Jenkkejä maailmalla II - 12

Total number of words is 3470
Total number of unique words is 2085
18.9 of words are in the 2000 most common words
28.2 of words are in the 5000 most common words
33.6 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
vähissä vaatteissaan ja kaikki olivat parantumattomia kerjäläisiä
luonnostaan, vaistoltaan ja kasvatukseltaan. Kuinka niitä hyöri ja
pyöri! Kuinka ne näyttelivät haavojaan ja paiseitaan ja surkeasti
osoittelivat taudin rikkomia vääntyneitä jäseniään ja rukoilevilla
silmillään kerjäsivät almua! Me olimme herättäneet toiveita, joita
emme voineet tyydyttää. Niitä riippui hevosten hännissä, piteli
kiinni niiden harjoista ja jalustimista, tunkeili yhä lähemmäksi joka
puolelta välittämättä vaarallisista kavioista -- ja kuin välipuheen
mukaan puhkesi heidän uskottomista kurkuistaan yht'aikaa hurja,
korvia vihlova huuto: "Hauatshi, bakshiish! hauatshi, bakshiish!
hauatshi, bakshiish! hauatshi, bakshiish! hauatshi bakshiish!
bakshiish!" En koskaan ole ennen ollut mokomassa myrskyssä.
Maksaessamme bakshiishia kipeäsilmäisille lapsille ja ruskeille
iloisille tytöille, joilla oli ilkeästi tatuoidut huulet ja leuka,
kuljimme jonossa kaupungin läpi, kunnes tulimme pihaan, jossa oli
haitaksi asti okapensaita ja roomalaisen näköiset rauniot, ja tämä
muka oli Pyhän Maria Magdaleenan, Jeesuksen ystävän ja seuralaisen
todellinen asumus. Opas uskoi sen ja niin tein minäkin. Mitäs muuta
olisinkaan voinut, kun talo oli aivan nenäni edessä selkeänä kuin
päivä. Pyhiinvaeltajat repivät osan etuseinästä muistoesineiksi,
niinkuin heidän kunnioitettava tapansa on, ja sitten lähdimme matkaan.
Olemme nyt leiriytyneinä tähän paikkaan, heti Tiberiaan muurien
sisäpuolelle. Menimme kaupunkiin ennen yön tuloa ja katselimme kansaa
-- taloista emme suuria välittäneet. Asukkaita on paras katsella
matkan päästä. Ne ovat erikoisen huonon näköisiä juutalaisia,
arabialaisia ja neekereitä. Lika ja köyhyys ovat Tiberiaan ylpeys.
Nuoret naiset pujottelevat myötäjäisensä vahvaan rautalankaan, joka
päälaelta kaartuu alas leukaan -- kaikki turkkilaiset hopearahat,
mitä ovat saaneet kokoonhaalituksi tai perineet. Useimmat näistä
tytöistä eivät ole rikkaita, mutta muutamille harvoille onnetar on
ollut sangen suosiollinen. Näin siellä perijättäriä, joiden arvo oli
-- niin, enkö uskaltane sanoa puolikymmentä dollaria. Mutta semmoiset
tapaukset olivat harvinaisia. Kun satutte semmoisen kohtaamaan,
kohtelee hän tietenkin teitä arvonsa tuntevasti. Hän ei pyydä
bakshiishia. Ei hän edes suvaitse liian suurta tuttavallisuutta.
Muutamat ihmiset eivät kestä rikkautta.
Meille sanottiin, että ne pitkänenäiset, hontelot, vatsatautiset
kuvatukset, joilla oli päässään se sanoin kuvaamaton hattu ja
kummankin korvan edustalla roikkuva pitkä suortuva, olivat niitä
vanhoja, meille kaikille tuttuja, omahyväisiä farisealaisia,
joista olemme raamatussa lukeneet. Siltä he tosiaan näyttivät.
Paljaasta yleisestä mallista päättäen ja ilman minkäänlaisia muita
tietoja saattaisi helpostikin epäillä, että omahyväisyys on heidän
erikoisuutensa.
Olen useista kirjoista poiminut Tiberiaasta tietoja. Sen rakensi
Herodes Antipas, Johannes Kastajan murhaaja, ja nimensä se sai
keisari Tiberiuksesta. Samalla paikalla oli luultavasti sitä ennen
kaukana muinaisuudessa melkoisen hyvin rakennettu kaupunki, kuten
kautta Tiberiaan ja pitkin järven rantaa etelän puolella tavattavat
kauniit porfyyripylväätkin todistavat. Pylväät olivat aikoinaan
uurteelliset, mutta vaikka kivi on melkein raudan kovuista, ovat
uurteet miltei kokonaan kuluneet pois. Pylväät ovat pienet kooltaan
ja epäilemättä rakennukset, joita ne kaunistivat, olivat pikemmin
huomattavat siroutensa kuin suuruutensa puolesta. Nykyinen kaupunki
-- Tiberias -- mainitaan uudessa testamentissa, vanhassa ei ensinkään.
