikki, että Keski-aian jumalisuudella oli
muutamia omituisuuksia, jotka me puhdistetun uskon valossa käsitämme
erhetyksiksi, mutta jotka kumminkin kokonaan perustuivat kansojen
sen-aikuiseen sivistyskantaan. Se kasvattaja-virka, minkä Kristin-usko
nyt monta vuosisataa oli harjoittanut Keski-aian raakojen kansakuntien
kesken, oli vähitellen muodostellut sen opinkaavojakin tämän
pedagogillisen tarpeen mukaan; pait sitä oli entisestä pakanuudesta
jäänyt kansojen mieleen joukko käsitteitä, jotka nyt ilmaantuivat
jalostuneina kristityssä puvussa. Niinpä esm. nuo lukuisat
jumalais-olennot, joilla kansojen kuvitus heidän pakanuutensa aikana
oli täyttänyt kaikki luonnon alat, olivat heittäneet sijansa eräälle
vielä lukuisammalle "taivaan valtakunnan herrasväelle", jonka
suojelusta ja esirukousta anottiin, ja jonka kuvia ja pyhiä jäännöksiä
taika-uskoisella kunnioituksella palveltiin. Myöntämistä on, että
Clunylaisen parannuspuuhan ohessa myöskin pyhäin-palvelus ja pyhäin
jäännösten kunnioitus karttui suunnattomin määrin, muuttuen
ikäänkuin uskonnon kansan-tajuiseksi osaksi. Ylipäänsä aikakauden
pyhyyden-käsitys oli muodostunut vasta-kohdaksi tapojen raakuudelle;
ulkonainen hurskaus, lihan kuolettaminen, ruumiin kiduttaminen ja
hartauden-harjoitus eli niin-kutsuttu askeesi oli tullut kristillisen
siveys-opin korkeimmaksi kaavaksi, ja "hyvät työt" saivat etusijan
autuuden-opissa. Näistä hyvistä töistä oli vaellus Kristuksen haudalle
ja aseellinen taistelu uskon puolesta etevimpiä, ja ristiretki-aate
ihan luonnollisesti näistä juurista yleni. Voimmepa tämän johdosta
sanoa, että Ristiretket olivat uskonnollisten harha-luulojen hedelmänä,
eivätkä siis siveelliseltä luonteeltansa ole korkealle arvattavat.
Mutta tämmöinen tuomio ei kuitenkaan olisi täysin kohtuullinen.
Keski-aian uskonnollinen kaava oli epäilemättä ollut pakoitettu paljon
muodostumaan sen-aikuisten kansojen raaempaan käsitykseen; mutta uskon
ydin ei ollut kokonaan turmeltunut ja noiden satunnaisten muotojen alla
eli paljon syvämielisyyttä, paljon totista kristillisyyttäkin. Itse
ristiretki-saarna ei asettanut tätäkään "pyhää työtä" autuuden
varsinaiseksi välikappaleeksi, vaan edellytti oikeastaan syntein
katumista ja mielen parannusta, jonka perästä kirkko saattoi hyvän työn
täyttäjälle luvata synnit anteeksi.[44] Emme siis saa kokonaan
halveksia sitä uskonnollista innostusta, joka Ristiretkissä puhkee
sotaisiin tekoihin, jos kohta nämä "hyvät työt" eivät vastaa meidän
käsitykseemme kristityn velvollisuuksista. Mutta jos sillensä jätämme
asian jumaluus-opillista puolta emmekä ota lukuun kuin Ristiretkien
vaikutusta kansojen siveelliseen henkeen, on luullakseni niille vielä
suurempi arvo annettava. Vai käyneekö kieltää, että ne sadat tuhannet
risti-vaeltajat, jotka uhrasivat omat itsekkäät etunsa, jopa
henkensäkin, aatteellisten harrastusten palveluksessa, ovat tällä
tavoin todellakin elämäänsä jalostuttaneet! -- ja käyneekö epäillä,
että se hengen-ylevyys, jonka tämä alttiiksi-antamus synnytti, on
vaikuttanut niinkuin virvoittavainen aamu-kaste länsimaiden kultuuriin!
