Johtavat aatteet ihmiskunnan historiassa - 09

Total number of words is 3223
Total number of unique words is 1890
19.6 of words are in the 2000 most common words
28.5 of words are in the 5000 most common words
33.5 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
kuuliaisuutta, eikä ole minulla elämäni ikänä valtaa luopua sinun
hoimeistas".
Nämä sanat, jotka silmin-nähtävästi olivat semmoisia, kuin tuleva
isäntä ne tahtoi, todistavat, kuinka lujasti pyydettiin kiinnittää
miehet heidän palveluspaikkaansa. Tätä tarkoitusta varten nyt tarjoutui
erinäinen keino, joka oli vassallille yhtä otollinen, kuin se oli
seigneurille mukava. Jälkimäiselle, näet, alkoi aian pitkään käydä
hankalaksi, kenties mahdottomaksikin, elättää kotosellaan suurta
seuralais-joukkoa perheineen päivineen. Mutta maatiluksia oli hänellä
enemmän kuin mitä itse jaksoi hoitaa. Hän siis tarjosi vassallillensa
jonkun maatilan nautittavaksi sillä ehdolla, että mies siinä itseänsä
elätti, mutta seigneurin kutsuessa saapui hänen luoksensa, sotaista tai
muuta palvelusta suorittamaan. Asia oli vassallille niin edullinen,
että tämä nyt puolestaan kaikin mokomin pyrki vakuuttamaan itsellensä
tilan elinkautista nautintoa, vieläpä saman edun jatkamista
lapsillensakin. Palvelus siis pyrki muuttumaan perinnölliseksi väliksi
tilallisten soturien kesken. Tuo elatukseksi annettu maatila nimitettiin
sen aian latinassa "_beneficium_" (hyväntekiäiset). Germanien kielellä
sitä kutsuttiin "_fe-od_" (s.o. palkka-omaisuus), eroitukseksi
"_all-od'ista_" (eli koko-omaisuudesta), joka merkitsi itsenäistä
perintö-tilaa. Näiden nimien johdosta tämä uusi järjestelmä, joka nyt
alkaa, kutsutaan _Beneficio- eli Feodali-laitokseksi_.
Kuinka se vähin-erin kehittyy, en saata tässä paikassa kuin aivan
lyhyesti selittää. Kun beneficiojen anto kerran oli yleiseksi tavaksi
tullut, niin beneficion-saaja vassalli pian alkoi omasta puolestaan
ottaa muita miehiä palvelukseensa ja niillekkin, jos varaa oli, antaa
osia feod-tilastansa nautittavaksi. Näin syntyi ala-beneficioita eli
ala-feodeja, ja aivan luonnollista oli, että semmoinen laitos
välttämättömästi kallistui perinnöllisyyteen päin; sillä jos
ylipäänsäkin ei ollut helppo, vassallin kuoltua, ajaa hänen poikaansa
pois tilalta, kun tämä suostui ottamaan isän velvollisuudet päällensä,
niin asia tuli kahta vaikeammaksi, milloin löytyi ala-vassalleja,
joiden asema myöskin olisi tällä tavoin tullut häirityksi. Mihin aikaan
beneficiojen perittävyys alkoi tavalliseksi tulla, ei ole täydelleen
selvä; mutta, kuten nä'imme, se melkein seurasi itse asian luonnosta.
Jos vielä lisäksi mainitsen, että useat allodinkin omistajat, jotka
näinä metelisinä aikoina tunsivat itseänsä liian heikoiksi itsenäisinä
seisomaan, tarjoutuivat jonkun mahtavimman miehen palvelukseen ja
muuttivat allodinsa feodiksi hänen allensa, -- niin havaitsemme kuinka
koko yhteiskunta alkoi järjestyä tähän uuteen kaavaan. Keski-aian
omituinen yhteiskunta oli siis jo yleiseltä kaavaltansa valmis;
ainoastaan aikakauden hurja väkivaltaisuus esti sen vielä
vakaantumasta.
Omituista on nähdä, kuinka tämä uusi järjestys vaikutti
Merovingien kuningas-valtaan. Olemme jo nähneet, että ensimäisten
Frankilais-kuninkaiden mahtavuus etupäässä riippui heidän
seuralais-joukkonsa suuruudesta, ja luonnollista siis on, että
olletikkin kuninkaat koettivat beneficioilla lisätä vassalliensa
joukkoa. Mitä olen sanonut seigneurien talonväestä, on niinmuodoin
myöskin ymmärrettävä kuninkaan trustista; se vain on lisättävä, että
tämä suuruutensa vuoksi oli vaikeampi ko'ossa pitää. Kuninkaallisen
trustin johtoa varten näkyy hovissa syntyneen erinäinen virka, joka
nimellä "_huoneenhaltia_" (major domus) sitten tulee kuuluisaksi
Frankien historiassa. Huoneenhaltia on nähtävästi kuninkaallisen
talouden "kreivi", niinmuodoin talonväen päällysmiehenä ja
kuninkaallisten tilojen ja tulojen intendenttinä. Hänen kauttansa siis
beneficiotkin jaetaan, ja kuninkaalliset vassallit tietysti häneen
kiintyvät. Kun Merovingilaiset kuninkaat runsailla beneficion-annoilla
ovat tuhlanneet rikkaat tilusvaransa, kun nuo liian mahtaviksi
varustetut kuninkaalliset vassallit eivät enää katso itseänsä
kuuliaisuuteen velvoitetuiksi, ja huoneenhaltia on muuttunut tämän
vassalli-aristokratiian päämieheksi, silloin kuninkuus Frankien
valtakunnassa on käynyt tyhjäksi varjoksi ja koko valta on suurten
seigneurien hallussa. Tähän voimattomuuteen loppuu Merovingien suku
7:nnen ja 8:nnen vuosisadan kuluessa. Kuningas Dagobert (vv. 628-638)
on Klodovikin jälkeläisistä viimeinen, joka todellakin hallitusta
harjoittaa Frankien valtakunnassa. Seuraavat Merovingit ovat vihdoin
paljaita nukkeja, jotka juhla-tiloissa otetaan esiin, kansalle
näytettäviksi, kunnes viimein kuninkuuden nimikin tältä alentuneelta
suvulta katoo. Että tämmöisissä oloissa yhteiskunnallinen järjestys on
melkein tykkönään hävinnyt, ei tarvinne erittäin huomauttaa. Molemmat
entiset yhteiskunnat, sekä Romalainen että Germanilainen, olivat
silloin rappiolle joutuneet, eikä mitä uutta vielä sijaan valmistunut.