Sanhedrin kokoontui täällä viimeksi, ja kolmesataa vuotta
Tiberias oli Palestiinassa juutalaisten pääkaupunki. Se on yksi
israelilaisten neljästä pyhästä kaupungista ja se on heille samaa
kuin muhammedilaisille Mekka ja Jerusalem kristityille. Moni oppinut
ja kuuluisa juutalainen rabbiini on siellä asunut ja lepää siellä
haudattuna, ja lähellä heitä lepää viisikolmattatuhatta heidän
uskontokuntaansa kuuluvaa, jotka ovat kaukaa tulleet ollakseen heidän
läheisyydessään eläessään ja levätäkseen heidän rinnallaan kuoltuaan.
Kuulu rabbi Ben Israel vietti täällä kolme vuotta kolmannen
vuosisadan alkupuolella. Nyt hän on kuollut.
Galilean kuulu meri ei ole Tahoe [Mittaan kaikki järvet Tahoen mukaan
osaksi koska tunnen sen paremmin kuin muut, osaksi kun niin syvästi
sitä ihailen ja olen siitä säilyttänyt niin viehättäviä muistoja.
Niinpä on minun melkein mahdoton puhua järvistä mainitsematta
sitäkin. _M.T._] järven kokoinen likimainkaan -- se on siitä vain
kaksi kolmannesta jotenkin tarkkaan. Ja kauneudesta puhuen ei tämä
järvi ole Tahoen rinnalla enempää kuin puolipäiväpiiri sateenkaareen
verrattuna. Tämän lammen sameasta vedestä ei käy puhuminenkaan Tahoen
hohtavan kirkkauden rinnalla. Nämä matalat, paljaiksi ajellut,
keltaiset kallio- ja hiekkamäet, joilta niin kokonaan puuttuu
perspektiiviä, eivät ole mitään niiden yleväin huippujen rinnalla,
jotka seinänä ympäröivät Tahoea ja joiden särmäisillä, rotkoisilla
rintamilla komeat petäjiköt näyttävät yhä pienenevän ja pienenevän,
kuta korkeammalle kiipeävät, kunnes ne ikuisen lumen rajoille
saapuessaan näyttävät olevan vain varpuja ja pensaita. Äänettömyys
ja autius vaanivat Tahoen yllä ja äänettömyys ja autius vaanivat
niinikään tällä Genesaretin järvellä. Mutta edellisen autius on
saman verran rattoisaa ja tenhoavaa kuin jälkimmäisen kaameata ja
vieroittavaa.
Aamulla varhain katselen päivänkoiton ja pimeyden äänetöntä
taistelua Tahoen vesillä tyynellä mielenkiinnolla. Mutta kun varjot
vastahakoisesti väistyvät ja rannan kauneudet toinen toisensa jälkeen
kehittyvät puolenpäivän täyteen loistoon, kun leveät kaistaleet
sinistä, viheriää ja valkoista vyöttävät hiljaisen pinnan reunain
ja keskustan puolitiessä, kun veltostuttavana kesäiltapäivänä
makaan veneessäni kaukana siellä, missä syvän veden musta sini
alkaa, ja polttelen rauhan piippuani ja joutilaana lakinlitsini
alta nyökyttelen etäisille huipuille ja lumilaikoille, kun vene
ajelehtii rantaa kohti valkoiselle vedelle ja loikoilen sen partaalla
ja tuntimääriä katselen alas kristallisyvyyksiin ja panen merkille
kivennokareiden värin ja tarkastelen eväisiä sotajoukkoja, jotka
jonossa kulkevat ohitseni sadan jalan syvyydessä, kun yöllä näen kuun
ja tähdet, männyistä höyhenelliset vuorenselänteet nokkineen, uljaine
esivuorineen, laajoine rosoisine tunturialoineen, joista kohoavat
kaljut, kimaltelevat huiput, ja näen, kuinka kaikki suurenmoisesti
kuvastuu järven kiilloitettuun peiliin runsaimpine, vienoimpine
yksityiskohtineen, silloin aamun herättämä rauhallinen mielenkiinto
asteittain varmasti syvenee ja syvenee, kunnes se lopulta saavuttaa
korkeimpansa vastustamattomana lumouksena.
Se on autiutta, sillä rannalla ovat linnut ja oravat, vedessä kalat
ainoat olennot, jotka sitä elostuttavat, mutta se ei ole semmoista
autiutta, joka ikävystyttää. Tulkaa Galileaan sitä näkemään. Elleivät
nämä asumattomat erämaat, nämä viheliäiset karuuden kummut, jotka
eivät koskaan, koskaan, koskaan ravista auringon kirpeätä helotusta
ulkopiirteiltään ja häivy ja himmene epämääräisiksi perspektiiveiksi,
elleivät tuon Kapernaumin surulliset rauniot, tämä Tiberiaan torkkuva
kylä kuusine haudankolkkoine palmutöyhtöineen, ellei tuo autio rinne,
josta ihmeen siat juoksivat alas mereen ja epäilemättä pitivät
parempana nielaista pirun tai kaksi ja hukuttaa itsensä kaupan päälle
kuin elää kauemmin tämmöisessä maassa, ellei tuo pilvetön polttava
taivas, tämä vakava, purjeeton, väritön järvi, joka lepää kellerväin
kukkulainsa ja matalain jyrkkäin äyräittensä kehyksissä ja näyttää
niin ilmeettömältä ja epärunolliselta (jättäen luvusta pois sen
ylevän historian) kuin jokin kristikunnan suurkaupunkivesisäiliö --
elleivät nämä asiat ole omiaan laulamaan vaikka kenelle tuutulaulua,
niin ei sitten mikään.