-- Varma ainakin on, että Ristiretkien kautta heräsi uusi ajatusten
liike, vilkkaampi edistyksen vauhti sekä henkisellä että aineellisella
alalla. Länsi-Euroopan kansat olivat pait sitä nyt kerrassaan astuneet
ulos umpinaisuudestaan ja saaneet yhteisiä harrastettavia, jotka heidät
yhteen liitti yleisiä tarkoituksia varten. Tällä tavoin Ristiretket
synnyttivät yleisen Eurooppalaisen politiikin, joka Kristikunnan
kansoista muodosti yhteisen valtiollisen perhekunnan. Se oli samaa,
mitä kirkko jo oli tehnyt uskonnollisella alalla; mutta asia nyt
kehittyi kansain-väliseksi keskuudeksi politiikin kaikissa haaroissa.
Kenties saatatte vähän oudoksua, että minä tässä seikassa näen jotakin
siveellistä kehitystä; sillä olemme tottuneet ajattelemaan, että
politiikissa jokainen kansakunta ainoastaan valvoo omia etujansa muita
kansoja vastaan, toisin sanoin: että kansallis-itsekkäisyys on siinä
ainoana lakina, -- ja tätä tietysti ei sovi sanoa siveelliseksi
olo-kohdaksi. Mutta muistamista on, että yleisen politiikin aatteena on
sovittaa kansojen yksityis-edut yleisten tarkoitus-perien mukaan, ja
juuri tässä merkityksessä Eurooppalainen politiiki sai Ristiretkissä
alkunsa.
Kysymys Ristiretkien seurauksista on muutoin paljoa monihaaraisempi
kuin kysymys niiden syistä; sillä, vaikka ainoana varsinaisena syynä on
edellisen aian uskonnollinen liike, ja vaikka Ristiretkien oikea
luonne on hengellisten periaatteiden toteuttaminen suuremmoisessa
valtiollisessa yrityksessä, eivät seuraukset suinkaan ole
yksin-omaisesti hengellistä laatua. Päinvastoin näemme, että
ristiretki-innostuksen perästä tulee ensi aluksi uskonnollinen laimeus
ja kristillisen siveellisyyden rappeutuminen 13:nnen vuosisadan lopulla
ja 14:nnen alulla, kuten jo ennen olen huomauttanut. Olemme kuitenkin
äsken nähneet, että kansojen henkiset voimat ylipäänsä olivat
ristiretki-ponnistusten kautta varttuneet, ja tämä uusi elämän-voima
nyt alkaa vaikuttaa kaikkiin elämän aloihin. Niinpä Ristiretkien
vaikutukset leviävät tieteisin ja taiteisin, tapoihin ja kultuuriin,
kirkon oloihin ja maalliseen yhteiskuntaan, Kirkossa ja valtiossa tämä
uusi aatteiden liike ensin näyttää turmelevan entisten olojen
perustukset. Kirkon holhoja-virka ei enää ole niin tarpeellinen kuin
entisinä aikakausina, ja läänitys-laitoksen kankea kaava ei enää riitä
kansojen yhteiskunnallisiin tarpeisin. Senpä tähden sekä kirkollinen
että maallinen yhteiskunta alkaa höltyä rakennuksessaan, ja siihen ovat
Ristiretket välillisesti syynä. Mutta sama aatteiden liike, joka siinä
kohden vaikuttaa hajottavaisesti, ryhtyy myöskin työhön, luodaksensa
uusia aian-mukaisempia muotoja kirkolle ja yhteis-elämälle. Sekä
Uskon-puhdistus että Uuden aian valtio-tila jo itävät siinä
viljelysmaassa, jonka Keski-aian suuri Ristiretki-puuha on valmistanut.


Yhdeksäs-toista Luento.
Keski-aian Katholiskunta.