Vaan täksi kertaa minun jo on aika lopettaa, koska luentoni mitta on
mennyt yli tavallisen rajansa. Olen tässä luennossa oikeastaan
esittänyt kolme eri jaksoa yhteiskunnallisessa kehityksessä: ensin
Germanilaisten kansain alkuperäiset olot, sitten asettumis-seikat
heidän Romalaiselle alueelle tultuansa, vihdoin mitä uutta
yhteiskunnallista järjestystä alkaa tuosta yleisestä sekasorrosta
valmistua. Näin olemme päässeet feodali-laitoksen ensimäisiin oireisin,
ja järjestyksessä nyt seuraisi, kuinka tämä laitos kehittyi ja
vahvistui suureksi valtiolliseksi järjestelmäksi. Mutta ennen kuin
siihen ryhdymme, on taas kääntyminen maailman ulkonaisiin tapauksiin,
jotka jälleen vaativat kaiken huomiomme. Tulevassa luennossa aion siis
puhua Karolingien aikakaudesta, etupäässä Kaarlo Suuresta ja hänen
tarkoituksistaan.


Neljäs-toista Luento.
Romalais-keisarikunnan uudistus.

Pyydän teille vielä kerran huomauttaa sitä jakoa lyhyempiin
aian-jaksoihin, minkä koetin eräässä edellisessä luennossa perustella.
Olemme nyt Länsi-Roman kukistumisen aiasta tulleet puolen-toista
vuosisataa eteenpäin ja seisomme Toisen aian-jakson kynnyksellä.
Germanilais-valloituksen hedelmät ovat jo ennättäneet kypsyä;
täydellinen hajanaisuus on tullut Romalaisen valtio-yhteyden sijaan,
ja Romalaisen järjestyksen sijaan on tullut yhteiskunnallinen
sekasorto, jossa ainoastaan kunkin yksityisen käsivarsi määrää hänen
oikeutensa. Mutta ihmiset jo alkavat saada kylläksensä sitä hurjaa
yksityis-vapautta, joka oli ollut barbari-elämän etuna entisen raskaan
virkavallan rinnalla, ja joku kaipaus ilmaantuu, joka kuvailee
itsellensä tuota muinaista keisarikuntaa joksikin kadonneeksi
paratiisiksi, missä ainoastaan laki ja järjestys vallitsi ja
yleis-valtion säännöllisyys hääti yksityisten väkivaltaa. Niinkuin aina
tapahtuu, milloin nyky-olojen haitat vaivaavat, ei enää muistettu
menneiden olojen rasituksia, vaan ainoastaan niiden hyviä puolia.
Olemme nähneet, että keisarikunnan alamaiset aikoinaan itse olivat
olleet avullisna sen rasittavia siteitä katkaisemaan. Nytpä taas tuli
aikoja, jolloin pyydettiin kuollutta keisarikuntaa haudasta herättää.
Tämä entis-olojen harrastus on, lyhyesti lausuen, Toisen aian-jakson
henkinen pää-luonne länsimailla.
Mutta ennen kuin lähdemme tätä uutta ilmiötä likemmin tarkastamaan, on
syytä kääntyä itäisiin maihin, missä Romalainen valtio-järjestys vielä
oli pystyssä Itä-Roman eli Kreikan keisarikuntana. Tässäpä tämän
järjestyksen jaloja puolia olisi sopinut odottaa nähtäviksi; -- mutta
todellisuus ei enää tuonut mitään hyviä puolia ilmi. Merkillistä
kyllä! Itä-Roma, joka jo kerran oli alkanut uudistaa Romalaisuuden
yleis-herruutta läntisilläkin mailla, temmaten Afrikan takaisin
Vandaleilta ja Italian Itä-götheiltä, sairastaa jo selvästi samaa
tautia kuin Länsi-Roma Vanhan aian lopussa. Että se tähän asti oli
voimassa pysynyt, sill'aikaa kuin läntinen keisarikunta meni
pirstoiksi, siihen voimme kenties keksiä järjellisen syyn. Ensi aluksi,
näet, jolloin itäinen eli Kreikkalainen maailma erkauntui Länsi-Roman
yhteydestä, näyttää joku Helleniläinen kansallis-henki jälleen
elähyttäneen tuota vanhaa Makedonialaista sivistys-piiriä, joka niin
kauan oli kantanut Romalaisuuden valtiollista i'estä. Monessa paikoin,
olletikkin varsinaisessa Kreikanmaassa, oli sen ohessa vielä säilyneenä
joku määrä kunnallista itsenäisyyttä, joka lievitti keisarillisen
keski-kaikkisuuden painoa. Hellaan kaupungeissa esm. sisällinen
hallitus yhä oli järjestettynä muinaisten vapaa-valtioin tapaan.