Mutta minun ei pitäisi esittää vain syyttäjäpuolen todistuksia ja
jättää syytetyn puoli kuulematta. Wm. C. Grimes todistaa seuraavasti:
"Olimme ottaneet aluksen kulkeaksemme sillä toiselle rannalle.
Meri oli vain kuutta mailia leveä. Mutta maiseman kauneutta en
voi kyllin kiittää, enkä voi käsittää, missä niiden matkustajain
silmät ovat olleet, jotka ovat järven näköaloja kuvanneet
vähäpätöisiksi ja mielenkiintoa puuttuviksi. Sen ensimmäinen
suuri luonteenpiirre on syvä syvänne, jonka pohjalla se on.
Sen syvyys on kolmesta neljäänsataan jalkaan joka puolelta
paitsi alapäästä, ja rantain jyrkkiä kaltaita, jotka ovat mitä
vehmainta vihannuutta, vilkastuttavat vadit ja uomat, jotka
kulkevat syvänteen rinteitä alas, muodostaen pimeitä rotkoja
tai valoisia päivänpaisteisia laaksoja. Lähellä Tiberiasta nämä
äyräät ovat kalliota, ja niissä näkyy vanhoja hautoja, joiden
ovet antavat järvelle. Nuo vanhat valitsivat juhlallisia paikkoja
haudoilleen, kuten ennen vanhaan egyptiläisetkin, ikäänkuin
olisivat suunnitelleet, että Jumalan äänen herättäessä makaajat
heti ulos astuessaan ja silmänsä avatessaan näkisivät edessään
suurenmoisen kauniita maisemia. Idässä jylhät autiot vuoret ovat
syvälle siniselle järvelle ihanana vastakohtana. Ja pohjoisen
puolesta katselee Hermon ylevänä ja majesteettisena järvelle
kohottaen valkoisen lakensa taivasta kohti ylpeänä siitä, että on
nähnyt satain ihmispolvien lähtöaskeleet. Järven koillisrannalla
oli yksinäinen puu, ja se on ainoa jonkun kokoinen puu, mitä
järveltä näkyy, lukuun ottamatta Tiberiaan kaupungissa muutamia
yksinäisiä palmuja, ja yksinäisyytensä johdosta tuo puu herättää
enemmän huomiota kuin herättäisi kokonaine metsä. Kaikkiaan tämä
näköala on juuri mitä Genesaretin maisemalta odottaisimme, mitä
siltä toivoisimme, suurenmoisen kaunis, mutta levollinen ja
rauhallinen. Itse vuoretkin ovat rauhallisia." (Hän varmaan on
tottunut vuoriin, jotka hyppivät. _M. T.)_
Se on kekseliäästi laadittu kuvaus ja kerrassaan omiaan johtamaan
harhaan. Mutta jos siitä karsitaan maali ja rimssut ja kukat, löytyy
alta luuranko.
Tämän karsimisen jälkeen jää jälelle järvi, joka on kuutta mailia
pitkä ja väritön. Äyräät ovat jyrkät ja viheriät, puuttuen pensaita,
jotka lieventäisivät niiden yksitoikkoisuutta. Toisessa päässä on
paljaita, ruman näköisiä kallioita, joissa on (melkein näkymättömiä)
lokeroita, jotka lokerot eivät mitään vaikuta kuvaan. Itäpuolella
"jylhiä autioita vuoria" (matalia autioita mäkiä, hänen olisi pitänyt
sanoa), pohjoisessa vuori, jota sanotaan Hermoniksi ja jolla on
lunta. Taulun omituisuus on "rauhallisuus", sen silmäänpistävin
piirre yksi puu.
Ei mikään kekseliäisyys riittäisi tekemään tämmöistä taulua kauniiksi
-- omilla silmillä nähden.
Vaadin itselleni oikeuden korjata vääriä tietoja ja olen sen
vuoksi yllä olevassa toiveessa korjannut veden värin. Genesaretin
järven vedellä on hyvin haalea siniväri, jopa korkealtakin ja
viiden mailin päästä nähden. Aivan vierestä nähden (todistaja
purjehti järvellä) sitä tuskin voi sanoa siniseksi ensinkään, mitä
sitten tummansiniseksi. Tahdon myös huomauttaa, en korjatakseni,
vaan lausuakseni mielipiteeni, ettei Hermonin vuori suinkaan ole
huomattava eikä maalauksellinen vuori, se on siksi liian lähellä
melkein yhtä korkeita naapureita. Siinä kaikki. En soimaa sitä,
että todistaja kiskoo vuoren neljänkymmenen viiden mailin päästä
kohentamaan kysymyksessä olevaa maisemakuvaa, koska se on aivan
paikallaan ja taulu todella on sen tarpeessa.