Keski-aian oloja arvostellessa, emme milloinkaan saa unohtaa, että koko
läntistä maailmaa siihen aikaan oikeastaan käsitettiin yhdeksi
valtakunnaksi, joka periaatteessa oli seisovinaan yhteisen hallituksen
alla. Kun Kaarlo Suuri joulujuhlana v. 800 Pyhän Pietarin kirkossa
Romassa vastaan-otti keisarillisen kruunun, hän lausui tämän viran
velvollisuudeksi suojella Kristuksen kirkkoa pakanain päällekarkauksia
vastaan ulkonaisesti ja sen ohessa sisällisesti sitä vahvistaa
oikean uskon yllä-pitämisellä. Vaan keisarin apuna tässä jalossa
maailman-hoidossa oli muka kirkon ylipaimen, Roman pispa; hänenpä
tehtävänsä, Kaarlon käsityksen mukaan, oli "rukouksillaan auttaa
siihen, että Kristitty kansa saapi Jumalan vihollisista voiton ja
Jesuksen nimi kaikessa maailmassa tulee ylistetyksi, vieläpä edellä
kaiken valvoa hyvää järjestystä kirkossa, itse noudattaa nuhteetonta
elämän-vaellusta ja kansoja pyhyyteen kehoittaa". Kuten näemme,
keisariuden etusija tässä hallitus-ohjelmassa oli aivan taattu, eikä
mitään eripuraisuutta hengellisen ja maallisen vallan välillä silloin
ajateltu mahdolliseksi. Seuraavina aikoina tosin Kaarlo Suuren
yleismonarkiia meni pirstoiksi, mutta keisarin-arvo kuitenkin
jatkettiin, ja kun se vihdoin jäi yksin-omaisesti kuulumaan Saksan
valtakuntaan, se kuitenkin yhä edelleen käsitettiin joksikin
yleis-herruudeksi koko läntisessä kristikunnassa. Tällä oikeudella
Saksan kuninkaat Otto Suuresta alkaen ottivat Italian haltuunsa;
myöhemmin myöskin Burgundian avoimeksi tullut kuningaskunta liitettiin
keisarien vallan alle, ja vaikka keisarien suoranainen hallitus ei
edemmäksi levinnyt, oli rajoituksen syynä ainoastaan yleis-monarkiian
käytöllinen mahdottomuus sekä kansallisuuksien vastahanka.
Semmoisissakin maissa, missä keisarin käsky oli ihan voimaton,
tunnustettiin periaatteessa tämä yleis-herruuden oikeus, vieläpä
niihinkin aikoihin, jolloin keisariuden arvo jo oli itse Saksan
valtakunnassa riutuneena. Niinpä esm. Ranskan ja Englannin valtiomiehet
eivät tosin mielellään tunnustaneet Saksan hallitsijain korkeampaa
arvon-asemaa, ja jokainen yritys keisarien puolelta sekaantumaan
Ranskan asioihin vastustettiin aseellisella voimalla. Mutta
semmoinenkin mies, kuin esm. Ranskan kuuluisa kansleri Suger 12:nnella
vuosisadalla, ei toki kieltänyt keisari-aatteen oikeutta. Vielä
14:nnellä vuosisadalla arveli Englantilainen Skolastikko Occam, että
Saksan keisari oli perinyt Romalais-keisarien rajattoman herruuden koko
maanpiirin yli, joka herruus muka oli suorastaan Jumalasta lähtenyt.
Asian laita oli, että Keski-aika ei ollut itsellensä omaa valtiollista
ihannetta luonut, vaan yhä koetti riippua kiinni muinaisen
Romalais-maailman käsitteistä. Tosin Roman keisarikunnan valtiollinen
kokonaisuus oli auttamattomasti hukkaan mennyt. Romalaisen
yleis-valtion sijaan oli vain saatu yleinen länsimainen kristikunta ja
Romalaisen humaniteeti-aatteen sijaan oli tullut Kristin-usko. Mutta
tuo näin kehittynyt kirkollinen yhteis-henki oli niin voimakas, että se
ikäänkuin peitti valtiollisen hajanaisuuden. Katholisen uskonsa
voimasta kaikki länsimaat olivat yhtenä kristi-kansana, jonka
valtiollisena päänä keisari oli. Ristiretket, joista jo olemme
puhuneet, olivat niin-sanoakseni tämän yleisvaltion ulko-politiiki, ja
sen periaatteen mukaan, minkä jo Kaarlo Suuri oli lausunut, oli
ristiretkien johtaminen keisarillisen viran etevimpiä velvollisuuksia.
Tuon mainitun yhteis-hengen kirkollinen laatu kuitenkin vaikutti, että
keisarin ja paavin keskinäinen suhta maailman hallitsemisessa
vähitellen tuli toisenlaiseksi, kuin Kaarlo Suuren aikana oli ajateltu.