Maantiet ja vesijohdot, koulut ja sairas-huoneet pidettiin voimassa
kunkin kaupungin omalla kustannuksella; Kreikalla oli pait sitä vielä
paikalliset juhlansa ja juhla-kilpailunsa, ja Hellaan oma nostoväki yhä
vartioitsi Thermopylan vuori-ahtaita niinkuin Leonidaan aikoina. Näemme
tästä, että Romalais-vallan yleis-järjestys ei ollut näillä paikoin
kokonaan tukehuttanut entistä paikallis-järjestystä, ja näin oli
yksityisten vapaudelle ja toimeliaisuudelle jäänyt jonkinlaista
vaikutus-alaa. Mutta aivan pian Kreikan keisarikunnan hallitus
Konstantinopolissa alkoi uudestaan kehittää Romalaisen virkavallan
pahimpia tapoja. Sama Justiniano, joka armeijojensa voittoretkillä oli
jälleen virittänyt muiston Romalaisesta maailman-herruudesta, hävitti
omilta alamaisiltansa yhteiskunnallisen menestyksen sydän-juuret.
Virkavalta vahvistettiin ja kaikki kunnallinen vapaus hävisi;
Hellaan kaupunkien erikois-tulot korjattiin valtiokassan haltuun,
maakunta-nostoväki hajotettiin, koulut ja laitokset jäivät
rappeutumaan. Olletikkin keisarikunnan finansihallinto teki lopun
alamaisten taloudellisesta ja yhteiskunnallisesta onnesta: virat
myytiin, vero-rasitukset enennettiin, rahan-arvo mielivaltaisesti
halvennettiin, ja kauppa-monopolit, jotka näyttävät olleen tämän
hallituksen omituista keksintöä, tukehuttivat toimeliaisuuden
lähteet. Mitä me nyky-aikana katsomme nimenomaan Turkkilaiseksi
hallitus-järjestelmäksi, oli jo pääperusteiltaan silloin valmiina.
Kuitenkin oli Justiniano harras kirkon ystävä ja ajoi filosofit,
pakanuuden viimeiset edustajat, ulos Athenasta. Mutta itse kristillinen
kirkko itäisessä keisarikunnassa oli muodostunut tirannilliseksi
valtio-laitokseksi, joka piti ihmisten omattunnot kahleissa, niinkuin
valtio niiden jäsenet ja tavarat.[43] Tämmöisten olojen vallitessa
yhteis-henki itäisessäkin keisarikunnassa pian alkoi kuoleuntua, eikä
ollut enää voimaa eikä halua barbarien rynnäkköä vastustella. Jo
Heraklion aikana olivat Tonavan seudut niin autioina, että tämä keisari
oli hyvillään, kun sai muutamat Slavilaiset heimokunnat niihin
asettumaan. Nykyiset Serbit, Bulgarit ja Bosnialaiset tällä tavoin
hallituksen omalla suostumuksella ottivat avarat maakunnat haltuunsa,
ja Slavilaisia siirtokuntia tunkeutui melkein huomaamatta Makedonian
kautta Hellaasen ja Peloponnesoon asti.
Muutoin keisari Heraklio vielä hallituksensa alkuaikoina hyvällä
onnella ajoi keisarikunnan puolustusta sekä idässä että pohjasessa.
Hänen retkensä Persiaan ja pyhän ristin takaisin-valloitus tuli
kuuluisaksi koko kristikunnassa ja vietettiin kirkollisena juhlana
länsimaillakin. Mutta ennen kuin arvattiinkaan, ilmaantui uusi
barbari-rynnäkkö, joka vastustamattomalla vauhdilla anasti koko
kolmannen osan keisarikunnan alaa. Tämä kansa oli, kuten tiedämme,
Arapialaiset, Muhammed'in kansalaiset, jotka nyt läksivät miekan
voimalla uutta uskoansa levittämään. Tunnettu asia on, että se
uskon-huimaus, jonka Muhammed oli opetuslapsiinsa vuodattanut,
melkoisesti vaikutti heidän voittoihinsa. Mutta toiselta puolen ei ole
unohtamista, että keisarikunnan alamaiset eivät enää millään
isänmaallisella innolla keisarikuntaa kannattaneet. Syrialaiset, jotka
sekä kansallisessa että kirkollisessa katsannossa olivat keisarikuntaan
kyllästyneet, tervehtivät melkein ilolla valloittajain tuloa; Koptit
Egyptissä ja Berbit Afrikassa tekivät tulijoille suoranaista apua, ja
itse Sikeliassa, joka myöhemmin joutui Muhammedilaisten valtaan, oli
väestön kannatus vihollisten puolella. Näytelmä oli monessa kohden ihan
sama kuin Länsi-Roman kukistuessa pari vuosisataa aikaisemmin.