"C.W.E" (kirjassa "Pyhässä massa") todistaa seuraavasti:
"Kaunis järvi lepää Galilean mäkien povessa, keskellä sitä maata,
jonka kerran omistivat Zebulon, Naftali, Asher ja Dan. Taivaan
sini tunkeutuu järven syvyyksiin ja sen vesi on suloista ja
viileää. Lännessä on leveitä hedelmällisiä lakeuksia, pohjoisessa
kalliorannat asteittain kohoavat, kunnes kaukana etäisyydessä
kumpuavat taivasta kohti Hermonin lumiset kukkulat. Idässä
näkyvät auerhunnun läpi Perean ylävät tasangot, jotka juoksevat
kohti rosoisia vuoria, jotka monia teitä johtavat mieltä
kohti pyhää Jerusalemia. Kukkia kukoistaa tässä maallisessa
paratiisissa, joka kerran oli huojuvista puista kauniina ja
vihantana, laulavat linnut lumoavat korvan, turtturikyyhky
viihdyttää suloisella kuherruksellaan, töyhtöleivo lähettää
laulunsa kohti taivasta ja vakava, juhlallinen haikara herättää
mielessä aatteita ja johdattaa sitä mietiskelyyn ja lepoon. Elämä
oli täällä kerran idyllistä ja viehättävää. Täällä ei silloin
ollut rikkaita, ei köyhiä, ei ylhäisiä eikä alhaisia. Se oli
hyvän toimeentulon, yksinkertaisuuden ja kauneuden maailma. Nyt
se on autiutta ja kurjuutta."
Tämä ei ole sattuva kuvaus. Se on kehnoin, mitä olen milloinkaan
nähnyt. Huolellisen seikkaperäisesti se kuvaa sitä, mitä se sanoo
"maalliseksi paratiisiksi", ja päättää sillä yllättävällä tiedolla,
että tämä paratiisi on "_autiuden ja kurjuuden näyttämö_".
Olen täten esittänyt kaksi edustavaa esimerkkiä siitä, mitä useimmat
kirjailijat näistä seuduista sanovat. Yksi sanoo: "Maiseman kauneutta
en voi kyllin kiittää", ja sitten helkkyvillä korulauseilla verhoaa
nähtävyyden, joka lähempää tarkastusta varten paljastettuna onkin
vain vaatimaton vesisyvänne, joku verta vuorista autiutta ja yksi
puu. Toinen, koetettuaan mitä tunnollisimmin rakentaa samoista
rakennusaineista maallisen paratiisin, lisäten vain "vakavan uhkean
haikaran", pilaa kaikki, kun lopuksi vahingossa tunnustaa surkean
totuuden.
Melkein joka kirja, mitä on Galileasta ja sen järvestä kirjoitettu,
kuvaa maiseman kauniiksi. Ei -- ei kuitenkaan aina niin suoraan.
Toisinaan tahallaan luodaan se vaikutus, että se on kaunis, samalla
kuin kirjoittaja kuitenkin koruttomasti _sanoo_, ettei se sitä
olekaan. Mutta jos huolellisesti analysoidaan nämä kuvaukset, niin
nähdään, etteivät ne ainekset, joista ne ovat sommitellut, itsessään
ole kauniita ja ettei niitä voida yhdistelmiksikään koota, joita
kannattaisi sanoa kauneiksi. Hartaus ja rakkaus, joka monessa
kirjoittajassa asui näitä heidän kuvaamiaan maisemia kohtaan,
kiihoittivat heidän mielikuvitustaan ja johtivat harhaan heidän
arvostelunsa. Mutta kieltämättä ne miellyttävät perättömyydet, joita
he kirjoittivat, silti olivat täynnään rehellistä vilpittömyyttä.
Toiset kirjoittivat kuten kirjoittivat pelosta, että toisenlaisista
kuvauksista ei pidettäisi: Toiset olivat teeskentelijöitä ja pettivät
tahallaan. Jokainen heistä olisi kysyttynä oikopäätä sanonut, että
oli _aina_ oikein ja aina _paras_ lausua julki totuus.
Joka tapauksessa he sanoisivat niin, elleivät hoksaisi, mihin
suuntaan kysymys tähtää.
Mutta miks'ei tästä seudusta saisi sanoa totuutta? Onko totuus
turmioksi? Onko sen milloinkaan tarvinnut kätkeä kasvojaan? Jumala
teki Galilean meren ja sen ympärystän semmoiseksi kuin ne ovat. Onko
herra Grimesin asia parantaa Hänen työtään?