Niinkuin jo eräässä edellisessä luennossa olen osoittanut, oli Henrik
III viimeinen keisari, joka täydessä määrässä harjoitti keisariuden
suojelus-herruutta paavillisen istuimen yli, asettaen kelvollisia
Saksalaisia miehiä Roman kirkon etupäähän. Italiassa kansallinen ja
uskonnollinen vastenmielisyys heräsi tätä muukalais-johtoa vastaan, ja
maailmassa yleisesti oli se käsitys tullut vallitsevaksi, että
hengellisen hallituksen piti olla itsenäisenä ja maallisesta
hallituksesta eroitettuna. Tälle perustukselle nyt Gregorio VII:nnen
aioista asti kirkollinen yleis-monarkiia rakennettiin. Kuinka
suuremmoinen, kuinka tarkasti järjestetty tämä kirkollinen valtakunta
oli, varsinkin jos se verrataan maallisen yhteiskunnan kirjavaan
sekasortoon! Lapinmaan rajoista Sikeliaan asti vallitsi sama sääntö, ei
ainoastaan kirkon opissa ja jumalanpalveluksen menoissa, vaan myöskin
seurakuntien hallinnossa ja ulkonaisissa suhteissa. Roma, maailman
vanha pääkaupunki, se paikka, jossa apostolit Pietari ja Paavali olivat
perustaneet länsimaiden emä-seurakunnan, oli itsestään tämän monarkiian
pääkaupunkina; muutoin maailma oli jaettuna metropoliittakuntiin eli
arkkipispan-alueisin, joista kukin käsitti useita suffragani-piirejä
eli tavallisia hiippakuntia. Tämän vakinaisen -- eli, kuten sanottiin
"saekularisen" s.o. maallisen -- kirkko-järjestelmän ohessa löytyi
toinen, vielä hengellisempi, nimittäin luostari-laitos, järjestettynä
eri säätykuntiin, jotka kukin erikseen olivat jakaneet vaikutus-alansa
provincioihin eli hallinto-piireihin. Mutta ylimmäinen johto lähti
Roman paavillisesta "Kuriasta", joka valvoi, että kirkon sääntöjä joka
paikassa noudatettiin. Tuo Romalais-oikeuden malliin kehitetty
Kanoninen oikeus määräsi tarkkuudella kaikkia kirkollisen hallinnon
suhteita: arkkipispat, pispat ja vakinainen papisto olivat tämä
hengellisen monarkiian virkamiehinä, munkkikunnat olivat sen armeijana,
ja "Pietarin-penningin" kautta kaikki kristityt maksoivat veronsa
maailman ylipaimenelle tuon yleisen hoidon kustannuksiin. Eikä
sovi suinkaan sanoa, että paavit laimeasti hoitivat tätä avaraa
hallitus-virkaansa. Kun näemme, millä hellyydellä ja tarkkuudella
valvoivat kaukaisimpienkin maiden asioita, pitäen kirkon ja uskonnon
etuja silmällä milloin Palestinassa, milloin Suomessa tai Virossa,
milloin Saksan, Ranskan tai Englannin valtio-suhteissa, täytyy meidän
ihmetellä sitä jäntevää järjestelmää, joka osasi pitää niin monta
hajanaista lankaa ko'ossa. Tavan-takaa paavilliset legatit kulkivat eri
maiden läpitse teroittamassa kirkon sääntöjen noudattamista ja
sovittelemassa missä selkkauksia oli syntynyt. Toiselta puolen myöskin
kirkon miehet kaikista maista varsin usein tulivat pyhissävaeltajina
tai seurakuntansa asioita varten "Romalaisen kurian kynnykselle".
Näillä tavoin alituinen vaihe-vaikutus ylläpidettiin pään ja jäsenten
välillä ja kokonaisuuden-tunto pysyi tuoreena ja tehokkaana.
Luonnollista oli, että tämä lujasti perustettu kirkollinen järjestys
pian joutuisi otteluihin maallisen vallan kanssa. Kussakin
valtakunnassa tämä riita sai alkunsa siitä, että kirkon miehet
olivat kerrassaan valtion alamaisia ja paavin käskyläisiä, ja että
kansalais-velvollisuudet eivät aina soveltuneet kirkon etujen kanssa.