Ainoastaan pääkaupungin vahva asema Bosporon rannalla näytti estävän
Itä-Roman täydellistä kukistumista jo 7:nnen vuosisadan kuluessa.
Hetkeksipä muutoinkin koko Kristikunnan asema näytti kovin
arveluttavalta raikkaan ja tuoreen Islam'in rinnalla; sillä
Arapialaiset ennen pitkää menivät Afrikasta Gibraltar-salmen yli,
valloittivat Länsi-göthien valtakunnan Espanjassa ja jatkoivat tästä
voitto-kulkuansa Pyreneiden toisellekkin puolelle. Näinpä siis lännessä
niinkuin idässäkin Islam ja Kristin-usko seisoivat vastatusten, ja
heidän kummankin aatteellista kantaa täytyy tässä pikimmältään
tarkastukseen ottaa. "Ei ole muuta jumalaa kuin Allah, ja Muhammed on
hänen profeettansa!" -- näin kuului se yksinkertainen opinkappale,
johon Islam'in tunnustajat tahtoivat valloituksensa kautta käännyttää
kaikki maailman kansat. Tietysti Islam tällä tavoin etupäässä asettui
vastakohdaksi pakanallisille uskonnoille, jotka täyttivät koko luonnon
moninaisilla jumalais-olennoilla. Myöskin Juutalaisten Jehovah'n
rinnalla Allah oli maailman-hoitonsa puolesta yleisempi ja jalompi; hän
ei ollut mikään nimen-omaan kansallinen jumala, vaan käsitettiin koko
ihmiskunnan yhteiseksi jumalaksi. Allah oli siis yhtä yleinen
jumalais-käsite kuin Kristittyinkin jumala; mutta Muhammedilaisten
mielestä he itse olivat säilyttäneet tämän käsitteen puhtaampana kuin
Kristityt. Kristin-usko, joka puhui "kolme-yhteisestä" jumaluudesta,
ja joka pait sitä jo oli ruvennut tekemään pyhien ihmisten
kunnioittamisesta varsinaista palvelusta, ei ollut, Islam'in kannalta
katsoen, kuin joku peitetty monijumaluuden muoto; Kristuksen
kaksinainen luonto, jumalana ja ihmisenä, oli muka Jumalan henkisyyden
saastutusta. Jumala on henki; ei ole mitään Jumalan ilmestystä lihassa;
-- tämäpä näytti olevan selvä ja puhdas oppi tuon mutkikkaan
Kristillisen theologian rinnalla. Tämä uusi aate antoi Islam'ille
ensi-aluksi sekä intoa että voimaa. Historia tosin on sittemmin
osoittanut, että Islamissa ei asunut sama uudistava voima inhimillisen
kehityksen suhteen, kuin Kristin-uskossa. Kristillinen kultuuri, jonka
perustana on jumaluuden yhtyminen itse ihmis-luontoon, on yhä
nuortunut, yhä uudelleen jännittynyt. Muhammedilaisuus sitä vastoin on
korkeintaan ollut välikappaleena muutamien raakojen kansain ensimäiseen
hengen-viljelykseen, ja sen oppi-rakennukselta puuttui se syvempi
henkisyys, joka ihmis-ajatukselle uutta yllykettä antaa; se sen vuoksi
auttamattomasti on vanhentunut, sitten kun ensimäinen nuoruuden-voima
oli kulutettu. Tämä on historian opetus noiden kahden uskontokunnan
suhteen. Mutta siihen aikaan ei suinkaan varmalta näyttänyt, kumpika
tulisi maailman herruutta perimään. Lukuun on myöskin ottaminen, että
sotainen into ja uljuus oli Islam'in siveys-opin käytännöllinen puoli.
Muhammed'in oppi oli kokonaan valloitukseen tähdättynä; sitä varten
paratiisin hekumat luvattiin uskon-sotureille palkinnoksi, sitä varten
myöskin Muhammedilaisessa valtio-rakennuksessa maallinen ja hengellinen
valta samaan hallitsija-käteen yhdistettiin. Niinkuin kiusaaja
Kristukselle, näyttipä Allah tarjonneen Muhammed'ille "kaikki maailman
valtakunnat ja niiden kunnian". Islamin perustaja oli tarjouksen
ottanut vastaan, ja ennen kuin vuosisata oli kulunut, oli melkein
kolmas osa kristitystä maailmasta joutunut Muhammedilaisten valtaan.
Mutta Gallian maalla kohtasi heitä vihdoin vastarinta, joka pysäytti
Islamin voitto-kulun ja pelasti läntisen kristikunnan. Se oli Frankien
kansa ja valta, joka Poitiers'in kentällä v. 732 tällä tavoin kohosi
läntisen maailman edustajaksi.
Olemme siis jälleen tulleet länsimaiden oloihin, joissa par'aikaa
suuria muutoksia valmistuu. Frankien kuningaskunta, jonka rappeutumista
viime luennossa selitin, on siihen aikaan onnellisesti läpikäynyt
ankaran taudin-puhdin ja astuu nyt eheämpänä entistänsä historian
näkyville. Ottakaamme sen silloista asemaa vähän silmäiltäväksi.