Lukemaini kirjain äänensävystä olen varma siitä, että suuri
osa niistä, jotka ovat tässä maassa menneinä vuosina käyneet,
on presbyteriläisiä, ja nämä ovat tulleet hakemaan tukikohtia
erikoiselle uskolleen. He ovat löytäneet presbyteriläisen
Palestiinan ja he olivat jo mielessään päättäneet, etteivät
muuta löytäisikään, vaikkeivät sitä uskonkiihkonsa sokeudessa
ehkä tienneetkään. Toiset olivat baptisteja, jotka hakivat
baptismille tukikohtia ja baptistista Palestiinaa. Toiset olivat
katolilaisia, metodisteja, episkopaaleja, jotka kaikki hakivat
kukin erikoiselle uskolleen tukea ja katolilaista, metodistista tai
episkopaalista Palestiinaa. Luultavasti näiden miesten aikomukset
ovat voineet olla kylläkin rehelliset, mutta he ovat olleet täynnään
puolueellisuutta ja ennakkoluuloa, he ovat maahan tulleet valmiine
mielipiteineen, eivätkä he enää voineet siitä kirjoittaa kiihkotta
eivätkä puolueettomasti sen enempää kuin omasta vaimostaan ja
lapsistaankaan. Meidän pyhiinvaeltajamme ovat tuoneet mukanaan hekin
omat mielipiteensä. He ovat sen osoittaneet keskusteluissaan aina
siitä pitäen kuin Beirutista lähdimme. Minä melkein voin valmiin
lauseparsin sanoa, mitä he sanovat nähdessään Taborin, Nazarethin,
Jerikon ja Jerusalemin -- _koska minulla, on ne kirjat, joista
he lunttaavat ajatuksensa_. Nuo kirjat sisältävät kuvauksia ja
ylistysvirsiä ja vähemmät miehet kulkevat heidän jälkiään ja näkevät
auktorin silmillä, eivät omillaan, ja puhuvat hänen kielellään. Se
mitä nämä pyhiinvaeltajat sanoivat Kesarea Filippissä hämmästytti
minua viisaudellaan. Löysin sen perästäpäin "Robinsonista". Se mitä
he sanoivat Genesaretin avautuessa heidän nähtäväkseen, viehätti
minua kauneudellaan. Olen löytänyt sen Thompsonin kirjasta "Maa ja
kirja". He ovat monesti hyvin valituilla sanoilla, jotka eivät ole
koskaan vaihdelleet, puhuneet siitä, kuinka he aikovat Bethelissä
kallistaa väsyneen päänsä samoinkuin Jaakob ja sulkea hämärtyneet
silmänsä ja ehkä uneksia enkeleistä, jotka laskeutuvat taivaasta
tikapuilla. Se oli sangen somaa. Mutta lopulta olen keksinyt tuon
väsyneen pään ja hämärtyneet silmät. He lainasivat aatteen -- ja
sanat -- ja lauseen -- ja välimerkit -- Grimesistä. Kotia palattuaan
pyhiinvaeltajamme eivät kuvaa Palestiina semmoisena kuin se näytti
_heistä_, vaan semmoisena kuin se näytti Thompsonista ja Robinsonista
ja Grimesistä -- vaihdellen kukin värisävyjä oman uskonsa mukaan.
Pyhiinvaeltajat, synnintekijät ja arabialaiset ovat nyt kaikki
makuulla ja leirissä vallitsee hiljaisuus. Työ on yksinäisyydessä
ikävystyttävää. Viimeiset muutamat muistikkeeni kirjoitettuani
olen puolen tuntia istunut telttani edessä. Yö on se aika, jolloin
Galilea on nähtävä. Näiden kirkkaiden tähtien alla Genesaret
ei ole vähääkään vastenmielinen. Nähdessäni tähtitarhojen
kimaltelevilla kuvastuksillaan luovan valoläikkiä Genesaretin
pinnalle kadun melkein, että ollenkaan olen nähnyt sitä päivän
räikeässä helotuksessa. Sen historia ja aateyhteydet ovat jokaisen
silmissä sen paras viehätys, mutta niiden kutoma lumo on heikko
auringon armottomassa valossa. _Silloin_ tuskin tunnemme siteitä.
Ajatuksemme alati vaeltavat elämän käytännöllisiin puoliin
eivätkä ota kiintyäkseen asioihin, jotka tuntuvat epämääräisiltä
ja epätodellisilta. Mutta kun päivä on päättynyt, täytyy
välinpitämättömimmänkin mielen viehättyä hiljaisen tähtivalon
uinailevista vaikutelmista. Seudun vanhat muistot hiipivät
hänen mieleensä ja kummittelevat hänen unissaan ja sitten hänen
mielikuvituksensa kaikessa näkee ja kuulee yliluonnollista. Aaltojen
lipatuksessa rannalla hän kuulee aaveiden airojen loisketta, yön
salaisissa äänissä henkien puhetta, tuulen lauhassa henkäilyssä
näkymättömien siipien suhinaa. Aavehaaksi on merellä, kahdenkymmenen
vuosisadan vainajat nousevat esiin haudoistaan ja yötuulen
valitusvirret kertoilevat jälleen vanhain unohdettujen aikain lauluja.
Tähtien valossa Galilealla ei ole muuta rajaa kuin taivaan avara
piiri, se on silloin suurille tapauksille arvollinen näyttämö;
arvollinen synnyinseutu uskonnolle, joka kykeni pelastamaan maailman;
ja arvollinen sille mahtavalle Henkilölle, joka oli määrätty
seisomaan tällä näyttämöllä ja julistamaan sen korkeita käskyjä.
Mutta auringonvalossa täytyy sanoa: Niiden töittenkö vuoksi, joita
tehtiin, niiden sanainko vuoksi, jotka lausuttiin tällä pienellä
yhden mitan alalla kalliota ja hiekkaa kahdeksantoista vuosisataa
takaperin, niidenkö vuoksi kellot tänä päivänä soivat meren etäisissä
saarissa ja laajalta kautta maanosain, jotka vyöttävät valtavan
pallomme ympäristöä?
Se on mahdollista käsittää vasta kun yö on salannut kaikki
ristiriidat ja luonut näyttämön, joka on näin suuren draaman arvoinen.


XVIII LUKU.