Jo yksistään se seikka, että tahdottiin eroittaa kaikki kirkolliset
henkilöt maallisen tuomio-oikeuden alta, oli arveluttava poikkeus-kohta
kansojen yhteis-elämässä, mutta vielä haitallisemmaksi tuntui se suuri
maallinen vaikutus-voima, minkä kirkolliset ylimykset läänitystensä ja
tilustensa kautta olivat saavuttaneet. Kaikissa maissa olivat
arkkipispat, pispat ja abbatit liian mahtavia valtion jäseniä, että
kruunu olisi voinut luopua kaikesta oikeudesta näiden virkojen
asettamisen suhteen; jos taas asettamis-seikasta oli sovittu,
nämä hengelliset herrat kumminkin sekaantuivat valtiollisiin
puolue-taisteluihin ja saattoivat silloin joutua kinaan kuninkaallisen
vallan kanssa. Tällä tavoin ei ainoastaan kysymykset hengellisestä
tuomio-oikeudesta ja investiturasta, vaan myöskin lukemattomat
yksityis-rettelöt alinomaa häiritsivät kirkon ja valtion väliä eri
valtakunnissa. Samassa määrässä kuin yleisen kirkon aate vahvistui,
samassa määrässä myöskin paavillinen istuin tahtoi anastaa itsellensä
kaitsija-oikeutta valtakuntien sisällisissä asioissa ja riitauntui
niin-muodoin kuningasten kanssa joko suoranaisesti tai arkkipispainsa
kautta. Tämmöistä riitaa on jo 12:nnen vuosisadan keskipaikoilla
useissa kohden syttymäisillään. Kuka ei muista Tuomas Becket'in ja
Henrik II:n historiaa Englannissa. Aivan samaan aikaan Tanskan primas
arkkipispa Eskil oli riitauntunut kuninkaansa Valdemar Suuren kanssa ja
pakeni niinkuin Becket'kin paavin turviin. Mutta paavi itse oli tähän
aikaan maanpakolaisena samojen periaatteiden tähden; sillä myöskin
kristikunnan kaksi johtavaa valtaa, keisarius ja paavikunta, olivat
taas törmänneet yhteen, niinkuin Gregorio VII:nnen aikana edellisellä
vuosisadalla. Se mies, joka tällä kertaa astuu esiin kirkollisen
monarkiian edusmiehenä, on paavi Aleksanteri III, ja kysymyksenä ei
enää ole puolustaa kirkon itsenäisyyttä maallisten valtain suhteen,
vaan kerrassaan laskea maallinen valta kirkon yleis-herruuden alle.
Mutta keisari-aatteen edusmiehenä sattuu olemaan uhkein hallitsija,
minkä Saksan historia tuntee, tuo ankara Fredrik Barbarossa, joka ei
hetkeäkään epäile, että Saksalais-Romalainen keisari on Konstantino
Suuren la'illinen perillinen. Taistelu maailman-vallasta, jommoista
tuskin Hildebrand vielä oli aavistanutkaan, oli niin-muodoin syttynyt
Keski-aian suurten peri-aatteiden välillä.
Minun ei tarvitse kuin lyhyesti viitata tämän taistelun pääkohtiin.
Riidan alku on varsin merkillinen. V. 1157 Lokakuussa piti keisari
Fredrik loistavat herrainpäivät Besançon'issa Burgundiassa. Hän oli
pari kolme vuotta ennen tehnyt ensimäisen retkensä Italiaan, ottanut
Lombardian rautakruunun Paviassa ja keisarin-kruunun Romassa, sekä
Tortonon ja lpoleton hävityksellä osoittanut, että paljas nimi-herruus
ei häntä tydyttänyt. Nyt hän pakoitti Burgundian kuningaskunnan
vassallit alamaisuuteen, ja hänen aikomuksensa oli ensi tilassa jälleen
käydä Italiassa, keisariuden oikeuksia julistuttamassa tuon oppineiden
tutkimuksilla uudestaan vironneen Romalais-la'in mukaan. Silloin tuli
hänen eteensä paavi Hadrianon legati, kardinali Roland, haikealla
valituksella keisarikunnan huonosta poliisista. Oli, näet, äskettäin
tapahtunut, että edellä-mainittu Lund'in arkkipispa Eskil,
paluumatkalla Romasta, oli samassa Burgundian maassa tullut ryöstetyksi
ja pahoin pidellyksi; mutta keisari, joka vihasi Eskiliä, ensiksi siitä
syystä että tuo vuosisadan alulla perustettu Tanskalainen arkkipispuus
oli lakkauttanut Bremen'in arkkipispain vanhat primas-oikeudet
pohjoisissa valtakunnissa ja toiseksi senkin tähden että Eskil itse
vastusti keisarin vaatimaa esivaltiuutta Tanskan yli, oli tahallansa
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Johtavat aatteet ihmiskunnan historiassa - 13
  • Parts
  • Johtavat aatteet ihmiskunnan historiassa - 01
    Total number of words is 3305
    Total number of unique words is 1781
    21.1 of words are in the 2000 most common words
    30.7 of words are in the 5000 most common words
    37.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Johtavat aatteet ihmiskunnan historiassa - 02
    Total number of words is 3289
    Total number of unique words is 1892
    20.1 of words are in the 2000 most common words
    28.8 of words are in the 5000 most common words
    34.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Johtavat aatteet ihmiskunnan historiassa - 03
    Total number of words is 3225
    Total number of unique words is 1875
    19.9 of words are in the 2000 most common words
    29.1 of words are in the 5000 most common words
    33.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Johtavat aatteet ihmiskunnan historiassa - 04
    Total number of words is 3288
    Total number of unique words is 1880
    18.0 of words are in the 2000 most common words
    25.9 of words are in the 5000 most common words