En ole vielä maininnut, että Frankilais-vallan kansallisuudessa aikojen
kuluessa oli tapahtunut jonkunlainen muutos. Nuo Germanilaiset soturit,
jotka Klodovikin aikana asettuivat Gallialaisen väestön keskuuteen,
olivat olleet verrattain harva-lukuisia, ja parin vuosisadan kuluttua
heidän jälkeläisensä jo näyttävät kielensä ja tapojensa puolesta
täydellisesti hämmentyneen yhteen voitettujen kanssa. Etelä-puolella
Loire-virtaa tuskin enää huomattiin merkkiäkään Germanilaisten
entisestä herruudesta, ja Loire'sta Somme'en saakka olivat Frankit jo
kadottaneet puhtaan barbarisuutensa, s.o. melkoisin määrin
romalaistuneet. Mutta pitkin Rein-virran varsia oli asian laita toinen.
Sekä Belgian alalla, missä Saalalaiset Frankit jo keisarikunnan aikana
olivat asuneet, että koko koillis-osassa vanhaa Gallian maata,
Maas-joesta itään päin, oli jo valloituksen aikana Romalainen väestö
ollut melkein hävinneenä, ja vielä idempänä, Reinin toisella puolella,
vallitsi tietysti puhdas Germanilaisuus itäisten Frankien, Thyringien
ja Allemannien kyläkunnissa. Tällä tavoin nyt syntyi jotenkin jyrkkä
kansallinen eroitus Frankilais-vallan itä-osan, Austrasian, ja
länsi-osan, Neustrian, välillä. Austrasiassa retkikunta-laitos säilytti
alkuperäisen tuoreutensa ja mahtava ylimyskunta seuralais-joukkoinensa
lakkautti kaiken kuninkaallisen vallan; Neustriassa taas ylimyskunnan
vastapainona oli lukuisa joukko halvempia vapaita, joiden keskuudessa
jo Gallo-Romalainen kansallisuus oli ylinnä. Nämä erilaisuudet
synnyttivät kansallista vihaa Austrasian ja Neustrian välillä;
taistelua syntyi, ja Testri'n tappelussa v. 687 Austrasialaiset
perustivat yliherruutensa Neustrian suhteen. Neustrialaisten kapina
v. 714 päätyi uuteen tappioon. Germanilainen kansallis-aine tulvasi
uudestaan Gallian yli, uudistaen niin-sanoakseni Klodovikin aikuista
valloitusta. Tapaus oli muutamissa kohden kyllä surkuteltava; sillä
uusi raakuuden tulva seurasi nyt niinkuin ennenkin Germanien tuloa.
Mutta valtakunnan sotainen kunto jälleen virkistyi, ja kun Arapialaiset
kohta sen jälkeen tulivat Pyreneiden yli, oli Frankien kansakunta heitä
vastassa Poitiers'in kentällä.
Tämän Austrasialaisen liikkeen etupäässä seisoi mahtava ylimys-suku,
joka, jos aian suku-johtoihin saamme luottaa, näkyy olleen kerrassaan
Gallialaista ja Germanilaista syntyperää. Suku on sittemmin historiassa
tunnettu Karolingien nimellä, mutta tämä nimi oli vielä tuntematon
siihen aikaan, jolloin sen ensimäiset jäsenet, Pippin Heristall'in
herra ja tämän poika Kaarlo Martel, kohosivat Austrasian ylimyskunnan
johtajiksi. Vasta kun Kaarlo Martel'in poika, Pippin-Lyhyt, oli
kohonnut Frankien kuningas-istuimelle ja tämän poika, Kaarlo Suuri, oli
nostanut tämän uuden kuninkuuden länsimaiseksi maailman-vallaksi, saapi
uusi hallitsija-suku maineensa ja nimensä. Oikeastaan Karolingien
suuruus nousee samassa määrässä kuin heidän historiallinen
kutsumuksensa, ja Kaarlo Suuressa tämän suvun historiallinen tehtävä
vihdoin ilmestyy täysin varttuneena. Mitä edeltäjät ovat tarkoittaneet
tai alkuun panneet, senpä suuri Kaarlo panee täytäntöön, niin pitkälle
kuin historiallinen mahdollisuus sen sallii. Vasta Kaarlon kuoltua,
tulevat historialliset mahdottomuudet jälleen voitolle ja masentavat
Kaarlon jälkeläisten toimia. Tämä on myöhempäin Karolingien perikadon
historia.
Mikä siis on Karolingien merkitys eli niin-sanoakseni Karolingilainen
aate maailman historiassa? Voimme sanoa sen kaksipuoliseksi, niinkuin
heidän syntyperänsäkin, -- kerrassaan Germanilaiseksi ja Romalaiseksi.
Mutta kumpikin puoli heidän vaikutuksessaan yhtyy sointuvaksi
kokonaisuudeksi, jossa jokainen liitos toistansa tukee ja kannattaa.