Vanhat kylpylät -- Kumma ilmestys -- Kuulu näköala -- Turvavartiamme.
-- Kuulu näköala -- Kerakin herran kohtalo -- Taborin vuori -- Mitä
sen laelle näkyy -- Muisto ihmeellisestä puutarhasta -- Naisprofeetta
Deborahin talo.

Uimme Galilean meressä taas eilen iltahämärässä ja tänä aamuna
auringon noustessa. Purjehtineet emme ole, mutta kolme uintia käy
yhdestä purjehduksesta, eikö niin? Vedessä näkyi viljalti kaloja,
mutta meillä ei tällä pyhiinvaellusretkellämme ole muita sivullisia
apuneuvoja kuin "Telttaelämää Pyhässä maassa", "Maa ja kirja" ja
muuta samanlaista kirjallisuutta -- kalastusvehkeitä meillä ei ollut.
Tiberiaan kylästä ei ollut mahdollinen saada kaloja. Tosin kyllä
näimme parin kolmen tyhjäntoimittajan parsivan verkkojaan, mutta he
eivät kertaakaan koettaneet saada niillä mitään.
Emme käyneet vanhoissa lämpimissä kylpylöissä, jonne Tiberiaasta
olisi ollut pari mailia. Minua ei haluttanut käydä siellä. Tämä
tuntui hieman omituiselta ja se kehoitti minua koettamaan saada
selville tämän luonnottoman välinpitämättömyyden syyn. Syyksi
osoittautui vain se, että Plinius mainitsee ne. Olen saanut
jonkinlaisen selittämättömän vihamielisyyden Pliniusta ja Pyhää
Paavalia vastaan, koska näyttää siltä, kuin en koskaan löytäisi
paikkaa, jonka saisin omanani pitää. Aina vaan tulee lopulta ilmi,
että Pyhä Paavali on ollut samassa paikassa ja että Plinius on
"maininnut" sen.
Aamulla varhain nousimme satulaan ja lähdimme matkaa jatkamaan.
Ja nyt kulki kumman näköinen ilmiö jonomme päässä -- rosvo,
mielestäni, rosvo, jos maan päällä on koskaan rosvoa ollut. Hän
oli kookas arabialainen, tumma kuin intiaani, ja nuori -- ehkä
noin kolmenkymmenen vuoden. Päänsä ympäri hän oli tiukkaan sitonut
uhkean kelta- ja punajuovaisen silkkivyön, jonka päät runsaine
tupsuineen riippuivat alas olkapäiden vähin ja heiluivat tuulessa.
Kaulasta ulottui polviin saakka laajapoimuinen viitta, joka oli
täynnään käyriä ja mutkittelevia mustia ja valkoisia raitoja kuin
oma tähtilippumme. Selästä pisti jostain esiin tshibukin pitkä
varsi, ulottuen kauas oikean jalan yläpuolelle. Viistoon kulki selän
poikki korkealle vasemman olkapään yli ulottuva arabialainen pyssy,
Saladinin aikuinen, hopeaheloilla mainiosti koristettu perästä aina
mittaamattoman pitkän piipun päähän saakka. Vyötärönsä ympäri hän
oli kietonut monen monta syltä korukirjaista, mutta jo surkeasti
haalistunutta kangasta, joka oli kudottu upeilevassa Persiassa, ja
etupuolen väljistä poimuista kiilteli auringonsäteissä hirmuinen
patteri vanhoja messinkihelaisia pistooleja ja verenhimoisten
veitsien kullattuja kahvoja. Toisille pistooleille oli kiinnitetty
huotrat siihen ihmeelliseen kääröön pitkäkarvaisia vuohennahkoja ja
persialaisia mattoja, jota mies oli oppinut katsomaan siinä mielessä,
että ne olivat jonkunlainen satula. Ja alhaalla satulasta heiluvain
mahtavain lerkkuvain tupsuvarustusten seassa ja kalisten vasten
rautaista jalustinta, joka pönkitti soturin polvea korkealle leukaa
kohti, oli käyrä, hopealla huoliteltu koukkusapeli, simetari, jonka
mitat olivat niin kauheat ja näkö niin julma, ettei kukaan voisi
toivoa näkevänsä sitä tuntematta pöyristyksiä. Prinssi röyhelöissään
ja koruvaatteissaan ei ponynsa selässä maalaiskylään ratsastaessaan
tai elefanttiaan ohjatessaan ole kuin köyhä alaston raukka verrattuna
tähän varustusten ja koristusten kaaokseen, ja edellisen onnellinen
turhamaisuus on kerrassaan tyytyväisyyden köyhyyttä verrattuna
tämän toisen majesteettiseen levollisuuteen ja ylivoimaiseen
itsetyytyväisyyteen.
"_Kuka_ tuo on? _Mitä_ tämä tietää?" tämä kysymys kulki väreillen
pitkin koko linjaamme.
"Turvavartiamme! Galileasta aina Vapahtajan syntymäpaikkaan saakka
maassa vilisee julmia beduiineja, joiden ainoa onni tässä matoisessa
maailmassa on leikkoa ja pistellä ja mukiloida ja murhata viattomia
kristittyjä. Allah olkoon meidän kanssamme!"