    31.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Johtavat aatteet ihmiskunnan historiassa - 05
    Total number of words is 3229
    Total number of unique words is 1936
    19.7 of words are in the 2000 most common words
    28.1 of words are in the 5000 most common words
    33.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Johtavat aatteet ihmiskunnan historiassa - 06
    Total number of words is 3241
    Total number of unique words is 1822
    20.4 of words are in the 2000 most common words
    28.3 of words are in the 5000 most common words
    33.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Johtavat aatteet ihmiskunnan historiassa - 07
    Total number of words is 3242
    Total number of unique words is 1847
    18.7 of words are in the 2000 most common words
    27.1 of words are in the 5000 most common words
    32.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Johtavat aatteet ihmiskunnan historiassa - 08
    Total number of words is 3174
    Total number of unique words is 1880
    20.1 of words are in the 2000 most common words
    29.0 of words are in the 5000 most common words
    33.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Johtavat aatteet ihmiskunnan historiassa - 09
    Total number of words is 3223
    Total number of unique words is 1890
    19.6 of words are in the 2000 most common words
    28.5 of words are in the 5000 most common words
    33.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Johtavat aatteet ihmiskunnan historiassa - 10
    Total number of words is 3298
    Total number of unique words is 1804
    21.0 of words are in the 2000 most common words
    30.7 of words are in the 5000 most common words
    35.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Johtavat aatteet ihmiskunnan historiassa - 11
    Total number of words is 3200
    Total number of unique words is 1841
    19.3 of words are in the 2000 most common words
    28.7 of words are in the 5000 most common words
    34.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Johtavat aatteet ihmiskunnan historiassa - 12
    Total number of words is 3251
    Total number of unique words is 1827
    20.8 of words are in the 2000 most common words
    30.1 of words are in the 5000 most common words
    36.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Johtavat aatteet ihmiskunnan historiassa - 13
    Total number of words is 3293
    Total number of unique words is 1902
    20.5 of words are in the 2000 most common words
    29.7 of words are in the 5000 most common words
    35.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Johtavat aatteet ihmiskunnan historiassa - 14
    Total number of words is 3187
    Total number of unique words is 1817
    19.9 of words are in the 2000 most common words
    29.6 of words are in the 5000 most common words
    34.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Johtavat aatteet ihmiskunnan historiassa - 15
    Total number of words is 3168
    Total number of unique words is 1836
    20.2 of words are in the 2000 most common words
    28.6 of words are in the 5000 most common words
    32.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Johtavat aatteet ihmiskunnan historiassa - 16
    Total number of words is 3220
    Total number of unique words is 1870
    19.4 of words are in the 2000 most common words
    29.5 of words are in the 5000 most common words
    34.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Johtavat aatteet ihmiskunnan historiassa - 17
    Total number of words is 3200
    Total number of unique words is 1812
    19.5 of words are in the 2000 most common words
    28.7 of words are in the 5000 most common words
    34.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Johtavat aatteet ihmiskunnan historiassa - 18
    Total number of words is 3206
    Total number of unique words is 1725
    20.0 of words are in the 2000 most common words
    29.9 of words are in the 5000 most common words
    35.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Johtavat aatteet ihmiskunnan historiassa - 19
    Total number of words is 3233
    Total number of unique words is 1871
    19.8 of words are in the 2000 most common words
    29.9 of words are in the 5000 most common words
    35.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Johtavat aatteet ihmiskunnan historiassa - 20
    Total number of words is 3201
    Total number of unique words is 1728
    20.5 of words are in the 2000 most common words
    28.8 of words are in the 5000 most common words
    34.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Johtavat aatteet ihmiskunnan historiassa - 21
    Total number of words is 3014
    Total number of unique words is 1670
    20.3 of words are in the 2000 most common words
    29.2 of words are in the 5000 most common words
    34.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.