Aatteen Romalainen puoli on yritys jälleen perustaa Roman keisarikunnan
suurta valtio-yhteyttä sekä sen ohessa sitä yhteiskunnallista
järjestystä, jonka ihanne-kuvana tuo kukistunut Roman-valta oli. Kun
Longobardien valtakunta Pohjois-Italiassa valloitetaan, kun eteläinen
Gallia ja joku osa Espanjastakin jälleen liitetään suureen länsimaiseen
monarkiiaan, ja kun vihdoin Kaarlo Suuri Romassa vastaan-ottaa
Romalaisen keisarin-arvon, saattaisi melkein luulla, että Theodosio
Suuren aiat ovat takaisin tulossa. Tuleepa sitten lisäksi Kaarlon
erinomainen, melkein sanoisimme liiallinen, suosio kirkkoa kohtaan ja
hänen harras halunsa herättää antikinen kultuuri jälleen henkiin, niin
Romalaisuuden traditionit näyttävät olevan hänen luonteensa ytimenä.
Vaan tarkemmin katsoen, havaitsemme pian, että Germanilaisuus kuitenkin
on hänen henkensä ja toimensa pohjana. Germanien kautta pitää uusi
Romalais-valta rakennettaman; senpä tähden kaikki Germanilaiset kansat
ja heimot pitää ko'ottaman tämän yhteisen valtikan alle, yhdistettämän
yhdeksi suureksi kansakunnaksi. Ja tämän yhdistämis-työn välikappaleena
taas on Kristin-uskon saarna Romalaisen kirkon johdon alla. Näemme
tästä, kuinka välikappaleet ja tarkoitukset toisiinsa kietoutuvat.
Romalaisuuden ja Germanilaisuuden aatteet ensi kerran sulavat yhteen;
silta rakennetaan sekä taaksepäin yli tuon barbarisen kuilun, joka on
antikisen kultuurin niellyt, että eteenkinpäin uusiin kultuuri-jaksoihin,
joita barbari-kansat tulevat johtamaan.
Ja ihmeteltävän luonnollisesti nämä aikakauden suuret tehtävät
ikäänkuin itsestään ilmaantuvat. Germanian pohjoisten heimokuntain
alituinen vihollisuus tekee välttämättömän tarpeelliseksi laskea heidät
Frankilais-vallan ja Kristin-uskon kuuliaisuuden alle. Jo Pippin
Heristall'in herra kääntää aseensa ja lähetystoimensa Frisien puoleen,
ja vuodesta 690 Anglosaksilainen munkki Willibrord vaikuttaa näillä
aloilla. Kaarlo Martel puolestaan ei ole mikään hengellisten asiain
harrastaja, vaan hurja soturi, joka trusti-seuralaisilleen jakaa
Gallian kirkon virat ja tilukset; mutta Frankien liittoa Kristuksen
kanssa, josta Saalalais-laki puhuu, hän ei ole unohtanut; hän on uskon
pelastajana Poitiers'in tappelu-kentällä, ja uskon-saarnaa Germaniassa
hän voimallisesti suosii. Tämä lähetys-toimi on nyt tullut jalon
Bonifacion eli Winfrid'in, "Saksalaisten apostolin", käsiin ja
edistyy suurilla askeleilla. Muistamista on, että kaikki nämä
lähetys-saarnaajat ovat Anglosakseja, mutta Anglosaksilainen kirkko on
Roman seurakunnan tytär ja tunnustaa Roman pispan hengellistä
ylijohtoa. Tämän periaatteen mukaan Germaniankin uusi seurakunta
järjestetään, ja itse Galliassa saapi, Martel'in kuoleman jälkeen,
Bonifacio toimekseen puhdistaa kirkolliset olot Roman mallin mukaan.
Palkinnoksi kirkko pyhittää kuninkaallisen arvon Pippin Lyhyelle ja
keisarillisen arvon Kaarlo Suurelle; nämä taas vuoroltaan pelastavat
paavin-istuinta kaikista valtiollisista vaaroista, niin hyvin
Longobardien kuin Kreikan keisarin ahdistamisista. Liitto Kristuksen ja
Frankien välillä, käyttääkseni vielä kerran Saalalais-la'in
käsitystapaa, lujittuu päivä päivältä. Mutta tämän ohessa nyt Germanian
käännytys Kristin-uskoon saatetaan lopulliseen täytäntöön, kun Kaarlo
Suuren käsivarsi vihdoin pakoittaa Saksit alamaisuuteen. Tuo hajanainen
Germanilainen maailma on siis ensi kerta yhdistetty yhteisen vallan
alle ja Saksan kansallisuus on valtiollisesti perustettu. Tämä
viime-mainittu teko-asia on Karolingisen aikakauden tärkein ja kestävin
hedelmä. Inhimillinen kultuuri on edistynyt Rein-virrasta Elbe'en
saakka, ja historian ala on melkoisesti laventunut.