"Palkatkaa sitten kokonainen rykmentti! Aiotteko laskea meidät
matkaan näiden hurjain laumain keskelle ilman muuta turvaa hädän
hetkellä kuin tämä vanha sakkitorni?"
Dragomaani nauroi -- ei vertauksen sukkeluutta, sillä totisesti ei
ole sitä opasta tai matkapalvelijaa tai dragomaania vielä elänyt,
joka olisi vähänkään käsittänyt pilapuhetta, vaikka tuo pilapuhe
olisi niin paksu ja jykevä, että se häneen sattuessaan litistäisi
hänet kuin postimerkin -- dragomaani nauroi, ja jonkun epäilemättä
aivokopassaan piilevän ajatuksen rohkaisemana ryhtyi ennen
kuulumattomaan -- iski silmää.
Kun mies tämänkaltaisessa vaarapaikassa nauraa, on se rohkaisevaa;
kun hän iskee silmää, tuntuu se kerrassaan rauhoittavalta. Lopulta
hän viittasi siihen, että yksi vartia riittäisi suojaksemme, mutta
että yksi oli aivan välttämätön. Hänen hirveillä varustuksillaan
muka olisi beduiineihin niin suuri vaikutus. Minä silloin sanoin,
ettemme me kaivanneet minkäänlaista turvavartiaa. Jos yksi naurettava
maankulkuri riitti suojaamaan kahdeksaa asestettua kristittyä ja
arabialaista palvelijalaumaa kaikesta pahasta, niin epäilemättä
osastomme kykeni itse puolustamaan itseään. Hän pudisti päätään
epäilevästi. Minä sanoin silloin, että ajatelkaas miltä se näyttäisi
-- ajatelkaas mitä itseensä luottavat amerikkalaiset sanoisivat
lukiessaan, että me hiivimme tämän aution erämaan kautta tämän
naamiaisarabialaisen suojelemana, miehen, joka vaikka katkaisisi
kaulansa, kunhan vain kyllin nopeaan pääsisi pakoon, jos todella joku
joskus _lähtisi_ häntä takaa-ajamaan. Se oli kurja, alentava tilanne.
Minkä vuoksi meitä sitten ollenkaan käskettiin ottamaan mukaamme
meriväen revolverit, jos meidän lopultakin piti ottaa tämä erämaan
ruostunut rihkamapuoti turvaksemme? Nämä puheet olivat kuitenkin
suotta -- dragomaani vain hymyili ja ravisti päätään.
Minä ratsastin etupäähän ja tein tuttavuutta kuningas
Salomonin-kaikessa-kunniassaan kanssa ja sain hänet näyttämään
tuon hitaan iäisyyden pyssykseen. Lukko oli ruostunut piilukko.
Pyssy oli vyötetty renkailla ja juovilla ja silattu hopealla päästä
päähän, mutta se poikkesi yhtä paljon suorasta kuin ne biljardikepit
vuodelta 1849, joita vielä tapaa käytännössä Californian vanhoissa
kaivosleireissä. Suun oli vuosisatain ruoste syönyt repaleihin, niin
että se oli kuin tulen polttaman peltitorven pää. Suljin toisen
silmäni ja kurkistin sisään -- se oli täynnään ruostehilsettä kuin
vanha laivan höyrypannu. Lainasin hänen jykevät pistoolinsa ja koetin
laukaista. Nekin olivat sisältä ruosteessa, eivätkä olleet latinkia
tunteneet miespolveen. Lähdin takaisin kaikin puolin rohkaistuna ja
käännyin oppaan puoleen ja käskin häntä lähettämään hiiteen tämän
hylätyn linnoituksen. Mutta nyt totuus tulikin ilmi. Tämä suuruus
olikin Tiberiaan sheikin miehiä. Hän oli hallituksen tulolähteitä.
Hän oli Tiberiaan valtakunnalle samaa kuin tullit Amerikalle. Sheikki
pakotti matkustajat ottamaan mukaansa turvavartiat ja kantoi niistä
maksun. Se on sangen tuottava tulolähde, jopa toisinaan tuottaa
valtion rahastoon kolmekymmentäviisi dollaria vuodessa.
Nyt tiesin sotilaan salaisuuden. Tiesin hänen ruostuneitten
lelujensa onton turhamaisuuden ja halveksin hänen aasimaista
itsekylläisyyttään. Kantelin häntä vastaan muillekin, ja
uhkarohkeasti joukkomme karautti oikopäätä erämaan yksinäisyyden
uhkaaviin vaaroihin ja halveksi hänen raivoisia varoituksiaan, että
muka siellä joka puolella vaani teloitus ja kuolema.
Saavuttuamme tuhannenkahdensadan jalan korkeuteen järvestä (minun
tulee ehkä mainita, että järvi on kuusisataa jalkaa Välimerta
alempana -- ei ainoakaan matkustaja koskaan unohda koristella
kirjettään tällä tiedonmurulla) levisi eteemme niin kalju ja
ikävystyttävä panoraama, ettei monessakaan maassa sen pahempaa. Mutta
sitä tiheämmässä siinä oli historiallista mielenkiintoa. Jos kaikki
ne sivut, mitä siitä on kirjoitettu, leviteltäisiin sen pinnalle,
peittäisivät ne sen kuin kivilaskos taivaanrannasta taivaanrantaan.