Muut Karolingilaiset aatteet sitä vastoin eivät pääse täydellisesti
juurtumaan taikkapa muodostuvat jotenkin toisenlaisiksi kuin Kaarlo
Suuri ne oli käsittänyt. Semmoinen suuri yleis-valtakunta, kuin
Romalainen keisarius tarkoitti, ei enää ollut mahdollinen, eikä
yhteiskunnallisetkaan aineet sietäneet sitä säännöllistä järjestystä,
jota Kaarlo Suuri mielellään olisi tahtonut perustaa. Keisarin kuoltua
siis sekä valtio että yhteiskunta jälleen menevät hajalle ja uusi
sekasorron aikakausi seuraa, jolloin, aivan niinkuin Roman vallan
kukistuessa ennen muinoin, hurjat barbariparvet -- tällä kerralla
Normannit, Magyarit ja Saracenit -- hirveästi hävittävät länsimaisen
Kristikunnan alaa. Kuinka yhteiskunta ja kirkko siihen aikaan
muodostuvat, saamme edempänä tutkistella. Valtiollisesta muodostuksesta
tahdon ainoastaan lisätä, että eri kansallisuus-ryhmät nyt toisistaan
erkanevat, perustaen miten mahdollisesti itsenäisiä valtiollisia
kokoja. Verdun'in sovinnon kautta v. 843 tulee Länsi-Frankien
valtakunta käsittämään ne osat Galliasta, missä Gallo-Romalainen
kansallisuus oli voitolle jäänyt, niin-muodoin pää-asiallisesti koko
Neustrian sekä Loire'n takaiset seudut. Itä-Frankien valtakuntana taas
on puhtaiden Germanien alue Rein'in ja Elbe'n välillä, ja vihdoin
Italian kansallisuus muodostuu kolmanneksi valtakunnaksi pohjoisessa ja
keskisessä Italiassa. Mutta näiden kolmen välissä on seutuja, joiden
kansallinen luonne vielä on jotenkin epämääräinen, nimittäin etelässä
Rhône'n ja Alppien välimaat sekä pohjoisempana Austrasialaiset seudut
Rein'in ja Maas'in välillä. Näistä ensin muodostuvat Burgundin ja
Lothringin kuningaskunnat, myöhemmin ne kallistuvat milloin itään,
milloin länteen, kunnes kunkin seudun kansallisuuden kanta vähitellen
selviää. Joka haaralla havaitaan, että kansallisuuden aate on voitolle
päässyt, ja siihen hukkuu Kaarlo Suuren uudistama Romalais-keisarius.
Se tosin säilyy nimeltänsä jonakuna yleis-järjestyksen periaatteena.
Mutta ei kukaan sen vastaisista edustajista yritäkkään pystyttämään
jotakin yleis-hallitusta kansallisten hallitusten sijaan. Siinä kohden
siis Romalais-keisarikunnan uudistus Karolingien kautta oli ollut
hukkaan pantua työtä.
Mutta muutoin tämä työ ei ollut hukkaan pantua; sillä joku uusi
maailman-järjestys oli kumminkin saatu perustetuksi. Kaarlo Suuri
oli, näet, laskenut kirkon vaikutukselle entistä laveamman ja
tukevamman pohjan ja niin-muodoin Kristikunnan muodossa vahvistanut
yleis-ihmisyyden. Hän oli myöskin hetkeksi hillinnyt yhteiskunnan
suunnatonta riehunaa ja asettanut muutamia lujia perustuksia
vastaiselle järjestykselle. Mutta siinä hänen yleis-valtansa määrä
olikin täytetty, ja eri kansallisuudet saivat nyt kukin kohdaltansa
jatkaa sitä kultuuri-työtä, jonka Karolingit olivat alkuun panneet.


Viides-toista Luento
Läänitys-laitoksen synty.

Mahtavampaa, jalompaa nimeä kuin Kaarlo Suuren ei tunne tosiaan
keskiaikaisen ihmiskunnan historia. Maailman pimeimpäin aian-jaksoin
vaiheella tämä nimi seisoo korkeana valo-tornina keskellä kuohuvaa
merta, tietä viittaamassa Keski-aian seuraaville polvikunnille. Koetin
jo viime luennossani selittää tämän miehen merkitystä edellisen aian
suhteen. Nyt on tarkemmin katsominen, mitä hänen toimensa ovat
vaikuttaneet seuraavien aikojen yhteiskunnalliseen kehitykseen.
Ensi silmäyksellä tosin näyttää siltä, että Kaarlo Suuren jälkeen
seuraa ainoastaan sama sekasorto, joka hänen edellänsäkin oli
vallinnut. Hänen yleis-valtansa hajoaa kappaleiksi. Hänen jälkeläisensä
niissä eri valtakunnissa, jotka Frankilaisen suurvallan raunioille
perustettiin, varsin pian kadottavat arvonsa ja asemansa, vihdoinpa
sammuvat täydelliseen sukupuuttoon, jättäen sijansa uusille, tuoreille
hallitsija-suvuille. Eikä siinä kyllä; monarkiian syvä lankeemus on
ikäänkuin rikkisullonut valtiollisen rakennuksen sisimmäiset liitteet.