Niistä paikoista, joita tähän näköalaan sisältyi, mainittakoon
Hermonin vuori, ne kukkulat, jotka reunustavat Kesarea Filippiä, Dan,
Jordanin lähteet ja Meromin vedet, Tiberias, Galilean meri, Joosefin
kaivo, Kapernaum, Betsaida, ne paikat, joissa Vapahtajan otaksutaan
pitäneen vuorisaarnan, ruokkineen ihmispaljoudet ja Pietarin saaneen
suuren kalansaaliinsa, se rinne, jolta siat juoksivat mereen,
Jordanin suu ja niska, Safed, "kukkulalle rakettu kaupunki", yksi
juutalaisten neljästä pyhästä kaupungista, ja se paikka, jossa he
luulevat oikean Messiaan ilmestyvän tullessaan maailmaa vapahtamaan,
osa Hattinin taistelutantereesta, jossa ritarilliset ristiretkeilijät
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Jenkkejä maailmalla II - 13
  • Parts
  • Jenkkejä maailmalla II - 01
    Total number of words is 3508
    Total number of unique words is 2010
    20.4 of words are in the 2000 most common words
    29.6 of words are in the 5000 most common words
    34.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Jenkkejä maailmalla II - 02
    Total number of words is 3485
    Total number of unique words is 2099
    20.0 of words are in the 2000 most common words
    28.4 of words are in the 5000 most common words
    32.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Jenkkejä maailmalla II - 03
    Total number of words is 3499
    Total number of unique words is 2049
    19.7 of words are in the 2000 most common words
    27.1 of words are in the 5000 most common words
    31.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Jenkkejä maailmalla II - 04
    Total number of words is 3522
    Total number of unique words is 2064
    21.4 of words are in the 2000 most common words
    30.5 of words are in the 5000 most common words
    36.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Jenkkejä maailmalla II - 05
    Total number of words is 3481
    Total number of unique words is 1962
    21.0 of words are in the 2000 most common words
    29.2 of words are in the 5000 most common words
    34.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Jenkkejä maailmalla II - 06
    Total number of words is 3631
    Total number of unique words is 1961
    22.2 of words are in the 2000 most common words
    31.7 of words are in the 5000 most common words
    36.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Jenkkejä maailmalla II - 07
    Total number of words is 3590
    Total number of unique words is 2036
    22.4 of words are in the 2000 most common words
    32.0 of words are in the 5000 most common words
    36.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Jenkkejä maailmalla II - 08
    Total number of words is 3590
    Total number of unique words is 2034
    20.2 of words are in the 2000 most common words
    28.2 of words are in the 5000 most common words
    32.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Jenkkejä maailmalla II - 09
    Total number of words is 3584
    Total number of unique words is 2055
    21.0 of words are in the 2000 most common words
    29.2 of words are in the 5000 most common words
    34.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Jenkkejä maailmalla II - 10
    Total number of words is 3664
    Total number of unique words is 2064
    21.6 of words are in the 2000 most common words
    31.3 of words are in the 5000 most common words
    36.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Jenkkejä maailmalla II - 11
    Total number of words is 3723
    Total number of unique words is 1981
    22.7 of words are in the 2000 most common words
    32.4 of words are in the 5000 most common words
    38.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Jenkkejä maailmalla II - 12
    Total number of words is 3470
    Total number of unique words is 2085
    18.9 of words are in the 2000 most common words
    28.2 of words are in the 5000 most common words
    33.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Jenkkejä maailmalla II - 13
    Total number of words is 3468
    Total number of unique words is 2085
    19.8 of words are in the 2000 most common words
    28.6 of words are in the 5000 most common words
    34.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Jenkkejä maailmalla II - 14
    Total number of words is 3493
    Total number of unique words is 2049
    21.9 of words are in the 2000 most common words
    30.6 of words are in the 5000 most common words
    35.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Jenkkejä maailmalla II - 15
    Total number of words is 3535
    Total number of unique words is 2030
    21.8 of words are in the 2000 most common words
    31.5 of words are in the 5000 most common words
    36.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Jenkkejä maailmalla II - 16
    Total number of words is 3606
    Total number of unique words is 1892
    22.1 of words are in the 2000 most common words
    32.5 of words are in the 5000 most common words
    37.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Jenkkejä maailmalla II - 17
    Total number of words is 3570
    Total number of unique words is 2004
    21.6 of words are in the 2000 most common words
    29.8 of words are in the 5000 most common words
    34.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Jenkkejä maailmalla II - 18
    Total number of words is 3569
    Total number of unique words is 2034
    21.3 of words are in the 2000 most common words
    29.8 of words are in the 5000 most common words
    34.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Jenkkejä maailmalla II - 19
    Total number of words is 3502
    Total number of unique words is 2046
    19.7 of words are in the 2000 most common words
    29.5 of words are in the 5000 most common words
    35.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Jenkkejä maailmalla II - 20
    Total number of words is 3540
    Total number of unique words is 2080
    20.1 of words are in the 2000 most common words
    28.0 of words are in the 5000 most common words
    32.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Jenkkejä maailmalla II - 21
    Total number of words is 2483
    Total number of unique words is 1506
    21.2 of words are in the 2000 most common words
    30.3 of words are in the 5000 most common words
    34.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.