Itä-Frankien valtakunnassa eli Saksassa tämä rikkinäisyys kenties
vähimmin huomataan; sillä vaikka kansalliset aineet siellä eivät ole
vielä läheskään sulaneet yhteen, pitää kumminkin keisariuden arvo, joka
nyt yhdistetään Saksan kuninkaalliseen kruunuun, nuo hajanaiset osat
jotenkin ko'ossa. Sitä vastoin Italiassa valtiollinen yhteys melkein
heti häviää, ja se valta, minkä Saksan kuninkaat Romalaisina keisareina
itsellensä hankkivat Alppien etelä-puolella, on enemmän jotakin
nimellistä yliherruutta kuin varsinaista hallitusta; itse teossa maa on
hajonneena pieniin kappaleisin, jotka elävät omaa itsenäistä elämäänsä,
kansallisesta yhteis-vaikutuksesta huolimatta. Omituisin on kuitenkin
valtiollinen muodostus Länsi-Frankien valtakunnassa, siinä maassa,
josta tähän aikaan Ranska syntyy. Tällä alalla Karolingisen suvun
elämän-voima ja kuninkaallinen arvo kestää pisimmän aian; vielä 144
vuotta jälkeen Verdun'in sovinnon ovat Kaarlo Suuren jälkeläiset
Germanilaisen herruuden edustajina Galliassa, eikä sovi ylipäänsä
sanoa, että nämä viimeiset Karolingit ovat kaikkea kykyä vailla. Mutta
todellinen valta on jo aikaa luiskahtanut heidän kädestänsä; jokainen
maakunta, jokainen paikkakunta on ruvennut itseksensä elämään omien
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Johtavat aatteet ihmiskunnan historiassa - 10
  • Parts
  • Johtavat aatteet ihmiskunnan historiassa - 01
    Total number of words is 3305
    Total number of unique words is 1781
    21.1 of words are in the 2000 most common words
    30.7 of words are in the 5000 most common words
    37.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Johtavat aatteet ihmiskunnan historiassa - 02
    Total number of words is 3289
    Total number of unique words is 1892
    20.1 of words are in the 2000 most common words
    28.8 of words are in the 5000 most common words
    34.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Johtavat aatteet ihmiskunnan historiassa - 03
    Total number of words is 3225
    Total number of unique words is 1875
    19.9 of words are in the 2000 most common words
    29.1 of words are in the 5000 most common words
    33.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Johtavat aatteet ihmiskunnan historiassa - 04
    Total number of words is 3288
    Total number of unique words is 1880
    18.0 of words are in the 2000 most common words
    25.9 of words are in the 5000 most common words
    31.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Johtavat aatteet ihmiskunnan historiassa - 05
    Total number of words is 3229
    Total number of unique words is 1936
    19.7 of words are in the 2000 most common words
    28.1 of words are in the 5000 most common words
    33.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Johtavat aatteet ihmiskunnan historiassa - 06
    Total number of words is 3241
    Total number of unique words is 1822
    20.4 of words are in the 2000 most common words
    28.3 of words are in the 5000 most common words
    33.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Johtavat aatteet ihmiskunnan historiassa - 07
    Total number of words is 3242
    Total number of unique words is 1847
    18.7 of words are in the 2000 most common words
    27.1 of words are in the 5000 most common words
    32.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Johtavat aatteet ihmiskunnan historiassa - 08
    Total number of words is 3174
    Total number of unique words is 1880
    20.1 of words are in the 2000 most common words
    29.0 of words are in the 5000 most common words
    33.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Johtavat aatteet ihmiskunnan historiassa - 09
    Total number of words is 3223
    Total number of unique words is 1890
    19.6 of words are in the 2000 most common words
    28.5 of words are in the 5000 most common words
    33.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Johtavat aatteet ihmiskunnan historiassa - 10
    Total number of words is 3298
    Total number of unique words is 1804
    21.0 of words are in the 2000 most common words
    30.7 of words are in the 5000 most common words
    35.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Johtavat aatteet ihmiskunnan historiassa - 11
    Total number of words is 3200
    Total number of unique words is 1841
    19.3 of words are in the 2000 most common words
    28.7 of words are in the 5000 most common words
    34.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Johtavat aatteet ihmiskunnan historiassa - 12
    Total number of words is 3251
    Total number of unique words is 1827
    20.8 of words are in the 2000 most common words
    30.1 of words are in the 5000 most common words
    36.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Johtavat aatteet ihmiskunnan historiassa - 13
    Total number of words is 3293
    Total number of unique words is 1902
    20.5 of words are in the 2000 most common words
    29.7 of words are in the 5000 most common words
    35.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Johtavat aatteet ihmiskunnan historiassa - 14
    Total number of words is 3187
    Total number of unique words is 1817
    19.9 of words are in the 2000 most common words
    29.6 of words are in the 5000 most common words
    34.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Johtavat aatteet ihmiskunnan historiassa - 15
    Total number of words is 3168
    Total number of unique words is 1836
    20.2 of words are in the 2000 most common words
    28.6 of words are in the 5000 most common words
    32.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Johtavat aatteet ihmiskunnan historiassa - 16
    Total number of words is 3220
    Total number of unique words is 1870
    19.4 of words are in the 2000 most common words
    29.5 of words are in the 5000 most common words
    34.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Johtavat aatteet ihmiskunnan historiassa - 17
    Total number of words is 3200
    Total number of unique words is 1812
    19.5 of words are in the 2000 most common words
    28.7 of words are in the 5000 most common words
    34.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Johtavat aatteet ihmiskunnan historiassa - 18
    Total number of words is 3206
    Total number of unique words is 1725
    20.0 of words are in the 2000 most common words
    29.9 of words are in the 5000 most common words
    35.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Johtavat aatteet ihmiskunnan historiassa - 19
    Total number of words is 3233
    Total number of unique words is 1871
    19.8 of words are in the 2000 most common words
    29.9 of words are in the 5000 most common words
    35.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Johtavat aatteet ihmiskunnan historiassa - 20
    Total number of words is 3201
    Total number of unique words is 1728
    20.5 of words are in the 2000 most common words
    28.8 of words are in the 5000 most common words
    34.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Johtavat aatteet ihmiskunnan historiassa - 21
    Total number of words is 3014
    Total number of unique words is 1670
    20.3 of words are in the 2000 most common words
    29.2 of words are in the 5000 most common words
    34.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.